Aurajuustoinen kylmäsavuhärkäsandwich

Vappuevääksi teki mieli tehdä parsa-perunasalaatin lisäksi jonkinmoisia voileipiä. Mieluusti kolmiosellaisia, jollakin suolaisella ja maukkaalla täytteellä. Ajatus harhaili kylmäsavuhärkään ja aurajuustoon, joten niistä lähdin liikkeelle.

Voileivät taikka hienommin ulkomaan kielellä kerrottuna sandwichit ovat kyllä oivallista piknik-evästä, sillä ne pysyvät hyvin kasassa ja kestävät siten myös kuljetusta ilman suurempia vaurioita. Leipäset sopivat myös illanistujaisissa tarjottaviksi tai miksei osaksi vähän fiinimpääkin tarjoilua. Helpot, etukäteen tehtävät ja silti maukkaat pikkusyötävät tekevät kauppansa varmasti monelle kevään juhlia järjestävälle!

Aurajuustoiset kylmäsavuhärkäleivät

Täysjyväpaahtoleipää

Noin 100 grammaa kylmäsavuhärkäleikkelettä

125 grammaa pehmeää Auraa

150 grammaa ranskankermaa

1 pienehkö punasipuli

Rucolaa

Mustapippuria myllystä

Sekoita kulhossa Aura ja ranskankerma. Jos käytät ei-pehmeää Auraa, kannattaa se murentaa pieneksi muruksi, jotta se on helpompi levittää. Saatat joutua lisäämään myös ranskankerman määrää.

Silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Silppua myös kylmäsavuhärkäviipaleet.

Sekoita Aura-ranskankerman joukkoon sipuli- ja kylmäsavuhärkäsilput.

Revi joukkoon rucolaa.

Rouhi mausteeksi mustapippuria.

Sekoita tasaiseksi tahnaksi.

Paahda halutessasi paahtoleipäviipaleet. Itse en paahtanut, ja toimi hyvin niinkin.

Levitä tahnaa kahdelle paahtoleipäviipaleelle ja paina ne täytepuolet vastakkain.

Paina leipiä hieman kasaan ja leikkaa keskeltä halki niin, että saat aikaan kaksi kolmiota. Halutessasi voit puolittaa vielä puolikkaat, mikäli haluat pienempiä suupaloja.

Vein leipiä mukanani vappuaattoillan illanistujaisiin (Diplomi-)insinöörin keittiölään, jossa ne tuntuivat maistuvan hyvin myös muille kuin meikäläiselle. Illan isäntä tarjoili meille puolestaan ehkä parasta kotitekoista maistamaani pizzaa koskaan. Tajuttoman hyvää! Kiitos.

Prosciutto-viikunasalaatti

Salaatteja on tullut syötyä kevään mittaan enenevissä määrin. Yleisin salaatti meillä sisältää tietysti salaatin perussetit eli yhtä-kahta salaattilaatua, tuorekurkkua ja paprikaa, kanaa ja jotain juustoa. Nyt mukaani tarttui kuitenkin Hulluilta Päiviltä Stockan Herkusta prosciuttoa ja viikunoita, jotka veivät ajatukset samantien salaattilautaselle. Niinpä nämä herkut pääsivät lauantain lounassalaattiin.

Prosciutto-viikunasalaatti

(yhdelle)

1 ruukku tammenlehtisalaattia

1/3 tuorekurkusta

4-5 siivua prosciuttoa

3 tuoretta viikunaa

Sinihomejuustoa

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi se suupaloiksi lautaselle.

Leikkaa kurkku sopiviksi suupaloiksi ja lisää salaatin joukkoon.

Murustele sinihomejuustoa salaatti- ja kurkkupedin päälle.

Revi tai leikkaa prosciutto pienemmiksi siivuiksi ja asettele lautaselle.

Leikkaa viikunat neljään osaan ja asettele vielä ne salaattiisi päällimmäiseksi.

Kastikkeeksi voi lorauttaa hieman vaikkapa avocadoöljyä ja balsamicoa ja rouhaista hitusen mustapippuria vielä koko komeuden päälle makua antamaan.

Salaatti oli ihana yhdistelmä suolaista ja makeaa ja toimi lounaana varsin mallikkaasti. Tällaista voisi tehdä hyvin pienemmässä koossa vaikka alkupalaksikin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

Meillä syödään tosi usein lisukkeena uunikasviksia ja mikäs niitä syödessä, kun varioidahan voi paljon sillä, mitä sinne vuokaan pilkkoo ja millä sen maustaa. Vakiokamaa meillä ovat sipulit, paprikat ja porkkanat mausteinaan oliiviöljy, suola, mustapippuri ja timjami. Vaihtelu ei silti ole koskaan pahitteeksi, joten sovittiin armaan puolisoni kanssa, että voitaisiin kokeilla useammin uusiakin lisukkeita. Jos ruokarajoittunut puoliso lupaa kokeilla, niin pakkohan minun on sitten kokata!

Avuksi tuli tällä kertaa kirjastosta uteliaisuudella lainattu Karpin keittokirja 2. Koska meillä yritetään syödä pääasiassa edes vähän hiilaritietoisesti (siis perunaa, pastaa, riisiä, sokeria ja valkoisia jauhoja kotona kokatessa mahdollisimman vähän käyttäen), niin karppipuolelta on hyvä tiirailla juuri lisukkeiden ja jälkiruokien suuntaan, vaikka meillä ei muuten mitään tiukkaa linjaa vedetäkään. Idea ja ainekset lisukkeeseen tulivat keittokirjasta, määriä vähän muuntelin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

4 keskikokoista sipulia
3 kynttä valkosipulia
Voita
Mustapippuria myllystä
Kuivattua timjamia
(Currya)
(Suolaa)
Noin 75 grammaa aurajuustoa
1,5 desilitraa kermaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kuori sipulit ja valkosipulit.

Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua valkosipuli.

Sulata kunnon palanen voita pannulla.

Lisää pannulle molemmanlaatuiset sipulit ja paista miedohkolla lämmöllä siiheksi että pehmenevät.

Mausta mustapippurilla ja timjamilla. Voit ripauttaa vähän myös currya jos haluat (tätä oli alkuperäisessä ohjeessa 1,5 teelusikallista, mutta ajatuksen tasolla en ihan hoksannut sopivuutta ruokaan, joten laitoin vain vähän eikä sillä ainakaan ollut erityisempää merkitystä maun kannalta) ja maltillisesti suolaa, jos haluat. Aurajuustossa (tai muussa homejuustossa mitä käytät), on kuitenkin suolaa, joten kovin paljon sitä ei kannata laittaa tässä vaiheessa purkista tai myllystä.

Siirrä sipuliseos pannulta uunivuokaan ja murusta sekaan aurajuusto, kaada päälle myös kerma. Sekoita hyvin.

Anna paistua uunissa kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Meillä lisuke pääsi samalle lautaselle kahdenlaisten pihvien kanssa. Tarjolla oli nautaa ja possua lehtipihveinä sekä maustevoita. Minun makuuni lisuke oli varsin oivallista, mies totesi myös kelpuuttavansa, mutta toivovansa seuraavalla kerralla korjausta ainesten suhteisiin niin, että juustoa ja kermaa olisi enemmän suhteessa sipuliin.

Tip tap!

Oululaisia ruokaihmisiä, blogeilla ja ilman, vahvistettuna vierailevalla etelän tähdellä, kokoontui lauantaina (Diplomi-)insinöörin keittiöön pikkujouluhengessä.

Heti alkuun pieni kuva-arvoitus! Herra Peruspöperö ja Herra Insinööri valmistamassa jotain. Lopputulos selviää myöhemmin tässä postauksessa.

Kuva Alkon sivuilta.

Kun kerran pikkujouluja vietettiin, piti tietenkin hankkia glögiä. Olin bongannut Alkosta Dufvenkrooks Chokladin ja halusin testata sitä. Glögi oli huomattavasti vähemmän suklainen kuin odotin, mutta toisaalta myös paljon mausteisempi. Ei ehkä noussut ykkössuosikiksi, ihan mukava kokeilu kuitenkin.

