Paahdettu lohi ja sitruunainen tomaatticouscous

Olin päättänyt kesälomani aikana tuhota jo melko pitkään viinitelineessä viihtyneen rosé-samppiksen, De Saint-Gall Brut Rosén. Alkon ruokasuositusten mukaan juoman kanssa sopivat yhteen rasvainen kala sekä linnut. Halusin kokata viinille arvoistaan ruokaa, jotta makuyhdistelmä olisi varmasti onnistunut. Oma viiniasiantuntemukseni ei tähän kuitenkaan aivan riittänyt, joten kysyin neuvoa à la gourmande -blogin Ninniltä, koska satun tietämään, että hän on varsinainen makumestari ja tietää paljon viineistä.

Ninnin makuvaisto johdatteli paahdetun lohen ja couscousin suuntaan, eikä suunta ollut ollenkaan väärä! On aivan pakko nostaa hattua ihmiselle, joka onnistuu löytämään ne oikeat makuvivahteet pariksi viinille, jota ei edes ole itse aiemmin nauttinut. Mahtavaa, osaisinpa itsekin!

Paahdettu lohi ja sitruunainen tomaatticouscous

(yhdelle)

1 annos luomu täysjyväcouscousia

1,5 teelusikallista suolaa

0,5 teelusikallista (savu)paprikajauhetta

1 ruokalusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä

Puolikas pieni punasipuli

1 sitruuna (koko sitruunan kuori raasteena + mehut puolikkaasta)

1 ruokalusikallinen öljyä

5 kirsikkatomaattia

Noin desilitra tuoretta basilikaa silputtuna

Pala lohta

Valmista couscous paketin ohjeen mukaan.

Kuori pala inkivääriä ja raasta se couscousin joukkoon. Sekoita couscousiin myös suola sekä paprikajauhe. Pidä lämpimänä.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Raasta sitruunasta kuori pieneen kulhoon. Purista puolikkaasta sitruunasta mehut samaan kulhoon ja sekoita joukkoon myös punasipulisilppu sekä öljy.

Halkaise kirsikkatomaatit ja silppua basilika.

Kuumenna paistinpannu ja pieni loraus öljyä. Ripottele pannulle myös merisuolaa. Paista lohi pannulla haluamaasi kypsyysasteeseen niin, että pinnasta tulee hieman rapea ja paahtunut. Kypsyyden edistymistä voi näppärästi seurata palan sivusta katsoen.

Sekoita couscousin sekaan punasipuli-sitruuna-öljyseos, halkaistut kirsikkatomaatit sekä basilika.

Tarjoile paahdettu lohi sitruunaisen tomaatticouscousin kanssa ja nauti mieluusti kaverina rosé-sampanjaa.

Tämä oli ehkäpä paras itse koskaan kokkaamani ateria, ainakin yhteen niin upeasti toimivien makujen puolesta. Ateria sopi sampanjalle täydellisesti. Lohen kypsyydessäkin onnistuin kerrankin hyvin, minussa kun tuppaa olemaan käryyttäjän vikaa ja usein paistan vähän liikaa kuin liian vähän. Tällä kertaa kuitenkin kypsyys oli juuri sellainen kuin pitikin, keskeltä vielä aavistuksen kuultava, mehevä ja maukas.

Aterian herkullisuutta ei lainkaan vähentänyt se, että sain nauttia sen kesän viimeisenä lämpimänä päivänä, viettäen omaa laatuaikaa ja kesälomafiiliksissä vielä ollen.

Tiedän muutamien muidenkin jo tätä kokeilleen ja ilman samppistakin tämä on kuulemani mukaan oikein toimiva resepti, joten voin kyllä varauksetta suositella kokeilemaan!

