Helppo ja herkullinen keitto hokkaidokurpitsasta

Syksy on kurpitsa-aikaa. Kaupoista löytyy nykyään eri muotoisia ja värisiä kurpitsoita joka tarpeeseen. Olen syönyt erinomaisia kurpitsaruokia muiden laittamana mutta harvoin olen itse kotiuttanut kurpitsaa kaupasta. Lähinnä siksi, että useimmiten kurpitsat ovat olleet niin valtavia kooltaan, että yhden hengen taloudessa osa menisi melkein väistämättä haaskioon.

Tällä viikolla nappasin kuitenkin kauppareissulla mukaani sopivan pienen hokkaidokurpitsan, joka houkutteli ihanalla oranssilla värillään ja sympaattisella pyöreydellään. Ja oli kooltaan yhteen ruokaan menevän kokoinenkin!

Arvoin vielä eilen aamupäivästä mitä tekisin. Risottoa vai keittoa? Surffailin silmäilemässä eri reseptejä. Sitten löysin parikin eri ohjetta, joissa kerrottiin, että hokkaidokurpitsan voi laittaa sosekeittoon kuorineen! Helppous, tuo perisyntini kokkauksessa. Etenin pitkälti Elämisen sietämätön keveys -blogin ohjeella.

Kurpitsasosekeitto hokkaidokurpitsasta

1 pienehkö hokkaidokurpitsa (noin 500 grammaa kurpitsaa kun siemenet ja rihmasto on poistettu)

1 iso keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

5 desilitraa kasvislientä (nesteen määrä suhteutettuna kurpitsan määrään ja keiton haluttuun paksuuteen!)

2 desilitraa kuohukermaa

Öljyä

Suolaa

Valkopippuria

Kuivattua chiliä

Aloita pesemällä kurpitsa, sillä se käytetään kuorineen.

Lohko kurpitsa muutamaan osaan ja poista siemet sekä rihmasto. Poista myös kurpitsan kanta ja mahdolliset huonot kohdat kuoresta. Leikkaa reiluiksi kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Ei tarvitse olla pientä ja sievää silppua, koska keitto soseutetaan kuitenkin.

Tee valmiiksi kasvisliemi odottamaan (itse oikaisin ja laitoin keittoon erikseen kasvisliemikuution ja kuumaa vettä).

Lorauta kattilan pohjalle pari ruokalusikallista öljyä ja kuullota sipulisilppua hetki.

Lisää joukkoon kurpitsan palaset ja kuullota kolmisen minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja kerma, kiehauta.

Jätä keitto kannen alle miedolle lämmölle hautumaan noin 15 minuutiksi tai kunnes kurpitsa on pehmennyt.

Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Voit halutessasi siivilöidä keiton takaisin kattilaan mikäli haluat koostumuksesta tosi sileää.

Mausta suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla chilillä. Sekoita ja kuumenna.

Tällä kurpitsan ja nesteen suhteella keitosta tuli aika ohutta. Jos pidät paksusta sosekeitosta kannattaa käyttää joko enemmän kurpitsaa tai vähemmän nestettä!

Sosekeittoon on mukava saada erilaista suutuntumaa lisäämällä tarjoiluvaiheessa lautaselle jotakin puruvastetta tarjoavaa. Kaapista löytyi pussillinen paahdetuja maapähkinöitä, joten rouhin niitä lautaselleni. Lisäksi lirautin päälle rosmariinilla maustettua oliiviöljyä. Molempien maut sopivat tähän kurpitsakeittoon loistavasti.

Nautin keittoa lounaaksi mutta se toimisi varmasti erinomaisesti myös useamman ruokalajin aterialla alkupalana.

Kaikkiaan erittäin helppo resepti toteuttaa ja maku oli mahtava. Epäilemättä maku olisi jäänyt valjummaksi mikäli kurpitsaa ei olisi käytetty kuorineen. Suosittelen ehdottomasti ja teen varmasti itsekin uudelleen.

Retroruokaa

Lapsuuden ruokamuistoja on hankala toistaa omassa keittiössä. Olen todennut tämän aiemminkin pariin otteeseen. Yksi tällainen kotikodista mieleen jäänyt ruoka on makaronivelli. Sitä syötiin vaikkapa silloin, jos oli vatsanpuruja tai muuten hankala olla.

