Peruspöperöä

Kalkkunasaltimbocca

2012-01-23T19:13:00.008+02:00

Ennen eilistä päivää en ollut aiemmin tehnyt itse saltimboccaa ja oikeaoppisesti en kai ole tehnyt vieläkään, koska eilisessä saltimboccassa lihana oli kalkkunaa eikä vasikkaa. Yksi syy tekemättömyyteen on ollut salvia. Muistoissa on väikkynyt karvas kokemus eräässä ravintolassa, jossa kana oli niin salviapitoista ja karvasta etten pystynyt syömään annostani. Ajattelin kuitenkin antaa salvialle mahdollisuuden keittiössäni.

Saltimboccaa innosti kokeilemaan kirjastosta lainaamassani Jyrki Sukulan Hyvä fiilis -kirjassa ollut resepti. Ja siinä siis käskettiin käyttämään sitä kalkkunaa, jota minulla puolestaan sopivasti oli pakastimessa parin sisäfileen verran.

Kalkkunasaltimbocca
(kahdelle)

2 kpl kalkkunan sisäfilettä (tai isosta rintafileestä leikattuja pihvejä)
Tuoretta salviaa
Parmankinkkua viipaleina
Noin 2,5 desilitraa kuivaa valkoviiniä
Suolaa, valkopippuria
Voita

Painele kalkkunapihvit kevyesti ja mausta suolalla sekä valkopippurilla. Hiero mausteet lihan pintaan.

Asettele kalkkunapihveille myös tuoreita salvianlehtiä ja vuoraa sitten kauttaaltaan parmankinkkuviipaleilla.

Paista kalkkunoita runsaassa voissa niin, että niistä tulee rapeita ja rusehtavia molemmilta puoliltaan.

Kaada pannulle valkoviini ja hauduta miedolla lämmöllä ainakin 12 minuuttia. Valele välillä pannulle muodostuneella liemellä.

Jos lientä on pannulla runsaasti ja kalkkunat vaikuttavat kypsiltä, voit nostaa kalkkunat pois pannulta ja keittää lientä kasaan. Itselläni lientä ei hirveästi jäänyt, joten kasaankeittelyä ei tarvinnut suorittaa.

Meillä kalkkunasaltimboccan kanssa syötiin vihreitä papuja. Pannulle jäänyt liemi valutettiin kastikkeen virkaa toimittamaan.

Jyrkin reseptissä lisukkeena tarjoillaan vihreitä sekä valkoisia papuja valkosipulin kanssa keitettyinä, mutta meillä nämä keitettiin ihan vaan tavallisesti suolavedessä. Lisäksi tässä voisi reseptin mukaan tarjota paistettuja portobellosiivuja ja salaattia, jos jaksaa värkätä useampia lisukkeita.

Yllättävän helppo ja herkullinen ruoka, josta piti myös etukäteen ennakkoluuloisesti suhtautunut mies. Taidan tehdä toistekin!

Nuhanenän lounassalaatti

2012-01-16T16:07:00.006+02:00

Jäin tänään kotiin parantelemaan viikonloppuna kimppuuni iskenyttä flunssaa. Jotakin piti keksiä lounasaikaan syötäväksi ja sen piti mielellään pitää sisällään edes jotakin voimakkaalta maistuvaa, jotta nuhanenäkin maistaisi.

Jääkaapista löytyi sinne jostain syystä unohdettu paketti chorizo-viipaleita, jotka päätin käyttää salaattiin. Valkosipuli ja chili tekevät myös hyvää flunssaiselle, joten sekoitin salaatille kastikkeen ranskankermapurkin jämistä, valkosipulista ja chilijauheesta (tuoretta chiliä ei nyt ollut).

Chorizosalaatti
(yhdelle)

Salaattia (laitoin tammenlehti- ja ruukkusalaattia)
Kapriksia
1 kovaksi keitetty kananmuna
50-70 grammaa chorizoviipaleita
1 punasipuli
Goudajuustoa

Kastike:
Ranskankermaa
2 kynttä valkosipulia
Chilijauhetta
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Itselläni aineksista luomua olivat salaatit, kaprikset, kananmunat, sipuli ja valkosipuli.

Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne ranskankerman joukkoon. Tumpsauta sekaan chilijauhetta. Rouhi myllystä sekaan myös mustapippuria ja suolaa. Laita kastike jääkaappiin maustumaan.

Keitä kananmuna kypsäksi.

Leikkaa punasipuli ja chorizo suikaleiksi. Kuutioi gouda.

Laita chorizo- ja sipulisuikaleet kylmälle pannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista kunnes chorizo hieman rapeutuu ja sipuli pehmenee.

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi lautaselle sopiviksi suupaloiksi.

Ripottele salaattipohjan päälle chorizo-sipulisekoitus, juustokuutiot ja kaprikset. Kuori kananmuna ja leikkaa se neljään osaan. Asettele myös munalohkot salaatin päälle.

Lopuksi nostele salaatille myös kastike nokareina. Rouhi vielä halutessasi päälle mustapippuria ja suolaa.

Salaatti oli hyvää, vajaasta makuaistista huolimatta. Kastikkeeseen olisi voinut laittaa vielä ronskimmin valkosipulia ja chiliä, mutta eivätpä nyt ainakaan jyränneet muiden ainesten makuja alleen liiaksi.

Lisuke ruusukaalista

2012-01-14T17:44:00.004+02:00

En ole juurikaan kokkaillut ruusukaalista mitään, mutta tuntuu että viime aikoina siihen on törmännyt vähän joka puolella. Blogistaniassakin silmiin on sattunut ihan lyhyen ajan sisällä parikin ohjeistusta ruusukaalien valmistukseen. Niinpä tilasin minäkin luomuruokapiirin kautta rasiallisen noita somia vihreitä palleroisia ja tein niistä lisukkeen piffille.

Pekoninen ruusukaalilisuke
(yhdelle)

Puolikas rasia ruusukaalia
3-4 siivua pekonia
Loraus kermaa
Mustapippuria

Keitä ruusukaalit kypsähköiksi mutta napakoiksi suolatussa vedessä, semmoiset nelisen minuuttia.

Paloittele pekonisiivut suupaloiksi. Laita pekonipalat kylmälle pannulle ja laita pannu lämpenemään.

Valuta kaalit vedestä.

Paista pekonipaloja pannulla. Kun alkavat näyttää kypsiltä, lisää joukkoon kaalit. Pyörittele sen aikaa, että kaalitkin saavat hieman väriä pintaansa.

Rouhi kaalin ja pekonin sekaan reilusti mustapippuria ja lorauta pannulle kermaa.

Anna pulputella sen aikaa, että kerma keittyy kasaan eikä lisukkeen koostumus ole kastikemainen.

Tarjoile pekonista ruusukaalilisäketta esimerkiksi hyvän pihvin lisukkeena.

Tykkäsin kyllä ruusukaalista näin valmistettuna. Mies halusi omansa ihan vaan keitettyinä, mutta söi osansa kiltisti kuitenkin, joten ehkäpä ruusukaali vierailee jatkossa keittiössämme tiheämmin kuin tähän saakka.

Tällä viikolla blogin kävijälaskuri saavutti 100 000 kävijän lukemat. Ilmeisesti täällä vierailee siis joskus joku muukin kuin minä ja pari kaveria. Kiitos kaikille kävijöille! :)

Suklaa-pekaanipähkinäcookies

2012-01-08T16:43:00.004+02:00

Olin luvannut tehdä jotakin makeaa tyttöjen iltaan. Idea- ja energiapankkini oli aika tyhjillään, eikä aikaakaan oikeen ollut mihinkään kovin erikoiseen ja aikaavievään pipertämiseen. Pyörittelin mielessäni ensin muffinsien tekoa, mutta päädyin sittenkin cookieseihin. Vihreä curry -blogista löytämäni suklainen pekaanipähkinäcookies -resepti vaikutti kiinnostavalta, joten otin siitä mallia.

Suklaa-pekaanipähkinäcookies

Noin 200 grammaa tummaa suklaata (laitoin 2 kpl Fazerin thin darkeja eli 160 g)
100 grammaa voita
Noin desilitra tavallista sokeria
Reilu desilitra muscovadosokeria (eli siis täysruokosokeria)
1 kananmuna
1 teelusikallinen vaniljasokeria
Reilut 2 dl vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
90 grammaa pekaanipähkinöitä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Sulata 140 grammaa suklaasta. Anna jäähtyä hieman.

Pilko loput suklaat sekä pekaanipähkinät.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi vatkaimella. Lisää sitten voin sekaan sokerit ja vaahdota uudestaan.

Vatkaa voi-sokeriseokseen mukaan kananmuna ja sulatettu suklaa.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää sitten noin puolet jauhoista taikinaan.

Lisää suklaat ja pekaanipähkinät. Sekoita.

Lisää vielä loput jauhoseoksesta ja sekoita tasaiseksi.

Nostele taikinasta lusikalla kökkäreitä leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa.

Laita keksit paistumaan uunin keskitasoon. Kun taikina on uunissa hieman sulanut, voit vielä ottaa pellin hetkeksi uunista ja haarukalla tasoitella keksejä vähän keksimäisempään ulkomuotoon.

Paista noin 12-15 minuuttia.

Tämä oli kiva keksikokeilu! Tykkään suklaasta ja pähkinöistä, joten meikäläiselle nämä kyllä upposivat oikein hyvin. Ja näyttivät kelpaavan myös muille tyttöjen iltalaisille.

Vuoden 2011 parhaat palat

2012-01-03T09:12:00.031+02:00

Muissakin blogeissa on muisteltu menneitä ja listattu edellisen blogivuoden parhaimmistoon nousseita juttuja. Liekö sen niin väliä, että vuosi ehti jo päivittyä uudeksi, joten muistellaan nyt täälläkin hieman vuotta 2011 blogin näkökulmasta.

Tammikuu

Tammikuussa kokattiin heti mahtia alkupalaa mozzarellasta ja ilmakuivatusta kinkusta. Tätä tuli tehtyä vuoden mittaan todella monesti!

Myös jälkiruokaosastolle löytyi vuoden kestosuosikki jo tammikuussa. Vaniljainen pannacotta oli ja on vaan niin hyvää.

Helmikuu

Helmikuussa puolestaan bongasin keittiööni keiton, jota valmistettiin meillä vuoden 2011 aikana lukuisia kertoja.

Kokeilin myös jännittävää feijoadaa, joka lämmitti mukavasti mieltä ja masua.

Helmikuussa oli myös hulvattomia kohtaamisia muiden blogistien kanssa, Helkassa Helsingissä ja kotoisasti euroviisujen merkeissä Jauhantapajalla.

Maaliskuu

Helmi-maaliskuun vaihteessa karkasimme Suomen talvelta ja nautimme auringosta sekä hyvästä seurasta Teneriffalla.

Maaliskuussa osallistuin Helkan reseptikisaan lempeillä lanttukuutioilla ja potkivalla poronkäristyksellä. Vaikka menestystä ei yleisöäänestyksessä tullutkaan, päätyi Helkan keittiömestari kuitenkin ottamaan annokseni blogiannoslistalle Helkan keittiöön!

Maaliskuussa löysin myös karpihkon lettuohjeen, joka on jäänyt keittiöömme vakituisesti. Nämä ovat niin helppoja ja herkkuja, eikä vatsakaan valita jauhojen määrästä.

Huhtikuu

Huhtikuulta mieleen jäi pääsiäisenä kokattu karitsa-annos.

Sekä aloittelijan tuurilla onnistunut Crème brûlée.

Toukokuu

Toukokuussa bloggaamani manteli-porkkanakaakku on myös eräs kestosuosikkilistalle vuodelta 2011 nousseista jutuista. Erinomainen resepti myös karpihkoa ruokavaliota ajatellen!

Toukokuussa kilisteltiin myös ihanalla mansikka-raparperimehun ja skumpan yhdistelmällä Euroviisujen parissa.

Kuvasta kiitos Pastanjauhantaan.

Kesäkuu

Kesäkuussa tuli blogattua erilaiset "makkara-perunat" eli lantturanut ja makkara. Tätä tuli tehtyä erittäin monta kertaa, sillä ruoka valmistuu nopeasti ja helposti. Ja tuleepahan syötyä lanttua!

Juhannuksena tuli herkuteltua vaikka millä, mutta nostetaan esiin grillattava jälkiruoka eli suklaa-rommibanaanit.

Heinäkuu

Heinäkuussa herkuteltiin muun muassa kesäisellä bloggaripiknikillä. Mukana oli ilahduttavasti myös uusia tuttavuuksia Oulun ulkopuolelta. Pääsinpä heinäkuussa myös pizzan, pastan ja risoton maahan.

Heinäkuussa kotikokkauspuolella eniten mahtoi ilahduttaa synttärilahjaksi saatu jätskikone.

Elokuu

Elokuussa ilahduttivat kantarellit kastikemuodossa.

Syyskuu

Syyskuussa emännöin ruokailtamia blogistiystäville ja taas oli monenlaista hyvää tarjolla.

Myös syksyisellä mökkireissulla kokatut etanat jäivät mieleen.

Lokakuu

Lokakuu näyttää olleen jälkiruokapainotteinen bloggausten osalta. Nostetaan esiin vaikkapa vaniljainen pannacotta mustikka-limoncellokastikkeella.

Osallistuin myös Pauligin Makupari-kisaan espresso-suklaakekseillä, jotka täytin kotitekoisella rommi-rusinajäätelöllä.

Marraskuu

Marraskuussa pikkujouluiltiin insinöörikeittiössä.

Mahtavat lantturieskat tuli testattua ja erinomaisiksi todettua.

Myös lähilihaa pistettiin pataan highlanderin muodossa.

Joulukuu

Vuoden ja juhlakauden lähestyessä loppuaan, nousivat esiin juomat.

Omatekoinen glögi sai kehuja ystäväpiiristä ja pidinpä siitä itsekin, joten tuo oivallinen lämmittävä juoma ansaitsee maininnan joulukuun toisena kohokohtana.

Vuoden viimeinen postaus liittyi myös lämpimään juomaan. Jälkiruoan korvikkeeksi tai muuten vaan herkuteltavaksi sopi vuoden viimeisenä päivänä erinomaisesti lämmin rommikaakao.

Toivottavasti onnistun tänäkin vuonna kokkaamaan sekä itselleni että läheisilleni monen monta herkullista ateriaa, opin jotain uutta raaka-aineista ja ruoan valmistuksesta, pääsen jakamaan iloisia hetkiä hyvän ruoan ja juoman äärellä hyvässä seurassa ja sen kaiken ohessa voimaan itsekin paremmin!

Kippis vuodelle 2011!

2011-12-31T17:40:00.003+02:00

Vuosi vetelee viimeisiä tuntejaan ja kohta ollaan jo vuodessa 2012! Aika rientää, tämäkin vuosi on vilahtanut ohitse vikkelää vauhtia, vaikka elämä onkin pysynyt jokseenkin tutuissa uomissaan. Lähipiirissä sen sijaan on riittänyt tapahtumia jaettavaksi asti.

Tänään meillä syötiin ihan tavallinen pihviateria. Jälkiruoaksikin olin suunnitellut jotain kivaa mascarpone-kermajuttua, mutta unohdin mascarponen kauppaan, joten päivitin jälkkärin juomamuotoon. Tämä olikin miehen mielestä suunnilleen paras drinkki, jonka hän on juodakseen saanut kuluvana vuonna. Aika hyvää siis!

Rommikaakao
(kahdelle)

2 hieman vajaata mukillista täysrasvaista maitoa
Noin 6 teelusikallista kaakaojauhetta (meillä Clipperin luomua herkkukaakaota)
6-8 senttilitraa hyvää rommia
Vatkattua kermavaahtoa
Minivaahtokarkkeja

Mittaa maito ja kaakaojauhe kattilaan. Kuumenna lähes kiehuvaksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta halutessasi vaniljasokerilla/sokerilla.

Mittaa mukeihin rommi, tipauta pohjalle muutama vaahtokarkki per kuppi.

Kaada kuuma kaakao mukeihin rommin ja vaahtokarkkien päälle. Lusikoi vielä päälle kunnon kasat kermavaahtoa.

Lämmintä, onnellista ja erittäin herkullista uutta vuotta 2012 toivottavat Virpi ja mies Peruspöperölästä!

Lakkajuustokakku

2011-12-29T20:17:00.003+02:00

Joulupöydän jälkkäri- ja kahvikakkuosastolle olen tehnyt ennenkin juustokakkua. Pohtiessani ennen joulua, että millaisenhan kakun sitä tänä vuonna tekisi, tuumasi mies, että lakkajuustokakku voisi maistua. Sellaista siis tehtiin!

En nyt enää löydä netistä sitä reseptiä, josta itselleni kirjasin vinkkejä ylös, mutta laitetaan tänne blogiin talteen kuitenkin vastaisuuden varalle.

Lakkajuustokakku

Pohja:
1 paketti/pussi suklaa-kaurakeksejä (käytin Jyväshyvän)
Noin 75 grammaa sulatettua voita

Täyte:
Noin 2,5 desilitraa kuohukermaa
200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
2 purkkia lakkajogurttia (käytin Valion lakka-omenaa)
Vajaa desilitra sokeria
1 desilitra lakkalikööriä
4 liivatelehteä

Kiille:
3 desilitraa lakkahilloa
0,5 desilitraa vettä
2 liivatelehteä

Öljyä/rasvaa irtopohjavuoan reunat. Päällystä vuoan pohjalevy leivinpaperilla.

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Painele vuoan pohjalle kakkupohjaksi. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Anna liivatelehtien liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia.

Vatkaa kuohukerma ja sokeri vaahdoksi. Sokeria ei tarvitse välttämättä laittaa noinkaan paljon, sillä kakusta tulee kyllä todella makeaa vähemmälläkin sokerilla.

Sekoita kerman joukkoon tuorejuusto ja jogurtti.

Kiehauta lakkalikööri. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita liivatteet liköörin joukkoon.

Lisää liivatelikööriseos kerma-tuorejuusto-jogurttimassaan kevyesti vatkaten.

Kaada massa vuokaan keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa, mieluusti vaikka yönkin yli.

Aloita kiilteen teko laittamalla liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Kiehauta puolisen desiä vettä ja liota puristellut liivatteet sen joukkoon.

Kaada liivatevesi lakkahillon sekaan, sekoita.

Levitä lakkakiille tasaisesti hyytyneen juustokakun pinnalle ja anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin pari tuntia.

Kuten sanottua, sokerin määrää olisi voinut säätää vielä alemmas, sillä viimeistään hillosta tehty kiille teki tästä kakusta jokseenkin imelää. Kakku oli laatua "yksi pala riittää sokerihumalaan". Maku oli muutoin kyllä oikein kohdillaan, kaikille jouluaaton ruokailijoille kelpasi paremmin kuin hyvin!

Laatikosta rieskaksi

2011-12-28T08:08:00.003+02:00

Jäikö joululta yli laatikoita, eikä tekisi enää yhtään mieli muttei toisaalta viitsisi roskiinkaan laittaa? Tuunaa laatikostasi rieskoja!

Meillä oli jääkaapissa vielä vajaa rasia äitini tekemää porkkanalaatikkoa, jonka halusin yrittää hyödyntää jotenkin. Muistelin joskus nähneeni netissä ohjeita laatikoiden tuunaamiseksi ja päädyin lopulta rieska-ajatukseen. Vinkkiä otin muun muassa Saarioiselta.

Porkkanalaatikkorieskat

Noin 400-500 grammaa porkkanalaatikkoa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 luomumuna
Ripaus suolaa
Noin 3 desilitraa jauhoja (käytin ruis- ja grahamjauhoja)

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Kaavi porkkanalaatikon jämät kulhoon. Sekoita joukkoon muna, suola, leivinjauhe ja jauhoja vähän kerrallaan, kunnes saavutat taikinamaisen koostumuksen, mutta massa on vielä tahmeaa.

Nostele taikinasta lusikalla kokkareita leivinpaperoidulle uunipellille. Taputtele jauhotetuin käsin kokkareista pyöreitä, litteähköjä rieskasia. Pistele vielä haarukalla rieskasten pintaan kuvioita.

Paista noin 15 minuuttia, tai kunnes näyttävät sopivan rusehtuneilta pinnastaan.

Kiva kokeilu ja tuli hyvä mieli, kun ei tarvinut heittää ruokaa roskiin! Makukin oli näissä aika mainio, ei maistunut mitenkään suoranaisesti porkkanalaatikolta, mikä oli vähän se tavoitekin. Erinomaisia lämpimänä, mutta ei hassumpia kylmänäkään.

Muita nopeasti pilaantuvia ruokapuolen juttuja meiltä ei joululta yli jäänytkään, makealta osastolta kylläkin juustokakun jämät, pipareita sekä tietysti suklaata.

Mureketta joulupöytään

2011-12-27T18:09:00.006+02:00

Jouluaattona saimme ruokapöytämme ääreen myös äitini, veljeni ja veljen vaimon. Joulun antimet koostuivat pääasiassa tutuista ja turvallisista tarjottavista, kuten luomuporsaan kinkusta, porttermarinoidusta hirvestä, laatikoista ja hernetuuvingista.

Kasvissyöjää ajatellen halusin kuitenkin tekaista tarjolle myös jotain kinkun sijaan nautittavaksi. Olin ennen joulua surffaillut erilaisten kasvispihvi ja -murekereseptien perässä pitkin internetiä ja lopulta päätin kokeilla Chocochilistä löytämääni pähkinäistä kikhernemureketta.

Pähkinäinen kikhernemureke

1 tölkillinen käyttövalmiita kikherneitä
Noin 75 grammaa cashewpähkinöitä
Noin 100 grammaa raakaa perunaa
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista garam masala -mausteseosta
0,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

Hienonna pähkinät yleiskoneessa tai sauvasekoittimella.

Huuhtele ja valuta kikherneet.

Lisää pähkinöiden joukkoon kikherneet, pilkotut sipulit, valkosipulit ja perunat. Jauha tai surruuta tasaisehkoksi massaksi.

Lisää seuraavaksi massaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet. Sekoita tasaiseksi.

Lopuksi lisää massaan myös öljy.

Vuoraa esimerkiksi leipävuoka tai muu suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Levitä murekemassa vuokaan ja tasoita pinta.

Paista mureketta 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin tunti. Voit kokeilla massan kypsyyttä samaan tapaan kuin kakkupohjankin kanssa; jos murekkeeseen tökätty tikku tuntuu kostealta, jatka vielä paistamista.

Mureke ei ulkonäöllään päässyt koreilemaan ja oli koostumukseltaan ehkä vähän kuivakkaa, mutta maku oli ihan mukava. Joskin ei ehkä hirveän jouluinen. Kivan kastikkeen kanssa tämä toimisi varmasti vielä paremmin!

Leivinjauhe, mausteet ja öljy eivät olleet luomua, mutta muuten murekkeen ainekset olivat.

Hyvää joulua!

2011-12-24T09:23:00.003+02:00

Peruspöperölä toivottaa kaikille erittäin herkullista, tuoksuvaa ja leppoisaa joulua!

Punaista ja äkäistä purkissa

2011-12-22T20:13:00.004+02:00

Edellisenä jouluna keittelin joululahjoiksi sekä omaan käyttöön jonkin sortin paholaisenhilloa, jota tarjoilin myös oululaisten ruokabloggareiden pikkujoulukemuissa. Se oli oikein hyvää, mutta en halunnut aivan toistaa itseäni tänä vuonna. Jotain samantyyppistä tuotetta teki kuitenkin mieli valmistaa. Onneksi törmäsin oululaiseen ossaamisseen hädän hetkellä, eli löysin chili-paprikahillokkeen Kokkeillaan-blogista. Kun Kotiharmi vielä kehuskeli tämän olevan parempaa kuin se paholaisenhillo, niin pakkohan resepti oli laittaa testiin.

Chili-paprikahilloke

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 desilitraa hillosokeria
2 desilitraa hunajaista omenaviinietikkaa (käytin hunaja-siideriviinietikkaa)
Muutama kynsi valkosipulia
2 desilitraa vettä
2 teelusikallista suolaa
Valkopippuria

Halkaise paprikat, poista siemenet sisältä ja kuutioi. Toimi samoin chilien kanssa (ja suosittelen toimimaan esimerkiksi kertakäyttökumihanskat kädessä).

Kiehauta paprika- ja chilipalasia noin pari minuuttia kattilassa etikan, suolan, valkosipulin ja valkopippurin kanssa.

Lisää kattilaan vettä ja hauduta, kunnes paprikat ja chilit ovat pehmenneet. Jos keitos näyttää liian kuivakalta, voit lisätä vettä vielä lisääkin tuon kahden desilitran lisäksi. Luultavasti ei tarvitse!

Lisää lopuksi sekaan myös hillosokeri, keittele kymmenisen minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Purkita kuitenkin melko kuumana ja purkitusvaiheessa voit vielä ripotella hillosokeria joukkoon.

Seos oli melko nestemäistä purkkiin mennessään, mutta toivon minun purkeissa tapahtuneen saman ihmeen kuin Kotiharmillakin, jotta avatessa hillokkeet olisivat jämäköityneet sopivaan olomuotoonsa. Jos ei, niin kaipa se maku on kohdallaan löysemmässäkin "hillokkeessa".

Minttusuklaakaramellit

2011-12-18T18:26:00.004+02:00

Olen ottanut tavaksi tehdä joululahjoiksi ja muutenkin joulun alla naposteltavaksi erilaisia karamelleja. Aiempia namutehtailuja olen harrastanut esimerkiksi mariannetryffeleiden ja appelsiinitryffeleiden parissa. Tällä kertaa päädyin minttusuklaakarkkeihin, joista on ohjeistettu muun muassa Lunni leipoo -blogissa.

Minttusuklaakaramellit
(useampi kymmenen kappaletta)

1 tölkki kondensoitua maitoa
Noin 12 desilitraa tomusokeria
Noin 2 ruokalusikallista piparminttuaromia
Ainakin 200 grammaa tummaa suklaata (käytin 80 %)
Muutama ruokalusikallinen voita sulatettuna

Kaada kondensoitu maito kulhoon. Lisää joukkoon piparminttuaromi. Sekoita joukkoon muutama desi tomusokeria.

Lisää tomusokeria vähän kerrallaan massaan sähkövatkaimella jatkuvasti sekoittaen. Lisää sokeria niin kauan, kuin vatkaimesi tehot riittävät (ja hoksaa lopettaa ajoissa, jottei vatkaimesi simahda lopullisesti, niin kuin meillä pääsi käymään...). Massasta pitäisi tulla muovailuvahan oloista.

Muotoile valmiista massasta palleroita ja aseta ne esimerkiksi leivinpaperoidulle tarjottimelle tai leikkuulaudalle ja paina palleroita hieman lyttyyn. Lytätyt karkit ovat lopputulokseltaan kauniimpia kuin palleromalliset.

Siirrä karamellit jääkaappiin jähmettymään ainakin tunniksi. Pidempikään aika ei haittaa yhtään.

Sulata tumma suklaa ja sekoita joukkoon voisulaa, jonka tehtävänä on notkistaa suklaamassaa. Lunnin ohjeessa oli tuplamäärä suklaata kuorruttamiseen, mutta minulla riitti 200 grammaa tälle massamäärälle karkkeja. Voit siis varalta varata enemmänkin suklaata tähän touhuun.

Kun suklaamassa on hitusen jäähtynyt, ota kohmettuneet karamellit jääkaapista.

Karkkien suklaakuorrutus kävi näppärästi, kun karkin asetti haarukalle ja upotti sen sitten suklaamassaan. Annoin ylimääräisen suklaan valua haarukan piikkien välistä takaisin suklaakulhoon, ennen kuin asetin karamellit jähmettämään suklaakuorrutettaan taas leivinpaperoidulle tarjottimelle.

Kun kaikki karamellit ovat saaneet suklaakuorrutteen, siirrä karamellit taas jähmettymään jääkaappiin.

Säilytä karkit viileässä.

Karamelleista tulee todella makeita, mutta hyviä. Tarjoilin rumimpia karkkejani työpaikalla, ja kohteliaat työkaverit kehuivat, etteivät ollenkaan olisi arvanneet kotitekoisiksi, ellen olisi kertonut. Reseptiäkin pyydettiin, joten nämä namut saattavat olla Oulun joulun hittituote kotitekoisten karkkien rintamalla :)

Ystävien joulupaketteihin siis sujahtaa näitä namuja, kuten myös sitä kotitekoista glögiä. Onneksi ruokalahjoihin sisällytän vielä muutakin, jotta koko salaisuus ei ole internetistä luettavissa ennen lahjan antamista.

Sinivalkoiset muffinssit

2011-12-14T08:44:00.004+02:00

Itsenäisyyspäivän aaton cocktailkutsuille makeaa tarjottavaa miettiessäni ajattelin, että olisi kiva jos siihen saisi yhdistettyä jotenkin sinistä ja valkoista, itsenäisyyspäivän hengessä. Edelleenkään sitä aikaa kokkaukseen ei ollut hurjasti, joten tämänkin reseptin piti olla helppo ja nopeasti toteutettava. Ajatuksissani päädyin sitten muffinsseihin - niiden taikinat kun yleensä ovat helppoja tehdä, eikä valmistuskaan kauaa aikaa vie.

Sinivalkoisissa ajatuksissani päädyin valkosuklaaseen ja mustikkaan. Surffailin netissä katsellen läpi melkoisen määrän eri reseptejä, ja nappasin jostain sopivimman oloiset määräsuhteet taikinan valmistukseen.

