Imelien ruokabloggaajien pienet joulut

Heippa vaan blogi! Ja anteeksi, taas, että olen ollut kovin vaitonainen. Ei ole kuin tekosyitä siihen, miksi täällä on ollut näin hiljaista - ruokaa on laitettu, välillä uuttakin, mutta kun ei muka ehdi, sitten ei saa enää aikaiseksikaan kun jättää kirjoittamatta. Huono bloggari, hyi minä!

No. Iloisempiin asioihin! Eilen kokoontui Oulussa jälleen iloinen bloggari- ja hangaround-joukkio juhlistamaan pikkujoulusesongin alkua loistokkaan ruoan ja juoman parissa. Itse olin emännöintivuorossa, kun vielä on paikka, missä Oulussa emännöidä kekkereitä.

Seuraa kännykkäkameralaatuinen reportaasi illan tarjottavista, ainakin suurimmasta osasta niitä! Sillä näiden tyyppien kanssa tulee kyllä aina keskityttyä vaan ilonpitoon ja syömiseen, kuvaaminen on toissijaista. Vaikka illan aikana kyllä suunniteltiinkin, kuinka seuraava kohtaaminen pidetään täysin virtuaalisesti - kun osa kuitenkin on jatkuvasti päivittämässä someen, niin samahan se on ollaanko sitä samassa paikassa vai ei... ja kuvaaminen on tärkeämpää, kuin se, miltä ruoka oikeasti maistuu ;) (not).

Alkuun talo tarjosi ruisnappeja smetana-punasipuli-kylmäsavuporopäällisellä. Lisäksi oli myös saaristolaisleipäsiä vastaavalla smetana-punasipuli-osiolla ja lisäksi kylmäsavulohella päällystettynä, mutta niitäpä en sitten näköjään ole vaivautunut edes kuvaamaan. Joka tapauksessa, sarjassamme nopeaa, helppoa ja hyvää cocktailpalaosastolla.

Alkudrinksuksi tein hot buttered rumia, johon pääsin tutustumaan aiemmin syksyllä kaverin polttareissa ja uudemman kerran tyttöjen reissulla Jyväskylässä viime viikonloppuna. Ajatuksena tuntuu vähän hassulta tunkea drinkkiin voita, mutta uskokaa pois, tämä toimii ja on erinomainen talvikauden drinkki!

Butter Rum mausteseos

(noin 6-8:n drinkin maustamiseen)

2,4 desilitraa tummaa sokeria (itse käytin fariinisokeria ja luomuruokosokeria)

Noin 100 grammaa voita (jos on suolatonta, käytä sitä, itse laitoin normia)

Noin 1,5 teelusikallista jauhettua kanelia

Noin 1,5 teelusikallista jauhettua muskottipähkinää

Noin 0,25 teelusikallista jauhettua neilikkaa

(Vaniljaa tai vaniljasokeria)

Lisäksi:

Vajaa 2 dl kuumaa vettä per drinksu

Noin 4 cl tummaa rommia per drinksu

Kermavaahtoa

Mittaa pehmennyt voi, sokeri(t) ja mausteet astiaan. Sekoita vaikkapa sauvasekoittimella tasaiseksi möhnäksi. Mausteiden kanssa ei ole niin nuukaa, voi heittää vapaalla kädellä ja enemmän kuin tuo viitteellinen määrä reseptissä. Myös muita talvisia/jouluisia mausteita voi käyttää oman mielen mukaan!

Mausteseoksen voi säilöä tiiviissä purkissa jääkaappiin, säilyy melko pitkään, ilmeisesti parhaimmillaan jopa pari kuukauttakin (mutta eihän se siis säily, koska tulee juoduksi!). Wikipedian mukaan maustemöhnän voi myös pakastaa halutessaan.

Drinkin valmistusvaiheessa lusikoi pari kukkurallista teelusikallista maustemöhnää mukin pohjalle, kaada päälle rommi ja kuuma vesi. Sekoita hyvin. Lusikoi päälle vielä aimo annos kermavaahtoa.

Tämän talven suokkaridrinkki ihan ehdottomasti, lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa. Ja miksipä tätä ei voisi purkittaa kivaan lasipurkkiin ja antaa ruokalahjana.

Juomaosastolla päästiin tutustumaan myös Ghettolan toisen osapuolen ja erään hang-aroundin olutharrastuksen tuotokseen. Poikien oluilla on varsin persoonalliset nimet, tällä kertaa testissä oli Moro ookko päissään?, joka on pihlajanmarjaisa Double IPA.

Viime vuonna pikkujouluissa suoritettiin mahtava jouluolut-tasting. Tänä vuonna vuoroon pääsi kolme eri glögisektorille sijoittuvaa lämpöistä juomaa. Testi suoritettiin tälläkin kertaa sokkona niin, ettei raati tiennyt arvostelemaansa tuotetta vasta kuin sen jälkeen, kun maistelu- ja arvostelukierros oli suoritettu loppuun. Tarkempaa selontekoa voittajasta ja arvostelun jälleen kerran varsin mainioiksi käyneistä kommenteista tulee varmasti Jauhantapajalle lähiaikoina.

Testissä olivat ei-vaihtuvat-kausimaut Blossasta, Lignell & Piispasen lumoava mustikkaglögi ja perinteinen Hehkuviini.

Kokkeillaan-Kotiharmi oli tekaissut ehkä maailman söpöimpiä napostelupaloja, joissa oli perunamuusia, nyhtöpossua ja soossia. Näille kehiteltiin ihan älyttömän pitkä p-kirjainnimi, pienet, parmesaniset pottupavlovat pullealla pulled possulla? Unohdin varmaan muutaman p:n listasta. Maistuivat tolkuttoman hyvältä. Loistava idea siis!

Ystävämme Bronx kokosi tarjolle ihanan juustotarjottimen. Keksejä, omenaa, viinirypäleitä, viikunahilloa ja maukkaita juustoja oli ilo napostella pitkin iltaa. Ja minun ilokseni yksi juusto jäi tarjottimelle illan mittaan asettamatta kokonaan - aamupalani oli pelastettu!

Muista syödä välillä -blogin Rommirusina uskalsi tulla treffaamaan meitä keväisen blogibrunssin ekan kerran jälkeenkin. Jee, emme olekaan ihan toivottoman huonoa seuraa! Punajuurigraavattu siika oli todella kauniin värinen tarjottava ja maku oli kohdillaan tietysti myös. Riimihirviporo oli myös itselleni uusi tuttavuus.