Kävin aiheesta makaronivelli taannoin keskustelua tuttavapiirissäni, ja osalle se oli tuttu ruoka myös omasta lapsuudesta, kun taas osa oli kuvitellut sen olevan suunnilleen keksittyä ruokalegendaa, sillä kuka nyt sellaista ruokaa ihan oikeasti söisi, saati valmistaisi?

Eräänä iltana minulla oli vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena, jolloin makaronivelliä tuli syötyä. Muistan pari kertaa aiemminkin aikuisiälläni tehneeni velliä itse, ja yleensä aina hieman huonovointisena. Jännä juttu. Reseptiä minulla ei tietenkään ollut tallessa, ja vaikka muistinkin suunnilleen, miten ruoka pitäisi tehdä, kaivelin nettiä ohjeistuksen toivossa mutten kovinkaan toiveikkaana. Yllätyin, sillä reseptejä löytyi! Seurasin Myllyn Parhaan reseptiä.

Makaronivelli

(2 annosta)

Noin 0,5 litraa punaista maitoa

Noin 1 desilitra makaronia

Noin 0,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja

Noin 0,5 ruokalusikallista sokeria

0,5 teelusikallista suolaa

Voita

Kuumenna maito kattilassa.

Lisää kattilaan makaronit, sekoita ja anna kiehahtaa.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes makaronit ovat lähes pehmenneet. Sekoittele säännöllisesti, jottei pala pohjaan.

Sulata nokare voita.

Sekoita vehnäjauhot voihin  ja lisää suurus velliin sekoittaen samalla.

Anna vellin kypsyä vielä noin viisi minuuttia.

Nosta kattila pois levyltä ja mausta velli suolalla sekä sokerilla.

Tarjoile voinokareen kanssa.

Todellista retroilu ruokaa siis. Eihän velli juuri millekään maistu, mutta koostumuksensa ansiosta sitä on helppo syödä silloinkin, kun juuri mikään muu ei maistu.

Papu-broilerkeitto

Olen syönyt tällä viikolla enemmän keittoja kuin pitkiin aikoihin. Ei, en ole edes ollut flunssainen, vaan täällä on ollut taas varsin talviset oltavat - eilenkin netin sääsivusto tiesi kertoa pakkasta olevan 23 astetta, viiman kanssa pakkanen tuntuu kuin olisi -29! Kummasti mieleen hiipii ajatus lämmittävästä keitto- tai pataruoasta näillä asteilla.

Olen syönyt tällä viikolla ison kattilallisen erittäin tavallista jauhelihakeittoa, työpaikkaruokalan lohikeittoa ja eilen illalla keittelin vielä "mitä kaapista löytyy" -henkisen keitoksen mm. pavuista ja broilerin sisäfileistä. Siitä tulikin varsin kelpo kaapin tyhjennysruoka, joten naputtelenpa tähän nyt reseptin talteen.

Papu-broilerkeitto

(3-4 annosta)

Noin 300 grammaa broileria

1 tölkki tomaattimurskaa + 1 tölkillinen vettä

1 punasipuli

2 kynttä valkosipulia

1 purkki papuja (käytin luomu papumixiä)

1 pieni kukkakaali

Öljyä

Voita

Kanafondia

Hunajaa

Mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta, suolaa, (kuivattua) oreganoa

Kuori ja silppua sipulit. Pieni kukkakaali pieniin nuppuihin, jotta kypsyvät nopeasti.

Kuumenna paistinpannulla öljy-voi-seosta. Paista broilerit kypsiksi ja mausta. Itse laitoin broilerin sisäfileisiin maltillisesti suolaa ja lisäksi mustapippuria ja paprikajauhetta.

Lorauta kattilan pohjalle öljyä, ja kuullota siinä sipuleita sekä kukkakaalia.

Lisää kattilaan kanafondi, hieman vettä, mustapippuria, kuivattua oreganoa ja chilijauhetta sekä papumix. Anna kiehahtaa.

Kaada kattilaan seuraavaksi tomaattimurska ja huuhtele tölkki vedellä, kaada huuhteluvesikin kattilaan. Lorauta sekaan myös hieman hunajaa.

Anna pulputella miedolla lämmöllä, kunnes kukkakaalit tuntuvat kypsiltä.

Lisää lopuksi kattilaan myös pilkotut broilerit ja anna lämmetä.

Keitto ehti porista minulla sen aikaa, että nestettä ehti haihtua melko runsaasti. Niinpä tämä voisi oikeastaan olla myös muhennos eikä keitto. Mutta hyvää ja lämmittävää se silti oli ja mieluusti lusikoin sitä napaani myös tänään lounaalla.