Sinivalkoiset muffinssit
(noin 20 kpl)

4 luomumunaa
1,5 desilitraa sokeria
2 ruokalusikallista vaniljasokeria
100 grammaa voita sulatettuna
4 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 desilitra maitoa
2 teelusikallista leivinjauhetta
100 grammaa valkosuklaata rouhittuna
3 desilitraa mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa astiassaan.

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voisulaa, maitoa ja jauhoseosta. Sekoita.

Lisää lopuksi taikinaan rouhittu valkosuklaa ja mustikat. Mustikat saavat olla kohmeisia, niin koko taikina ei kerralla värjäydy aivan siniseksi.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin.

Paista muffareita 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Eihän nämä tietysti oikeasti sinivalkoisia olleet, mutta ajatuksen tasolla kumminkin. Omat suklaapalaseni jäivät melko ronskin kokoisiksi, sillä pilkoin niitä toisella kädellä, kun toisella kädellä pitelin vatkainta, joka vatkasi sokeria ja munia vaahdoksi (kiireessä näemmä onnistuu keittiössä multitasking!). Tämä oli kuitenkin vaan kiva juttu, sillä valkosuklaa ei häipynyt taikinaan vaan maistui välillä kivasti ihan omana itsenään muffinssissa. Ja meheviäkin näistä tuli!

Vegaaninen cocktailpala

2011-12-12T21:09:00.004+02:00

Pidimme kaveriporukan kesken cocktailkutsut itsenäisyyspäivän aattona. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella, mutta tietysti juhlanviettopaikan tarjoamisen lisäksi kemujen emäntänä tekaisin oman osani pöydän antimista. Aikaa ei ollut kokkaukseen juurikaan, joten päädyin tarjoamaan tuttuja ja turvallisia pikkuruisia ruisleipiä erilaisilla päällisillä. Tarjolla oli kylmäsavuporo-smetanaleipäsiä, kylmäsavulohi-creme fraiche -leipäsiä sekä sienitahnalla päällystettyjä leipäsiä.

Sienitahnasta tai -täytteestä tein varmuuden vuoksi vegaanisen, sillä oli pieni mahdollisuus, että vegaanista ruokavaliota noudattava ystäväkin olisi päässyt piipahtamaan paikalla. Valitettavasti hän ei paikalle päässyt, mutta nämä upposivat kyllä ihan sekasyöjillekin. Jopa niille, jotka suhtautuvat skeptisesti sieniruokiin ylipäänsä.

Sienitahna ruisleipäsille

2 purkkia säilykekanttarelleja (käytin Pirkan)
Pienehkö keltasipuli
2 desilitraa kaurakermaa
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Aukaise sienipurkit ja valuta sienet.

Pilko pienemmäksi, jos ovat isokokoisia. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppua tovi.

Lisää pannulle myös sienet ja paistele hetki.

Lisää joukkoon kaurakerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hieman kasaan, jotta saat leivän päälle sopivan koostumuksen.

Lisää lopuksi joukkoon tuoretta timjamia tai käytä sitä pelkästään koristeluun.

Ruisleipäset tekevät aina hyvin kauppansa. Erityisesti porotäyte on tuon perheemme raavaamman puoliskon mieleen. Tälläkin kertaa piti toppuutella, ettei koko täyte olisi ehtinyt hävitä jääkaapista ennen kuin sain sen tarjolle.

Muutoinkin tarjoilut olivat erinomaiset, kiitos kaikille cocktailkemuihin osallistuneille!

Glögiä pukinkonttiin

2011-12-06T13:59:00.006+02:00

Loppuvuosi on glögin kulta-aikaa. Kupponen glögiä on lämmennyt Peruspöperölänkin hellalla harva se ilta viime viikkojen aikana. Myös miehelle glögi maistuu.

Pläräilin nettiä miettiessäni tämän jouluisia ystäville koostettavia ruokalahjoja. Pari kertaa olen laittanut pakettiin aurinkoiset snapsipullot, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Glögiohjeita oli netti pullollaan, itse tartuin tällä kertaa maikkarin sivuilta löytämääni kotitekoisen glögin ohjeeseen.

Kotitekoinen glögi
(4 viinipullollista ja yksi pienempi pullollinen)

5 desilitraa kirkasta viinaa
3 litraa punaviiniä
4 kanelitankoa
24 mausteneilikkaa
Kuivattua inkivääriä
2 teelusikallista kokonaisia kardemummansiemeniä
Pomeranssinkuorta
Noin 2 desilitraa rusinoita
3-5 desilitraa sokeria

Aloita glögin valmistus laittamalla viina maustumaan. Mittaa siis suljettavaan purkkiin kirkas viina ja ripauttele sekaan mausteet eli kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssi ja rusinat. Sulje purkki tiiviisti ja jätä maustumaan neljäksi päiväksi. Ravistele purkkia välillä, jotta maut varmasti irtoavat hyvin viinaan.

Alkuperäinen ohje käskee käyttämään 2 palaa kuivattua inkivääriä, mutta minä löysin vain jauhemaista kuivattua, joten tumpsautin jonkin verran jauhettua inkivääriä seokseen. Samaten pomeranssinkuorta oli parissa käymässäni kaupassa tarjolla vain jauhemaisessa olomuodossa. Ohje sanoo että kuorta pitäisi laittaa 3 kappaletta, mutta tumpsautin siis pomeranssiakin jauhemuodossaan jonkin verran viinan sekaan. Rusinoiden määrä oli alkuperäisohjeessa melko valtaisa, joten laitoin niitä vähemmän (sen verran kun sattui olemaan eli pari-kolme pientä rasiallista).

Kun viina on maustunut, siivilöi neste purkista kattilaan. Lisää joukkoon punaviini. Tähän käy jokin edullinen peruspunkku aivan mainiosti. Laita kattilaan myös sokeria. Jos et halua hirveän makeaa glögiä, sokeria voi laittaa vähemmän.

Kuumenna glögiseosta varovasti miedolla lämmöllä. Maista glögiä ja lisää sokeria, mikäli näet sen tarpeelliseksi.

Kaada valmis glögi pulloihin (kätevä tapa kierrättää viinipullot hyötykäyttöön) ja säilytä viileässä. Glögin pitäisi säilyä yli kolmekin kuukautta.

Glögipulloihin voi askarrella itse uudet etiketit, jotka kertovat mitä pullossa on.

Tarjoiluvaiheessa glögi tietysti lämmitetään, mutta ei kiehauteta, jottei alkoholi haihdu. Voit käyttää glögiä myös terästeen ominaisuudessa ja lantrata sen alkoholittomalla glögillä, mikäli et pidä voimakkaasta alkoholillisesta versiosta. Toimii erittäin hyvin niinkin, tarjosin eilisillä cocktailkutsuilla tällä omatekoisella glögillä terästetyt glögikupposet tervetulojuomina.

Osallistun tällä reseptillä myös Chocochilin luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on glögi.

Appelsiinijäätelö

2011-12-04T11:19:00.004+02:00

Mies toivoi tässä taannoin, että tekisin appelsiinijäätelöä. Googlettelin kaikenlaisia reseptejä, mutta lopulta päädyin käyttämään jätskikoneen reseptivihkon perusjätskipohjaa, johon sitten vaan lisäsin makuaineeksi appelsiinia.

Appelsiinijäätelö

2,5 desilitraa punaista maitoa
0,75 desilitraa sokeria
2 luomukananmunaa
4,5 desilitraa kuohukermaa
2 appelsiinia (kuori raastettuna + mehut puristettuna)

Lämmitä maito kattilassa.

Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi kulhossa.

Vatkaa lämmin maito muna-sokerivaahtoon.

Kaada seos kattilaan ja lämmitä jatkuvasti sekoittaen. Keos ei saa kiehua!

Kun seos muuttuu vähän paksummaksi, kastikemaiseksi olomuodoltaan, nosta kattila pois levyltä.

Kaada seos takaisin kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Pese appelsiinit hyvin. Raasta niistä kuori ja purista mehut.

Sekoita jäähtyneeseen muna-sokeri-maitoseokseen kerma sekä appelsiineista saatu kuoriraaste ja mehu.

Siirrä seos jääkaappiin ja valmista massasta jäätelö jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Appelsiini maistui melko vienosti, mutta maistui kuitenkin. Jäätelö oli siis makunsa puolesta onnistunut kokeilu, mutta koostumus jämähti melko kovaksi sitten kun massa oli ehtinyt olla pakastimessa pidemmän aikaa.

Highlanderia pataan

2011-11-30T19:34:00.003+02:00

Tuli tuossa syksyllä tilattua luomulihaa pakastimeen ja vieläpä melko läheltä. Tilaamassamme paketissa oli highlanderin jauhelihaa ja kulmapaistia. Kulmapaistia täytyy muhittaa huolella, jotta se ei ole sitkasta, joten pataruokaan pääsi ensimmäinen palanen tuota Kärsämäen Sydänmaankylällä käyskennellyttä ylämaankarjaa.

Syksyinen highlander-lihapata

Vajaa kilo highlander-naudan kulmapaistia
2 porkkanaa
4 sipulia
4 kynttä valkosipulia
Noin 200 grammaa tuoreita herkkusieniä
(1 ruokalusikallinen vehnäjauhoja)
Lihalientä, lihaliemikuutio tai fondia
Pieni purkki paseerattua tomaattia
Pieni pullo punaviiniä
Mustapippuria, suolaa, kuivattua timjamia
Vettä
Voita ja öljyä ruskistamiseen

Ota liha lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa. Paloittele liha reilun kokoisiksi paloiksi.

Laita uuni lämpenemään 150-175 asteeseen.

Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Putsaa herkkusienet.

Silppua valkosipuli, sipuli ja porkkanat ronskeiksi paloiksi. Jos sinulla on jumboherkkusieniä, leikkaa nekin muutamaan osaan jokainen. Jos sienet ovat normikokoisia tai pieniä, riittää puolitus ja pienimmät voi vaikka jättää kokonaisiksi.

Kuumenna pannu ja anna voi-öljyseoksen sulaa pannulle. Ruskista lihat parissa-kolmessa erässä ja siirrä ne sitten uunipataan odottelemaan.

Pyöräytä pannulla myös kasvikset parissa erässä ja siirrä pataan nekin.

Ripottele halutessasi pataan lihan ja kasvisten päälle hieman vehnäjauhoa, ei ole mitenkään pakollista.

Kaada pannulle tilkka vettä ja huuhdo maut pannulta mukaan pataan.

Lisää pataan mausteet, paseerattu tomaatti, fondi/lihaliemi ja punaviini.

Siirrä pata uuniin ja anna muhia. Mitä pidempään, sen parempi. Meillä pata oli uunissa noin kolme tuntia ja se oli melkolailla minimi lihan mureutta ajatellen, sillä parin tunnin kohdalla liha ei vielä ollut sellaista ihanan pehmeää.

Padan kanssa voi tarjota lisukkeena vaikkapa perunamuusia tai mitä pataruokiensa kaverina tykkääkään syödä. Minun lautaselleni padan lisäksi päätyi säilöttyä luomupunajuurta, miehen lautaselle suolakurkkua. Lisäksi syötiin lantturieskoja.

Minä tykkäsin padasta tämmöisenään ja kyllähän tuo puoliskokin tätä santsasi, mutta tupisi samalla, että karjalanpaistityyppinen pata on silti parempaa. Pitänee siis tehdä sellaistakin, kun tuota highlanderia kerran pakastimessa nyt on.

Vaihtoehto perunarieskalle

2011-11-27T19:07:00.004+02:00

Rieska on ihanaa. Kovin usein sitä ei kuitenkaan viitsi syödä, koska vatsa protestoi. Ruokahommien Janna onneksi bloggasi huipusta lantturieskojen reseptistä, jota oli aivan pakko päästä kokeilemaan. Etenkin kun Janna vielä itse tapaksilla perjantaina istuessamme hehkutti näiden rieskojen ihanuutta. Kulinaarimurulassakin oli testattu ja herkuksi todettu.

Lantturieskat
(6 kpl)

300 grammaa (luomu)lanttua
1 desilitra (luomu)maitoa
1 (luomu)kananmuna
1,5 desilitraa jauhoja (laitoin 0,5 dl vehnälesettä, 0,5 dl luomukauraleivontaseosta ja 1 dl ruisjauhoja)
1 teelusikka merisuolaa
Ripaus ruokosokeria
Noin ruokalusikallinen voisulaa

Kuori lanttu ja siivuta ohuiksi viipaleiksi. Keitä lantut kypsäksi.

Soseuta kypsät lanttusiivut ja sekoita joukkoon maito.

Lisää joukkoon myös muna, suola, sokeriripaus, jauhoseos sekä voisula. Sekoita kunnolla. Taikina jää löysäksi, mutta se ei haittaa.

Lusikoi taikinasta leivinpaperoidulle uunipellille kuusi kekoa.

Taputtele jauhotetuin käsin taikinakasat ohuemmiksi rieskoiksi.

Paista 250 asteisen uunin yläosassa noin 10-15 minuuttia, kunnes rieskaset saavat kunnolla väriä pintaansa.

Etenkin lämpiminä nämä olivat ihania! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, ellei ole lantturajotteinen. Meillä äänet jakaantuivat puolesta ja vastaan, mutta tuo armas puolisoni ei muutenkaan ole kypsennetyn lantun ylin ystävä.

Tip tap!

2011-11-21T18:05:00.019+02:00

Oululaisia ruokaihmisiä, blogeilla ja ilman, vahvistettuna vierailevalla etelän tähdellä, kokoontui lauantaina (Diplomi-)insinöörin keittiöön pikkujouluhengessä.

Heti alkuun pieni kuva-arvoitus! Herra Peruspöperö ja Herra Insinööri valmistamassa jotain. Lopputulos selviää myöhemmin tässä postauksessa.

Kuva Alkon sivuilta.

Kun kerran pikkujouluja vietettiin, piti tietenkin hankkia glögiä. Olin bongannut Alkosta Dufvenkrooks Chokladin ja halusin testata sitä. Glögi oli huomattavasti vähemmän suklainen kuin odotin, mutta toisaalta myös paljon mausteisempi. Ei ehkä noussut ykkössuosikiksi, ihan mukava kokeilu kuitenkin.

Omien pikkujouluviemisteni inspiraatiosta täytyy antaa täysi kiitos Pumpkin Jamiin. Nappasin nimittäin sekä aurakierteiden että parmesaanikeksien reseptit Marilta. Lisäksi tein pikkumakeaksi naposteltavaksi rocky roadseja pikkujoulutwistillä.

Sinihomejuustokierteet tai -hyrrät

1 iso voitaikinalevy (löytyy ainakin Pirkalta pakasteesta)
170 grammaa Auraa tai muuta sinihomejuustoa
200 grammaa ranskankermaa
1 luomukananmuna voiteluun

Sulata voitaikinalevy.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Kauli taikina suunnilleen kaksinkertaiseksi kooltaan.

Sekoita sinihomejuusto ja ranskankerma haarukalla muussaten. Ei haittaa jos juustosta jää isompiakin köntsiä.

Levitä ranskankerma-auraseos taikinalle suhteellisen tasaisesti.

Rullaa taikina rullaksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia palasia. Nosta palaset leivinpaperoidulle uunipellille. Voitele kananmunalla.

Paista noin 20 minuuttia, kunnes kierteet tai hyrrät ovat saaneet pintaansa väriä, mutta eivät ole vielä kuivahtaneet sisältä.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Täytyy kiittää Marin äitiä loistavasta reseptistä! Helppoa ja herkkua on. Täytyy kokeilla vielä tuunata ohjetta lisäämällä täytteeseen vaikkapa kinkkua, salamia tai miksei vaikkapa kylmäsavuporoa. Herra Peruspöperöä kun on lähtökohtaisesti aina sitä mieltä, että jotain puuttuu, jos ei ole lihaa mukana.

Kulinaarimurulan Jaana puolestaan tekaisi nautittavaksemme horiskodippiä eli chorizo-salsaa. Aivan älyttömän hyvvää!

Cocktailpalahenkisyys jatkui, kun erittäin kokkaustaitoinen ystäväpariskunta laittoi tarjolle suolaisia vaahtokarkkeja pinjansiemenmäihällä päällystettynä. Toivottavasti voidaan kohta lakata viittaamasta heihin hangaroundeina, sen sortin painostusta lauantaina taas heihin kohdistettiin oman ruokablogin pystyttämiseksi. Sen verran taitavaa ja kekseliästä porukkaa ovat, että kyllä olisi annettavaa omaan blogiin. Nimiehdotuksiakin lenteli illan mittaan niin valtava määrä, että edes siitä ei pitäisi enää koitua estettä blogin aloittamiselle.

Ja kyllähän me jotakin tietysti juotiinkin! (No aika paljonkin, kuten ehkä arvata saattaa...)
Pastanjauhajat tekaisivat meille tarjolle jouluiset cosmopolitanit, joissa maistui karpalo ja rosmariini.

Parmesaanikeksit
(Resepti alunperin; Sanna Kekäläinen, Kaikkien aikojen joulu 2011)

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2,5 desilitraa luomuvehnäjauhoja
100 grammaa parmesaania raastettuna

Päälle:
50 grammaa parmesaania raastettuna
Luomupinjansiemeniä
Luomukananmunaa voiteluun

Raasta juusto. Sekoita pehmenneeseen voihin jauhot ja juustoraaste.

Muotoile taikinasta kaksi pötköä. Laita pötköt kelmuun ja jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Leikkaa jääkaapitetuista taikinapötköistä paloja ja painele kekseiksi leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele keksit ja ripottele päälle pinjansiemeniä sekä parmesaaniraastetta.

Paista keksejä uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia.

Ei ehkä yllätä, että jos resepti sisältää yhtäläisen määrän juustoa ja voita, niin lopputulos on maittava. Ihania keksejä! Ja helppoja valmistaa, nämäkin.

Hangaroundien herkkuihin kuuluivat myös ruisleipäset, joista toiset oli päällystetty siianmädillä

...ja toiset kalarajoitteisia ajatellen savuporolla.

Tekemäni rocky roadsit sisälsivät levylliset Fazerin sinistä ja Maraboun 80 % tummaa suklaata, minivaahtokarkkeja, mantelirouhetta, pekaanipähkinöitä ja macadamiapähkinöitä rouhittuina sekä pipareita murusteltuna. Valmistus on yksinkertaista; sulattaa vaan suklaan ja valuttaa sen joko leivinpaperin päälle tai vuokaan laitettujen täytteiden päälle. Sitten annetaan jähmettyä jääkaapissa ja palastellaan tarjolle. Suklaita ja täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Seuraavalla kerralla lisään vielä suklaan määrää tai pienennän astian kokoa, jotta paloista tulisi paksumpia. Tällä kertaa osa täytteistä jäi vuokaan, kun suklaa ei ollutkaan valunut aivan pohjalle asti jokaisessa kohdassa. Minivaahtiksia jäi vielä vaikka kuinka paljon isosta pussillisesta yli, joten epäilemättä näitä tulee tehtyä vielä lähiaikoina uudemmankin kerran.

Jauhantapajan tehokaksikko teki tarjolle cosmopolitanien lisäksi hurjan söpöjä miniversioita club sandwicheista.

Jotakin erikoislaatuista ruokaintoisissa ihmisissä lienee, sillä leipien kokoamista sivusta seuranneiden suusta kuultiin muun muassa kommentteja siitä, miten kauniilta pienet pekonipalaset näyttävätkään.

Pastanjauhannan kommenttilaatikostakin tuttu Bronx puolestaan juotti meille jokseenkin ärmäköitä mustia ryssiä.

Kuvassa näkyy myös surullisen kohtalon kokenut Pekan valkoinen pöytäliina. Siis se ihan oikeasti oli valkoinen vielä alkuillasta!

Ja vastaus alkupostauksen kuva-arvoitukseen tulee tässä:

Insinöörin versio Cheese Steak and Onionista. Leivän väliin päätynyt lihakimpale oli nimittäin niin massiivinen, että sen pinta täytyi tohottaa parvekkeella industriaalikokoisella tohottimella. Herra Peruspöperö näytti taskulampulla valoa Herra Insinöörin tohottaessa otsalamppu vielä lisävalonaan lihaa ja Herra Pastanjauhannan ottaessa vieressä valokuvia. Ihailtavaa omistautuneisuutta ja kekseliäisyyttä, ei voi muuta sanoa!

Illan isäntä vastasi myös varsinaisesta jälkkäristä, joka olikin oikein oivallinen kokoonpano. Lautaselta löytyi suklaista fondanttia, joka oli saanut kaverikseen päärynäsorbettia sekä calvados crème caramelia. Ah ja nam!

Ilta oli oivallinen, seura mitä parhainta ja nautitut syömät ja juomat ensiluokkaisen herkullisia. Että ei muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan taas vesi kielellä. Muiden reseptejä ja tarinoita löydätte täältä, täältä ja täältä.

Huippua oli myös kokoontua vielä seuraavana päivänä parantelemaan oloa porukalla Kauppuriin. Kyllä siinä huonompikin olo ja väsymys kaikkoaa, kun saa eteensä kaupungin parasta burgeria ja miettii erinäisiä sananmuunnoksia tai epäsananmuunnoksia. Tulipa jaettua myös vinkit sen valkoisen pöytäliinan puhtaaksi saamiseksi.

Pari juttua rotvallin reunalta

2011-11-16T19:38:00.005+02:00

Tampereella tulee vierailtua suhteellisen usein ja kaupunkiin on aina yhtä kotoisaa palata, vaikka omista Tampereen ajoistani onkin vierähtänyt jo vuosikaudet. Kotoisuuteen vaikuttavat kohdallani epäilemättä siskon, lukioaikaisten hyvien ystävien ja muiden kaupungissa nykyään asuvien ystävien määrä. Joka reissulla pääsee istahtamaan saman pöydän ääreen ihanien ihmisten seurassa.

En kovinkaan usein tule syöneeksi Tampereella ravintoloissa, sillä tulen hyvin ruokituksi majoittavien läheisten luona. Tälläkin kertaa massu täytettiin siskon kokkailujen toimesta varsin kiitettävästi, kiitos vaan jälleen kerran! Pientä syötävää ja kahvittelumakeaa tuli kuitenkin kaupungillakin nautittua.

Kauppakadulla sijaitsevan Oluthuone Esplanadin vuohenjuustosalaatti tuli haarukoitua samalla kun sai jutella jokseenkin terapeuttisessa hengessä samalla alalla puurtavan tutun kanssa. Annos koostui salaattipohjan päälle kasatusta tuorekurkusta, punaisesta paprikasta, omena- ja tomaattilohkoista sekä kotimaisesta Kolatun vuohenjuustosta ja kastikkeesta. Ruokajuomana kulautin kurkkuuni puolikuivaa Plevnan omenasiideriä.

Ruoka Esplanadissa ei ehkä ole mielikuvitusrikkainta, mutta boonusta kotimaisten ja lähellä tuotettujen ainesten käytöstä.

Sunnuntaina ehdin vielä kahvitella ystävän kanssa Linkosuon Café Siilinkarilla ennen junaan hyppäämistä. Siilinkari on toiminut Tampereen keskustassa jo vuodesta 1960. Perinteikäs paikka siis! Jutustelu sujui mukavasti vadelmaisen suklaamoussekakkupalan ja ison kahvin äärellä.

Joskus pitäisi ehkä suunnistaa Tampereelle "turistimielessä" ja tutustua ravintolatarjontaan vähän paremmin. Toisaalta siihen siskon tai ystävän kattamaan pöytään nyt vaan on niin kotoisaa istahtaa.

Lounassalaatti

2011-11-06T17:38:00.003+02:00

Yleensä syön työpaikalla lounaan ruokalassamme, joka on lajissaan oikeinkin kelvollinen. Vaihtoehtoja on tarjolla useita ja laatukin on yleensä kohdallaan. Salaattipöytä on tuore ja monipuolinen. Iltavuorossa pidän kuitenkin ruokatauon vasta ruokalan lounasajan loputtua, joten silloin täytyy ottaa mukaan eväät. Viime aikoina olen tehnyt usein evääksi salaattia "mitä kaapista löytyy" -periaatteella. Tässäpä yksi sellainen salaatti.

Kalkkunasalaatti
(yhdelle)

Salaattia vajaa ruukullinen
Pätkä tuorekurkkua
Muutama siivu savusaunakalkkunaa
Gouda-juustoa
Kurpitsansiemeniä
Cashew-pähkinöitä
Vihreää pestoa

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi ne suupaloiksi eväsrasian taikka lautasen pohjalle.

Leikkaa kurkku ja gouda kuutioiksi.

Leikkaa tai revi käsin myös kalkkunasiivut suupaloiksi.

Jos ehdit ja jaksat, voit paahtaa cashewit.

Ripottele kurpitsansiemenet ja cashewit salaatin pinnalle.

Lopuksi tiputtele muutama nokare vihreää pestoa kastikkeen virkaa toimittamaan.

Usein koostan siis evässalaatin salaatti+tuorekurkkupohjalle ja laitan mukaan mitä leikkelettä ja juustoa jääkaapista nyt sattuukaan löytymään. Myös pähkinät ja/tai siemet tuovat kivaa rouskuvuutta ja täyttävyyttä salaattiin. Kastikkeena toimii yleensä avokadoöljy ja tumma balsamico. Mustapippuriakin on kiva rouhia salaattiin makua tuomaan.

Suppilovahverokeitto

2011-11-01T08:29:00.004+02:00

Vielä on suppiskautta jäljellä, ainakin näin olen päätellyt blogeista lukemani ja kaupan tuorehyllyssä näkemieni sienten perusteella. Siispä voisin blogata aiemmin syksyllä tekemästäni suppilovahverokeitosta, joka maistuu mainiosti joko alkupalana tai pääruokana annoskoosta riippuen.

Suppilovahverokeitto
(neljälle alkupalaksi)

Noin 100 grammaa suppilovahveroita
1 kynsi valkosipulia
1 ruokalusikallinen kuivattua (luomu)rosmariinia
Noin desilitra valkoviiniä
Liha- tai kasvislientä (esim. 1 fond du chef -"kuutio")
2,5 desilitraa kuohukermaa
Voita
(Muutama siivu savupekonia)

Tarvittaessa lisäksi:
Vettä
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua valkosipuli.

Hienonna rosmariini morttelissa.

Putsaa ja silppua sienet.

Laita voita kattilaan ja anna sulaa.

Lisää voin joukkoon sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Paista muutama minuutti sekoitellen samalla. Sienistä haihtuu tässä vaiheessa nestettä.

Lisää valkoviini, anna osan nesteestä haihtua.

Lisää seuraavaksi fondi/liha/kasvisliemi ja kerma.

Anna keiton pulputella miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia tai kunnes koostumus on muuten mieluinen. Voit lisätä vettä, mikäli keittostasi näyttää tulevan liian paksua makuusi.

Mausta keittoa halutessasi mustapippurilla ja suolalla. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä ollenkaan, jos fondi tai liha/kasvisliemesi on suolaista.

Pilko halutessasi (savu)pekonin siivut pieniksi ja laita kylmälle paistinpannulle. Käännä levyyn lämmöt päälle ja paistele pekonit rapeiksi. Nosta palaset talouspaperin päälle imeyttämään itsestään liiat rasvat pois.

Annostele keitto lautasille ja nostele päälle rapsakat pekonipalaset. Kasvissyöjille tässä voisi käyttää esimerkiksi paahdettua sipulia, paahdettuja siemeniä tai vaikka krutonkeja.

Meillä suppiskeitto syötiin alkupalana mutta annoskokoa kasvattamalla ja vaikkapa leivän kanssa nautittuna on myös oiva pääruoka. Savupekoni tuo keiton kermaisuudelle ja pehmeydelle mukavaa vastakohtaa rapeudellaan.

Tämä keitto ja sen bloggaamattomuus tupsahti mieleeni aamulla herätessä, koska näin viime yönä unta, jossa löysin mahtavan suppilovahveroapajan metsästä. Harmi ettei näin ole kohdallani tapahtunut todellisuudessa, mutta ehkä tämä oli enneunta seuraavaa sienisyksyä ajatellen!

Brunssilla Coronassa

2011-10-24T10:50:00.004+03:00

Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä viime viikonloppuna. Reissu sisälsi monta kivaa hetkeä; kouluttautumista, hyvää musiikkia, erinomaista lounasseuraa, hilpeitä hetkiä skumppalasien äärellä, lautapelejä entisten- ja nykyisten oululaisten seurassa, brunssin Coronassa ja ruokabloggareiden illanvieton pikkujouluhengessä.

Lauantai-iltapäivänä kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa brunssille Coronaan. Biljardibaari ei ensimmäisenä tule mieleen, kun brunssipaikkaa miettii, mutta kaverit olivat käyneet täällä ennenkin. Eipä brunssi hassumpi ollut!

7,50 euron hintaan kuuluu croissant, vapaavalintainen tahna/täyte (tonnikala, kana, katkarapu, artisokka), tummaa leipää, mausteista makkaraa (tai mozzarellaa makkaraa syömättömille), juustoja (feta ja brie ainakin tällä kertaa), espanjalaishenkinen perunamunakas, kurkkua, tomaattia, melonia, lasillinen mehua ja kahvi tai tee. Reilun kolmen euron lisäpanostuksella saa mukaan myös lasillisen skumppaa.

