12 points go to viisustudion tarjoilut

Lauantai oli varsinainen superpäivä - ei pelkästään siksi, että tarjolla oli niin jääkiekkoviihdettä kuin euroviisujakin - vaan siksi, että kanssaeläjän kanssa onnistuimme sullomaan päiväämme rauhassa nautitun aamupalan, auringonottoa puistossa, pizzalounaan ja kolmet eri kemut. Melkoista aikatauluttamista se vaati, mutta kaikissa ehdittiin viettää sopivasti aikaa.

Omaa kokkausta vaati vasta viimeinen illan etappi, eli viisustudio, joka pidettiin (Diplomi-)insinöörilässä. Sekalainen paikalle kokoontunut porukka oli sopinut, että ruokia ja juomia illaksi kootaan vähän nyyttäriperiaatteella, mutta niin, että syötävät ja juotavat liittyisivät jotenkin viisufinaalissa esiintyviin maihin. Kaikkia finaalimaita emme saaneet katettua, mutta kiitettävän monta kuitenkin!

Viisuilta alkoi omalta osaltani kuplivalla. Lasissa on uusin suosikkiskumppani, ranskalainen Louis Picamelot Blanc de Blancs Brut. Suosittelen! Ja mikäpäs sen viisufinaalin aloittaneen Ranskan biisin pariksi olisi paremmin sopinutkaan, kuin sikäläinen kuplivainen.

Kreikkalaisiin tunnelmiin meidät viritti uunitettu fetajuusto, jonka höysteenä oli ainakin vihreää paprikaa, sipulia ja tomaattia sekä öljyä.

Nämä munakoisokääryleet (badimjan borujuglari) olivat saaneet inspiraationsa Azerbaidzanista. Isäntäväki oli napannut reseptin täältä. Mahtoi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun söin mitään azerihenkistä evästä, mutta hyviä olivat!

Taustalla kurkkua. Keskellä oleva astia näytti ihan tyhjältä, mutta mustan lautasen pohjalla olikin dippailuun tarkoitettua tavaraa. Hunajaista se taisi ainakin olla? Ja inspiraatio tähän muistaakseni peräisin Valko-Venäjältä.

Ranskaa ruokapuolella edusti tämä Quiche Lorraine. Viisustudiossa mukana ollut ihan ihkaelävä ruotsalainen rakastui piirakkaan kovasti, ja ihmetteli, miten joku osaakin tehdä näin hyvää ihan itse. Eikä hän väärässä ollut, piirakan tehtaillut taho sai muiltakin kiitosta piirakkataidoistaan.

Georgian makumaailmaan pääsimme tutustumaan tämän gruusialaisen juustolla täytetyn leivän parissa. Resepti saattaa ilmaantua insinöörilän blogiin kenties tulevaisuudessa, sillä isäntäväki vastasi tästäkin herkusta.

Juustorintamalla maisteltiin muun muassa espanjalaista juustoa suolakeksien kanssa.

Saksasta nyt vaan ensimmäisenä tulee mieleen makkara, ei voi mitään! Ostin Stockan Herkusta pari pakettia bratwursteja, jotka sitten simppelisti vain paisteltiin pannulla ja tarjoiltiin vähän pienemmissä palasissa.

Yksi viisustudiolainen kyseli vinkkiä romanialaiselta tutultaan, ja sai vastaukseksi, että vastaavanlaisissa kisastudioissa heilläpäin syödään mm. tämmöistä "makkaraa", joka suomalaisen silmiin kyllä vaikutti enemmänkin lihapullaisalta. Maukasta ja mausteista.

Oma varsinainen kokkaukseni iltaan oli mutakakku. Sillä minulle selvisi ihan vasta, että mutakakku eli kladdkaka on periruotsalainen leipomus. Omani tein Kaikki äitini reseptit -blogista löytämälläni äärisimppelillä reseptillä.

Kladdkaka eli mutakakku

100 grammaa voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 desilitraa sokeria

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

3 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

2 desilitraa vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele vuoka, jossa aiot paistaa mutakakun.

Sulata voi, jätä jäähtymään.

Vatkaa munat ja tavallinen sokeri vaahdoksi keskenään.

Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri sekä kaakaojauhe.

Seuraavaksi sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Lisää lopuksi mukaan myös voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista keskitasolla noin 15 minuuttia.

Tarkista tikulla, kuinka löysä taikina vielä on. Paistoaika riippuu paistoastiasi koostakin eli miten paksusti taikinaa siinä on. Tarkoitus olisi, että mutakakku on reunoilta vähän kuivempi, mutta jää keskeltä vielä valuvan kosteaksi koostumukseltaan.

Minun vuoassani taikinaa oli sen verran paksulti, että jatkoin paistamista vielä 5 extraminuuttia ja rakenteesta tuli siten oikein hyvä.

Mansikkakastike

Noin 200 grammaa (pakaste)mansikoita

Triple Secia

Tein piirakalle kastikkeen surauttamalla sauvasekoittimella kohmeiset pakastemansikat soosimaiseen olomuotoon ja sekoittamalla joukkoon vielä lorauksen Triple Secia.

Suuri on mysteeri, jotta miten näin yksinkertaisista aineksista ja ilman oikeaa suklaata voikaan saada lopputulokseksi niin suklaisen, ihanan tahmaisen mutakaakun! Mutta kokeilkaa, tämä on hyvää ja helppoa. Mansikkasoossi sopi mutakaakun pariksi erittäin oivallisesti myös.

Viisustudiossa vähän kaikilla oli omat suosikkinsa. Yhteistä äimistelyä aiheutti ainakin Romanian Cezar. Jos koskaan olet miettinyt, mitä tapahtuu, kun yhdistetään vampyyrilta näyttävä henkilö, joka laulaa oopperamaisesti eurodiscojumputusbiisiä mystisten lavasteiden keskellä, saat vastauksen kun katsot Cezarin It's my life -esityksen.

Minulla ei ollut mitään voittaja-Tanskaa vastaan, vaikkei se ihan kärkisuosikkeihini kuulunutkaan. Harmittelin Suomen sijoitusta, sillä Krista oli mielestäni piristävän erilainen suomalaiseksi euroviisuedustajaksi. Omat ääneni menivät tällä kertaa Unkarin ihanalle hipsterille sekä Islannille, jonka laulaja näytti Lord of the Ringsista karanneelta ja lauloi islanniksi, joka kuulostaa mielestäni aivan haltiakieleltä.

Ensi vuonna viisut järjestetään siis Tanskassa. Saapa nähdä, tulisiko tällä kertaa lähdettyä ihan paikan päälle viisuilemaan vai pidetäänkö kotimaassa jälleen viisustudiota porukalla.

