Mureketta joulupöytään

Jouluaattona saimme ruokapöytämme ääreen myös äitini, veljeni ja veljen vaimon. Joulun antimet koostuivat pääasiassa tutuista ja turvallisista tarjottavista, kuten luomuporsaan kinkusta, porttermarinoidusta hirvestä, laatikoista ja hernetuuvingista.

Kasvissyöjää ajatellen halusin kuitenkin tekaista tarjolle myös jotain kinkun sijaan nautittavaksi. Olin ennen joulua surffaillut erilaisten kasvispihvi ja -murekereseptien perässä pitkin internetiä ja lopulta päätin kokeilla Chocochilistä löytämääni pähkinäistä kikhernemureketta.

Pähkinäinen kikhernemureke

1 tölkillinen käyttövalmiita kikherneitä
Noin 75 grammaa cashewpähkinöitä
Noin 100 grammaa raakaa perunaa
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista garam masala -mausteseosta
0,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

Hienonna pähkinät yleiskoneessa tai sauvasekoittimella.

Huuhtele ja valuta kikherneet.

Lisää pähkinöiden joukkoon kikherneet, pilkotut sipulit, valkosipulit ja perunat. Jauha tai surruuta tasaisehkoksi massaksi.

Lisää seuraavaksi massaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet. Sekoita tasaiseksi.

Lopuksi lisää massaan myös öljy.

Vuoraa esimerkiksi leipävuoka tai muu suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Levitä murekemassa vuokaan ja tasoita pinta.

Paista mureketta 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin tunti. Voit kokeilla massan kypsyyttä samaan tapaan kuin kakkupohjankin kanssa; jos murekkeeseen tökätty tikku tuntuu kostealta, jatka vielä paistamista.

Mureke ei ulkonäöllään päässyt koreilemaan ja oli koostumukseltaan ehkä vähän kuivakkaa, mutta maku oli ihan mukava. Joskin ei ehkä hirveän jouluinen. Kivan kastikkeen kanssa tämä toimisi varmasti vielä paremmin!

Leivinjauhe, mausteet ja öljy eivät olleet luomua, mutta muuten murekkeen ainekset olivat.

Vegaaninen cocktailpala

Pidimme kaveriporukan kesken cocktailkutsut itsenäisyyspäivän aattona. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella, mutta tietysti juhlanviettopaikan tarjoamisen lisäksi kemujen emäntänä tekaisin oman osani pöydän antimista. Aikaa ei ollut kokkaukseen juurikaan, joten päädyin tarjoamaan tuttuja ja turvallisia pikkuruisia ruisleipiä erilaisilla päällisillä. Tarjolla oli kylmäsavuporo-smetanaleipäsiä, kylmäsavulohi-creme fraiche -leipäsiä sekä sienitahnalla päällystettyjä leipäsiä.

Sienitahnasta tai -täytteestä tein varmuuden vuoksi vegaanisen, sillä oli pieni mahdollisuus, että vegaanista ruokavaliota noudattava ystäväkin olisi päässyt piipahtamaan paikalla. Valitettavasti hän ei paikalle päässyt, mutta nämä upposivat kyllä ihan sekasyöjillekin. Jopa niille, jotka suhtautuvat skeptisesti sieniruokiin ylipäänsä.

Sienitahna ruisleipäsille

2 purkkia säilykekanttarelleja (käytin Pirkan)
Pienehkö keltasipuli
2 desilitraa kaurakermaa
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Aukaise sienipurkit ja valuta sienet.

Pilko pienemmäksi, jos ovat isokokoisia. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppua tovi.

Lisää pannulle myös sienet ja paistele hetki.

Lisää joukkoon kaurakerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hieman kasaan, jotta saat leivän päälle sopivan koostumuksen.

Lisää lopuksi joukkoon tuoretta timjamia tai käytä sitä pelkästään koristeluun.

Ruisleipäset tekevät aina hyvin kauppansa. Erityisesti porotäyte on tuon perheemme raavaamman puoliskon mieleen. Tälläkin kertaa piti toppuutella, ettei koko täyte olisi ehtinyt hävitä jääkaapista ennen kuin sain sen tarjolle.