Coronan brunssi tarjotaan siis annoksittain, ei buffetista. Eivät ainekset tietenkään tuollaisessa miljöössä mitään luksustasoa olleet, mutta aivan kelvollinen brunssilautanen hintaansa nähden kuitenkin!

Lauantai-ilta jatkui sitten ruokabloggarihengessä, ensin Manalassa ruokaillen ja sitten vielä yöelämää porukalla ihmetellen. Itse jätin suosiolla kuvaamatta mitään koko iltana, mutta ainakin Sillä sipulilassa on jo julkaistu jännittävä kuvakertomus illasta.

Hätävarajälkiruokana uuniomenat

2011-10-19T09:28:00.004+03:00

Erään lauantaisen aterian jälkiruokana oli tarkoitus nauttia crème brûléet. Ei nautittu, sillä massa ei ehtinyt hyytyä riittävästi ruoka-aikaan mennessä. Onneksi tarkistin niiden tilanteen tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin vielä tehdä muutoksia jälkiruokaosioon. Ja onneksi olin tilannut luomuruokapiiristä ihan muuten vaan omenaa, ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta mielessäni.

Uuniomenat
(kahdelle)

1 iso tai 2 pienempää luomuomenaa
Sitruunamehua
Sokeria
Kanelia
Voita

Tarjoiluun kaveriksi jäätelöä

Kuori omenat ja lohko ne.

Asettele omenalohkot uunivuokaan, lorauta päälle pikkuisen sitruunamehua.

Ripottele omenalohkojen päälle mausteeksi sokeria ja kanelia.

Vuole päälle vielä hieman voita mehevöittämään lopputulosta.

Uunita 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes omena on pehmennyt.

Tarjoile omenalohkot jäätelön kanssa. Meillä pakastimesta löytyi edellisviikonloppuna tehtyä vanilja-valkosuklaajäätelöä, joka sopi omppujen kanssa oikein mukavasti yhteen. Jälkkäri oli helppo ja nopea tehdä, ja maistui erityisen hyvältä, kun hetken oli jo luullut jäävänsä kokonaan ilman jälkiruokaa.

Herkkusienikastike

2011-10-16T12:55:00.003+03:00

Meillä syödään aika usein viikonloppuisin jonkinsorttista pihviä. Lämpimistä lisukkeista suosikki on uunikasvikset, joiden sisältö vähän vaihtelee. Usein pihvin seurana on myös salaattia.

Sienikastikkeet ovat näin syksyllä vierailleet myös tiheästi ruokapöydässämme. Kantarellikastike on meidän molempien suosikki, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain toista sientä. Lainasin kirjastosta taannoin Risto Lehmusoksan Pihvinrakastajan keittokirjan ja testasin kirjasta löytynyttä herkkusienikastikkeen ohjetta. Tein ohjeen pienennettynä versiona ja ei-niin-tarkasti mittailtuna.

Kermainen herkkusienikastike
(kahdelle)

Puolikas rasia ruskeita herkkusieniä
Loraus kuivaa valkoviiniä
Reilu desilitra kuohukermaa
Tilkka soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi
Mustapippuria
Voita

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Kuori ja silppua valkosipulin kynsi pieneksi silpuksi.

Sulata kattilassa sopiva köntti voita. Alkuperäinen resepti käskee paistaa ensin pihvit, pitää ne lämpiminä ja tehdä kastikkeen samalla pannulla, jolla pihvit paistettiin. Itse tykkään tehdä kastikkeen siinä samalla, kun pihvit paistuvat toisella levyllä omassa pannussaan, joten tein kastikkeen erikseen kattilassa, vaikka tietysti pihvin paistomaut pannulta eivät sitten siirrykään kastikkeeseen.

Lisää viipaloidut sienet. Paista kunnes sienet alkavat hivenen ruskistua ja kutistua.

Kaada seuraavaksi loraus valkoviiniä sienille. Anna kuplutella tovi, jotta alkoholi ja osa nesteestä haihtuu.

Lisää joukkoon valkosipulisilppu, loraus soijakastiketta ja kerma. Mausta mustapippurilla.

Säädä lämpötilaa ja anna kastikkeen keittyä kasaan. Kun kastike on saavuttanut sopivan koostumuksen, nosta kattila levyltä ja tarjoile pihvin kanssa.

Meillä herkkusienisoossi pääsi naudan ulkofilepihvin ja porkkanasta, punasipulista, kesäkurpitsasta ja keltaisesta paprikasta muodostuneiden uunikasvisten kanssa samalle lautaselle. Maistui todella hyvältä, joten tästäpä saamme oivan vakkarikastikkeen pihviemme kaveriksi, kun herkkusieniä onneksi on tuoreina saatavilla muulloinkin kuin syysaikaan.

Valkosuklainen vaniljajäätelö

2011-10-11T09:46:00.004+03:00

Vaniljajäätelöön suhtautumisessa edustamme miehen kanssa eri koulukuntia. Minusta vaniljajäätelö yksistään on aika tylsää. Se on hyvää kylläkin vaikka omenapiirakan kanssa nautittuna tai jonkin kivan paistoksen. Mutta jäätelökioskilla en koskaan tilaa vaniljaa. Mies sen sijaan pitää vaniljajäätelöstä ihan sellaisenaankin.

Ajattelin testata jäätelökoneella vaniljajäätelön valmistusta, mutta päätin lisätä sen sekaan myös jotain muuta makua. Sopivasti oli jäänyt jostain jälkiruokakokkailuista yli valkosuklaata, joten sitäpä sitten.

Valkosuklainen vaniljajäätelö

2,5 desilitraa täysrasvaista eli punaista maitoa
0,75 desilitraa sokeria
2 kananmunaa
4,5 desilitraa kuohukermaa
Puolikkaan vaniljatangon sisukset
(1 teelusikallinen vaniljaesanssia)
Noin 100 grammaa valkosuklaata

Lämmitä maito kattilassa.

Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi.

Kaada lämmin maito vähitellen munasokerivaahtoon samalla sekoittaen.

Kaada seos takaisin kattilaan ja lämmitä koko ajan sekoittaen. Kun seos muuntuu hieman kastikemaiseksi eli hitusen paksuuntuu, se on valmis. Seos ei saa kiehua!

Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää huoneenlämpöiseen seokseen kuohukerma (ja vaniljaesanssi) koko ajan sekoittaen. Kaavi mukaan myös siemenet puolikkaasta vaniljatangosta.

Laita seos jääkaappiin ja valmista jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Jätskinvalmistusvaiheessa lisää sekaan valkosuklaa. Itse laitoin noin puolet rouheena ja puolet sulatin ja sekoitin sitten joukkoon. Se ei ollut kovin hyvä idea, sillä vaikka kuinka varovaisina tippoina koitin sulan suklaan laittaa massaan, se hakeutui muiden suklaiden luo ja muodosti melko isoja sattumia jäätelöön. Rouheena toimii siis paremmin, ellei halua jäätelöönsä isoja suklaasattumia.

Makunsa puolesta jäätelöstä tuli kuitenkin hyvää, eivätkä ne isot suklaasattumat minua niin haitanneet, enempikin kanssaeläjää, joka ei ole kovin suuri valkosuklaan ystävä.

Uunipersikat

2011-10-09T18:07:00.003+03:00

Kaapissa oli tölkillinen säilykepersikoita ja ajattelin, että niistä voisi väsätä jonkinlaisen jälkkärin. Hulluilta päiviltä oli mukaan tarttunut purkki mascarponea, jonka myös halusin käyttää jälkiruokatarkoituksiin viikonlopun aikana. Niinpä syntyi simppeli mutta silti hirmuisen herkullinen jälkiruoka.

Uunipersikat

2 persikanpuolikasta per ruokailija
Sitruunamehua
(Luomu)ruokosokeria
Muutama pekaanipähkinä
Voita

Tarjoiluun:
Vaahterasiirappia
Mascarponea
Kuohukermaa
(Vanilja)sokeria

Voitele uunivuoka voilla. Asettele persikanpuolikkaat vuokaan kolopuoli ylöspäin.

Lorauta persikoille hieman sitruunamehua, ripsauta päälle ruokosokeria ja pekaanipähkinärouhetta. Laita päälle myös pikkuinen nokare voita.

Laita persikat noin 180 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi.

Persikoiden ollessa uunissa vatkaa (vanilja)sokerilla maustamasi kuohukerma vaahdoksi. Sekoita mascarpone kerman sekaan.

Nostele uunista tulleet persikat lautaselle, lorauta päälle hieman vaahterasiirappia ja tarjoile mascarponekermavaahdon kanssa.

Yksinkertaista, helppoa, nopeaa ja erittäin hyvää!

Vaniljaista panna cottaa limoncello-mustikkakastikkeella

2011-10-04T17:37:00.004+03:00

Syksyn ja talven tulossa suunnilleen ainoa hyvä asia mielestäni on se, että riennot hieman vähenevät ja on taas enemmän aikaa kokata kunnollisia aterioita viikonloppuisin. Viime lauantaina tekaisinkin itselleni ja kanssaeläjälle kolme ruokalajia, olkoonkin että alkupala oli pikainen "mitä kaapista löytyy" -tyyliin ja muutenkin ruoka koostui pääasiassa tutuista ja hyväksi havaituista osasista.

Jälkkäriksi tein jo monesti hyväksi havaitulla ohjeella vaniljaista panna cottaa. Mutta jotakin uuttakin piti kokeilla, joten se sai kaverikseen limoncello-mustikkakastiketta, joka on minulle jäänyt mieleen Sillä sipulilasta, mutta on peräisin Prinsessakeittiöstä.

Limoncello-mustikkakastike

4 senttilitraa limoncelloa
6 senttilitraa kokonaisia mustikoita (ei ole niin tarkkaa)
2 ruokalusikallista sokeria

Kiehauta ainekset pienessä kattilassa. Anna jäähtyä ja tarjoile panna cottan kanssa.

Kastike oli kiva lisä muuten valjunnäköiselle jälkkärille. Jälkkärin kanssa tarjoiltiin jääkylmä snapsillinen limoncelloa. Nam!

Kastikkeen määrä riitti meillä reilusti neljään panna cotta -annokseen, joskin en ollut määrien kanssa niin hirveän tarkkana.

Espresso-suklaakeksit rommi-rusinajäätelöllä

2011-10-01T13:35:00.004+03:00

Olen mukana Pauligin järjestämässä kovatasoisessa Makupari-kisassa. Kisan ideana oli luoda makupari jollekin Pauligin erikoiskahveista. Kisan pääpalkintona on matka Nomaan Kööpenhaminaan herkuttelemaan, ja upea palkinto onkin saanut ruokabloggarit sankoin joukoin kehittelemään herkkureseptejä kahveille kaveriksi. Myös äänestäjät voivat voittaa; heille on luvassa mahtiviikonloppu Helsingissä hotelli Kämpissä sekä illallinen Chez Dominiquessa!

Oma tekeleeni on makupari Pauligin Papua New Guinea -kahville, jota kuvaillaan näin: "Arvostetusta Sigri-kahvista paahdettu Paulig Papua New Guinea tekee tiramisusta täydellisen makunautinnon. Kahvin runsasaromisessa ja makean mausteisessa jälkimaussa korostuvat mangon ja tummaksi paahdetun kaakaon herkulliset vivahteet."

Makupariin lähdin tavoittelemaan samantyyppisiä makuja kuin tiramisussa, joka siis mainittiin esimerkkimakuparina Papua New Guinea -kahville. Niinpä syntyi ajatus rommi-rusinajäätelöllä täytetyistä espresso-suklaakekseistä. Keksien mieto kahvisuus ja ihana suklaisuus yhdistettynä rommi-rusinajäätelön kermaisuuteen ja aromeihin toimii loistavasti keskivahvan ja hieman makealla tavalla mausteisen Papua New Guinea -kahvin kanssa.

Espresso-suklaakeksit
(mukaeltu Glorian ruoka & viini -lehden 3/2011 reseptistä)

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl luomuruokosokeria
0,5 dl hienoa sokeria
2 luomukananmunaa
Noin 5 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g tummaa suklaata (kaakaota vähintään 70 %)
0,5 dl Pauligin originale espressopapuja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita sitten joukkoon kananmunat yksi kerrallaan.

Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä suola. Lisää sitten kuiva-aineseos voi-sokeri-munavaahtoon. Sekoita.

Rouhi espressopavut sekä tumma suklaa. (Espressopapujen rouhinta hoituu kätevimmin, kun laittaa pavut minigrip-pussiin ja nuijii pavut murskaksi.) Sekoita molemmat rouheet taikinan joukkoon.

Muotoile taikina pötköksi kelmun sisälle ja laita taikina jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi.

Kun taikina on vetäytynyt, leikkaa siitä noin sentin paksuisia viipaleita ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin sävyn.

Anna keksien jäähtyä ennen tarjoilua.

Rommi-rusinajäätelö
(resepti mukaeltu Krups-jäätelökoneen mukana tulleesta reseptivihkosesta)

Noin 50 g rusinoita
Vajaa desilitra vaaleaa rommia
2,5 dl täysrasvaista- eli punaista maitoa
1 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl kuohukermaa

Kaada rommi rusinoiden päälle ja jätä peitettynä imeytymään yön ylitse. Lämmitä maito. Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Kaada lämmin maito vähitellen muna-sokerivaahtoon samalla kokoajan sekoittaen. Kaada sitten seos kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä. Seos ei saa kiehua. Sekoittele seosta, kunnes se alkaa hieman jähmettyä ja muuttua kastikemaiseksi. Kaada seos kattilasta kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää sekaan kerma ja sekoita jälleen.

Valmista massasta jäätelöä jäätelökoneesi ohjeiden mukaisesti, sekoita valmistusvaiheessa rommi-rusinat jäätelömassan sekaan ja siirrä valmis jäätelö pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Koosta makupariannos asettelemalla yksi espresso-suklaakeksi lautaselle annoksen pohjaksi, lusikoi sitten pienellä lusikalla rommi-rusinajäätelöä keksin päälle täytteeksi, raasta tai rouhi halutessasi jäätelön päälle tummaa suklaata ja aseta toinen keksi kanneksi. Tarjoile Pauligin Papua New Guinea -kahvin makuparina.

Annostani voi äänestää täällä: Espresso-suklaakeksit rommi-rusinatäytteellä.

Syksyinen ruokablogimiitti

2011-09-25T22:37:00.017+03:00

Ihana ja erittäin monia meitä myöhemmin oman ruokablogin perustaneita inspiroinut Pastanjauhantaa täytti jo huikeat kuusi vuotta. Synttäreiden varjolla ja syksyä piristämään päätimme pitää taas kokoontumisen oululaisten ruokabloggareiden ja parin muun ruokainnostuneen kesken. Emännöintivastuu lankesi tällä kertaa meikäläiselle, joten iltaa vietettiin eilen Peruspöperölässä. Mukana menossa olivat synttärisankariblogin lisäksi Kokit ja Potit, (Diplomi-)insinöörin keittiö sekä uutuusvieraana Kokkeillaan-blogista Kotiharmi, joka kylläkin sitten paljastui kaverin kaveriksi eli tiemme olivat kohdanneet aiemminkin.

Ajattelin että laitan pöytään valmiiksi naposteluhenkistä tarjottavaa, sillä en tiennyt varmaksi, minkä sorttista apetta muut toisivat. Katoin pöytään muun muassa savuporotahnalla päällystettyja ruisleipäsiä, jotka yllä olevassa kuvassa ovat esillä. Resepti on simppeli ja olen tehnyt vastaavaa aiemminkin.

Kuvaamatta näemmä jäänyt tervetuliaisdrinksu sisälsi omenalikööriä, kirkasta viinaa, sitruunamehua, 7 upia ja limeviipaleen.

Naposteluhenkisiä tarjoiluja miettiessäni en ikinä pääse yli lihapullista. Niitä nyt vain jotenkin kuuluu olla tarjolla. Tämän kertaiset lihapullat muodostuivat naudan paistijauhelihasta, sipulista, kananmunasta ja maustepuolella mukaan nakkelin suolan ja pippurin lisäksi reilusti paprikajauhetta, juustokuminaa ja cayennepippuria.

Lihapullien kanssa tarjolle tekaisin Ruokahommien Jannalta napattua seesam-valkosipulidippiä, joka myös Herkussa ja koukussa on oivaksi todettu.

Seesam-valkosipulidippi

Ruokalusikallinen (luomu)seesaminsiemeniä
2 kynttä (luomu)valkosipulia
Merisuolaa
Raakaruokosokeria
Mustapippuria
Sitruunamehua
2 desilitraa turkkilaista/kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet. Paahda valkosipulimurskaa ja seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes saavat hieman väriä, mutteivat vielä kärähdä.

Sekoita jogurtin joukkoon seesami-valkosipuliseos ja mausta ripauksella merisuolaa, raakaruokosokeria ja mustapippuria. Lirauta joukkoon myös hieman sitruunamehua ja sekoita.

Dippi oli yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi aivan hirmuisen herkullista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Minun piti kaapia kupin pohjalta loputkin viimeisten lihapullien kaveriksi vieraiden jo lähdettyä.

Poroleipästen lisäksi tein myös kantarelliversioita. Kantarellit putsasin ja pilkoin, haihdutin nestettä sienisilpusta pannulla, lisäsin voita ja sipulisilppua ja paistelin tovin. Jäähtyneen sieni-sipulisilpun sekoitin creme fraichen ja smetanan sekaan ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Vaikka tahna eräiden mielestä muistuttikin tonnikalaa, oli tämä mielestäni kiva kasvisversio poroleipästen kaveriksi.

Rakkaat miittiemme hang-aroundjäsenet olivat jälleen kunnostautuneet. Lusikoista tarjottiin viiriäisenmunista tehtyjä uppomunia kera voin, pekonin ja taisipa siinä olla mukana joitakin kasvismurusiakin. Maku kyllä vastasi näiden vaatimaa vaivannäköä, hatunnosto taas kerran!

Kotiharmi oli tekaissut pastatonta italiansalaattia, jonka ristimme karppiversioksi kyseisestä klassikosta. Hyvää oli!

Kotiharmin käsialaa olivat myös leipäset, joissa yhdistyi makeaksi karamellisoituneen punasipulin ja vuohenjuuston aromit. Niin hyvää, että ylijääneet pari leipästä ihan itsestään katosivat aamulla jääkaapistamme joidenkin onnellisten parempiin suihin.

Illan esteettisimmän annoksen tunnustuksen saa taas kerran Kokkipottilan Hannele. Bonuspisteitä kertyy myös siitä, että annoksesta aimo osa oli omasta puutarhasta peräisin. Punajuuri ja sinihomejuusto nyt vaan toimivat keskenään loistavasti, eivätkä pähkinät pahentaneet kokonaisuutta millään tavalla.

Tapas-henkisten napostelutarjottavien ideani lähti alunperin ryppyperunoista. Viime talvisesta Teneriffan matkasta lähtien olen aikonut niitä kotonakin kokeilla ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ohjeen perunoihin löysin Maittavat Tapakset -kirjasta, joskin myös netti on pullollaan ohjeita, jotka ovat ehkä vähän yksioikoisempia kuin tämä kokeilemani.

Ryppyperunat
(4-6 hengelle)

3,5 ruokalusikallista merisuolaa
24 pientä, kuorimatonta, kokonaista uutta perunaa

Kaada kattilaan vettä niin että perunat eivät peity aivan kokonaan veden alle. Lisää veteen suola ja sekoita.

Pese ja harjaa perunat. Laita perunat kattilaan ja sekoita vielä.

Taittele puhdas keittiöpyyhe tiiviisti perunoiden päälle kattilalle vähän kuin kannen virkaa toimittamaan. Kiehauta vesi. Vähennä lämpöä veden kiehahdettua ja anna hautua 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä, mutta vielä kokonaisia. Minulla tämä otti lähemmäs 40 minuuttia, sillä pyyhe ei ollut aluksi tarpeeksi tiiviisti kattilassa.

Ota pyyhe pois ja laita se jäähtymään. Valuta loppu vesi pois perunoista. Kun pyyhe on jäähtynyt sen verran, että pystyt puristamaan siihen imeytyneen veden, purista vesi pyyhkeestä takaisin perunoiden päälle kattilaan.

Kuumenna sitten kattilaa miedolla lämmöllä ja ravistele, kunnes perunat ovat kuivahtaneet. Niitä pitäisi silloin peittää ohut, valkoinen suolakalvo (itselläni ei kovin selvää kalvoa näkynyt, joten suolan määrää olisi ehkä voinut lisätä). Ota sitten kattila pois liedeltä ja tarjoile perunat mojo-kastikkeen kera.

Mojo-kastikkeellekin löytyy monenlaisia reseptejä, myös kyseisessä tapas-kirjassa sellainen on. Itse valmistin kannussa olevan kastikkeen Teneriffalta tuomani mausteseospakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeesta tuli aika lirua, mutta maku oli ihan kelpo.

Pastanjauhajat olivat nimelleen uskollisia ja tarjosivat jännittävän näköisestä paketista paljastunutta pastarullaa. Rulla oli täytetty pinaatilla, kesäkurpitsalla ja ricottalla. Päällensä rulla sai salviavoita ja parmesanraastetta. Nam!

Illan valoshow'sta vastasi Pekka. Camembertia liekitettiin calvadoksen unohtumisen vuoksi sovelletusti omenlikööristä ja 80 % Saaremaasta tehdyllä seoksella. Hyvin paloi! Sulaa juustoa oli ihana dippailla syksyisillä omenalohkoilla.

Väliruokana nautitun juuston jälkeen oli aika siirtyä makeammille metsästysmaille. Olen tehnyt varmaan melkeen jokaiselle blogimiitille jonkin Glorian ruoasta ja viinistä bongaamani reseptin ja tavoilleni uskollisena tein jälleen kerran niin.

Sitrusliköörissä marinoitu appelsiini ja valkosuklaa-tuorejuustovaahto
(Glorian ruoka & viini 6/2011)

2 (luomu)appelsiinia
2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista Triple Seciä

Tuorejuustovaahto:
1 desilitra vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 grammaa appelsiinituorejuustoa
1 teelusikallinen appelsiininkuorta
50 grammaa valkosuklaata
(Tummaa suklaata rouhittuna koristeluun)

Tein reseptin summittaisesti suurennettuna, joten laitoin tähän originaalin reseptin mittasuhteet. Tein jälkkärin henkilökohtaisten jälkkärimaljojen sijaan isompaan kulhoon, joten en tosiaan mittaillut kovin tarkasti paljonko tuli laitettua mitäkin.

Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Laita kuoriraaste sivuun odottamaan.

Leikkaa appelsiineista kuoret tarkasti niin, ettei valkoista kalvoa jää jäljelle. Lohko sitten veitsellä hedelmälihat irti ilman että välikalvot tulevat mukaan.

Laita appelsiinilohkot kulhoon. Kaada appelsiinien päälle sitruslikööri ja hunaja, sekoita.

Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiininkuoriraaste sekä tuorejuusto. Rouhi myös suklaa ja sekoita sekin vaahtoon.

Nostele seos appelsiinien päälle. Rouhi halutessasi tummaa suklaata ja koristele rouheella jälkkäriannokset juuri ennen tarjoilua.

Tämä jälkkäri jää varmasti repertuaariin. Piperrys appelsiinien kanssa palkitaan, sillä lopputulos on ihana! Vaahdon koostumus oli miellyttävä ja appelsiinisuus sopivan raikasta.

Jälkkärikierros päättyi Pekan kaikki ylisanat ansaitsevaan calvadosjäätelöön ja karamellisoituihin omenalohkoihin.

Pelkällä hyvällä ruualla voi pelastaa melkein minkä tahansa tilanteen, mutta kun näihin herkkuihin liittyy aina myös ensiluokkainen seura ja takuuvarma nauruterapia, ei voi muuta kuin kiittää taas kerran kaikkia loistavasta illasta! Onneksi seuraava miitti on jo merkattuna kalenteriin; 19. marraskuuta vietämme pikkujouluhenkistä tapaamista, jonka isännöijänä toimii (Diplomi-)insinöörin keittiö. Huhu kertoo, että miitissä on myös vieraileva tähti eteläisen Suomen blogosfääristä.

Mascarponepersikat

2011-09-21T17:39:00.003+03:00

Vaikka grillikausi veteleekin viimeisiään, postaan vielä yhden grillissä valmistettavan jälkkärin ohjeen. Tein näitä mökkireissulla hampurilaisten jälkkäriksi. Ja voipa ohjetta varmasti soveltaa sisäkeittiössäkin ihan vaan uunittamalla persikat tai paistamalla ne parilapannussa. Ohje on peräisin ruokasuosikit -kirjasarjan grilliruoat-opuksesta. Muokkasin ohjeen neljän hengen annosta kuudelle sopivaksi ja sotkin mascarponen sekaan kermaa.

Mascarponepersikat
(kuudelle)
1 persikka per ruokailija
1 paketti mascarponea
Noin 2 desilitraa kuohukermaa vatkattuna
(Sokeria kermavaahdon makeutukseen tarvittaessa)
Noin 60 grammaa pekaani- tai saksanpähkinöitä murskattuna
Öljyä
Vaahterasiirappia

Leikkaa persikat kahtia ja poista kivet. Jos puolitat persikat reilusti ennen valmistusta, voit asetella puoliskot takaisin vastakkain ja kääriä ne tuorekelmuun odottamaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta halutessasi sokerilla.

Rouhi pähkinät.

Sekoita mascarpone, kermavaahto ja pähkinärouhe keskenään. Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoiluvaihetta.

Kun grilli on valmis (keskilämpö olisi paras) persikoille, sivele persikanpuolikkaille hiukan öljyä ja asettele persikat grilliin.

Paahda/grillaa persikoita 5-10 minuuttia, kääntäen ne kerran. Persikoiden tulee siis lämmetä ja saada tietysti hieman grillistä väriä ja aromia itseensä.

Asettele kullekin ruokailijalle lautaselle kaksi puoliskoa, levitä päälle kermamascarponepähkinäseosta ja valuta pinnalle vielä vaahterasiirappia.

Tämä oli kiva ja simppeli jälkkäriresepti, jota voisi kokeilla tulevinakin grillailuhetkinä. Talven mittaan taidan tehdä tätä kokeeksi tosiaan joko uunissa taikka parilapannulla paistaen.

Kahdenlaiset herkkuetanat

2011-09-19T18:40:00.007+03:00

Vietimme viikonloppua kaveriporukalla mökillä. Lauantain alkupalaksi oli vara-aviomieheni T toivonut etanoita, joten niitä sitten tehtiinkin. Porukkaan kuului myös pari sinihomejuustorajoitteista, joten tulipa kokeiltua etanoiden parina ekaa kertaa myös toisenlaista juustoa.

Etanat itsessäänhän eivät maistu hirveästi millekkään, mutta ihania niistä tulee, kun ne saavat muhia uunissa valkosipulivoissa ja gratinoituvat herkullisella juustolla. Stockan juustotiskiltä sain neuvon käyttää sinihomejuustoa korvaamaan pecorinoa.

Etanat
(isot alkupalat kuudelle)

48 etanaa
Noin 300 grammaa voita
5 kynttä valkosipulia
Pienehkö puntti tuoretta persiljaa
Sinihomejuustoa tai pecorinoa
Tuoretta patonkia lisukkeeksi

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Huuhtele säilykepurkissa olleet etanat.

Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Voit laittaa tähän voimäärään myös enemmän valkosipulia, tällä määrällä tulee mietoa versiota valkosipulivoista.

Silppua myös persilja.

Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipuli- ja persiljasilput. Sekoita niin, että molempia on tasaisesti voin joukossa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Aseta etanapannun koloihin nokare valkosipulipersiljavoita. Aseta voin päälle etana. Lisää halutessasi vielä etanen päällekin nokare voita ja kuorruta lopuksi joko sinihomejuustolla (meillä oli tällä kertaa Aura Goldia) tai pecorinolla.

48 etanan valmistukseen meillä meni noin 100 grammaa Aura Goldia ja arviolta 80 grammaa pecorinoa, kun valmistimme puolet etanoista sinihomeella ja toisen puolikkaan pecorinolla.

Paista etanoita uunissa noin kymmenen minuuttia, siis kunnes voi on sulanut ja juusto pinnalla ottanut kivasti väriä.

Tarjoile etanat rapean, tuoreen leivän, kuten patongin kanssa. Etana on näppärä syödä leipäpalan päältä ja ihanan voisulan voi kaapia etanapannun koloista leipäpalalla parempiin suihin.

Aura Gold -etanat maistuivat minusta erittäin hyviltä, tosin osan mielestä kyseinen sinihomejuusto oli hitusen liian voimakas tähän tarkoitukseen. Ostin muuten uuden 12 etanaa vetävän ison etanapannun ihan tätä kokkauskertaa ajatellen, kun sattui olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksessa.

Pecorinoversio tuntui kelpaavan hyvin sinihometta vältteleville ja taisipa niitä muutama upota meidän sinihomeversiosta pitävienkin mahoihin. Pysyttelen kyllä edelleen sinihomejuuston leirissä, vaikkei tämäkään hassumpaa ollut.

Etanat ovat minusta mainio illanistujaisruoka, niitä kun tulee kerralla väkisinkin tehtyä isompi satsi säilykepurkkien koon sanelemana. Varsinkin jos kaikille ei ole ihan omaa etanapannua, tulee jaettua ruokakin vierustoverin kanssa.