Kokit ja Potit -Hannelella oli vähän hoppu, joten saimme maisteltavaksi heidän tämän päivän ruokansa, kimchi-henkisen ruusukaalisalaatin. Toivottavasti kokkipottilassakin kuitenkin saadaan tänään jotain syödäkseen, vaikka me ahmatteina maiskuttelimme mukavasti polttelevan salaatin parempiin suihimme illalla.

Ghettolasta kajahti jälleen lihaisaa herkkua. Melkein viikon suolaliemessä uiskennellut liha oli mehevän mureaa ja juureen leivotun leivän siivujen väliin oli hyvä puristaa iso kasa lihaa ja pieni turaus sinappia. Inspis oli New Yorkista Katz'sista.

Vara-aviomies huolehti myös illan lihaisasta osiosta. Karitsan kruunukyljyksiä ja poroa. Alemman kuvan porobiitit saivat vielä yllensä kermahunnun ja muhivat siinä uunissa aiotun tunnin sijasta yli puolitoista. Mehevää oli!

Luin eilen aamulla blogeja, ja törmäsin Prinsessakeittiössä tehtyyn överiltä mutta hyvältä vaikuttavaan nutella-banaanikakun ohjeeseen (alunperin Hesarista). Eipä tarvinut enää miettiä, mitä makeaa illaksi tekisi!

Nutella-banaanikakku

4 desilitraa vehnäjauhoja

2 teelusikallista vaniljasokeria

1,5 teelusikallista leivinjauhetta

1 teelusikallinen jauhettua kanelia

3 banaania

1 desilitra nutellaa

200 grammaa pehmennyttä voita

2 desilitraa fariinisokeria

3 kananmunaa

Lämmitä uuni 175-asteeseen.

Leivinpaperoi ja/tai voitele pyöreä kakkuvuoka.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Muussaa toisessa astiassa haarukalla banaani mössöksi, ja sekoita sen sekaan nutella.

Vatkaa pehmennyt voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen kananmunat ja jatka vatkaamista.

Kääntele voi-sokeri-munaseokseen kuiva-aineseos ja banaani-nutellaseos kahdessa erässä ja vuorotellen.

Kaada taikina kakkuvuokaan.

Paista uunin keskitasolla noin 45-50 minuuttia.

Paistoin itse tuon 50 ja vähempikin olisi varmaan riittänyt, mikäli haluaisi lopputuleman olevan enemmän kostean muheva.

Koristele kakku vielä valuttamalla päälle nutellaa (mikrota nutellaa 20-30 sekuntia, niin saat siitä valuvassa olomuodossa olevaa) ja koristele pähkinöin, itse käytin pekaanipähkinöitä, kun niitä sattui kaapista löytymään. Koristeluapuna toimi vara-aviomies, joka huomautti strategisista aukoista pähkinäkoristeessa.

Kakku oli oikein hyvää myös yön yli jääkaapissa hengailtuaan, eli tätä voi syödä kyllä useampana päivänä leipomisen jälkeen aivan hyvin.

Insinöörikeittiön Pekka toteutti jälleen itseään jälkiruokaosastolla. Hedelmäinen piiras oli ihanan mehevää, ja seurana oli tietysti jäätelöä, jonka makumaailmassa maistui tällä kertaa hunaja.

Juhlien emännöinnissä on paitsi tiskaamisen ilo (kyllä oikeitakin astioita käytettiin, vaikka jälkkäriosasto onkin kertakäyttölautasella!), myös seuraavan aamun herkkuaamupalan ilo. Tänään koostin edellisen illan ylijäämistä itselleni erittäin mukavan aamiaisen:

Kiitos jälleen kerran teille kaikille, jotka olitte eilen mukana nauru- ja makuhermoja kutkuttamassa. On etuoikeus tuntea niin monta tunteella ja taidolla ruokaan suhtautuvaa tyyppiä, joiden seurassa vieläpä viihtyy aina pikkutunneille saakka.

Bloggari voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde bloggarista.

Kermalikööritryffelit

Joulukarkkitehtaassa syntyi piparitoffeiden lisäksi tänä vuonna siis kermalikööritryffeleitä. Niiden reseptin pariin päädyin Kotivinkin nettisivuilla. Koska näihin namusiin ei lisätä sokeria tai siirappia tai muutakaan makeutusainetta, ajattelin niiden olevan kivan erilaisia yleensä överimakeiden joulukarkkien keskellä. Vaihdoin Kotivinkin ohjeessa olleet saksanpähkinät pekaanipähkinöihin, koska niitä oli nyt saatavilla ja mielestäni ne sopivat tähän ihan yhtä hyvin kuin saksanpähkinätkin.

Kermalikööritryffelit

1 desilitra kuohukermaa

200 grammaa tummaa suklaata (käytin Maraboun Premium Dark 86 %)

1 desilitra kermalikööriä

50 grammaa pekaanipähkinöitä

Palastele suklaa ja rouhi pähkinät veitsellä.

Vuoraa (neliskulmainen) vuoka kelmulla.

Kaada kerma kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Ota kattila pois levyltä ja laita suklaat kuuman kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan.

Lisää kattilaan myös kermalikööri sekä pähkinät, sekoita taas.

Kaada massa kelmutettuun vuokaan ja nosta jähmettymään jääkaappiin.

Anna jähmettyä mieluusti yön yli mutta ainakin muutama tunti.

Leikkaa jääkaappikylmästä massasta sopivan kokoisia suupaloja.

Voit halutessasi pyöritellä tryffelit vielä kaakaojauheessa.

Minulla oli taas kerran ongelmia massan kanssa, rasvaa erottui pintaan jähmettyessä vaikka sekoitusvaiheessa en huomannut mitään erikoista. Onneksi se vaikuttaa lähinnä ulkonäköön eikä makuun.

Nämä eivät tosiaan olleet mitään ällömakeita, joka sai myös kiitosta työpaikalla namusia maistelleilta. Toisaalta joidenkin mielestä nämä eivät olleet niin hyviä kuin piparitoffeet. Makeampien herkkujen ystäville nämä eivät siis välttämättä uppoa.

Piparkakkutoffee

Viime vuosina olen lahjonut ystäviä lähinnä ruokapitoisilla lahjoilla, ja niihin on kuulunut aina jonkinlaisia namusia. Olen namutäteillyt usein myös työpaikalla, sillä karkkeja tulee helposti tehtyä iso määrä, eikä yksittäiseen lahjapakettiin ehkä kannata muiden jouluherkkujen lisäksi laittaa liian suurta määrää makeita nameja.

Tällä kertaa karkeista tuli rumia, mutta hyvänmakuisia. Terveisiä vaan työpaikalle, aion tuoda osan sinne tuhottavaksi!