Omien pikkujouluviemisteni inspiraatiosta täytyy antaa täysi kiitos Pumpkin Jamiin. Nappasin nimittäin sekä aurakierteiden että parmesaanikeksien reseptit Marilta. Lisäksi tein pikkumakeaksi naposteltavaksi rocky roadseja pikkujoulutwistillä.

Sinihomejuustokierteet tai -hyrrät

1 iso voitaikinalevy (löytyy ainakin Pirkalta pakasteesta)
170 grammaa Auraa tai muuta sinihomejuustoa
200 grammaa ranskankermaa
1 luomukananmuna voiteluun

Sulata voitaikinalevy.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Kauli taikina suunnilleen kaksinkertaiseksi kooltaan.

Sekoita sinihomejuusto ja ranskankerma haarukalla muussaten. Ei haittaa jos juustosta jää isompiakin köntsiä.

Levitä ranskankerma-auraseos taikinalle suhteellisen tasaisesti.

Rullaa taikina rullaksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia palasia. Nosta palaset leivinpaperoidulle uunipellille. Voitele kananmunalla.

Paista noin 20 minuuttia, kunnes kierteet tai hyrrät ovat saaneet pintaansa väriä, mutta eivät ole vielä kuivahtaneet sisältä.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Täytyy kiittää Marin äitiä loistavasta reseptistä! Helppoa ja herkkua on. Täytyy kokeilla vielä tuunata ohjetta lisäämällä täytteeseen vaikkapa kinkkua, salamia tai miksei vaikkapa kylmäsavuporoa. Herra Peruspöperöä kun on lähtökohtaisesti aina sitä mieltä, että jotain puuttuu, jos ei ole lihaa mukana.

Kulinaarimurulan Jaana puolestaan tekaisi nautittavaksemme horiskodippiä eli chorizo-salsaa. Aivan älyttömän hyvvää!

Cocktailpalahenkisyys jatkui, kun erittäin kokkaustaitoinen ystäväpariskunta laittoi tarjolle suolaisia vaahtokarkkeja pinjansiemenmäihällä päällystettynä. Toivottavasti voidaan kohta lakata viittaamasta heihin hangaroundeina, sen sortin painostusta lauantaina taas heihin kohdistettiin oman ruokablogin pystyttämiseksi. Sen verran taitavaa ja kekseliästä porukkaa ovat, että kyllä olisi annettavaa omaan blogiin. Nimiehdotuksiakin lenteli illan mittaan niin valtava määrä, että edes siitä ei pitäisi enää koitua estettä blogin aloittamiselle.

Ja kyllähän me jotakin tietysti juotiinkin! (No aika paljonkin, kuten ehkä arvata saattaa...)
Pastanjauhajat tekaisivat meille tarjolle jouluiset cosmopolitanit, joissa maistui karpalo ja rosmariini.

Parmesaanikeksit
(Resepti alunperin; Sanna Kekäläinen, Kaikkien aikojen joulu 2011)

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2,5 desilitraa luomuvehnäjauhoja
100 grammaa parmesaania raastettuna

Päälle:
50 grammaa parmesaania raastettuna
Luomupinjansiemeniä
Luomukananmunaa voiteluun

Raasta juusto. Sekoita pehmenneeseen voihin jauhot ja juustoraaste.

Muotoile taikinasta kaksi pötköä. Laita pötköt kelmuun ja jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Leikkaa jääkaapitetuista taikinapötköistä paloja ja painele kekseiksi leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele keksit ja ripottele päälle pinjansiemeniä sekä parmesaaniraastetta.

Paista keksejä uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia.

Ei ehkä yllätä, että jos resepti sisältää yhtäläisen määrän juustoa ja voita, niin lopputulos on maittava. Ihania keksejä! Ja helppoja valmistaa, nämäkin.

Hangaroundien herkkuihin kuuluivat myös ruisleipäset, joista toiset oli päällystetty siianmädillä

...ja toiset kalarajoitteisia ajatellen savuporolla.

Tekemäni rocky roadsit sisälsivät levylliset Fazerin sinistä ja Maraboun 80 % tummaa suklaata, minivaahtokarkkeja, mantelirouhetta, pekaanipähkinöitä ja macadamiapähkinöitä rouhittuina sekä pipareita murusteltuna. Valmistus on yksinkertaista; sulattaa vaan suklaan ja valuttaa sen joko leivinpaperin päälle tai vuokaan laitettujen täytteiden päälle. Sitten annetaan jähmettyä jääkaapissa ja palastellaan tarjolle. Suklaita ja täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Seuraavalla kerralla lisään vielä suklaan määrää tai pienennän astian kokoa, jotta paloista tulisi paksumpia. Tällä kertaa osa täytteistä jäi vuokaan, kun suklaa ei ollutkaan valunut aivan pohjalle asti jokaisessa kohdassa. Minivaahtiksia jäi vielä vaikka kuinka paljon isosta pussillisesta yli, joten epäilemättä näitä tulee tehtyä vielä lähiaikoina uudemmankin kerran.

Jauhantapajan tehokaksikko teki tarjolle cosmopolitanien lisäksi hurjan söpöjä miniversioita club sandwicheista.

Jotakin erikoislaatuista ruokaintoisissa ihmisissä lienee, sillä leipien kokoamista sivusta seuranneiden suusta kuultiin muun muassa kommentteja siitä, miten kauniilta pienet pekonipalaset näyttävätkään.

Pastanjauhannan kommenttilaatikostakin tuttu Bronx puolestaan juotti meille jokseenkin ärmäköitä mustia ryssiä.

Kuvassa näkyy myös surullisen kohtalon kokenut Pekan valkoinen pöytäliina. Siis se ihan oikeasti oli valkoinen vielä alkuillasta!

Ja vastaus alkupostauksen kuva-arvoitukseen tulee tässä:

Insinöörin versio Cheese Steak and Onionista. Leivän väliin päätynyt lihakimpale oli nimittäin niin massiivinen, että sen pinta täytyi tohottaa parvekkeella industriaalikokoisella tohottimella. Herra Peruspöperö näytti taskulampulla valoa Herra Insinöörin tohottaessa otsalamppu vielä lisävalonaan lihaa ja Herra Pastanjauhannan ottaessa vieressä valokuvia. Ihailtavaa omistautuneisuutta ja kekseliäisyyttä, ei voi muuta sanoa!

Illan isäntä vastasi myös varsinaisesta jälkkäristä, joka olikin oikein oivallinen kokoonpano. Lautaselta löytyi suklaista fondanttia, joka oli saanut kaverikseen päärynäsorbettia sekä calvados crème caramelia. Ah ja nam!

Ilta oli oivallinen, seura mitä parhainta ja nautitut syömät ja juomat ensiluokkaisen herkullisia. Että ei muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan taas vesi kielellä. Muiden reseptejä ja tarinoita löydätte täältä, täältä ja täältä.

Huippua oli myös kokoontua vielä seuraavana päivänä parantelemaan oloa porukalla Kauppuriin. Kyllä siinä huonompikin olo ja väsymys kaikkoaa, kun saa eteensä kaupungin parasta burgeria ja miettii erinäisiä sananmuunnoksia tai epäsananmuunnoksia. Tulipa jaettua myös vinkit sen valkoisen pöytäliinan puhtaaksi saamiseksi.

Kahdenlaiset herkkuetanat

Vietimme viikonloppua kaveriporukalla mökillä. Lauantain alkupalaksi oli vara-aviomieheni T toivonut etanoita, joten niitä sitten tehtiinkin. Porukkaan kuului myös pari sinihomejuustorajoitteista, joten tulipa kokeiltua etanoiden parina ekaa kertaa myös toisenlaista juustoa.

Etanat itsessäänhän eivät maistu hirveästi millekkään, mutta ihania niistä tulee, kun ne saavat muhia uunissa valkosipulivoissa ja gratinoituvat herkullisella juustolla. Stockan juustotiskiltä sain neuvon käyttää sinihomejuustoa korvaamaan pecorinoa.