Suklaajäätelö

2011-09-15T09:11:00.004+03:00

Sain kesällä kolmikymppislahjaksi mieheltä jäätelökoneen, josta olen täällä aiemminkin maininnut. Jätskikone on nyt testattu muutamaankin otteeseen ja on se vaan mukava kapistus. Erityisen kivaa minusta on se, että jäätelöstä ei ole pakko tehdä ylettömän imelää ellei halua, sillä sokerin määrää jäätelömassassa on helppo säätää.

Jätskikoneen mukana tullut reseptivihkonen on ollut oiva apu jäätelömakuja testailtaessa. Kun ei vielä ole kehittänyt niin luovaa otetta jäätelömassojen tekoon, on kiva että voi tukeutua edes suuntaa antavasti johonkin oletettavasti toimivaksi todettuun ohjeeseen. Tällä kertaa testiin pääsi suklaajäätelön resepti.

Suklaajäätelö

2,5 desilitraa punaista, siis täysrasvaista maitoa
0,8 desilitraa sokeria
0,8 desilitraa tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta (Green & Black's organic cocoa powder toimi hyvin)
1 kananmuna
4,5 desilitraa kuohukermaa
(1 teelusikallinen vaniljaesanssia)

Sekoita maito, muna ja sokeri kattilassa. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoita, kunnes seos muuttuu hieman jähmeämmäksi ja saa hieman kastikemaisen koostumuksen. Älä anna seoksen kiehua!

Lisää seokseen kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää kuohukerma (ja vaniljaesanssi), koko ajan sekoittaen.

Valmista massasta jäätelöä jäätelökoneesi reseptin mukaisesti.

Suklaajäätelöstä tehtiin yhden väsyneen päivän päivälliselle jälkkäriksi jäätelöannokset. Kermavaahto ja rouhittu tumma suklaa tekivät jäätelöstäkin vielä parempaa! (Syksy sen sijaan tekee kuvista kamalampia kiitos keinovalon.)

Tästä jätskistä tuli mieleen etäisesti lapsuus, jolloin minulla oli tapana sotkea tavalliseen vaniljajäätelöön kaakaojauhetta ja tehdä siitä sillä tavalla "suklaajäätelöä". Ajattelin tuunata tätä reseptiä lisäämällä joukkoon oikeaa suklaata, joko kastikemaisiksi noroiksi tai ihan vaan rouheena. Tällä kertaa menin kiltisti ohjeen mukaan, koska mies sitä pyysi.

Tuskailtuani kaupassa aiemmin laktoosittoman punaisen maidon uupumista valikoimista, sain yllättyä tähän aineksia hankkiessani positiivisesti, sillä Valion laktoosittomien tuotteiden valikoima on laajentunut nyt myös laktoosittomalla täysmaidolla. Nyt voin siis valmistaa kotioloissakin laktoositonta jäätelöä, eikä vain hylaa. Hurraa!

Halloumitäytteistä kanaa

2011-09-09T21:12:00.005+03:00

Jääkaapissa oli halloumin jämä, joka piti saada käytettyä. Olin jo syönyt samaisesta paketista tehtynä halloumisalaattia, joten jotain muuta piti kehitellä. Turvauduin taas kerran internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa löysinkin Karppisiskosten blogiin. Siispä kaupasta kanaa (tai no broileriahan se tietysti oli) mukaan ja kokkaamaan. En nyt ihan kirjaimellisesti noudattanut reseptiä, joten kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin.

Halloumitäytteinen kana
(kaksi annosta)

2 kanan/broilerin (rinta)filepihviä
Puolikas paketti halloumia
2 tomaattia
2 kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Tuoretta persiljaa
(Tomaattipyrettä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Jos kanasi ovat luullisia ja nahallisia, niin poista kumpaisetkin. Leikkaa sitten kanaan viillot, joihin voit työnnellä halloumiviipaleita. Suolaa ja pippuroi kanat. Voit myös tökätä cocktailtikun mukaan, jotta pysyvät edes vähän kiinni. Meikäläisellä oli tälle tarve, koska kana oli filepihveinä eli "tasku" ei ollut järin suuri ja halloumia oli runsaasti.

Nosta kanat uunivuokaan ja paista uunissa kypsiksi, noin puoli tuntia kanan paksuudesta riippuen. Jos haluat, voit myös ottaa kanaan kauniin paistopinnan pannulla ennen uunittamista, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kanojen kypsyessä uunissa voit kaltata tomaatit tai jos olet laiska kuten minä, pilkot ne vain kuutioiksi kalttaamatta. Silppua myös valkosipuli ja persilja.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna. Kuullota öljyssä valkosipulisilppua tovi.

Lisää kattilaan myös tomaattikuutiot ja persilja. Sekoita ja anna muhia miedolla lämmöllä ainakin viisi minuuttia (pitempikään aika ei haittaa). Laita joukkoon tomaattipyrettä jos koet tarpeelliseksi, itse truuttasin tuubista jonkin verran.

Mausta tomaattisoossi vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat.

Tarjoile kana ja kastike lämpimien kasvisten tai salaatin kanssa. Omalle lautaselleni päätyi lisukkeen ominaisuudessa tammenlehtisalaattia, rucolaa, tuorekurkkua ja punaista paprikaa.

Halloumi toimi kanan kanssa erittäin hyvin yhteen ja kastike toi mukavasti lisämakua lautaselle.

Alkusyksyn herkku: kantarellikastike

2011-08-30T09:44:00.006+03:00

Joka syksy minuun iskee halu oppia tunnistamaan ja poimimaan sieniä. Harmi vain että mahdollisuudet tämän taidon kehittämiseen ovat rajalliset normiympyröissäni. Mökkipiipahduksella harmittelin sateen lisäksi myös sitä, ettei sopivia välineitä sienten keruuseen ja kuljetukseen tullut mukaan, sillä ainakin rouskuja näytti mökin liepeillä kasvavan. Ehkäpä taas parin viikon kuluttua koittavalla eräälle toiselle mökille suuntautuvalla retkellä voin koettaa onneani. Viime vuonna samainen retki ei tuottanut kovinkaan hääviä saalista.

Kaupasta onneksi kuitenkin löytyy sieniä tumpelommallekin sienituntijalle. Kotiutin muutamia kantarelleja kastikkeen teko mielessäni viikonloppuna. Katselin netistä reseptejä ja yhdistelin niistä itselle sopivimman kuuloisen kombinaation.

Kantarellikastike
(kahdelle)

Noin kymmenen keskikokoista kantarellia
Pieni keltasipuli
Voita
Loraus valkoviiniä
1-1,5 desilitraa kermaa
Muutama oksa tuoretta timjamia
Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja pilko kastikkeeseen sopiviksi paloiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Kuumenna kattila/pannu ja sulata voi.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan ja hetken kuluttua lisää mukaan myös sienet. Kuullottele tovi, jotta sipulit pehmenevät ja sienistä haihtuu nestettä.

Lorauta hieman valkoviiniä ja anna poreilla niin, että suurin osa nesteestä haihtuu. Rouhaise sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kaada joukkoon kerma ja anna kastikkeen pulputella sen verran, että kastike keittyy hieman kasaan. Voit tietysti halutessasi käyttää myös suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen kastikkeeseen.

Lisää lopuksi sekaan myös tuoretta timjamia ja tarkista suolan ja pippurin määrä, lisää niitä tarvittaessa.

Meillä kantarellikastike nautittiin naudan ulkofilepihvien ja uunitettujen kasvisten (punasipuli, paprika, palsternakka, kesäkurpitsa) kanssa sunnuntain päivällisellä. Kylläpä vaan maistuikin herkulta! (Ja kylläpä vaan tekee mieli kirjoittaa kanttarelli kahdella t:llä!)

Syksyyn kuuluu myös Pastanjauhantaa-blogin synttärit ja ruoan ääreen porukalla kokoontuminen. Tällä kertaa Oulun syysmiitti pidetään Peruspöperölässä, ajankohta on lauantai 24.9. Laittakaahan vaikka sähköpostia mikäli mielitte mukaan!

Mustikka-mascarponepiirakka

2011-08-28T15:53:00.005+03:00

Sain tuoreita mustikoita pari rasiallista käytyämme kesämökillä pikaisella piipahduksella palotarkastuksen vuoksi. Kaatosade eväsi suuremmat poiminnat mutta sen verran mustikoita kuitenkin sain kerättyä että piirakkamarjat olivat kasassa.

En halunnut tehdä ihan peruspiirakkaa ja Facebookissa yhden kaverin vinkattua mascarponepitoisesta mustikkapiirakan täytteestä, löysin googlettamalla Lunni leipoo -blogin reseptin äärelle. Hieman muuntelin reseptin aineksia omaan käyttöön sopivammaksi.

Mustikka-mascarponepiirakka

Pohjataikina:
100 grammaa voita sulatettuna
1,5 desilitraa luomuista kauraleivontaseosta (tai 0,75 dl kaurahiutaleita)
1,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja (jos laitoit kaurahiutaleita niin käytä silloin 2,5 dl vehnäjauhoja)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
Noin 3 desilitraa mustikoita
250 grammaa mascarponea
(Loraus kermaa)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kauraleivontaseos, vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään.

Lisää kuivien aineiden joukkoon kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita taikinaksi.

Painele piirakkapohja voidellun vuoan pohjalle ja reunoille.

Notkista halutessasi mascarponea lorauksella kermaa. Sekoita joukkoon kananmuna, mustikat, vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita täytemassa suhteellisen tasaiseksi.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä ja täytteen hyytyä ennen tarjoilua.

Piirakka oli oikein onnistunut! Tykkäsin mascarponetäytteestä ja vaniljasokeri (jota saattoi mennä vahingossa vähän enemmän kuin 1 tl) toi täytteeseen kivaa vaniljakastikehenkeä. Miehen mielestä pohja maistui välillä puurolta mutta se johtui varmaan niistä kaurajutuista taikinassa. Joka tapauksessa myös perinteisen pullapohjaisen mustikkapiirakan nimeen vannova mieskin söi tätä mielellään, joten ei tämä ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

2011-08-26T08:59:00.005+03:00

Tämän viikon ruokiin on lähes poikkeuksetta laitettu ronskilla kädellä valkosipulia ja myös tulisuutta. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että muitakin makuja voisi jo maistella. Naputellaan nyt kuitenkin ensin näitä mausteisempia appeita viikon varrelta.

Puolialaston kokki -blogin Elmeriltä löytyy aina hyviä vinkkejä thaimaalaiseen (ja ylipäätään mausteiseen, aasialaisvaikutteiseen) ruokaan. Sinnepä siis suuntasin ideoiden toivossa tälläkin kertaa ja päätin kokeilla pikapaistetun kanan reseptiä. Jouduin hieman muuttelemaan sen mukaan mitä kotoa löytyi, joten laitan reseptin tänän originaalimuodossaan ja sulkuihin omat muutokseni.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

500 grammaa marinoimatonta kanaa
4-5 kynttä valkosipulia
4-5 thaichiliä (käytin tuoretta punaista peruschiliä + pieniä kuivattuja)
1 ruokalusikallinen kalakastiketta
2 ruokalusikallista osterikastiketta (ei ollut, käytin riisiviinietikkaa+soijaa)
Öljyä
Pari kourallista thaibasilikan tai pyhän basilikan lehtiä (käytin tavallista basilikaa)
2 ruokalusikallista kasvis- tai kanalientä
0,5 teelusikallista sokeria (käytin ruokosokeria)
1 punainen paprika (laitoin oranssin)
1 sipuli

Suikaloi kana ohuiksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja chilit. Palastele paprika suupaloiksi ja lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi.

Sekoita kalakastike, osterikastike sekä valkosipuli- ja chilisilppu kulhossa ja sekoita joukkoon kanasuikaleet. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kuumenna reilusti öljyä wokkipannussa. Kun öljy on kuumaa, tipauta sekaan kokeeksi pari basilikan lehteä. Jos ne alkavat pihistä, on öljy riittävän kuumaa. Uppopaista öljyssä noin 3/4 osaa basilikan lehdistä. Paistoaika on noin minuutin (eli kunnes lehdet ovat rapeita). Nostele basilikan lehdet öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivamaan.

Pikapaista (voit käyttää samaa öljyä missä paistoit basilikat tai halutessasi vaihtaa öljyn) kanasuikaleita parissa erässä. Paistaminen vie vain muutaman minuutin, sillä ohuet suikaleet kyllä kypsyvät nopeasti. Älä siis liioittele paistoaikaa!

Kun ensimmäinen satsi kanasuikaleita on kypsynyt, siirrä ne odottamaan pois pannulta ja paista toinenkin erä kanaa samalla tavalla.

Kun kanat ovat kypsiä, siirrä myös aiempi kanasatsi takaisin pannuun ja lisää joukkoon myös kasvis/kanaliemi, sokeri, paprika sekä sipuli ja pikapaista vielä pari minuuttia.

Laita lopuksi sekaan myös tuoreet basilikan lehdet, siis ne joita et uppopaistanut.

Koristele annos uppopaistetuilla, rapeilla basilikan lehdillä ja nauti.

En ollut tehnyt aiemmin tämän tyyppistä pikapaistettua ruokaa ja ohje oli kyllä oikein näppärä ja toimiva. Kiva kokeilu, jota voisin tehdä itselleni toistekin. Kanssaeläjä kun ei tämmöisistä oikein piittaa.

Helppo ja nopea possuwok

2011-08-23T10:02:00.003+03:00

Syksy taitaa tehdä tuloaan, ainakin siitä päätellen miten tehokkaasti flunssa on alkanut kiusata tuttavapiirissä. Tarttuihan se mokoma pöpö sitten meikäläiseenkin, joten taas on tarvetta ruualle, josta maistaa edes jotakin flunssan vaimentamilla makuaisteilla. Flunssaruuan pitää olla myös jokseenkin helppoa ja nopeaa valmistaa, sillä voimat eivät riitä kovin pitkälliseen keittiössä hääräilyyn. Eilisen illan ruuaksi tekaisin siis simppeliä possuwokkia.

Possuwok
(yhdelle)

Noin 100 grammaa possua (esim. ulkofilettä)
Wok-vihanneksia
Ainakin 3 kynttä valkosipulia
Punaista currytahnaa
Soijakastiketta
Inkivääriä (käytin jauhetta kun ei ollut tuoretta)
(Tuoretta basilikaa)
(Suolapähkinöitä)
Öljyä

Leikkaa possu suupaloiksi. Silppua valkosipuli.

Kuumenna wokkipannussa öljyä ja laita currytahna sekä valkosipulit maustamaan öljy. Tovin kuluttua lisää possusuikaleet. Anna paistua melkein kypsiksi. Ropsauta sekaan inkivääriä ja lorauta soijaa mukaan myös.

Lisää wok-vihannekset ja paista kunnes vihannekset ovat kypsiä mutteivat vielä aivan lötkyröitä.

Lisää lopuksi sekaan halutessasi myös hieman suolapähkinöitä ja tuoretta basilikaa.

Chilitahnan kanssa taisin vähän nössöillä, sillä hirmu tulinen tämä ei ollut. Valkosipuli sen sijaan maistui mukavasti ja suolaisuutta tuli ihan kiitettävästi soijasta. Makuja siis erottui ja se oli mukavaa.

Muussia kukkakaalista

2011-08-17T20:54:00.004+03:00

Olen pari kertaa yrittänyt tehdä jonkin sorttista muussia tai pyrettä kukkakaalista mutta lopputulokset eivät ole olleet järin häävejä. Siispä innostuin, kun luin että Jaana oli tehnyt mahtimuussia kukkiksesta. Jos muussiin tulee valkkaria ja kermaa niin eikai se hirveän pahasti voi epäonnistua?

Tietenkään en katsonut kaupassa kovin tarkkaan mitä ostin, joten pääsi käymään niin että kerma jota ostin, oli keittokelvotonta. Jouduin siis poikkeamaan reseptistä jonkin verran.

Kukkakaalipyre

Yksi pienehkön keskikokoinen kukkakaali
1-1,5 desilitraa valkkaria
Vettä
Kermaa
Tuoretta persiljaa ja timjamia
Suolaa, pippuria
Voita

Paloittele kukkakaali ja laita kattilaan.

Kaada päälle kermaa ja valkoviiniä niin että kukkikset juuri ja juuri peittyvät. Paitsi jos sinullakin on keittoa kestämätöntä kermaa, siinä tapauksessa peitä kukkikset valkkarilla ja vedellä.

Keitä kunnes kukkakaalipalat ovat kypsiä.

Jos keitit kukkakaalin vedessä ja viinissä, kaada suurin osa nesteestä tässä vaiheessa pois ja lisää tilalle kermaa. Jos taas keitit kermassa ja viinissä, voit siirtyä suoraan persiljan ja timjamin lisäämiseen.

Lisättyäsi yrtit, surrauta muussi taikka pyre sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja voilla.

Kokeilen tätä varmasti vielä ihan reseptin mukaisella tavalla toteutettuna vaikka ei tämä vähän versioitukaan tapaus hassumpaa ollut, ainakin tuhannesti parempaa kuin ne aiemmat kokeiluni. Kukkismuussin kaverina lautaselle päätyi nautajauhelihasta tehtyjä tavallisia lihapullia. Maistuivat muuten myös lämmitettynä lounaseväänä!

Kokeile siis ihmeessä jos kaipaat vaihtelua perunamuussille, suosit vähähiilihydraattista ruokavaliota tai muuten vain haluat vaihtelua muussimaisiin lisukkeisiin.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla

2011-08-09T10:41:00.006+03:00

Olin tilannut luomuruokapiirin kautta fenkolin ihan huvikseni. Fenkoli on itselleni melko uusi kaveri sillä en ole itse käyttänyt sitä vielä muuhun kuin appelsiini-fenkolisalaattiin. Pläräsin netistä reseptejä ja löysin Sillä sipulilasta kivan kuuloisen annoksen jota päätin kokeilla. Koska tein ruokaa vain itselleni, tein tietysti pienemmillä määrillä ja gorgonzolakin vaihtui St. Aguriksi Stockan juustotiskin tarjonnan vuoksi.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla
(2 annosta)

2 kappaletta porsaan ulkofilepihvejä
1 pienehkö fenkoli
2 ruokalusikallista valkoviiniä
80-100 grammaa sinihomejuustoa
1 ruokalusikallinen timjamia
Noin 1 desilitra kuohukermaa
Öljyä paistamiseen
Suolaa, mustapippuria

Jos possupihvisi ovat paksuja, voit nuijia niitä ohuemmiksi esimerkiksi kahden kelmun välissä. Suolaa ja pippuroi pihvit kevyesti molemmin puolin.

Leikkaa fenkoli siivuiksi.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista possupihvit kypsiksi. Siirrä pois pannulta ja pidä lämpimänä (itse siirsin pihvit uunivuoassa noin 100 asteiseen uuniin odottamaan).

Lorauta pannulle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja sitten fenkolisiivut. Kypsennä fenkoleita noin kolme minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota sitten myös fenkolit pois pannulta ja pidä lämpimänä (siirsin fenkolit possujen kaveriksi uuniin).

Vähennä lämpöä pannulla ja lisää sinihomejuusto sekä kerma. Anna kastikkeen muhia pannulla jatkuvasti sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja kastike hieman keittynyt kasaan eli saanut sen kastikemaisemman olomuotonsa.

Sekoita kastikkeeseen lopuksi timjami ja mausta sitten suolalla sekä mustapippurilla.

Aseta lautaselle pihvi, sen päälle fenkolia ja lorottele lopuksi annoksen päälle sinihomejuustoinen kermakastike.

Tämä oli kiva kokeilu! Fenkolin maku pehmeni kivasti mutta maistui silti hauskalta possun ja juustokermakastikkeen makuparina. Kastike oli ihanan täyteläistä ja possupihvi mainio alusta tälle kaikelle. Epäilen ettei armas puolisoni välittäisi tästä mutta saatan silti kokeilla tämän tarjoilemista hänellekin tai ainakin teen tätä vielä joskus itselleni, sen verran paljon tykkäsin.

Jälkkäriosastona tarjoilin itse itselleni lauantai-illan aterian päätteenä mustikoita, joiden kaverina oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä hasselpähkinärouhetta. Simppeliä mutta hyvää tämäkin!

Valkosipulinen tomaattipasta

2011-08-07T12:09:00.003+03:00

Pastanhimo iski ja teki mieli kokeilla Italian reissun muisteluhengessä jotakin tomaattista kastiketta sille kaveriksi. Italiassa kun tuli taas kerran todettua se että joskus yksinkertainen voi olla parasta. Se ajatus mielessäni lähdin ruokaa koostamaan.

Valkosipulinen tomaattipasta
(yhdelle)

Spagettia
Kirsikka- tai miniluumutomaatteja (noin puoli rasiallista)
Oliiviöljyä
4-5 kynttä valkosipulia
(Muutama tumma oliivi)
Tuoreita yrttejä (esim. basilika, rucola, timjami)
Suolaa, mustapippuria

Laita pastaa varten kattilaan vettä kiehumaan, hipsauta sekaan vähän suolaa ja pieni loraus öljyä. Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Minulla oli tällä kertaa luomuspelttispagettia.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa/viipaloi ne.

Halkaise kirsikkatomaatit kahtia tai jaa miniluumutomaatit neljään osaan.

Silppua yrtit.

Poista oliiveista kivet ja silppua oliivit.

Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki. Lisää tomaatit ja anna muhia. Kun tomaatit alkavat kypsyä, painele kauhalla niiden rakennetta hieman rikki jotta saat vähän kastikemaisemman koostumuksen ruokaan. Lisää joukkoon oliivit.

Kun spagetti alkaa olla kypsää, lisää kastikepannulle vielä yrtit ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää vielä halutessasi muutama tomaatti, jos haluat purutuntumaisiakin tomaatteja pastasi joukkoon.

Kaada spagetista keitinvesi pois, lorauta sekaan vähän öljyä ja sotke sitten kastike ja spagetti keskenään sekaisin.

Koristele annos halutessasi vielä tuoreella basilikalla ja jos juustoa kaipaat, niin raasta päälle parmesania. Myös pippuria voi vielä rouhaista valmiin annoksen päälle.

Ei tämä nyt tietenkään samalta maistunut kuin Italiassa mutta hyvältä kuitenkin. Valkosipulin määrää olisi voinut vielä ronskisti lisätä, nyt se ei tullut esiin niin vallitsevana kuin olin kuvitellut.

Salaatti uusista perunoista ja parsasta

2011-07-28T16:31:00.004+03:00

Keväällä tämä ihanan raikkaalta ja erilaiselta vaikuttava perunasalaatti jäi mieleeni Sillä sipulilan postauksesta. Salaatti päätyi yhdeksi lisukkeeksi juhannuksen ruokapöytäämme.

Peruna-parsasalaatti

1,5 kg uusia perunoita
Puntti vihreää parsaa
Salaatteja (esim. lollo rosso, tammenlehti, rucola)
Lehtipersiljaa
Ruohosipulia
1 luomusitruuna
(Oliivi)öljyä
Suolaa

Pese perunat hyvin. Paloittele perunat suupaloiksi ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille.

Valuta perunoiden päälle öljyä, mausta suolalla ja sekoita.

Paahda perunoita 250 asteessa kunnes saavat kauniisti väriä pintaansa. Aikaa tähän menee noin puolisen tuntia.

Käsittele parsat. Ota juuresta pois puumainen osa ja kuori varret tarvittaessa. Laita vettä kiehumaan kattilaan. Kypsennä parsoja kattilassa kiehuvassa vedessä noin neljä minuuttia. Siirrä parsat heti kylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy. Paloittele parsat suupaloiksi.

Huuhtele ja revi salaatit. Silppua ruohosipuli ja persilja.

Yhdistä paahtuneet perunat, parsat, salaatit sekä ruohosipuli ja persilja.

Raasta sitruunan kuori ja purista puolikkaasta sitruunasta mehut pieneen kulhoon. Lisää joukkoon hyvää oliiviöljyä ja sekoita salaatin joukkoon.

Ripsi sormisuolaa tai pyöräytä myllystä suolaa vielä salaatille, jos maku sitä kaipaa.

Mielestäni tämä salaatti oli kivannäköinen ja myös maistui tosi hyvältä. Toimi erittäin hyvin lisukkeena erinäisille grillatuille lihoille juhannuspöydässä ja tätä teen varmasti kesäisin jatkossakin.

Munakoiso-vuohenjuustotornit

2011-07-26T11:20:00.002+03:00

Kesälomani vetelee viimeistä viikkoaan ja tuntuu siltä että muualla on tullut oltua enemmän kuin kotona, vaikka totuus on varmaan melko fifti-sixti. Ei ole hirveästi kotona kokkailtu.

Onneksi juhannuksen mökkisapuskoista jäi silloin osa bloggaamatta ja sieltäpä kaivelin nyt esiin tämän tyytyväistä hyminää ruokailijoissa saavuttaneen simppelin herkun, jonka bongasin ennen juhannusta ihanan Pitkän blogista.

Munakoiso-vuohenjuustotornit

Munakoiso
Paketillinen vuohenjuustoa
Tomaattia
Suolaa, mustapippuria
Öljyä

Leikkaa munakoiso kiekoiksi ja itketä ne halutessasi.

Viipaloi myös vuohenjuusto valmiiksi odottamaan, samoin viipaloi tomaatti.

Kuumenna paistinpannu ja laita sille runsaasti öljyä.

Paista munakoisokiekkoja runsaassa öljyssä niin että rusehtuvat molemmin puolin ja imevät itseensä öljyä. Munakoiso on varsinainen öljysieppo, joten öljyä joutuu lisäämään paiston aikana melko varmasti.

Nosta munakoisot pannulta, lisää päälle viipale vuohenjuustoa sekä tomaattia ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Meillä näitä tarjoiltiin grillattujen juttujen lisukkeena juhannuspöydässä ja hyvin upposi. Kun kerran vielä kesäsäät hellivät ja lomaakin on joillakin onnekkailla enemmän jäljellä kuin kulunut, suositan kokeilemaan tätä vaikka sitten niiden grilliherkkujenne lisukkeena!

Bloggaajat puistossa

2011-07-19T11:32:00.009+03:00

Eilen oululaiseen puistoon kokoontui yllättävänkin runsas joukko ruokabloggaajia ja hang around -ihmisiä viettämään yhdessä piknikkiä maistuvien eväiden ja hyvien juomien merkeissä. Alun perin piknik-päivää Pastanjauhajien Rosmariinin kanssa sopiessamme tuumasimme että maanantai ajankohtana tarkoittanee sitä että juuri kukaan ei pääse paikalle mutta onneksi on kesälomakausi ja olimme väärässä.

Uusina tuttavuuksina paikalle saapuivat kauempaa tulleet Campasimpukka-blogin Campasimpukka sekä Soppaa ja silmukoita -blogin Marja. Toivottavasti meidän ei niin korkeatasoiset juttumme eivät saaneet aikaan kovin pahoja traumoja ja nähdään joskus uudestaankin!

Oma osuuteni piknik-tarjoiluun oli valkoviinisangria, cheddarkierteet, kirsikka-sinihomejuustosalaatti sekä mansikka-mascarponemousse.

Cheddarkierteiden ohjeen nappasin Sillä sipulilasta, jonne se oli päätynyt puolestaan Jasulta.

Cheddarkierteet

4 kappaletta voitaikinalevyjä
Noin 75 grammaa cheddaria (ei niitä hampurilaisjuustoja)
1 kananmuna
1 teelusikallinen kuminan siemeniä

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Laita voitaikinalevyt leivinpaperin päälle sulamaan. Älä anna lötkistyä sillä se vaikeuttaa kierteiden työstämistä loppuvaiheessa.

Raasta juusto.

Voitele voitaikinalevyt kananmunalla.

Ripottele levyjen päälle puolet juustoraasteesta ja kuminan siemenistä. Painele juusto ja siemenet varovasti kiinni levyihin ja käännä. Toista sama toiselle puolelle levyä.

Jaa levyt veitsellä pituussuunnassa kolmeen tai neljään osaan. Ota pötkylää kiinni molemmista päistä ja pyöritä eri suuntiin, jotta saat aikaan kierteen. Tätä vaihetta helpottaa ellei taikina ole ehtinyt lötkistyä liikaa. Tee kierteet muihinkin taikinapötkylöihin.

Paista noin 20 minuuttia eli kunnes juusto on sulanut kierteet saaneet mukavasti väriä.

Kierteet olivat oikein mainioita piknikille. Maistuvia sellaisenaan ja mukava lisäke esimerkiksi salaatille. Helppo tehdä ja ottaa mukaan!

Jälleen kerran tarjoilut olivat erinomaiset. Kokit ja potit -blogin Hannele saa erityismaininnan omatekoisista viininlehtikääryleistä, joiden viininlehdetkin olivat Kokki-pottilan omasta puutarhasta (tai kasvihuoneesta)! Myös ihastuttavat filotaikinaiset feta-pinaattileivonnaiset veivät kielen mennessään.

Nurkasta pilkistävä couscous-salaatti oli Marjan käsialaa ja toisessa nurkassa näkyvät aurinkokuivattua tomaattia sisältäneet leivonnaiset toi mukanaan eräs ruokahenkinen tuttavapariskuntamme.

Kuumina kesäpäivinä olemme usein mieheni kanssa noutaneet Stockan ruokatiskiltä eväät ja lähteneet puistoon oleskelemaan. Jälkiruokaosastolta mukaamme on tarttunut monesti mansikka-mascarponemousse. Päätin kokeille kyseisen herkun valmistusta tällä kertaa ihan itse.