Kasvisversion tästä tekee tietysti erittäin helposti jättämällä vain broilerin pois matkasta. Ja tämäntyyppiset keitot taikka muhennokset palvelevat varsin hyvin kaapin tyhjennystarkoituksia, sillä pavut voivat olla mitä vain papuja, kasvikset mitä vain kasviksia ja liha mitä vain lihaa. Tomaattimurskaa ja sipulia löytyy ainakin minun kaapeistani yleensä aina. Siispä keiton kyhää kasaan vähän vähemmälläkin etukäteissuunnittelulla.

Lämmittävä papu-pekonikeitto

Olin viime viikolla muutaman päivän kotona lääkärin määräyksestä säästelemässä äänihuuliani ja parantelemassa nuhaa. Kaikki minut tavanneet tietänevät miten vaikeaa hiljaa oleminen meikäläiselle on, joten äänen rasituksen vältteleminen tosiaan oli haastavaa. Päivälläkin kun olin yksin kotona miehen ollessa töissä, meinasin ihan huomaamatta esimerkiksi lauleskella radiosta kuuluneiden biisien mukana. Ei oo helppoo olla hiljaa!

Saikkulounaaksi teki mieli keitellä jotain lämmittävää ja mausteisen maukasta. Lääkekuuri puolestaan saneli sen, ettei lounaaseen saanut tulla maitotuotteita. Päädyin selailemaan ideoiden toivossa blogeja ja idean keittoon otin lopulta Chocochilistä, jossa ei varmaankaan ihan arvosteta minun kokkaukseni pekonista lopputulemaa.

Papu-pekonikeitto
(3-4 annosta)

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 tuore chili tai sopiva määrä kuivattua
Öljyä
Juustokuminaa
Tölkki (luomu) tomaattimurskaa
Turaus tomaattipyrettä
Loraus hunajaa
1,5 ruokalusikallista kasvisfondia (jouduin laittamaan lihafondia, kasvisliemet olivat vanhentuneet)
Noin 1,5-2 desilitraa kuivattuja tai tölkki-pari käyttövalmiita mustapapuja ja/tai kidneypapuja
Oreganoa
Sitruunamehua
Suolaa, mustapippuria
Paketillinen pekonia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan mieluusti yön yli, 8-10 tuntia on hyvä. Liotuksen jälkeen vaihda papujen vesi ja keitä kypsäksi, tämä vie vajaan tunnin.

Papujen tarkkaa määrää ei tullut mitattua, kun keittelin viime talvelta feijoadan teosta ylijääneen pussinpohjallisen. Kypsänä määrä oli sellainen pienehkö syvä lautasellinen.

Silppua sipuli, valkosipuli ja pekoni.

Hienonna myös chili, jos käytät tuoretta. Kuivatun voit murentaa suoraan pataan. Itse laitoin puolikkaan isosta kuivatusta, hieman savuiselta maistuvasta chilistä, jollaisia sain taannoin pari kappaletta Pastanjauhajilta. Lajikkeesta ei siis mitään hajua, mutta hyvin se sopi tähän ja puolikas toi juuri sopivasti lämpöä ilman liikaa tulisuutta!

Kuumenna öljyä kattilan pohjalla. Lisää kattilaan sipulit, chili ja juustokuminaa. Kuullota muutama minuutti.

Lisää joukkoon tomaattimurskatölkin sisältö, huuhtaise tölkkiä vähän vedellä ja kaada huuhteluvesi kattilaan. Laita sekaan myös tomaattipyrettä, hunajaa ja fondia. Anna pulputella keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Voit lisätä vettä, mikäli keiton koostumus näyttää mieleesi liian paksulta.

Laita pekonipalat kylmälle paistinpannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista palaset kypsiksi ja siirrä talouspaperin päälle imeyttämään ylimääräiset rasvat paperiin.

Jos käytät tölkkipapuja, huuhtele ne.

Lisää pavut ja pekonit keittoon oreganon ja sitruunamehun kanssa. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan ja anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia.

Keiton voi koristella pekonin palasilla tai vaikka tuoreilla yrteillä, jos sellaisia sattuu ulottuvilla olemaan.

Keitto oli oivallinen talvipäivän ruoka, makuja ja lämpöä oli sopivasti. Pekoni sekä pavut tekivät keitosta myös varsin ruokaisaa.

Kasvisversion tästä siis saa erittäin helposti, sen kun jättää pekonin pois ja muistaa käyttää kasvisfondia. Silloin papujen määrää voi varmaankin hieman lisätä.

