Pataruokaa pakkassäähän

Helsingissäkin on tällä viikolla ollut kylmä. Ihan oikeasti tosi kylmä! Käytössä on olleet paksuimmat talvisaappaat, villasukat, toppahousut, paksuin toppatakki ja muut varusteet. Töölöläisessä kerrostalossa ikkunoista vetää vaikka tiivisteet uusittiinkin juuri joulun alla. Ikkunalaudalla oli eilen +12. Jotenkin kaipasin lisää lämpöä.

Kylmä ruoka ei maistu kylmällä säällä (paitsi joskus silti jäätelö). Vaihtoehtoina eiliselle loppiaispäivän ruoalle olivat siis jokin oikein lämmittävä keitto tai uunissa kypsyteltävä ruoka. Asunnon lämpötilan huomioiden ajattelin uuniruoan olevan paras vaihtoehto. Reseptejä etsiskellessäni törmäsin tähän klassikkoon, josta sitten tein käsillä olleiden ainesten mukaisen version.

Sitruunaista kanaa sinappi-kermakastikkeessa

3-4 kanan/broilerin koipi-reittä (tai luullista rintaa)

1 sitruuna

1 iso punasipuli

Sinappia (Dijon paras, muutkin käy)

2-3 desilitraa (ruoka)kermaa

Hunajaa

Suolaa

Mustapippuria

Valkosipulimaustetta/rouhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Ota esiin uunipata tai -vuoka. Kannellinen on hyvä, mutta voit käyttää myös foliota kantena, mikäli kannellista vuokaa ei ole käsillä.

Mikäli jouduit ostamaan marinoitua kanaa, kuten itselleni eilen lähikaupan valikoiman äärellä pääsi käymään, huuhtele kaupan marinadi kanan pinnasta enimmäkseen pois.

Pese sitruuna. Leikkaa sitruunasta yksi viipale per kanankoipi/rinta.

Leikkaa kanan nahkaan viilto, jonne saat tungettua sitruunaviipaleen. Jos ei ole nahkaa, leikkaa suoraan lihaan pieni tasku. Laita kanat uunivuokaan ja aseta sitruunaviipaleet paikoilleen.

Purista siitä osasta sitruunaa, joka jäi viipaleiden leikkaamisesta yli, mehut kananpalojen päälle.

Suolaa ja pippuroi hyvin kananpalasten molemmat puolet.

Sivele kanojen pintaan hieman sinappia. Dijonissa on paras maku, mutta itselläni oli tällä kertaa vain jotain ihan perusturunsinappia.

Kuori punasipuli. Leikkaa sipulista renkaita ja asettele ne uunivuokaan kanojen ympärille.

Sekoita kulhossa keskenään kerma (2 dl riittää, jos kuitenkin haluat enemmän kastiketta, niin laita 3), pari ruokalusikallista sinappia sekä noin ruokalusikallinen hunajaa. Mausta kastike mustapippurilla ja valkosipulijauheella tai -rouheella. Lisää suolaa halutessasi.

Kaada kermakastike kanojen ympärille uunivuokaan.

Paista puoli tuntia ilman kantta ja lisää sitten kansi vuoan päälle. Koipireisissä menee se tunti, jopa reilu, rintapalasissa vähemmän (40-45 minuuttia riittää). Paistoajat ovat viitteellisiä eli riippuu luonnollisesti kananpalastesi koosta, isommat vie kauemmin ja reisissä on enemmän rasvaa, joten ei ole niin tarkkaa.

Padassa hauduteltu kana oli ihanan muhevaa ja sitruunat olivat kuin pienet aurigot padassa. Lämmitti paitsi kehoa niin myös mieltä!

Tarjosin padan riisin kanssa, mutta varmasti kotimaisemmat vaihtoehdot speltistä, kaurasta tai ohrasta sopisivat tähän aivan yhtä mainiosti.

Kaalia grilliin

Juhannus, tuo keskikesän juhla, on jo ovella. Pari päivää sitten ei olisi kyllä uskonut, kun saman päivän aikana satoi rakeita, räntää ja ihan rehtiä lunta ja lämpömittarissakin oli huikeat +4 astetta.

Mutta suomalaisethan tunnetusti eivät tämmöisistä seikoista välitä, vaan juhannusta vietetään grillaten ja mökkeillen säästä huolimatta. Tai vaikkei mökillä olisikaan, niin aika monelle se grillaus on kuitenkin ainoa oikea tapa laittaa juhannuksena ruokaa.

Me grillailimme näitä Hannelen blogista bongaamiani ihania kaalikiekkoja parin viikon takaisella mökkireissullamme, ja vaikka tämä oli lisuke, niin suosio oli suurempaa kuin itse pääruokalihalla.

Grillatut kaalikiekot pekonimurulla ja kermaviilikastikkeella

Varhaiskaali

Oliiviöljyä

Suolaa

Pekonia

Kermaviilikastike:

1 purkillinen kermaviiliä

1-2 teelusikallista sinappia

1 teelusikallinen hunajaa (tai sokeria)

1 kynsi valkosipulista

Suolaa, mustapippuria

Sitruunamehua

(Ruohosipulia)

Tee kastike maustumaan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi pieneksi silpuksi. Silppua myös ruohosipuli, mikäli sinulla on. Meillä unohtui, mutta oli ihan kelpoa ilmankin!

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja, puristus tai loraus sitruunamehua, valkosipulisilppu, (ruohosipulisilppu) ja mausteet. Maistele maut kohdilleen ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai happoa (sitruunamehusta) tai makeutta (hunajasta).

Laita kastike tekeytymään jääkaappiin.

Kuori kaalista uloimmat lehdet pois, mikäli ovat ryöniintyneet. Puolita kaali niin, että molempiin puoliskoihin jää kantaosaa.

Leikkaa kaalista noin sentin paksuisia kiekkoja.

Sivele kaalikiekot oliiviöljyllä ja mausta ripottelemalla pintaan hieman suolaa.

Grillaa kaalikiekkoja grillissä pari minuuttia per puoli.

Voit myös grillata pekonit rapeiksi tai paistaa pannulla, jos grilli on jo tupaten täynnä muuta evästä.