Mansikka-mascarponemousse

1 purkki mascarponea
Noin 3 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
Noin litra mansikoita
Pistaasipähkinöitä

Poista mansikoita kannat ja palastele ne sopiviin suupaloihin, kahteen tai neljään osaan siis, mansikan koosta riippuen.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta vaniljasokerilla.

Kuori pistaasit.

Sekoita mascarpone, mansikat ja kermavaahto. Koristele pistaasipähkinöillä.

Ei ehkä ihan hirveästi yllätä että itse tehty versio oli paljon parempaa kuin kaupasta ostettu. Nam!

Osakseni piknikillä lankesi jälkkärien läheisyydessä istuskeluni ansiosta jälkiruokalautasten täyttäjän rooli. Jälkiruokalautaselle kasattiin mansikka-mascarponemoussen kaveriksi Campasimpukan tekemiä ihania madeleineja sekä tuoreita mansikoita ja vadelmia.

Salaatti-ideani nappasin Glorian ruuasta ja viinistä (4/2011) mutta vaihdoin vuohenjuuston sinihomejuustoon ja muuntelin jonkin verran määriä.

Kirsikka-sinihomejuustosalaatti

Runsaasti erilaisia salaatteja
Litra kirsikoita
Paketillinen Aura-juustoa tai muuta sinihomejuustoa
Saksanpähkinöitä
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Balsamicoa

Huuhtele salaatit ja revi suupaloiksi. Itselläni oli tällä kertaa yksi kaupan valmis salaattisekoitus, jonka kaveriksi laitoin lollo rossoa, tammenlehtisalaattia ja viininsuolaheinää.

Poista kirsikoista kannat ja kivet. Ripottele kirsikat salaatin päälle.

Paahda saksanpähkinöitä kuivalla ja kuumalla pannulla hetki. Ripottele myös pähkinät salaattiin.

Murustele päälle sinihomejuusto.

Sekoita lorauksista oliiviöljyä, sitruunamehua ja balsamicoa kastike ja valuta kastike salaatin pinnalle.

Kirsikat ja sinihomejuusto toimivat oikein mukavasti samassa salaatissa. Mies-parkani luuli kirsikoita tummiksi viinirypäleiksi ja koki suuren yllätyksen kun ne paljastuivatkin hänen inhoamikseen kirsikoiksi.

Salaattia oli tarjolla myös Rosmariinin toimesta. Onneksi en itse tehnyt kirsikkasalaatin vaihtoehtona mielessä pyörinyttä mansikka-halloumisalaattia sillä sitten meillä olisi ollut kaksi mansikkaista salaattia tarjolla.

Olin hetkeksi päässyt unohtamaan ihanan kesäisen sangrian mutta onneksi Herkun ja koukun Jytis muistutti sen olemassaolosta omalla postauksellaan. Siispä tekaisin valkkarisangriaa piknikillekin!

Valkoviinisangria

Valkoviiniä tai kuohuviiniä
Triple seciä
Sitruunavissyä
Spriteä tai 7 upia
Sitruunamehua
Appelsiinimehua
Jäitä
Sitruunan ja appelsiinin lohkoja/viipaleita
Sokeria
Tuoretta minttua

Määriä en osaa yhtään sanoa sillä sekoitin sangriat vissypulloihin ihan fiiliksen mukaan. Pointtina kuitenkin on viinin sekoittaminen alkoholittomiin kuplajuomiin ja esimerkiksi mehuja voi laittaa mukaan kirpeyttä ja/tai väriä tuomaan ihan oman maun mukaan. Sokerilla voi säätää tarvittaessa makeutta ja triple seciä ei tarvitse paljoakaan mukaan laittaa eikä se muutenkaan ole välttämätöntä. Meillä sattui yksi pullonpohja olemaan, joten lorautin sitä vähän sekaan.

Sangria matkasi siis piknikille vissypulloissa ja paikan päällä sitä kaadettiin kannuun sitruunaviipaleiden ja appelsiinilohkojen sekä jäälohkareen kaveriksi. Mukaan laitettiin myös vähän tuoretta minttua. Kaikki tuli juotua!

Hieman myöhemmin paikalle saapui myös ainakin Pastanjauhannan kommenttipuolella paljonkin esiintynyt Bronx, joka toi mukanaan herkullista perunasalaattia ja leipää.

Piknik oli tarjoiluiltaan runsas ja seura oli jälleen kerran aivan ensiluokkaista. Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti nähdään hyvän ruuan parissa taas pian!

Eka kerta

2011-07-17T12:08:00.002+03:00

Sain synttärilahjaksi jäätelökoneen. Olen hinkunut jätskikonetta jo ainakin koko tämän vuoden, joten lahja oli oikein mieluinen. Jäätelökone on merkiltään Krups ja ihan tavallinen perusmalli mutta toistaiseksi se on aivan riittävä sellaisenaan.

Tällä viikolla pääsin testaamaan jätskikonettani ekaa kertaa ja päätin kokeilla heti vähän ohjeiden soveltamista kun mikään jäätelökoneen mukana tulleista resepteistä ei sillä hetkellä sykähdyttänyt. Jäätelömassaan otin vinkkiä tuttavapiirini ehdottomalta jäätelömestarilta eli (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekalta. Olinhan maistanut itsekin tuota ihanaista cherry garcia -versiota aiemmin.

Kirsikoita en kylläkään omaani laittanut sillä kanssaeläjäni ei kirsikoista piittaa. Pelkkä suklaarouhe tuntui vähän tylsältä joten päätin kokeilla minttusuklaisen jätskin valmistusta. Muokkasin myös jäätelömassan suhteita hieman.

Minttusuklaajäätelö

100 grammaa tummaa Maraboun minttusuklaata rouheena
3 kananmunaa
1 desilitra sokeria
5 desilitraa kermaa
1,5 desilitraa maitoa

Rouhi tai raasta suklaa ja laita jääkaappiin odottamaan.

Vaahdota munat kulhossa. Lisää sokeria joukkoon vähitellen ja jatka kokoajan vispaamista, kunnes sokeri on kokonaan sekoittunut. Lisää joukkoon kerma ja maito ja jatka vispaamista edelleen.

Tässä vaiheessa en ollut varma kauanko seosta pitäisi vispata ja miltä sen kuuluisi näyttää. Vispasin aika kauan ja seos paksuuntui hieman muttei saavuttanut esimerkiksi kermavaahtomaista koostumista, joten päättelin että seos on ok sellaisenaan.

Siirrä seos jäätelökoneeseen tai jääkaappiin viilenemään, miten vain jätskikoneesi kehoittaa massan kanssa toimimaan. Omani käskee pitää massaa jääkaapissa jopa 12 tuntia ennen jäätelöksi valmistamista mutta tietenkään en totellut.

Jäätelökoneen surratessa oli jännittävää seurata miten jäätelö alkaa muodostua. Omassani kesti huomattavasti kauemmin kuin ohje väitti (ja johtui varmaan juuri tuosta etten malttanut antaa massan olla jääkaapissa kuin ehkä vähän reilun tunnin). Kyllä siitä silti lopulta jäätelöä tuli.

Suklaarouhe kannattaa lisätä jäätelömassaan jäätelön valmistuksen loppuvaiheessa.

Kun koneesi on saanut jäätelön valmiiksi, siirrä se pakastimeen odottamaan tarjoilua (ja jähmettymään vielä lisää).

Ihan eka omalla jäätelökoneella valmistettu jätski näyttää tältä. Maku on hyvä ja koostumuskin ihan jäätelömäinen eli onnistunut kokeilu soveltamisista huolimatta. Seuraavaksi kokeilenkin ehkä mansikkajäätelöä nyt kun ne vielä ovat sesongissaan.

Retkiä Pohjois-Italiassa

2011-07-16T17:20:00.028+03:00

Pari päivää Milanossa hengailtuamme hyppäsimme junaan ja matkasimme Venetsiaan pariksi päiväksi. Olimme aiemmin varanneet huoneen Ca' Due Leoni -nimisestä paikasta. Ensimmäinen haaste tuli vastaan kun emme oikein hahmottaneet venetsialaisten tapaa merkitä paikkojen sijaintia ja kävelimme erästä kanaalinvartta luullen hotellimme sijaitsevan sen varrella. Tenkkapoo tuli siinä vaiheessa kun katu loppui mereen ja hotellin talonnumeroon oli matkaa vielä semmoinen 400 numeroa. Ei muuta kuin lähikauppaan kysymään neuvoa. Myyjätär ei osannut yhtään englantia mutta kaupassa oli paikalla asiakas joka osasi vähän. Hän käänsi avunpyyntömme myyjälle, joka neuvoi puolestaan asiakkaalle italiaksi ohjeet ja hän taas käänsi parhaansa mukaan reittiopastusta meille. Paikka löytyi näillä ohjeilla mutta omin päin olisi varmaan päässyt itku ennen perille pääsyä, sen verran piilossa majoituksemme oli.

Paikka oli kuitenkin symppis, huoneita oli ehkä kymmenkunta ja omamme oli kyllä todellista vastinetta venetsialaisittain varsin edulliselle 90 euron hinnalle. Huoneessamme oli oleskelutila+kylppäri alakerrassa ja yläkertaan vievien portaiden päästä löytyi sitten varsin tilava makkari. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja henkilökunta puhui varsin hyvää englantia. Saimme myös ilmaista internet-aikaa, joten pääsimme tarkistamaan esimerkiksi säätietoja kännyköidemme kautta. Ca' Due Leoni sijaitsee siis lähellä rautatieasemaa Cannareggion alueella ja sieltä pääsee hyvin kulkemaan vesibussi eli vaporetto-liikenteellä ympäriinsä.

Hotelliamme lähin liikennöity kanaali ja maisemat näyttivät tältä. Aurinko tosiaan paistoi Venetsian-retkemme ajan kokoajan ja lämpötila keikkui +30 asteessa (ja ylikin). Toisena Venetsia-päivänä poltin hieman olkapäitäni ja se olikin onneksi ainoa auringonpolttama koko reissun aikana.

Ostettuamme vaporetto-liput (18 euroa/24 h) ja syötyämme pikaisesti vain jotain lounasta mitäänsanomattomassa turistipaikassa suuntasimme Merituulin ja Jukan jalanjäljillä ja vinkistä Castelloon, vähän kauemmas turistihälinästä.

Merituuli oli vinkannut meille Via Garibaldilla olevasta jätskipaikasta, jonka setä tekee jäätelöt joka päivä itse. Olihan sitä pakko maistaa! Minttusuklainen tötteröni oli kerrassaan herkullinen.

Päivän kääntyessä kohti iltaa Venetsia näytti vielä kauniimpaa puoltaan. Illan hämärän laskeutuessa kaupunki näytti vielä entistäkin taianomaisemmalta.

Illallinen lähellä Rialton siltaa kanaalin varressa olevassa ravintola Caffe' Centrale SNC:ssä (Riva del Vin 746) alkoi hieman häiritsevästä turistipaikkameiningistä huolimatta kivasti Veneton alueelta tulevalla proseccolla.

Alkuruokavaiheessakin meni vielä ihan mukavasti. Neljän juuston gnocchit olivat ihan kelpoa tavaraa (tosin jatkoivat tätä reissuni kelmeiden ja epäkuvauksellisten ruokien sarjaani).

Myös vara-aviomiehen lasagne oli kelvollista.

Pääruokavaiheessa iskikin pieni järkytys. Englanninkielisen menun mukaan annokseeni piti kuulua kalaa, ei suinkaan mereneläviä. Tunnetustihan en ole mikään suurin merenelävien ystävä ja Teneriffan reissulla syömieni mustekalajuttujen jälkeen ilmaantuneet vatsavaivat ovat torpedoineet sen vähänkin edistyksen minkä olin ennen sitä reissua onnistunut saavuttamaan. Yritin kovasti maistella edes vähän mutten voinut valtaa ottavalle kuvotuksen tunteelle mitään. Onneksi lautasella oli myös polentaa ja onneksi gnocchit olivat muutenkin jo täyttäneet vatsaani kohtalaisesti. Harmitti silti jättää melkein koko annos syömättä ja etenkin kun joutui maksamaan siitä 15 euroa!

Jälkkäri oli perussettiä; mansikoita ja kermavaahtoa. Siitä nyt harvemmin kukaan onnistuu pahaa taikomaan mutta koko reissun kallein illallinen (3 ruokalajia kahdelle + pullot proseccoa ja vettä yhteensä 108,70 e plus tipit) ei kyllä ollut hintansa väärti. Onneksi maisemat olivat kivat, kanaalin varrella oli kiva katsella pimentyvää Venetsian yötä. Vaikka kanssareissaajan ruoat olivat ihan hyviä, ei hänenkään mielestään paikka aivan vastannut hintatasoaan.

Seuraavana päivänä haahuilimme vielä päivän ajan Venetsiassa ennen kuin suuntasimme illalla junalla taas takaisin kohti Milanoa. Vastaan tuli muun muassa vihanneksia myyvä vene.

Kivat pikkuiset bruschettat nautimme välipalaksi Campo S. Margheritan reunalla sijaitsevassa kahvilassa. Aukiolle meidät olivat ohjanneet niin Merituulin vinkki kuin matkaoppaatkin.

Pienen kartan väärinluvun vuoksi haahuilimme pitkin Dorsoduron aluetta. Totesimme myös tämän haahuilumme johdosta että Venetsiassa todella on myös hiljaisia kujia ja kanaaleita, joiden varrella ei kuhise valtavaa turistimassaa.

Lounaspaikkaa olimme päättäneet etsiä Cannareggiosta jotta meillä olisi sitten lyhyempi matka noutamaan reppumme hotellilta ennen junalle lähtöä. Mielessä oli muutamakin matkaoppaista bongattu paikka. Päädyimme Osteria Bea Vitaan (Fondamenta delle Cappuccine, 3082 Cannareggio).

Aiemmasta haahuilustamme johtuen olimme paikalla vasta lounasajan loppumetreillä. Saimme silti erittäin ystävällistä palvelua ja käännösapua, sillä paikan lounaslista oli kirjattu ainoastaan italiaksi liitutaululle. Alkuun otimme molemmat pastat; taustalla näkyvässä kanssamatkaajan pastassa oli ainakin parsakermaa ja kinkkua/pekonia. Omani oli tomaattinen ja kermainen ja oikein herkullinen!

Pääruokaosastolla kanssareissaajan annos oli kylmä sellainen sisältäen juustoa ja kinkkua. Lisukkeena oli samaa kuin itselläni eli herneitä ja pekonia.

Oma pääruokani oli kalkkunaa grillattuna ja lisukkeena tosiaan niitä herneitä pekonilla. Ihan hyvää tämäkin, tosin pasta oli parempaa.

Jälkiruokapaikalla nautittiin espressot ja digestivoiksi napsulliset grappaa. Täytyy sanoa että grapasta ei tullut uutta suosikkijuomaani, sen verran yrmäkkää tavaraa se oli.

Koko ateriamme lasku oli 39,30 euroa (2 ruokalajin lounasmenu oli 14 e/hlö, kannu talon valkkaria, vettä, espressot ja grappat sitten siihen päälle) joten hinnalla ei Bea Vitaa ole pilattu. Muiden Venetsian ruokailuiden oltua jokseenkin pettymyksiä oli mukava päättää retki kuitenkin onnistuneeseen ruokailuun ja hyvään mieleen Bea Vitassa. Suosittelen! Paikka on sen verran sivussa turistimestoista että paikalla oli lähinnä paikallisia ja ylipäätään Cannareggiosta kannattaa etsiä ruokapaikkoja, sillä siellä on tarjolla enemmän paikallista menoa kuin keskemmällä, jossa suurin osa asiakkaista on pelkkiä turisteja ja tarjonta sen mukaista.

Seuraava retkemme kohdistui Lago Maggiorelle, joka on läntisin Italian suurista järvistä ja ylipäätään kai toiseksi suurin järvi, joka Italiasta löytyy. Maggioren rannalla on useita eri paikkakuntia ja niistä valitsemamme Baveno ei todellakaan ole mikään metropoli tai muutenkaan suuressa turistien suosiossa (enää nykyään). Syy siihen miksi emme valinneet järveen tutustumiseen vaikka Stresaa tai Aronaa oli saamamme mojito-suositus bavenolaiselle terassille :) Jollakin perusteellahan ne päätökset on tehtävä!

Joka tapauksessa haaveilemamme rento ranta- ja hengailupäivä järvellä ei ihan näyttänyt toteutuvan sillä saapuessamme aamupäivällä roikkuivat pilvet raskaina vuorilla ja sataa tihuutti eikä lämpötilakaan ollut sieltä reissun korkeimmasta päästä. Meinasi ärsyttää.

Otimme kuitenkin liput veneeseen ja tutustuimme Maggioressa sijaitseviin Borromean saariin. Kävimme kahdella kolmesta saaresta; Isola Bellalla ja Isola Pescatorella. Bellalla nautittiin vähän välipalaa. Omaani kuului muun muassa kuppi cappuccinoa joka lämmitti kivasti oloa ja mieltä.

Kyllä se päiväkin siitä sitten kirkastui ja lämpeni. Bavenon rantabulevardi kylpikin iltapäivällä jo auringossa. Turistitungosta ei mailla eikä halmeilla kuten kuvasta näkyy. Baveno on ollut suosittu kohde joskus vuosikymmeniä sitten ja siitä näkyikin viitteitä edelleen siellä täällä.

Lounasta nautittiin rannan läheisyydessä sijaitsevalla Cava Drink & Restaurantin (Viale Vittoria 28) terassilla. Paikka sijaitsee hotelli Beau Rivagen likellä ja olimme tosiaan saaneet paikasta vinkin eräältä tuttavalta. Savulohipastaa söi reissukaverini ja se oli ihan hyvää peruspastaa.

Oman lounaani virkaa toimitti neljän juuston pizza. Erityismaininta mukavan rapealle pohjalle!

Lounas päätettiin niihin paikan kovasti suositeltuihin mojitoihin eikä kyllä turhaan. Varsin hyvin tehty mojito se nimittäin olikin, oikeinkin kuuden euron hintansa arvoinen.

Vielä viimeisenä kokonaisena Italian päivänämme suuntasimme pois Milanosta kohti Bergamon kaupunkia. Bergamo jakaantuu kahteen osaan, alempana Po-joen laaksossa sijaitsevaan modernimpaan Città Bassaan ja ylempänä vuorella sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin Città Altaan. Kuva on vanhasta kaupungista, jossa pääasiassa vietimmekin Bergamon retkemme. Kaupungin uudessa osassa matkallamme kohti funicolarea, joka veisi meidät korkealle vanhaan kaupunkiin, kävimme kylläkin kuuntelemassa parin kappaleen verran paikallista orkesteria joka sattui soittamaan konserttiaan sopivasti meidän saapuessamme.

Bergamo oli sopivan kokoinen pikkukaupunki tuollaiselle päiväretkelle. Vanhassa kaupungissa oli mukava kierrellä, joskin korkeuserot joita ei kartasta katsoen erottanut, pääsivät välillä yllättämään ja auringon paahteessa otti välillä koville kun koipiparat olivat muutenkin jo rasittuneet viikon reissukävelyistä.

Lounaspaikkanamme toimi Bar & Ristorante Campanella (Piazza Mascheroni 4, Città Alta, Bergamo). Asiakaskunta oli sekoitus paikallisia ja turisteja. Alkuun söin sienirisottoa.

Jälleen kerran kävi niin että ensin syömäni annos on parempi kuin sen jälkeen tuleva. Pääruokana toiminut leivitetty kananpala ei aiheuttanut suuria ilon kiljahduksia mutta tuli kuitenkin syödyksi. Grillatut kasvikset sen sijaan olivat parempia, etenkin paprika oli hyvää.

Lounas (2 ruokalajia, vettä, lasi viiniä, cappuccino) maksoi yhteensä 20 euroa, joten ei Campanellasta mitenkään pahakaan maku suuhun jäänyt.

Bergamosta löytyi myös söpö sydän-spreijaus. Tiivistäköön tämä kuva kuitenkin sen fiiliksen mikä Italiasta jäi. Yllättävänkin ystävällisiä ihmisiä, huippu sää, pääasiassa kuitenkin varsin herkullista ruokaa, oivallista viiniä, ihanaa jäätelöä ja mahtavia maisemia.

Makuja Milanosta

2011-07-14T09:44:00.024+03:00

Olin vara-aviomieheni T:n kanssa viikon reissussa Pohjois-Italiassa. Päämajapaikkamme sijaitsi Milanossa ja sieltä teimme retkiä ympäriinsä. Yön yli reissun teimme Venetsiaan ja päiväretket Lago Maggiorelle Bavenoon sekä Bergamoon. Sää suosi lähes koko matkan ja olikin ihanaa käynnistää kesäloma heti reissulla; lomafiilikset sai nopeammin aikaan kuin kotimaassa.

Stressasin jonkin verran etukäteen ruokailuja Italiassa, sillä mietin miten hienosti ravintoloihin pitää pukeutua (italialaiset ja etenkin milanolaiset kun ovat muotitietoista ja ulkonäöstään tarkkaa porukkaa) ja miten sitten kuuluisi syödä? Tuleeko joka kerta syödä kaikki ruokalajit (antipasto, primo, secondo, dolce...) vai käykö jos valikoi joitakin sieltä täältä ruokalistaa? Entä ruokalistat, mitä jos en tajua niistä mitään ja tilaan joka kerta vahingossa jotain tosi erikoista? Miten kommunikaatio, enhän minä osaa paria sanaa enempää italiaa ja jos ne eivät siellä puhukaan englantia?

Noh, stressasin turhaan. Ravintoloissa en ainakaan huomannut kenenkään katsovan pahasti vaikka välillä päällä oli varsin arkiset reissukamppeet ja jalassa mukavat, joskin ihan siistit sandaalit. Kielimuuri ei käynyt ylitsepääsemättömäksi missään vaiheessa vaan aina ne tilaukset jotenkin saatiin hoidettua. Vain kerran sain eteeni ruokaa joka ei ollut sitä mitä luulin tilanneeni. Ja kukaan ei vaikuttanut pitävän meitä outoina tai paheksuvan vaikkemme syöneet itseasiassa kertaakaan neljää tai enempää ruokalajia vaan "vain" kaksi tai kolme ruokailukerrallaan.

Milanolaiset baarit ovat kehittäneet oman baariruokailukulttuurinsa. Monissa paikoissa on tapana tarjota erilaisia snackseja tai ihan jopa buffetillinen ruokia drinkkien kylkiäisinä happy hour -aikaan töiden jälkeen ja ennen varsinaista päivällisaikaa. Saimme yhden näytteen näistä baarinaposteltavista heti maanantai-iltana kun istahdimme testaamaan lasilliset italialaista spritz-drinkkiä. 5 euron drinkin hintaan sisältyi bruschettoja, pastasalaattia ja jonkinsortin sipsejä.

Ennen matkaa olin plärännyt muun muassa TripAdvisoria erinäisten vinkkien toivossa. Olin napannut talteen esimerkiksi kyseisen sivun arvostelujen mukaisen Milanon top 5 -ravintoloiden listan. Listan ykkösenä keikkuu ehkä hieman yllättävästi afrikkalainen ravintola Warsa (Via Melzo 16). Harvemmin on tarjolla mahdollisuus päästä syömään afrikkalaista sapuskaa, joten aloitimmekin Italia-viikkomme syömällä jotain aivan muuta kuin italialaista ruokaa.

Warsassa oli kiva tunnelma ja maanantai-iltana paikalla oli sopivasti porukkaa. Palvelu oli ystävällistä. Tarjolla heillä on vain yhdenlaisia annoksia; yhdet alkupalat, yksi pääruokalautanen (joka jaetaan kahden tai useamman henkilön kesken) ja ilmeisesti vain yhdenlaista jälkiruokaakin. Viini oli Etelä-Afrikkalaista ja paikka sisustuksen elementeistä päätellen keskittyi muuten eritrealaiseen kulttuuriin.

Otimme vain pääruokalautasen koska olimme tosiaan saaneet niitä snackseja sen spritzimme kanssa aiemmin. Kuvassa näkyy varsinainen ruoka, jota sitten syötiin käsin lettuja apuna käyttäen. Lettuja oli siis erikseen tarjolla toisella lautasella joka ei tässä nyt näy ja niitä sai halutessaan lisääkin. Lautasen keskellä olleen lihan tuhottuamme sen tilalle tuotiin vielä kanaa ja hassusti myös keitetty kananmuna. Kyllä näillä eväillä ihan ähkyn sai aikaiseksi!

Reissun ensimmäinen pizza tuli syötyä Pizza OK -nimisessä paikassa lähellä Parco Sempionea. Ketjuravintolan pizza oli varsin kelpo eväs, hintaa tällä taisi olla 7,50 euroa. Omassa pizzassani oli täytteenä ainakin pestoa ja salamia sekä tietysti juustoa. Reissukaverin pizzasta puolestaan löytyi tonnikalaa ja paprikaa eikä sekään hullummalta maistunut. Kävelystä väsyneen nämä sapuskat kyllä elvyttivät jatkamaan taas matkaa.

Perjantai-iltana suuntasimme metrolla tiemme kohti Naviglin kaupunginosaa (metroasema Porta Genova). Jos haluaa nähdä toisenlaisen puolen Milanosta, kannattaa käydä Naviglissa. Vanhojen tavarankuljetukseen tarkoitettujen, Leonardo da Vincin osaksi suunnittelemien kanaalien ympärille on nykyään muodostunut kirjo erilaisia kauppoja, ravintoloita, baareja ja muutenkin enemmän alternatiivinen, pintaliidoton meininki. Täällä tuli vastaan persoonallisemmin pukeutuneita, ei niin trendikkäitä ihmisiä ja yleinen fiilis oli huomattavasti rennompi ja leppoisampi kuin keskemmällä Milanoa. Viihdyimme välittömästi!

Havaitsimme isoimman kanaalin rannalla sijaitsevaa Ripa di Porta Ticinesea pitkin kävellessämme että a.) kadun varrella on runsaasti baareja ja b.) niistä oikeastaan kaikki tarjoavat drinkin kylkiäisbuffetteja, jotka näyttivät tarjonnaltaan varsin runsailta ja monipuolisilta. Muutamaan otteeseen kadunpätkää edes takaisin haahuiltuamme ja hintoja kyseltyämme päädyimme "siihen paikkaan jossa oli niitä hyvännäköisiä lihapullia jonkun lautasella". Halvimmillaan drinkin ja buffetin sai seitsemällä eurolla mutta me päädyimme 10 euron paikkaan sen sijainnin ja kadulta kuikuillen parhaimman näköisen buffetin perässä. Drinkikseni pitkältä ja kattavalta listalta valitsin itse cuba libren, seuralainen puolestaan jonkin punaisen, makean ja tyttömäisen drinksun. Viinaa näissä ei oltu säästelty, tujakoita olivat molemmat.

Tarjonta tosiaan oli monipuolista ja 10 eurolla sai hyvinkin vatsansa täyteen. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, juustoja, lämpimiä liharuokia kuten lihapullia, kanaa ja jonkinlaista lihakastiketta, sipsejä, bruschettoja, kasviksia, perunoita, leikkeleitä... hyvin runsaasti valikoimaa siis. Ja jälkiruoaksi oli vielä tarjolla vanukkaitakin.

Paikalla oli porukkaa todella runsaasti sillä sopivasti kanaaliin oli järjestetty illaksi tapahtuma, jossa olivat mukana jokin paikallinen radioasema, Kia-automerkki ja Redbull. Musiikki raikasi ja wakeboardingin osaajat näyttivät kanaalissa taitojaan reileillä ja hyppyreillä. Meillä kävi tuuri kun saimme pöydän ihan kanaalin rannalta ja pääsimme katselemaan lähietäisyydeltä näitä taitureita laudoillaan. Tarvitseeko sanoakaan että oli tosi hyvä meno? :)

Itku meinasi kaupassa päästä kun katseli näitä hintoja. Proseccoakin oli tarjolla pullotolkulla ja tämä oli kalleimmasta päästä hintalappuja.

Lauantai-iltana Lago Maggioren retkeltä palattuamme suuntasimme askeleemme etsimään Cityspotsin Milano-oppaasta bongaamaamme kivan kuuloista trattoriaa Il Carpacciota (Via Palazzi 9, vastapäätä hotelli Sanpia, lähin metro Porto Venezia). Matkalla havaitsimme jossain välissä joutuneemme keskelle tummaihoisten korttelia, olimme ainoat vaaleat koko sen korttelinpätkän matkalla. Se oli hämmentävää mutta ei siis missään mielessä pelottanut. Yllä olevassa kuvassa on keittiön tervehdys eli paprikaa ja kasvispyörykkää.

Löysimme Il Carpaccion ja käsin raapusteltu menu sekä ikkunoista kurkistettuna runsas määrä paikallisia asiakkaita saivat meidät vakuuttuneiksi siitä että täällä kannatti tosiaan illastaa. Ja todellakin kannatti! Paikkaa pitivät sympaattiset vanhemmanpuoleiset sedät, asiakkaina tuntui olevan pelkästään paikallisia, ruokalista tosiaan oli kirjailtu käsin ja lisäksi tilauksia tehdessämme meille selvisi, että paikka noudattelee tarjonnassaan sesonkeja. Englannin osaaminen ei ollut ehkä parhaimmasta päästä mutta riittävää kuitenkin ja sydämellinen palveluhenki korvasi pienet puutteet kielitaidossa.