Reseptejä etsiessä ajattelin, että haluan jotain nopeasti ja helposti tehtävää. Piparkakkutoffeen resepti vaikutti juuri sellaiselta. Päädyin reseptiretkelläni Vegemisten blogiin, ja kappas vaan, kun blogipikkujouluissa ollaan vuonna 2010 nautittu juuri näitä toffeita!

Piparitoffee

1 desilitra (laktoositonta) kuohukermaa

0,5 desilitraa (vaaleaa) siirappia

0,5 desilitraa sokeria

1-2 teelusikallista piparkakkumaustetta

(muutama pipari murskattuna)

Asettele foliota esimerkiksi lautasen päälle ja voitele pinta halutessasi (se saattaa helpottaa toffeen irroittamista - tai sitten ei, itse en huomannut juurikaan eroa).

Sekoita lasisessa isossa (mutta mikroosi mahtuvassa) kulhossa sokeri ja piparimauste. Jos aiot laittaa piparimurskaa, riittää 1 teelusikallinen maustetta. Muutoin voit laittaa toisenkin lusikallisen.

Sekoita kulhoon myös kerma ja siirappi.

Mikrota täydellä teholla 6 minuuttia.

Sekoita välillä.

Jatka mikrottamista vielä 2 minuuttia.

Jos haluat laittaa piparimurskaa, sekoita se seokseen nyt.

Kaada seos folion päälle ja anna jähmettyä kunnolla jääkaapissa.

Leikkaa seoksesta palasia (tai pyörittele massasta vaikka palloja, jos se jää pehmeäksi). Kääräise toffeepalat vaikkapa leivinpaperista leikattuihin palasiin, jolloin ne eivät tartu toisiinsa kiinni.

Toffeet käärin tosiaan leivinpaperipalasiin ja isommassa nyytissä on kermalikööritryffeleitä, joiden reseptistä tuonnempana lisää.

Vaniljainen omena-kaneliglögi

Sen lisäksi että kokkaus- ja bloggausinto ovat olleet tänä syksynä ja talvena hukkateillä, on myös joulusuunnitelmien tekeminen kokenut saman kohtalon. Jos ennen suunnittelin jo lokakuussa, mitä kaikkea ihanaa voisin ruokalahjoina läheisilleni antaa ja mitä joulupöydässä syödään, en tänä vuonna uhrannut ajatustakaan koko asialle ennen kuin oli pakko.

Pikkujoulusesongin startattua ajattelin kuitenkin, että olisi kiva ajatus viedä emännöivälle ja isännöivälle taholle jotakin omatekoista tuliaista. Siis juotavaa. Siis glögiä. Siispä selaamaan netin lukuisia glögireseptejä. Testattavaksi valikoitui Maku.fi:stä löytynyt vaalea glögi, joka vaikutti simppeliltä mutta silti tarpeeksi maistuvaiselta.

Glögiä setistä tuli pari pullollista ja printtasin niitä varten etiketit. Hyödynnän näissä aina kierrekorkillisia viini- tai muita lasipulloja, joita pullokaappiin on jäänyt odottamaan sitä hetkeä, että joku jaksaisi roudata ne joskus palautusautomaattiin tai kierrätykseen.

Vaniljainen omena-kaneliglögi

1 litra omenamehua

0,5 litraa (alkoholitonta) omenasiideriä

1 vaniljatanko

2 kanelitankoa

Kaada kattilaan omenamehu sekä siideri.

Halkaise vaniljatanko ja laita tangon puolikkaat sekä kanelitangot kattilaan.

Kuumenna neste kattilassa hitaasti kiehuvaksi.

Ota kattila pois levyltä ja anna tekeytyä muutama tunti.

Siivilöi pois joukosta kaneli- ja vaniljatangot.

Pullota.

Tarjoiluvaiheessa kuumenna juoma uudestaan ja terästä vaikkapa viskillä. Joukkoon voi laittaa myös tutut glögimausteet kuten mantelilastut ja rusinat, mutta myös sitruuna sopii mainiosti.

Ilmeisesti glögilahjapullon saaneet pitivät juomastaan, sillä glögi sai vielä erilliskiitoksia jälkeenpäin.

Ihanat fudget

Pumpkin jamin Marin joulukalenteripostaukset ovat ilahduttaneet joulukuisia aamujani, kun hörpin aamukahviani tässä koneella istuen. Luukussa 10 oli aivan ihana fudgeohje, jota oli pakko päästä testaamaan. Pitäähän sitä nyt yhdet karkit jouluksi edes tehdä itse!

Resepti on nopsa ja helppo, joten vielä ehdit tehdä namusia omaa tai läheistesi joulua makeuttamaan!

Minttusuklaa-hasselpähkinäfudge

Noin 100 grammaa voita

2 desilitraa kuohukermaa

200 grammaa minttukrokanttisuklaata

Noin 1 desilitra hasselpähkinärouhetta

3 desilitraa ruokosokeria

Rouhi suklaa.

Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja palastele joukkoon myös voi.

Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä jatkuvasti sekoitellen kymmenisen minuuttia (minulla meni 15). Seoksen pitäisi paksuuntua hieman.

Voit tehdä myös kuulakokeen (joka minulla ei onnistunut, mutta 15 minuutin keittelyn jälkeen silmämääräisesti tuomitsin seoksen valmiiksi, jota se olikin). Kuulakokeessa ota puolisen teelusikkaa seosta ja tipauta kylmään veteen. Jos seos jähmettyy niin, että voit pyöritellä siitä pallon, on seos valmista.

Lisää seokseen rouhittu minttukrokanttisuklaa ja hasselpähkinärouhe. Sekoita pari minuuttia, jotta ainekset ovat kunnolla sekaisin ja suklaa sulanut joukkoon.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun laakeaan vuokaan ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Kun seos on jähmettynyt, leikkaa se haluamasi kokoisiin fudgepaloihin.

Fudge on ihanaa! Makeaa, muttei kuitenkaan liian ja pähkinärouhe tuo mukavaa purtavaa muuten pehmeään namuseen. Vein näitä eilen työpaikalle päiväkahvilla tarjottavaksi, ja resepti piti jo jakaa eteenpäin, koska muutkin halusivat tehdä namuja vielä ennen joulua. Kannattaa siis kokeilla, vaikka joulun jälkeenkin!

Vaniljainen glögi

Päätin tänä vuonna kokeilla vaalean glögin tekemistä itse, vaikka edellisvuonna tekemäni mausteinen jouluglögi olikin tosi herkullista. Ylipäätään useammin tulee valittua se tummempi glögiversio vaalean sijaan, mutta nyt päätin siis tehdä toisin.