Tarjoile grillatut kaalikiekot pekonimurun ja kermaviilikastikkeen kanssa siltäänsä tai esimerkiksi grillatun lihan lisukkeena. Toimii erittäin hyvin, voin luvata!

Näin ihanaa hellemaisemaa ei liene oikein missään päin Suomea juhannukselle luvassa, mutta nauttikaa olostanne silti! Älkää hukkuko, syökää hyvin, juokaa maltillisesti ja pitäkää huolta rakkaistanne.

Bannaania lättyyn

Vietin koko syksyn, talven ja kevään ensimmäiset sairauslomapäivät tällä viikolla kotisohvalla nessujen ja kurkkupastillien lomassa telkkaria tuijottaen. Kipeänä pitää syödä sitä mitä tekee mieli, ja nyt mieleni teki testata vihdoin ja viimein banaanipannukakkuja, joista on tullut lähes avokadopastan veroinen nettihitti. Kohupannareiksikin niitä on kuultu kutsuttavan.

Siispä tuumasta toimeen. Tämä on niin simppeli ja nopea juttu, että jaksaa tehdä vähempivoimaisenakin. Ja lisäksi lähestulkoon terveysruokaa, koska kananmuna ja banaani eivät ole mitenkään epäterveellisimmistä päästä aineksia.

Omista tuotoksistani tuli kyllä enemmän lettuja kuin pannukakkuja olomuodoltaan,  johtuen varmaan paistinpannun koostakin.

Bannaanilätyt

(yhdelle)

1 kananmuna

1,5 pientä banaania

Ripaus vaniljasokeria

Rasvaa paistamiseen

Kuori ja pilko banaanit. Riko samaan kulhoon yksi kananmuna. Ripauta sekaan vaniljasokeria. Surruuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Kuumenna lettupannu tai pieni paistinpannu ja laita pannulle nokare voita.

Paista letut/pannukakut molemmin puolin. Käännä varovasti, minulla ainakin meinasivat hajota helposti.

Koska minulla jäi puolikas bansku yli itse taikinasta, siipaloin sen letun päällä syötäväksi kermavaahdon kanssa. Helppoa ja hyvää!

Erinomainen resepti senkin puolesta, että sopii hyvin myös viljatonta ruokavaliota noudattavalle.
Päällisiksi sopivat tietysti myös marjat ja muut hedelmät, jäätelö, vaniljakastike... mitä vain mielesi tekee letun päälle laittaa.

Vaalipäivän liharuukku

Pakkaspäivinä eniten houkuttelevat lämmittävät keitot ja pitkään uunissa hauduteltavat padat. Pakkasta totisesti on täällä meidän nurkilla riittänyt, tänään onneksi jo helpottaa. Presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivänä pakkanen paukkui erittäin jäätävissä lukemissa, joten lämmittävä pataruoka sopi hyiseen mutta laiskan leppoisaan sunnuntaihin erinomaisesti.

Yhteishyvän reseptit eivät ole minulle erityisen tuttuja, sillä lehteä ei meille tule (emme ole liittyneet S-ketjun vihreäkorttiseen armeijaan). Tämä liharuukun resepti on kuitenkin peräisin Yhteishyvästä, ja tartuin siihen kun parikin tuttavaani sitä suositteli.

Liharuukku

Vajaa kilo naudanpaistia suikaleina
1 sipuli
Mustapekka-tuorejuusto
2 desilitraa kermaa
Suolaa
Voita+öljyä paistamiseen
1-3 desilitraa vettä (riippuu miten nesteistä padasta haluaa)
2 ruokalusikallista soijakastiketta

Ota liha lämpimään noin tuntia ennen kokkausta. Itselläni oli köntti naudan sisäpaistia, jonka itse sitten pienin jonkinlaisiksi suikaleiksi/palasiksi.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuumenna paistinpannulla voita ja öljyä. Ruskista lihasuikaleet parissa erässä. Siirrä ensimmäinen erä pataan odottamaan.

Lisää lihojen toisen erän joukkoon hienonnettu sipuli ja anna hetken aikaa pehmetä.

Murenna seuraavaksi pannulle mukaan Mustapekka ja lisää joukkoon vettä. Kolmella desilitralla vettä padasta tulee tosi nesteistä, itse laitoin kaksi ja silti lientä jäi hirveästi yli, joten seuraavalla kerralla laitan ehkä vain desilitran.

Kääntele seosta, kunnes juusto on sulanut.

Siirrä lihaseos uunipataan.

Anna hautua uunissa noin tunnin ajan.

Sekoita tunnin kuluttua padan sekaan kerma ja soijakastike. Voit myös lisätä tässä välissä vettä, mikäli pata näyttää liian kuivakalta.

Hauduta pataa vielä noin 15 minuuttia.

Padan kanssa sopisivat varmasti hyvin riisi, keitetyt perunat tai vaikka perunamuusi. Meillä syötiin uunikasviksia, joissa oli porkkanaa, punaista paprikaa, punasipulia ja palsternakkaa. Mausteena öljyä, suolaa, mustapippuria ja kuivattua timjamia.

Reseptiä ei ihan turhaan oltu kehuttu, sillä tämä maistui kyllä meille molemmille mainiosti. Lihasta tuli mukavan mureaa ja liemi maistui herkulliselle. Tehdään kyllä varmasti toistekin!

Omenatoscaa ja mascarpone-kermavaahtoa

Tykkään tosi paljon uuniomenoista ja ylipäätään erilaisista hedelmäisistä uunissa tehtävistä jälkkäreistä. Täältä blogista löytyykin useampi versio, joita on tullut kokeiltua. Tällä kertaa samanhenkinen jälkiruoka syntyi uunin sijasta paistinpannulla.

Omenatoscan ohje erottui Karpin keittokirja 2:n sivuilta helppoudellaan, yksinkertaisuudellaan ja herkullisella kuvallaan.

Omenatosca
(4 pienehköä annosta tai kaksi isoa)

Noin 50 grammaa voita
80 grammaa mantelilastuja
1 omena
Makeutusta tarvittaessa (meillä Hermesetas Stevia)

Mascarpone-kermavaahto

1 purkki mascarponea
Noin 2 desilitraa kuohukermaa
Liraus hunajaa
Muuta makeutusta maun mukaan

Kuori omena ja pilko se kuutioiksi lukuun ottamatta siemenkotaa.