Euroviisuja ja ystäviä

Kun ihanaiset Pastanjauhajat esittivät taannoin nyyttärikutsunsa, vastasin minä toki heti myöntävästi (olinpa saattanut kyselläkin jo yhteisten euroviisuiltamien perään aiemmin). Paikalla oli enimmälti monista aiemmistakin kokkausilloista tuttu porukka, mutta tällä kertaa joukkoomme uskaltautui yksi uusikin tulokas eli Kokit ja Potit -blogin Hannele.

Hannele oli valmistautunut illan väljään teemaan varsin ajatuksella, sillä hän toi muassaan yllä näkyvien ihanien marinoitujen valkosipulinkynsien lisäksi perisuomalaista ruisleipää sekä hapankaalipataa. Saksalaiset kun tunnetusti pitävät hapankaalista ja illan yksi ohjelmanumero oli katsoa, kuka Suomea keväämmällä Saksassa pidettävissä Euroviisuissa oikein edustaakaan.

Eräs isäntäväen ystävistä oli puolestaan tehnyt näitä ihania kääröjä, joiden sisältä löytyi ainakin pinaattia. Vaikka en suuri pinaatin ystävä olekaan, niin hyviltä maistuivat silti minunkin suussani.

Kuten on käynyt ilmi, illanvietossa oli osallisena useampikin ihminen joita perjantaina julkistetut Nokia-uutiset koskettavat enemmän tai vähemmän läheltä liipaten. Pullollinen suruntappoa oli siis paikallaan.

Itselläni oli tarkoitus tehdä muun muassa valkosipulisia luomunaudan jauhelihasta tehtyjä lihapullia viemisiksi, mutta onnistuin kärväämään ne jokseenkin kuiviksi koppanoiksi. Kuvien ulkopuolelle jäivät myös suklaa-pähkinäherkut, jotka blogista jo löytyvätkin.

Kaappiin oli jäänyt pyörimään melkoinen pussukka luomuista täysjyväcouscousia, joten päätin tehdä siihen pohjautuvaa salaattia.

Couscous-salaatti
(Hesarin ohjeesta mukaeltuna iso salaattikulhollinen)

5 desilitraa (luomua) täysjyväcouscousia
5 desilitraa vettä
1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
3 teelusikallista paprikajauhetta
3 teelusikallista mustapippuria
Noin desilitra kurpitsansiemeniä
Säilyketörpöllinen käyttövalmiiksi käsiteltyjä (luomu) kikherneitä
1 teelusikallinen suolaa
2 teelusikallista (luomu) korianterijauhetta
2 ruokalusikallista (luomu) soijakastiketta
Puoli ruukkua tuoretta persiljaa
1 keskikokoinen (luomu) keltainen paprika
1 (luomu) punasipuli
1 tuorekurkku
Pienehkö purkillinen vihreitä (luomu) oliiveja
1 mieto punainen chili

Lisäksi salaattia maustamaan
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa

(Sitruunamehua)

Kuumenna kattilassa oliiviöljyä. Lisää joukkoon puolet paprikajauheesta ja mustapippurista sekä tomaattipyre. Sekoita joukkoon couscous.

Ota kattila pois liedeltä ja kaada couscousin päälle kiehuva vesi. Laita kansi kattilan päälle ja anna hautua noin viisi minuuttia. Tee sen jälkeen couscousista irtonaista haarukan avulla, lisää suola ja kaada couscous salaattikulhoon jäähtymään.

Kaada couscousin päälle kikherneet ja ripottele päälle loput paprikajauheesta, mustapippurista sekä korianterijauhe. Lisää myös soijakastike. Sekoita.

Silppua salaattiin sopivaan olomuotoon paprika, tuorekurkku, persilja, punasipuli sekä chili. Kaada salaattikulhoon ja sekoita.

Lisää salaattiin vielä kurpitsansiemenet ja oliivit.

Mausta vielä lopuksi oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla, eikä sitruunamehutujauskaan pahaksi ole.

Koska edellisviikonloppuna saatoin olla Helkan tilaisuudessa tekemässä sitä versiota auramoussesta, johon meni korianteria persiljan sijaan, halusin kokeilla onneani moussen kanssa uudemman kerran.

