lauantai 29. toukokuuta 2010

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Otsikon mukaisesti vietin hauskan tyttöjen viikonlopun edellisenä viikonloppuna, kun minä ja helsinkiläistynyt ystävättäreni päätimme lähteä käväisemään minilomalla Tallinnassa kevään kunniaksi. Ja vähän silläkin taka-ajatuksella, että piti täydentää hieman loppukesästä koittavan siviilisäädynmuutosjuhlan nestetarjoiluvarastoa vielä.

Hyppäsin siis perjantaina töiden jälkeen junaan ja puksutin Helsinkiin. Lauantaiaamuna pitikin sitten siirtää itsensä aikaisin aamusta satamaan, kun lähtöselvityksessä piti olla viimeistään kahdeksalta. Jäi siis aamukaffen juonti väliin majapaikassa, kun tuli vähän hoppu pakkaamisen ja muiden aamutoimien kanssa.

Aamupala nautittiin siis laivan valikoimista ja se näytti hohdokkaasti tältä. Muovitarjottimelle yliläikkynyttä kitkerää kahvia, vakuumipakattua ruisleipää ja vetistä mehua tetrasta. Mutta nälkäiselle ja kofeiininhimoiselle matkaajalle tämäkin maistui, etenkin kun tarkoituksena oli kuitenkin ravita itseään paremmin sitten maissa.

Hotellin löytäminen ei ollut kovinkaan haasteellista, sillä tornimallia edustava rakennus näkyi satamaan saakka. Huoneemme ei kuitenkaan vielä ollut saapuessamme luovutuskunnossa, joten jätimme vain enimmät tavarat hotellille ja lähdimme haahuilemaan kaupungille. Olin varustautunut matkaan lukemalla tietysti ruokabloggaajasuosituksia käymisen arvoisista paikoista niin Kulinaarimurulasta kuin Pumpkin Jamin Mariltakin. Myös sopivasti matkaa ennen Me Naisista oli sattunut silmään Tallinna-aiheinen artikkeli, joka napattiin opastamaan reissun valintoja.

Me Naisten jutussa muutama tallinnalainen kertoo missä he tykkäävät käydä. Lounge Kaheksaa (Vana-Posti 8) kehuttiin eritoten mojitojen osalta (sieltä saa kuulemma niitä myös maistuvina holittomina versioina, mutta me emme testanneet). Paikkaa piti hieman etsiä sillä ravintelin sisäänkäynti olikin toisen kadun puolella. Perille päästiin kuitenkin ja koska päivä oli aurinkoinen, suuntasimme valtavien drinksujemme kanssa terassille. Tallinnan hinnoissa mojito lienee ollut tyyris (160 eestin rahaa), mutta toisaalta se oli myös todella iso. Suomessa vastaavan hinnan saattaa joutua pulittamaan kolme kertaa pienemmästäkin juomasta. Ja mojito todella oli hyvää ja raikasta, joten voin suositella Lounge Kaheksaa Tallinnassa matkaaville mojitonhimoisille!

Aikamme vanhassa kaupungissa kierreltyämme alkoi vatsa vaatia evästä. Päätimme löytää tiemme useammassakin lähteessä suositeltuun African Kitcheniin (Uus 32/34). Paikassa on kesäaikaan auki myös kattoterassi! Tällä kertaa aterioitsimme kuitenkin sisätiloissa, sillä mojiton nautiskelu terassilla ja ulkona kiertely oli jo saanut käsivartemme ja poskemme hieman punoittamaan auringosta.

Paikan kasvisruokia oli erityisesti kehuttu, joten jätin tällä kertaa liha-annokset suosiolla rauhaan ja valitsin listalta soijaa ja pinaattia pähkinäisessä kastikkeessa riisilisukkeella. Kastike oli varsin epäilyttävän näköistä, mutta maku oli kyllä ihan hyvä, aika mieto. Ystävättären piri-piri-soija-annos oli hieman mausteikkaampi ja hyvää sekin. Ateria täytti varsin hyvin lounaan tarpeen ja hintakaan ei päätä huimannut. Suosittelemme siis ainakin kasvisruuan ystäville!