Etanat
(isot alkupalat kuudelle)

48 etanaa
Noin 300 grammaa voita
5 kynttä valkosipulia
Pienehkö puntti tuoretta persiljaa
Sinihomejuustoa tai pecorinoa
Tuoretta patonkia lisukkeeksi

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Huuhtele säilykepurkissa olleet etanat.

Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Voit laittaa tähän voimäärään myös enemmän valkosipulia, tällä määrällä tulee mietoa versiota valkosipulivoista.

Silppua myös persilja.

Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipuli- ja persiljasilput. Sekoita niin, että molempia on tasaisesti voin joukossa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Aseta etanapannun koloihin nokare valkosipulipersiljavoita. Aseta voin päälle etana. Lisää halutessasi vielä etanen päällekin nokare voita ja kuorruta lopuksi joko sinihomejuustolla (meillä oli tällä kertaa Aura Goldia) tai pecorinolla.

48 etanan valmistukseen meillä meni noin 100 grammaa Aura Goldia ja arviolta 80 grammaa pecorinoa, kun valmistimme puolet etanoista sinihomeella ja toisen puolikkaan pecorinolla.

Paista etanoita uunissa noin kymmenen minuuttia, siis kunnes voi on sulanut ja juusto pinnalla ottanut kivasti väriä.

Tarjoile etanat rapean, tuoreen leivän, kuten patongin kanssa. Etana on näppärä syödä leipäpalan päältä ja ihanan voisulan voi kaapia etanapannun koloista leipäpalalla parempiin suihin.

Aura Gold -etanat maistuivat minusta erittäin hyviltä, tosin osan mielestä kyseinen sinihomejuusto oli hitusen liian voimakas tähän tarkoitukseen. Ostin muuten uuden 12 etanaa vetävän ison etanapannun ihan tätä kokkauskertaa ajatellen, kun sattui olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksessa.

Pecorinoversio tuntui kelpaavan hyvin sinihometta vältteleville ja taisipa niitä muutama upota meidän sinihomeversiosta pitävienkin mahoihin. Pysyttelen kyllä edelleen sinihomejuuston leirissä, vaikkei tämäkään hassumpaa ollut.

Etanat ovat minusta mainio illanistujaisruoka, niitä kun tulee kerralla väkisinkin tehtyä isompi satsi säilykepurkkien koon sanelemana. Varsinkin jos kaikille ei ole ihan omaa etanapannua, tulee jaettua ruokakin vierustoverin kanssa.

Euroviisuja ja ystäviä

Kun ihanaiset Pastanjauhajat esittivät taannoin nyyttärikutsunsa, vastasin minä toki heti myöntävästi (olinpa saattanut kyselläkin jo yhteisten euroviisuiltamien perään aiemmin). Paikalla oli enimmälti monista aiemmistakin kokkausilloista tuttu porukka, mutta tällä kertaa joukkoomme uskaltautui yksi uusikin tulokas eli Kokit ja Potit -blogin Hannele.

Hannele oli valmistautunut illan väljään teemaan varsin ajatuksella, sillä hän toi muassaan yllä näkyvien ihanien marinoitujen valkosipulinkynsien lisäksi perisuomalaista ruisleipää sekä hapankaalipataa. Saksalaiset kun tunnetusti pitävät hapankaalista ja illan yksi ohjelmanumero oli katsoa, kuka Suomea keväämmällä Saksassa pidettävissä Euroviisuissa oikein edustaakaan.

Eräs isäntäväen ystävistä oli puolestaan tehnyt näitä ihania kääröjä, joiden sisältä löytyi ainakin pinaattia. Vaikka en suuri pinaatin ystävä olekaan, niin hyviltä maistuivat silti minunkin suussani.

Kuten on käynyt ilmi, illanvietossa oli osallisena useampikin ihminen joita perjantaina julkistetut Nokia-uutiset koskettavat enemmän tai vähemmän läheltä liipaten. Pullollinen suruntappoa oli siis paikallaan.

Itselläni oli tarkoitus tehdä muun muassa valkosipulisia luomunaudan jauhelihasta tehtyjä lihapullia viemisiksi, mutta onnistuin kärväämään ne jokseenkin kuiviksi koppanoiksi. Kuvien ulkopuolelle jäivät myös suklaa-pähkinäherkut, jotka blogista jo löytyvätkin.

Kaappiin oli jäänyt pyörimään melkoinen pussukka luomuista täysjyväcouscousia, joten päätin tehdä siihen pohjautuvaa salaattia.

Couscous-salaatti
(Hesarin ohjeesta mukaeltuna iso salaattikulhollinen)

5 desilitraa (luomua) täysjyväcouscousia
5 desilitraa vettä
1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
3 teelusikallista paprikajauhetta
3 teelusikallista mustapippuria
Noin desilitra kurpitsansiemeniä
Säilyketörpöllinen käyttövalmiiksi käsiteltyjä (luomu) kikherneitä
1 teelusikallinen suolaa
2 teelusikallista (luomu) korianterijauhetta
2 ruokalusikallista (luomu) soijakastiketta
Puoli ruukkua tuoretta persiljaa
1 keskikokoinen (luomu) keltainen paprika
1 (luomu) punasipuli
1 tuorekurkku
Pienehkö purkillinen vihreitä (luomu) oliiveja
1 mieto punainen chili

Lisäksi salaattia maustamaan
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa

(Sitruunamehua)

Kuumenna kattilassa oliiviöljyä. Lisää joukkoon puolet paprikajauheesta ja mustapippurista sekä tomaattipyre. Sekoita joukkoon couscous.

Ota kattila pois liedeltä ja kaada couscousin päälle kiehuva vesi. Laita kansi kattilan päälle ja anna hautua noin viisi minuuttia. Tee sen jälkeen couscousista irtonaista haarukan avulla, lisää suola ja kaada couscous salaattikulhoon jäähtymään.

Kaada couscousin päälle kikherneet ja ripottele päälle loput paprikajauheesta, mustapippurista sekä korianterijauhe. Lisää myös soijakastike. Sekoita.

Silppua salaattiin sopivaan olomuotoon paprika, tuorekurkku, persilja, punasipuli sekä chili. Kaada salaattikulhoon ja sekoita.

Lisää salaattiin vielä kurpitsansiemenet ja oliivit.

Mausta vielä lopuksi oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla, eikä sitruunamehutujauskaan pahaksi ole.

Koska edellisviikonloppuna saatoin olla Helkan tilaisuudessa tekemässä sitä versiota auramoussesta, johon meni korianteria persiljan sijaan, halusin kokeilla onneani moussen kanssa uudemman kerran.

Helkan Aura gold -mousse

125 grammaa Aura goldia
100 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
1 desilitra kuohukermaa
Nippu (tai puolikas tosi isosta) tuoretta persiljaa
Mustapippuria, suolaa

Murustele homejuusto, silppua persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkean olomuodon varmistamiseksi.

Toinen tahna, joka mielen päällä on pyörinyt jo tovin, on Kädenvääntöä -blogin Pitkän hehkuttama simppeli artisokkatahna. Meidän lähikaupassa, vaikka se K-merkkinen onkin, ei ollut Pitkän suosittelemia Pirkka Parhaat -sarjan artisokkia, mutta sieltä löytyi Polli-merkkisiä maalaisartisokkia mausteöljyssä. Toimivat oikein hyvin!

Artisokkatahna

1 purkillinen öljyyn säilöttyjä artisokansydämiä
2 kynttä valkosipulia

Soseuta vaikkapa sauvasekoittimella artisokat ja valkosipulit. Notkista tahnan koostumus mieleiseksi lisäämällä artisokkien säilöntäöljyä.

Tahna keräsi suosiota myös Oulussa, joten kiitos vaan Pitkälle yksinkertaisen mutta sitäkin herkumman reseptin jakamisesta!

Koska testasin viime vuonnakin Glorian ruoan & viinin näkkärireseptiä, päätin tehdä niin myös nytkin kun sellainen taas vuoden ensimmäisestä numerosta löytyi.

