Lauantaibrunssi

Ystävälleni pidettiin babyshowerit loppuvuodesta. Siellä tuli annettua lupaus, että kunhan bebe on tällä puolella mahaa, niin tarjoan äipälle brunssin. Omaksi valinnaksi jäi, haluaako vauvatonta aikaa vai tulla jälkikasvun kanssa paikalle, mutta muuta ei tarvitse tehdä, kuin tulla paikalle.

Saimme sovittua eilisen lauantain brunssille ajankohdaksi ja kutsuimme mukaan yhden toisenkin ystävän samasta tuttavapiiristä. Hän sai osallistua tarjoiluihinkin sen verran, että tilasin pöytään tuotavaksi croissantteja, juustoja ja mehua.

Ihan paras tapa aloittaa viikonloppuaamu höpöttelemällä rauhassa hyvässä seurassa ja natustellen samalla herkkuja. Käytiin läpi kaikkien kuulumiset ja meikäläinen piti valokuvakimaran näyttäen reissukuvia kesän Kaakkois-Aasian matkalta.

Olin aiemmin saanut iltapalakerhon (=arki-iltaisin nyyttäriperiaatteella ruoan äärelle kokoontuva ystäväporukka) tapaamisessa tosi hyviä flatbreadeja, ja kyselinkin niiden reseptin perään, kun halusin tehdä jotain leipää brunssille. Flatbreadien resepti täältä. Tein reseptin tuplana, joten siitä syntyi 8 flatbreadia.

Flatbreadit

(8 kappaletta)

9,5 desilitraa vehnäjauhoja

1 teelusikallinen suolaa

3,7 desilitraa maitoa

100 grammaa voita

(Oliivi)öljyä paistamiseen

Laita maito ja voi joko kattilaan tai kulhoon riippuen siitä, kuumennatko seoksen hellalla vai mikrossa. Lämmitä, kunnes voi on sulanut.

Sekoita voi-maitoseokseen jauhot ja suola.

Jauhota työtaso ja vaivaa taikinaa muutama minuutti.

Kääri taikina kelmuun ja anna oleutua huoneenlämmössä 30 minuuttia. Voit myös laittaa taikinan jääkaappiin odottamaan, jos teet sen valmiiksi edellisenä päivänä.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Pyöritä kustakin osasta pallo.

Jauhota työtaso. Kaulitse kustakin taikinapallosta ohuehko pyöreä leipänen (0,3 sentin paksuinen, jos haluat olla tarkka).

Voit myös tehdä leivät tähän asti valmiiksi edellisenä päivänä, ja säilyttää ne jääkaapissa, mutta tällöin kannattaa laittaa leipien väliin vaikka leivinpaperia, etteivät tarraudu kiinni toisiinsa.

Kuumenna paistinpannulla liraus öljyä. Paista keskilämmöllä leipä kerrallaan pannulla noin 1-1,5 minuuttia per puoli. Painele lastalla, jos leivät meinaavat pullistua paistettaessa. Leivät ovat valmiita, kun niissä on kullanruskeita pilkkuja paistopinnalla.

Kääri leivät keittiöliinaan odottamaan tarjoilua.

Flatbreadeja voi syödä minkä tahansa tahnan ja möhnän kanssa, tortillojen tapaan täytettynä, intialaisen ruoan lisukkeena. Vaihtoehtoja riittää!

Minulla oli leipien kanssa tarjolla hummusta ja tonnikala-avokadotahnaa. Molemmat äärimmäisen simppeleitä tehdä.

Avokado-tonnikalatahna

1 purkki tonnikalaa öljyssä

2 isoa tai 3-4 pientä kypsää avokadoa

2-3 ruokalusikallista majoneesia

Loraus sitruuna- tai limemehua

Mustapippuria

Halkaise avokadot, poista kivi. Kaavi avokadon sisukset kulhoon. Itse "ruudutan" avokadon: vetelen siis veitsellä pystyyn ja vaakaan niin että avokaado kuutioituu ja pullautan sitten kuoren nurinpäin, jolloin saan avokadon ulos kuorestaan pienä kuutioina.

Muussaa avokadot kulhossa haarukalla.

Lisää avokadojen sekaan pari-kolme ruokalusikallista majoneesia ja lorauta sekaan sitruunan tai limen mehua. Sekoita.

Valuta tonnikalapurkista öljy pois ja kaavi tonnikala avokadojen kanssa kulhoon. Sekoita.

