Alkusyksyn herkku: kantarellikastike

Joka syksy minuun iskee halu oppia tunnistamaan ja poimimaan sieniä. Harmi vain että mahdollisuudet tämän taidon kehittämiseen ovat rajalliset normiympyröissäni. Mökkipiipahduksella harmittelin sateen lisäksi myös sitä, ettei sopivia välineitä sienten keruuseen ja kuljetukseen tullut mukaan, sillä ainakin rouskuja näytti mökin liepeillä kasvavan. Ehkäpä taas parin viikon kuluttua koittavalla eräälle toiselle mökille suuntautuvalla retkellä voin koettaa onneani. Viime vuonna samainen retki ei tuottanut kovinkaan hääviä saalista.

Kaupasta onneksi kuitenkin löytyy sieniä tumpelommallekin sienituntijalle. Kotiutin muutamia kantarelleja kastikkeen teko mielessäni viikonloppuna. Katselin netistä reseptejä ja yhdistelin niistä itselle sopivimman kuuloisen kombinaation.

Kantarellikastike
(kahdelle)

Noin kymmenen keskikokoista kantarellia
Pieni keltasipuli
Voita
Loraus valkoviiniä
1-1,5 desilitraa kermaa
Muutama oksa tuoretta timjamia
Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja pilko kastikkeeseen sopiviksi paloiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Kuumenna kattila/pannu ja sulata voi.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan ja hetken kuluttua lisää mukaan myös sienet. Kuullottele tovi, jotta sipulit pehmenevät ja sienistä haihtuu nestettä.

Lorauta hieman valkoviiniä ja anna poreilla niin, että suurin osa nesteestä haihtuu. Rouhaise sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kaada joukkoon kerma ja anna kastikkeen pulputella sen verran, että kastike keittyy hieman kasaan. Voit tietysti halutessasi käyttää myös suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen kastikkeeseen.

Lisää lopuksi sekaan myös tuoretta timjamia ja tarkista suolan ja pippurin määrä, lisää niitä tarvittaessa.

Meillä kantarellikastike nautittiin naudan ulkofilepihvien ja uunitettujen kasvisten (punasipuli, paprika, palsternakka, kesäkurpitsa) kanssa sunnuntain päivällisellä. Kylläpä vaan maistuikin herkulta! (Ja kylläpä vaan tekee mieli kirjoittaa kanttarelli kahdella t:llä!)

Syksyyn kuuluu myös Pastanjauhantaa-blogin synttärit ja ruoan ääreen porukalla kokoontuminen. Tällä kertaa Oulun syysmiitti pidetään Peruspöperölässä, ajankohta on lauantai 24.9. Laittakaahan vaikka sähköpostia mikäli mielitte mukaan!

Mustikka-mascarponepiirakka

Sain tuoreita mustikoita pari rasiallista käytyämme kesämökillä pikaisella piipahduksella palotarkastuksen vuoksi. Kaatosade eväsi suuremmat poiminnat mutta sen verran mustikoita kuitenkin sain kerättyä että piirakkamarjat olivat kasassa.

En halunnut tehdä ihan peruspiirakkaa ja Facebookissa yhden kaverin vinkattua mascarponepitoisesta mustikkapiirakan täytteestä, löysin googlettamalla Lunni leipoo -blogin reseptin äärelle. Hieman muuntelin reseptin aineksia omaan käyttöön sopivammaksi.

Mustikka-mascarponepiirakka

Pohjataikina:
100 grammaa voita sulatettuna
1,5 desilitraa luomuista kauraleivontaseosta (tai 0,75 dl kaurahiutaleita)
1,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja (jos laitoit kaurahiutaleita niin käytä silloin 2,5 dl vehnäjauhoja)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
Noin 3 desilitraa mustikoita
250 grammaa mascarponea
(Loraus kermaa)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kauraleivontaseos, vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään.

Lisää kuivien aineiden joukkoon kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita taikinaksi.

Painele piirakkapohja voidellun vuoan pohjalle ja reunoille.

Notkista halutessasi mascarponea lorauksella kermaa. Sekoita joukkoon kananmuna, mustikat, vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita täytemassa suhteellisen tasaiseksi.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä ja täytteen hyytyä ennen tarjoilua.