Yritin ensin saada alkuruuaksi risotto milanesea mutta sitä olisi pitänyt tilata kaverinkin sillä annosta tehdään vain kahdelle tai useammalle. Tässäkin alkuruuassa listan mukaan piti olla artisokkaa mutta sedän mukaan sesonki oli jo ohi joten hän tarjosi tilalle sieniä. Nehän kävivät. Alkuruokani sisälsi siis parmesania, selleriä ja ohuen ohuiksi viipaloituja sieniä. Lisäksi siihen oli loroteltu kenties sitruunamehua ja oliiviöljyä? Hyvää joka tapauksessa.

Kanssaruokailijan alkupala/primo oli sinisimpukkaspagetti joka maistui kuulemma erittäin hyvältä. Itsekin sitä maistoin ja totta kaveri puhui, herkullista oli! Lisäksi kaverin simpukkahimo saatiin tyydytettyä.

Tässä kuvassa esiintyy kaverin pääruoka, jossa oli ohuita lihasiivuja (muistaakseni vasikkaa), sieniä ja perunaviipaleita. Minun matkaruokieni teemaksi näytti muodostuvan mahdollisimman epäkuvauksellisten, väriltään vaaleiden sapuskoiden tilailu, joten omasta pääruuastani ottamat kuvat olivat ei-julkaisukelpoisia. Hyvää oli oma tortelloni myöskin vasikalla ja sienillä varusteltuna.

Jälkiruokavaiheessa pöytään ilmaantui taas talon puolesta tämmöisiä taikinamöllyköitä joissa oli seassa rusinoita. Eivät maistuneet kovin ihmeellisiltä mutta kiva ajatus kuitenkin.

Jälkiruokien saapuessa annoskateus vaivasi. Kaverin hedelmäsalaatti juuri pilkoituista hedelmistä ja mansikoista varustettuna pallolla ihanaa italialaista jäätelöä sai kyllä vierestä katsojan kuolan valumaan. Onneksi sain maistaa.

Itsehän jatkoin jo tutuksi tulleella kelmeän näköisten juttujen syömisellä. Oma jälkkärini oli himpun verran liian imelää mutta kuitenkin aivan hyvää ja syötyä tuli kaikki.

Kahden hengen kolmen ruokalajin päivällinen 0,5 litraisella kannulla talon valkoviiniä maksoi yhteensä 70 euroa. Jätimme 5 euroa tippiä. Ei todellakaan kallista etenkään kun vertaa laatuun. Suosittelen varauksetta Il Carpacciota. Ravintola ei ole ihan kuhisevimmassa keskustassa vaan vähän rauhallisemmalla sivukadulla mutta sinne ehdottomasti kannattaa suunnistaa. Hinta/laatusuhde on erinomainen ainakin tämän yhden kerran kokemuksellani ja tuskinpa paikka aivan avuitta on matkaoppaaseenkaan päätynyt.

Sunnuntai-iltana eli viimeisenä iltanamme Milanossa kävimme uudemman kerran Parco Sempionessa sillä aiemmalla visiitillä olimme vain nopeasti kävelleet puiston läpi sen toista laitaa pitkin. Puistoalue on iso ja ihana vihreä keidas keskellä suurkaupunkia. Porukkaa oli puistossa runsaasti paossa pakahduttavaa hellettä varjoisissa paikoissa ja nauttimassa illasta.

Me suuntasimme päivälliselle ihan hotellimme vieressä sijaitsevaan Rosso Mattoneen (Via Soperga 22, lähellä Stazione Centralea). Yleensä joimme reissussa talon viinejä sillä ne olivat edullisia ja varsin kelvollisia. Tällä kertaa otimme kuitenkin ihan pullotavaraa, kuohuvaa chardonnayta. Viini oli aika erilainen kuin mitä olen aiemmin juonut mutta ruokajuomaksi oikein toimiva.

Rosso Mattonessa sain koko reissun parhaan pastan! Jälleen kerran tuli todettua että yksinkertainen on herkullista. Spagettini maistui valkosipulilta, yrteiltä ja tomaateilta ja oli ihan järjettömän herkullista.

Pääruokana nauttimani liha- ja sienijuttu oli ihan kelpo sekin, joskaan ei yltänyt makunautinnossaan pastan tasolle. Lisukkeeksi tilasin salaatin joka oli raikas ja yksinkertainen. Syömäkaverin katkarapupasta ja pääruokakala olivat mainioita nekin, joskin kaverin pahaksi äitynyt flunssa verotti makunautintoa. Rosso Mattone vaikutti listan perusteella kalapainotteiselta ravintolalta. Lisäksi paikassa on puu-uuni pizzojen paistoa varten ja siellä oli asiakkaina paikallisia (myös koirien läsnäolo ravintolassa sallittiin). Voisin suositella myös Rosso Mattonea aseman likellä hyvää ruokapaikkaa kaipaaville. Ja miksipä en hotelliamme Hotelli Sopergaa (samassa talossa käytännössä Rosso Mattonen kanssa), hinta oli hyvin kohtuullinen Milanon hintatasoa ajatellen, sijainti erittäin kätevä junalla ja metroilla kulkemista ajatellen ja aamupalakin oli italialaiseksi varsin monipuolinen.

Reissun varsinainen ruokaosio päättyi tähän Rosso Mattonen semifreddo-jälkkäriin. Ruokailun jälkeen saatiinkin onnitella itseämme hotellin viereisen ravintolan valinnasta sillä päivällisemme aikana ulkona oli puhjennut ukkonen ja satoi jokseenkin kaatamalla. Viimeinen yö Italiassa sujui siis ukkosen jyrinää kuunnellen.

Kirjoittelen vielä oman postauksensa retkiltämme Venetsiaan, Bergamoon ja Lago Maggiorelle jotta yhdestä postauksesta ei tulisi liian megalomaaninen.

Kesäinen herkkusalaatti

2011-07-13T20:16:00.004+03:00

Italiasta on palattu pulleamman olotilan (viikko pizzaa, pastaa, jäätelöä, viiniä ynnä muita herkkuja teki tehtävänsä), rutkasti keveämmän lompakon (ei mikään halpa maa) ja ruskettuneemman olemuksen (noin +30 ja suhteellisen aurinkoista joka päivä) kanssa. Italia-postaukseen voimia keräillessäni naputtelen teille eilen lounaaksi syömäni ihanan kesäisen salaatin ohjeen.

Mansikka-halloumisalaatti
(yhdelle)

Muutama lehti jääsalaattia
Kourallinen rucolaa
Puoli kourallista tuoretta basilikaa
Puoli pakettia halloumia
Kolmannes pienehköstä tuorekurkusta
Muutama isohko mansikka
Balsamicoa
Oliiviöljyä
Mustapippuria

Huuhtele salaatti, rucola sekä basilika ja taputtele ne vaikkapa talouspaperilla kuiviksi. Tee näistä kolmesta salaatille pohja repimällä ne sopiviksi suupaloiksi lautaselle.

Leikkaa tuorekurkku mielekkään kokoisiksi suupaloiksi ja ripottele salaattipohjalle.

Kuumenna paistinpannu ja loraus öljyä siinä. Paloittele halloumi viipaleiksi ja paista kuumalla pannulla öljyssä niin että halloumi saa väriä molemmin puolin. Nosta halloumit sivuun.

Poista mansikoista kannat ja pilko kukin mansikka neljään osaan.

Lorota salaatin päälle hieman balsamicoa ja oliiviöljyä.

Asettele salaatin päällimmäiseksi mansikan palat ja revi tai leikkaa halloumviipaleet sopiviksi suupaloiksi. Laita myös halloumipalaset salaatin päälle.

Rouhi vielä lopuksi koko komeuden päälle hieman mustapippuria myllystä.

Tässä salaatissa maistui kesä ja mansikat toivat myös kivasti väriä lautaselle. Itse nautin salaattini seurana loman kunniaksi lasillisen saksalaista rieslingiä. Nam!

80-luvun teemabileet

2011-07-03T12:12:00.017+03:00

Täytin perjantaina 30 vuotta. Olin jo pidempään miettinyt että haluaisin järjestää teemabileet jotta kekkerit poikkeaisivat jollakin tavalla ns. normibileistä. 80-luku valikoitui teemaksi yksinkertaisesti siitä syystä että olen itse 80-luvun lapsi ja kasari on teemana hauska ja helppo vieraidenkin toteuttaa. Ylläolevasta kuvasta saa osviittaa siitä, mitä olin kattanut pöytään tarjolle. Yritin nimittäin noudattaa 80-luvun henkeä myös tarjoiluissa ja totta kai illan aikana soitettiin vain ja ainoastaan kasarimusiikkia.

Booli oli vihreää ja siinä oli koristeena carambolaa. Olisin oikeastaan halunnut boolista oikein äklövihreää mutta koska meillä oli vielä jäljellä muutama pullo hääbooliimme viime kesänä hankittuja viinaksia, toteutin boolin hyväksi havaitulla reseptillä. Booliin tulee omenalikööriä, kirkasta viinaa, omenamehua ja sitruunavissyä. Jääpaloina toimivat pakastetut lasten 2 desilitran päärynämehutetrat. Sulaessaan mehujää ei laimenna boolia vetiseksi niin kuin tavalliset jäät, joten siksi jäädytetty mehu on hyvä idea.

Ennen juhlia pohdittiin muutamien vieraidenkin kanssa Facebookissa että mitäs siellä 80-luvulla oikein juotiinkaan. Esiin nousivat värikkäät, makeat drinkit, Marlin helmeilevä omenaviini (hölmöileväksi viiniksikin tätä on kuultu kutsuttavan), Liebfraumilch eli tuttavallisemmin libbis, golden vodka ja miedoista alkoholijuomista Alkosta ostettava peruslonkero. Armas aviomieheni nauttikin teeman mukaisesti lonkeroa.

Ruokapuolella kaivelin omia muistikuviani lapsuuteni ruokamuistoista ja tietysti tein vähän taustatutkimusta surffailemalla netissä. Salaattiosaston selkeä ykkönen oli makaronisalaatti. Lihaversiossa oli perusmakaronia, kinkkusuikaleita, pakasteherneitä, keltaista ja punaista paprikaa sekä kermaviilikastiketta. Kasvisversiotakin tein, siitä jätin luonnollisesti kinkun pois ja herneiden sijasta käytin herne-maissi-porkkana -pakastesekoitusta.

Lihapullathan ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Nämä pullat olivat niin yksinkertaisia peruspullia kuin vain olla ja voi; jauhelihaa, vähän valkosipulia, kananmunaa, suolaa, pippuria ja paprikamaustetta. Sipulia olisin laittanut mutta tiesin vieraiden joukossa olevan sipulirajotteisen henkilön, niin jätin tällä kertaa pois. Kasvissyöjille oli tarjolla Finduksen pakastefalafeleja, joiden kohdalla siis hieman lipsuin teemasta. Toisaalta voi ajatella myös että 80-luvulla Suomen ruokakulttuuri alkoi laajentua kun katukuvaan alkoi ilmestyä pizzerioita ja muita "etnopaikkoja".

Ainakin minun lapsuuden kotiini pitsa rantautui myös 80-luvulla. Ja nimenomaan pitsa ei mikään pizza. Peruspitsapohjan päälle laitoin tomaattipyrettä ja ketsuppia kastikkeeksi. Lihaversiossa täytteenä oli jauhelihaa ja tölkkiananasta. Koristeena tuoretomaattirenkaita ja juustona tietysti ihan mahdollisimman perusjuustoraaste. Kasvisversio oli muuten samanlainen mutta jauhelihan sijasta siinä käytin paprikaa.

Cocktailtikut tulivat ihan ensimmäisenä mieleeni kun mietin mitä voisin tarjota. Niinpä niitä oli tehtävä. Cocktailtikkuihin on tökätty kuutio perusedamia ja vihreä viinirypäle. Nämä olivat muuten illan hittituote :)

Popcornia poksauttelin itse kattilassa. En tiedä olenko koskaan tehnyt sitä itse, lapsuudesta muistan isosisarusten hoitaneen poksuttelupuuhan. Sittemmin olen syönyt vain mikropoppareita mutta olivat nämä kyllä jotenkin parempia; ehkä nostalgia toi makuun oman lisänsä?

Karnevaalikeksejä oli omassa lapsuudessani tarjolla varmaan jokaisilla synttäreillä aina. Ilokseni niitä löytyi keksihyllystä edelleen vaikken ole vuosikausiin kiinnittänyt huomiotani tähän keksilaatuun. Vaikka vegaanivieraani estyikin saapumasta paikalle, olisivat nämä kelvanneet muuten myös vegaanin ruokavalioon.

Sipsiosastolta tarjolla oli juustosuikeroita.

Voileipäkeksit olivat ainakin meikäläisen mieleen välipalana aikoinaan. Pirkan voileipäkeksit ovat myös vegaanisia. Keksien kaverina tarjoamani valkosipulivoi sen sijaan ei.

Rakkauden torttua olen tehnyt ennenkin isosiskoltani saamalla reseptillä, jonka hän on itse 80-luvulla kokkikerhossa raapustanut talteen. Luottoreseptillä siis tekaisin näitä myös mokkapaloiksi tai tuulaman tortuksi kutsuttuja leipomuksia.

Minulla on mansikka-aikaan syntyneenä ollut varmaankin jokaisilla elämäni synttäreillä tarjolla jonkinlainen mansikkakakku. Niin myös tällä kertaa. Tein kakun viime kesänä bongaamallani reseptillä joka on osoittautunut hyväksi ja herkulliseksi, raikkaaksi eikä liian imeläksi. Tikkuja kakussa on siksi että kakku on liian korkea kakkukuvulleni ja jääkaappisäilytyksessä taiteilin kelmua sen suojaksi. Tikut estävät kelmua liiskaantumasta kiinni suoraan kakkuun.

Itse synttärisankarin täytyi tietysti myös jäljitellä 80-luvun henkeä. Näin hemaisevassa lookissa juhlittiin eilen!

En alunperin esittänyt lahjatoiveita mutta kun niitä sitten kysyttiin, ajattelin valkoviini ja kuohuviinihän kelpaavat aina. Tässä lahjapullojen kavalkadi, joukosta puuttuu jo eilen tyhjennetty Thandi Sparkling Rose Sec. Lisäksi sain lahjakortin Alkoon. Ja mieheni oli selvästi kyllästynyt pitkään jatkuneeseen jäätelökoneen vinkumiseeni, joten sellainenkin koristaa nyt meidän keittiötä. Tästä tulee selkeästi siis vielä jäätelökesä!

Starttasin myös kesälomani näissä hilpeissä kasaribiletunnelmissa. Huomenna erittäin aikaisin suuntaan lentokentälle vara-aviomieheni kanssa ja matkaamme viikoksi Pohjois-Italiaan. Milano ja Venetsia ovat ainakin ohjelmassa ja muita paikkoja katselemme sään ja fiiliksen mukaan. Blogi hiljenee siis ainakin reiluksi viikoksi mutta palaan viimeistään sitten matkakertomuksen kanssa fiilistelemään Italian ihanuuksia.

Ranskankermassa marinoitu mozzarella

2011-06-30T22:01:00.004+03:00

Sain päävastuun juhannuksen mökkireissun ruokien suunnittelusta ja toteutuksesta, joten pähkäilin että perushyviksi todettujen juttujen kuten vaikkapa halloumin lisäksi voisi olla kiva kokeilla jotain uuttakin. Pläräilin yhden illan keittokirjoja, ruokablogeja ja ruokalehtiä. Jamie Oliverin Alastoman kokin onnenpäivät -kirjasta bongasin kiintoisan ranskankermassa marinoidun mozzarellan reseptin.

Ranskankermassa marinoitua mozzarellaa
(Jamie Oliver: Alastoman kokin onnenpäivät, s. 93)

3-4 (puhveli)mozzarellapalloa
1 (pieni) purkki ranskankermaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
1 sitruunan kuori ja (ainakin) puolet sen mehusta
(Tuoretta meiramia)
Ainakin yksi tuore punainen chili
Oliiviöljyä

Leikkaa mozzarellapallot noin sentin viipaleiksi ja levitä ne isolle lautaselle tai vadille.

Lusikoi mozzarellasiivujen päälle ranskankerma. Levitä suhteellisen tasaiseksi kerrokseksi juuston päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pese sitruuna ja raasta sen kuori ranskankerman päälle. Purista myös puolikkaasta sitruunasta mehut (jos tykkäät kirpeämmästä, voit laittaa koko sitruunan mehun).

(Ripottele päälle kourallinen tuoreita meiraminlehtiä.)

Halkaise chili(t) ja poista siemenet. Silppua chili(t) ja levitä myös ne juustoviipaleiden päälle.

Valuta koko komeuden päälle vielä oliiviöljyä.

Tarjoa mozzarellat sellaisenaan tai lisäkkeenä. Viipaleet säilyvät jääkaapissa pari päivää.

Minulla oli kolme mozzarellapalloa, käytin pikkupurkin ranskankermaa, puolikkaan sitruunan mehun ja yhden punaisen chilin. Jätin meiramin pois kokonaan. Lopputulos oli aika sopiva juhannuksen ruokalautaselle jolla oli tarjolla monenlaisia makuja. Jos makuja haluaa terästää niin varmasti kokonaisen sitruunan mehu ja toinen tai useampikin chili tuo tähän lisää vivahteita. Meillä tykättiin tästä kyllä tämmöisenäänkin.

Hauska lisäke ja pidän tämän varmasti jatkossakin mielessä sillä ohje oli helppo ja lopputulos etenkin vaivaan verrattuna erittäin mainio.

Grillattua suklaa-rommibanaania

2011-06-27T20:32:00.004+03:00

Juhannus vietettiin meren äärellä mökkeillen ja kokkaillen. Pääroolissa oli tietystikin grillattu ruoka ja myös yksi viikonlopun jälkkäreistä toteutettiin grillissä. Ohjeen bongasin Ruokasuosikit-sarjan grilliruoat-kirjasta sitä ennen juhannusta selaillessani.

Suklaa-rommibanaanit

1 kpl banaaneja per syöjä
(Tummaa) suklaata
(Tummaa) rommia
Voita
Foliota

Kuohukermaa
Mascarponea
Vaniljasokeria

Revi foliosta reilun kokoiset palaset kullekin banaanille. Siis sen kokoiset että saat käärittyä banaanin kokonaan folion sisälle. Voitele sitten folion sisäpinta.

Tee veitsellä pituussuunnassa viilto kunkin banaanin kuoreen. Raota kuorta ja laita suklaata kuoren alle koko banaanin pituudelle. Sulje banaani folion sisälle.

Paahda banaaneja grillissä 5-10 minuuttia tai kunnes suklaa sulaa banaanien sisälle. Tämä ei ole niin tarkkaa koska banaanit ovat foliokääreissä. Mekin jätimme banaanit grilliin odottamaan että pääruoka on saatu syödyksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja sekoita mascarponen kanssa.

Nosta banaanit grillistä, poista foliokääre ja aseta kukin banaani omalle lautaselleen.

Avaa banaanin kuori ja lorauta jokaiselle banaanille tilkka rommia.

Tarjoile heti mascarpone-kermavaahdon kanssa.

Ohje käski ripotella päälle vielä muskottipähkinää mutta eipä tämä mielestäni sitä kaivannut.

Banaanin kera voi käyttää mitä suklaata mieli tekeekin, meillä oli 75 % tummaa. Lisukkeena voi mascarpone-kerman sijasta olla vaikka jäätelöä tai ranskankermaa.

Banaanijälkkäri oli erityisesti miessyömäreiden mieleen mutta itsekin kyllä pidin siitä. Vaivaton ja herkullinen resepti jota tulee varmasti kokeiltua toistekin.

Grillipekonia

2011-06-22T20:20:00.002+03:00

Kaupoista saa kaikenlaisia jännittäviä tuotteita joiden tarkoitus on mitä ilmeisimmin tehdä meistä kaikista entistä uusavuttomampaa porukkaa. Marinoimattoman lihan hankinta peruskaupan valikoimista voi olla joskus mahdoton tehtävä ja näin juhannuksen alla lihatiskit tursuavat erilaisia "lykkää vain grilliin" -tuotteita. Yksi tämmöisistä tuotteista on grillipekoni.

Minua tympäisee jos joudun maksamaan myös marinadin painosta ostaessani lihaa. Olen tartuttanut tämän ajatustavan jo mieheenkin, hänenkin ehdoton vaatimuksensa juhannuslihoille oli että niiden pitää olla marinoimattomia. Tänäänkin ihmettelin lihatiskillä kuinka sama possun ulkofile voi maksaa tuplahinnan vain sen vuoksi että joku on hieraissut vähän mausteseosta sen pintaan? Noh, kuitenkin. Taannoin ostoskärryyni tarttui kaupasta tämmöisiä possun kylkisiivuja. Niistä ajattelin sitten kokeilla itse maustaa ns. grillipekonia.

Grillipekoni

Noin 300 grammaa porsaan kylkisiivua
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
(Chilijauhetta)

Levitä lautaselle mausteseos suolasta, mustapippurista, paprikajauheesta ja jos haluat, ripsauta myös vähän chilijauhetta joukkoon.

Kierittele possun kylkiviipaleet yksi kerrallaan mausteseoksessa.

Grillaa kypsäksi.

"Grillipekoni" kuvassa etualalla. Koska takeita onnistumisesta ei ollut, grillattiin samalla myös pihviä ja lisukkeeksi tehtiin salaatti raikastamaan kokonaisuutta. Kylkisiivuihin tuli sähkögrillilläkin kiva rapsakka pinta ja siivuissa ollut rasva suli grillatessa tehden lihasta rapsakasta pinnasta huolimatta mureaa. Ihan kiva ja onnistunut kokeilu siis!

Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja turkkilaisesta jugusta sekä kermavaahdosta sekoiteltua soossia. Päälle ripaus vaniljasokeria.

Peruspöperölä toivottaa kaikille herkullista juhannusta ja toivoo hyviä grillausilmoja!

Jauhelihapihvit karitsasta

2011-06-19T18:30:00.003+03:00

Viikonloppua varten ruokaostoksia tehdessäni yleensä katselen vähän myös mitä lihatiskillä on tarjouksessa ja saatan tehdä suunnitelmat sen pohjalta tai muuttaa jo tehtyjä suunnitelmia mikäli tarjolla onkin jotain erityisen kivaa. Tällä kertaa mukaan tarttui muun muassa tarjouksessa ollutta karitsan jauhelihaa.

Jauhelihapihvit karitsasta

Noin 400 grammaa karitsan jauhelihaa
Puolikas punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
Suolaa ja mustapippuria myllystä
Muutama oksa tuoretta timjamia

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi.

Yhdistä jauhelihaan kananmuna, sipulit ja mausteet.

Vaivaa taikina ja muotoile siitä mieleisen kokoisia pihvejä. Itse suosin melko ohuita koska ne on helppo paistaa kypsäksi ilman että pinta ehtii kärähtää liiaksi.

Paista pihvit voi-oliiviöljyseoksessa paistinpannulla kypsiksi.

Tarjoile vaikkapa fetasalaatin kanssa. Salaatti koostui tällä kertaa lollo rossosta, lehtisalaatista, tuorekurkusta, keltaisesta paprikasta, punasipulista ja fetasta.

Tsatsiki olisi sopinut mainiosti tähän kokonaisuuteen mutta sitä en nyt tällä kertaa jaksanut alkaa tekemään kun söimme tsatsikia kavereiden luona synttärikemuissa edellisenä iltana.

Mansikka sydän raparperi

2011-06-18T14:39:00.005+03:00

Mansikka ja raparperi sopivat erittäin hyvin yhteen, se on tullut jo todistettua esimerkiksi yhdistämällä näitä kahta samaan mehuun. Ja siitä tehty drinksu se vasta hyvää onkin! Sellaistakin nimittäin oli tarjolla meidän lauantaibrunssilla.

Brunssilla oli tarjolla myös pikkuisia lettuja, joiden kanssa tarjolla oli mansikkaista ja raparperista semifreddoa tai ainakin jotakin sen tapaista. Semifreddo oli kyllä vähän turhan jäässä vielä syöntivaiheessa mutta ensi kerralla tiedän ottaa sen sulamaan ajoissa (massa oli ehtinyt jäätyä kunnolla koska tein sen pakastimeen jo edellisenä iltana ihan aikataulusyistä). Mansikan ja raparperin yhdistämiseen hain ideoita ja oppeja niin Nelleltä kuin Pastanjauhajiltakin.

Mansikka-raparperisemifreddo

2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 desilitraa ruokosokeria
1 litra tuoreita mansikoita
0,5 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
2-4 vartta raparperia

Kuori tarvittaessa raparperit ja pilko ne sitten palasiksi. Laita raparperipalaset kattilaan, kaada vettä päälle sen verran että palat eivät aivan kokonaan peity veden alle. Lisää kattilaan myös puolisen desiä ruokosokeria. Anna raparperipalasten olla kattilassa niin kauan että ne pehmenevät kunnolla.

Anna raparperimössön jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä.

Poista mansikoista kannat ja pilko ne kulhoon. Soseuta myös mansikat sauvasekoittimella tai blenderissä.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.

Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa.

Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Lisää kerman joukkoon makusi mukaan vaniljasokeria ja vatkaa vaahdoksi.

Sekoita keltuais-sokeriseos ja kermavaahto ensin keskenään. Sekoita sitten joukkoon myös valkuaisvaahto ja lopuksi myös raparperiseos.

Kaada pakastusta kestävään astiaan ensin pohjalle kerma-muna-raparperiseosta ja sen päälle puolet mansikkasoseesta. Sekoita "raidoiksi".

Lisää loput massasta ja sen päälle vielä loput mansikkasoseesta. Sekoita taas mansikkasose kuvioiksi massaan.

Pakasta ainakin pari tuntia tai jos annat seoksen olla pidempään pakkasessa, muista ottaa se reilusti ajoissa sulamaan jotta rakenne ehtii pehmetä ja maut tulevat esiin.

Letut

2 kananmunaa
2 reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 reilu ruokalusikallinen vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
Loraus kuohukermaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa. Anna taikinan muhia liinan alla noin 15 minuuttia.

Paista pieniä lettusia voissa rapeiksi. Tästä taikinasta tulevat letut paistuvat hyvin nopeasti.

Ja tältäpä se sitten näytti, lettu jonka päälle on laitettu mansikka-semifreddoa. Koristeena on meidän parvekkeeltamme amppelimansikasta saatu ihan ensimmäinen mansikka. Maistui makeammalta kuin mikään mansikka koskaan aikaisemmin!

P.S. Päätimme Pastanjauhajien kanssa pitää kesäisen piknikin Oulussa maanantaina 18.7., luultavimmin Ainolan puistossa iltasella. Paikalle ovat tervetulleita saapumaan kaikki ruokaintoiset! :)

Erilaiset "makkarapotut"

2011-06-14T21:55:00.005+03:00

Olen yrittänyt vähentää perunan ja muiden erityisen hiilihydraattirikkaiden ainesten käyttöä arkiruokavaliossani tämän vuoden ajan. Samalla olen yrittänyt keksiä uusia tapoja syödä enemmän erilaisia kasviksia. En julista karppitotuutta tai muutakaan yksioikoista ruokavaliota, yritänpähän vain opetella sellaista arjen ruokavaliota jolla vatsa voisi hyvin.

Lanttu on yksi niistä juureksista joita en juurikaan ole ennen syönyt. Nyt olen oppinut tekemään siitä oivaa lisuketta ainakin yhdellä tavalla ja tässä on toinen tapa, jota esimerkiksi Janna on Ruokahommissaan kokeillut.

"Makkaraperunat" lantusta
(yhdelle)

Neljäsosa isosta tai puolikas pienestä lantusta
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta

1-1,5 (Juusto)makkaraa

Laita uuni lämpenemään 200-225 asteeseen.

Kuori lanttu ja leikkaa ohuehkoiksi ranskalaistyyppisiksi tikuiksi. Kaada kulhoon öljyä ja mausta se suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Sekoita lanttutikut öljy-mausteseoksessa niin että jokainen tikku saa maustetta ja öljyä ylleen.

Irrota makkarasta kuori. Itse tykkään että uunissa palasina tehtäessä makkara on kivempi ilman sitä kuorta. Leikkaa makkara kiekoiksi. Tällä kertaa itselläni oli makkarana Snellmanin Juusto Eetvartti (josta ei kylläkään tullut uutta juustomakkarasuosikkiani, melko mauton kun oli.)

Asettele leivinpaperoidulle pellille lanttutikut niin etteivät ne mene kovin paljon toistensa päälle. Laita pellille myös makkarapalat.

Kypsennä kunnes lanttutikut saavat väriä ja muuttuvat edes hieman rapsakan oloisiksi (lötköiksi ne silti perunaranskiksiin verrattuna jäävät) ja makkara ruskistuu. Meidän uunissa tämä ottaa sellaiset 20-25 minuuttia.

Truuttaa lautasen laidalle ketsuppia ja majoneesia, rouhi päälle mustapippuria. Tai syö niiden mausteiden kanssa jotka itsellesi parhaiten "makkaraperunoiden" kanssa maistuvat!

Pekoniherkkusienipasta

2011-06-07T21:07:00.004+03:00

Tänään oli mieletön hellepäivä Oulussakin. Olin tietysti iltavuorossa töissä joten siinä vaiheessa kun pääsin töistä ei enää ollutkaan hirveän lämmintä. Alkoi myös tulla pieniä sadekuuroja ja tuuli yltyi. Jouduin siis hautaamaan toiveeni puistossa nautitusta päivällisestä piknik-tyyliin.