Suppilovahverokeitto

Vielä on suppiskautta jäljellä, ainakin näin olen päätellyt blogeista lukemani ja kaupan tuorehyllyssä näkemieni sienten perusteella. Siispä voisin blogata aiemmin syksyllä tekemästäni suppilovahverokeitosta, joka maistuu mainiosti joko alkupalana tai pääruokana annoskoosta riippuen.

Suppilovahverokeitto
(neljälle alkupalaksi)

Noin 100 grammaa suppilovahveroita
1 kynsi valkosipulia
1 ruokalusikallinen kuivattua (luomu)rosmariinia
Noin desilitra valkoviiniä
Liha- tai kasvislientä (esim. 1 fond du chef -"kuutio")
2,5 desilitraa kuohukermaa
Voita
(Muutama siivu savupekonia)

Tarvittaessa lisäksi:
Vettä
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua valkosipuli.

Hienonna rosmariini morttelissa.

Putsaa ja silppua sienet.

Laita voita kattilaan ja anna sulaa.

Lisää voin joukkoon sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Paista muutama minuutti sekoitellen samalla. Sienistä haihtuu tässä vaiheessa nestettä.

Lisää valkoviini, anna osan nesteestä haihtua.

Lisää seuraavaksi fondi/liha/kasvisliemi ja kerma.

Anna keiton pulputella miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia tai kunnes koostumus on muuten mieluinen. Voit lisätä vettä, mikäli keittostasi näyttää tulevan liian paksua makuusi.

Mausta keittoa halutessasi mustapippurilla ja suolalla. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä ollenkaan, jos fondi tai liha/kasvisliemesi on suolaista.

Pilko halutessasi (savu)pekonin siivut pieniksi ja laita kylmälle paistinpannulle. Käännä levyyn lämmöt päälle ja paistele pekonit rapeiksi. Nosta palaset talouspaperin päälle imeyttämään itsestään liiat rasvat pois.

Annostele keitto lautasille ja nostele päälle rapsakat pekonipalaset. Kasvissyöjille tässä voisi käyttää esimerkiksi paahdettua sipulia, paahdettuja siemeniä tai vaikka krutonkeja.

Meillä suppiskeitto syötiin alkupalana mutta annoskokoa kasvattamalla ja vaikkapa leivän kanssa nautittuna on myös oiva pääruoka. Savupekoni tuo keiton kermaisuudelle ja pehmeydelle mukavaa vastakohtaa rapeudellaan.

Tämä keitto ja sen bloggaamattomuus tupsahti mieleeni aamulla herätessä, koska näin viime yönä unta, jossa löysin mahtavan suppilovahveroapajan metsästä. Harmi ettei näin ole kohdallani tapahtunut todellisuudessa, mutta ehkä tämä oli enneunta seuraavaa sienisyksyä ajatellen!

Kanakeittoa linsseillä

Lisää nuhanenäisille sopivaa ruokaa seuraa tässäkin postauksessa. Jääkaapista löytyi kanapaketti (tai no siis broileri), joka piti käyttää pois lähiaikoina, joten etsiskelin netistä jotain kivaa kanakeiton reseptiä. Ruokalasta löytyi marokkolaisen kanakeiton ohje, jota lähdin muuntelemaan kaappieni sisällön mukaan.

Kana-linssikeitto

100 grammaa vihreitä linssejä
1 (luomu)keltasipuli
1 punasipuli
3 kynttä valkosipulia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen inkivääriä
2 teelusikallista kanelia
0,5 teelusikallista juustokuminaa
1 teelusikallinen punaista chilitahnaa
Vajaa litra kana-kasvislientä (1 kasvis- ja 1 kanaliemikuutio)
600 grammaa (luomu)tomaattimurskaa
1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
400 grammaa maustamattomia kanafileitä paloina
1 sitruunan mehu tai vastaava määrä sitruunamehua purkista
Suolaa, pippuria

Keitä linssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan.

Paista kanafileisiin paistopinta pannulla. Ei ole pakko saada läpikypsiksi asti, kypsyvät kyllä loppuun keiton seassa myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silppua sipulit. Leikkaa paistetut kanafileet keittoon sopiviksi paloiksi.

Kuullota kattilassa öljyssä sipulisilppua hetki. Lisää joukkoon mausteet ja kuullota taas hetki.