Muutoinkin tarjoilut olivat erinomaiset, kiitos kaikille cocktailkemuihin osallistuneille!

Valkosipulinen tomaattipasta

Pastanhimo iski ja teki mieli kokeilla Italian reissun muisteluhengessä jotakin tomaattista kastiketta sille kaveriksi. Italiassa kun tuli taas kerran todettua se että joskus yksinkertainen voi olla parasta. Se ajatus mielessäni lähdin ruokaa koostamaan.

Valkosipulinen tomaattipasta
(yhdelle)

Spagettia
Kirsikka- tai miniluumutomaatteja (noin puoli rasiallista)
Oliiviöljyä
4-5 kynttä valkosipulia
(Muutama tumma oliivi)
Tuoreita yrttejä (esim. basilika, rucola, timjami)
Suolaa, mustapippuria

Laita pastaa varten kattilaan vettä kiehumaan, hipsauta sekaan vähän suolaa ja pieni loraus öljyä. Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Minulla oli tällä kertaa luomuspelttispagettia.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa/viipaloi ne.

Halkaise kirsikkatomaatit kahtia tai jaa miniluumutomaatit neljään osaan.

Silppua yrtit.

Poista oliiveista kivet ja silppua oliivit.

Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki. Lisää tomaatit ja anna muhia. Kun tomaatit alkavat kypsyä, painele kauhalla niiden rakennetta hieman rikki jotta saat vähän kastikemaisemman koostumuksen ruokaan. Lisää joukkoon oliivit.

Kun spagetti alkaa olla kypsää, lisää kastikepannulle vielä yrtit ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää vielä halutessasi muutama tomaatti, jos haluat purutuntumaisiakin tomaatteja pastasi joukkoon.

Kaada spagetista keitinvesi pois, lorauta sekaan vähän öljyä ja sotke sitten kastike ja spagetti keskenään sekaisin.

Koristele annos halutessasi vielä tuoreella basilikalla ja jos juustoa kaipaat, niin raasta päälle parmesania. Myös pippuria voi vielä rouhaista valmiin annoksen päälle.

Ei tämä nyt tietenkään samalta maistunut kuin Italiassa mutta hyvältä kuitenkin. Valkosipulin määrää olisi voinut vielä ronskisti lisätä, nyt se ei tullut esiin niin vallitsevana kuin olin kuvitellut.

Herkulliset vegaaniset muffinsit

Etsiskelin tuossa kesällä reseptiä vegaanisiin muffinseihin, ihan mielenkiinnosta ja myös siksi, kun ajattelin tarjota niitä vegaanivieraalle synttäreilläni. Päädyin testaamaan Lunni leipoo -blogista löytämääni reseptiä, joka on kai alunperin peräisin Tofu for Two -blogista. Tein joitakin muutoksia reseptiin.

Vein yhden muffinsin ystävälleni hänen polttareihinsa ja loput tarjosin synttäreilläni sekä synttäreiden jälkeisellä hellepiknikillä ystävilleni. Muffinsseja syöneistä kukaan ei meinannut uskoa, kun kerroin niiden olleen vegaanisia, sillä niin hyviä ne olivat. Ei oletusarvoista tietenkään ole että vegaaninen pahaa olisi, mutta sekasyöjien mielikuvissa ehkä vegaaninen leivonnainen vaikuttaa jotenkin oudolta? Tai no mistä minä tiedän, itse en niin ajattele :)

Vegaaniset suklaamuffinsit

4 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa (luomu) kaakaojauhetta
2 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista soodaa
1 desilitra eli noin 85 grammaa margariinia sulatettuna
1,5 desilitraa sokeria
2 desilitraa soijasuklaajuomaa
2 desilitraa maustamatonta soijajogurttia
100 grammaa maidotonta tummaa suklaata
2,5 ruokalusikallista Cointreauta
1,5 teelusikallista vaniljasokeria
(1,5 desilitraa maidotonta tummaa suklaata palasina)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita keskenään kuivista aineista vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja sooda.

Sulata 100 grammaa suklaata. Sekoita sulaneeseen suklaaseen sulatettu/juokseva margariini, sokeri, soijasuklaajuoma, soijajogurtti, Cointreau ja vaniljasokeri.