Mausta vielä mustapippurilla ja sekoita.

Avokado-tonnikalatahna toimii erinomaisesti myös ruisnachojen kanssa ja uuniperunoiden täytteenä.

Brunssilla oli tarjolla edellämainittujen lisäksi myös couscous-salaattia fetalla ja makeana osuutena valkosuklaa-jogurttimoussea, jonka päälle paistelin omenakuutoita voissa ja sokerissa. Juomana kahvia vastajauhetuista pavuista ja appelsiinimehua.

Ja tänään saikin aloittaa aamunsa eilisen rääppiäisillä eli oikeastaan sain kaksi brunssia yhden vaivalla!

Munakokkeli

Olipa kyseessä hotelliaamiainen tai brunssi, minä kaipaan tarjolle kananmunaa ainakin yhdessä muodossa. Keitettykin käy, mutta paistettu muna tai mikä parasta, hyvä, kermainen, mehevä munakokkeli maistuu taivaalliselle.

Olen arastellut munakokkelin tekoa, sillä olen kokeillut sitä aiemmin ehkä kerran eikä lopputuloksessa ole muuta muisteltavaa kuin korkeintaan häpeä. Taannoiselle mökkiviikonlopulle lauantain brunssia suunnitellessamme kuulin kuitenkin itseni auliisti lupaavan myös munakokkelia. Ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Vinkkiä otin luottoblogistani Pastanjauhannasta.

Munakokkeli

(neljälle hengelle osaksi tukevaa brunssia)

6 kananmunaa

Reilu desilitra kermaa

Voita

Suolaa, pippuria

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon kerma. Vispaa ainekset sekaisin niin että munien rakenne rikkoutuu ja massa on sekoittunut hyvin.

Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Sulata kimpale voita paistinpannussa. Pannu saa olla mieluummin keskilämpöinen kuin superkuuma.

Kaada munaseos pannulle ja anna sen kiinteytyä hieman.

Siirtele puulastalla munamassaa reunoilta keskelle.

Jatka massan liikuttelua pannulla siihen saakka, kunnes munamassa on kypsää, mutta vielä mehevää.

Tarjoile munakokkeli joko paahtoleivän kanssa tai osana runsaampaa brunssisettiä.

Tällä kertaa brunssilautaselle munakokkelin kaveriksi päätyi mininakkeja, lihapullia, pekonia, paahtoleipää tykötarpeineen, salaattia sekä brie-juustoa. Juomana tarjoiltiin kahvia ja Mimosaa.

Herkkuleipä

Olen viime aikoina hurahtanut avokadoon, kuten varmaan aika moni muukin avokadopastan ansiosta. Pastan lisäksi olen laittanut avokadoa evässalaattiin ja leivälle. Tämän hetken suosikki-iltapala-, välipala- tai aamupalaleipä sisältääkin siis avokadoa!

Herkkuleipä

Pala ruisleipää

Avokadoöljyä tai oliiviöljyä

Puolikas kypsä avokado

Mustapippuria

Pecorinoa tai parmesania lastuina

Paahda ruisleipä.

Lorota ruisleivälle öljyä.

Kaavi kypsästä avokadon puolikkaasta sisukset leivälle tai leikkaa siivuiksi ja asettele leivälle ne.

Rouhi avokadon päälle mustapippuria myllystä.

Vuole pecorinosta tai parmesanista lastuja leivän päälle.

Herkuttele!

Avokadojen syömisen ainoa hankaluus on löytää juuri se täydellisen kypsä yksilö. Aina kaupan valmis syötäväksi -avokadotkaan eivät ole oikeasti optimaalisessa syömäkypsyydessään ja raakojen kypsytys kotona tietysti vaatii pientä kärsivällisyyttä. Mutta lopputulema palkitsee, nam.

Mansikkainen smoothie

Tykkään smoothieista, mutta olen ollut kamalan laiska tekemään moisia itse. Jotenkin ajatus siitä, että esimerkiksi aamulla pitäisi latoa kannuun hedelmiä tai marjoja ja muita tykötarpeita ja sitten surruuttaa ne vielä kovaäänisellä sauvasekoittimella tai blenderissä sekaisin, on tuntunut niin kovin työläältä ja suorastaan mahdottomalta. Kunnes sitten eräänä iltavuoroaamuna päätin kokeilla, eikä se niin työlästä ollutkaan!