Helkan Aura gold -mousse

125 grammaa Aura goldia
100 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
1 desilitra kuohukermaa
Nippu (tai puolikas tosi isosta) tuoretta persiljaa
Mustapippuria, suolaa

Murustele homejuusto, silppua persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkean olomuodon varmistamiseksi.

Toinen tahna, joka mielen päällä on pyörinyt jo tovin, on Kädenvääntöä -blogin Pitkän hehkuttama simppeli artisokkatahna. Meidän lähikaupassa, vaikka se K-merkkinen onkin, ei ollut Pitkän suosittelemia Pirkka Parhaat -sarjan artisokkia, mutta sieltä löytyi Polli-merkkisiä maalaisartisokkia mausteöljyssä. Toimivat oikein hyvin!

Artisokkatahna

1 purkillinen öljyyn säilöttyjä artisokansydämiä
2 kynttä valkosipulia

Soseuta vaikkapa sauvasekoittimella artisokat ja valkosipulit. Notkista tahnan koostumus mieleiseksi lisäämällä artisokkien säilöntäöljyä.

Tahna keräsi suosiota myös Oulussa, joten kiitos vaan Pitkälle yksinkertaisen mutta sitäkin herkumman reseptin jakamisesta!

Koska testasin viime vuonnakin Glorian ruoan & viinin näkkärireseptiä, päätin tehdä niin myös nytkin kun sellainen taas vuoden ensimmäisestä numerosta löytyi.

Tillinäkkileipä
(Glorian ruoka & viini 1/2011)

1,25 desilitraa maitoa
6 grammaa tuorehiivaa
1,75 desilitraa vehnäjauhoja
1,75 desilitraa ruisjauhoja
1,5 teelusikallista leivinjauhetta
2 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen sokeria
25 grammaa sulatettua voita
1,5 ruokalusikallista raastettua piparjuurta
0,25 desilitraa hienonnettua tilliä

Minä laitoin noin 2,5 desilitraa luomuruisjauhoja ja noin desilitran luomugrahamjauhoja. Lisäksi jätin piparjuuren kokonaan pois, koska kaikki käsiini Stockalla osuneet olivat homeessa. Ohjeen mukaan tästä tulee neljä pellillistä, mutta ainakaan minä en saanut käsin kaulittua taikinaa niin ohueksi että ihan niin runsaasti olisin näkkäriä saanut valmistettua.

Liuota hiiva kylmään maitoon kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri.

Sekoita kuiva-aineet maidon ja hiivan joukkoon. Lisää mukaan vielä voi, piparjuuri ja tilli.

Vaivaa taikina tasaiseksi. Taikinan tulisi olla kiinteä eikä se saisi tarttua sormiin.

Kauli sitten taikina erittäin ohueksi pastakoneella; kavenna telojen väliä aste asteelta ja kauli lopuksi ohuimmalla telojen välillä. Jauhota taikinaa tarvittaessa.

Jos et omista pastakonetta, niin voit kaulita taikinan kaulimen avulla kevyesti jauhotetulla pöydällä.

Nosta näkkärilevyt leivinpaperoiduille uunipelleille. Anna leivän pinnan kuivua peittämättä noin 15 minuuttia.

Paista näkkärit kiertoilmalla 220-asteisessa uunissa noin 8 minuutin ajan.

Näkkäri säilyy reseptin mukaan huoneenlämmössä reilun viikon verran. Tilli toi hauskan lisän näkkäriin ja molemmat yllä mainitut tahnat maistuivat hyvältä näkkärin päällä.


Blogittomat vieraat olivat myös valmistaneet meille jälleen kerran jos vaikka mitä herkkuja. Kaikkea en edes saanut kameraan tallennettua, mutta tässäpä parit maistiaiset kuitenkin.