Sulata ja kuumenna voi paistinpannulla.

Kun voi on sulanut ja kuumentunut, lisää pannulle omenakuutiot ja mantelilastut sekä haluttu makeutus.

Paista miedolla lämmöllä, kunnes seos on hieman saanut väriä ja karamellisoitunut.

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon hunajaluraus ja mascarpone. Tarkista makeus ja lisää makeutusta tarvittaessa.

Tarjoile omenatosca mascarpone-kerman kanssa.

Keittokirja ehdottaa kaveriksi jogurttia, mutta se olisi viikonloppuaterialla tuntunut melko arkiselta, joten sen vuoksi itse päädyin mascarpone-kermavaahtoon. Varmasti myös vaniljajäätelö, vaniljakastike tai ihan tavallinen kermavaahto sopisivat toscan kaveriksi!

Jälkiruoka tosiaan oli erittäin helppo valmistaa ja lopputulos oli hyvä. Ainesosalistan lyhyyden vuoksi tämä sopii myös ns. hätävarajälkkäriksi. Jos vaan syö omenoita, niitä lienee aika usein saatavilla kotona ja mantelilastut nyt eivät mene ihan heti miksikään, vaikka niitä varalla kaapissa pitäisikin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

Meillä syödään tosi usein lisukkeena uunikasviksia ja mikäs niitä syödessä, kun varioidahan voi paljon sillä, mitä sinne vuokaan pilkkoo ja millä sen maustaa. Vakiokamaa meillä ovat sipulit, paprikat ja porkkanat mausteinaan oliiviöljy, suola, mustapippuri ja timjami. Vaihtelu ei silti ole koskaan pahitteeksi, joten sovittiin armaan puolisoni kanssa, että voitaisiin kokeilla useammin uusiakin lisukkeita. Jos ruokarajoittunut puoliso lupaa kokeilla, niin pakkohan minun on sitten kokata!

Avuksi tuli tällä kertaa kirjastosta uteliaisuudella lainattu Karpin keittokirja 2. Koska meillä yritetään syödä pääasiassa edes vähän hiilaritietoisesti (siis perunaa, pastaa, riisiä, sokeria ja valkoisia jauhoja kotona kokatessa mahdollisimman vähän käyttäen), niin karppipuolelta on hyvä tiirailla juuri lisukkeiden ja jälkiruokien suuntaan, vaikka meillä ei muuten mitään tiukkaa linjaa vedetäkään. Idea ja ainekset lisukkeeseen tulivat keittokirjasta, määriä vähän muuntelin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

4 keskikokoista sipulia
3 kynttä valkosipulia
Voita
Mustapippuria myllystä
Kuivattua timjamia
(Currya)
(Suolaa)
Noin 75 grammaa aurajuustoa
1,5 desilitraa kermaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kuori sipulit ja valkosipulit.

Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua valkosipuli.

Sulata kunnon palanen voita pannulla.

Lisää pannulle molemmanlaatuiset sipulit ja paista miedohkolla lämmöllä siiheksi että pehmenevät.

Mausta mustapippurilla ja timjamilla. Voit ripauttaa vähän myös currya jos haluat (tätä oli alkuperäisessä ohjeessa 1,5 teelusikallista, mutta ajatuksen tasolla en ihan hoksannut sopivuutta ruokaan, joten laitoin vain vähän eikä sillä ainakaan ollut erityisempää merkitystä maun kannalta) ja maltillisesti suolaa, jos haluat. Aurajuustossa (tai muussa homejuustossa mitä käytät), on kuitenkin suolaa, joten kovin paljon sitä ei kannata laittaa tässä vaiheessa purkista tai myllystä.

Siirrä sipuliseos pannulta uunivuokaan ja murusta sekaan aurajuusto, kaada päälle myös kerma. Sekoita hyvin.

Anna paistua uunissa kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Meillä lisuke pääsi samalle lautaselle kahdenlaisten pihvien kanssa. Tarjolla oli nautaa ja possua lehtipihveinä sekä maustevoita. Minun makuuni lisuke oli varsin oivallista, mies totesi myös kelpuuttavansa, mutta toivovansa seuraavalla kerralla korjausta ainesten suhteisiin niin, että juustoa ja kermaa olisi enemmän suhteessa sipuliin.

Nuhanenän lounassalaatti

Jäin tänään kotiin parantelemaan viikonloppuna kimppuuni iskenyttä flunssaa. Jotakin piti keksiä lounasaikaan syötäväksi ja sen piti mielellään pitää sisällään edes jotakin voimakkaalta maistuvaa, jotta nuhanenäkin maistaisi.

Jääkaapista löytyi sinne jostain syystä unohdettu paketti chorizo-viipaleita, jotka päätin käyttää salaattiin. Valkosipuli ja chili tekevät myös hyvää flunssaiselle, joten sekoitin salaatille kastikkeen ranskankermapurkin jämistä, valkosipulista ja chilijauheesta (tuoretta chiliä ei nyt ollut).

Chorizosalaatti
(yhdelle)

Salaattia (laitoin tammenlehti- ja ruukkusalaattia)
Kapriksia
1 kovaksi keitetty kananmuna
50-70 grammaa chorizoviipaleita
1 punasipuli
Goudajuustoa

Kastike:
Ranskankermaa
2 kynttä valkosipulia
Chilijauhetta
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Itselläni aineksista luomua olivat salaatit, kaprikset, kananmunat, sipuli ja valkosipuli.

Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne ranskankerman joukkoon. Tumpsauta sekaan chilijauhetta. Rouhi myllystä sekaan myös mustapippuria ja suolaa. Laita kastike jääkaappiin maustumaan.

Keitä kananmuna kypsäksi.

Leikkaa punasipuli ja chorizo suikaleiksi. Kuutioi gouda.

Laita chorizo- ja sipulisuikaleet kylmälle pannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista kunnes chorizo hieman rapeutuu ja sipuli pehmenee.

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi lautaselle sopiviksi suupaloiksi.

Ripottele salaattipohjan päälle chorizo-sipulisekoitus, juustokuutiot ja kaprikset. Kuori kananmuna ja leikkaa se neljään osaan. Asettele myös munalohkot salaatin päälle.

Lopuksi nostele salaatille myös kastike nokareina. Rouhi vielä halutessasi päälle mustapippuria ja suolaa.