Paistettua riisiä kalkkunalla

Paistettu riisi on vähän kuin aasialaisen keittiön pyttipannu. Kun riisiä jää tähteeksi edelliseltä aterialta, voi sen seuraavalla kerralla hyödyntää paistamalla pannulla  ja heittämällä sekaan lihan, kalan, kanan tähteet ja sopivasti jotakin kasvikunnan tuotetta. Täydellistä kaapintyhjäysruokaa siis!

Minulla jäi tähteeksi riisiä munakoisocurrysta, joten päätin hyödyntää sen paistettuun riisiannokseen. Lihaa ei tällä kertaa ollut tähteinä, mutta paistoin erikseen kalkkunaa tätä varten.

Paistettu riisi kalkkunalla

(2 annosta)

Kypsää riisiä

Noin 150-200 grammaa kypsää kalkkunaa tai muuta lihaa

2 kynttä valkosipulia

1 isohko sipuli

Muutama tuore herkkusieni

Kuivattua  tai chiliä

Kananmuna

Öljyä

Kalakastiketta

Soijakastiketta

Kuori ja pilko sipulit. Putsaa herkkusienet ja siivuta ne.

Kuumenna pannulla öljyä ja paista hetki sipulia ja valkosipulia sekä murenneltua kuivattua chiliä.

Lisää pannulle herkkusienet ja paista taas hetki, kunnes sienet alkavat kypsyä.

Lisää pannulle riisi ja pilkottu kalkkuna, sekoittele ja paista kunnes ovat lämmenneet ja hieman rapsakoituneet.

Mausta kalakastike- ja soijakastikelorauksilla.

Kaavi pannun keskelle kuoppa ja riko siihen kananmuna tai kaksi. Sekoittele nopeasti niin, että kananmunan rakenne rikkoontuu ja se hyytyy ruoan sekaan "riekaleiksi".

Tämä ruoka on kaikkea muuta kuin kuvauksellinen  väreiltään ja ulkomuodoltaan, mutta maussa ei ollut muuta valittamista kuin se, että taas kerran unohdin miten äkäisiä pienet kuivatut chilini ovat, ja tulisuutta oli siis hitunen liikaa. Paistettua riisiä pitäisikin tehdä useammin.

Munakoisocurry

Keittojen ja pataruokien lisäksi talvella maistuvat mausteisemmat pöperöt, joissa mausteet tuovat ruokaan ja oloon lämpöä. Olen vähän huono kehittelemään omasta päästä mitään wokkia kummempaa, ja kun vielä kanssaeläjä ei niin etnisemmistä makumaailmoista perusta, tulee aika harvoin kokattua vaikkapa intialaisvaikutteista ruokaa. Se syödään ravintolassa.

Kulinaarimurulassa oli kuitenkin tehty currya munakoisosta ja resepti jäi mieleen kummittelemaan, joten tilasin luomuruokapiiristä munakoison ja tein currya minäkin. Paitsi että jouduin soveltamaan lähikaupan valikoimien ollessa sillä kertaa rajalliset.

Munakoisocurry

(2 annosta)

1 pienehkö munakoiso (noin 300 grammaa)

Parin sentin pätkä inkivääriä

1 punainen chili

2-3 kynttä valkosipulia

1 banaanishalottisipuli

1 sitruunaruoho

Kurkumaa

Chilijauhetta

0,5 ruokalusikallista (ruskeaa) ruokosokeria

1 ruokalusikallinen kalakastiketta

Tölkki kookosmaitoa (2 dl)

Puoli kookosmaitotölkillistä vettä

Tuoretta korianteria

Halkaise chili ja poista siitä siemenet. Silppua chili pieneksi.

Kuori valkosipulinkynnet ja inkivääri. Silppua myöskin ne.

Paloittele myös sitruunaruoho.

Laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sitruunaruoho blenderiin tai mortteliin. Minulla ei ollut sitruunaruohoa, joten raastoin sen sijaan yhden limen kuoren ja puristin puolikkaasta limestä mehut tähän sekaan. Surauta blenderillä karkeaksi tahnaksi tai nuiji jonkinlaiseksi tahnaksi morttelissa. Suosittelen blenderiä, mutta kävi se morttelissakin.

Halkaise munakoiso pituussuunnassa ja sitten vielä puolikkaat halki, myös pituussuunnassa. Leikkaa suht ronskeiksi palasiksi. Pilko myös banaanishalotti, jos on. Ei ollut, käytin tavallista keltasipulia.

Sekoita kurkumaa ja chilijauhetta keskenään. Paitsi ettei minulla luuloistani huolimatta ollutkaan kurkumaa, joten pistin juustokuminaa ja chilijauhetta. Pyörittele munakoisopalat mausteseoksessa.

 Lorota pannulle öljyä ja kuumenna se. Ruskista munakoisopalat pannulla pikaisesti ja siirrä syrjään odottamaan.

Lisää pannulle hieman öljyä ja paistele aiemmin tekemääsi maustetahnaa siinä tovi.

Lisää pannulle myös sipuli sekä sokeri. Sekoittele ja anna paistua muutama minuutti.

Seuraavaksi lisää pannulle munakoisopalat, kalakastike, kookosmaito ja vesi. Sekoita hyvin ja anna kiehahtaa. Minä puristin tässä vaiheessa joukkoon myös sen limen toisen puolikkaan mehut.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Tarkista ruoan suolatilanne ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla. Sitäkään ei ollut, joten tumpsautin jauhettua korianteria hieman pannulle jo aikaisemmassa vaiheessa.

Tarjoile munakoisocurry riisin kanssa.

Minä tein pienen annoksen, joten laitoin vain yhden kookosmaitopurkin. Jos teet neljän hengen annoksen, laita toiset 2 desilitraa nestettä kookoskerman olomuodossa. Lopputulos on Jaanan mukaan muhevampi, ja näin takuulla on.

Ainesosien pienestä muokkauksesta huolimatta tämä oli lämmittävää, mausteisen mukavaa talviruokaa, jota voin suositella testaamaan.

Tuliset pilleet

Viime lauantaina kokoonnuimme jälleen viettämään iltaa enimmäkseen oululaisten ruokabloggarien kanssa, mutta oli meillä mukana pari pitkän matkan vahvistustakin. Emännöintivuorossa oli Kokkien ja Pottien Hannele ja teemaksi hän oli valinnut chilin. Tulisesta teemasta huolimatta mukaan oli uskaltautunut myös kaksi uutta miittailijaa; Sokerikukkasia-blogin Kardemumma sekä Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ilta oli täynnä chilin eri vivahteita hyvin monessa eri muodossa. Ihan kaikesta illan tarjonnasta en edes muistanut ottaa kuvaa, mutta muiden blogien postauksista löytyy melko kattava katsaus!

Minulla oli muassani sekä varsinainen että vara-aviomies. Vara-aviomies T oli tehnyt tulisia raakasuklaita. Polttelivat kyllä suussa, vaikka näyttävät vaarattomilta!