Lisää kattilaan kana-kasvisliemi, tomaattipyre ja tomaattimurska, anna kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitten joukkoon myös kanapalaset ja kypsät linssit. Anna taas kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla.

Keiton voisi koristella esimerkiksi persiljalla, mutta minulla ei nyt ollut saatavilla mitään tuoreita vihreitä. Myös (rae)juustoa, smetanaa tai vaikka turkkilaista jogurttia voisi lautaselleen laittaa. Itse jouduin tällä kertaa tyytymään maitotuotteettomaan keittoon sillä tautia taittava antibiootti imeytyy huonosti jos sen kanssa samaan aikaan laittaa vatsaan maitotuotteita.

Savupekonia ja siitakkeita keitossa

Vuoden 2011 ensimmäinen Glorian ruoka & viini on saanut monet ruokabloggaajat inspiroitumaan resepteillään. Erityisesti savuisen siitakesienikeiton ohje on päässyt toteutukseen useammassakin keittiössä.

Luotin kanssakokkaajien arvioihin ja päätin itsekin testata keittoa menneenä viikonloppuna. Olen jo tovin halunnutkin tehdä jotakin sienekästä alkupalaa, joten tämä ohje vastasi kaipuuseeni paremmin kuin hyvin.

Idean valkoviinin käyttöön sain Marilta, savuisuuden luomiseen muulla kuin Kippari-kermalla taas Jaanalta. Ruokakaupassa ei nimittäin ollut kyseistä kermaa eikä minulla kotona nestemäistä savuakaan, joten päädyin luomaan savuisuusosion savupekonin avulla. Tässä siis resepti sellaisena, kuin itse keittoni keittelin.

Savuinen siitakesienikeitto

100 grammaa siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
1 ruokalusikallinen kuivattua luomurosmariinia
2 ruokalusikallista voita
1 desilitra kuivaa valkoviiniä
1 Fond "Du Chef" -"liemikuutio" (meillä lihainen)
2,5 desilitraa kermaa
Muutama siivu savupekonia

Tarvittaessa
1-4 desilitraa vettä
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna rosmariini morttelissa tarvittaessa. Minun käyttämäni luomurosmariini on sen verran "pitkäoksaista" että murensin sen morttelissa ennen käyttöä.

Kuumenna voi kattilassa ja lisää kattilaan sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Kuullota muutama minuutti.

Lisää valkoviini ja anna kuplutella tovi, kunnes viini on osittain haihtunut.

Lisää fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.

Lisää vettä, jos keiton koostumus näyttää mielestäsi liian paksulta. Voit myös halutessasi rouhaista joukkoon hieman mustapippuria myllystä (ja suolaa, mutta savupekoni on sen verran suolaista, ettei välttämättä tarvitse).

Pilko muutama siivu savupekonia ja laita palat kylmälle pannulle. Anna pannun kuumeta ja ruskista pekonipalat rapsakoiksi. Siirrä talouspaperin päälle imeyttämään enin rasva paperiin ja odottamaan keiton valmistumista.

Kauho keittoa lautaselle ja kokoa päällimmäiseksi keko rapsakoista savupekonin palasista. Nauti!

Vaikka kanssaeläjä ei perusta esimerkiksi sienikastikkeesta ollenkaan, maistui sienikeitto hänellekin varsin hyvin. Erityisesti savupekonin käyttö sai aikaan tyytyväisiä ja hyväksyviä äännähdyksiä ruokapöydän toisella puolella. Tämä keittoresepti jääkin takuuvarmasti alkupalarepertuaariini, sillä maku oli todella kohdallaan ja toteutuskaan ei vaatinut kovin suuria ponnisteluita.

Thaimaa mielessäin

Vietän tässä parhaillaan viikon mittaista talvilomaani ja mukavaa olisi ollut päästä johonkin lämpimään lomailemaan täältä lumisesta kotikaupungista. Toisaalta aivan hyvä, ettei erikoisempia suunnitelmia lomalle ollut, koska heti maanantai-iltana tunsin flunssan oireita. Mitäpä sitä ihminen muuta haluaisikaan lomallaan tehdä kuin sairastaa...

Noh, eilen päätin lääkitä flunssaani jollakin lämpimällä keitolla, jossa saisi mieluusti olla vähän ytyäkin. Ajatus harhautui thaihenkiseen kanakeittoon ja aikani netissä erilaisia ohjeita plarattuani muodostin käsityksen siitä, mitä keittooni lykkäisin. Citymarketin valikoimat päättivät sitten loput puolestani.

