En itse tunne Rimpuilevaa Mammaa, jonka aikaansaannos #profiilikuvahaaste on, mutta koska olen törmännyt tähän nyt joka puolella, niin ajattelin itsekin tässä sairauslomani ajankuluksi osallistua. Innoittajina toimivat muun muassa Hannan ja Anun omat kuvapostaukset!
Selatessa FB:n profiilikuvakansiota läpi tuli kyllä muisteltua aika montaa juttua ja todettua, että kymmenessä vuodessa ihmisen elämään ehtii mahtua kaikenlaista.
Vuonna 2007, joka taisi olla Facebookiin kirjautumisvuotenikin, profiilikuvana oli tämä. Kuva on otettu Pietarissa bliniravintolassa. Teimme tuttavuutta venäläisen sampanskojen kanssa ja viihdytimme itseämme Sankarimatkailijan Pietari -opuksella. Matkaseurana oli opiskeluajoilta tuttu toveri ja reissu kesti pitkän viikonlopun verran. Menikin melkein 10 vuotta, että matkustin seuraavan kerran Pietariin (siitä postaus täällä) ja oli Pietarikin ehtinyt muuttua siinä ajassa kovasti, kuten minäkin.
Vuodet eivät tosiaan ole veljiä tai siskoja keskenään. Joiltain vuosilta valinnanvaraa olisi ollut vaikka kuinka, ja yksi niistä vuosista oli 2008. Olin ilmeisesti päässyt FB:n makuun ja innokkaasti vaihtelin myös profiilikuvaani. Merkityksellisimmäksi niistä nousi kuitenkin tämä maisterijuhlissa kesällä 2008 räpsäisty otos, jossa ilo on ainakin täysin aitoa ja myös ansaittua. Gradu nimittäin roikkui työelämän viedessä minua mukanaan jo aiemmin, mutta 2008 väänsin sen väkisin kasaan viime hetkillä ennen tutkintouudistusta.
Tähän kuvaan oli joku kommentoinut että ihan kuin jostain ruokaympyrämainoksesta. Noh, onhan siinä ainakin lihan ja kasvisten suhde oikeansuuntainen. Olimme tässä kaveriporukalla mökkireissulla ja tähän aikaan olin jo se, joka suunnitteli aina viikonloppureissujen ruoat ja myös pääosin toteutti ne, kustannuksiin sentään osallistuivat kaikki. Lautasella näyttäisi olevan pihvin lisäksi uunijuureksia ja vihersalaattia. Vuokramökkien keittiövarustus ei usein päätä huimaa, joten yksinkertaisuus on turvallista!
Vuosi 2010 oli täynnä juhlahumua - se näkyi myös profiilikuvavalinnoissa. Vuoteen mahtui viidet häät (ja yhdet hautajaiset). Ja useammat polttarit myös. Tämä otos, jonka kuvankäsittelystä vastasi eräs opiskeluaikojeni ystävistä, on otettu omissa polttareissani, kun olivat tällänneet minut iltarientokuntoon saunomisen jälkeen. Ystävät tietävät, että minun on vaikea heittäytyä vastaanottajan rooliin, ja että haluaisin itse touhottaa aina mukana kaikessa. Tätä estääkseen he liimasivat minulle todella pitkät tekokynnet, jotta en voisi tehdä kamalasti mitään. En muista, onko tämän illan jälkeen kukaan pukenut minulle sukkahousut ja kiinnittänyt kenkieni solkia puolestani, että tulipahan ainakin kerran elämässä sekin koettua aikuisiällä!
2011 kesällä täytin 30 ja järjestin 80-luvun teemabileet sen kunniaksi. Teema ei koskenut vain omaa ja vieraiden asuja, vaan ulottui myös ruokaan ja musiikkiin. Kaikessa pyrittiin olemaan kasarin hengessä. Menusta löytyykin oma postauksena myös blogista.
Profiilikuvat ovat pääosin joko kesäisiä tai sitten sisätiloissa otettuja ja enemmän kasvo- kuin kokovartalo-otoksia. Tässä poikkeus sääntöön, ulkona talviaikaan otettu kokovartalokuva. Kuva otettiin 2012 erästä verkossa julkaistua juttua varten, jossa kerroin astmastani. Juttuun päädyin viestintätoimistossa töissä olevan kaverini kautta ja kuvan vapaaseen käyttöön on saatu aikoinaan lupa.
Tämän 2013 vuoden profiilikuvan kuvatekstinä on "kaislikossa suhisee". Joskus yritän olla hauska, ja useimmiten en onnistu. Mutta reissu, jolla kuva on otettu, oli kylläkin ihan onnistunut. Olin talvilomalla siskon perheen kanssa Alicanten seudulla ja siskoni on ottanut kuvan Torreviejassa lenkkeillessämme.
2014 oli vuosi jolloin elämäni isot muutokset lähtivät vyörymään. Muutin Helsinkiin työn perässä ja se laukaisi sarjan muitakin elämänmuutoksia. Asuin aluksi Etu-Töölössä 16,5 neliön yksiössä, jossa minulla oli parvisänky, mutta ei uunia tai pyykinpesumahdollisuutta. Kuva on vahinkolaukaus kuvaussessiosta, jossa ystäväni Anna (Hellun hellalla) otti minusta kuvia taaskin yhteen verkkolehtijuttuun, johon minua taas haastateltiin uuteen työhöni sidoksissa olleen luottamustehtävän vuoksi. Luottamustehtävätittelini oli sihteeri ja siitä johtuen tässä pyrittiin leikkimään sihteerilookilla. Kyllähän te tiedätte ne kaikki vitsit sihteeriopiston tytöistä ja niin edelleen.