Itse tein tarjolle niin makeaa kuin suolaistakin. Makean osion virkaa toimittivat chiliset ja suklaiset fudget. Tekoon sain idean täältä.

Chilifudge

1 Fazerin tumma suklaalevy rouhittuna
Puolikas Fazerin maitosuklaalevy rouhittuna
50 grammaa pinjansiemeniä
1 ruokalusikallista chilijauhetta
1 tölkki kondensoitua maitoa
1 teelusikallinen vaniljaesanssia

Paahda halutessasi pinjansiemenet.

Kaada kondensoitu maito kattilaan ja kuumenna kunnes on kuumaa, mutta ei kiehuvaa.

Lisää rouhittu suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila pois liedeltä.

Lisää seokseen pinjansiemenet, chilijauhe sekä vaniljaesanssi. Sekoita tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Kun massa on jähmettynyt vuokaan, leikkaa massasta veitsellä neliöitä.

Fudgeista tuli mukavan lempeitä. Kotona maisteltuna, kun muuta chilistä ei vielä ollut ehtinyt syödä, näissä maistui kiva pieni takapotku chilijauheesta. Illan aikana nämä toimivat sen sijaan mukavina neutralisoivina välipaloina.

Huono kuva, mutta nälkäisenä en jaksanut keskittyä kuvaamiseen kovin tarkasti, kun halusi vain äkkiä maistaa kaikkea herkullista! Lautasella Kokkeillaan-blogin Kotiharmin ihana soppashotti sekä vuohenjuustomousse tarjoiltuna illan kadehdituimmalta tarjoilualustalta, eli ylihienoilta lusikoilta! Nurkasta pilkistää puolestaan (Diplomi-)insinööri-Pekan tarjoilema koreahenkinen possu.

Makuja kotoa tarjosi iltaan makirullia, joissa oli täytteenä avokado-paprika sekä chorizo-kurkku.

Soppaa ja silmukoita oli tutkinut Pioneer Womanin tarjontaa ja löytänyt sieltä inspiraation erinomaiseen salaattiin.

Meikäläisen panostus suolukkaosastolle olivat Brunssi-kirjasta bongatut fetaiset ja chiliset leipäset. Laitan tähän nyt kirjan mukaiset ohjeistukset, itse kasvatin reseptiä isommalle porukalle.

Feta-chilileipäset
(2 annosta)

4 viipaletta ciabattaa
200 grammaa fetajuustoa
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen chilihiutaleita (tai vastaavassa suhteessa tuoretta chiliä)
1 teelusikallinen kuivattua oreganoa
(Rucolaa)

Leikkaa leipä viipaleiksi.

Nosta leipäviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Leikkaa fetasta paksuhko siivu jokaiselle leipäviipaleelle.

Sekoita öljy, chilihiutaleet tai silputtu tuore chili sekä oregano keskenään. Lusikoi öljyä leiville.

Grillaa uunissa kunnes juusto alkaa sulaa.

Tarjoile rucolan kanssa.

Rucolat jäivät kotijääkaappiin, joten niitä ei nyt meikäläisen tarjoiluversiossa ollut ja käytin chilihiutaleiden sijasta tuoretta punaista chiliä. Tulos oli melko tulinen, mutta fetajuusto kivasti kuitenkin tasapainotti chilin tulisuutta.

Chilisiä karkkejakin oli tarjolla, joista nuo mustat etummaiset olivat kuulemma niitä kaikista petollisimpia. Itse nössöilin, enkä maistanut. Chilimaustetut mantelit toi tarjolle Campasimpukka. Kuten myös seuraavassa kuvassa näkyvät keksit.

Ghetto Gourmet'n panostus iltaan olivat aivan erinomaiset ribsit filippiiniläisessä hengessä ja luumuisella barbequesoosilla höystettynä. Niin herkullista ja niin mureaa!

Hannele oli saanut Chilikaupasta vähän korruptiotuotteita iltaa siivittämään. Yksi niistä oli Hööki-puluveri, joka pääsi makustamaan melkoisen tuiman tulista drinksua.

Hannele askarteli meille tarjolle myös mielenkiintoisia possukääröjä, joissa riisipaperin sisältä löytyi kasviksia ja suikaleiksi riivittyä possua. Näitä sitten dippailtiin muutamaan erilaiseen soosiin.

Kuten todettua, kaikista illan antimista ei valitettavasti meikäläisen kameraan päätynyt todistusaineistoa, mutta sehän todistaa vain sen, että hauskat jutut ja hyvä seura veivät mennessään, eikä kuvaaminen ollut päällimmäisenä mielessä.

Kiitos vielä Hannelelle emännöinnistä ja kaikille mukana olleille siitä, että teitte jälleen kerran illasta hauskan ja herkullisen!

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

Tämän viikon ruokiin on lähes poikkeuksetta laitettu ronskilla kädellä valkosipulia ja myös tulisuutta. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että muitakin makuja voisi jo maistella. Naputellaan nyt kuitenkin ensin näitä mausteisempia appeita viikon varrelta.

Puolialaston kokki -blogin Elmeriltä löytyy aina hyviä vinkkejä thaimaalaiseen (ja ylipäätään mausteiseen, aasialaisvaikutteiseen) ruokaan. Sinnepä siis suuntasin ideoiden toivossa tälläkin kertaa ja päätin kokeilla pikapaistetun kanan reseptiä. Jouduin hieman muuttelemaan sen mukaan mitä kotoa löytyi, joten laitan reseptin tänän originaalimuodossaan ja sulkuihin omat muutokseni.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

500 grammaa marinoimatonta kanaa
4-5 kynttä valkosipulia
4-5 thaichiliä (käytin tuoretta punaista peruschiliä + pieniä kuivattuja)
1 ruokalusikallinen kalakastiketta
2 ruokalusikallista osterikastiketta (ei ollut, käytin riisiviinietikkaa+soijaa)
Öljyä
Pari kourallista thaibasilikan tai pyhän basilikan lehtiä (käytin tavallista basilikaa)
2 ruokalusikallista kasvis- tai kanalientä
0,5 teelusikallista sokeria (käytin ruokosokeria)
1 punainen paprika (laitoin oranssin)
1 sipuli

Suikaloi kana ohuiksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja chilit. Palastele paprika suupaloiksi ja lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi.

Sekoita kalakastike, osterikastike sekä valkosipuli- ja chilisilppu kulhossa ja sekoita joukkoon kanasuikaleet. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kuumenna reilusti öljyä wokkipannussa. Kun öljy on kuumaa, tipauta sekaan kokeeksi pari basilikan lehteä. Jos ne alkavat pihistä, on öljy riittävän kuumaa. Uppopaista öljyssä noin 3/4 osaa basilikan lehdistä. Paistoaika on noin minuutin (eli kunnes lehdet ovat rapeita). Nostele basilikan lehdet öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivamaan.