Piirakka oli oikein onnistunut! Tykkäsin mascarponetäytteestä ja vaniljasokeri (jota saattoi mennä vahingossa vähän enemmän kuin 1 tl) toi täytteeseen kivaa vaniljakastikehenkeä. Miehen mielestä pohja maistui välillä puurolta mutta se johtui varmaan niistä kaurajutuista taikinassa. Joka tapauksessa myös perinteisen pullapohjaisen mustikkapiirakan nimeen vannova mieskin söi tätä mielellään, joten ei tämä ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

Tämän viikon ruokiin on lähes poikkeuksetta laitettu ronskilla kädellä valkosipulia ja myös tulisuutta. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että muitakin makuja voisi jo maistella. Naputellaan nyt kuitenkin ensin näitä mausteisempia appeita viikon varrelta.

Puolialaston kokki -blogin Elmeriltä löytyy aina hyviä vinkkejä thaimaalaiseen (ja ylipäätään mausteiseen, aasialaisvaikutteiseen) ruokaan. Sinnepä siis suuntasin ideoiden toivossa tälläkin kertaa ja päätin kokeilla pikapaistetun kanan reseptiä. Jouduin hieman muuttelemaan sen mukaan mitä kotoa löytyi, joten laitan reseptin tänän originaalimuodossaan ja sulkuihin omat muutokseni.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

500 grammaa marinoimatonta kanaa
4-5 kynttä valkosipulia
4-5 thaichiliä (käytin tuoretta punaista peruschiliä + pieniä kuivattuja)
1 ruokalusikallinen kalakastiketta
2 ruokalusikallista osterikastiketta (ei ollut, käytin riisiviinietikkaa+soijaa)
Öljyä
Pari kourallista thaibasilikan tai pyhän basilikan lehtiä (käytin tavallista basilikaa)
2 ruokalusikallista kasvis- tai kanalientä
0,5 teelusikallista sokeria (käytin ruokosokeria)
1 punainen paprika (laitoin oranssin)
1 sipuli

Suikaloi kana ohuiksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja chilit. Palastele paprika suupaloiksi ja lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi.

Sekoita kalakastike, osterikastike sekä valkosipuli- ja chilisilppu kulhossa ja sekoita joukkoon kanasuikaleet. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kuumenna reilusti öljyä wokkipannussa. Kun öljy on kuumaa, tipauta sekaan kokeeksi pari basilikan lehteä. Jos ne alkavat pihistä, on öljy riittävän kuumaa. Uppopaista öljyssä noin 3/4 osaa basilikan lehdistä. Paistoaika on noin minuutin (eli kunnes lehdet ovat rapeita). Nostele basilikan lehdet öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivamaan.

Pikapaista (voit käyttää samaa öljyä missä paistoit basilikat tai halutessasi vaihtaa öljyn) kanasuikaleita parissa erässä. Paistaminen vie vain muutaman minuutin, sillä ohuet suikaleet kyllä kypsyvät nopeasti. Älä siis liioittele paistoaikaa!

Kun ensimmäinen satsi kanasuikaleita on kypsynyt, siirrä ne odottamaan pois pannulta ja paista toinenkin erä kanaa samalla tavalla.

Kun kanat ovat kypsiä, siirrä myös aiempi kanasatsi takaisin pannuun ja lisää joukkoon myös kasvis/kanaliemi, sokeri, paprika sekä sipuli ja pikapaista vielä pari minuuttia.

Laita lopuksi sekaan myös tuoreet basilikan lehdet, siis ne joita et uppopaistanut.

Koristele annos uppopaistetuilla, rapeilla basilikan lehdillä ja nauti.

En ollut tehnyt aiemmin tämän tyyppistä pikapaistettua ruokaa ja ohje oli kyllä oikein näppärä ja toimiva. Kiva kokeilu, jota voisin tehdä itselleni toistekin. Kanssaeläjä kun ei tämmöisistä oikein piittaa.

Helppo ja nopea possuwok

Syksy taitaa tehdä tuloaan, ainakin siitä päätellen miten tehokkaasti flunssa on alkanut kiusata tuttavapiirissä. Tarttuihan se mokoma pöpö sitten meikäläiseenkin, joten taas on tarvetta ruualle, josta maistaa edes jotakin flunssan vaimentamilla makuaisteilla. Flunssaruuan pitää olla myös jokseenkin helppoa ja nopeaa valmistaa, sillä voimat eivät riitä kovin pitkälliseen keittiössä hääräilyyn. Eilisen illan ruuaksi tekaisin siis simppeliä possuwokkia.