Jos siis haluaa aamupaloihinsa vaihtelua (oma vakioaamupalani kun on se jälkiuuniruisleipä oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja tuorekurkulla), kannattaa kokeilla vaikka smoothieta. Ja tiedän kyllä, että smoothie-villitys taisi olla ja mennä jo ajat sitten, että mitenkään trendikkyyden aallon harjalla tässä ei ratsastella.

Rahka-mansikkasmoothie

(yhdelle)

Puoli purkkia rahkaa (esim. Ehrmannin on hyvä)

Kymmenkunta pakastemansikkaa

Pieni loraus maitoa

Hunajaa

Sulata mansikoita hieman, jotta ne on helpompi saada muussautumaan.

Laita kannuun (jos käytät sauvasekoitinta) tai blenderiin mansikat, lusikoi päälle puoli purkillista rahkaa, lorauta hieman maitoa ja myös hieman hunajaa. Sitten vaan surautat sekaisin sopivan smoothiemaiseen koostumukseen.

Aikaa smoothien tekoon ei kyllä mene juuri sen voileivän tekoa kauempaa, joten ainakin tulin todistaneeksi itselleni, että joskus kannattaa kokeilla juttuja, vaikka ne muka työläiltä vaikuttaisivatkin.

Hassua on myös se, miten rahka ei maistu tässä oikeastaan ollenkaan rahkalta. Rahka jää minulla pelkiltään usein syömättä, koska happamuus on vähän liikaa. Tässä se katoaa mansikoiden maun alle kätevästi, ja varmaan se pieni hunajalisäys auttaa myös tätä asiaa sopivasti.

Testasin rahkapohjaista smoothieta ihan proteiinilisäys mielessäni. Tässäpä sitä ainakin tulee nautittua vähärasvaista protskua simppelissä ja hyvältä maistuvassa formaatissa!

Amerikkalaiset pannukakut

Vanhenin viikonloppuna jälleen yhdellä ikävuodella. Varsinainen synttäri oli sunnuntaina, mutta aloitin juhlat jo lauantaina. Synttäribileiden ruokateemana olivat tapakset, niistä lisää myöhemmin! Lauantaiaamuni sen sijaan aloitin amerikkalaisten pannukakkujen ja skumpan voimin.

En ollut aiemmin tehnyt amerikkalaisia pannukakkuja, vaikka usein olin miettinyt moisten valmistamista. Halusin tehdä mahdollisimman pienen ja simppelin taikinan, johon ohjeistusta löysin täältä.

Amerikkalaiset pannukakut
(4-5 kappaletta)

1 kananmuna
2,5 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja (tai sekoitus eri jauhoista, jos haluat vähemmän höttöisen lopputuleman)
Vajaat pari desiä laktoositonta punaista maitoa
(1 ruokalusikallinen sokeria)
2 ruokalusikallista rasvaa (käytin rypsiöljyä)
3 teelusikallista leivinjauhetta
Ripaus suolaa

Riko kulhoon muna, kaada sekaan maito ja rasva sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaksi.

Kuumenna paistinpannu. Jos sinulla on pieni "blinikokoinen" paistinpannu, paista letut sillä. Jos ei, niin kokeile vaikka lettupannua tai yritä muuten saada paistettua pienehköjä pannareita.

Nosta kuumalle, rasvaiselle pannulle kauhalla taikinaa. Anna taikinan levitä itsestään pannulle.

Käännä pannukakku, kun taikina hieman kuplii ja on keskeltä vielä löysää. Paista vielä hetki toiseltakin puolelta.

Pannukakut nautittiin meillä tuoreiden mansikoiden ja vaahterasiirapin kanssa. Aika överiä, mutta niin hyvää! Unohdin pannukakkutaikinasta sokerin kokonaan, mutta neutraalimpi maku pannarissa ei haitannut mitään, kun päälliset olivat niin makeita. Juomakaverikseen pannukakut saivat cavaa, illan tapasteeman ja elokuussa koittavan Barcelonaan suuntautuvan kesälomareissun hengessä.

Aamupalaa

Sain Unelias kokki -blogin Annalta aamupala-aiheisen haasteen, joka onkin ihan ensimmäinen ruokabloggaana vastaanottamani haaste! Ja mikäs sen mukavampi aihe, kuin aamupala.