Pikapaista (voit käyttää samaa öljyä missä paistoit basilikat tai halutessasi vaihtaa öljyn) kanasuikaleita parissa erässä. Paistaminen vie vain muutaman minuutin, sillä ohuet suikaleet kyllä kypsyvät nopeasti. Älä siis liioittele paistoaikaa!

Kun ensimmäinen satsi kanasuikaleita on kypsynyt, siirrä ne odottamaan pois pannulta ja paista toinenkin erä kanaa samalla tavalla.

Kun kanat ovat kypsiä, siirrä myös aiempi kanasatsi takaisin pannuun ja lisää joukkoon myös kasvis/kanaliemi, sokeri, paprika sekä sipuli ja pikapaista vielä pari minuuttia.

Laita lopuksi sekaan myös tuoreet basilikan lehdet, siis ne joita et uppopaistanut.

Koristele annos uppopaistetuilla, rapeilla basilikan lehdillä ja nauti.

En ollut tehnyt aiemmin tämän tyyppistä pikapaistettua ruokaa ja ohje oli kyllä oikein näppärä ja toimiva. Kiva kokeilu, jota voisin tehdä itselleni toistekin. Kanssaeläjä kun ei tämmöisistä oikein piittaa.

Helppo ja nopea possuwok

Syksy taitaa tehdä tuloaan, ainakin siitä päätellen miten tehokkaasti flunssa on alkanut kiusata tuttavapiirissä. Tarttuihan se mokoma pöpö sitten meikäläiseenkin, joten taas on tarvetta ruualle, josta maistaa edes jotakin flunssan vaimentamilla makuaisteilla. Flunssaruuan pitää olla myös jokseenkin helppoa ja nopeaa valmistaa, sillä voimat eivät riitä kovin pitkälliseen keittiössä hääräilyyn. Eilisen illan ruuaksi tekaisin siis simppeliä possuwokkia.

Possuwok
(yhdelle)

Noin 100 grammaa possua (esim. ulkofilettä)
Wok-vihanneksia
Ainakin 3 kynttä valkosipulia
Punaista currytahnaa
Soijakastiketta
Inkivääriä (käytin jauhetta kun ei ollut tuoretta)
(Tuoretta basilikaa)
(Suolapähkinöitä)
Öljyä

Leikkaa possu suupaloiksi. Silppua valkosipuli.

Kuumenna wokkipannussa öljyä ja laita currytahna sekä valkosipulit maustamaan öljy. Tovin kuluttua lisää possusuikaleet. Anna paistua melkein kypsiksi. Ropsauta sekaan inkivääriä ja lorauta soijaa mukaan myös.

Lisää wok-vihannekset ja paista kunnes vihannekset ovat kypsiä mutteivat vielä aivan lötkyröitä.

Lisää lopuksi sekaan halutessasi myös hieman suolapähkinöitä ja tuoretta basilikaa.

Chilitahnan kanssa taisin vähän nössöillä, sillä hirmu tulinen tämä ei ollut. Valkosipuli sen sijaan maistui mukavasti ja suolaisuutta tuli ihan kiitettävästi soijasta. Makuja siis erottui ja se oli mukavaa.

Kiinalaista kotikeittiössä

...tai itseasiassa mökkikeittiössä taannoin kokeilimme pariakin erilaista kiinalaisen keittiön reseptiä. Innostus ideaan tuli vara-aviomies T:lta joka oli lukenut Pastanjauhajien chili kana -reseptin ja halusi testata sitä. Koska luotto omiin kykyihin ei ollut ihan täydellinen valikoitiin mukaan myös toinen sapuska siltä varalta että jompi kumpi menisi aivan mönkään eikä maistuisi aterioitsijoille.

Yueh Tung Chilikana

2-3 kananrintaa
0,5-0,75 desilitraa kiinalaista soijakastiketta
vehnäjauhoja

1,5 desilitraa öljyä

12 (tai vähemmän) kuivattua kokonaista (cayenne) chiliä
2 sipulia silputtuna
Tuoretta inkivääriä hienoksi silputtuna
4 kynttä valkosipulia murskattuna
6 (tai vähemmän) tuoretta vihreää chiliä pilkottuna (ei pakollinen)
5 kevätsipulia silputtuna (ei pakollinen)

2 ruokalusikallista vettä
2 ruokalusikallista Shaoxing -riisiviiniä (tai kuivaa sherryä)
1 ruokalusikallinen hoi sin -kastiketta
2 ruokalusikallista tummaa soijakastiketta
1 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista maissitärkkelystä

Leikkele kana sopiviksi paloiksi, laita palat kulhoon ja peitä soijalla. Laita kulho noin tunniksi jääkaappiin.

Pyörittele jääkaapituksen jälkeen kananpalat jauhoissa.

Lämmitä öljy wokissa tai kasarissa. Kun öljy on kuumaa, paista kananpalat pienissä erissä kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja ovat pinnaltaan rapeita. Laita paistetut kanat sivummalle odottamaan.

Alenna pannun lämpöä keskilämmölle ja laita wokkiin kuivatut chilit. Paista kunnes chilit ovat tummanruskeita.

Lisää pannulle sipulit ja paista kunnes ne ovat ruskeita ja karamellisoituneita.

Lisää seuraavaksi inkivääri sekä valkosipuli pannulle ja paista vielä hetki.

Jos käytät vihreitä chilejä ja kevätsipulia, lisää nyt pannulle molemmat. Anna niiden juuri ja juuri lämmetä.

Sekoita keskenään vesi, viini/sherry, sokeri, hoi sin, soija sekä maissitärkkelys ja kaada sekoitus pannulle. Poista pannu lämmöltä ja sekoita kunnes kastike saostuu.

Lisää vielä lopuksi kanat kastikkeen joukkoon. Tarjoile riisin ja/tai wok-vihannesten kera.

Meidän soijakastike tai joku muu ainesosa poikkesi ohjeistetusta, tai sitten me vain tunaroimme jonkin valmistusvaiheen, sillä meidän kastikkeesta tuli huomattavasti tummempaa kuin Pastanjauhajilla. Maku oli onneksi silti aika herkullinen! Erityiset kiitokset täytyy lähettää jauhantapajalle ilahduttavasta kanssakokkaajan auttamisesta, sillä saimme heiltä tilkkasen Shaoxing -viiniä sekä kuivattuja chilejä tämän reseptin testausta varten.

Kung po -possu
(neljälle)

Noin 0,5 kg possun sisäfilettä suikaleina
150 grammaa suolapähkinöitä
3 kevätsipulia
1 punainen paprika
200 grammaa kiinankaalta
2 ruokalusikallista öljyä

Kastike:
1 tuore chili
3 kynttä valkosipulia
Pätkä tuoretta inkivääriä
1 desilitra soijakastiketta
3 ruokalusikallista riisiviinietikkaa
2 desilitraa kanalientä
1 ruokalusikallinen ruokosokeria
0,5 teelusikallista seesamiöljyä (taisin käyttää maapähkinäöljyä)
1 teelusikallinen pippuria
1 ruokalusikallinen perunajauhoja

Silppua chili ja poista siemenet. Hienonna valkosipuli ja inkivääri.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja jätä maustumaan.