Tillinäkkileipä
(Glorian ruoka & viini 1/2011)

1,25 desilitraa maitoa
6 grammaa tuorehiivaa
1,75 desilitraa vehnäjauhoja
1,75 desilitraa ruisjauhoja
1,5 teelusikallista leivinjauhetta
2 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen sokeria
25 grammaa sulatettua voita
1,5 ruokalusikallista raastettua piparjuurta
0,25 desilitraa hienonnettua tilliä

Minä laitoin noin 2,5 desilitraa luomuruisjauhoja ja noin desilitran luomugrahamjauhoja. Lisäksi jätin piparjuuren kokonaan pois, koska kaikki käsiini Stockalla osuneet olivat homeessa. Ohjeen mukaan tästä tulee neljä pellillistä, mutta ainakaan minä en saanut käsin kaulittua taikinaa niin ohueksi että ihan niin runsaasti olisin näkkäriä saanut valmistettua.

Liuota hiiva kylmään maitoon kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri.

Sekoita kuiva-aineet maidon ja hiivan joukkoon. Lisää mukaan vielä voi, piparjuuri ja tilli.

Vaivaa taikina tasaiseksi. Taikinan tulisi olla kiinteä eikä se saisi tarttua sormiin.

Kauli sitten taikina erittäin ohueksi pastakoneella; kavenna telojen väliä aste asteelta ja kauli lopuksi ohuimmalla telojen välillä. Jauhota taikinaa tarvittaessa.

Jos et omista pastakonetta, niin voit kaulita taikinan kaulimen avulla kevyesti jauhotetulla pöydällä.

Nosta näkkärilevyt leivinpaperoiduille uunipelleille. Anna leivän pinnan kuivua peittämättä noin 15 minuuttia.

Paista näkkärit kiertoilmalla 220-asteisessa uunissa noin 8 minuutin ajan.

Näkkäri säilyy reseptin mukaan huoneenlämmössä reilun viikon verran. Tilli toi hauskan lisän näkkäriin ja molemmat yllä mainitut tahnat maistuivat hyvältä näkkärin päällä.


Blogittomat vieraat olivat myös valmistaneet meille jälleen kerran jos vaikka mitä herkkuja. Kaikkea en edes saanut kameraan tallennettua, mutta tässäpä parit maistiaiset kuitenkin.

(Diplomi-)insinöörin keittiön Pekka oli tapansa mukaan myös ollut herkkukokkituulella. Yllä näkyvät ihanat juustopallerot olivat suorastaan syntisiä, mutta niin järjettömän herkullisia naposteltavia. Olisin voinut syödä vaikka yksin melkein koko vadillisen!

Ja lopuksi vielä kirsikkana postauksessa jälkiruokaotos. Kyseessä oli French Laundry -versio Banana Splitistä.

Varsin hauskaa, täyttävää ja kosteaa oli jälleen, kiitos jokaiselle mukana olleelle!

Karppia kasvispaistosta

Joulun aikaan lupasin äidilleni että hänen ei tarvitse pohtia mitä kasvissyöjä-karppaajalle kokataan. Eipä sillä että itsellänikään kauheasti olisi ideoita ollut, mutta äidillä varmaan vielä vähemmän. Päädyin paikallisen ruokakaupan valikoiman rajoittuneisuuden vuoksi soveltamaan ohjetta, jonka alkuperäisversio eli kesäkurpitsa-pähkinäpaistos löytyy karppaajien reseptisivulta.

Juustoinen munakoiso-pähkinäpaistos

Purkillinen tomaattimurskaa
3 (kelta)sipulia
(Pieni) purkillinen tomaattipyrettä
Öljyä
Puolikas kasvisliemikuutio
1 teelusikallinen kuivattua timjamia
2 teelusikallista kuivattua oreganoa
2 desilitraa ruokakermaa
1 munakoiso
Paprikajauhetta
(Yrtti)suolaa
1 nippu tuoretta persiljaa
Noin 100 grammaa aurajuustoa muruina
150 grammaa juustoraastetta (esim. punainen emmental)
80 grammaa hasselpähkinärouhetta

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi siivuiksi ja asettele ne laakealle alustalle. Ripsuttele siivujen päälle suolaa ja jätä viipaleet "itkettymään". Suola poistaa siivuista nestettä, jolloin paistoksesta ei tule liian vetistä.

Silppua sipulit ja kuullota kahden sipulin verran sipulisilppua pannulla öljytilkassa. (Jätä kolmas sipuli odottamaan myöhempää valmistusvaihetta.) Lisää joukkoon puolikas kasvisliemikuutio. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyre, timjami ja oregano. Hauduttele soossia noin 15 minuuttia. Lisää purkillinen kermaa ja anna hautua vielä 5 minuuttia.

Kaada tomaatti-sipulisoossi uunivuoan pohjalle. Kuivaa munakoisoviipaleista suolan itkettämät nesteet vaikkapa talouspaperilla ja asettele sitten munakoisoviipaleet kastikkeen päälle uunivuokaan. Mausta viipaleet (yrtti)suolalla ja paprikajauheella. Mustapippurin rouhahduskaan ei tee pahaa.

Sekoita erillisessä kulhossa silputtu persilja, jäljellä oleva sipulisilppu, murusteltu aurajuusto, juustoraaste (itse käytin punaisen emmentalin lisäksi raastettua savucheddaria) ja hasselpähkinärouhe. Lisää seokseen tilkka öljyä ja sekoita vielä. Levitä sitten seos uunivuokaan munakoisoviipaleiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes paistos on päältä herkullisen ruskea.

Tarjoa paistos lisukkeena esimerkiksi pihvin tai kanan kanssa tai syö ihan sellaisenaan maukkaana kasvisruokana.

Meillä tämä oli siis yksi kasvisvaihtoehto karppaajalle, mutta maistui kyllä lisäkkeenä joululihojen kanssa nautittunakin. Täyttävyyttä tässä kyllä piisaa ihan omana ruokanaan.

Kokeilin tästä myöhemmin jauhelihaista versiotakin, jolloin jätin pähkinät kokonaan pois matkasta ja korvasin aurajuuston mozzarellalla. Lopputuloksesta tuli paljon löysempi eikä makukaan ollut niin hyvä kuin olisin odottanut. Suositan siis kasvisversiossa pysymistä!

Kuvun täytettä karppikavereille

Lähipiirissäni useampikin henkilö on jo jonkin aikaa karppaillut eli elänyt vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Koska tapoihini kuuluu huomioida mahdollisimman hyvin vieraisilla käyvien ihmisten ruokavaliot, olen koettanut vääntää jotain karppaajallekin sopivaa tarjottavaa.

Suolaista piirakkaa on tullut tehtyä jo kahtenakin versiona ja molemmat ovat onnistuneet varsin hyvin. Pohjassa hyödynsin samaa ohjetta, millä olen tavallisiakin suolaisia piirakoita tehnyt, mutta korvasin jauhot vain soijajauhoilla ja hitusella ruisjauhoja.

Savuporo-aurajuustopiirakka karppipohjalla

Pohja:
150 grammaa soijajauhoja
75 grammaa ruisjauhoja
125 millilitraa oliiviöljyä
0,5 teelusikallista suolaa
0,6 desilitraa kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
150 grammaa savuporoa
2 desilitraa juustoraastetta
Aurajuustoa
2 desilitraa kermaa
2 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria, öljyä

Pohjan kaikki ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taikina painellaan käsin voideltuun piirakkavuokaan (myös reunoille). Pohja laitetaan jääkaappiin odottelemaan täytettä.

Porotäytteeseen sain idean Pastanjauhajien lempiruokakyselyn vastauspostauksesta. Täytteen sipuli silputaan ja kuullotellaan sipulisilppua öljyssä pannulla hetki, kunnes sipuli hieman pehmenee. Jos käytät savupororouhetta, kuten itse tein, voit lämmittää sitäkin sipulin kanssa pannulla hetkisen. Jos käytät savuporoleikkelettä, sen voit leikata vaan suikaleiksi sipulin kuullottuessa.