Salaatti oli hyvää, vajaasta makuaistista huolimatta. Kastikkeeseen olisi voinut laittaa vielä ronskimmin valkosipulia ja chiliä, mutta eivätpä nyt ainakaan jyränneet muiden ainesten makuja alleen liiaksi.

Lisuke ruusukaalista

En ole juurikaan kokkaillut ruusukaalista mitään, mutta tuntuu että viime aikoina siihen on törmännyt vähän joka puolella. Blogistaniassakin silmiin on sattunut ihan lyhyen ajan sisällä parikin ohjeistusta ruusukaalien valmistukseen. Niinpä tilasin minäkin luomuruokapiirin kautta rasiallisen noita somia vihreitä palleroisia ja tein niistä lisukkeen piffille.

Pekoninen ruusukaalilisuke
(yhdelle)

Puolikas rasia ruusukaalia
3-4 siivua pekonia
Loraus kermaa
Mustapippuria

Keitä ruusukaalit kypsähköiksi mutta napakoiksi suolatussa vedessä, semmoiset nelisen minuuttia.

Paloittele pekonisiivut suupaloiksi. Laita pekonipalat kylmälle pannulle ja laita pannu lämpenemään.

Valuta kaalit vedestä.

Paista pekonipaloja pannulla. Kun alkavat näyttää kypsiltä, lisää joukkoon kaalit. Pyörittele sen aikaa, että kaalitkin saavat hieman väriä pintaansa.

Rouhi kaalin ja pekonin sekaan reilusti mustapippuria ja lorauta pannulle kermaa.

Anna pulputella sen aikaa, että kerma keittyy kasaan eikä lisukkeen koostumus ole kastikemainen.

Tarjoile pekonista ruusukaalilisäketta esimerkiksi hyvän pihvin lisukkeena.

Tykkäsin kyllä ruusukaalista näin valmistettuna. Mies halusi omansa ihan vaan keitettyinä, mutta söi osansa kiltisti kuitenkin, joten ehkäpä ruusukaali vierailee jatkossa keittiössämme tiheämmin kuin tähän saakka.

Tällä viikolla blogin kävijälaskuri saavutti 100 000 kävijän lukemat. Ilmeisesti täällä vierailee siis joskus joku muukin kuin minä ja pari kaveria. Kiitos kaikille kävijöille! :)

Halloumitäytteistä kanaa

Jääkaapissa oli halloumin jämä, joka piti saada käytettyä. Olin jo syönyt samaisesta paketista tehtynä halloumisalaattia, joten jotain muuta piti kehitellä. Turvauduin taas kerran internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa löysinkin Karppisiskosten blogiin. Siispä kaupasta kanaa (tai no broileriahan se tietysti oli) mukaan ja kokkaamaan. En nyt ihan kirjaimellisesti noudattanut reseptiä, joten kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin.

Halloumitäytteinen kana
(kaksi annosta)

2 kanan/broilerin (rinta)filepihviä
Puolikas paketti halloumia
2 tomaattia
2 kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Tuoretta persiljaa
(Tomaattipyrettä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Jos kanasi ovat luullisia ja nahallisia, niin poista kumpaisetkin. Leikkaa sitten kanaan viillot, joihin voit työnnellä halloumiviipaleita. Suolaa ja pippuroi kanat. Voit myös tökätä cocktailtikun mukaan, jotta pysyvät edes vähän kiinni. Meikäläisellä oli tälle tarve, koska kana oli filepihveinä eli "tasku" ei ollut järin suuri ja halloumia oli runsaasti.

Nosta kanat uunivuokaan ja paista uunissa kypsiksi, noin puoli tuntia kanan paksuudesta riippuen. Jos haluat, voit myös ottaa kanaan kauniin paistopinnan pannulla ennen uunittamista, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kanojen kypsyessä uunissa voit kaltata tomaatit tai jos olet laiska kuten minä, pilkot ne vain kuutioiksi kalttaamatta. Silppua myös valkosipuli ja persilja.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna. Kuullota öljyssä valkosipulisilppua tovi.

Lisää kattilaan myös tomaattikuutiot ja persilja. Sekoita ja anna muhia miedolla lämmöllä ainakin viisi minuuttia (pitempikään aika ei haittaa). Laita joukkoon tomaattipyrettä jos koet tarpeelliseksi, itse truuttasin tuubista jonkin verran.

Mausta tomaattisoossi vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat.

Tarjoile kana ja kastike lämpimien kasvisten tai salaatin kanssa. Omalle lautaselleni päätyi lisukkeen ominaisuudessa tammenlehtisalaattia, rucolaa, tuorekurkkua ja punaista paprikaa.

Halloumi toimi kanan kanssa erittäin hyvin yhteen ja kastike toi mukavasti lisämakua lautaselle.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla

Olin tilannut luomuruokapiirin kautta fenkolin ihan huvikseni. Fenkoli on itselleni melko uusi kaveri sillä en ole itse käyttänyt sitä vielä muuhun kuin appelsiini-fenkolisalaattiin. Pläräsin netistä reseptejä ja löysin Sillä sipulilasta kivan kuuloisen annoksen jota päätin kokeilla. Koska tein ruokaa vain itselleni, tein tietysti pienemmillä määrillä ja gorgonzolakin vaihtui St. Aguriksi Stockan juustotiskin tarjonnan vuoksi.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla
(2 annosta)

2 kappaletta porsaan ulkofilepihvejä
1 pienehkö fenkoli
2 ruokalusikallista valkoviiniä
80-100 grammaa sinihomejuustoa
1 ruokalusikallinen timjamia
Noin 1 desilitra kuohukermaa
Öljyä paistamiseen
Suolaa, mustapippuria

Jos possupihvisi ovat paksuja, voit nuijia niitä ohuemmiksi esimerkiksi kahden kelmun välissä. Suolaa ja pippuroi pihvit kevyesti molemmin puolin.

Leikkaa fenkoli siivuiksi.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista possupihvit kypsiksi. Siirrä pois pannulta ja pidä lämpimänä (itse siirsin pihvit uunivuoassa noin 100 asteiseen uuniin odottamaan).

Lorauta pannulle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja sitten fenkolisiivut. Kypsennä fenkoleita noin kolme minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota sitten myös fenkolit pois pannulta ja pidä lämpimänä (siirsin fenkolit possujen kaveriksi uuniin).