Paloittele vihannekset ja liha.

Kuumenna wok. Lorauta pannulle öljy ja paista lihan pinta kiinni nopeasti.

Heitä pannulle myös suolapähkinät ja paistele hetki.

Lisää sipuli ja kääntele sekaisin nopeasti.

Lisää seuraavaksi paprika ja kääntele jälleen nopeasti.

Lisää sitten kastike ja anna kiehahtaa. Vettä voi lisätä jos kastike tuntuu saostuvan liikaa.

Lisää vielä aivan lopuksi kiinankaalisuikaleet. Kääntele vielä pari kertaa sekaisin ja ruoka on valmis.

Tarjoa riisin, nuudeleiden tai wok-vihannesten kera.

Kanaa kung po on yksi kestosuosikeistani kiinalaisen keittiön puolella. En ole juurikaan kokeillut kotona etnisempien ruokien kokkausta (koska mies ei niistä niin perusta) mutta tämä oli positiivinen kokkauskokemus kaikkinensa. Oli kiva kokeilla kung po:ta myös possuversiona kun chili kanan valikoituminen pakotti tekemään toisen kastikkeen muusta lihasta.

Ruokaa nuhanenälle

Meikäläinen on taas kipeä. Olinkin tälle talvelle säästynyt ihan pahimmilta flunssilta, lieviä versioita on kyllä ollut riesanani. Nyt iski kuitenkin oikein kunnon pöpö. Nenä on tukossa, aivastukset tuntuvat keuhkoputkissa asti ja yskänpuuskat pistävät rintaan.

Flunssaisenkin pitää kuitenkin syödä. Ruoan pitää maistua edes jollekin ja sen pitää mielellään olla jotain sellaista, mitä tekee mieli. Miehen ollessa poissa kotoa, loihdin yhden hengen flunssa-aterian kaapin antimista.

Possuwok
(1-2 annosta, nälästä riippuen)

Noin 200 grammaa possua suikaleina
1 punainen (miedohko) chili
Noin 1-2 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 pieni purkillinen herkkusieniä
3-4 (pienehköä) kynttä valkosipulia
Puoli pakastepussillista wok-vihanneksia (tai tuoreita jos on ja jaksaa silputa)
Öljyä, soijakastiketta
(Kookosmaitoa)

Siivuta possu jos se ei ole suikaleolomuodossa valmiiksi. Itselläni oli jotain possupihvejä pari kappaletta, jotka sitten palastelin.

Kuori ja silppua myös sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Silppua vaikka saksilla (säästyt potentiaaliselta poltteelta) myös chili.

Kuumenna pannulla öljyä ja laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli pannulle. Anna niiden hetki irroitella makuaan öljyyn.

Lisää joukkoon possupalat ja kypsennä. Lorauta sekaan soijaa ja jos haluat niin muitakin mieleisiäsi mausteita. Lisää myös herkkusieniviipaleet.

Lisää possujen ollessa jokseenkin kypsähköjä joukkoon myös vihannekset. Paista kunnes kasvikset ovat melkein valmiita, mutteivat vielä löllöjä.

Jos haluat taittaa chilisyyttä ja pidät kookosmaidosta, voit lorauttaa myös sitä joukkoon lopuksi. Anna vielä kookosmaidonkin lämmitä ja sittenpä se ruoka alkaisikin olla valmista.

Itselläni lorahti kookosmaitoa joukkoon sen verran reippaasti, että lopputulos olikin enemmän ehkä keitto kuin wok. Liemen söin lusikalla, koska liemessä oli ihanasti makua. Helpot ja nopeat wok-tyyppiset reippaasti maustetut ruuat uppoavat hyvin vaikka flunssa onkin tehnyt tepposensa makuaistille.

Feijoada

Olen kyllä tyytyväinen Glorian ruoka & viini -lehden tilaaja. Tilaaja-aikanani ei liene ollut toistaiseksi yhtään lehteä, josta en olisi kokeillut vähintään yhtä reseptiä, usein useampiakin. Lisäksi ovat tietysti kiinnostavat jutut ja toimivat viiniarvostelut. Koska olen itse onneton viinituntija, kokeilen mieluusti uusia tuttavuuksia. Suositusten perusteella on löytynyt uusia suosikkiviinejäkin. Hyvä lehti siis, eikä tämä ollut mikään maksettu mainos vaan pyyteetön tyytyväisyyden ilmaus.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi mielenkiintoiselta vaikuttanut feijoada eli brasilialainen possupata.

Feijoada
(Glorian ruoka & viini 1/2011)

400 grammaa possun sisäfileetä
4 chorizo- tai muuta mausteista raakamakkaraa
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 desilitra hienonnettua purjoa
1 miedohko chili
3 ruokalusikallista rypsiöljyä
3 ruokalusikallista (luomu) appelsiinin mehua
2 laakerinlehteä
3 desilitraa lihalientä
7 desilitraa keitettyjä mustapapuja
2 teelusikallista raastettua (luomu) appelsiinin kuorta
0,5 teelusikallista vastarouhittua mustapippuria
(suolaa)
(1 paketillinen pekonia)

(Lisukkeeksi raakariisiä kypsennettynä)

Itse käytin noin puoli kiloa viljapossun ulkofilettä koska se oli tarjouksessa. Chorizoa laitoin 6 kipaletta kun paketissa oli niin monta enkä jaksanut miettiä muuta käyttöä niille parille. Purjon unohdin ostaa, joten laitoin enemmän tavissipulia. Appelsiinimehua käytin enemmän kuin 3 ruokalusikallista, siis yhden kokonaisesta appelsiinista tulleen mehumäärän mutta vastaavasi laitoin vähemmän lihalientä. Ohje kertoo että pataan voi halutessaan lisätä pekonia, kuutioituja tomaatteja tai lehtipersiljaa. Tartuin näistä pekoniin, sillä arvasin että pata uppoaa helpommin mieheenkin, jos siinä on myös pekonia.

Jos käytät kuivattuja mustapapuja niin muista liottaa niitä ensin 8-10 tuntia tai yön yli, vaihda sitten vesi ja keitä kypsäksi, vajaan tunnin. Itse olen helppouden ystävä näissä asioissa, joten usein olen käyttänyt vain valmiiksi jo kypsennettyjä tuotteita, nyt keittelin ihan itse pavut ja eihän se nyt niin vaikeaa ollut, kunhan vaan muisti tehdä sen ajoissa.

Jos haluat nauttia padan raakariisin kanssa, niin huuhtele ja keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan, noin 40 minuuttia. Meillä pata syötiin ilman lisukkeita.

Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipuli. Hienonna purjo ja chili.

Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu (eri kuppeihin).

Leikkaa makkarat paloiksi. Viipaloi/paloittele possunfile. Silppua pekoni.

Paista possun paloja öljyssä tovi. Lisää sitten sipulit, purjo, chili ja makkara (sekä pekoni). Jatka paistamista muutama minuutti, kunnes makkara saa hieman väriä.

Lisää appelsiinimehu, laakerinlehdet ja lihaliemi. Peitä sitten pata kannella ja anna porista keskilämmöllä siiheksi, kunnes possu alkaa olla kypsää. Ohje sanoo että 10 minuuttia tai enemmän, mutta minä kyllä haudutin ihan huolella, tulipahan muhevampaa.

Lisää pavut kattilaan ja anna padan porista taas. Vaikkapa viisi minuuttia tai enemmänkin. Voit soseuttaa kauhalla painelemalla osan pavuista padan sekaan, jolloin rakenteesta tulee sakeampaa.

Mausta pata appelsiininkuorella ja mustapippurilla, lisää suolaa jos on tarvis (jos käytät makkaraa ja pekonia, niin tuskin tarvitsee).

Tarjoa pata riisin kanssa tai sellaisenaan. Brasilialaiseen tapaan syödä pata ei varmaankaan kuulu smetananökärettä, mutta koska minulla oli kaapissa smetanaa ja halusin kokeilla, niin nakkasin nokareen annoksen päälle. Toimi muuten aika kivasti.

Omassa padassani oli selvä appelsiininen vivahde, joka epäilemättä johtui isommasta määrästä appelsiinimehua. Mutta se ei haitannut ainakaan minua. Kaikkinensa pata oli kyllä herkullinen kokeilu, vaikka mies nirsoilikin papujen suhteen.

Thaihenkistä kanaa

Näinä alkutalven pimeinä iltoina tekee mieli nauttia jotain lämmittävää. Jo jonkun tovin olin haaveillut jonkin mausteisuudellaan lämmittävän ruoan tekemisestä ja sen nauttimisesta nuudeleiden kera.

Tartuin sitten Stockan herkusta aiemmin ostamaani Ruokasuosikit-sarjan kanaruokien keittokirjaan ja sieltähän löytyi vaikka miten monta kivaa mausteista kanaruokaa.

Samaan aikaan huomasin marraskuun ruokahaasteenkin käsittelevän näitä lämmittäviä ruokia, kun Kissa pöydällä -blogi heitti ilmoille tulisen HOT HOT HOT! -haasteen. Niinpä osallistun näppärästi tällä appeella myös marraskuun ruokahaastekisaan.

Muuttelin hieman kirjan reseptiä. Laitan tähän kuitenkin reseptin alkuperäismuodossaan ja sulkuihin sen miten itse tein.

Kanaa keltaisen currykastikkeen kanssa
(4 annosta)

"Maustetahna"

6 ruokalusikallista thaimaalaista keltaista currytahnaa (käytin vihreää currytahnaa)
1,5 desilitraa maustamatonta jogurttia (käytin 2 dl Bulgarian ruokajogurttia)
4,25 desilitraa vettä (laitoin 2 desilitraa)
Kourallinen tuoretta korianterisilppua (jätin kokonaan pois)
Kourallinen tuoreita thaimaalaisia basilikanlehtiä suikaloituna (laitoin ihan reilusti)

Vokkiainekset

2 ruokalusikallista kasvi- tai maapähkinäöljyä (käytin maapähkinäöljyä)
2 sipulia ohuiksi lohkoiksi leikattuna (käytin yhden ison banaanishalotin)
2 valkosipulin kynttä hienoksi pilkottuna
2 nahatonta, luutonta kananrintaa suikaleiksi leikattuna
175 grammaa pieniä maissintähkiä halkaistuna (käytin säilyketölkillisen)
(1 vihreä chili silputtuna)
(Loraus soijakastiketta ja pienempi loraus kalakastiketta)

Tuoretta korianterisilppua ja suikaloituja thaimaalaisia basilikanlehtiä koristeluun

Valmista "maustetahna", joka siis oli ihan kastikeolomuotoista ainakin minulla. Paista currytahnaa sekoittaen 2-3 minuuttia ja lisää sitten jogurtti, vesi ja yrtit. Kiehauta ja hauduta 2-3 minuuttia.

Kuumenna öljy ja kuullota sipulia ja valkosipulia 2-3 minuuttia. Lisää kana, maissinpuolikkaat (sekä silputtu chili) ja paista sekoittaen kunnes kananliha ja maissi ovat kypsiä. (Lorauta sekaan soijaa sekä kalakastiketta.)

Sekoita joukkoon "maustetahna" ja kiehauta. Hauduta 2-3 minuuttia, kunnes ainekset ovat kunnolla kuumenneet. Koristele halutessasi yrttisilpulla ja tarjoa heti esimerkiksi nuudelien kanssa.


Ulkonäöllisesti ruoka ei ehkä ole taaskaan se kuvauksellisin, mutta maku oli minusta varsin miellyttävä. Mitenkään erityisen tulinen tämä ruoka ei tällä ohjeistuksella ole, mutta lisäpotkua saa käyttämällä äkäisempää currytahnaa ja lisäämällä tuoreen chilin määrää. Itse en ollut varma reseptin lopputuloksesta, joten en laittanut kuin yhden chilin, toisenkin oisi voinut laittaa huoletta. Joka tapauksessa ruoka maistui minulle erittäin hyvin ja tätä tai tämän variaatioita tulee varmasti kokattua lämmittävän ruoan tarpeessa toistekin. Kanankin voi helposti korvata jollakin muulla lihalla, kalalla tahi vaikkapa tofulla.

Uskottavaa intialaista kotona

Nyt kyllä löytyi aika kelvollinen purkkisoosi. Isosiskoni T suositteli minulle seuraavin sanoin Pirkan valmista korma-kastiketta:

"Jos pitää intialaisesta ruoasta, niin tämä on aivan mahdottoman hyvä kastike hintaansa nähden. Ei häviä lainkaan maussa kormalle, jota viimeksi intialaisessa ravintolassa Lontoossa söin."

Olen muutenkin korma-ihmisiä. Tilaan useimmiten intialaisessa kanakormaa, sillä en ole tulisimpien mahdollisten kastikkeiden kaveri. Siispä tämmöinen suositus oli aivan pakko pistää testiin hetimiten. Hyvä tilaisuus tarjoutui tänään, kun kanssaeläjä hummailee työpaikkansa kesäjuhlilla (kanssaeläjä ei tykkää intialaisesta ruoasta). Suunnistin siis töitten jälkeen Citymarketiin etsimään tätä herkkusoosia.