Sekoita kerma, juustoraaste, munat ja maito. Mausta seos mustapippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä savuporossa ja aurassa sitä on riittämiin.

Levitä piirakkapohjalle savuporo-sipuliseos sekä murustele sekaan aurajuustoa. Kaada täytteen päälle kerma-muna-maito-juustoseos.

Paista piirakkaa 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes täyte vaikuttaa hyytyneen tai piirakka on saanut kauniin värin.


Karppipohja toimi yllättävän hyvin. Reunoilla piirakkataikinan maun erotti normaalista vehnäjauhoista tehdystä pohjasta, mutta täytteen kanssa syödessä eroa ei oikeastaan edes huomannut. Rakennekin oli yllättävän toimiva, tosin hiukkasen murenevaisempi kuin perustaikinassa. Poropiirakka maistuu hyvin myös kylmänä, ellei jopa paranna makuaan seuraavaan päivään.

Sieni-kasvis-aurapiirakka karppipohjalla

Pohja sama kuin edellisessä poropiirakassa

Täyte:
1 sipuli
1 purkillinen Pirkan säilykekanttarelleja
1 purkillinen Pirkan herkkusieniviipaleita lasipurkissa
Pakastevihannessekoitusta
Aurajuustoa
(Aurinkoinen Provence-maustekoitusta)
Öljyä/voita

2 desilitraa kermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta (raastoin joululta jääneen savucheddarin jämät ja sen kaveriksi parmesania, joten voimakkaamman makuinen juusto toimii tässä hyvin)
Mustapippuria

Tehtyäsi pohjan jääkaappiin odottelemaan, siirry täytteen valmistukseen. Silppua sipuli. Kuullota pannulla rasvassa sipulisilppua hetki, lisää sitten sekaan myös sienet. Kuullottele seosta, kunnes sienistä on haihtunut nestettä. Lisää sekaan pakastevihannespussin jämät (en muista mitä seosta käytin, mutta ainakin paprikaa siinä oli). Anna vihannesten sulaa ja lämmetä. Mausta seos, itse käytin Meiran Aurinkoista Provencea, mutta ylipäätään jotain pippuria ja yrttimaustetta ehkä kannattaa laittaa.

Murustele piirakkapohjan päälle auraa ja kaada sieni-sipuli-kasvisseos päälle.

Sekoita kerma, munat ja mustapippuri. Kaada seos piirakan täytteiden päälle. Lisää päällimmäiseksi vielä juustoraaste, jota voit vielä hieman sekoittaa täytteen joukkoon, jottei jää pelkäksi juustokuorrutteeeksi pinnalle vaan sulaa mukavammin piirakan joukkoon.

Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia.


Piirakka upposi hyvin sekä veljelleni, veljeni vaimolle että äidilleni, joista kukaan ei ole sieniruokien ylin ystävä. Piirakka oli yllättävänkin maukas, odotin laimeampaa makuelämystä. Epäilen, että se oli juustojen ansiota. Joka tapauksessa varsin toimiva täyte, jota varmaan sovellan jatkossakin. Piirakkapohja onnistui myös toisella koettamalla, joten ilmeisesti suhde soijajauhojen ja ruisjauhojen kesken oli onnistunut.

Karppaajan juustoleipäset
(ohje karppaus.infosta)
4 annosta

2 kananmunaa
1,5 desilitraa mantelijauhetta
2 desilitraa juustoraastetta
1-2 teelusikallista leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin. Tee vaikka lusikan avulla taikinamassasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa.

Paista 225 asteessa, kunnes ovat kauniin ruskeita. Tähän meni meidän uunilla noin 6-8 minuuttia, eli kauaksi aikaa näitä ei kannata uuniin unohtaa.

Tein itse taikinan tuplana ja kaikki leipäset katosivat yhden illan aikana, maistuivat siis muillekin kuin karppaajille. Itseäni yllätti, ettei manteli maistunut näissä oikeastaan ollenkaan, vaan maku oli hyvinkin neutraali. Näiden kanssa kannattaakin laittaa tarjolle esimerkiksi tuorejuustoa tai muita "leivän päällisiä". Karppaajaystävä innostui näiden leipämäisyydestä kovasti, joten jos karppaaminen ajatuksena houkuttaa, mutta leivästä luopuminen aiheuttaa epäröintiä, kannattaa näitä ainakin kokeilla.

Känkkäränkkä katoaa pastalla

Alan olla todellakin kesäloman tarpeessa. Töissä pitäisi jaksaa puurtaa vielä huominen ja koko ensi viikko ennen kuin tuo vapauttava autuus alkaa. Yleensä kyllä viihdyn työssäni varsin hyvin, mutta vajaamiehityksen vuoksi tämä kesä on ollut erityisen rankka (myös jotenkin erityisen paljon vilkkaampi kuin kesät yleensä!) ja tuntuu että voimavarat alkavat olla lopussa. Olen jokseenkin kateellinen kanssaeläjälle, jolla loma alkaa huomisen työpäivän jälkeen (ja loma on myös viikon pidempi kuin omani).

Tänään oli lämmin, kaunis ilta ja olisin ehkä mahdollisesti voinut haluta syömään johonkin ulos ja samalla kenties nauttimaan kylmän siiderin tai drinksun. Sattuneista syistä tämä tilanne meni ohi ja siinä vaiheessa, kun oikeasti piti ruveta miettimään ruokaa, en enää jaksanut lähteä mihinkään ja nälkä oli valtava. Nälkä on varmin tapa saada meikäläinen kiukkuiseksi. Niinpä, kun yhdistetään väsymys, lomantarve, koko päivän jyskyttänyt pääkipu ja hirmuinen nälkä, saadaan aikaan kiukkuinen Virpi.

Ruokaa piti keksiä, mieluusti äkkiä ja kanssaeläjäkin jo tajusi, että nyt on sellainen paikka jossa on parempi olla myötä- eikä vastakarvaan. Kanssaeläjä siis lupautui käymään kaupassa, jos vaan keksin mitä syötäisiin ja millä saataisiin kiukkuinen Virpi leppymään.

Känkkäränkkäpasta
(kahdelle-kolmelle nälkäiselle)

Pastaa (meillä kaurapastaa)

2 pakettia pekonia
1 isohko sipuli
1 purkki ruokakermaa
Aurajuustoa (ehkä 70 grammaa)
Mustapippuria, paprikajauhetta, ripsaus chilijauhetta

Pistä mies silppuamaan pekoni pieniksi siivuiksi tai palasiksi. Leikkaa itse sillä aikaa sipuli. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja laita sekaan loraus öljyä ja tujaus suolaa. Lisää pastat kiehuvaan veteen. Lisää pekonit kylmälle pannulle ja käännä levy kuumenemaan.

Kun pekoni on paistunut sen verran, että siitä on alkanut irrota rasvaa kunnolla, lisää pekonin joukkoon myös sipulisilppu. Kuullottele ja paistele kunnes molemmat ovat mieleiselläsi tavalla pehmenneet ja rusehtuneet. Jauha myllystä sekaan mustapippuria, ripsauta sekaan hieman paprikajauhetta ja vielä pienempi ripsaus chilijauhetta. Sekoita ja lorauta joukkoon ruokakerma. Anna muhitella siiheksi, kunnes pasta on aikalailla kypsää. Nakkaa kastikkeeseen vielä auraa murusina tai palasina ja anna juuston sulaa kastikkeeseen.

Sekoita pasta ja kastike lautasella ja jauha halutessasi vielä päälle lisää mustapippuria. Nauti tumman oluen (kanssaeläjä) tai valkkarilasillisen (minä sosialisoin tupareiden jäljiltä avattuna jääkaapissa olleesta pullosta, jonka ystävä meille jätti) kanssa.



Ja kas näin, känkkäränkkää ei näy enää missään. Suupielet kääntyvät hymyyn samaa tahtia nousevan verensokerin kanssa.