Possuwok
(yhdelle)

Noin 100 grammaa possua (esim. ulkofilettä)
Wok-vihanneksia
Ainakin 3 kynttä valkosipulia
Punaista currytahnaa
Soijakastiketta
Inkivääriä (käytin jauhetta kun ei ollut tuoretta)
(Tuoretta basilikaa)
(Suolapähkinöitä)
Öljyä

Leikkaa possu suupaloiksi. Silppua valkosipuli.

Kuumenna wokkipannussa öljyä ja laita currytahna sekä valkosipulit maustamaan öljy. Tovin kuluttua lisää possusuikaleet. Anna paistua melkein kypsiksi. Ropsauta sekaan inkivääriä ja lorauta soijaa mukaan myös.

Lisää wok-vihannekset ja paista kunnes vihannekset ovat kypsiä mutteivat vielä aivan lötkyröitä.

Lisää lopuksi sekaan halutessasi myös hieman suolapähkinöitä ja tuoretta basilikaa.

Chilitahnan kanssa taisin vähän nössöillä, sillä hirmu tulinen tämä ei ollut. Valkosipuli sen sijaan maistui mukavasti ja suolaisuutta tuli ihan kiitettävästi soijasta. Makuja siis erottui ja se oli mukavaa.

Muussia kukkakaalista

Olen pari kertaa yrittänyt tehdä jonkin sorttista muussia tai pyrettä kukkakaalista mutta lopputulokset eivät ole olleet järin häävejä. Siispä innostuin, kun luin että Jaana oli tehnyt mahtimuussia kukkiksesta. Jos muussiin tulee valkkaria ja kermaa niin eikai se hirveän pahasti voi epäonnistua?

Tietenkään en katsonut kaupassa kovin tarkkaan mitä ostin, joten pääsi käymään niin että kerma jota ostin, oli keittokelvotonta. Jouduin siis poikkeamaan reseptistä jonkin verran.

Kukkakaalipyre

Yksi pienehkön keskikokoinen kukkakaali
1-1,5 desilitraa valkkaria
Vettä
Kermaa
Tuoretta persiljaa ja timjamia
Suolaa, pippuria
Voita

Paloittele kukkakaali ja laita kattilaan.

Kaada päälle kermaa ja valkoviiniä niin että kukkikset juuri ja juuri peittyvät. Paitsi jos sinullakin on keittoa kestämätöntä kermaa, siinä tapauksessa peitä kukkikset valkkarilla ja vedellä.

Keitä kunnes kukkakaalipalat ovat kypsiä.

Jos keitit kukkakaalin vedessä ja viinissä, kaada suurin osa nesteestä tässä vaiheessa pois ja lisää tilalle kermaa. Jos taas keitit kermassa ja viinissä, voit siirtyä suoraan persiljan ja timjamin lisäämiseen.

Lisättyäsi yrtit, surrauta muussi taikka pyre sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja voilla.

Kokeilen tätä varmasti vielä ihan reseptin mukaisella tavalla toteutettuna vaikka ei tämä vähän versioitukaan tapaus hassumpaa ollut, ainakin tuhannesti parempaa kuin ne aiemmat kokeiluni. Kukkismuussin kaverina lautaselle päätyi nautajauhelihasta tehtyjä tavallisia lihapullia. Maistuivat muuten myös lämmitettynä lounaseväänä!

Kokeile siis ihmeessä jos kaipaat vaihtelua perunamuussille, suosit vähähiilihydraattista ruokavaliota tai muuten vain haluat vaihtelua muussimaisiin lisukkeisiin.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla

Olin tilannut luomuruokapiirin kautta fenkolin ihan huvikseni. Fenkoli on itselleni melko uusi kaveri sillä en ole itse käyttänyt sitä vielä muuhun kuin appelsiini-fenkolisalaattiin. Pläräsin netistä reseptejä ja löysin Sillä sipulilasta kivan kuuloisen annoksen jota päätin kokeilla. Koska tein ruokaa vain itselleni, tein tietysti pienemmillä määrillä ja gorgonzolakin vaihtui St. Aguriksi Stockan juustotiskin tarjonnan vuoksi.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla
(2 annosta)

2 kappaletta porsaan ulkofilepihvejä
1 pienehkö fenkoli
2 ruokalusikallista valkoviiniä
80-100 grammaa sinihomejuustoa
1 ruokalusikallinen timjamia
Noin 1 desilitra kuohukermaa
Öljyä paistamiseen
Suolaa, mustapippuria

Jos possupihvisi ovat paksuja, voit nuijia niitä ohuemmiksi esimerkiksi kahden kelmun välissä. Suolaa ja pippuroi pihvit kevyesti molemmin puolin.