Kanakormaa á la Pirkka

1 purkillinen Pirkan valmista kormaa
1 sipuli
Öljyä
Kanasuikaleita (minä laitoin 300 grammaa ja oli hyvä määrä tuolle kastikepurkille)
Cashew-pähkinöitä

Riisiä

Laita riisit keittymään. Pilko sipuli silpuksi. Paahda cashewit pannulla ja siirrä sitten syrjään odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja lisää sipulisilppu sekä hetken kuluttua kanasuikaleet. Paistele kanat suht kypsäksi, mausta jos haluat. Minä maustoin lurauksella soijaa sekä tumpsauksella paprikajauhetta ja juustokuminaa. Kun riisien keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, lisää kanojen sekaan korma ja cashewit. Sekoittele ja anna hautua sen noin viisi minuuttia. Annostele kastiketta riisin päälle lautaselle ja ole yllättynyt suomalaisittain aidosta intialaisen mausta.


Ainakin jos tätä lopputulemaa vertaa oululaisiin intialaisten ravintoloiden kormakastikkeisiin, niin jos sokkotestissä olisin joutunut maistamaan, en eroa olisi huomannut. Keittelin kaveriksi vielä basmati- ja jasmiiniriisin sekoitteen joten riisikin oli mukavan tahmaista kastikkeen alla. Tulisuutta voinee sitten lisätä, jos tykkää tulisemmasta. Tällaisenaan kastike on suhteellisen mieto. Ja jos haluaa, niin sisko vinkkasi että sekaan voi loppuvaiheessa heittää myös banaanisiivuja. Niitä en tällä kertaa itse laittanut, mutta mikseipä nekin tähän ihan sopisi.

Nyt kelpaa lähteä ulos nauttimaan aivan ihanasta kesäillasta. Sopivan kesävipinän tossun alle sai kun kuunteli Spotifysta kokkaillessaan mainiota artistia nimeltään Peaches. Uusi tuttavuus minulle, mutta voin kyllä suositella menevästä elektrohenkisestä popista pitäville!

Thaimaa mielessäin

Vietän tässä parhaillaan viikon mittaista talvilomaani ja mukavaa olisi ollut päästä johonkin lämpimään lomailemaan täältä lumisesta kotikaupungista. Toisaalta aivan hyvä, ettei erikoisempia suunnitelmia lomalle ollut, koska heti maanantai-iltana tunsin flunssan oireita. Mitäpä sitä ihminen muuta haluaisikaan lomallaan tehdä kuin sairastaa...

Noh, eilen päätin lääkitä flunssaani jollakin lämpimällä keitolla, jossa saisi mieluusti olla vähän ytyäkin. Ajatus harhautui thaihenkiseen kanakeittoon ja aikani netissä erilaisia ohjeita plarattuani muodostin käsityksen siitä, mitä keittooni lykkäisin. Citymarketin valikoimat päättivät sitten loput puolestani.

Thaihenkinen kanakeitto
(yksi tosi reilu annos tai 2 pienempää)

Pari pientä kanan rintafilettä suupaloiksi leikattuna
Noin 1 desilitra kookosmaitoa
1,5-2 desilitraa kanalientä
Noin 3 sentin pätkä inkivääriä (tai galangaljuurta, jos saatte moista käsiinne)
Yksi sitruunaruoho
Pari kevätsipulia varsineen
Yksi iso tai 2 pientä punaista chiliä
2 ruokalusikallista kalakastiketta (voi korvata myös soijalla)
1 ruokalusikallinen sokeria
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
(Pakaste) thaikasvissekoitusta (määrä riippuu siitä, miten paljon kasvissattumia haluat keittoosi)

Kuori inkivääri ja pilko se ohuiksi kiekoiksi. Leikkaa sitruunaruoho muutaman sentin pituisiksi pätkiksi (itse pienin vähän liian pieneksi ja sitten palasia oli vaikea vältellä lusikoimasta suuhunsa valmiista keitosta). Paina chili(t) rikki tai vetele pintaan veitsellä viiltoja. Pilko kevätsipuli. Leikkaa kanafileet suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa lähes kiehuvaksi ja lisää joukkoon kanapalat. Sekoittele muutama minuutti, kunnes kana alkaa kypsyä. Lisää tämän jälkeen kanaliemi, kalakastike, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita hyvin. Lisää sitten kasvikset, inkivääri, kevätsipuli, sitruunaruoho sekä chili(t). Anna kiehahtaa sen verran, että kanat ovat kypsiä ja kasviksiin jää vielä hieman purutuntumaa.

Chiliä, inkivääriä ja sitruunaruohoa ei siis ole tarkoitus syödä, vaan ne ovat keitossa vain mausteena. Eli lautasta ei tällä kertaa tarvitse syödä aivan tyhjäksi asti :)


Keitto maistui kyllä ihanasti tukkoisesta olosta huolimatta. Chili ei tuntunut kovinkaan voimakkaasti (saattoi johtua joko chilin mietoudesta tai tukkoisesta olostani). Ehkä voisin toiste kokeilla vielä murskata chiliä "auki" enemmän, jotta maku irtoaisi keittoon paremmin kuin tällä kertaa. Hyvää joka tapauksessa! Nyt pitäisikin sitten keksiä mihin laittaisi loput kookosmaidot...

Ulkoruokintaa

Piti postailla jo Helsingin reissun aikana/jälkeen ulkoruokinnasta eli siis ravintolakokemuksista, mutta se jäi. Nyt voin tehdä sitten tämmöisen kokoelmapostauksen tyyliin ulkoruokailua reissussa ja kotokaupungissa, sillä kävimme tänään illastamassa kihlajaispäivämme kunniaksi uudessa oululaisessa ravintolassa.

Helsingin reissulla tuli syötyä Iguanassa, ravintola Raflassa (siinä on nimeä keksiessä varmaan ollut jollakulla hauskaa...) ja Malai Thai -nimisessä thaipaikassa. Oulun ravintelikokemus oli puolestaan ravintola Hella.

Iguana nyt ei mitään gurmeeta tarjoa, mutta perushyvää meksikolaishenkistä settiä kuitenkin. Ei ollut eka kerta kyseisen ketjun ruokapaikoissa, mutta edellisestä kerrasta oli jo pitkä aika, joten kovin tarkkoja muistikuvia esimerkiksi annosten koosta tai muusta ei ollut enää mielessä. Paikka valikoitui siten, että meillä oli erään musiikillisen kokoonpanon keskustelufoorumin porukkaa menossa isommalla porukalla syömään ennen illan konserttielämystä. Ruoan piti siis olla sellaista, että se sopii hinnaltaan kaikkien lompakolle ja paikan sellainen ettei siellä vierähdä aivan tolkuttoman kauaa ruokailuun. Ja sijainnillakin oli oma osuutensa valintaan.