Herkkupaloja juhannukselta

Juhannuksena todellakin syötiin hyvin. Me vietimme juhannusta Oulun lähikunnassa kanssaeläjän ystävän kutsumana hänen vanhempiensa luona pihamökissä. Tunnelma oli varsin leppoisa ja yllättäen sääkään ei ollut yhtään niin ankea kuin etukäteen oli syytä olettaa. Juhannus kului syömisen, juomisen, saunomisen, veneretken merelle ja ylipäätään vaan loikoilun merkeissä.


Ruokapolitiikka oli osin yhteistä, osin sovittua, osin päällekkäistä ja osin yllätyksellistä. Tämä mansikka-raparperipiiras kuului niihin yllätysosion ruokiin, jota emännöivä taho eli kanssaeläjän ystävän puoliso tarjoili meille. Piiras oli ihanan kirpakan makeaa ja se tarjoiltiin vaniljajäätelön kanssa. Minä sain todella nauttia piirakasta, sillä sitä kirjaimellisesti syötettiin minulle suoraan suuhun lusikalla. Syistä joista on kuvallista todistusaineistoa tuonnempana.
Piiras oli tosin itsetuhoinen, sen loppuosa nimittäin teki melkoisen syöksyn kohti lattiaa myöhemmin illalla ja joutui valitettavasti täten piiraiden taivaaseen eikä vatsoihimme.

Grillailtavaa oli tarjolla montaa sorttia. Perjantaina grillattiin meikäläisen rommimarinoidut kanat, jotka olivat varsin hyviä. Niiden ja muun lihan kaverina tarjoiltiin muun muassa hyvää couscous-salaattia, jonka toteutuksesta en vastannut, joten sen reseptiä ei valitettavasti ole tähän laittaa. Lauantaina grilliin pääsivät esimerkiksi bataatti-savujuustotornit sekä perinteiset pekoni-aura -herkkusienet, joista on tullut ainakin meikäläisen grillailuruokien vakiokamaa. Bataattitorneihin sain kimmokkeen Puolen voikilon keittiöstä, joka taas puolestaan otti idean Pastanjauhajilta.

Bataatti-savujuustotornit

Bataattia
Kippari-juustoa siivuina
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Foliota

Pese bataatti hyvin, tai jos on ei-syötävän oloinen kuori, niin kuori bataatti. Viipaloi sitten bataatti ohuehkoiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet ja ota siivuille kiva väri pintaan grillissä. Nosta sitten siivut pois grillistä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Rakenna bataattisiivuista ja savujuustosta torneja ja aseta ne folion päälle takaisin grilliin. Grillaa niin että bataatti pehmenee ja juusto vähän sulaa. Eli ehkäpä kymmenisen minuuttia.



Meillä oli mukana vain yksi bataatti ja syöjiä oli kuusi. Torneiksi näitä matalia rakennelmia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta jokainen sai maistiaisen ja kun muutakin syötävää riitti, niin ei se haitannut, ettei yksi annos ollut kovinkaan valtaisa. Kuvassa bataatit ovat vasta menossa toiselle grillikierrokselleen, siksi juusto ei ole lainkaan sulanut.

Pekoniset aurajuustoherkkusienet

Isoja herkkusieniä
Aurajuustoa
Pekonia

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Poista sienistä kannat ja siisti muutenkin, jos on tarpeen. Täytä sienten kolot auralla. Kiedo sienten ympärille pekonia ja kiinnitä tarvittaessa cocktailtikuilla. Grillaa sienet niin, että pekoni ympärillä kypsyy ja aura sisällä hieman sulaa. Nauti muiden grillisapuskoiden lisukkeena.



Tällä kertaa en itse osallistunut sienten täyttelyyn ja ehkä juuri siksi nämä tämänkertaiset sienet olivatkin oikein extramaukkaita. Sienet saivat kyllä kaikilta syömäreiltä kehuja ja ruokapöydän lihansyöjämiehet nimesivät nämä lempikasvisruoakseen :D

Jälkkäripuolta lauantaina hoitelivat muurikkaletut, joiden kaveriksi pilkottiin tuoreita mansikoita sekä pensasmustikoita. Lettujen keralla oli myös varsin herkullinen kokeilu; Baileys-kermavaahtoa. Muurikkalettujen taikinaan otettiin suuntimia Siskot kokkaa -blogista.

Muurikkalettujen taikina

1 litra punaista maitoa
2 desilitraa vispikermaa
3 kananmunaa
Ripaus suolaa
Noin 7 desilitraa vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon maito. Lisää ripaus suolaa. Lisää jauhoja, kunnes saat sopivan koostumuksen. Nellen alkuperäisohjeessa tähän meni 5 desilitraa jauhoja, meillä reilun 5 desin jälkeen paistovaiheessa lisättiin vielä ehkä parisen desilitraa, sillä taikina ei ollut meidän muurikallemme optimaalista. Jauholisäyksen jälkeen rupesi onnistumaan ja hyvää tuli! Ennen paistoa taikinan kannattaa antaa turvota ihan rauhassa. Meillä taikina turposikin hyvän tovin, kun odoteltiin, että varsinainen ruokaähky hieman helpottaisi.



Muurikkaletut paisteli varsin hyvällä taidolla meidät mökkeilemään kutsuneen ystävän äiti. Taikinaa tehtiin lennosta lisää, sillä lettujenpaistovaiheessa pihapiiriin olikin jo kerääntynyt isompi poppoo isäntäväen erinäisiä tuttavia, joita ei raaskinut tietenkään jättää ilman, kun pihalla leijui lettujen tuoksu. Tuoreet (ruotsalaiset) mansikat ja letut olivat kyllä aivan mainio parivaljakko!

Baileys-kermavaahto

3 desilitraa vispikermaa
Sokeria maun mukaan
2-4 ruokalusikallista Baileysia

Vatkaa kerma melko tiiviiksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla maun mukaan. Sekoita joukkoon Baileysia ruokalusikallinen kerrallaan, jotta voit tarkkailla kermavaahdon koostumusta eikä se pääse lörähtämään liian veteläksi. Nautitaan lettujen päällä, piirakan ohessa tai vaikkapa täytekakun väliin laitettavana täytteenä.

Baileys-kerman idea lähti siitä, kun olen parina aiempana juhannuksena paistanut ihan paistinpannulla Baileys-lettuja. Olen siis korvannut normaalissa lettutaikinassa osan maidosta Baileysilla. Muurikkataikinan kanssa en uskaltanut lähteä samaa kokeilemaan, mutta Baileysia oli kuitenkin mökkireissulla mukana. Päätin sekoittaa sitä sitten kermavaahtoon ja koska kokeilu oli onnistunut, teen tätä varmasti toistekin!



Meikäläinen on vissiin vähän turhan tapaturma-altis yksilö. Juhannuksestakaan en selvinnyt ilman haavereita, vaan heti perjantaina (edes alkoholilla ei ehtinyt olla osuutta asiaan!) löin varpaani melkoisen kipakasti kynnykseen. Sadattelin siinä, että kylläpäs sattui. Hetken päästä ihmettelin lattialle ilmestyneitä "punaisia maalitahroja", kunnes tajusin sen olevan verta varpaastani. Sitten en enää ajatellutkaan mitään, vaan keskityin tajuissani pysymiseen; en oikein kestä kipua ja veren näkemistä kovin hyvin. Onneksi seurueeseen kuului tuleva lääkäri, joka otti tilanteen haltuun ja hoiteli varpaan ensiavun. Hetken päästä jo köllöttelinkin kylmä pakastepussi jalassa ja piirasta lusikoitiin suoraan suuhun kanssaeläjän toimesta :) aina jotain hyvää kurjassakin sattumuksessa!

Kaappiruokaa

Aina käy niin, että kun muutto lähestyy niin se lähestyy niin yllättäin, että pakastimesta jää syömättä jos vaikka minkälaista sapuskaa ja ruokaa menee muutenkin hukkaan. Nyt me ollaan ajateltu ainakin yrittää syödä tuota pakastinta tyhjemmäksi jo ajoissa aloittaen, joten sieltä ollaan kaiveltu erinäisiä sapuska-aineksia ja kehitelty niistä mahan täytettä tässä iltojemme iloksi. Kaappien kätköjä täydentäen on syntynyt jo ainakin pari pizzaa, burgeria ja munakasta.