(Diplomi-)insinöörin keittiön Pekka oli tapansa mukaan myös ollut herkkukokkituulella. Yllä näkyvät ihanat juustopallerot olivat suorastaan syntisiä, mutta niin järjettömän herkullisia naposteltavia. Olisin voinut syödä vaikka yksin melkein koko vadillisen!

Ja lopuksi vielä kirsikkana postauksessa jälkiruokaotos. Kyseessä oli French Laundry -versio Banana Splitistä.

Varsin hauskaa, täyttävää ja kosteaa oli jälleen, kiitos jokaiselle mukana olleelle!

Sopivasti tulinen couscous-salaatti

Bongasin kivan couscous-salaatin ohjeen Puolialastoman kokin blogista taannoin. Eräänä perjantai-iltana, kun piti taas kerran saada suhteellisen vikkelästi jotain hyvää apetta nenän eteen, otin reseptin toteutukseenkin saakka. Tein salaatista vähän oman muunnelman sen mukaan mitä oli saatavilla ja pienensin reseptiä muutenkin sopimaan yhdelle.

Sopivasti tulinen couscous-salaatti
(yhdelle nälkäiselle)

1 desilitra täysjyväcouscousia
1,5 desilitraa vettä
Loraus oliiviöljyä

1 naudan filepihvi
Paprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria myllystä

1 pieni punasipuli
Puolikas punainen paprika
Yrttejä (tuoreita tai kuivattuja, itse taisin laittaa ainakin basilikaa ja timjamia)
Puolikas tai kokonainen punainen tuore chili ilman siemeniä
Loraus kalakastiketta
Puolikas lime

1 desilitra turkkilaista/kreikkalaista tai muuta vastaava jogurttia
Kuivattua minttua
1 pieni valkosipulin kynsi
Loraus sitruunamehua

Valmista ensin kastike. Silppua valkosipuli pieneksi tai purista puristimella jogurtin joukkoon. Sekoita sekaan myös minttua ja loraus sitruunamehua. Voit laittaa myös suolaa ja pippuria, jos tykkäät. Sekoita hyvin ja laita sitten kastike jääkaappiin maustumaan.

Seuraavaksi valmistetaan couscous. Laita siis vesi kiehumaan, lorauta sekaan oliiviöljyä. Kun vesi kiehuu, sekoita joukkoon couscous. Anna couscousin turvota muutama minuutti. Kannattaa laittaa hella niin pienelle kuin mahdollista ilman että kuitenkaan sammutat lämpöä kokonaan. Sekoita välillä puuhaarukalla tai vastaavalla, jotta couscous pysyy irtonaisena.

Kypsennä pihvi paistamalla se esimerkiksi valurautaisella parilapannulla kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää couscousin sekaan valikoimiasi yrttejä ja paprikajauhetta. Silppua sekaan myös chili sekä punasipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta mukaan pienesti kalakastiketta ja purista puolikkaasta limestä mehut. Pilko tai viipaloi myös pihvi.

Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja laita salaatti maustumaan jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Tarjoile salaatti jogurttikastikkeen kanssa. Mausteiden määrää säätelemällä voit tehdä salaatista omaan makuusi sopivan. Jos tykkää tulisesta niin lisää chiliä ja kalakastikkeella voi tavallisen suolan lisäksi säädellä salaatin suolaisuutta.

Tämä oli oikein kivaa vaihtelua, ja jotakin tämän suuntaista tulee varmaan tehtyä toisenkin kerran. Seuraavalla kerralla käytän ehkä rohkeammin chiliä ja yrttejä.

Synttärikekkereiden kattaus

Kuten jo tuli aiemmassa postauksessa todettua, meikäläinen vanheni viime viikolla. Syntymäpäivä on aina hyvä tekosyy näin isompanakin vielä kutsua ihmisiä kylään. Pienenä aina harmitti, kun oli syntynyt kesällä, eikä koulukaverit keskellä kesälomaa aina välttämättä päässeet mukaan juhlimaan. Sama loma-ajan ongelma toki on edelleen, mutta nykyään ehkä omat vaikuttimet kutsua ihmisiä vieraiksi juhliin ovat erit kuin lapsena. Nykyään on mukavaa suunnitella tarjoiluja ja tehdä niitä, sekä nauttia ihmisten seurasta. Lapsena ei miettinyt itse tarjoiluja sen kummemmin, tärkeämpää oli ehkä saada olla yhtenä päivänä huomion keskipisteenä ja tietysti jännittää, millaisia lahjoja vieraat tuovat.