Olen nälkäisenä kiukkuinen enkä halunnut olla erityisen kiukkuinen tänään, joten piti minun suuntaaman lähikauppaan hakemaan pelastusta varsin hiostavan synkäksi muuttuneeseen kesäiltaan. Tässä ollaan nyt kaukana kauden tuotteista (ellei tuoreita yrttejä lasketa) mutta kun pekonipasta nyt vaan todistetusti toimii.

Pekoniherkkusienipasta
(3-4 annosta)

Haluamaasi pastaa ruokailijoiden nälkään sopiva määrä

2 pakettia pekonia
1 keskikokoinen punasipuli
2-3 jumboherkkusientä
Kermaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia
Parmesania tai vastaavaa pastan kaveriksi sopivaa kovaa juustoa

(Öljyä loraus kuullotukseen, basilikaa koristeeksi)

Laita vesi kiehumaan pastaa varten, mausta suolalla ja öljyllä jos haluat.

Poista herkkusienistä kannat. Silppua sienet suupaloiksi. Silppua myös punasipuli.

Laita pastat kiehumaan ja pannu/kasari kastiketta varten kuumenemaan.

Kuullota öljyssä hetki sipuleita ja sieniä. Saksi pekoni palasiksi joukkoon. Paista kunnes pekoni kypsyy ja hieman rapsakoituu. Rouhi joukkoon ronskisti mustapippuria ja lorauta kermaa.

Kun kastike on muhinut sopivan oloiseksi ja pasta alkaa olla kypsää, saksi kastikkeeseen vielä muutama oksa tuoretta timjamia.

Valuta pastasta keitinvesi pois ja sotke sitten kastike pastan joukkoon.

Raasta annoksen päälle reilu läjä parmesania, rouhi perään vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla tuoreella basilikan lehdellä.

Meikäläinen ei ole vielä muutamassa viikossa onnistunut tappamaan "parvekepuutarhaani" joten ehkä olen oppinut jotain tai sitten mulla on tänä kesänä vain käynyt tuuri toistaiseksi. Tämän annoksen timjami ja basilika tulivat siis ihan omalta parvekkeelta ruukusta.

Meidän parvekkeelle pääsi tänä kesänä asumaan yrttien lisäksi myös amppelimansikka, jonka pikkuhiljaa minimansikoita muistuttavat tuotokset jaksavat tuottaa iloa. Kunhan siitä vielä punertuisivat!

Itsepalvelupizzaa

2011-06-02T17:13:00.006+03:00

Helsingissä vietettyyn viikonloppuun sisältyi paljon kivojen ihmisten tapaamista ja mikäs sen mukavampaa kuin tavata ruoan äärellä. Sunnuntain ruokapaikaksi ystävämme valikoivat S-ketjun uutuusravintolan Bravurian Kampissa.

Bravurian konsepti on uudentyyppinen Suomessa, joskin maailmalla jo tuttu. Ovella saa käteensä kortin ja kortille sitten leimataan kaikki mitä ravintolassa tilataan. Lopuksi lähtiessä kortilta luetaan mitä on tullut syöpöteltyä ja juopoteltua ja sitten maksetaan se mukaan. Ravintola toimii siis tavallaan itsepalveluperiaatteella. Paikan katto oli liitutaulua ja sinne oli kirjoiteltu erinäisiä lausahduksia ja näytti sieltä ruokalistan tietojakin löytyvän. Niska kenossa katon lueskelu ei ehkä ole se kivoin tapa miettiä mitä söisi joten ihan paperisiakin listoja on kyllä nähtävillä.

Ruoat tilataan itse linjastoilta; tarjolla on salaattia, pastaa ja pizzaa sekä jälkiruokia. Pasta tehdään itse ja sitä on tarjolla neljää eri sorttia. Kaikista käsittääkseni voi valita myös täysjyväisen vaihtoehdon. Seurueessamme tilattiin useampikin pasta ja kastikkeet olivat maistuvia mutta tagliatelle oli valitettavan ylikypsää ja paakkuuntui ikävästi.

Minä tilasin pizzan omavalintaisilla täytteillä. Tällä kertaa valikoin pizzaani savupekonia, sinihomejuustoa ja salami spianataa. Pohja oli ohut ja rapsakka, täytteitä oli mukavasti. Ravintolan yhdellä seinällä oli tuoreyrttejä joita sai käydä nipsaisemassa omaan annokseensa mielensä mukaisesti.

Jälkkäriosasto oli valmiiksi tehtynä odottamassa viileäkaapissa. Ottamani tiramisu oli ihan ok. Olen syönyt paljon kehnompaakin muun muassa joissakin muissa S-ketjun ravintoloissa. Myös testatut pannacotta, suklaajälkkäri ja juustokakku kuulemma maistuivat. Ainakin pannacotta oli ihan kelvollista kun sitä miehen annoksesta maistoin.

Vaikka ketjuravintoloita aina niin parjataankin niin ei Bravuria minusta lainkaan huonoimmasta päästä ollut. Toimintaidea on Suomessa vielä aika uusi ja erilainen ja vaikka itsepalvelua ei ehkä ravintolaruokailuunsa kaipaisi niin olihan se ihan jännittävää odottaa milloin pizzatiskiltä mukaan annettu vekotin hälyyttää pizzan valmistumisen merkiksi. Ruoka oli siis ihan ok ja palveli meidän helpon ja ei-super-kalliin sunnuntailounaamme tarpeita varsin mainiosti. Voisin käydä siis toistekin, etenkin kun sijainti Kampissa on varsin keskeinen.

Blogiannokset Helkassa

2011-05-30T22:10:00.003+03:00

Osallistuin aiemmin tänä vuonna hotelli ja ravintola Helkan järjestämään moderni suomalainen perinneruoka -kisaan. Itse yleisöäänestyksessä annokseni menestys ei ollut päätä huimaava (kiitos silti kaikille teille jotka annokselleni äänenne annoitte!) mutta myöhemmin Helkan keittiön porukka valikoi listalleen tuotavaksi kolme annosta. Tälle suosituslistalle päätyi myös meikäläisen annos.

Decapitatedin, Pastanjauhannan ja Peruspöperölän annokset ovat tarjolla Helkan keittiössä juhannukseen saakka joten menkäähän maistelemaan jos vain annoksista löytyy omaan ruokavalioon sopivaa apetta!

Me olimme jo aiemmin sopineet reissun Helsinkiin toukokuun viimeiselle viikonlopulle. Sopivasti sattui niin että annokset ilmaantuivat Helkan listalle samaisena viikonloppuna. En voinut vastustaa kiusausta joten pakko oli mennä katsomaan miltä se oma annos siellä ravintolan lautasella oikein näyttää.

Sen verran olin utelias muidenkin annosten suhteen (ja joku kumma nolostus omaa annosta kohtaan iski) että itse en tilannut oman blogin annosta. Mies sen sijaan tilasi joten siitäkin saatiin kuva napsaistua. Sain kuitenkin maistaa. Hieman eriltä annos maistui (no ihme olisi ollut jos se ei olisi maistunut eriltä ravintolakeittiöstä kuin kotikeittiöstä tuotettuna) mutta hyvää se silti oli. Lanttuvammainen mieskin söi kaikki lantut ja se on jo hyvin se!

Omalta lautaseltani löytyi Pastanjauhajien kehittelemä uudistettu nakit ja muusi -annos, jonka kastike saa erityisesti plussaa. Tarjoilijasetä tarjosi annokselle kaveriksi myös ketsuppia mutta kertoi makkaroiden olevan mausteista sorttia. En kaivannut ketsuppia vaan pistelin annoksen parempiin suihini ihan sellaisenaan.

Kaiken kaikkiaan tämän ja edellisen helmikuisen ruokailukerran perusteella voin suositella Helkan keittiötä hyvin mielin. Seurassamme blogilistan ulkopuolelta ruokailleet olivat myöskin pääasiassa tyytyväisiä annoksiinsa (mitä nyt vähän kasvisburgerin kylkiäispotut olivat keskeltä raakoja massiivisuudessaan, mutta kun burgerikin täytti riittävästi, ei lisukkeen pieni vika haitannut kuulemma kovinkaan).

Plussaa myös talon tarjoamista purukumeista. Hampaat kiittävät ja suomalainen ksylitoli myös.

Jämäpäivällinen

2011-05-24T08:23:00.003+03:00

Eilen työpäivän ja kävelylenkin jälkeen väsytti ja laiskotti. Mitään suurempaa kokkausoperaatiota ei jaksanut ajatellakaan. Lisäksi jääkaapissa huuteli erinäisiä tuotteita joiden päiväykset lähenivät uhkaavasti. Niistä aineksista syntyi lopulta aivan oivallinen maanantai-illan jämäpäivällinen.

Leipäjuusto-pekonisalaatti
(yhdelle)

Jääsalaattia
Lehtisalaattia
Pätkä tuorekurkkua
Pari kevätsipulia
Leipäjuustoa
Muutama siivu (savu)pekonia
Mustapippuria

Laita pekonisiivut kylmälle pannulle ja paista rapeiksi. Imeytä talouspaperiin liiat rasvat.

Revi lautaselle jää- ja lehtisalaattia sopiva määrä. Mulla oli molemmista puskista ihan jämät jäljellä.

Leikkaa tuorekurkkua kuutioiksi ja lisää salaatin joukkoon. Pilko myös kevätsipulit ja leipäjuusto sekaan.

Palastele päällimmäiseksi pekonisiivut ja rouhi päälle mustapippuria.

Minä sekoitin salaatin joukkoon myös hieman majoneesia ja roiskaisinpa lorauksen sitruunamehuakin.

Kyytipojaksi jääkaapista löytyi vielä valkkaripullon pohjat joista sai oivallisesti vajaan lasin viiniä ruokajuomaksi. Olin myös huonotapainen ja luin lehteä ruokapöydässä!

Kvinoamuffinssit

2011-05-21T20:11:00.003+03:00

Euroviisuiltamiin halusin kokeilla myös jotain uutta syötävää. Glorian ruoka & viinin herne-kvinoamuffinit olivat kiinnittäneet huomioni aiemmin, joten niitäpä sitten väsäsin.

Kvinoamuffinssit
(Glorian ruoka & viini 3/2011)

4 desilitraa soijamaitoa
0,5 desilitraa avokadoöljyä
2 desilitraa hienojakoista porkkanaraastetta
2 (luomu) kananmunaa
2 desilitraa kvinoajauhoja (käytin luomukvinoahiutaleita)
4 desilitraa täysjyvävehnäjauhoja (käytin puolet luomuvehnäjauhoja ja puolet luomuruisjauhoja)
2 teelusikallista leivinjauhetta
2 teelusikallista suolaa
0,5 desilitraa (mustia) seesaminsiemeniä (tai paahdettuja tavallisia)

Lisäksi
2 ruokalusikallista avokadoöljyä

Hernetahna:
200 grammaa pakasteherneitä
2 ruokalusikallista avokadoöljyä
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
125 grammaa piparjuurella maustettua tuorejuustoa (Cantadou käy hyvin)
0,5 desilitraa rouhittuja saksanpähkinöitä
2 ruokalusikallista hienonnettua meiramia
Mustapippuria myllystä

Pekonia lisäksi koristeluun

Valmista ensin hernetahna. Sulata herneet mikrossa ja valuta ne tarvittaessa.

Laita herneet, öljy ja sitruunamehu kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella.

Lisää tuorejuusto hernesoseeseen ja sekoita tasaiseksi.

Lisää joukkoon myös rouhitut pähkinät, meirami ja pippuri.

Anna hernesoseen maustua muutama tunti peitettynä jääkaapissa.

Valmista sitten muffinssit.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita soijamaito, öljy, porkkanaraaste ja kananmunat kulhossa.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe, suola ja seesaminsiemenet toisessa kulhossa.

Lisää kuiva-aineet muiden ainesten joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. (Itselläni taikina oli erittäin löysää tässä vaiheessa, joten lisäsin aika ronskilla kädellä jauhoja.)

Jaa taikina muffinssivuokiin. Itse laitoin paperiset vuoat tefloniseen muffinssipeltiin, se on kätevää irroittamisen kannalta.

Jätä vuokiin hieman kohoamisvaraa.

(Voitele muffarit vielä kevyesti öljyllä. Itse unohdin tämän eikä haitannut. Unohdin myös paahtaa ne tavalliset seesaminsiemenet muttei sekään tainnut haitata.)

Paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia kunnes ne saavat kauniin värin.

Täytä muffinssit mielellään vasta juuri ennen tarjoilua.

Pilko pekonia ja paista ne rapeiksi.

Leikkaa muffinsseista kansi pois ja nosta kullekin muffinssille nokare hernetahnaa. Ripottele päällimmäiseksi vielä pekonia. Nosta kansi päälle vinottain.

Kuvasta kiitos Pippurimylly/Pastanjauhantaa.

Pekoni oli oma lisäykseni reseptiin. Jotenkin tuntui että kun läsnä oli vain lihansyöjiä, tarvitsi tämä jotain suolaista ja rapeaa vielä täydentämään kokonaisuutta. Pekoni tekikin näistä erityisen kivoja mutusteltavia raikkaan hernetahnan rinnalla.

Paratiisidrinksu Oskarille

2011-05-19T22:15:00.005+03:00

Vietimme viime lauantaina iltaa euroviisujen tiimoilta Pastanjauhajien luona armaan aviomieheni kanssa. Puolisot ovat joutuneet tottumaan sekä meillä että jauhantapajalla viisujen innokkaaseen seurantaan kun vaimot ovat vannoutuneita viisufaneja. Vuoden 2009 kisat katsottiin myös samassa paikassa, joten viime vuoden tylsän kotona katsonnan sijaan tuppasin itseni ja puoliskoni kylään viisujen varjolla.

Edellisviikonloppuna olin vieraillut siskoni luona ja saanut mukaani kevään ensimmäisiä raparpereja joista osa pääsi mansikoiden kanssa mehuksi. Olin aiemmin lukenut Sillä sipulien vappudrinkistä jossa sekoitettiin granaattiomenoiden mehua ja kuplivaa. Ajattelin että miksipä ei vastaavantyyppisen drinksun voisi tehdä raparperi-mansikkamehusta ja skumpasta.

Oskarin paratiisidrinkki

Raparperi-mansikkamehua
Kuohuviiniä (meillä Jeio Brut Prosecco)

Kaada kuohuviinilasiin puolet mehua ja puolet kuohuvaa. Nauti hyvässä seurassa.

Kuvasta kiitos Pippurimylly/Pastanjauhantaa.

Essi Avellan vinkkasi Glorian ruoka & viini -lehdessä hyviä kuohuvia ja Jeion kohdalla mainittiin sen soveltuvan myös kuohuviinicocktailpohjaksi. Hyvin se sopikin ja drinkki oli samaan aikaan sopivasti makea ja raikas. Ja kauniin värinen!

Vaikka Paradise Oskar ei voittoa vienytkään niin maljan hänelle voi kyllä hyvinkin silti kohottaa! Sympaattinen esiintyjä sulatti kyllä sydämen kotikatsomossa aidolla ja välittömällä esityksellään.

Kiinalaista kotikeittiössä

2011-05-19T21:36:00.006+03:00

...tai itseasiassa mökkikeittiössä taannoin kokeilimme pariakin erilaista kiinalaisen keittiön reseptiä. Innostus ideaan tuli vara-aviomies T:lta joka oli lukenut Pastanjauhajien chili kana -reseptin ja halusi testata sitä. Koska luotto omiin kykyihin ei ollut ihan täydellinen valikoitiin mukaan myös toinen sapuska siltä varalta että jompi kumpi menisi aivan mönkään eikä maistuisi aterioitsijoille.

Yueh Tung Chilikana

2-3 kananrintaa
0,5-0,75 desilitraa kiinalaista soijakastiketta
vehnäjauhoja

1,5 desilitraa öljyä

12 (tai vähemmän) kuivattua kokonaista (cayenne) chiliä
2 sipulia silputtuna
Tuoretta inkivääriä hienoksi silputtuna
4 kynttä valkosipulia murskattuna
6 (tai vähemmän) tuoretta vihreää chiliä pilkottuna (ei pakollinen)
5 kevätsipulia silputtuna (ei pakollinen)

2 ruokalusikallista vettä
2 ruokalusikallista Shaoxing -riisiviiniä (tai kuivaa sherryä)
1 ruokalusikallinen hoi sin -kastiketta
2 ruokalusikallista tummaa soijakastiketta
1 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista maissitärkkelystä

Leikkele kana sopiviksi paloiksi, laita palat kulhoon ja peitä soijalla. Laita kulho noin tunniksi jääkaappiin.

Pyörittele jääkaapituksen jälkeen kananpalat jauhoissa.

Lämmitä öljy wokissa tai kasarissa. Kun öljy on kuumaa, paista kananpalat pienissä erissä kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja ovat pinnaltaan rapeita. Laita paistetut kanat sivummalle odottamaan.

Alenna pannun lämpöä keskilämmölle ja laita wokkiin kuivatut chilit. Paista kunnes chilit ovat tummanruskeita.

Lisää pannulle sipulit ja paista kunnes ne ovat ruskeita ja karamellisoituneita.

Lisää seuraavaksi inkivääri sekä valkosipuli pannulle ja paista vielä hetki.

Jos käytät vihreitä chilejä ja kevätsipulia, lisää nyt pannulle molemmat. Anna niiden juuri ja juuri lämmetä.

Sekoita keskenään vesi, viini/sherry, sokeri, hoi sin, soija sekä maissitärkkelys ja kaada sekoitus pannulle. Poista pannu lämmöltä ja sekoita kunnes kastike saostuu.

Lisää vielä lopuksi kanat kastikkeen joukkoon. Tarjoile riisin ja/tai wok-vihannesten kera.

Meidän soijakastike tai joku muu ainesosa poikkesi ohjeistetusta, tai sitten me vain tunaroimme jonkin valmistusvaiheen, sillä meidän kastikkeesta tuli huomattavasti tummempaa kuin Pastanjauhajilla. Maku oli onneksi silti aika herkullinen! Erityiset kiitokset täytyy lähettää jauhantapajalle ilahduttavasta kanssakokkaajan auttamisesta, sillä saimme heiltä tilkkasen Shaoxing -viiniä sekä kuivattuja chilejä tämän reseptin testausta varten.

Kung po -possu
(neljälle)

Noin 0,5 kg possun sisäfilettä suikaleina
150 grammaa suolapähkinöitä
3 kevätsipulia
1 punainen paprika
200 grammaa kiinankaalta
2 ruokalusikallista öljyä

Kastike:
1 tuore chili
3 kynttä valkosipulia
Pätkä tuoretta inkivääriä
1 desilitra soijakastiketta
3 ruokalusikallista riisiviinietikkaa
2 desilitraa kanalientä
1 ruokalusikallinen ruokosokeria
0,5 teelusikallista seesamiöljyä (taisin käyttää maapähkinäöljyä)
1 teelusikallinen pippuria
1 ruokalusikallinen perunajauhoja

Silppua chili ja poista siemenet. Hienonna valkosipuli ja inkivääri.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja jätä maustumaan.

Paloittele vihannekset ja liha.

Kuumenna wok. Lorauta pannulle öljy ja paista lihan pinta kiinni nopeasti.

Heitä pannulle myös suolapähkinät ja paistele hetki.

Lisää sipuli ja kääntele sekaisin nopeasti.

Lisää seuraavaksi paprika ja kääntele jälleen nopeasti.

Lisää sitten kastike ja anna kiehahtaa. Vettä voi lisätä jos kastike tuntuu saostuvan liikaa.

Lisää vielä aivan lopuksi kiinankaalisuikaleet. Kääntele vielä pari kertaa sekaisin ja ruoka on valmis.

Tarjoa riisin, nuudeleiden tai wok-vihannesten kera.

Kanaa kung po on yksi kestosuosikeistani kiinalaisen keittiön puolella. En ole juurikaan kokeillut kotona etnisempien ruokien kokkausta (koska mies ei niistä niin perusta) mutta tämä oli positiivinen kokkauskokemus kaikkinensa. Oli kiva kokeilla kung po:ta myös possuversiona kun chili kanan valikoituminen pakotti tekemään toisen kastikkeen muusta lihasta.

Irish coffee -henkinen juustokakku

2011-05-14T10:35:00.006+03:00

Viimeisimmistä postauksista voisi luulla että tämä on jälkiruokiin painottunut ruokablogi sillä taas pukkaa makeaa herkkua. Tällä kertaa on kyse irish coffee -juustokakusta johon viittasin jo vuohenjuustoisten possurullien postauksessa. Resepti kakulle löytyi täältä.

Irish coffee -juustokakku

Pohja:
100 grammaa hasselpähkinäjauhoa (tai mantelijauhoa)
100 grammaa hasselpähkinärouhetta (tai mantelirouhetta)
Noin 100 grammaa voita sulatettuna
(Sokeria tai makeutusjauhetta)

Täyte:
6 liivatelehteä
4 desilitraa kuohukermaa
400 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
0,5-1 desilitraa sokeria (tai makeutusainetta)
1 teelusikallinen vaniljasokeria
5 ruokalusikallista viskiä
1,5 desilitraa vahvaa kahvia

Koristeeksi tummaa suklaata rouhittuna

Sulata voi. Sekoita pähkinä/mantelijauhot ja/tai -rouhe voin kanssa ja makeuta seosta tarvittaessa makusi mukaan.

Vuoraa irtopohjakakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja painele pohjaseos ohuehkoksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Keitä kahvi valmiiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kerman joukkoon tuorejuusto, makeutus ja viski.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kahvin joukkoon.

Lisää sitten hieman jäähtynyt kahvi-liivateseos ohuena nauhana kokoajan sekoittaen juusto-kermamassaan.

Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta.

Laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai mieluitein vaikka seuraavaan päivään.

Rouhi tai raasta kakun pinnalle tummaa suklaata ennen tarjoilua.

Pähkinäinen pohjaversio oli kivaa vaihtelua keksipohjille juustokakuissa. Itse pidin pohjasta mutta se jakoi syöjien mielipiteitä. Osan mielestä se olisi ainakin kaivannut lisää makeutta ja rakas aviomieheni jätti pohjan syömättä kokonaan. Itse kakkumassa sai häneltäkin kiitosta joten tätä kakkua varmaan tehdään meillä toistekin.

Raparperipirtelöä

2011-05-12T10:54:00.001+03:00

Viime viikonlopun vierailusta Pirkanmaalla siskon luona tarttui mukaan muutakin kuin kesäistä mieltä. Nimittäin raparpereja, jotka kasvoivat jo kovaa vauhtia sikäläisessä puutarhassa.

Kesän ensimmäisistä raparpereista syntyi ensimmäiseksi jo viime kesänä hyväksi havaittuja herkkuja eli crumblea ja mansikka-raparperimehua. Muutama varsi jäi vielä yli ja koska eilen teki mieli pirtelöä, päätin uhrata loput raparperit siihen tarkoitukseen. Toteutuksesta vastasi mies joten tarkkoja mittoja ei ole tarjolla.

Raparperipirtelö
(isot lasit kahdelle)

4-6 pientä raparperin vartta
Kuohukermaa
Maitoa
Vaniljajäätelöä
(Sokeria)

Kuori raparperit jos on tarpeen. Pilko varret paloiksi.

Surrauta blenderissä ensin sekaisin raparperit ja kerma.

Lisää joukkoon vaniljajäätelöä ja loraus maitoa. Surruuttele pirtelöksi ja lisää tarvittaessa maitoa tai jäätelöä, riippuen siitä millaisen rakenteen pirtelöösi haluat. Lisää myös sokeria jos lopputulos on liian kirpsakka ilman. Meillä tällä kertaa riitti vaniljajäätelön makeus.

Pirtelö ei kalpeudessaan ole varsinainen kaunotar mutta ihanan raikas ja kesäinen se makunsa puolesta kyllä on!

Mantelista porkkanakaakkua

2011-05-05T20:32:00.003+03:00

Bongasin taannoin Jasun blogista kiinnostavan porkkana-mantelikakun ohjeen. Resepti kuulosti oivalliselta toteutettavalta mökkireissua ja sen kahvihetkiä ajatellen. Otin onkeeni Jasun vinkeistä lisätä sitruksen määrää ja vähentää sokerin.

Lopputulos oli melko tiivis koostumukseltaan muttei silti kova tai kuivakka. Pinjansiementen sijasta ropsuttelin päälle hasselpähkinärouhetta kun sitä sattui pussinpohjallinen sopivasti olemaan.

Porkkana-mantelikakku

1 ruokalusikallinen voita
Noin 60 grammaa mantelirouhetta
Noin 60 grammaa mantelijauhoa
(tai 120 g kokonaisia manteleita jotka rouhit itse karkeaksi jauhoksi/rouheeksi)
125 grammaa porkkanaa
2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
1 (luomu)sitruunan kuori raastettuna + samaisen sitruunan mehu puristettuna
2 (luomu)kananmunaa
Noin 75 grammaa sokeria
Pinjansiemeniä tai hasselpähkinärouhetta

Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja voitele se.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Jauha mantelit tai jos käytät valmiiksi rouhetta+jauhoa, niin tämän vaiheen voi luonnollisesti skipata.

Raasta porkkana ja laita kulhoon mantelirouheen kanssa.

Lisää joukkoon raastettu sitruunankuori, sitruunasta puristettu mehu, jauhot sekä leivinjauhe.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, sekoita vaahto sitten taikinaan.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele vaahto varovasti taikinaan.

Kaavi taikina vuokaan ja ripottele päälle joko pinjansiemeniä tai hasselpähkinärouhetta.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia kunnes kakku on kypsää.

Nauti vaikkapa mascarpone-kermavaahdon ja hyvän kahvin kanssa. Kaakku pysyy syömäkelpona muutaman päivän ajan, siis mikäli se ei tule syödyksi heti kokonaan.

Vähäisen jauhomäärän ja vähän erilaisen mutta ihanan maukkaan makunsa vuoksi tästä tuli kyllä uusi suosikki kuivakakkumaisten leivonnaisten osastoon.

Koko vappu grillaten

2011-05-02T10:54:00.010+03:00

Vielä perjantaina eli vappuaaton aattonakaan minulla ei ollut kovin selvää käsitystä vappusuunnitelmistani. Vapun teemaksi muodostui lopulta grillaaminen; perjantaina sain kutsun ystävien luokse aloittamaan Weber-kausi (asiasta enemmän Pekan blogissa), lauantaina iltapäivän puistovisiitin jälkeen päädyimme grillaamaan meillä ja vielä vappupäivänä kävimme grillaamassa brunssia eräiden toisten ystäviemme luona. Jotain tuli sentään itsekin kokattua mutta tässäpä kuvapainotteinen vappukatsaus kuitenkin.

Vappuaaton iltana keittiössämme poksauteltiin kaksikin kappaletta Bollinger-pulloja, joista ystävällisesti tarjoiltiin lasillinen myös meikäläiselle. Itselläni oli vappukuohuvana espanjalaista luomucavaa.

Tekaisin vapuksi muun muassa cheddarilla höystettyjä lihapullia. Taikina syntyi yksinkertaisesti sekoittamalla 800 grammaa naudan paistijauhelihaa, 1 silputtu keskikokoinen punasipuli, 1 kananmuna, noin 200 grammaa cheddaria raastettuna ja maustamalla taikina suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Grillatut parsat pekonilla olivat vapun teemaeväs, sillä näitä tuli syötyä kolmena eri kertana vapun mittaan. Vappuaaton parsoille hollandaise-mestariksi paljastunut ystävä tekaisi kastikkeen. Pienistä liekittymisistä huolimatta hyviä olivat!

Sekä minä että vara-aviomies T olimme ostaneet juustoja joita sitten vappuaaton mittaan nautittiin. Suurimmaksi suosikiksi kohosi tryffelitahnatäytteinen brie. Muita lautasen juustoja olivat ihan perusbrie, Kolatun Ruska-munajuusto, itävaltalainen kova juusto (tarkempi nimi hukkui kääreen mukana), cheddar sekä itävaltalainen viherhomejuusto.

Halusin tehdä perunasalaatin sijasta jotain muuta salaattia ja päädyin tekaisemaan coleslaw'ta, mutta pikkuisen tuunattuna versiona. Reseptin nappasin Anzkulta.

Pähkinäinen coleslaw

400 grammaa (varhais)kaalia
1 isohko porkkana
1 palsternakka
1 isohko omena
150 grammaa suolapähkinöitä

Kastike:
1,5 desilitraa majoneesia
1,5 desilitraa kermaviiliä
2-3 ruokalusikallista valkoviinietikkaa
2-3 ruokalusikallista hunajaa
2 teelusikallista Dijon-sinappia
Suolaa, mustapippuria

Kuori ja raasta porkkana, palsternakka ja omena. Suikaloi kaali.

Sekoita kaali, porkkana, palsternakka ja omena sekaisin kulhossa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää sitten salaatin joukkoon, sekoita huolellisesti.

Anna maustua kylmässä ennen tarjoamista. Lisää suolapähkinät kun asetat salaatin tarjolle.

Coleslaw onnistui tosi hyvin vaikka tekaisin sen hirveässä kiireessä perjantai-iltana yön yli maustumaan jääkaappiin. Salaatti oli toinen vapun hittituotteista ja keräsi runsaasti kehuja. Kuskasin loput salaatista vielä vappupäivän brunssille isäntäväen toiveesta.