Kinkku-ananas-aurajuustopizza

1 kaupan valmis pakastepizzapohja
Tomaattipyrettä
Auramurua
Kinkkusuikaleita
Ananaspaloja
Juustoraastetta

Pizzamaustetta, tabascoa

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Odota että uuni on lähes tulkoon oikeassa lämpötilassa ja laita sitten leivinpaperi uuniritilän päälle. Ota pakastimesta pizzapohja ja aseta se leivinpaperin päälle. Sivele pohjalle tomaattipyrettä ja asettele sitten täytteeksi auramurua, kinkkusuikaleita ja ananaspaloja makusi mukaan. Ripottele päälle pizzamaustetta ja tabascoa. Lopuksi laita pizzan päälle juustoraastetta ja lykkää se uuniin noin 8 minuutiksi.



Pakastepizzapohjat eivät ole mitään maailman suurinta herkkua, mutta ovat ne ihan käteviä silloin, kun haluaa tehdä nopeasti pizzaa ja/tai laiskottaa suunnattomasti. Meikäläinen on tässä kärvistellyt viikonlopun Helsingin reissulta mukaan nappaamani kesäflunssan kourissa koko viikon, mutta koska olen ollut kuitenkin kuumeeton, olen sinnillä käynyt töissä. Ei siis ole ollut suunnattomasti energiaa enää ruoanlaittoon töistä tullessa, vaan on tehnyt mieli päästä helpolla. Ja jostain syystä kaikesta epäterveellisestä tulee muka parempi olo, kun niitä syö kipeänä.

Feta-kalkkuna-oliivi-punasipuli-rucolapizza

1 kaupan valmis pakastepizzapohja
Tomaattipyrettä
Punasipulia
Fetajuustoa
Oliiveja
Kalkkunaleikkelettä
Villirucolaa

Sama homma kuin edellisessä, eli 250 asteessa paistellaan. Pizzapohjan päälle levitellään taas tomaattipyrettä. Leivänpäälliskalkkunat olivat menossa vanhaksi, joten viimeiset savustetun perhekalkkunan siivut riivin alimmaiseksi täytteeksi pohjan päälle. Sitten perkasin oliiveista kivet pois ja laitoin jäljelle jääneet oliivinmuruset myös pizzalle. Näiden päälle murustelin fetajuustoa (jota oli jäljellä aiemmasta fetasalaatista). Ohuehkoiksi renkaiksi leikattua punasipulia ja rucolaa vielä päälle ja sitten lopuksi tietysti sitä juustoraastetta ennen uuniin laittamista. Taisin rouhaista tähän myös mustapippuria sekaan. Ja taas uunissa se noin 8 minuuttia ja ei kun masu pullolleen.



Olen niitä ihmisiä, jotka laittavat pizzaansa juustoraasteen päällimmäiseksi, vaikka se peittääkin sitten kivannäköiset täytteet alleen. Jotenkin tuntuu, kuin sitä juustoa ei olisi ollenkaan, jos se on alimmaisena. Eli sitten kuvat täytyy aina ottaa ennen juustoraasteen lisäämistä ja uunittamista.

Kinkku-herne-maissi-paprikamunakas

Oivariinia
2 kananmunaa
2 ruokalusikallista vettä
Suolaa, mustapippuria
Kinkkusuikaleita
Pakasteesta herne-maissi-paprikaa
Juustoraastetta
Tabascoa

Laita paistinpannu lämpenemään levylle ja laita pannulle pieni nokare rasvaa, esimerkiksi oivariinia. Anna rasvan sulaa. Riko munat lasiin tai pieneen kulhoon. Mittaa joukkoon pari ruokalusikallista vettä ja riko haarukalla munien rakenne ja sekoittele vesi munien joukkoon. Lisää munavesiseokseen myös mausteet eli suolaa ja mustapippuria.

Kaada munavesiseos kuumalle pannulle ja anna paistua siinä tovi. Ripottele sitten munamassan päälle kinkkusuikaleita ja he-ma-paa sekä juustoraastetta. Kun munamassa näyttää jokseenkin hyytyneeltä ja juustoraaste alkaa sulaa, käännä munakkaan toinen puoli toisen päälle, jolloin munakkaastasi syntyy ikään kuin puolikuun mallinen. Anna paistua vielä sen aikaa, että juustoraaste "liimaa" munakkaan puoliskot toisiinsa ja hivuta sitten munakas lautaselle. Minun lautasella munakkaan kaverina oli salaattia ja tuorekurkkua sekä ruispala. Varsin helppo ja maukas iltasapuska.


Munakas köllöttelee pannulla paistonsa alkuvaiheessa. Kananmuniakin nimittäin oli menossa vanhaksi, eikä tosiaan flunssaisena tehnyt mieli ruveta niistä leipomaan mitään. Niinpä pari niistä pääsi osaksi munakasta. Ja tabascoa on nyt tullut tungettua vähän joka paikkaan, koska sen ainakin maistaa, vaikka olisi miten tukkoinen olo!

Kananmunia on meidän keittiössä tuhottu myös pakastimentyhjennysburgereiden välissä. Pakastimen kätköistä löytyi pari raakaa hampurilaisjauhelihapihviä, jotka paisteltiin ja jotka pääsivät paistetun munan kanssa minulla ruispalan ja kanssaeläjällä juustosämpylän väliin muiden tykötarpeiden kanssa.

Loput pari munaa ihan vain keitin ja söin aamupalaruisleivän päällisenä. Eipähän tullut heitettyä hyvää ruokaa roskiin ainakaan tällä kertaa. Koen huonoa omaatuntoa siitä, miten paljon tulee heitettyä ruokaa haaskioon, mutta samaan aikaan olen vähän neuroottinen parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -päiväysten kanssa. Kanssaeläjä suhtautuu näihin huolettomammin, joten se pystyy tuhoamaan ruokia, joiden päiväykset ovat jo menneet, mutta jotka varmaan vielä ovat aivan hyviä.

Party-purtavia

Viime lauantaina sainkin kokkailla urakalla (kylläkin ihan omasta aloitteestani), kun iltasella juhlistimme tuon kanssaeläjän ikääntymispäivää ystävien avustuksella.

Kekkereissä oli tarjolla:

Kasvispastasalaattia
"Alppipizzaa"
Kanapizzaa
Pekoni-kinkkupiirakkaa
Juustokakkua
Täytekakkua

Ja tietysti kaikenmoista muuta, kuten sipsiä, keksejä ja sen sellaista. Niin ja boolia, mutta siitä oli vastuussa kanssaeläjä, enkä edes perehtynyt tarkemmin mitä sinne boolimaljaan oikeen lurauteltiin.

Kasvispastasalaatti

Kuviopastaa (esim. tricolorisimpukka)

Pestoa

Fetajuustoa
Oliiveja
Tuorekurkku
Paprikaa
(Rucolaa)

Tämä on vakiobilesalaattini, mitä vain aina hieman varioin täytteiden osalta. Yleensä salaatti sisältää kanaa, mutta nyt jätin sen pois kasvissyöjiä ajatellen. Lisäksi juustolla tätä voi varioida vaihtaen fetan esimerkiksi mozzarellapalloihin. Ja tietysti rehut voi valita mielensä mukaan. Määrätkin ovat suhteellisia, koska riippuu tietysti siitä, minkä kokoiseen salaattikulhoon pastaa tekee ja millaiselle määrälle. Itselläni on aika suuri salaattikippo bileitä varten, joten tämä salaatti sisälsi reilusti pastaa, yhtä reilusti pestoa, 200 gramman paketin pilkottavaa fetaa, 2 punaista suippopaprikaa, purkillisen oliiveja ja kokonaisen tuorekurkun. Lisäksi heittelin sekaan rucolaa, jota jäi varsinaisen synttäri-illan alkupaloista kaappiin lojumaan.