Onhan tämä vähän pöljää tietysti jakaa glögireseptiä, kun ei ole maistellut lopputulosta, mutta ainakin kesken tekovaiheen glögi maistui hyvältä, joten miksipä ei tovin pullossa oleiltuaankin. Tällä voi siis hyvin lahjoa ystäviään taikka tuhota itse jouluna. Ja jos jää yli, niin loput voi lämmittää viimeistään uutena vuotena!

Reseptin äärelle päädyin Kotilieden nettisivuilla, mutta muuntelin reseptiä hieman määrien ja vähän ainestenkin osalta.

Vaniljainen glögi

1 litra omenatäysmehua (käytin God Morgonia)

3 kanelitankoa

1 bourbon-vaniljatanko

Noin teelusikallinen kardemummansiemeniä

0,25 desilitraa sokeria

1 pullo valkoviiniä

Kaada omenamehu kattilaan.

Halkaise vaniljatanko, kaavi siemenet omenamehun sekaan ja heitä myös tangon puolikkaat kattilaan. Lisää joukkoon myös kanelitangot, sokeri ja kanelitangot.

Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.

Siivilöi mausteet mehusta pois.

Lisää siivilöityyn mehuun viini.

Jos tarjoilet glögin heti, lämmitä vielä glögi, mutta varo keittämästä.

Jos et tarjoile glögiä heti, kaada se pulloihin ja anna jäähtyä.

Säilytä viileässä.

Kuten sanottua, tekovaiheessa glögi maistui ja tuoksui ihanalle. Toivottavasti se maistuu siltä vielä joulunakin!

Punaista ja äkäistä purkissa

Edellisenä jouluna keittelin joululahjoiksi sekä omaan käyttöön jonkin sortin paholaisenhilloa, jota tarjoilin myös oululaisten ruokabloggareiden pikkujoulukemuissa. Se oli oikein hyvää, mutta en halunnut aivan toistaa itseäni tänä vuonna. Jotain samantyyppistä tuotetta teki kuitenkin mieli valmistaa. Onneksi törmäsin oululaiseen ossaamisseen hädän hetkellä, eli löysin chili-paprikahillokkeen Kokkeillaan-blogista. Kun Kotiharmi vielä kehuskeli tämän olevan parempaa kuin se paholaisenhillo, niin pakkohan resepti oli laittaa testiin.

Chili-paprikahilloke

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 desilitraa hillosokeria
2 desilitraa hunajaista omenaviinietikkaa (käytin hunaja-siideriviinietikkaa)
Muutama kynsi valkosipulia
2 desilitraa vettä
2 teelusikallista suolaa
Valkopippuria

Halkaise paprikat, poista siemenet sisältä ja kuutioi. Toimi samoin chilien kanssa (ja suosittelen toimimaan esimerkiksi kertakäyttökumihanskat kädessä).

Kiehauta paprika- ja chilipalasia noin pari minuuttia kattilassa etikan, suolan, valkosipulin ja valkopippurin kanssa.

Lisää kattilaan vettä ja hauduta, kunnes paprikat ja chilit ovat pehmenneet. Jos keitos näyttää liian kuivakalta, voit lisätä vettä vielä lisääkin tuon kahden desilitran lisäksi. Luultavasti ei tarvitse!

Lisää lopuksi sekaan myös hillosokeri, keittele kymmenisen minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Purkita kuitenkin melko kuumana ja purkitusvaiheessa voit vielä ripotella hillosokeria joukkoon.


Seos oli melko nestemäistä purkkiin mennessään, mutta toivon minun purkeissa tapahtuneen saman ihmeen kuin Kotiharmillakin, jotta avatessa hillokkeet olisivat jämäköityneet sopivaan olomuotoonsa. Jos ei, niin kaipa se maku on kohdallaan löysemmässäkin "hillokkeessa".

Minttusuklaakaramellit

Olen ottanut tavaksi tehdä joululahjoiksi ja muutenkin joulun alla naposteltavaksi erilaisia karamelleja. Aiempia namutehtailuja olen harrastanut esimerkiksi mariannetryffeleiden ja appelsiinitryffeleiden parissa. Tällä kertaa päädyin minttusuklaakarkkeihin, joista on ohjeistettu muun muassa Lunni leipoo -blogissa.

Minttusuklaakaramellit
(useampi kymmenen kappaletta)

1 tölkki kondensoitua maitoa
Noin 12 desilitraa tomusokeria
Noin 2 ruokalusikallista piparminttuaromia
Ainakin 200 grammaa tummaa suklaata (käytin 80 %)
Muutama ruokalusikallinen voita sulatettuna

Kaada kondensoitu maito kulhoon. Lisää joukkoon piparminttuaromi. Sekoita joukkoon muutama desi tomusokeria.

Lisää tomusokeria vähän kerrallaan massaan sähkövatkaimella jatkuvasti sekoittaen. Lisää sokeria niin kauan, kuin vatkaimesi tehot riittävät (ja hoksaa lopettaa ajoissa, jottei vatkaimesi simahda lopullisesti, niin kuin meillä pääsi käymään...). Massasta pitäisi tulla muovailuvahan oloista.

Muotoile valmiista massasta palleroita ja aseta ne esimerkiksi leivinpaperoidulle tarjottimelle tai leikkuulaudalle ja paina palleroita hieman lyttyyn. Lytätyt karkit ovat lopputulokseltaan kauniimpia kuin palleromalliset.

Siirrä karamellit jääkaappiin jähmettymään ainakin tunniksi. Pidempikään aika ei haittaa yhtään.

Sulata tumma suklaa ja sekoita joukkoon voisulaa, jonka tehtävänä on notkistaa suklaamassaa. Lunnin ohjeessa oli tuplamäärä suklaata kuorruttamiseen, mutta minulla riitti 200 grammaa tälle massamäärälle karkkeja. Voit siis varalta varata enemmänkin suklaata tähän touhuun.

Kun suklaamassa on hitusen jäähtynyt, ota kohmettuneet karamellit jääkaapista.

Karkkien suklaakuorrutus kävi näppärästi, kun karkin asetti haarukalle ja upotti sen sitten suklaamassaan. Annoin ylimääräisen suklaan valua haarukan piikkien välistä takaisin suklaakulhoon, ennen kuin asetin karamellit jähmettämään suklaakuorrutettaan taas leivinpaperoidulle tarjottimelle.

Kun kaikki karamellit ovat saaneet suklaakuorrutteen, siirrä karamellit taas jähmettymään jääkaappiin.

Säilytä karkit viileässä.