Vähennä lämpöä pannulla ja lisää sinihomejuusto sekä kerma. Anna kastikkeen muhia pannulla jatkuvasti sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja kastike hieman keittynyt kasaan eli saanut sen kastikemaisemman olomuotonsa.

Sekoita kastikkeeseen lopuksi timjami ja mausta sitten suolalla sekä mustapippurilla.

Aseta lautaselle pihvi, sen päälle fenkolia ja lorottele lopuksi annoksen päälle sinihomejuustoinen kermakastike.

Tämä oli kiva kokeilu! Fenkolin maku pehmeni kivasti mutta maistui silti hauskalta possun ja juustokermakastikkeen makuparina. Kastike oli ihanan täyteläistä ja possupihvi mainio alusta tälle kaikelle. Epäilen ettei armas puolisoni välittäisi tästä mutta saatan silti kokeilla tämän tarjoilemista hänellekin tai ainakin teen tätä vielä joskus itselleni, sen verran paljon tykkäsin.

Jälkkäriosastona tarjoilin itse itselleni lauantai-illan aterian päätteenä mustikoita, joiden kaverina oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä hasselpähkinärouhetta. Simppeliä mutta hyvää tämäkin!

Erilaiset "makkarapotut"

Olen yrittänyt vähentää perunan ja muiden erityisen hiilihydraattirikkaiden ainesten käyttöä arkiruokavaliossani tämän vuoden ajan. Samalla olen yrittänyt keksiä uusia tapoja syödä enemmän erilaisia kasviksia. En julista karppitotuutta tai muutakaan yksioikoista ruokavaliota, yritänpähän vain opetella sellaista arjen ruokavaliota jolla vatsa voisi hyvin.

Lanttu on yksi niistä juureksista joita en juurikaan ole ennen syönyt. Nyt olen oppinut tekemään siitä oivaa lisuketta ainakin yhdellä tavalla ja tässä on toinen tapa, jota esimerkiksi Janna on Ruokahommissaan kokeillut.

"Makkaraperunat" lantusta
(yhdelle)

Neljäsosa isosta tai puolikas pienestä lantusta
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta

1-1,5 (Juusto)makkaraa

Laita uuni lämpenemään 200-225 asteeseen.

Kuori lanttu ja leikkaa ohuehkoiksi ranskalaistyyppisiksi tikuiksi. Kaada kulhoon öljyä ja mausta se suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Sekoita lanttutikut öljy-mausteseoksessa niin että jokainen tikku saa maustetta ja öljyä ylleen.

Irrota makkarasta kuori. Itse tykkään että uunissa palasina tehtäessä makkara on kivempi ilman sitä kuorta. Leikkaa makkara kiekoiksi. Tällä kertaa itselläni oli makkarana Snellmanin Juusto Eetvartti (josta ei kylläkään tullut uutta juustomakkarasuosikkiani, melko mauton kun oli.)

Asettele leivinpaperoidulle pellille lanttutikut niin etteivät ne mene kovin paljon toistensa päälle. Laita pellille myös makkarapalat.

Kypsennä kunnes lanttutikut saavat väriä ja muuttuvat edes hieman rapsakan oloisiksi (lötköiksi ne silti perunaranskiksiin verrattuna jäävät) ja makkara ruskistuu. Meidän uunissa tämä ottaa sellaiset 20-25 minuuttia.

Truuttaa lautasen laidalle ketsuppia ja majoneesia, rouhi päälle mustapippuria. Tai syö niiden mausteiden kanssa jotka itsellesi parhaiten "makkaraperunoiden" kanssa maistuvat!

Irish coffee -henkinen juustokakku

Viimeisimmistä postauksista voisi luulla että tämä on jälkiruokiin painottunut ruokablogi sillä taas pukkaa makeaa herkkua. Tällä kertaa on kyse irish coffee -juustokakusta johon viittasin jo vuohenjuustoisten possurullien postauksessa. Resepti kakulle löytyi täältä.

Irish coffee -juustokakku

Pohja:
100 grammaa hasselpähkinäjauhoa (tai mantelijauhoa)
100 grammaa hasselpähkinärouhetta (tai mantelirouhetta)
Noin 100 grammaa voita sulatettuna
(Sokeria tai makeutusjauhetta)

Täyte:
6 liivatelehteä
4 desilitraa kuohukermaa
400 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
0,5-1 desilitraa sokeria (tai makeutusainetta)
1 teelusikallinen vaniljasokeria
5 ruokalusikallista viskiä
1,5 desilitraa vahvaa kahvia

Koristeeksi tummaa suklaata rouhittuna

Sulata voi. Sekoita pähkinä/mantelijauhot ja/tai -rouhe voin kanssa ja makeuta seosta tarvittaessa makusi mukaan.

Vuoraa irtopohjakakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja painele pohjaseos ohuehkoksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Keitä kahvi valmiiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kerman joukkoon tuorejuusto, makeutus ja viski.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kahvin joukkoon.

Lisää sitten hieman jäähtynyt kahvi-liivateseos ohuena nauhana kokoajan sekoittaen juusto-kermamassaan.

Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta.

Laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai mieluitein vaikka seuraavaan päivään.

Rouhi tai raasta kakun pinnalle tummaa suklaata ennen tarjoilua.

Pähkinäinen pohjaversio oli kivaa vaihtelua keksipohjille juustokakuissa. Itse pidin pohjasta mutta se jakoi syöjien mielipiteitä. Osan mielestä se olisi ainakin kaivannut lisää makeutta ja rakas aviomieheni jätti pohjan syömättä kokonaan. Itse kakkumassa sai häneltäkin kiitosta joten tätä kakkua varmaan tehdään meillä toistekin.

Vuohenjuustoiset possurullat

Olen joskus aiemmin kokannut ja blogannut vuohenjuustolla täytetyt lehtipihvit naudasta. Koska tykkäsimme molemmat tuosta appeesta, päätin tässä eräänä viikonloppuna varioida sitä hieman. Pakastimesta löytyi possun sisäfile, jonka päätin täyttää vuohenjuustolla.