Yhdistä kuivat aineet sekä märkä taikina. Sekoita taikina tasaiseksi ja jos haluat muffinseihin vielä suklaasattumia, niin lisää palasteltua suklaata taikinan sekaan tässä vaiheessa.

Jos käytät muffinsivuokaa, laita vuoan reikiin vielä paperiset muffinsivuoat. Kaada/lusikoi sitten taikinaa muffinsivuoan koloihin.

Paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Mielestäni muffarit onnistuivat aivan yli odotusten. Tästä kuvasta se ei välttämättä välity, mutta leivonnaiset kohosivat paljon paremmin ja olivat ulkoisesti kauniimpia kuin mitkään aiemmin tekemäni ns. tavalliset muffinssit ovat koskaan olleet. Ja maun puolestakin nämä olivat oikein onnistuneita. Polttarisankariystäväni luuli muffarin ulkonäöstä sen olevan sellainen iso, kuohkea kaupan suklaamuffinssi.

En tiedä missä kohtaa tätä reseptiä se salaisuus piilee, mutta aion kyllä kokeilla uudemmankin kerran vegaanisilla ainesosilla toteutettuja leipomuksia. Nam!

Uusi koti, uudet kujeet

Näköjään juhlasta juhlaan käy blogistin tie. Tai no ihan kaikkea muuta kuin juhlaa oli tässä synttäreiden ja tupaantulijaisten välissä; nimittäin melkoinen muuttorumba vuokrakodista ensimmäiseen ihan omaan kotiimme. Muuton keskellä ei juuri tullut kovin häävejä kulinaristisia elämyksiä kokkailtua, sen vuoksi blogiinkaan ei ole tullut päivitettyä mitään.

Ystävämme Helsingistä olivat tulossa käymään viikonloppuna ja siksipä päätimme heittää itsellemme haasteen ja järjestää tupaantulijaiset 6 päivää muuton jälkeen. Olipahan hyvä syy laittaa paikat kuntoon, että kehtasi päästää vieraita sisään ;)

Vieraisiin lukeutui yksi vegaaniystävä ja useampi vegetaristi, siksipä tarjoiluissa mentiin liha- ja kanapullia lukuunottamatta melko kasvislinjoilla.


Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, maurilaista kesäkurpitsasalaattia, (vegaanista) tsatsikia, basilikalla maustettuja lihapullia, rucolalla maustettuja kanapullia, rosmariinileipää, marinoituja paprikoita sekä vegaanista kaakkua.

Marinoidut paprikat

2 keltaista paprikaa
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa

Marinadi:
5 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa, mustapippuria

Otin suuntimia marinoituihin paprikoihin Maku-lehden nettisivuilta.

Pese ja halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja muut turhat sisukset. Paahda paprikoita leivinpaperoidulla uunipellillä kuoripuoli ylöspäin 225-250 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kuoret alkavat mustua.

Ota paprikat uunista ja sulje ne muovipussiin ainakin 10 minuutiksi tai kunnes ovat jäähtyneet niin, että voit käsitellä niitä ja repiä kuoret pois helposti.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. (Halutessasi lorauta pannulle öljyä ja kuullota valkosipulit pehmeiksi. Minä jätin tämän vaiheen välistä.)

Sekoita öljy, balsamico, valkosipuli, suola ja pippuri keskenään kulhossa ja laita joukkoon suikaleiksi leikkaamasi paprikat. Anna maustua viileässä muutama tunti tai yön yli.

Itse laitoin paprikoihin liikaa öljyä ja ne lilluskelivatkin melkoisessa liemessä. Hyviä ne silti olivat ja tosiaan olivat ihan vegaaniruokailukelpoja myös.