Valmistus on simppeliä: keitä pasta napakaksi ja huuhtele se kylmällä vedellä. Kaada pastat salaattikulhoon ja sekoita joukkoon runsaasti pestoa. Pesto toimii tämän salaatin kastikkeena, joten sitä tosiaan voi olla runsaasti. Pilko sitten joukkoon rehut ja juustot ja sekoita. Jos käytät kanaa tai muuta lihaa, niin luonnollisesti kypsennät sen ensin. Kun kaikki ainekset ovat sekoiteltu keskenään, niin ei muuta kuin tarjolle. Tämä on hyvää ruokaisana salaattina muutoinkin, hyvin voi syödä vielä seuraavanakin päivänä.

Pastasalaatti on luottosapuskaa, aina hyvää ja tuo myös väriä tarjoiluihin.

"Alppipizzan" nimellä kulkevan pizzan tai piirakan, millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua, bongasin taannoin kuntosalilla ollessani telkkarista Mitä tänään syötäisiin? -ohjelmasta. Alkuperäisohjeeseen kuului kinkkua, mutta jätin sen pois, koska mielestäni tämä oli varsin ruokaisa ilmankin ja toisekseen, ajattelin taas hieman niitä kasvissyöjiäkin. Tämä sai kehuja kyllä vierailta, raavas parrakas mies söi tätä useamman palasen ja ihmetteli, että miten voi olla niin hyvää, vaikkei ole edes lihaa mukana!

"Alppipizza"
(pellillinen)

Pizzataikinasta tehty pohja
Pestoa
Tomaattia (2-3 normaalikokoista)
Briejuustoa (1 pkt eli noin 200 g)
1-2 sipulia (alkuperäisohjeessa makeaa sipulia, minulla punasipulia)
Pinjansiemeniä (0,5 dl)
(Pinnalle oreganoa tai basilikaa, mielellään tuoretta, minulla oli vain kuivattua)
(Rucolaa)

Uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pizzataikinaohjetta en nyt tähän laita. Tällä kertaa omani syntyi ihan vaan pizzajauhojen pussin kyljestä eli hiivaa, vettä ja pizzajauhoja sekoitellen. Pohjan taputtelin leivinpaperoidulle uunipellille niin laajasti pellin alueelle kuin vain onnistuin. Tämän jälkeen sivelin pestoa pohjan päälle kerroksen. Sitten asettelin siivutetut tomaatit, siivutetun brien ja sipulin suikerot pohjalle. Lopuksi ripottelin päälle pinjansiemenet ja kuivattua basilikaa. Ja koska sitä rucolaa tosiaan oli vieläkin, laitoin myös sitä tähän päälle. Mutta ei ole siis pakollista.

Sitten vain pelti kuumaan uuniin ja paistelua keskitasolla noin 15 minuutin ajan. Huomasin vasta nyt että ohje käski laittamaan vielä ylemmälle tasolle 5 minuutiksi, muttei tätä mielestäni tarvitse. Johtuu ehkä siitä, että omani unohdin ehkäpä sitten noin 5 ekstraminuutiksi uuniin ja se sai väriä tämän seurauksesta melkein liikaakin. Makua se ei kuitenkaan haitannut.

Alppipizzassa oli kauniit värit ennen paistamista ja myös sen jälkeen.

Kanapizza

(pellillinen)

Pizzataikinasta tehty pohja
Tomaattipyrettä (pikku purkillinen)
Kanasuikaleita (400 g riittää, mutta laitoin nyt enemmän)
Aurajuustoa (oman maun mukaan)
Ananaspaloja (1 tölkki on ihan hyvä)
Juustoraastetta

Pizzapohja oli sama kuin Alppipizzassakin. Tämänkin pohjan taputtelin leivinpaperoidulle uunipellille käsin, mahdollisimman laajalle alueelle. Sivelin pohjan päälle tomaattipyrettä kerroksen. Kanat paistelin pannulla ja maustoin (yleensä mausteet ovat luokkaa kanamauste-paprikajauhe-pippuri-suola) ja sitten kypsinä levittelin pizzapohjan päälle. Heittelin päälle ananaspalat ja murustelin sopivasti aurajuustoa (minä tykkään, että aurajuustoa on kunnolla). Lopuksi rapsuttelin päälle hieman oreganoa ja kruunasin pizzan juustoraastekuorrutuksella. Sittenpä vain sinne Alppipizzan jälkeisiin lämpöihin, eli sinne 225 tai jos haluaa rapsakkaa niin 250 asteeseen vaikkapa vartiksi. Kanapizzani on jostain syystä erään ystäväni suosikkia. Tein tätä muutama vuosi sitten melkein aina illanistujaisiin ja sittemmin en ole pitkään aikaan tehnytkään. Tämä ystäväni on sitten haikeana haaveillut kanapizzasta jo pitempään, joten ajattelin ihan häntä nyt tarjotessani tätä :) hyvin maistui, hänelle ja muillekin.

Kanapizzaa.

Pekoni-kinkkupiirakka
(piirakkavuoka, oiskohan halkaisijaltaan 26 cm)

Pohja:
225 g jauhoja
125 ml öljyä
0,5 tl suolaa
0,6 dl kylmää vettä

Täyte:
2 pakettia pekonia
Kinkkusuikaleita

1-2 sipulia
2 dl kermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta
(Suolaa, pippuria)

Tein tästä piirakasta alunperin version ystävänpäiväksi, jolloin oli ystäviä myöskin meillä istumassa iltaa. Silloin piirakassa oli kinkkusuikaleiden sijasta kanaa pekonin kanssa ja myös se toimi tosi hyvin suolaisena purtavana kekkereissä. Nyt kanaa oli jo tarjolla pizzassa, joten laitoin kinkkusuikaleita. Ennen ystävänpäivän piirakkaa muistin lukeneeni Prinsessakeittiöstä jostain pekonipiirakasta (joka olikin sitten lammas-fetapiirakka ja pekoni oli ihan toisessa ruoassa...). Ostin siis kaupasta pekonia ja ajattelin kotona katsoa loput ainekset. No, sitten paljastui, ettei siinä piirakassa ollut edes sitä pekonia, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Siispä piirakan pohjan ohje ja kerma-muna-seos-osio ohjeesta on lainattu Prinsessakeittiöltä, mutta muuten tämä on oma viritys.

Pohja syntyy sekoittamalla kaikki pohjan ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Sen jälkeen taikinan voi painella voideltuun piirakkavuokaan niin että taikinaa tulee hieman myös reunoille. Sitten vuoan piirakkataikinoineen voi laittaa jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, että täyte on valmista. Ja uunin voi laittaa lämpiämään 225 asteeseen.

Pieni pekonisiivuja hieman pienemmäksi. Laita pekonit pannulle ja paista, kunnes ne ovat rapeita. Siirrä sitten pekonisiivut lautaselle, jonka päälle olet laittanut talouspaperia. Paperi imee enimmät pekonin rasvasta. Kaada paistinpannulle kertyneestä rasvasta ylimääräiset pois ja paistele siivutetut sipulit pannulla pekonista jääneessä rasvassa, kunnes hieman pehmenevät. (Jos laittaisit kanaa etkä kinkkua, niin nyt voisit paistaa myös kanan kypsäksi samalla pannulla ja maustaa mielesi mukaan.) Sekoita kerman joukkoon kananmunat ja rouhaise sekaan mustapippuria (ja jos haluat niin suolaa, mutta mielestäni ei tarvitse, pekoni on sen verran suolaista). Ota piirakkavuoka jääkaapista ja asettele piirakkapohjan päälle pekonisiivut, sipulisiivut sekä kinkkusuikaleet. Lorauta päälle tasaisesti kerma-munaseos ja ropsauttele päälle lopuksi vielä juustoraastetta. Laita vuoka lämmenneeseen uuniin 20-30 minuutiksi, anna jäähtyä ja syö. Suosittelen tosin piirakan jakamista jonkun toisen, tai useamman ihmisen kanssa, sillä lopputulos on jokseenkin täyttävä.

Mmmm pekonia!