Haaste kuului siis näin:
-kerro tyypillisestä aamupalastasi
-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...
-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Minä olen ehdottomasti aamupalaihminen. Päiväni ei lähde käyntiin, ellen saa aamulla edes jotain syödäkseni. Olen myös siitä ilmeisesti hieman poikkeava tapaus, että minulla myös ihan oikeasti usein on nälkä herätessäni (monethan syövät aamupalaa vähän kuin väkisin, kun ei varsinaisesti ruoka heti herättyä niin maistuisi). Yleensä käyn siis varsin innolla aamupalapöytään! Tai oikeammin täytyy tunnustaa, että arkisin vietän kyllä aamupalahetkeni lähes poikkeuksetta tietokoneen äärellä... haluan tarkistaa sähköpostit ja mitä Internetin ihmeellisessä maailmassa on tapahtunut, ennen kuin lähden töihin.

Rakas ystäväni Moccamaster.

Aamupalaani kuuluu lähes poikkeuksetta aina kahvia. Pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi kanssaeläjältä saatu Moccamaster on palvellut hyvin ja keittää meille aamuisin aina maistuvaa kahvia kyytipojaksi muulle aamiaiselle. Kahviini laitan sekaan rasvatonta maitoa, mutta en sokeria. Ja aamupalaan kuuluu 2 kupillista kahvia. Yksi ei oikein riitä ja enemmän on liikaa. Aamukahvi onkin usein päivän ainoa kahviannokseni, sillä töissä juon useimmiten teetä. Vatsani ei oikein pidä nykyään kahvista, ellen syö samalla sitä juodessani jotain ja siksi kahvitauolla on mukavampi juoda teetä.

Tyypillinen arkiaamun aamiainen.

Tyypillinen arkiaamuni aamiainen sisältää maitokahvin lisäksi lähes aina leipää. Tosi usein se on ruisleipää, mutta joskus myös esimerkiksi paahtoleipää. Leivän päälle laitan sipauksen rasvaa, jotakin leikkelettä (nyt savustettua kalkkunaleikkelettä), perusjuustoa kuten edamia ja tuorekurkkua. Jos syön 2 leipää, en useimmiten ota muuta. Mutta jos syön vain yhden palan leipää, niin silloin aamupalaan kuuluu myös jokin hedelmä tai jogurtti. Lisäksi olen viimeisen muutaman kuukauden aikana alkanut nauttia aamuisin myös lasillisen mehua, joka on lähes aina Valion luomuappelsiinimehua. Monista appelsiinimehuista jää itselläni jotenkin karvas maku suuhun, mutta tuo luomumehu on pehmeämpää. Onhan se myös aivan hirveän kallista, mutta kai sitä jotain pientä arjen luksusta täytyy kuitenkin olla :)

Viikonloppuisin tykkään käyttää aamiaiseeni enemmän aikaa ja ehkä vähän vaivaakin. Silloin on mukavaa kattaa aamiaistarpeet ruokapöytään ja lukea rauhassa sanomalehteä ja mielellään myös jutustella tuon kanssaeläjän kanssa. Runsaampi aamupala monesti kuittaa samalla viikonlopun lounaan, sillä monesti aamupalan nauttiminen venähtää aamupäivään viikonloppuisin ja varsinainen lämmin ruoka tulee tehtyä vasta joskus iltapäivällä.

Eilistä aamupalaa varten tein jo perjantai-iltana jääkaappiin yön yli kohotettavat sämpylät. Olen jo pitempään miettinyt tuon sämpyläohjeen testaamista ja nyt sain siihen hyvän syynkin tämän aamupalahaasteen innoittamana. Ohjeen itse bongasin taannoin Sillä sipuli -blogista.

Lauantain aamiainen kahdelle.

Lauantaiaamun aloitin siis lykkäämällä sämpylät uuniin ja keitellen niiden paistumisen aikana kahvit valmiiksi. Katoin sämpylät ja aamupalatarvikkeet pöytään ja vietimme mukavan leppoisan aamiaishetken kanssaeläjän kanssa. Sämpylät olivat yllättävänkin hyviä ja täyttäviä, vaikka ulkonäöllisesti olivatkin hieman erinäköisiä kuin tavalliset sämpylät meillä yleensä. Kanssaeläjäkin totesi että "kyllä tässä nyt taitaa joutua kehumaan näitä sun sämpylöitä".