Maurilainen kesäkurpitsasalaatti
(4-6 hengelle)

Noin 500 grammaa (pieniä) kesäkurpitsoja
Noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso, halkaistu valkosipulinkynsi
Reilu 0,75 desilitraa pinjansiemeniä
Reilu 0,75 desilitraa rusinoita
(3 ruokalusikallista silputtuja, tuoreita mintunlehtiä)
Noin 2 ruokalusikallista sitruunamehua (tai maun mukaan)
Suolaa, pippuria

Ohje on peräisin Maittavat Tapakset -kirjasta, jonka sain edellisissä kemuissa syntymäpäivälahjaksi. Tein itse ohjeen tuplakoossa ja minttu jäi valitettavasti pois, sillä useasta kauppakäynnistä huolimatta tuoretta ostokelpoisen näköistä minttua ei näkynyt. Ei myöskään rosmariinia, jota tuonnempana tulevaan leipäohjeeseen olisin tarvinnut. Onneksi on kuitenkin kuivamausteet, vaikka tuore aina olisikin kivempi.

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä suuressa paistinpannussa. Lisää valkosipulinpuolikkaat antamaan makua öljyyn. Anna puolikkaiden kypsentyä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nouki sitten puolikkaat pois pannulta ja heitä ne pois. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja paista sekoittaen, kunnes ne ovat hieman pehmentyneet. Siirrä sitten viipaleet tarjoilukulhoon.

Lisää joukkoon pinjansiemenet, rusinat, minttu, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä, sitruunamehua sekä mausteita.

Anna salaatin jäähtyä täysin. Peitä ja säilytä jääkaapissa ainakin 3,5 tuntia. Ota salaatti jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tämä mahtaa olla kyllä ensimmäinen kerta kun kesäkurpitsa vierailee meikäläisen keittiössä näin runsain mitoin. Ja hieman noiden rusinoiden laittaminen tähän yhteyteen mietitytti myös etukäteen, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikista epäluuloista huolimatta ihan maistuva :)

Rosmariinileipä

5 desilitraa vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 teelusikallista suolaa
2 ruokalusikallista hunajaa
3 teelusikallista kuivattua tai 3 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 desilitraa vehnäleseitä
Noin 8 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Pinnalle
2 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Ohje on peräisin Iltalehden sivuilta Teresan keittiöstä. Olin tulostanut aiemmin netistä kivan leipäohjeen tällaista välimerihenkistä tarjoilua ajatellen, mutta koska tämä tapahtui ennen muuttoa, voitte arvata löysinkö enää sitä reseptiä täällä uudessa kodissa... piti siis googlettaa ja tuo rosmariinileivän ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta tällaiselle aloittelevalle leivän leipojalle kuin meikäläinen. Tosiaan sitä tuoretta rosmariinia ei kaupasta löytynyt, joten käytin taikinaan kuivattua ja leivän pintaan painelin ennen paistoa muutaman rucolan lehden. Vehnäleseet korvasin neljän viljan luomupuurohiutaleilla.

Liuota hiiva, suola ja hunaja 42-asteiseen veteen (en mitannut, otin vain sellaista reippaasti lämpöistä, niin kuin yleensäkin kuivahiivalle). Lisää rosmariini ja vehnäleseet, sekoita ja anna turvota hetki. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loputkin jauhot ja lisää samalla myös öljy.

Vaivaa taikinaa niin, että se irtoaa käsistä, mutta ei ole vielä liian kuivaa. Kohota taikinaa liinan alla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikina joko kahdeksi pitkänomaiseksi leiväksi, jotka sitten laitat leipävuokiin, tai niin kuin minä, leivo yksi iso pötkylä ja paista se leivinpaperoidulla uunipellillä.

Pellille tai leipävuokiin nostamisen jälkeen anna kohota vielä 10 minuuttia. (Painele rucolan lehtiä leivän pintaan.) Paista sitten 180 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Voitele lämpimän leivän pinta oliiviöljyllä (ja ripottele päälle tuoretta rosmariinia, ellet painellut ennen paistoa siihen jo rucolaa).

Leipä onnistui kyllä hyvin ja se oli helppo tehdä. Rosmariini maistui kivasti, muttei lainkaan liian voimallisesti. Hyvää oli ja nopeasti katosi iso leipä ihmisiin!