Synttäritarjoiluja näytillä. Tällä kertaa tarjolla oli valkosuklaa-mansikkatäytekakkua, halloumi-perunasalaattia, couscous-salaattia, kanapizzaa, lihapullia, puolukka-ruisleipää, patonkia, valkosipulivoita ja tietysti naposteltavia, kuten kurkkua, porkkanaa, nachoja, sipsejä, salsaa ja kermaviilidippejä. Juomapuolena tarjoilimme kesäisiä mansikkamargaritoja uuden blenderimme kunniaksi. Loppuillan margaritat tosin olivat jo kaikkea muuta kuin oikeaoppisia, mutta hyvin nekin vieraisiin upposivat!

Couscous-salaatti

2 desilitraa kuivaa couscousia
2 desilitraa kiehuvaa vettä
0,5 teelusikallista suolaa

2 tomaattia
1/3 isosta tuorekurkusta
Pieni punasipuli
2 ruokalusikallista (luomu) appelsiinimehua
1,5 ruokalusikallista sitruunamehua
Aurinkokuivattuja tomaatteja (pieni purkki)
2 ruokalusikallista tomaattien öljyä
Tuoretta minttua
(Tuoretta korianteria)
40 grammaa paahdettuja pinjansiemeniä
200 grammaa kypsiä kikherneitä
Mustapippuria

Suuntimia tähän salaattiin otin Kasviskeittiöstä, jonne googlettelemalla etsiessäni sopivaa salaattitarjottavaa päädyin.

Sekoita suola raakaan couscousiin. Keitä vesi ja kaada se couscousin päälle. Laita astian päälle kansi ja anna vedelle aikaa imeytyä noin 20 minuuttia. Sillä aikaa voit pilkkoa muut ainekset.

Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta niitä. Kun couscous on valmista, sekoita sen joukkoon silputut tomaatit, kurkku, punasipuli, sekä aurinkokuivatut tomaatit. Kaada joukkoon kikherneet (laitoin Go Greenin tetran), pinjansiemenet, öljyä tomaateista, sitruunamehua sekä appelsiinimehua. Rouhi perään mustapippuria ja silppua vielä sekaan minttua (ja korianteria, jos haluat ja on, minulla ei ollut). Sekoittele ainekset hyvin sekaisin ja tarkista suolan määrä.



Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut lievä couscous-kammo erään epämiellyttävän ravintolakokemuksen jälkeen. Onneksi eräs toinen ravintolakokemus korjasi asiaa. Uskalsin siis elämäni ensimmäistä kertaa tarttua kaupassa couscous-pakettiin tämä salaatti mielessäni. Lopputulos kyllä maistui, sekä minulle, että muille. Tämä "omituisen näköinen salaatti", niin kuin eräs miespuolinen vieras tätä luonnehti, maistui omituisuudestaan huolimatta ihan hyvin vieraille (paitsi kanssaeläjälle, joka ei edes maistanut).

Halloumi-perunasalaatti

Jäävuorisalaattia
Rucolaa
Reilu puoli kiloa uusia pieniä perunoita keitettynä
Oranssi paprika
Ruohosipulia
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa
Mustapippuria
Halloumia
(Fetaa)

Tähän salaattiin puolestani nappasin osviittaa Me Naisista (numero 25-26, 2009). Muutin aineksista alkuperäisohjeen minitomaatit paprikaksi ja sattuneista syistä osan halloumista korvasin ex-tempore fetalla.

