Taolle lähdimme lopulta siksi, että huomasimme edullisimman tavan matkustaa eteenpäin Bangkokiin Vietnamin-lentoamme varten olevan Taolta lautalla Chumptoniin ja sieltä bussilla Bangkokiin. Sukeltaminen jäi välistä ja snorkkelointikin lopulta, kun säät eivät oikein suosineet meitä.
Hedelmäkojuja ja -kärryjä näkyi vähän siellä täällä. Ostin lauttaa odotellessa viereiseltä hedelmätädiltä itselleni aamupalaksi mangon. Mango on yksi ehdottomista lempparihedelmistäni ja täällä se maistuu vielä monta kertaa paremmalle!
Majapaikkanamme Taolla toimi Saireen alueella sijainnut Sairee Sairee Guesthouse. Meillä oli maantasalla oleva huone, joka oli hyvin betonishenkisesti sisustettu. Ja homeessa. Ainakin kylppärin osalta. Hintataso oli Taolla Phangania korkeampi selkeästi majoituksissa ja vähän muutenkin. Kylppärin ikkunasta tunki sisään myös jostain raosta aina muutamia hyttysiä, vaikka siinä jonkinlainen hyttysverkko olikin. Niitä oli sitten kiva listiä vessakäyntien yhteydessä ja yrittää välttää pistoksia!
Sairee Sairee vältti kolmen yön ajan, jotka saarella oleskelimme. Mutta jos menisin uudestaan, niin raottaisin kukkaron nyörejä enemmän ja valkkaisin jonkun vähän paremman paikan. Sijaintinsa puolesta Sairee Sairee oli kuitenkin oikein hyvä. Sairee beach on saaren keskus satamakaupungin jälkeen ja hotellin lähellä oli palvelut hyvin saatavilla. Biitsille käveli parissa minuutissa.
Jos Phanganilla takseiltiin lavalla niin että oli sentään katos pään päällä, niin Taolla matkustettiin vielä reteämmin ilman katosta. Mikäs siinä hyvällä säällä oli istuessa, sateella vähän kehnompi. Matka Mae Haadin satamasta Sairee beachille maksoi mennessä 300 bahtia kahdelta hengeltä yhteensä ja poispäin lähtiessä otimme ensimmäisen taksin väsyneinä ja maksoimme satasen lisää.
Sairee beach ei ole Taon kaunein ranta, mutta suosituimmasta päästä kuitenkin kokonsa ja hyvien palveluidensa vuoksi. Ihan nätti se oli pilviselläkin säällä ja tähän aikaan vuodesta ei mitenkään väentungoksesta tarvinnut kärsiä!
Säälläkin tosin on oma vaikutuksensa asiaan. Jokaisena päivänä taisi sataa, kun Taolla olimme. Ei siis mitkään rantsukelit, vaikkei tietysti koko päivää satanutkaan.
Taosta sanotaan, että se on "drinking island with a diving problem". Käsittääkseni Tao on edelleen yksi edullisimmista paikoista päästä sukeltamaan ja vedet ovat siihen myös suotuisat. Sen huomasi sukelluskoulujen määrästä ja iltaisin kuppiloissa hengailevista sukellustyypeistä. Me sukelsimme tällä kertaa vain ämpärilliseen rommikolaa. Näitä bucket-drinkkejä oli myynnissä vähän joka toisessa kuppilassa saarella ja baareja tosiaan tuntui riittävän, joten ehkäpä sanonta pitää paikkaansa.
Iski hirveä pizzanhimo, joten kävimme saarelletulopäivänämme syömässä pizzat Vnizza-nimisessä ravintolassa. En odottanut ihmeempiä mutta itseasiassa pizzat olivat tosi hyvät! Omani oli valkoinen versio ranskankermalla ja mozzarellalla kyllästetynä.
Mikään kulinaarikohde Tao ei kyllä ole. Yleensä ruoka on aika keskinkertaista perusmättöä, kuten tämä jossain nimettömäksi jääneessä ravintolassa nauttimani vihreä tofucurry. Kastike sinänsä ihan jees, mutta kaikki muu vähän mössöä.
Kadunvarsilla oli usein myynnissä myös lettuja. Tyypit paistoivat letun haluamillasi täytteillä siinä nenäsi edessä ja pitihän sellaista maistaa. Tämä vähemmän kuvauksellinen yksilö oli täytetty mangolla ja suklaalla ja maistui mainiolta.
Tässäpä varmaan kolme yleisintä juttua Taolta: sukelluskoulun heppu, skootteri ja koirat. Tai sukelluskoulun tyypin skootterin kyydissä kulkeva koira, kuten tässä tapauksessa! Melko taitavia epeleitä.
Mekin vuokrasimme mopon ja kävimme ajelemassa Taon ei-erityisen-hyväkuntoisia ja todella jyrkkiä ja mutkaisia teitä pitkin. En suosittele heikkohermoisille.
John Suwan View Point lienee yksi parhaista, ellei paras paikka Taolla katsella maisemia yläsuunnasta. Melko lähelle pääsee teitä pitkin mutta loppumatka pitää kävellä. Tai ihan loppmatkaa voisi varmaan kutsua kyllä ihan patikoinniksi, sen verran jyrkästi piti nousta. Matkalle on onneksi laitettu köysiä auttamaan kipuamista. Näköalapaikasta näkee saaren molemmat puolet kivasti. Paikkaan on pieni 50 bahtin sisäänpääsymaksu, joka oli ihan ok näistä maisemista.