Vegaanikaakku

Pohjaan tarvitset:
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa sokeria
0,5 desilitraa kaakaojauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallisen soodaa
1 ruokalusikallisen vaniljasokeria
0,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
0,5 desilitraa vettä
0,5 desilitraa (sitruuna)öljyä

2 banaania

Lisäksi tarvitset:
Noin 1,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
Mansikkahilloa
400 grammaa mansikoita
1 purkillisen Go Green -vispiä (tai jos et löydä, niin kuin minä, Go Green vispautuvaa vaniljakastiketta)
1 teelusikallisen vaniljasokeria

Tämä kaakku siis hurmasi kirsikkaisena versiona Kulinaarimurulassa, josta innostuin tätä kokeilemaan. Oma versio tosin oli huomattavasti surullisemman näköinen, koska 4 eri kaupassa käytyäni ja ilman kauravispiä jäätyäni tyydyin vispautuvaan vaniljasoosiin, joka ei kyllä ollut erityisen vispautuvaa. Jäi tosi löysäksi ja sen myötä kaakkukin oli jokseenkin ruma. Maku kyllä oli ihan hyvä siitä huolimatta.

Laita uuni lämpenemään 170 asteiseksi.

Aloita kakkupohjan teko yhdistämällä ensin kuivat aineet. Lisää sitten joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunteroinen. Kun kaakku on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan.

Kostuta alempi kakun puolisko soijajuomalla ja levitä sille sitten mansikkahilloa ja tuoreita mansikkaviipaleita. Jos olet joutunut tyytymään vispautuvaan vaniljasoossiin, vatkaa se tässä vaiheessa ja lorota siitä muutama noro mansikoiden päälle. Laita sitten kakun toinen puolisko alemman päälle ja kostuta kanttakin hieman soijajuomalla. Jos olet saanut käsiisi vispiä, vatkaa se tässä vaiheessa ja mausta vaniljasokerilla. Koristele kaakku vispillä/vaniljasoosilla ja tuoreilla mansikoilla. Ja laita se paniikissa jääkaappiin toivoen epätoivoisesti vaniljasoossin edes pienoista kohmettumista siellä.


Kakusta nimittäin yritti laskea koristemansikat pyllymäkeä alas, koska vaniljakastike oli todella niin löysää, ettei siitä kakunpäälliseksi oikein ollut. En tajua, miksi kaupoista en kauravispiä käsiini saanut, koska olen sitä kyllä aiemmin nähnyt valikoimissa useammassakin paikassa. Nyt näytti olevan tarjolla vain tuota vaniljasoosia ja sitten ruokakermaversioita. Kummallista.

Kakku ja muut tarjoilut katosivat enimmälti vieraidemme massuihin illan aikana, joten tyytyväinen saattoi olla. Ilta oli hauska ja uudessa kodissamme oli välitön ja lämmin tunnelma, tupaantulijaiset olivat siis onnistuneet!

Murkinaa rehunpurijoille

Hupsista heijaa. On taas selkeästi kevät kun päivät ja viikot valuvat käsistä kiihtyvällä vauhdilla vaikkei edes olisi erityisen kiireistä oikeasti. Tämän postauksen appeet väsättiin siis jo viime viikonloppuna kun meillä oli kyläilemässä Oulusta Helsinkiin muuttanut ystäväpariskunta. Ystävämme eivät syö lihaa, joten heidän ruokavaliotaan kunnioittaen meidän viimelauantaisissa illanistujaisissamme ei ollut tarjolla liharuokaa lain. Tarjolla oli halloumisalaattia, kantarelli-herkkusienipiirakkaa sekä vegaanista tofu-pastasalaattia.

Tofu-pastasalaattia tein aikoinaan ensimmäistä kertaa, kun emännöin erään vegaaniystäväni polttareiden sauna- ja iltaosiota kotonani ja täten myös olin vastuussa iltanaposteluista. En ollut koskaan ennen kokannut mitään täysin vegaanista, joten turvauduin suosiolla Vegaaniliiton reseptiarkistoon ja löysin sieltä muun muassa tämän salaatin ohjeen. Salaatti onnistui, joten sittemmin olen pitänyt sen mielessä yhtenä vaihtoehtona, kun kasvissapuskoita kokkailen. Tiesin myös, että salaatti maistuu ainakin toiselle tämän ystäväpariskunnan puoliskoista, koska hän oli tätä nauttinut jo niissä samaisissa polttareissa aikanaan.