Vuohenjuustotäytteiset possurullat
(3-4 annosta)

1 possun sisäfile (reilu puoli kiloa)
1-1,5 purkillista levittyvää vuohenjuustoa (Chavroux)
Suolaa
Mustapippuria
Timjamia

(Voita paistamiseen)
(Cocktailtikkuja rullien kiinnittämiseen)

Putsaa tarvittaessa possufileen pinnasta pahimmat kalvot. Leikkaa sitten possusta palasia ja nuiji ne ohuiksi pihveiksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit molemmin puolin.

Laita kunkin pihvin toiseen reunaan mieleisen kokoinen kökkäre vuohenjuustoa ja ripottele päälle vielä timjamia (minulla oli kuivattua, mutta tuorekin käy varmasti).

Rullaa pihvi ja kiinnitä cocktailtikulla.

Paista possurullaan kaunis pintaväri voissa pannulla ja siirrä sitten uunivuokaan odottamaan.

Toista edellämainitut vaiheet kaikkien pihvien kohdalla ja siirrä sitten rullat uuniin noin 225 asteeseen kypsymään loppuun saakka. Aika riippuu pihviesi paksuudesta, mutta vuohenjuusto onneksi pitää lihan mehevänä, vaikka paistaisitkin vähän kauemmin.

Tarjoile possurullat vaikkapa uunijuuresten kanssa. Meillä rullat olivat osa kolmen ruokalajin settiä; alkupalana tarjoiltiin uunitettua pancettaan käärittyä mozzarellaa ja jälkkärinä irish coffee -henkistä juustokakkua, josta lisää myöhemmin.

Erittäin suklainen piirakka

Kaverini oli laittanut Facebookiin kuvan ihanan suklaisesta piirakasta ja läjästä kermavaahtoa sen kanssa. Minä tietysti heti herkkureseptin perässä utelemaan, että milläs ohjeella moinen luomus on tehty. Sain vinkin karppisivustolle.

Kipeänä ollessa ainakin mulla tulee usein tarve hyvitellä itseään herkuilla, kun olo on muuten kurja. Niinpä testasin tämän mantelisen suklaapiirakan.

Suklainen mantelipiirakka

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2 ruokalusikallista sokeria (tai makeutusainetta)
2 kananmunaa
90 grammaa mantelijauhetta
2 ruokalusikallista kaakaojauhetta
1 teelusikallinen leivinjauhetta
60 grammaa tummaa (esim. 70 %) suklaata rouhittuna

Piirakan päälle:
60 grammaa tummaa suklaata
0,5 desilitraa kuohukermaa
1 teelusikallinen voita

Laita uuni kuumentumaan 200 asteeseen.

Ota piirakkavuoka, vuoraa se leivinpaperilla ja voitele vielä leivinpaperi, jotta piirakka ei tarttuisi siihen niin kiinni. Tämä operaatio edistää siis sitä, että saat piirakkaa irti vuoasta hermojasi menettämättä ja tuotoksen murentumatta.

Sekoita keskenään mantelijauhe, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Vaahdota keskenään voi sekä sokeri (tai makeutusaine). Lisää sitten kananmunat yksitellen, samalla hyvin sekoittaen.

Lisää seokseen kuivat aineet, jotka sekoitit keskenään aiemmin. Sekoita joukkoon myös suklaarouhe.

Kaada seos piirakkavuokaan ja paista siellä 200 asteeseen lämmenneessä uunissa 20-30 minuuttia.

Kun piiras on kypsä ja hieman jäähtynyt, voit tehdä sille kuorrutteen.

Sulata suklaa kattilassa miedolla lämmöllä.

Lisää suklaan joukkoon kerma ja voi. Sekoita seos tasaiseksi.

Levitä suklaaseos piirakan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään ainakin puoleksi tunniksi.

Nauti piirakka esimerkiksi kermavaahdon kanssa. Jäätelö tai jokin marjaisa kastike toimisivat varmasti myös oikein mainiosti!

P.S. Vielä on muutama tunti aikaa äänestää parasta suomalaista modernisoitua perinneruokaa Helkan kisassa täällä. Äänestäneidenkin kesken arvotaan palkintoja, joten sinne äkkiä klikkaamaan jos et ole vielä ääntäsi antanut!

Karpimmat lätyt

Karppaava ystävä kehui tehneensä onnistuneita ja hyvänmakuisia lättyjä vähähiilihydraattisesti. Olin itse kuvitellut että moisia olisi vaikea saada pysymään koossa ja uteliaisuuteni heräsi. Niinpä tässä eräänä iltana kun mieli teki jotain herkkuja, päätin kokeilla karppien lättyjen paistamista itsekin. Resepti on peräisin karppaajien reseptistöstä.

Karppaajan lätyt

3 kananmunaa
2 ruokalusikallista sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhoa
0,5 desilitraa kuohukermaa
Ripaus suolaa ja vaniljasokeria

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki.

Lisää munien joukkoon sulatettu voi ja sekä mantelijauho.

Lopuksi sekoita joukkoon myös kerma sekä ripaukset suolaa ja vaniljasokeria.

Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna turvota hetki.

Paista lätyt lettupannulla tai pienellä paistinpannulla voissa rapsakoiksi.

Lättytaikina tuoksui paistuessaan melko autenttiselle tavalliseen lättytaikinaan verrattuna. Maussa oli tietysti hieman eroa, mutta yllättävän hyviä nämä olivat. Ainakin pienellä blinipannukokoisella pannulla paistettuna koossapysymisenkään kanssa ei ollut ongelmia.

Tarjoa letut herkkutäytteiden kanssa, myös suolaiset käyvät! Tällä kertaa nautin lättyni sokeroimattoman mansikkahillon sekä kermavaahdon kera.

Kardemummaiset mustikkamuffinssit

Parempi puoliskoni täytti vuosia perjantaina. Sehän oli tietysti hyvä syy kutsua ihmisiä kekkeröimään luoksemme lauantai-illaksi. Kakkuna toimi synttärisankarin toiveesta ihan tavallinen mansikkakermatäytekakku, mutta halusin tarjota jotain muutakin makeaa leivonnaisosastoa vaihtoehdoksi kakulle.

Olin jo aiemmin törmännyt kiinnostavaan kardemummaisten mustikkamuffareitten reseptiin minnin blogissa, joten päätin tekaista niitä, etenkin kun nämä sopivat karppaavillekin vieraille.