Vaikka olenkin aamupalaihminen, niin liian raskas aamiainen ei kuitenkaan saisi olla. Hotelliaamiaisella kyllä tykkään syödä paljon ja myös rasvaista, kuten pekonia. Pekoni ja paistettu muna tai munakokkeli on kyllä ihanaa aina välillä! Mutta taannoin ollessani viikonloppumatkalla Pietarissa ystävättäreni kanssa, alkoi venäläisen hotellin aamiaisen rasvaisuus jo oikeasti tökkiä. Kaikki oli niin ekstrarasvaista mitä tarjolla oli, että se vain rupesi etomaan. Eli kaipaan ilmeisesti sitten kuitenkin myös jotakin raikasta osaksi aamupalaani.

Ehkäpä yhteenvetona voisi todeta, että ihanneaamiainen on sellainen, jonka voi nauttia rauhassa ilman kiirettä ja mielellään myös hyvässä seurassa. Ja siihen kuuluu maitokahvia, jotakin mahaa täyttävää sekä jotakin raikasta.

Haasteeseen haastan mukaan Välispiikin Kulinaarimurulasta, Hyppysellisen ja Pastapään Sillä sipuli -blogista ja Tuu nyt jo, ketsuppi! -blogin Ketsupin. Osallistuminen ei toki ole pakollista, mutta suotavaa :)

Laitan tähän vielä noiden yön yli kohoteltavien sämpylöiden ohjeen.

Sämpylät seuraavaksi aamuksi
(Noin 10 sämpylää)

Puolikas pussi kuivahiivaa tai 1/4 paketillista tavallista
3 desilitraa kylmää maitoa
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 desilitra puurohiutaleita (minä käytin neljän viljan kun ei ollut kaura)
6,5 desilitraa hiivaleipäjauhoja

Ota esiin uunipelti tai tarjotin tai joku muu sellainen alusta, jonka päällä voit nostaa sämpylät jääkaappiin. Meillä ei ainakaan uunipelti mahdu jääkaapin hyllylle niin että ovenkin saisi vielä kiinni, joten käytin kohotusalustana tarjotinta.

Murenna hiiva tai kaada kuivahiiva kulhoon. Sekoita joukkoon kylmä maito. Lisää sitten öljy, suola, hunaja sekä puurohiutaleet. Lisää joukkoon hiivaleipäjauhoja vähitellen. Kun olet saanut lisättyä ja sekoitettua joukkoon kaikki jauhot, voit öljytä kätesi ja puristella taikinaa kunnes siitä tulee kimmoisaa ja se alkaa irrota kulhon seinämistä. Taikinan on tarkoitus jäädä hieman löysäksi.

Ripottele jauhoja pöydälle, tai jos olet laiska ja haluat välttää sotkua, teet niin kuin minä ja laitat niitä jauhoja leivinpaperiarkin päälle ja kumoat taikinan sille. Leikkaa sitten taikina 10 palaseen. Kostuta kätesi vedellä ja pyörittele palasista sämpylämäisiä palleroita. Nosta sitten sämpylät valitsemallesi kohotusalustalle jonka olet päällystänyt leivinpaperilla. Tai jos teit niin kuin minä, niin nostat sen leivinpaperin jonka päällä teit äskeisen vaiheen, kohotusalustalle. Ripottele sitten sämpylöiden pintaan runsaasti jauhoja. Peitä tämän jälkeen sämpylät liinalla ja nosta ne yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Aamulla voit sitten ottaa kohonneet sämpylät jääkaapista pöydälle lämpimään siksi aikaa, kun uunisi lämpenee 250 asteeseen. Paista sämpylöitä noin 10 minuuttia eli kunnes saavat pintaansa väriä.

Minua hämmästytti tässä ohjeessa kauheasti tuo hiivan sekoittaminen kylmään nesteeseen ja kylmässä kohottaminen, mutta kyllä se vain toimi. Sämpylät kohosivat ja taikinan löysällä rakenteella lienee tekemistä sämpylöiden kuohkeahkon loppuolomuodon kanssa. Ensin mietin myös miksi hitossa sämpylät pitää päällystää jauhoilla, mutta kaipa sillä on tekemistä sen kanssa, etteivät löysästä taikinasta tehdyt pallerot juutu kiinni niitä peittävään liinaan. Tai sitten sillä on vielä jokin syvällisempi merkitys, jota minä en vain tajua. Jokatapauksessa näistä tuli hyviä ja näitä teen ehdottomasti toistekin!

Uunituoreita sämpylöitä.