Karamelleista tulee todella makeita, mutta hyviä. Tarjoilin rumimpia karkkejani työpaikalla, ja kohteliaat työkaverit kehuivat, etteivät ollenkaan olisi arvanneet kotitekoisiksi, ellen olisi kertonut. Reseptiäkin pyydettiin, joten nämä namut saattavat olla Oulun joulun hittituote kotitekoisten karkkien rintamalla :)

Ystävien joulupaketteihin siis sujahtaa näitä namuja, kuten myös sitä kotitekoista glögiä. Onneksi ruokalahjoihin sisällytän vielä muutakin, jotta koko salaisuus ei ole internetistä luettavissa ennen lahjan antamista.

Glögiä pukinkonttiin

Loppuvuosi on glögin kulta-aikaa. Kupponen glögiä on lämmennyt Peruspöperölänkin hellalla harva se ilta viime viikkojen aikana. Myös miehelle glögi maistuu.

Pläräilin nettiä miettiessäni tämän jouluisia ystäville koostettavia ruokalahjoja. Pari kertaa olen laittanut pakettiin aurinkoiset snapsipullot, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Glögiohjeita oli netti pullollaan, itse tartuin tällä kertaa maikkarin sivuilta löytämääni kotitekoisen glögin ohjeeseen.

Kotitekoinen glögi
(4 viinipullollista ja yksi pienempi pullollinen)

5 desilitraa kirkasta viinaa
3 litraa punaviiniä
4 kanelitankoa
24 mausteneilikkaa
Kuivattua inkivääriä
2 teelusikallista kokonaisia kardemummansiemeniä
Pomeranssinkuorta
Noin 2 desilitraa rusinoita
3-5 desilitraa sokeria

Aloita glögin valmistus laittamalla viina maustumaan. Mittaa siis suljettavaan purkkiin kirkas viina ja ripauttele sekaan mausteet eli kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssi ja rusinat. Sulje purkki tiiviisti ja jätä maustumaan neljäksi päiväksi. Ravistele purkkia välillä, jotta maut varmasti irtoavat hyvin viinaan.

Alkuperäinen ohje käskee käyttämään 2 palaa kuivattua inkivääriä, mutta minä löysin vain jauhemaista kuivattua, joten tumpsautin jonkin verran jauhettua inkivääriä seokseen. Samaten pomeranssinkuorta oli parissa käymässäni kaupassa tarjolla vain jauhemaisessa olomuodossa. Ohje sanoo että kuorta pitäisi laittaa 3 kappaletta, mutta tumpsautin siis pomeranssiakin jauhemuodossaan jonkin verran viinan sekaan. Rusinoiden määrä oli alkuperäisohjeessa melko valtaisa, joten laitoin niitä vähemmän (sen verran kun sattui olemaan eli pari-kolme pientä rasiallista).

Kun viina on maustunut, siivilöi neste purkista kattilaan. Lisää joukkoon punaviini. Tähän käy jokin edullinen peruspunkku aivan mainiosti. Laita kattilaan myös sokeria. Jos et halua hirveän makeaa glögiä, sokeria voi laittaa vähemmän.

Kuumenna glögiseosta varovasti miedolla lämmöllä. Maista glögiä ja lisää sokeria, mikäli näet sen tarpeelliseksi.

Kaada valmis glögi pulloihin (kätevä tapa kierrättää viinipullot hyötykäyttöön) ja säilytä viileässä. Glögin pitäisi säilyä yli kolmekin kuukautta.

Glögipulloihin voi askarrella itse uudet etiketit, jotka kertovat mitä pullossa on.

Tarjoiluvaiheessa glögi tietysti lämmitetään, mutta ei kiehauteta, jottei alkoholi haihdu. Voit käyttää glögiä myös terästeen ominaisuudessa ja lantrata sen alkoholittomalla glögillä, mikäli et pidä voimakkaasta alkoholillisesta versiosta. Toimii erittäin hyvin niinkin, tarjosin eilisillä cocktailkutsuilla tällä omatekoisella glögillä terästetyt glögikupposet tervetulojuomina.

Osallistun tällä reseptillä myös Chocochilin luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on glögi.

Namusia

Ystävien joulupaketteihin päätyi tänä vuonna namusina muun muassa mariannetryffeleitä. Koostin muutaman ruokalahjapaketin, joissa ei ollut yhtään tismalleen samanlaista, mutta joitakin samoja aineksia kuitenkin.

Namusten lisäksi niistä löytyi viime vuonna hyväksi havaittua snapsia, paholaisenhilloa, säilöttyjä valkosipulinkynsiä, glögitryffeleitä (joista suurin osa kylläkin epäonnistui) sekä tummaa luomusuklaata parinakin erilaisena levynä. Palautteesta päätellen lahjojen saajat olivat tyytyväisiä, mikä on tietysti tärkeintä! :)

Mariannetryffelit
(ohje esimerkiksi täältä)

200 grammaa tummaa suklaata
200 grammaa maitosuklaata
1 pussillinen Marianne-crushia
2 desilitraa kuohukermaa

Koristeluun tomusokeria
Karkkivuokia

Pilko suklaa.

Kiehauta kerma kattilassa.

Nosta kattila pois kuumalta hellalta ja sekoita kerman joukkoon suklaa. Sekoita seos tasaiseksi.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Sekoita sitten sekaan myös mariannemurska.

Laita seos jääkaappiin jähmettymään.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, pyörittele massasta palloja. Pallot voit laittaa karkkivuokiin tai tarjoiluastialle.

Koristele tomusokerilla jos haluat.

Säilytä namusia viileässä.

Syötin tryffeleitä myös töissä parille työkaverille ja maistoin toki itsekin muutaman. Oikein hyviä olivat ja todella helppoja tehdä, joten mikä jottei näitä voisi uuden vuodenkin tarjoiluihin sisällyttää, ellei suklaakiintiö ole jo aivan täysi!

Chili ja valkosipuli ne yhteen soppii

... laitetaan ne siis sammaan purkkiin!

Eli sarjassamme syötävät joululahjat.

En nyt malttanut jemmata tämän vuoden lahjareseptejä jouluun saakka, mutta ainakaan blogiin ennen joulua eksyvät lahjansaajat eivät voi olla sataprosenttisen varmoja mitä juuri heidän joulupussukastaan putkahtaa.

Tämän marinoitujen valkosipulinkynsien ohjeen bongasin eräältä keskustelufoorumilta, jossa jaettiin herkkulahjojen reseptejä.

Chilivalkosipulinkynnet

6 kokonaista valkosipulia
4 punaista chiliä
2 teelusikallista roseepippuria
1 teelusikallinen korianterinsiemeniä

Liemi:
1 desilitra vettä
1 desilitra omenaviinietikkaa
1 desilitra hunajaa
0,5 desilitraa öljyä
2 ruokalusikallista sitruunamehua
2 ruokalusikallista konjakkia
0,5 ruokalusikallista merisuolaa

Irrottele valkosipulinkynnet toisistaan. Laita kynnet kuorineen päivineen kiehumaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada sitten vesi pois ja anna kynsien jäähtyä sen verran, että pystyt kuorimaan ne.