Vappuaattoillan pääruokana toimi megalomaaninen burger. Omatekoisten sämpylöiden sisään paistettiin grillissä kunnon pihvit (itsejauhetusta jauhelihasta) ja lisänä oli aimo kasa cheddaria sekä pekonia. Ihanan överiä!

Vappuaaton jälkiruokana toimi hatusta vetäisemäni moussemainen juttu, joka muotoutui periaatteella "mitäs meillä täältä jääkaapista löytyykään".

Minttusuklainen mascarponevaahto tahi -mousse

1 purkillinen mascarponea
Noin 3 desilitraa kuohukermaa
Raakaruokosokeria
Hunajaa
Noin 150 grammaa tummaa minttusuklaata (Marabou premium)
(Minttuesanssia)

Vatkaa kerma ja raakaruokosokeri vaahdoksi (makeutuksen määrä riippuu omasta mausta, hirveästi tähän ei tarvitse laittaa). Mausta kermavaahto halutessasi minttuesanssilla.

Sekoita mascarponen joukkoon noin pari teelusikallista juoksevaa hunajaa.

Yhdistä kermavaahto ja mascarpone.

Paloittele suklaa kattilaan ja lorauta sekaan parin ruokalusikallisen verran kuohukermaa. Sulata suklaaseos mutta nosta kattila heti pois levyltä kun olet saanut kastikemaisen koostumuksen aikaan. Anna jäähtyä hieman.

Sekoita minttusuklaakastike mascarpone-kermavaahdon joukkoon. Siirrä jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Koostumuksesta tuli ihanan kuohkea ja maku oli todella hyvä. Tarjoiluvaiheessa voi raastaa pinnalle vielä (minttu)suklaata.

Vappupäivän brunssista osasi nauttia kun oli ensin pyöräillyt muutaman kilometrin vesi-, räntä- ja raekuurojen siivittämänä. Tarjolla oli coleslaw'n, couscous-salaatin ja erilaisten makkaroiden lisäksi perunasalaattia, kasvisvartaita, pihvejä, lihavartaita, homejuustotäytteisiä ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä, paahdettua punajuurta, pekoniin käärittyä parsaa ja jonkinlaista kylmää kermaviili/jogurttipohjaista kastikettakin. Juomina oli valkoista ja punaista viiniä, simaa ja limsaa.

Brunssin jälkiruokana tarjoiltiin vaniljakahvia, teetä sekä muffinssimuotoon tehtyä mutakakkua karpaloilla ja kermavaahdolla.

Vappu sisälsi siis runsaasti hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Kiitos kaikille vapunviettoon osallistuneille, oli huippukivaa! Samalla onnittelen itseäni taktisesti onnistuneesta kesälomapäivän ottamisesta ja nautin tämän päivän vielä vapaalla olosta ennen arkeen laskeutumista.

Crème brûléen ensimmäinen näytös

2011-04-25T18:12:00.003+03:00

Karitsan lisäksi pääsiäisateriaamme kuului toinenkin eka kertaa meillä kotona kokattu eväs eli jälkiruokapaikalla esiintynyt crème brûlée. Hankimme vasta reilu viikko sitten oman tohottimemme ja nyt laite pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.

Lueskelin netistä etukäteen reseptejä ja koostin niistä sopivimman kuuloisen ainesmäärien, paistolämpötilan ja paistoajan suhteen. Näissä kaikissa kun tuntui olevan vaihelua reseptistä riippuen.

Vaniljainen crème brûlée
(4 annosta)

2 desilitraa kuohukermaa
0,5 desilitraa maitoa
1 vaniljatanko
3 kananmunan keltuaista
40 grammaa eli vajaa puoli desiä sokeria

Raakaruokosokeria pinnalle tohottamista varten

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Laita isoon uunivuokaan lämmintä vettä. Testaa että jälkiruoka-astiasi mahtuvat uunivuokaan ja jos eivät mahdu, käytä uunipeltiä. Itse koin uunivuoan käyttämisen turvallisemmaksi sillä testi osoitti että kuumaa vettä sisältävän uunipellin asettelu ja pois ottaminen uunista on melko riskialtista hommaa.

Mittaa kerma ja maito kattilaan, halkaise vaniljatanko ja kaaputa vaniljasta siemeniä kermamaidon sekaan. Tipauta myös tangon puolikkaat joukkoon. Kuumenna mutta älä anna kiehua.

Vatkaa yhteen keltuaiset ja sokeri.

Ota vaniljatangon puolikkaat pois kermamaidon seasta. Anna seoksen hieman jäähtyä ennen kuin vatkaat sen keltuais-sokeriseokseen.

Kaada sitten seos jälkiruoka-astioihisi. Pienet ja matalat toimivat parhaiten.

Asettele jälkiruoka-astiat vesihauteeseen varovasti. Vesihauteen tulee olla tietystikin niin matala ettei vettä pääse astioihin.

Anna paistua uunissa noin 45 minuutin ajan. Aloituslämpötila siis 160 astetta. Tarkkaile seoksen pintaa ja kun se alkaa ruskistua niin laske lämpötilaa noin 125 asteeseen. Massan olisi siis tarkoitus jähmettyä uunituksen aikana.

Jäähdytä annokset ja hyydytä vielä sen jälkeen jääkaapissa useampi tunti taikka yön yli.

Ennen tarjoilua ripottele annosten pinnalle sokeria ja tohota sokeripinta rapeaksi.

Halusimme miehen kanssa molemmat kokeilla tohotinta, joten tohotimme kumpikin oman annoksemme sokeripinnat. Aivan hyvin onnistui molemmilla! Olin tosi iloinen että lopputulos oli muutenkin onnistunut ja maistui hyvältä sillä olin aivan varma että tyrin jossakin kohti valmistusprosessia. Miehellekin maistui, joten tästä tulee varmasti yksi vakkari meidän jälkiruokavalikoimaan.

Karitsaa ja timjami-kermakastiketta

2011-04-24T21:10:00.004+03:00

Pääsiäisateriamme pääruoaksi tein elämäni ensimmäistä kertaa karitsaa. Valitsin sisäfileen koska ajattelin että sen voi valmistaa yksinkertaisesti ja mokaamisen riski ei ole niin suuri. Karitsan valmistukseen otin mallia muun muassa Puolialastomalta kokilta. Kastikkeeksi valikoitui timjami-kermakastike jonka reseptin otin täältä. Lisukkeiksi keiteltiin tuoretta tankoparsaa ja uunitettiin tuorejuustolla täytettyä suippopaprikaa. Nam!

Karitsan sisäfile
(kahdelle)

4 kpl karitsan sisäfileitä (vajaat 400 grammaa)
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Tuoretta timjamia (tai muuta mieleistä yrttiä)

Ota fileet huoneenlämpöön reilusti ennen kypsentämistä.

Poista fileiden pinnasta pahimmat kalvot ja muut törsteet, jos sellaisia niissä on.

Hiero fileiden pintaan suolaa, mustapippuria ja silputtua tuoretta timjamia.

Paista fileet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin ruskeiksi ja siirrä sitten folion sisään vetäytymään.

Leikkaa siivuiksi ja tarjoile.

Timjami-kermakastike

1,5 desilitraa (kuohu)kermaa
1/3 tuoreesta timjamiruukusta
1 kpl fond "du chef" -fondiannos
20 grammaa voita
0,5 teelusikallista maissijauhoa/suurustetta
1 ruokalusikallinen kylmää vettä

Laita kerma, voi ja fondi kuumenemaan kattilaan. Silppua sekaan myös timjami.

Sekoita maissijauhot kylmään vesitilkkaan.

Anna kastikkeen kuumentua kiehuvaksi ja lisää maissijauho-vesiseos kastikkeeseen.

Anna kastikkeen kuplia vielä hetki jotta se sakenee.

Parsoista poistin tyvestä palaset puumaisempaa vartta ja kuorin varret. Keitin parsoja suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia, kuten Mari ohjeistaa. Paprikat puolestaan halkaisin, poistin siemenet ja täytin tuorejuustolla. Pidin paprikoita grillivastuksen alla uunissa noin 200 asteessa reilut 15 minuuttia. Grillissä tulisi varmasti vielä parempaa!

Parsa olisi riittänyt tähän lisukkeeksi aivan mainiosti mutta koska parsat olivat heräteostos, ja paprikalisuke ennalta suunniteltu, tein sitten molempia. Kaikkinensa oikein mainio pääruoka ja erityistä iloa tunsin siitä etten onnistunut kuivattamaan karitsaa sitkaaksi, vaikka se olikin täysin kypsää, eikä roseeta sisältä.

Täyden kympin pääsiäisateria

2011-04-23T17:28:00.008+03:00

Jännitin ihan hurjasti tämän pääsiäisaterian valmistusta, vaikka syöjinä olivatkin vain minä ja mies. Ateriaan näet liittyi parinkin jutun ensimmäinen (mutta ei viimeinen!) näytös meidän keittiössä.

Pääsiäisateriamme numero yksi sisälsi seuraavaa:

Alkupalaksi paahdettua vuohenjuustoa rucolapedillä
Pääruokana karitsan sisäfilettä, timjami-kermakastiketta, tuorejuustotäytteistä suippopaprikaa sekä tuoretta parsaa
Jälkiruokana vaniljainen crème brûlée

Näistä uusia meillä kokattuina olivat karitsa (olen tehnyt aiemmin vain lampaan jauhelihasta ruokaa) sekä crème brûlée (hankimme vasta oman tohottimemme). Molemmat onnistuivat superhyvin, josta ansaitsinkin taputteluja päälaelle hyvän suorituksen merkkinä. Miehen sanoja lainaten "ihan kuin ois käynyt ravintolassa, paitsi että oli parempaa."

Tässä alkupalan resepti, jos näin yksinkertaista juttua voi reseptiksi kutsua. Loput seuraavat myöhemmin ja linkitän ne sitten tämän postauksen listaan ylempänä.

Vuohenjuustoa rucolapedillä
(kahdelle)

4 kappaletta noin 0,5 sentin paksuista siivua (keskipaksusta) vuohenjuustotangosta
Rucolaa
Mustapippuria myllystä
Sitruunamehua

Leikkaa vuohenjuustotangosta neljä siivua.

Asettele siivut uunipellille leivinpaperin päälle ja laita 225 asteiseen uuniin, jossa on grillivastukset päällä.

Anna juuston paahtua uunissa ja asettele sillä aikaa lautaselle juustolle alusta rucolasta.

Kun juusto on hieman sulanut ja paahtunut, ota juustot uunista ja asettele lautasille rucolapedin päälle.

Rouhi päälle vielä hitunen mustapippuria myllystä ja lorauta pikkuinen tiraus sitruunamehua.

Tarjoa ja nauti.Paljon tästä helpommaksi ei alkupala muutu! Herkullista ja helppoa. Taannoin valmistujaislahjaksi saadut vihreät Marimekko/Miina Äkkijyrkkä -teemaiset lautaset sopivat alle tehostamaan pääsiäishenkistä väriteemaa.

Ihanaa ja herkullista pääsiäisen jatkoa kaikille!

Ulkoa ruma, sisältä maukas

2011-04-22T11:02:00.003+03:00

Aina ei ole ruokaa ulkonäköön katsominen. Tietysti kaunis annos lisää ruokahalua mutta joskus epämääräiseltä näyttävät sössötkin voivat olla totisinta herkkua. Sellainen on tämä Ruokahommien Jannalta bongaamani jälkkäriherkku. Jos jollakulla uupuu vielä ideaa kivasta pääsiäisjälkkäristä, niin tässäpä toteutuksen arvoinen sellainen!

Persikka-pähkinäpaistos
(neljälle)

1 tölkki (400 g) säilöttyjä persikoita (tai vastaava määrä tuoreita)
1 limen kuori raastettuna
0,5 teelusikallista jauhettua inkivääriä
1,5 desilitraa rouhittuja pekaanipähkinöitä
1 desilitra vehnäjauhoja
Reilu 0,5 desilitraa raakaruokosokeria
0,5 teelusikallista (meri)suolaa
100 grammaa sulatettua voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Asettele persikan puolikkaat uunivuokaan.

Raasta persikoiden päälle limen kuori ja ripottele päälle inkiväärijauhe.

Sekoita erillisessä kulhossa keskenään pähkinärouhe, jauhot, sokeri ja suola.

Lisää sulatettu voi kuivien aineiden sekaan ja sekoita taikinamaiseksi seokseksi.

Lusikoi sitten taikinaseos persikoiden päälle.

Paista uunissa siiheksi kunnes taikinapinta alkaa ruskistua.

Tarjoile paistos heti vaikka hyvän vaniljajäätelön kanssa. Meillä tarjolla oli vaniljajäätelön sijasta vaniljaista semifreddoa ja oli tosi hyvä kombinaatio tämäkin.

Paistos on tosi helppo ja älyttömän herkku jälkkäri! Jämät lämmitettiin seuraavana aamuna mikrossa ja syömäkelpoista oli vielä sittenkin.

Vuohenjuustoiset possurullat

2011-04-17T19:08:00.005+03:00

Olen joskus aiemmin kokannut ja blogannut vuohenjuustolla täytetyt lehtipihvit naudasta. Koska tykkäsimme molemmat tuosta appeesta, päätin tässä eräänä viikonloppuna varioida sitä hieman. Pakastimesta löytyi possun sisäfile, jonka päätin täyttää vuohenjuustolla.

Vuohenjuustotäytteiset possurullat
(3-4 annosta)

1 possun sisäfile (reilu puoli kiloa)
1-1,5 purkillista levittyvää vuohenjuustoa (Chavroux)
Suolaa
Mustapippuria
Timjamia

(Voita paistamiseen)
(Cocktailtikkuja rullien kiinnittämiseen)

Putsaa tarvittaessa possufileen pinnasta pahimmat kalvot. Leikkaa sitten possusta palasia ja nuiji ne ohuiksi pihveiksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit molemmin puolin.

Laita kunkin pihvin toiseen reunaan mieleisen kokoinen kökkäre vuohenjuustoa ja ripottele päälle vielä timjamia (minulla oli kuivattua, mutta tuorekin käy varmasti).

Rullaa pihvi ja kiinnitä cocktailtikulla.

Paista possurullaan kaunis pintaväri voissa pannulla ja siirrä sitten uunivuokaan odottamaan.

Toista edellämainitut vaiheet kaikkien pihvien kohdalla ja siirrä sitten rullat uuniin noin 225 asteeseen kypsymään loppuun saakka. Aika riippuu pihviesi paksuudesta, mutta vuohenjuusto onneksi pitää lihan mehevänä, vaikka paistaisitkin vähän kauemmin.

Tarjoile possurullat vaikkapa uunijuuresten kanssa. Meillä rullat olivat osa kolmen ruokalajin settiä; alkupalana tarjoiltiin uunitettua pancettaan käärittyä mozzarellaa ja jälkkärinä irish coffee -henkistä juustokakkua, josta lisää myöhemmin.

Vieraisilla insinöörin keittiössä

2011-04-11T18:51:00.013+03:00

Maaliskuun loppupuolella pidimme kokoontumisajoja oululaisten blogituttavien , etelän vahvistuksemme sekä tuttujen mukana hengailijoiden kanssa (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekan luona.

Raporteeraus on viivästynyt työkiireiden ja ihan oman laiskuuden (vetoan kyllä sitkaan flunssan aiheuttamaan väsymykseen!) vuoksi. Tässäpä nyt kuitenkin kuvia osasta illan tarjoiluista ja yksi resepti omista viemisistäkin. Kaikkea illan herkuista en saanut kuvattua, enkä myöskään maistettua, sillä omaa juhlimistani verotti tällä kertaa ikävästi kesken illan iskenyt migreeni.

Olin lainannut keittiötäni aiemmin päivällä Raunalle ja hän valmistelikin meille alkupaloiksi aivan ihastuttavat vitello tonnatot. Ihania!

Pastanjauhajien kanssa olimme haaveilleet yhteisestä shampanja-tastingista helmikuisesta Helka-vierailusta saakka, sillä Essi Avellan oli istuttanut meihin kipinän tuota kuohuvaista juomaa kohtaan. Toteutimmekin tastingin miitin yhteydessä. Maisteltavana oli kuvassa näkyvien puteleiden lisäksi myös pari muuta samppista.

Isäntä itse oli pyynnöstä ottanut uusintaotoksen aiemmin kehutusta gazpachostaan. Kuulemma tomaattimehussa oli tällä kertaa ollut tyytyminen kehnompaan ja se maistui hieman lopputuloksessa. Hyvvää silti!

Kauneutta kattaukseen toivat Ranskasta ns. "hang around -jäsenen" tuomat macaronsit. Sulivat suuhun!

Minä yritin saada aikaan kivoja juustotankoja, jotka koristelin vielä sesamin siemenillä. Näiden reseptiä on turha jakaa sillä koko homma meni sävellykseksi ja rävellykseksi. Lopputulos onneksi oli edes kohtalaisen syömäkelpoinen.

Juustotangot oli tarkoitus tarjoilla jo aiemmin hyväksi testatun siitakesienikeiton kanssa, mutta muistin kertoa tämän kanssaruokailijoille vasta sitten, kun melkein kaikkien lautaset olivat jo tyhjät.

Illan innovatiivinen isäntä oli kehitellyt meille suomalaishenkisen version iskender-kebabista. Poronkäristys, ruispitaleivän palaset ja puolukkakastike sopivat erittäin hyvin yhteen.

Koska halusin tarjota myös jotain jälkkäriosastolle päätin testata Glorian ruoka & viini -lehdestä bongaamaani hasselpähkinäkakun reseptiä.

Hasselpähkinäkakku
(Glorian ruoka & viini 2/2011)

3 luomukananmunaa
2 desilitraa sokeria
100 grammaa voita
1,25 desilitraa extraneitsytoliiviöljyä
200 grammaa murskattua hasselpähkinää
0,5 desilitraa mannasuurimoita (minulla ei ollut, korvasin luomulla kauraleivontaseoksella)
0,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 luomusitruuna
2 luomuklementiiniä

Vuoraa paistovuoka leivinpaperilla ja sivele paperi voisulalla tai öljyllä.

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita voisula sekä oliiviöljy muna-sokerivaahtoon.

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja nostele nekin sitten taikinan joukkoon.

Raasta sitruunasta sekä klementiineistä kuori ja purista niistä myös mehut taikinaan. Sekoita sitten taikina varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperoimaasi vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia tai kunnes kakku on juuri kypsää ja mehevää.

Minulla paistoon meni kauemmin aikaa ja epäilen sen johtuvan siitä että kakuntekovaiheessa huomasin minulta uupuvan mannaryynien. Korvasin sen tosiaan kauraleivontaseoksella mutta mannaryynit olisivat varmaan imeneet itseensä taikinan nestettä ja kun näin ei ollut, joutui kakkua paistamaan kauemmin, jotta se hyytyi.

Pienen epätoivon jälkeen kakku hyytyi kuitenkin ja annoin sen jäähtyä vuoassaan kuten ohje käskee tekemään.

Ohje kehoittaa tarjoilemaan kakun hillottujen klementiinien ja hapankerman kanssa. Klementiinien tekoa on yrittänyt ainakin Siskot kokkaa -blogin Nelle, eikä niin hirveän menestyksekkäästi. Onneksi en siis itse edes yrittänyt! Hapankermaakaan en testannut, vaan sekoittelin kermavaahdosta ja mascarponesta kakulle kaverin.

Kakku oli tämmöisenä hitusen epäonnekkaanakin versiona tosi hyvää, joten ehkä kokeilen uudemman kerran sitten niitten mannaryynien kanssa vielä. Ja jos Nelle onnistuu hilloamaan onnistuneesti niitä klementiinejä, niin ehkä sitten niittenkin kanssa.

Illan edetessä eteemme loihdittiin myös sarja kauniita drinkkejä!

Vara-aviomieheni, useammankin kerran näissä miiteissämme mukana hengannut T oli bongannut lentokoneessa lehdestä kiintoisan irkkulaisen jälkkärireseptin. Kyseinen resepti ei ollut tallentunut mieleen mutta netistä oli löynyt jokin korvaava avustamaan jälkkärioperaatiota. Tässä oli mukana ainakin mustikoita, kaurahiutaleita tahi -leseitä, turkkilaista jogurttia ja kermaa sekä viskiä.

Ja tottahan toki jälkiruokamestari, armoitettu jäätelöntekijämme Pekka askarteli herkulliset jätskiannoksetkin illan mittaan.

Kuvallinen todistusaineisto illasta on tosiaan osaltani vajavainen mutta Vegemisten tyttöjen tuomisten reseptejä voi kurkata tosiaan täältä, täältä ja täältä. Pekan tekemisiä täältä. Pastanjauhajien täältä.

Erittäin suklainen piirakka

2011-03-31T18:33:00.005+03:00

Kaverini oli laittanut Facebookiin kuvan ihanan suklaisesta piirakasta ja läjästä kermavaahtoa sen kanssa. Minä tietysti heti herkkureseptin perässä utelemaan, että milläs ohjeella moinen luomus on tehty. Sain vinkin karppisivustolle.

Kipeänä ollessa ainakin mulla tulee usein tarve hyvitellä itseään herkuilla, kun olo on muuten kurja. Niinpä testasin tämän mantelisen suklaapiirakan.

Suklainen mantelipiirakka

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2 ruokalusikallista sokeria (tai makeutusainetta)
2 kananmunaa
90 grammaa mantelijauhetta
2 ruokalusikallista kaakaojauhetta
1 teelusikallinen leivinjauhetta
60 grammaa tummaa (esim. 70 %) suklaata rouhittuna

Piirakan päälle:
60 grammaa tummaa suklaata
0,5 desilitraa kuohukermaa
1 teelusikallinen voita

Laita uuni kuumentumaan 200 asteeseen.

Ota piirakkavuoka, vuoraa se leivinpaperilla ja voitele vielä leivinpaperi, jotta piirakka ei tarttuisi siihen niin kiinni. Tämä operaatio edistää siis sitä, että saat piirakkaa irti vuoasta hermojasi menettämättä ja tuotoksen murentumatta.

Sekoita keskenään mantelijauhe, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Vaahdota keskenään voi sekä sokeri (tai makeutusaine). Lisää sitten kananmunat yksitellen, samalla hyvin sekoittaen.

Lisää seokseen kuivat aineet, jotka sekoitit keskenään aiemmin. Sekoita joukkoon myös suklaarouhe.

Kaada seos piirakkavuokaan ja paista siellä 200 asteeseen lämmenneessä uunissa 20-30 minuuttia.

Kun piiras on kypsä ja hieman jäähtynyt, voit tehdä sille kuorrutteen.

Sulata suklaa kattilassa miedolla lämmöllä.

Lisää suklaan joukkoon kerma ja voi. Sekoita seos tasaiseksi.

Levitä suklaaseos piirakan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään ainakin puoleksi tunniksi.

Nauti piirakka esimerkiksi kermavaahdon kanssa. Jäätelö tai jokin marjaisa kastike toimisivat varmasti myös oikein mainiosti!

P.S. Vielä on muutama tunti aikaa äänestää parasta suomalaista modernisoitua perinneruokaa Helkan kisassa täällä. Äänestäneidenkin kesken arvotaan palkintoja, joten sinne äkkiä klikkaamaan jos et ole vielä ääntäsi antanut!

Kanakeittoa linsseillä

2011-03-23T17:01:00.003+02:00

Lisää nuhanenäisille sopivaa ruokaa seuraa tässäkin postauksessa. Jääkaapista löytyi kanapaketti (tai no siis broileri), joka piti käyttää pois lähiaikoina, joten etsiskelin netistä jotain kivaa kanakeiton reseptiä. Ruokalasta löytyi marokkolaisen kanakeiton ohje, jota lähdin muuntelemaan kaappieni sisällön mukaan.

Kana-linssikeitto

100 grammaa vihreitä linssejä
1 (luomu)keltasipuli
1 punasipuli
3 kynttä valkosipulia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen inkivääriä
2 teelusikallista kanelia
0,5 teelusikallista juustokuminaa
1 teelusikallinen punaista chilitahnaa
Vajaa litra kana-kasvislientä (1 kasvis- ja 1 kanaliemikuutio)
600 grammaa (luomu)tomaattimurskaa
1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
400 grammaa maustamattomia kanafileitä paloina
1 sitruunan mehu tai vastaava määrä sitruunamehua purkista
Suolaa, pippuria

Keitä linssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan.

Paista kanafileisiin paistopinta pannulla. Ei ole pakko saada läpikypsiksi asti, kypsyvät kyllä loppuun keiton seassa myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silppua sipulit. Leikkaa paistetut kanafileet keittoon sopiviksi paloiksi.

Kuullota kattilassa öljyssä sipulisilppua hetki. Lisää joukkoon mausteet ja kuullota taas hetki.

Lisää kattilaan kana-kasvisliemi, tomaattipyre ja tomaattimurska, anna kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitten joukkoon myös kanapalaset ja kypsät linssit. Anna taas kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla.

Keiton voisi koristella esimerkiksi persiljalla, mutta minulla ei nyt ollut saatavilla mitään tuoreita vihreitä. Myös (rae)juustoa, smetanaa tai vaikka turkkilaista jogurttia voisi lautaselleen laittaa. Itse jouduin tällä kertaa tyytymään maitotuotteettomaan keittoon sillä tautia taittava antibiootti imeytyy huonosti jos sen kanssa samaan aikaan laittaa vatsaan maitotuotteita.

Karpimmat lätyt

2011-03-22T16:38:00.006+02:00

Karppaava ystävä kehui tehneensä onnistuneita ja hyvänmakuisia lättyjä vähähiilihydraattisesti. Olin itse kuvitellut että moisia olisi vaikea saada pysymään koossa ja uteliaisuuteni heräsi. Niinpä tässä eräänä iltana kun mieli teki jotain herkkuja, päätin kokeilla karppien lättyjen paistamista itsekin. Resepti on peräisin karppaajien reseptistöstä.

Karppaajan lätyt

3 kananmunaa
2 ruokalusikallista sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhoa
0,5 desilitraa kuohukermaa
Ripaus suolaa ja vaniljasokeria

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki.

Lisää munien joukkoon sulatettu voi ja sekä mantelijauho.

Lopuksi sekoita joukkoon myös kerma sekä ripaukset suolaa ja vaniljasokeria.

Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna turvota hetki.

Paista lätyt lettupannulla tai pienellä paistinpannulla voissa rapsakoiksi.

Lättytaikina tuoksui paistuessaan melko autenttiselle tavalliseen lättytaikinaan verrattuna. Maussa oli tietysti hieman eroa, mutta yllättävän hyviä nämä olivat. Ainakin pienellä blinipannukokoisella pannulla paistettuna koossapysymisenkään kanssa ei ollut ongelmia.

Tarjoa letut herkkutäytteiden kanssa, myös suolaiset käyvät! Tällä kertaa nautin lättyni sokeroimattoman mansikkahillon sekä kermavaahdon kera.

Ruokaa nuhanenälle

2011-03-20T13:59:00.003+02:00

Meikäläinen on taas kipeä. Olinkin tälle talvelle säästynyt ihan pahimmilta flunssilta, lieviä versioita on kyllä ollut riesanani. Nyt iski kuitenkin oikein kunnon pöpö. Nenä on tukossa, aivastukset tuntuvat keuhkoputkissa asti ja yskänpuuskat pistävät rintaan.

Flunssaisenkin pitää kuitenkin syödä. Ruoan pitää maistua edes jollekin ja sen pitää mielellään olla jotain sellaista, mitä tekee mieli. Miehen ollessa poissa kotoa, loihdin yhden hengen flunssa-aterian kaapin antimista.

Possuwok
(1-2 annosta, nälästä riippuen)

Noin 200 grammaa possua suikaleina
1 punainen (miedohko) chili
Noin 1-2 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 pieni purkillinen herkkusieniä
3-4 (pienehköä) kynttä valkosipulia
Puoli pakastepussillista wok-vihanneksia (tai tuoreita jos on ja jaksaa silputa)
Öljyä, soijakastiketta
(Kookosmaitoa)

Siivuta possu jos se ei ole suikaleolomuodossa valmiiksi. Itselläni oli jotain possupihvejä pari kappaletta, jotka sitten palastelin.

Kuori ja silppua myös sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Silppua vaikka saksilla (säästyt potentiaaliselta poltteelta) myös chili.

Kuumenna pannulla öljyä ja laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli pannulle. Anna niiden hetki irroitella makuaan öljyyn.

Lisää joukkoon possupalat ja kypsennä. Lorauta sekaan soijaa ja jos haluat niin muitakin mieleisiäsi mausteita. Lisää myös herkkusieniviipaleet.

Lisää possujen ollessa jokseenkin kypsähköjä joukkoon myös vihannekset. Paista kunnes kasvikset ovat melkein valmiita, mutteivat vielä löllöjä.

Jos haluat taittaa chilisyyttä ja pidät kookosmaidosta, voit lorauttaa myös sitä joukkoon lopuksi. Anna vielä kookosmaidonkin lämmitä ja sittenpä se ruoka alkaisikin olla valmista.

Itselläni lorahti kookosmaitoa joukkoon sen verran reippaasti, että lopputulos olikin enemmän ehkä keitto kuin wok. Liemen söin lusikalla, koska liemessä oli ihanasti makua. Helpot ja nopeat wok-tyyppiset reippaasti maustetut ruuat uppoavat hyvin vaikka flunssa onkin tehnyt tepposensa makuaistille.