Shoppailtuamme ja virkistäydyttyämme tovin hotellissa, jossa meitä odotti positiivinen yllätys huonelaadun upgreidauksen merkeissä, selasimme mukaan tulleita esitteitä ja tulosteita miettien illallispaikkaa. Kellon vilahdettua jo aika myöhäiseen vaiheeseen vaikutti valintaan myös se, miten myöhään ravintolan keittiö mahtoi olla auki. Muutama vaihtoehto mielessämme lähdimme taas kaupunkiin ja lopulta päädyimme illastamaan vanhassa kaupungissa aika keskeisellä paikalla sijaitsevaan Clazz Restaurant & Clubiin (Vana turg 2). Paikasta sanottiin esitteessä jotta "Clazz tarjoaa korkeatasoista ruokaa olematta snobistinen vaan pikemminkin rento ruokapaikka ja klubi, jossa on huolella tunnelmaan valittu musiikki ja lämminhenkinen, ystävällinen palvelu." Kuvaus osuikin aika kohtalaisen hyvin kohdilleen.

Omalle lautaselleni valikoitui annos, jossa oli ankanrintaa, perunamuusia, marinoitua päärynää, punaviinikastiketta sekä tankoparsaa, parsakaalta, kukkakaalta ja mansikoita. Annos oli kaunis ja ruoka hyvää, mitä nyt ankanrinta oli hieman sitkasta (mutta oma vikani tietysti, kun tilasin sen epävarmuuksissani kypsänä).

Paikka oli jokseenkin täynnä ja ruokailumme aikana myös bändi aloitti soittamisen. Melutaso pysyi kuitenkin kohtalaisena eikä soitanta häirinnyt ruokailua. Paikka oli kivasti sisustettu, seinillä oli hauskoja vanhoja vinyylilevyjen kansia sekä valokuvia ilmeisesti paikassa esiintyneistä artisteista. Tarjoilu oli ystävällistä (ja sitä sai suomeksi pyytämättäkin; itse asioimme englanniksi, mutta meille vastattiin suomeksi, joten vaihdoimme asiointikieltä lennossa).

Clazz oli hieman hintavampi paikka Tallinnan hinnoissa, mutta Suomeen verrattuna silti varsin kohtuullinen. Sijainti on vanhassa kaupungissa vastapäätä hyvin suosittua keskiaikaravintolaa Olde Hansaa, joten tänne on helppo löytää. Plussaa livemusiikista, paitsi jos jazzhenkinen jamittelu ei uppoa.

Kaikkineen oli varsin virkistävä minimatka. Tuntui kuin olisin ollut paljon pidemmälläkin reissulla ja ajatukset irtosivat arjesta oikein tehokkaasti. Oli myös ihanaa viettää ihan kahdenkeskistä aikaa ystävättären kanssa; yleensä kun kanssaeläjät ovat mukana ja vaikka pariskunta-ajassa ei mitään vikaa olekaan, on silti joskus oikein mukava päästä hömpöttämään ihan vaan tyttöjen kesken. Kiitos siis matkaseuralle ja toivottavasti jokin ideoimistamme uusista matkoista ottaa toteutuakseen! :)

torstai 13. toukokuuta 2010

Omenaista kääretorttua äitienpäiväksi

Äitienpäivänä minä ja veljeni veimme äidin ulos syömään. Tämä on ollut tapana nyt muutamana viime vuotena; aiemmin olemme käyneet äidin luona, mutta sehän menee ihan väärin jos äiti joutuu itse uurastamaan keittiössä! Olemme siis siirtyneet ulkoruokinta-aikakauteen äitienpäivän vieton suhteen. Tällä kertaa ruokailimme ihastuttavan Pikisaaren miljöössä sijaitsevassa Sokeri-Jussin Kievarissa.

Kahvittelut on mukavampi kuitenkin hoitaa ruokailun jälkeen kotioloissa. Kahvittelimmekin siis masut täynnä täällä minun ja kanssaeläjän kotosalla. Tarjolle tein omenasoseella ja mascarpone-kermavaahtoseoksella täytettyä vaaleaa kääretorttua.

Kääretorttu omena-mascarponetäytteellä

Pohja:
3 kananmunaa
1 desilitra sokeria
1,25 desilitraa vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

Täyte:
Noin 100 grammaa mascarponea
1-1,5 desilitraa kuohukermaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Omenasosetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita keskenään.

Rikot munat toiseen kulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa munat ja sokeri keskenään vaahdoksi.

Lisää ivaahtoon jauhoseos varovasti sekoitellen.

Levitä sitten taikinaseos leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskitasossa 6-8 minuuttia.

Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään.

Sekoita kuohukerman sekaan sokeria ja vaniljasokeria. Makeusasteen voit päättää itse. Minä laitoin tällä kertaa ihan reilulla kädellä sokeria, koska sekaan laitettava mascarpone taittaa kermavaahdon makeutta omalla maullansa. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita mascarpone ja kermavaahto keskenään. Maistele seoksen makeus ja lisää sokeria, jos on tarpeen.