Tunsin oloni jokseenkin voittajaksi päästyäni tuonne ylös, sillä en ole korkeiden paikkojen ylin ystävä. Seisomaan en kyllä uskaltanut tuossa kielekkeellä nousta, siinä meni rohkeuden raja. Alaspäin meno jännitti, mutta onneksi sujui ihan mukavasti.
Samalla reissulla voi poiketa pienelle Freedom Beachille, joka on suoraan John Suwan View Pointin alapuolella. Tuulisena päivänä aallot löivät melko kovaa pienelle rannalle, mutta aika monta snorklaajaa näin kuitenkin chillaillessamme hetken rannalla ennen moporetkemme jatkamista. Nätti pieni ranta ja varmasti erityisen kiva vähän kauniimmalla säällä. Rannalla on yksi kahvila-ravintola, josta voi ostaa jotain pientä virvoketta ja se vuokraa myös snorklausvälineitä.
Poikkesimme myös Tanote Bayhyn uimaan. Ranta on todella jyrkkien tienmutkien ja alamäkien alapäässä. Niin jyrkkien, että meikäläisen usko mopon jarruihin alkoi olla koetuksella ja päästin pienen paniikki-itkunkin mopon kyydissä ollessa. Onneksi aallot olivat täällä tasaiset ja ihan rannassa oli iso lauma pikkukaloja, ja kylttien mukaan tosi lähellä rantaa myös korallia, joten tässä olisi aurinkoisempana päivänä ollut varmasti hyvä ja turvallinen paikka snorklaukseen. Kenttää puhelimissa ei kyllä ollut ja ravintolat näyttivät hitusen kalliimmilta hintatasoltaan.
Majapaikkaa vastapäätä kadun toisella puolella oli Su Chili. Söimme siellä yhtenä iltana ihan mukavat pöperöt. Oma medium-tulisena tilattu nuudelimättöni oli mediumiksi vallan tulinen, joten onneksi en mennyt tilaamaan tulista! Kanssareissailijan cashew-pähkinä-kana-hässäkkä oli myös hyvää, joten Su Chiliä voi Taon paikoista kyllä ihan suositella. Hintatasokin oli ihan ok,
Samaisessa paikassa sain vihdoin tyydytettyä sticky rice with mango -himoni, kun jaettiin jälkkäriksi annoksellinen. Hyvää oli!
Viimeisenä iltana kävin vielä pulikoimassa aalloissa ja heittämässä heipat merelle tältä erää. Istuimme terassilla rannalla juomassa lähtödrinksut ja katselimme auringonlaskua. Joku kumma haikeus siinä paikan vaihtamisessa aina on, vaikka ihan tekikin jo mieli jatkaa matkaa saarilta eteenpäin.
Viihdyttiin Taolla säästä huolimatta hyvin, siellä oli jotenkin kivasti elämää. Voisin kuvitella palaavani uudemmankin kerran. Samui jäi tällä kertaa välistä, mutta ehkäpä se ei olisi tarjonnut meille mitään sellaista hyvää, jota emme olisi jo Phanganilta ja Taolta saaneet.
Ostimme tosiaan netistä liput Taolta Chumptoniin ja sieltä jatkoimme bussilla Bangkokiin. Itse tulin hieman huonovointiseksi lähtöä edeltävänä yönä ja keinuva 2,5 tunnin katamaraanimatka oli normaalistikin merisairaalle aikamoista tuskaa. Bussimatka oli sentään ihan ok, ilmastointi ja vessa toimivat. Mitä nyt pääsimme nauttimaan kiinalaisten setämiesten läsnäolosta; heistä oli ihan ok ajaa ihmiset pois paikoiltaan, koska he halusivat niille (mitään paikkalippusysteemiä ei ollut), muiden yrittäessä nukkua oli toki ok toitottaa puhelimista täysillä jotain huonoa viihdettä tai pelejä ja lopulta itse nukkuessa kuorsata ja piereskellä täysin estoitta.
Tästäkin huolimatta pääsimme lopulta (myöhässä, tietysti!) perille Bangkokiin yöllä ja löysimme hotellin, jonka onneksi olin buukannut kävelymatkan päähän bussin jättöpisteestä. Paragon One Residence oli edullinen (800 bahtia/yö), siisti ja tosi kiva, sen mitä suihkussa käymisen ja muutaman tunnin yöunien aikana ehdimme havainnoida.
Sitten pitikin jo aamulla jatkaa matkaa lentokentälle ja kohti Vietnamia, jossa oleskelemme nyt. Blogin päivittäminenkään ei ole täällä ihan helppo nakki: blogspot kun on blokattu näemmä, joten hotellin wifillä ei päivittäminen onnistunut. Onneksi on prepaid -liittymä, jonka netin saatoin jakaa täksi aikaa koneelle.
Ikävistä terveyssyistä olemme jumittaneet tässä Hanoissa aika rauhallisissa tunnelmissa ekat päivät, mutta eiköhän tässä vielä jotain kivaakin ehditä ennen ensi viikon alkupuolella olevaa lentoa Laosiin.