Halkaise chilit, poista siemenet ja silppua tahi suikaloi haluttuun olomuotoon.

Lado säilykepurkkeihin kerroksittain valkosipulia, chiliä, roseepippureita ja korianterinsiemeniä.

Kiehauta kaikki liemen ainekset kattilassa. Kaada liemi kuumana purkkeihin.

Sulje kannet heti ja säilytä purkkeja viileässä. Valkosipulit ovat valmiita nautittavaksi noin viikon kuluttua.

Chili ja roseepippurit tuovat kivasti väriä purkkiin. Toivottavasti maku on kohdillaan, sillä näitä ei voi oikein etukäteen itse maistella, kun purkkeja tuli lahjonnan kannalta juuri optimaalinen määrä.

Pikkujouluinen blogitapaaminen

Eilen vietimme hulvatonta iltaa oululaisten ruokabloggaajien kanssa pikkujoulutunnelmissa. Residenssinsä käyttöön tarjosi tällä kertaa toinen Vegemisten ihanista tytöistä eli Kaveri. Paikalla oli tietysti myös toinen vegetytöistä. Itseni lisäksi herkkuja pöytään kantoivat myös Pastanjauhajat ja insinöörikeittiön Pekka.

Nuori Nainen oli kokannut meille mausteista ja varsin hyytävässä Oulun illassa ihanasti lämmittävää tomaattista kikhernekeittoa. Taustalla pilkottaa Kaverin leipoma hedelmäinen joululeipä, jonka päällä on hernehummusta. Piristävät väritkin näissä appeissa virkistävien makujen lisäksi!

Rosmariini oli pyöritellyt kikhernepyöryköitä ja viereisessä astiassa näkyvät maustetut sipulit, joiden mausteet kyllä jo ehdin unohtaa vaikka niitä innokkaasti kyseltiinkin. Sipulit olivat kuitenkin aivan superhyviä! Pyöryköiden kaverina oli vielä jogurttisoossia, mutta se ei näköjään päätynyt valokuvaan saakka.

Olin muutenkin ilmeisesti turhan hilpeissä pikkujoulutunnelmissa, sillä Pastanjauhajien muhevasta punajuuri-aurajuustovuoasta tai Pippurimyllyn meille tekaisemasta munatotista ei kamerastani löytynyt julkaisukelpoja otoksia. Miittien ruokatarjonnan runsaus tuottaa tämän kaltaisia ongelmia usein, kun kaikkea nyt ei vaan hoksaa ikuistaa kesken herkuttelun.

Pekka oli jälleen tehnyt meille ihanaa sorbettia. Tällä kertaa maku oli luumuinen ja tarjolla oli myös kastiketta sorbetin kaveriksi. Pekka oli tehnyt myös pasteijatyyppisiä leivonnaisia, joissa sisällä oli hyvin haudutettua possua ja viikunahilloa. Kasvisversioihin oli päätynyt muun muassa vuohenjuustoa.

Itse illan ehtoisa emäntä vai pitäisikö sanoa hänen korkeutensa ;) oli laatinut piparitoffeeta ja karpaloisia fudgepaloja.

Nuoren Naisen keittiöstä saapuivat myös nämä juustoiset kierteet.

Oma osuuteni koostui jonkinlaisesta piparkakkumousseviritelmästä, juureskierteistä sekä hedelmäisestä vuohenjuustosalaatista paholaisenhillon kera.

Piparimousse

2-3 desilitraa kuohukermaa
1 paketti mascarponea
Piparkakkuja
Kanelia
Kuivattua ja jauhettua inkivääriä
Jauhettua neilikkaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Tummaa suklaata (koristeluun)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita mascarpone kerman joukkoon. Mausta kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Laita aluksi varovasti mausteita, sillä ovat aika tujakoita mauiltaan. Helpompaa sitten lisätä tarpeen vaatiessa.

Murustele joukkoon piparkakkuja mielesi mukaan. Minulla oli aiemmin leipomiani pipareita, joita murustin joukkoon ehkä 15 kappaletta.

Laita seos jääkaappiin tekeytymään. Tunti riittänee, mutta ei haittaa vaikka on pidempäänkin.

Tarjolle asettaessa raasta päälle vielä tummaa suklaata.

Myöskään suklaalla varustetusta moussesta en ottanut kuvaa, joten tässä kotona ennen jääkaapitusta napattu kalvakka otos. Mousse oli vähän hatusta vetäisty kokeilu, mutta oikein onnistunut sellainen. Helppo ja kiva jouluinen jälkiruoka.

Juureskierteet
(ohje Valion jouluaiheisesta mainoslehtisestä)

20-25 kpl

500 grammaa voitaikinaa
70 grammaa purjoa
150 grammaa lanttua
70 grammaa porkkanaa
1 ruokalusikallinen voita
100 grammaa tuorejuustoa, esimerkiksi ruohosipuli
150 grammaa juustoraastetta
0,25 teelusikallista suolaa
0, 25 teelusikallista jauhettua mustapippuria
1 teelusikallinen kirveliä (laitoin timjamia)

Voiteluun 1 kananmuna

En käyttänyt lanttua, vaan laitoin purjoa ja porkkanaa sitten enemmän.

Anna voitaikinan sulaa huoneenlämmössä noin tunti.

Silppua purjo ja raasta porkkana (ja lanttu). Kuullota kasviksia pannulla voissa noin 15 minuuttia eli kunnes ovat kunnolla pehmenneet. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita kasvisseokseen tuorejuusto, juustoraaste sekä mausteet.

Kauli voitaikinasta levy. Ohje opastaa tekemään siitä noin 35 cm kertaa 25 cm kokoisen ja 4-5 mm:n paksuisen. Eli hyvin samantyylisen kuin vaikkapa korvapuusteja tehdessä. Jos on ostanut valmiiksi levytettyä taikinaa, saa käyttää hieman luovuuttaan että niistä saa yhdisteltyä yhden ison levyn.

Levitä täytemassa voitaikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kääri sitten rullaksi pitkän sivun suuntaisesti kääretorttutyyliin. Nipistä taitoskohta sormin tiukasti kiinni.

Leikkaa pötköstä noin senttimetrin paksuisia siipaleita. Asettele siipaleet leivinpaperoidulle pellille ja voitele pinta kananmunalla.