Levitä jäähtyneelle kääretorttupohjalle ensin kerros omenasosetta tai -hilloa. Esimerkiksi vauvanruokana myytävä omenasose voisi toimia. Itse sulatin pakastimesta omatekoista omenasosetta, jota keittelin viime syksynä.

Levitä omenasoseen päälle kunnon kerros mascarpone-kermavaahtoseosta.

Rullaa sitten kääretorttu leivinpaperia apuna käyttäen tiiviihköksi rullaksi ja aseta leivinpaperin päälle saumapuoli alaspäin. Päätyihin jää rumat pätkät jotka kannattaa leikata tortun molemmista päistä pois ennen tarjoilua.

Näillä täytteillä ja vaalealla kääretorttupohjalla tehtynä tästä tuli ulkonäöllisesti aika valjua, mutta maku oli todella hyvä. Koska omenasoseeni ei ollut kovinkaan makeaa ja mascarpone taittoi myös kermavaahdon makeutta, tuli tästä yhdistelmästä oikein maistuva kahvitteluherkku myös sellaisten makuun, joille ällömakeat leivonnaiset eivät uppoa.

Tarjosin kääretortun ohessa vielä tuota samaista täytteenäkin olevaa mascarpone-kermaseosta, sillä tein sitä ison satsin kun en ollut varma paljonko sisälle täytettä menee. Tein seoksen siis kokonaisesta mascarponepurkista (200 g) ja varmaan reilusta kahdesta desistä kermaa. Tähän ohjeeseen kirjasin pienemmät määrät, koska arvelisin suunnilleen tuolla määrällä saavan sopivahkon määrän tämänkokoiseen kääretorttupohjaan.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vapun eväitä

Vappuaattoa vietettiin täällä pohjoisessakin suhteellisen surkeassa säässä - vettä satoi ja oli kalseaa. Koska säätiedotteet olivat moista kurjuutta povanneet jo reilusti etukäteen, teimme muutaman ystävän kanssa suunnitelmat sään mukaan. Siirsimme siis piknikoinnin puistosta sisätiloihin, erään ystävän olohuoneeseen. Samanlaista sisäpiknikointia olivat päätyneet näköjään harjoittamaan eräät muutkin bloggaajat.

Omat vappuevääni koostuivat tällä kertaa pestoisesta perunasalaatista, jonka ohjeen äärelle löysin tieni Maku-haun kautta, Maku-lehden ohjeistamista nacholihapullista sekä jo pitkään mielessä pyörineestä Uneliaan Annan parsa-tillipiirakasta.

Pestoinen perunasalaatti

Noin 600 grammaa perunoita
1 sipuli
200 grammaa fetaa
2 ruokalusikallista kapriksia
Paahdettuja auringonkukansiemeniä
Oliiveja (minulla oli sitruunatäytteisiä vihreitä oliiveja)

Kastike:
4 ruokalusikallista pestoa
0,5 desilitraa oliiviöljyä
Puolikkaan sitruunan mehu
0,5 desilitraa valkoviinietikkaa
Suolaa
Pippuria

Keitä perunat kuorineen jämäkän kypsiksi. Jäähdytä. Silppua sipuli. Paahda auringonkukansiemenet kuivalla ja kuumalla pannulla niin, että saavat hieman väriä, mutteivat kärähdä.

Kuori ja paloittele perunat. Yhdistä kulhossa perunakuutiot, silputtu sipuli, fetajuusto, oliivit sekä kaprikset.

Sekoita toisessa astiassa kastikkeen ainekset keskenään ja lisää se sitten salaatin ainesten joukkoon. Sekoita hyvin. Ripottele päälle paahdetut auringonkukansiemenet.

Anna perunasalaatin maustua kylmässä, vähintään tunnin ajan mutta mieluusti vaikka yönkin yli.

Koska ystäväni oli jo luvannut tehdä perinteisempää perunasalaattia piknikille, päätin itse kokeilla jotain vähän erilaisempaa. Tästä tuli kyllä aika maukasta ja ei mitenkään erityisen vappuista. Tätä voisi tehdä uudemmankin kerran, vaikkapa joku kerta grillieväiden lisukkeeksi.