2015 olin luvannut lähteä tuttavani Saran seuraksi seikkailulle Kruunuvuoren hylätyille huviloille. Oli jännittävää ja alkusyksyn lämpimänä päivänä saimme otettua myös hienoja valokuvia. Vaikka en välttämättä osaa poseerata kovinkaan mallikkaasti, en kyllä kieltäydy juuri koskaan, jos valokuvaustaitoiset mukavat ihmiset kysyvät vapaaehtoiseksi mallikseen.
2016 oli elämäni reissuvuosi ja sitä myöden myös monenlaista kuvamateriaalia olisi ollut tyrkyllä. Valintakelpoisia profiilikuviakin olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta valitsin kuitenkin tämän. Olin viime kesänä 2 kuukautta reissaamassa Kaakkois-Aasiassa ja kuva on reissun viimeisiltä päiviltä, kun olimme jo palanneet Bangkokiin, josta lento kotiin lähti elokuun puolivälin tienoilla. Vierailimme Bangkokissa vähän syrjemmällä kaupungissa olevassa BatCat-museossa, joka oli täynnä kaikenlaista leffa- ja sarjakamaa. Pää alaspäin roikkuvaa hämistä piti tietty mennä pussaamaan ja leikkiä olevansa tässä legendaarisessa leffakohtauksessa:
Ja tässä sitä ollaan nyt! Edellinen profiilikuvani oli otettu joulun aikaan ja se oli minulla käytössä koko alkuvuoden. Tämä otos on siis ihan tuoretta matskua - Oulun ystäviä oli kylässä vappuviikonloppuna ja eräs heistä räpsäisi tämän kuvan, kun olin kaatamassa laseihin mansikkamargaritoja. Niin että moni asia voi muuttua, mutta se ei, että ruoka ja juoma on aina parasta nautittuna hyvässä seurassa!
Eilen sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa istumaan samaan pöytään aina yhtä hulvattomien oululaisten ruokabloggaajien kanssa. Suomi 100 -teemabrunssille puitteet tarjosivat Makuja kotoa -blogin Heidi ja puolisonsa. Kotinsa oli kaunis ja brunssin taustalle sopi levysoittimessa pyörinyt kotimainen jazz-musiikki.
Ruokaa ja juomaa oli jälleen kerran vähintäänkin tarpeeksi - en edes muista, montako kertaa santsasin. Makean kierroksen jälkeen piti tasapainottaa aina suolaisella, aina siihen asti, että napa ei enää vetänyt yhtään murua enempää.
Aluksi nostimme mustikkasiirapilla maustetut kuohuviinimaljat keväälle (joka juuri nyt taas tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta kylmän tuulen ja ajoittaisten lumihiutaleiden leijjaillessa ikkunan ulkopuolella) ja loistavalle seuralle. Hannele ehtikin nimetä oman brunssipostauksensa viimeisimmän lentävän lauseen mukaan - Ruoka on aina hyvää, ja seuraankin tottuu.
Tarjottavissa sekoittuivat mukavasti eri aikakausien suosikit ja ruoat nostivat esiin monenlaisia makumuistoja ihan lapsuudesta saakka. 70-luvun henkeen tehty sipulipiiras oli muhevaa ja nykysuomalaista ruokaa edustivat makoisat nyhtökaura sliderit. Myös suomalaiset juustot pääsivät loistamaan, niin salaatin kanssa kuin ihan siltäänkin nautittuina.
Oma kontribuutioni oli suoraan lapsuudesta. Resepti Rakkauden torttuna meillä tunnettuun leivonnaiseen kulkeutui kotiimme siskon 80-luvun kokkikerhoharrastuksen myötä. Blogiin olen reseptin kirjoitellut vuonna 2009.
Ei suomalaisia juhlia ilman voileipäkakkua! Tämä versio oli paitsi tavattoman kaunis, myös herkullinen. Piti santsata - pariinkin otteeseen.
Mummolan vohvelit olivat rapeita ja lisämakeutta lorotettiin vaahterasiirappipullosta. Tuoreiden marjojen lisäksi mustikkaa oli tarjolla kahdessa erissä mustikkakukossa - aika suomalainen juttu sekin.
Eikä blogitapaamista ilman sokkotestiä! Tällä kertaa Kotiharmi Kokkeillaan -blogista piti Hannelen avustamana meille jäätelötastingin, jossa maistoimme kolmea eriä vaniljajäätelöä sekä kolmea makujäätelöä ja pisteytimme ne Pastanjauhannan laatimaan hienoon Sheets-taulukkoon. Arvioimme asteikolla 1-5 jätskien ulkonäköä, koostumusta, makua, tuoksua ja lisäksi käytimme vielä jo aiemmista blogitesteistä tutuksi tullutta muumimukimittaria - eli montako muumimukillista tuotetta menisi alas.
Vaniljajäätelöistä testissä olivat Jymyn, Suomen jäätelön ja Kolmen kaverin versiot. Makujäätelöissä oli yllättävän vaikea hahmottaa, mistä mausta edes on kyse, kun ei tiennyt mitä odottaa. Makuina puolestaan olivat Suomen jäätelön kuusijäätelö sekä Jymyn raparperi- ja mustikkajäätelöt.