Paista 180 asteisessa uunissa keskitasossa noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Itse kohotin lämpötilan 200 asteeseen ja pidin tuotoksia uunissa 23-25 minuuttia, sitten olivat sopivia.

Tarjoile kierteet vaikka glögin kera. Käyvät kelvosti myös salaatin kaveriksi.

Tämä oli helppo ja hyvä leipomus. Tulen varmasti tuunanneeksi tätä erilaisilla täytteillä jatkossa, sillä on oikein hyvä illanistujaistarjottava ja täytteitä varioimalla saa tehtyä sopivaa naposteltavaa useampaankin makuun.

Hedelmäinen vuohenjuustosalaatti

2-3 ruukkua eri salaatteja
1 tuorekurkku
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 purkillinen säilykepersikoita
250 grammaa vuohenjuustoa

Kastikkeena vuohenjuuston päälle lusikoitavaa paholaisenhilloa

Idean salaatille nappasin täältä.

Pesaise salaatit, kurkku ja tomaatit. Revi salaatti, pilko kurkku ja puolita tomaatit. Viipaloi joukkoon myös valutetut persikat. Sekoita ainekset. Viipaloi päälle vuohenjuustotangosta kiekkoja. Tarjoa paholaisenhillo erikseen.

Salaatti oli äärimmäisen simppeli mutta muun muassa persikan ansiosta siihen tuli kivasti väriä. Paholaisenhillokin toimi ihan mukavasti salaatinkastikkeen korvikkeena.

Paholaisenhillo
(monta hillopurkillista)

800 grammaa eli 2 säilyketölkkiä kuorittuja kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa
400 grammaa punaista paprikaa
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen rouhittua mustapippuria
2 teelusikallista oreganoa
0,5 desilitraa etikkaa
Hillo-marmeladisokeria

Otin ohjeen pääpiirteissään Dansukkerilta. Vähensin vain heidän ohjeessaan mainittua sokerimäärää radikaalisti. Alkuperäinen ohje siis opastaa laittamaan kokonaisen paketin hillosokeria, itse käytin ehkä viidesosan. Lapoin tarkemmin kirjaamatta jääneen määrän valmiiksi avatusta ja vajaasta sokeripaketista, joka on edelleen yli puolillaan. Sokerin määrä ei siis ollut omassa hillossani kovinkaan suuri.

Sokerin määrä tietysti vaikuttaa koostumukseen makeuden lisäksi. Jos haluat enemmän hyytelömäistä etkä niin juoksevaa "hilloa" niin laita enemmän sokeria, samoin kannattaa toimia mikäli tykkää että hillo on selkeästi makeaa ja tulista.

Kaada tomaatit liemineen kattilaan ja leikkaa kukin tomsku saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit. Poista siemenet. Silppua. Murskaa myös kuoritut valkosipulinkynnet.

Lisää paprika-, chili- ja valkosipulisilput kattilaan tomaattien sekaan. Lisää myös mausteet.

Anna seoksen kiehua puolisen tuntia. Lisää sitten sokeri ja etikka.

Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä vielä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Anna seoksen jäähtyä ja jos haluat tasaisempaa hilloa, surauta vaikka sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Purkita ja säilytä jääkaapissa.

Reseptistä tuli 3 tämänkokoista pienehköä purkillista sekä yksi melko iso purkki. Kuten jo kerrottua, rakenne jäi suhteellisen löysäksi, mutta en halunnut laittaa sokeria reseptin mukaista määrää. Surautin myös rakennetta tasaisemmaksi sauvasekoittimella. Tulisuusaste oli aika kohdallaan, taisin käyttää 6 pienehköä, ei kovin tulista punaista "peruschilipalkoa".

Taas kerran täytyy kehua bloggaajaporukkaa. Jutut lähtivät aivan odottamattomille urille ja suupielet ovat kääntyneet ylöspäin vielä tänäänkin eilisiä höpinöitä muistellessa. Niin että hyvvää ja kivvaa tosiaan oli, toivottavasti taas pian uudelleenkin!

Juotava joululahja

Jottei meikäläisen joululahjahommat menisi aivan pelkäksi mässäilyksi, pitää joukkoon mahduttaa tietysti myös juotava joululahjus. Tähänkin kokeiluun sain innostuksen siitä samaisesta Annan numerosta, josta nappasin ohjeet aiemmin postaamilleni karpalo-suklaahillolle ja olutsinapillekin. Ainakin minusta sitruuna-anissnapsi kuulosti sen verran mausteisen kirpakalta, että päätin tätäkin testata.

Sitruuna-anissnapsi
(Anna-lehti, numero 49, 2009)

3:n sitruunan kuoret
2 tähtianista (laitoin 3)
0,5 litraa vodkaa (käytin Saaremaata)

Pese sitruunat huolella lämpimässä vedessä. Leikkaa pestyjen sitruunoiden kuoret kuorimaveitsellä kulhoon. Laita kulhoon myös tähtianikset ja kaada päälle vodka.


Anna juomaseoksen seistä peitettynä huoneenlämmössä muutama vuorokausi.



Siivilöi juoma ja pullota se puhtaaseen/puhtaisiin pulloihin. Itse kaadoin juoman kahteen pienempään pulloon. Juoma säilyy viileässä useita viikkoja.

Aivan täysin ei väri näistä kuvista välity, snapsi on mielestäni todella kauniin keltaista. Taidan jemmata toisen snapsipullon aivan omaan käyttöön ;)

Syötäviä joululahjoja osa 3

Olin jo aiemmin päättänyt, että tänä jouluna teen ainakin hilloa annettavaksi lahjana jollekulle. Esimerkiksi Siskot kokkaa -blogissa tehty vaniljainen appelsiinimarmeladi olisi varmasti ollut hyvää taikka sitten Sillä sipulilassa jo syyskuussa keitelty luumumarmeladi.

Tällä kertaa päätin kuitenkin tarttua karpalo-suklaahillon reseptiin, sillä yhdistelmänä tämä vaikutti minusta hauskalta ja mielenkiintoiselta. Täytyy kysellä sitten lahjan saajilta, millainen maku oli valmiina, itse kun lipaisin maistiaisen vain lämpimänä kattilan reunasta.

Karpalo-suklaahillo
(Anna-lehti, numero 49, 2009)

200 grammaa pakastekarpaloita
3 ruokalusikallista vettä
4 desilitraa muscovadosokeria
100 grammaa tummaa (kaakaopitoisuudeltaan vähintään 70 %) tummaa suklaata

Nosta karpalot, vesi ja sokeri kattilaan. Anna kiehua ilman kantta noin 10 minuuttia.

Nosta kattila syrjään liedeltä ja lisää karpalosokeriseoksen joukkoon paloiteltu tumma suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut kokonaan joukkoon.