Itse söin Iguanassa kanapastaa, jossa oli tietysti pastaa ja kanaa ja niiden lisäksi ananasta ja aurajuustoa. Ihan perushyvää settiä, ehkä yllättävän mietoa. Ajattelin jotenkin että paikan tyyliin kuuluisi tuupata ruokaan kuin ruokaan hieman jotain potkua, mutta tämä oli hyvin neutraali makuelämys. Ei pahaa, ei riemunkiljahduksia. Menetteli kyllä sen päivän päiväruokailutarkoituksessa ja kun ei tolkuttoman kallistakaan ollut, niin ei makuelämyksen puutekaan niin häirinnyt. Tässä ruokailussa tärkeintä oli rento meno ja hyvä seura ja niitä molempia oli kyllä tarjolla. Jatkossakin voi siis ruokailla kyseisessä paikassa, mutta ehkä valinta osuisi sitten johonkin texmeximpään annokseen.

Lauantai-illalla päädyimme ravintola Raflaan, koska sinne oli päätynyt osa porukasta jo aiemmin. Oli jokseenkin vaikeuksia tosiaan paikan kanssa, koska kukaan meistä jälkikäteen tulossa olleista ei tiennyt moisesta paikasta ja kun puhelimessa koitettiin selittää, niin nimi tosiaan aiheutti väärinkäsityksiä tyyliin: "Missäs te nyt olette, jos me tultais samaan paikkaan?" "Me ollaan täällä Raflassa." "Joo, mutta missä raflassa?" "No, täällä Raflassa." "Mutta MISSÄ raflassa...?!". Kunnes lopulta selvisi, että paikka todella on Rafla.

Raflassa itse nautin halloumi-couscoussalaattia, joka oli hyvää. En ole erityisemmin couscousin ystävä, mutta ilmeisesti olen vain saanut sitä makuuni sopimattomalla tavalla valmistettuna aiemmin (mm. Oulun marokkolaisessa ravintolassa Marrakechissa). Tässä salaatissa se ainakin maistui varsin herkulta. Kuolasin myös saman pöytäseurueen alkupalablinejä, eikä pihvit tahi kasvispastakaan hassummalta näyttäneet. Raflan ruokalista oli suhteellisen suppea, mutta maut olivat kyllä kohdallaan, kuten myös ulkonäkö. Ja vaikka ruokailimme hyvin lähellä keittiön sulkemisaikaa, oli palvelu hyvää eikä ruokailussa mitenkään kiirehditty. Ihan hyvä maku jäi siis paikasta. Istuimme ruokamme jälkeen paikassa vielä sulkemisaikaan saakka (baarina paikka palvelee kahteen asti). Ilmeisesti Rafla on myös julkkisten suosiossa, sillä illan aikana bongasin paikalta ainakin osia SMG-yhtyeestä sekä Helsingin kaupunginteatterin teatteriporukan, johon kuuluivat mm. Sanna Saarijärvi sekä Santeri Kinnunen.

Sunnuntaina kaipasimme myöskin ulkoruokintaa, sillä iloisesti sujunut lauantai-ilta vaati veronsa, emmekä olleet ystäväpariskuntani kanssa erityisen halukkaita kokkaamaan. Heidän kotinsa lähellä Punavuoressa sijaitsee Malai Thai -niminen thaikkula, jonka menimme yhdessä sitten sunnuntai-iltana testaamaan. Paikassa ei ollut saapuessamme muita asiakkaita, mutta se ei siinä tilanteessa ainakaan häirinnyt meitä. Itse söin punaisella currylla maustettua kanaa kookoskastikkeessa ja tulisuus annoksessa oli minun makuuni sopivan ylärajoilla(ruokalistassa oli 1 chilipalon kuva, kun asteikko oli nollasta kahteen chilipalkoon tulisuutta). Ruoka oli maittavaa, hinta ei ollut päätähuimaava, palvelu oli ystävällistä ja ruoasta tuli maha täyteen, joten varsin onnistunut etnoruokailu. Toisella ystävistäni oli ongelmia tuijottavien katkarapujen kanssa (jättikatkaravut pyrstöineen olivat liikaa kala-kasvissyöjäystävälleni), mutta toinen puolikas ystäväpariskunnasta kyllä taas puolestaan nautti kalastaan, joka taisi olla puna-ahventa. Myös ystäväni antoivat paikalle suosituksensa ja aikoivat ruokailla siellä toistekin (joskin ne jättikatkaravut jäänevät yhteen kertaan).

Kiitokseksi useamman yön majoituksesta ja seuranpidosta kokkailin ystävilleni maanantaina jo aiemmin bloggaamaani kylmäsavulohipastaa, joka maistui meille kaikille.

Ja sitten vielä kotikaupunkiin. Tänne on viime kuussa avattu uusi ruokaravintola, nimeltään siis ravintola Hella. Paikan konsepti on "meijän keittiö", jossa tarjotaan lounaalla kotiruokaa, mutta myös á la cartea. Laatu ja hyvä palvelu ovat tietysti myös tavoitteena heillä. Käsittääkseni paikan perustaneet heput ovat palvelleet aiemmin S-ketjun ravintoloissa.

Miljöö Hellassa on varsin miellyttävä omaan makuuni. Paikka on pienehkö, 36 asiakaspaikkaa. Tänään maanantai-iltana paikalle mennessämme ravintolassa oli paikalla vain 2 asiakasta meidän lisäksemme, mutta ruokailumme aikana paikka alkoikin jo täyttyä ja sisään saapui useampi seurue. Ilmeisen hyvin kuitenkin oululaiset ovat uuden paikan löytäneet. Palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta, keskitason yläpuolella.

Itse söin 3 ruokalajin aterian. Aloitin vuohenjuustosalaatilla, joka oli maistuvaa. Salaattipohjakaan ei ollut ihan peruskauraa, sillä seassa oli muun muassa saksanpähkinöitä, parmesania, marinoitua munakoisoa sekä artisokkaa. Salaatti oli melko suolainen, mutta minun makuuni ei liian. Pääruokanani oli naudan ulkofilepihviä, joka oli miellyttävän kypsäksi paistettu, muttei silti kuivakka. Myös paikan pottuvoi oli hyvää ja kastikekin kirpakan pippurista. Jälkiruokasuklaakakku oli ehkä hivenen kuivakkaa, mutta mantelipraliini ja valkosuklaajäädyke, jotka jakoivat lautasen kakun kanssa, pelastivat tilannetta. Kaikkinensa paikasta jäi hyvä mieli, ja hintataso ei ollut Oulun mittakaavassa kalleimmasta päästä. Annoskoot eivät olleet järin isoja, mutteivat myöskään "gurmee-kokoa". Viinilistaan olisin kuitenkin melko surkeana viinintuntijana kaivannut kuvauksia viineistä. Onneksi valintani ei mennyt kuitenkaan ihan pieleen. Täytynee talvilomalla testata vielä paikka lounaallakin ja ehdottomasti menen kyllä iltaruokailemaankin myös toiste. Virkistävä uutuus Oulun ravintolamaailmaan tämä Hella.