Mustikka-kardemummamuffinssit
(Noin 12 kappaletta)

150 grammaa voita
0,75 desilitraa hedelmäsokeria
2 kananmunaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,5 teelusikallista kardemummaa
200 grammaa mantelijauhoa/jauhetta
Noin 200 grammaa pakastemustikoita

Paperisia muffinssivuokia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää voi-sokeriseokseen kananmuna ja sekoita.

Sekoita joukkoon myös mantelijauhe, leivinjauhe ja kardemumma.

Lisää joukkoon vielä mustikat ja yritä sekoittaa taikina tasaiseksi. Taikina on melkoista tönkköä, joten sekoittaminen on hankalaa. Itselläni mustikat eivät sekoittuneet kunnolla, mutta ripottelin niitä sitten muffinssivuokiin erikseen.

Minä laitoin muffinssipeltini koloihin vielä paperiset muffinssivuoat helpottamaan muffareitten irrottamista ja esillelaittoa. Suosittelen. Mutta jos käytät pelkkiä paperivuokia, ne kannattaa laittaa leivinpaperoidulle uunipellille. Ja jos käytät niitä paperisia pelkästään niin laita vaikka pari kappaletta päällekkäin, pysyvät paremmin koossa.

Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin. Helpoiten ehkä sujuu kahden ruokalusikan avulla.

Paista muffareita 175-200 asteessa noin 15 minuuttia.

Nämä muffinssit kannattaa tarjoilla vasta viilennyttyään, sillä taikina on lämpimänä kovinkin murenevaista. Olivat kuulemma todella hyviä, vieraille siis kelpasi niin hyvin etten lopulta itse ehtinyt maistaa ainuttakaan. Erään leivonnaisista yleensä piittaamattoman vieraan mielestä nämä olivat parasta leivonnaista mitä hän on maistanut.

Vaniljaista semifreddoa ja pähkinäistä suklaata

Viikonlopun jälkiruokana toimi tällä kertaa vaniljainen semifreddo, joka sai kaverikseen pähkinäistä suklaaherkkua. Molempiin otin reseptivinkkiä 100 parasta GI-ruokaa opuksesta.

Pähkinäinen suklaaherkku

100 grammaa tummaa suklaata
Pähkinöitä (esim. cashew-, hassel- ja parapähkinöitä)

Rouhi pähkinät veitsellä. Levitä pähkinärouhe leivin- tai voipaperin päälle.

Sulata suklaa esimerkiksi mikrottamalla hetki kerrallansa tai sitten turvallisemmin vesihauteessa.

Kaada sula suklaa pähkinärouheen päälle.

Anna jäähtyä ja jähmettyä, murra sitten paloiksi.

Pähkinäinen suklaa maistuu tietysti ihan siltäänkin hyvän kahvin kanssa. Semifreddon lisäksi sitä voi kirjan vinkin mukaan lisätä esimerkiksi hedelmäsalaatinkin joukkoon.

Vaniljainen semifreddo
(6 annosta)

Puolikas vaniljatanko
2 munankeltuaista
Vajaa desilitra sokeria (tai makeutusainetta)
2,5 desilitraa kuohukermaa
2 munanvalkuaista
Ripaus suolaa

Erottele kananmunista valkuaiset toiseen ja keltuaiset toiseen kulhoon.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri/makeutusaine sekaisin.

Vatkaa kerma paksuksi kermavaahdoksi omassa kulhossaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi vaniljat kerman sekaan. Sekoita.

Mausta valkuaiset ripauksella suolaa ja vatkaa ne kolmannessa kulhossa kovaksi vaahdoksi.

Sekoita kermavaahto ja valkuaisseos keltuaisseokseen. Kääntele ainekset varovasti sekaisin.

Peitä kulho kelmulla tai kaada seos muuhun pakastuksen kestävään astiaan. Pidä pakastimessa käyttöön saakka.

Vaniljan lisäksi tai sen sijaan voi semifreddoon sekoittaa vaikkapa 100 grammaa tummaa suklaata tai paahdettuja pähkinöitä. Kuten jo ylempänä totesinkin, meillä semifreddo sai nautintavaiheessa kaverikseen pähkinäistä suklaata.

Tiskiä tulee paljon, mutta on sen arvoista. Maku oli tosi hyvä ja sinänsä tämä oli helppo valmistaakin. Ja voi kätevästi tehdä etukäteen pakkaseen odottamaan!

Savupekonia ja siitakkeita keitossa

Vuoden 2011 ensimmäinen Glorian ruoka & viini on saanut monet ruokabloggaajat inspiroitumaan resepteillään. Erityisesti savuisen siitakesienikeiton ohje on päässyt toteutukseen useammassakin keittiössä.

Luotin kanssakokkaajien arvioihin ja päätin itsekin testata keittoa menneenä viikonloppuna. Olen jo tovin halunnutkin tehdä jotakin sienekästä alkupalaa, joten tämä ohje vastasi kaipuuseeni paremmin kuin hyvin.

Idean valkoviinin käyttöön sain Marilta, savuisuuden luomiseen muulla kuin Kippari-kermalla taas Jaanalta. Ruokakaupassa ei nimittäin ollut kyseistä kermaa eikä minulla kotona nestemäistä savuakaan, joten päädyin luomaan savuisuusosion savupekonin avulla. Tässä siis resepti sellaisena, kuin itse keittoni keittelin.

Savuinen siitakesienikeitto

100 grammaa siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
1 ruokalusikallinen kuivattua luomurosmariinia
2 ruokalusikallista voita
1 desilitra kuivaa valkoviiniä
1 Fond "Du Chef" -"liemikuutio" (meillä lihainen)
2,5 desilitraa kermaa
Muutama siivu savupekonia

Tarvittaessa
1-4 desilitraa vettä
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna rosmariini morttelissa tarvittaessa. Minun käyttämäni luomurosmariini on sen verran "pitkäoksaista" että murensin sen morttelissa ennen käyttöä.

Kuumenna voi kattilassa ja lisää kattilaan sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Kuullota muutama minuutti.

Lisää valkoviini ja anna kuplutella tovi, kunnes viini on osittain haihtunut.

Lisää fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.