Parsa-tillipiiras

Taikina:
1,5 desilitraa soijajauhoja
1 desilitra ruisjauhoja
(tai 2,5 desilitraa vehnäjauhoja)
0,5 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista mustapippuria myllystä
0,25 teelusikallista sinappijauhetta
85 grammaa voita paloiteltuna
55 grammaa raastettua goudaa (tai cheddaria)
Puolikas kananmuna (tai 1 keltuainen)
1-2 ruokalusikallista kylmää vettä

Täyte:
Nippu tuoretta vihreää tankoparsaa
Puolikas kananmuna (tai 1 keltuainen)
1 kananmuna
2 desilitraa kermaa
0,5 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista mustapippuria myllystä
3 ruokalusikallista hienonnettua tilliä (unohdin ostaa tuoretta, käytin kuivattua)
(2 teelusikallista ranskalaista sinappia)

Tein siis pohjan karppiystävällisenä versiona ja poikkesin täten Annan ohjeistamasta. Käytin pohjaan vehnäjauhojen sijasta ruis- ja soijajauhoja ja pohjasta tuli kyllä varsin toimiva näinkin. Tuon täytteen sinapin jätin kokonaan pois, kun ei ollut ranskalaista sinappia enkä kyllä erityisemmin itse sinapin mausta muutenkaan pidä. Muuten menin aika uskollisesti alkuperäisohjeen mukaan.

Sekoita kulhossa soijajauhot, ruisjauhot, suola, pippuri sekä sinappijauhe. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi sitten sormia käyttäen kuivien ainesten joukkoon. Lisää sekaan juustoraaste, puolet kananmunasta ja lopuksi vesi. Sekoita taikina tasaiseksi.

Painele sitten taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi.

Keitä tuoreet, vihreät parsat kevyesti suolalla (ja sitruunamehulla) maustetussa vedessä. Jos parsojen varret ovat juurestaan puumaiset tai muuten näyttävät kaipaavan kuorintaa, voit kuoria juuresta hieman ja katkaista palasen kovinta alareunaa. Keittoaika on ihan muutama minuutti. Valuta parsat hyvin. Jos tuoretta parsaa ei ole saatavilla, tähän voi käyttää toki myös säilykeparsaa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja esipaista pohjaa 10-15 minuuttia.

Sekoita kulhossa puolikas muna, kokonainen muna, suola, pippuri, (sinappi) ja tillisilppu kermaan. Kaada sitten kermaseos esipaistetun piirakkapohjan päälle ja asettele päälle vielä parsatangot.

Kypsennä piirakkaa edelleen 180 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Piirakan voi tarjota lämpimänä tai kylmänä. Lämpimänä en raaskinut maistaa, kun halusin kuljettaa piirakan kokonaisena perille. Tämä on kyllä piirakaksi varsin näyttävä, parsat näyttävät piiraan päällä oikein kauniilta. Tässä versiossa karppipohjakaan ei maistunut niin kovin erilaiselta kuin "normipohja" ja maku oli muutenkin kohdallaan. Kannatti siis kokeilla!

Nacholihapullat
(Maku 2/10)

2 desilitraa maissilastuja murskattuna
1,5 desilitraa tomaattimehua
800 grammaa naudan jauhelihaa
2 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
0,5-1 teelusikallista suolaa
(1 ruukku korianteria)

Sekoita murskatut nachot ja tomaattimehu. Anna seistä 5 minuuttia. Tässä vaiheessa itselläni kävi mielessä, että olisinpa ostanut esimerkiksi chilillä maustettuna nachoja. Sitten hoksasin että mulla on salsaa. Joten sekoitin nachomurskan desilitraan tomaattimehua ja ehkä puoleen desiin mediumia tomaattisalsaa.

Sekoita joukkoon jauheliha, munat, kuoritut ja silputut valkosipulinkynnet, suola ja korianteri. Itse en oikeen ole lämmennyt korianterille, joten laitoin mukaan tumpsauksen currya ja inkivääriä. Chiliäkin olisi voinut vielä lisätä, sillä mielestäni se olisi tähän sopinut, eikä tuo salsalisäyskään erityisemmin tuonut potkua lopputulokseen. Sekoita sitten taikina tasaiseksi.

Pyörittele taikinasta lihapullia ja nosta leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pullia 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Unohdin kuvata lihapullat uunista tulleina, joten piti räpsäistä kuva muutamasta onnettomasta kotiin jättämästäni pullasta vappupäivän aamuna. Ihan hauska idea oli noita nachon murusia (kirjoitin ensin, että machon...) laittaa joukkoon korvaamaan perinteistä korppujauhoa, mutta tosiaan jotenkin mielikuva näistä oli tulisempi. Joten sitä chiliä muodossa tai toisessa lisään varmasti, jos näitä vielä uudemman kerran tulen tehneeksi.