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo keittämästä liian kypsiksi. Anna jäähtyä. Paista halloumin pintaan väri pannulla tai grillissä (sopiva väri ei ole musta, vaikka minä osan omasta halloumistani käräytinkin ja loppukin oli varsin tummanpuhuvaa... tämän vuoksi pelastusfetaa täytyi myös lohkoa mukaan). Revi jääsalaatti ja rucola laakealle tarjoiluvadille. Lado päälle puolitetut perunat sekä paprikapalaset. Asettele salaatin päälle myös halloumipalaset (ja feta). Silppua pinnalle ruohosipuli. Mausta salaatti oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja mustapippurilla.



Salaatista tuli ihan hyvä, vaikka meinasinkin tässä vaiheessa kokkailuja menettää hermoni totaalisesti. Olin nimittäin kokkailessani käräyttänyt epähuomiossa jo yhden kakkupohjan pilalle (uuni oli vahingossa kääntynyt 100 astetta liian kuumalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä) ja täten aikataulustani jäljessä. Sitten kun onnistuin ensimmäisten vieraideni kanssa jutustellessa vielä unohtamaan halloumit hetkeksi liian pitkään paistinpannulle, meinasin jo menettää toivoni minkään ruoan onnistumisen suhteen. Onneksi kakkupohja numero kaksi onnistui ja jääkaapissa oli fetaa salaatin pelastukseksi.

Mansikka-valkosuklaakakku
(16 annosta)

pohja:
6 kananmunaa
2 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

kostutus:
3 desilitraa (tuorepuristettua) appelsiinimehua

täyte ja kuorrutus:
200 grammaa valkoista suklaata
5-6 desilitraa kuohu- tai vispikermaa
1, 5 litraa mansikoita
2-3 ruokalusikallista Baileysia

Päätin jo toukokuussa Me Naisten numeroa 21/2009 lukiessani (ostan jostain syystä aina Me Naiset, jos esimerkiksi lähden mökkeilemään tai matkustan junalla, kannattaisi varmaan jo kohta ruveta tilaamaan sitä), että synttäreilleni haluan kokeilla tätä mansikka-valkosuklaakaakkua.

Kakun valmistus kannattaa aloittaa täytteestä. Paloittele valkosuklaa kulhoon. Kuumenna 4 desilitraa kermaa kattilassa kiehuvan kuumaksi. Kaada puolet kermamäärästä suklaapalojen päälle ja anna seistä puolisen minuuttia. Sekoita, kunnes suklaa sulaa. Lisää loput kuumasta kermasta ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi. Seoksen pitää jäähtyä kunnolla, joten sen voi tehdä jo edellisenäkin päivänä valmiiksi.

Leivo pohja. Levitä pyöreän (halkaisija noin 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sihtaa jauhoseos siivilän läpi munavaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes kakkuun painettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa, tai olet muuten varma pohjan kypsyydestä. Anna kakun jäähtyä ainakin 15 minuuttia, ennen kuin irroitat sen vuoasta. Kun pohja on irrotettu vuoasta ja jäähtynyt riittävästi, leikkaa se kolmeen kerrokseen.

Ota loput 1-2 desilitraa kermasta ja vatkaa se aika kovaksi kermavaahdoksi. Sekoita kerman joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan 2-3 ruokalusikallista Baileysta. Vatkaa myös jääkaapista ottamasi valkosuklaakermaseos kuohkeaksi. Puhdista ja lohko mansikat.

Kostuta kakun alin kerros mehulla. Jos tarjoat kakun vasta seuraavana päivänä, kostuta alinta kerrosta vähemmän kuin ylempiä, sillä kosteus valuu yön aikana alaspäin. Levitä sitten Baileys-kermavaahto alimpaan kakun väliin ja lado kerman päälle mansikkaviipaleita. Asettele päälle kakun toinen kerros ja kostuta taas mehulla. Levitä tähän kerrokseen osa valkosuklaakermasta ja lado sen päälle mansikkaviipaleita. Nosta päälle ylimmäinen kerros eli kansi ja kostuta sitäkin vielä hieman mehulla. Sivele kakun pintaan loput valkosuklaakermasta ja koristele mansikoilla. Ohje suosittaa kakun nostamista muutamaksi tunniksi viileään, jotta valkosuklaakerma vielä jähmettyy. Itse en tätä vaihetta ehtinyt toteuttaa, eikä kerma silti täysin plörähtänyt kakun päällä. Välttämätöntä jäähdyttely ei siis ole, vaikka suositeltavaa lieneekin.