Lisää vettä, jos keiton koostumus näyttää mielestäsi liian paksulta. Voit myös halutessasi rouhaista joukkoon hieman mustapippuria myllystä (ja suolaa, mutta savupekoni on sen verran suolaista, ettei välttämättä tarvitse).

Pilko muutama siivu savupekonia ja laita palat kylmälle pannulle. Anna pannun kuumeta ja ruskista pekonipalat rapsakoiksi. Siirrä talouspaperin päälle imeyttämään enin rasva paperiin ja odottamaan keiton valmistumista.

Kauho keittoa lautaselle ja kokoa päällimmäiseksi keko rapsakoista savupekonin palasista. Nauti!

Vaikka kanssaeläjä ei perusta esimerkiksi sienikastikkeesta ollenkaan, maistui sienikeitto hänellekin varsin hyvin. Erityisesti savupekonin käyttö sai aikaan tyytyväisiä ja hyväksyviä äännähdyksiä ruokapöydän toisella puolella. Tämä keittoresepti jääkin takuuvarmasti alkupalarepertuaariini, sillä maku oli todella kohdallaan ja toteutuskaan ei vaatinut kovin suuria ponnisteluita.

Vaniljainen panna cotta

Milloinkahan oppisin lukemaan reseptit etukäteen, ajoissa ja loppuun saakka ennen toteutusta? Kyllähän minä tiesin, että panna cotta ei hyydy ihan hetkessä, mutta että se vie vähintään 3 tuntia?!

Ei siis mennyt ihan putkeen eilinen jälkkärikokkailu, kun sain panna cotat jäähtymään vasta puoli viiden aikaan, jonka jälkeen suoraan aloitin alku- ja pääruokien valmistuksen. Jälkkäri ei tosiaan tullut putkeen muiden ruokien jälkeen, vaan piti kehittää väliin hätäjälkkäriksi pienet nöttöset parista juustosta, tummasta suklaasta ja muutamasta suolapähkinästä. Panna cotta tarjottiin sitten pari tuntia itse ruokailun jälkeen.

Valmistukseen otin tähänkin (kuten alkuruokaan) vinkin 100 parasta GI-ruokaa -kirjasta, mutta puolitin kirjan 6 annoksen reseptin ja käytin makeutusaineen sijasta ihan tavallista sokeria. Karpin version siis saa kun korvaa sokerin jollakin haluamallaan makeutusaineella.

Vaniljainen panna cotta
(4 pientä annosta tai 2 isompaa)

1 liivatelehti
2,5 desilitraa kuohukermaa
0,25 desilitraa sokeria
Puolikas (reilu ja luomu) vaniljatanko

Laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan noin 5 minuutiksi.

Kiehauta kattilassa kerma ja sokeri.

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet suoraan kattilaan kermasokeriseokseen.

Nosta kattila liedeltä, purista liivatteesta vesi ja lisää liivate kermaseokseen.

Sekoita kunnes liivate on sulanut.

Anna seoksen jäähtyä hieman ja lusikoi se sitten annosvuokiin tai laseihin.

Panna cotan tulee hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tunnin ajan.

En edes yrittänyt kumota panna cottaa, vaan tarjosin sen suoraan lasista. Merituuli Sillä sipulilasta on todennut kumoamisen suhteen saman.

Päälle vuolin koristeeksi vähän lastuja tummasta luomusuklaasta, kun ulkonäöllisesti pelkkä panna cotta on vähän valju. Tai kuten aviomieheni kauniisti ilmaisi; "ai tää on tätä tosi makeaa räkää". Jep, maistui silti!

Mozzarellanyytit

Alkuruoka on minulle jotenkin se haastavin juttu keksiä, jos aikoo kokkailla useamman ruokalajin aterian. Pääruoka on useimmiten se, minkä ympärille lähden ateriaa kokoamaan ja jälkkäri-ideoita tulee paljon helpommin kuin alkupalojen. Monesti viikonloppuisin meillä syödäänkin pää- ja jälkiruokaa, mutta ei alkupaloja.

Tämän alkupalaohjeen löysin viikolla keittokirjoja pläräillessäni. Ohje on Ola Lauritzsonin ja Ulrika Davidssonin 100 parasta GI-ruokaa -kirjasta, jonka olen taannoin pelastanut työpaikalta, kun arvostelukappaleita oli yleisessä jaossa. Noudatin ohjetta lähestulkoon kirjaimellisesti, mutta pienensin määriä alkuperäisestä neljän hengen ohjeesta ja tuoreiden sokeriherneiden sijasta käytin ihan pakastekamaa.

Mozzarellanyytit
(kahdelle)

100 grammaa herneitä
0,5-1 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 mozzarellapallo
Noin 50 grammaa parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Kiehauta herneitä minuutti-pari kiehuvassa vedessä. Kumoa sitten herneet uunivuokaan ja valuta päälle oliiviöljyä. Mausta rouhimalla suolaa ja mustapippuria myllystä päälle.

Leikkaa mozzarellapallo neljäksi viipaleeksi. Halkaise kinkkuviipaleet pituussuunnassa kahtia.

Kääri 2 kinkkusuikaletta kunkin mozzarellasiivun ympärille.

Lado juustokinkkunyytit hernepedin päälle uunivuokaan.

Gratinoi nyyttejä uunin yläosassa 5 minuuttia (tai enemmän, riippuen kuinka lämmintä haluat juuston ja herneiden olevan ja miten rapsakkaa kinkun).

Halutessasi voit koristella nyytit tarjoiluvaiheessa vielä paahdetuilla auringonkukansiemenillä ja tuoreella basilikalla. Itse jätin koristeet pois.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, joka oli siis tuplamäärät tässä mainituista ja ohjeistettu olevan neljälle ruokailijalle. Tässäkin oli ehkä toinen nyytti liikaa, joten mielestäni ihan yksi nyytti per ruokailija on ihan hyvä määrä alkuruokana. Aviomiehelle kahdessa nyytissä oli liikaa juustoa ja hän halusikin vinkata, että mikäli ruokailija kärsii krapulasta, niin juuston määrää kannattaa vähentää ja kinkun lisätä. Itselleni maistui tällaisenaan oikein hyvin.

Tosi kiva alkuruoka ja helppo toteuttaa, joten tämä jäänee varmasti yhdeksi luottoalkupalaksi repertuaariini jatkossakin.