Thaihenkinen kanakeitto
(yksi tosi reilu annos tai 2 pienempää)

Pari pientä kanan rintafilettä suupaloiksi leikattuna
Noin 1 desilitra kookosmaitoa
1,5-2 desilitraa kanalientä
Noin 3 sentin pätkä inkivääriä (tai galangaljuurta, jos saatte moista käsiinne)
Yksi sitruunaruoho
Pari kevätsipulia varsineen
Yksi iso tai 2 pientä punaista chiliä
2 ruokalusikallista kalakastiketta (voi korvata myös soijalla)
1 ruokalusikallinen sokeria
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
(Pakaste) thaikasvissekoitusta (määrä riippuu siitä, miten paljon kasvissattumia haluat keittoosi)

Kuori inkivääri ja pilko se ohuiksi kiekoiksi. Leikkaa sitruunaruoho muutaman sentin pituisiksi pätkiksi (itse pienin vähän liian pieneksi ja sitten palasia oli vaikea vältellä lusikoimasta suuhunsa valmiista keitosta). Paina chili(t) rikki tai vetele pintaan veitsellä viiltoja. Pilko kevätsipuli. Leikkaa kanafileet suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa lähes kiehuvaksi ja lisää joukkoon kanapalat. Sekoittele muutama minuutti, kunnes kana alkaa kypsyä. Lisää tämän jälkeen kanaliemi, kalakastike, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita hyvin. Lisää sitten kasvikset, inkivääri, kevätsipuli, sitruunaruoho sekä chili(t). Anna kiehahtaa sen verran, että kanat ovat kypsiä ja kasviksiin jää vielä hieman purutuntumaa.

Chiliä, inkivääriä ja sitruunaruohoa ei siis ole tarkoitus syödä, vaan ne ovat keitossa vain mausteena. Eli lautasta ei tällä kertaa tarvitse syödä aivan tyhjäksi asti :)


Keitto maistui kyllä ihanasti tukkoisesta olosta huolimatta. Chili ei tuntunut kovinkaan voimakkaasti (saattoi johtua joko chilin mietoudesta tai tukkoisesta olostani). Ehkä voisin toiste kokeilla vielä murskata chiliä "auki" enemmän, jotta maku irtoaisi keittoon paremmin kuin tällä kertaa. Hyvää joka tapauksessa! Nyt pitäisikin sitten keksiä mihin laittaisi loput kookosmaidot...

Keittopäivä

Keitot ovat varsin riittoisia, maistuvia ja edullisia ruokia, mutta jostain syystä niitä tulee tehtyä aika harvoin. Sitten kun keittoa tekee, sitä syö aivan mielissään ja ihmettelee miksi sitä ei tee useammin. Hassu on ihminen.

Tällä kertaa sairaslomalainen tahtoi soppaa lämmittämään ja valinta osui jälleen kerran luottoruokaan, eli jauhelihakeittoon, joka on helppo tehdä ja aina hyvää.

Jauhelihakeitto
(kattilallinen)

Pari litraa vettä
Vajaa kilo keittoon sopivia yleisperunoita
400 grammaa naudanpaistijauhelihaa
Sipuli
2 lihaliemikuutiota
Juureksia tuoreena tai pakkasesta
(tässä muutama tuore pikkuporkkana + pakastekeittojuurespussi)
Kokonaisia maustepippureita

Lohko perunat keittoon sopiviksi paloiksi (ja jos käytät tuoreita juureksia, niin lohko myös ne). Silppua sipuli. Laita kattilaan pari litraa vettä (tai kattilan koosta riippuen sopivaksi katsomasi määrä) ja heitä veden sekaan pari lihaliemikuutiota sekä sopivasti kokonaisia maustepippureita (olisikohan ollut 10 ja risat) ja laita kattila levylle kuumenemaan. Paista sitten jauheliha paistinpannussa sipulisilpun kanssa ja mausta haluamillasi mausteilla (minulla oli jauhelihamauste, paprikajauhe, suola, mustapippuri). Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, heitä sekaan jauheliha ja pakastekeittojuurespussi (tuoreet juurekset kannattaa tietysti lisätä jo aiemmin sopivassa vaiheessa, jotta ehtivät kypsyä tarpeeksi pehmeiksi). Keitto on valmis, kun kaikki perunat ja juurekset ovat pehmenneet sellaisiksi, että niitä saa lohkottua lusikalla. Ja sitten vain soppa lautaselle ja ruokailemaan!

Höyryävä keitto maistuu talvipäivänä.