Leikkaa fenkoli siivuiksi.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista possupihvit kypsiksi. Siirrä pois pannulta ja pidä lämpimänä (itse siirsin pihvit uunivuoassa noin 100 asteiseen uuniin odottamaan).

Lorauta pannulle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja sitten fenkolisiivut. Kypsennä fenkoleita noin kolme minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota sitten myös fenkolit pois pannulta ja pidä lämpimänä (siirsin fenkolit possujen kaveriksi uuniin).

Vähennä lämpöä pannulla ja lisää sinihomejuusto sekä kerma. Anna kastikkeen muhia pannulla jatkuvasti sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja kastike hieman keittynyt kasaan eli saanut sen kastikemaisemman olomuotonsa.

Sekoita kastikkeeseen lopuksi timjami ja mausta sitten suolalla sekä mustapippurilla.

Aseta lautaselle pihvi, sen päälle fenkolia ja lorottele lopuksi annoksen päälle sinihomejuustoinen kermakastike.

Tämä oli kiva kokeilu! Fenkolin maku pehmeni kivasti mutta maistui silti hauskalta possun ja juustokermakastikkeen makuparina. Kastike oli ihanan täyteläistä ja possupihvi mainio alusta tälle kaikelle. Epäilen ettei armas puolisoni välittäisi tästä mutta saatan silti kokeilla tämän tarjoilemista hänellekin tai ainakin teen tätä vielä joskus itselleni, sen verran paljon tykkäsin.

Jälkkäriosastona tarjoilin itse itselleni lauantai-illan aterian päätteenä mustikoita, joiden kaverina oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä hasselpähkinärouhetta. Simppeliä mutta hyvää tämäkin!

Valkosipulinen tomaattipasta

Pastanhimo iski ja teki mieli kokeilla Italian reissun muisteluhengessä jotakin tomaattista kastiketta sille kaveriksi. Italiassa kun tuli taas kerran todettua se että joskus yksinkertainen voi olla parasta. Se ajatus mielessäni lähdin ruokaa koostamaan.

Valkosipulinen tomaattipasta
(yhdelle)

Spagettia
Kirsikka- tai miniluumutomaatteja (noin puoli rasiallista)
Oliiviöljyä
4-5 kynttä valkosipulia
(Muutama tumma oliivi)
Tuoreita yrttejä (esim. basilika, rucola, timjami)
Suolaa, mustapippuria

Laita pastaa varten kattilaan vettä kiehumaan, hipsauta sekaan vähän suolaa ja pieni loraus öljyä. Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Minulla oli tällä kertaa luomuspelttispagettia.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa/viipaloi ne.

Halkaise kirsikkatomaatit kahtia tai jaa miniluumutomaatit neljään osaan.

Silppua yrtit.

Poista oliiveista kivet ja silppua oliivit.

Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki. Lisää tomaatit ja anna muhia. Kun tomaatit alkavat kypsyä, painele kauhalla niiden rakennetta hieman rikki jotta saat vähän kastikemaisemman koostumuksen ruokaan. Lisää joukkoon oliivit.

Kun spagetti alkaa olla kypsää, lisää kastikepannulle vielä yrtit ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää vielä halutessasi muutama tomaatti, jos haluat purutuntumaisiakin tomaatteja pastasi joukkoon.

Kaada spagetista keitinvesi pois, lorauta sekaan vähän öljyä ja sotke sitten kastike ja spagetti keskenään sekaisin.

Koristele annos halutessasi vielä tuoreella basilikalla ja jos juustoa kaipaat, niin raasta päälle parmesania. Myös pippuria voi vielä rouhaista valmiin annoksen päälle.

Ei tämä nyt tietenkään samalta maistunut kuin Italiassa mutta hyvältä kuitenkin. Valkosipulin määrää olisi voinut vielä ronskisti lisätä, nyt se ei tullut esiin niin vallitsevana kuin olin kuvitellut.