Alkuperäiseen ohjeeseen ei kuulu Baileys-kermavaahto, mutta minä halusin sitä laittaa ja hyvin se tähän kokonaisuuteen sopikin. Jos et tee Baileys-kermaa, kannattaa valkosuklaakermaa käyttää säästeliäästi väleissä, tai ainakin minusta tuntui, että jos olisin vielä laittanut sitä seosta ensimmäiseenkin kakun väliin, olisi päällyskerros jäänyt aika ohueksi. Mutta ehkä se on vain minun vähemmän tarkka ja siloiteltu tapani päällystää kakkuja :) en ole mikään pursottajaihminen, ei riitä taito eikä hermo. Ainiin, ja alkuperäisessä ohjeessa kakun päälle kehoitettiin halutessaan laittamaan myös rouhittuja pistaasipähkinöitä mansikoiden kaveriksi.



Tekemäni kakut ovat kaikkea muuta kuin kauniita, mutta koetan aina uskotella, että maku on näissäkin tärkeämpää kuin ulkomuoto. Kaakku kyllä hävisi viimeistä palasta myöten ja oli omastakin mielestä mukavan makea, uusi kakkukokemus. Yleensä kun ei kakkuja kovin usein tule tehtyä, niin niitä tekee aina samalla vanhalla kaavalla.

Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 desilitraa piimää tai jugurttia
1,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa ruisjauhoja
1 desilitra grahamjauhoja
1 desilitra puolukkahilloa
0,5 desilitraa pellavansiemeniä
0,25 desilitraa hunajaa
1,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen soodaa

Tämä Vegemisiä-blogista lähtöisin oleva aivan ihana ja äärimmäisen helppo leipäohje on riemastuttanut useammassakin blogissa. Vihdoinkin sain itsekin ostettua leipävuoan ja kokeiltua leivän tekoa. Oli laatuaan ensimmäinen ruisleipä, jonka tein. Tiesin, että tällä reseptillä on vaikea epäonnistua. Edes se, että kokkasin tätä väsähtäneenä perjantaiyönä oltuani nauttimassa Egotripin ja Maria Lundin keikoista Rotuaaripiknikillä, ei onnistunut pilaamaan lopputulosta.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jogurtin määrä riippuu puolukkahillon olemuksesta; mitä kiinteämpi hillo, sitä enemmän voi laittaa nestettä. Minulla oli Pirkan puolukkahilloa ja koostumuksesta tuli 2 desilitralla jogurttia ihan passeli. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina vuokaan. Taikinan ei tarvitse nousta, joten sen voi laittaa uuniin heti, kun lämpö on uunissa kohdallaan. Anna paistua tunnin verran. Oma leipävuokani on melko pieni, joten näillä mittasuhteilla tuli ihan sopivan kokoinen leipä. Jos omistaa isomman vuoan tai haluaa muuten tuhdimman leivän, voi aineksia huoletta lisätä, kunhan sitten muistaa tarkkailla paistoaikaa.



Ruisleipää ja kaupan uunissa paistettavia esivalmiita patonkeja nautittiin paahdetun chilin makuisen tuorejuuston sekä sekoittelemani valkosipulivoin kera. Valkosipulivoihin tuli noin 100 grammaa voita ja noin 5 keskikokoista valkosipulin kynttä puristettuna. Tulos oli aika valkosipulinen, mutta eipä se onneksi tuntunut haittaavaan ketään.