Tofu-pastasalaatti

1 paketillinen (250-300 grammaa) kiinteää maustamatonta tofua
Pastaa
Pieni purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja
Purkillinen oliiveja
1 purkki kookoskermaa

Tofun marinadiin tarvitaan:
2 valkosipulin kynttä puristettuna
Pieni pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
2 ruokalusikallista soijakastiketta
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
1 ruokalusikallinen ketsuppia (tai tomaattipyrettä)
2 teelusikallista paprikajauhetta
1 teelusikallinen garam masalaa (tai vapaa sekoitus garam masalan ainesosamausteita)
0,5 teelusikallista chilijauhetta
0,5 desilitraa öljyä
0,5 desilitraa vettä

Salaatin valmistelu kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä kuutioimalla tofu sopiviksi kuutioiksi ja sekoittamalla marinadi. Itselläni ei ole garam masalaa, joten heittelin sitten niitä mausteita, joita siihen yleensä käytetään ja joita kaapista löytyi. Kaikkia ei löytynyt, mutta ihan hyvää tuosta marinadista aina on tullut soveltaenkin. Määrätkin olen laittanut itse aina vähän sinne päin, olen huono mittailemaan kovin pikkutarkasti mausteita. Kuitenkin, kun olet saanut marinadin sekoitettua, laita tofukuutiot sen sekaan ja laita tofut astiassaan jääkaappiin yön yli marinoitumaan. Näin ainakin tofu ehtii imeä kivasti makua itseensä. En ole järin suuri tofun ystävä (tai en ehkä vain ole kokeillut sen kokkaamista vielä tarpeeksi), mutta tässä se saa kuitenkin ihan mukavasti makua, jotta meikäläiseenkin uppoaa.

Seuraavana päivänä otat sitten ne tofut sieltä jääkaapista pois ja teet salaatin. Keitä haluamasi määrä pastaa napakan kypsäksi ja huuhdo kylmässä vedessä. Alkuperäisohje sanoo että pastaa tulisi olla 5 desilitraa keitettynä, mutta olen tässäkin noudattanut silmämääräistä arviointia sovellettuna käytetyn salaattiastian kokoon, joten en osaa antaa tarkkaa määrää.

Tofut paistellaan pannulla öljyssä niin, että ne saavat pintaansa rapsakkuutta. Pastan sekaan sekoitetaan kookoskerma, paistetut ja jäähtyneet tofukuutiot, oliivit sekä pienemmäksi pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Ja sitten vaan laitetaan tarjolle!

Salaatti ei ollut kovin kuvauksellista, mutta maun puolesta ei ollut kyllä hirveästi haukkumista. Hyvin upposi salaatti vieraille. Mitä nyt pari miehistä lihansyöjää epäilivät aurinkokuivattuja tomaatteja muun muassa nötkötin palasiksi...

Olen jo muutamia kertoja tehnyt piirakkaa hieman täytteitä vaihdellen, mutta muuten samalla ohjeella. Eli siis pohja ja muna-kerma-seos noudattelivat samaa kaavaa, kuin pekoni-kinkkupiirakassa, jonka ohjeen postasin raportoidessani kanssaeläjän synttäreiden tarjoiluista. Täytteeksi pääsi tällä kertaa säilykekanttarelleja (Pirkalta löytyi yllättävän edullinen sienisäilyke, joka tosiaan sopi piirakkatarkoitukseen varsin hyvin) sekä säilykeherkkusieniä ja sipulia. Sipulisilppu ja sienet kuulloteltiin pannulla rasvassa ennen täytteeksi levittelyä.


Piirakka oli myös hyvää. Eräs sieniä vierastava miesvieraskin suostui tätä maistamaan. Sienien ystävää hänestä tuskin tuli, mutta ei voinut kuulemma hirveän pahaksikaan haukkua. On mukavaa, että toisilla on niin kova luotto siihen, että meikäläisen kokkailut eivät voi olla erityisen pahoja (kyllä ne joskus voivat, mutta pidetään se salaisuutena ;) ), jotta sen vuoksi uskaltautuvat maistamaan semmoisiakin ruokayhdistelmiä, joita eivät ehkä muuten maistaisi. Täytyy yrittää pysyä jatkossakin ainakin kekkeritarjoilujen suhteen laadukkaana, ettei tuota pettymystä ystävilleen :)