Purkita seos puhtaisiin purkkeihin.


Tällä reseptillä sain aikaan kaksi tällaista kohtalaisen pienehköä purnukallista hilloa.

Syötäviä joululahjoja osa 2

Raporteeraus syötävien joululahjojen kokkailusta jatkukoon nyt olutsinapilla. Ikinä en ole sinappia tehnyt, enkä totta puhuen itse edes pidä sinapista. Anna-lehden joulureseptit saivat minut kuitenkin kokeilemaan myös sinapin tekoa. Homma oli helpompaa kuin kuvittelinkaan.

Olutsinappi
(Anna-lehti, numero 49, 2009)

1 desilitra sinappijauhetta
3 ruokalusikallista sokeria
1 desilitra tummaa lagerolutta
3 ruokalusikallista sinapinsiemeniä
1 teelusikallinen suolaa
1 desilitra (makeaa) omenahilloa
2 teelusikallista omenaviinietikkaa

Kuumenna kattilassa sinappijauhe, sokeri, olut, sinapinsiemenet (ohje käskee käyttää ruskeita ja keltaisia, mutta itselläni oli vain keltaisia), suola ja omenahillo (käytin omatekoista omenasosetta) samalla koko ajan sekoittaen.

Anna sinappiseoksen kiehua muutama minuutti (olisinkohan antanut sinapin pulputella vajaan 10 minuuttia?). Nosta sitten kattila liedeltä ja mausta etikalla.

Sekoita taas seosta ja purkita sitten puhtaisiin purkkeihin. Anna maustua viileässä muutama päivä ennen tarjoamista.


Tästä määrästä tuli kaksi aika pientä purkillista sinappia (kuvassa näkyvät). Jos tahdot tehtailla sinappia enemmissä määrin, kannattaa siis tuplata tai triplata ohjeen ainemäärät.

Syötäviä joululahjoja osa 1

Tänä jouluna minäkin vihdoin ja viimein saan annettua ruoka-aiheisia lahjoja ystävilleni. Monena vuonna olen aikonut tehdä jotain kivaa itse, mutta en ole keksinyt hyviä ideoita, minulla ei ole ollut aikaa toteuttaa niitä tai olen epäillyt omia taitojani niiden valmistuksessa. Tällä kertaa bongasin niin kivoja ohjeita, jotka eivät kuitenkaan vaikuttaneet ylitsepääsemättömän vaikeilta ja ehkäpä se luottamus niihin omiin taitoihinkin on matkan varrella karttunut. Joka tapauksessa tällä viikolla keittiössäni on syntynyt niin olutsinappia, karpalo-suklaahilloa kuin namusiakin.

Ensimmäisenä julki pääsevät Pirkan joulureseptien joukosta huomioni kiinnittäneet appelsiinitryffelit. Näihin tuli kätevästi myös hieman alkoholia, joten tämä on samalla blogini vastaus joulukuun alkoholi-teemaiseen ruokahaasteeseen, jonka ilmoille on kuuluttanut marraskuun tulisen haasteen voittanut Merkintöjä Melukylästä -blogin Krisu.

Appelsiinitryffelit

3/4 desilitraa vispikermaa
2 ruokalusikallista sitruslikööriä, esimerkiksi Cointreau sopii mainiosti
3/4 teelusikallista jauhettua kardemummaa
250 grammaa tummaa leivontasuklaata
50 grammaa voita

Koristeluun valkosuklaata

Karamellivuokia, joista tarjoilla tryffelit

Kerma ja kardemumma oli jo mittailtu kattilaan, mutta tässäpä muita tarvittavia herkkuaineksia odottelemassa muuntumistaan appelsiinitryffeleiksi.

Mittaa siis kattilaan kerma, sitruslikööri ja kardemumma. Kuumenna seos ja keitä miedolla lämmöllä ilman kantta noin viitisen minuuttia.


Lisää seokseen paloiteltu suklaa ja margariini. Silloin seos näyttää ehkä hieman vähemmän houkuttelevalta eli tällaiselta. Lämmitä seos miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet joukkoon.

Nostele massa karamellivuokiin. Tässä sitä puuhaa sitten riittääkin! Itselläni oli todella pieniä karamellivuokia (en tiedä edes monenko kokoisia näitä on, mutta nämä olivat siis pikkuruisia paperisia vuokia ja näitä tuli tästä seosmäärästä varsin kohtuullinen määrä). Pyydä apukäsi latomaan vuokia pöydälle, jotta itse ehdit nostella seosta vuokiin ennen kuin suklaaseos kokonaan alkaa tönkköytymään. Nostele karkkivuoat vaikkapa tarjottimelle, jotta sinun on helpompi siirtää ne kylmään jähmettymään.

Anna namusten jähmettyä viileässä (ainakin) pari tuntia.


Jääkaapissa aikansa oltuaan tryffelit näyttävät kutakuinkin tältä. Seos kyllä jähmettyy, mutta ei kovetu hirmuisen kovaksi. Maku ja olomuoto ovat suussasulavan pehmoisia.


Vaihtoehtoisesti voit myös koristaa tryffeleitä valkosuklaalla. Alkuperäisessä reseptissä käsketään sulattaa valkosuklaata vesihauteessa 150 grammaa. Itselläni oli toisen karkkikokeilun jäljiltä avattu leivontavalkosuklaalevy, josta oli noin puolet 100 gramman levystä jäljellä. Siispä sulattelin pakastepussissa, jonka laitoin kuumenevaan vesikattilaan lilluskelemaan, sen jäljellä olevan valkosuklaan ja koristin sillä osan tryffeleistä. Suklaata tietysti kuluu enemmän, jos haluaa tehdä näihin tasaisen koko namun peittävän valkosuklaapeitteen. Itselläni ei hermo kestänyt moista touhua, koska en ole kovin hyvä pipertämään. Omistani tuli niin rumia, että päätin muutaman hirviön jälkeen tehdä lopulla valkosuklaallani vain tuollaiset pisaramaiset koristeet osaan tryffeleistä.

Lisäksi pinnalle voisi vielä ripotella esimerkiksi hopeakuulia, mutta minusta nämä eivät sellaisia erityisesti kaipaa.

Valkosuklaan jälkeen kannattaa vielä laittaa namut jääkaappiin jähmettymään joksikin aikaa. Ohje sanoo jotta muutamaksi tunniksi, mutta näillä meikäläisen suklaamäärillä riitti ehkä tuntikin?

Näitä voi tehdä kätevästi jo näin etukäteen, sillä ohjeistuksen mukaan tryffeleiden pitäisi säilyä viileässä 2-4 viikkoa.