Possu on parasta

Tutustuin pulled porkiin ja siitä jalostettaviin leipiin taikka burgereihin varmastikin Ghettolan myötävaikutuksesta jo aikaa sitten, mutta jostakin ihmeellisestä syystä en ole ennen viime viikonloppua tullut tehneeksi pulled pork -appeita omassa keittiössäni. Tästäkin possuherkusta on tullut yhdenlainen hitti, viime aikoinakin sitä on valmistettu yhdessä jos toisessakin blogikeittiössä.

Pyhäinpäivä, jolloin oikein mitkään paikat eivät ole auki, oli varsin oivallinen päivä tehdä pitkään uunissa hauduteltavaa apetta. Possun lapaa varasin Makkarakaupasta jo aiemmin viikolla jemmaan, jotta saisin lihan heti lauantaiaamusta uuniin.

Suuntimia kokkailuun hain sekä Ninnin á la gourmande -blogista että Hesarin ruokasivuilta. Ninniltä varastin myös sämpyläohjeen, Hesarilta puolestaan barbeque-soosin.

Pulled pork

Reilu 2 kg possun lapaa (tai etuselkää tai kassleria)

Suolaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Chilijauhetta

Vettä

Mausta possun lapa hieromalla sen pintaan ympäriinsä ronskilla kädellä suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Nosta possu isoon pataan ja lorauta padan pohjalle hieman vettä.

Kansi päälle ja possu uuniin, noin 150 astetta ja mitä useampi tunti, niin sen parempi. Meidän possu muhitteli uunissa sellaiset viitisen tuntia.

Kun possu on hautunut hajoavan pehmeäksi, nosta se uunista, anna hieman jäähtyä ja riivi sitten kahden haarukan avulla suupalasuikaleiksi. Voit kostuttaa lihaa muutamalla lusikallisella paistoastiaan kertynyttä lientä.

Sämpylät

(Noin 8 kappaletta)

2,5 desilitraa maitoa

25 grammaa hiivaa

25 grammaa sulatettua voita

1 ruokalusikallinen siirappia

0,5 teelusikallista suolaa

5-6 desilitraa jauhoja

Vehnäleseitä sämpylöiden päälle ripoteltavaksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen sitten hiiva. Lisää suola ja siirappi.

Vaivaa nesteen sekaan jauhot. Lisää vielä sulatettu voi ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia sen jälkeen.

Anna taikinan levätä keittiöpyyhkeellä peitettynä puolisen tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota taas liinalla peitettynä parikymmentä minuuttia.

Kohotuksen jälkeen voit vielä voidella sämpylät maidolla ja ripotella päälle vehnäleseitä.

Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylöistä tuli Ninnin ohjeella oikein meheviä ja täyttötarkoitukseen passeleita. Kanssaeläjäkin kehui näitä erityisen hyviksi!

Barbeque-soosi

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

Tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)

Puolikas tuore punainen chili

2 ruokalusikallista soijakastiketta

2 ruokalusikallista balsamiviinietikkaa

Noin puoli desiä (raakaruoko)siirappia

1 limetin mehu

Öljyä

Suolaa, mustapippuria

Kuori sipulit ja silppua. Pilko myös chili.

Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon chili, soijakastike, balsamiviinietikka, siirappi, limetin mehu ja tomaattimurska. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin sekaisin.

Anna kastikkeen pulputella noin tunnin verran aina välillä sekoittaen.

Kokoa leipä! Halkaistun sämpylän väliin voit kasata mieleisiäsiä täytteitä, yksinkertaisimmillaan liha ja kastike riittävät. Meillä väliin laitettiin myös salaattia ja tässä nimenomaisessa leivässä näyttäisi pilkottavan myös juustoviipale. Coleslaw toimii erinomaisesti myös tässä yhteydessä, joko täytteenä tai sivussa.

Pulled pork, tai nyhtöpossu, kuten Campasimpukka-blogissa on oivallisesti ruokaslangia suomennettu, on mielettömän helppo ja herkullinen kokattava. Ja edullinenkin, sillä possun ns. huonompia osia saa huomattavasti halvemmalla kuin vaikka filettä.

Maku ja etenkin tuoksu olivat kohdallaan vielä maanantaina jämiä työpaikkalounaalla lämmittäessäni, sillä parikin työkaveria ilmaantui kehumaan eväideni tuoksuominaisuutta. Tehkää siis tekin!

Yöttömän yön juhlaa Lapissa

Vietimme juhannusta tänä vuonna Lapin maisemissa, Saariselällä. Ystävämme työpaikalla on siellä varsin hulppea kiinteistö, jonne pääsimme ystävän kutsumina ihailemaan yötöntä yötä ja Lapin luontoa. Juhannuspäivänä kiipesimme Kiilopään huipulle, sieltä avautuivat yllä olevat maisemat.

Ruokaa oli jälleen kerran varattu kolmea yötä varten kuudelle ihmiselle aivan liiaksi asti. Pääateriat koostuivat erilaisista salaateista, uusista perunoista ja grillatusta lihasta. Laitan tähän nyt parit salaattiohjeet, vaikka en itse ollutkaan tällä kertaa vastuussa muusta kuin jälkiruokapolitiikasta. Jälkkäriosastolla tehtiin lettuja ja suklaa-rommibanaaneja.

Tomaatti-mozzarella-sipulisalaatti

Muutama kypsä, suomalainen tomaatti
Mozzarellaa
Sipuli
Oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria

Viipaloi tomaatit, sipulit ja mozzarella (ellet ole ostanut valmiiksi siivutettua).

Asettele tarjoiluastiaan vuorotellen tomaatti- ja mozzarellaviipaleita. Asettele sipuliviipaleet salaatin päälle, josta ne voi kätevästi nostaa pois, mikäli ei sipulista välitä (joukossamme oli sipulirajotteinen henkilö).

Lorota salaatin päälle vielä hyvää oliiviöljyä ja rouhaise halutessasi suolaa, mutta ehdottomasti hieman mustapippuria.

Tomaattinen salaatti toimi ihanasti myös grillatun lihan lisukkeena, vaikka mielikuvat ruuasta vievätkin enemmän italialaisen keittiön suuntaan. Kotimaisia kesätomaatteja kesti jopa minunkin syödä vähän, vaikka yleensä saan kypsentämättömästä tomaatista suuni kipeäksi.

Iltakävelyllä törmäsimme yksinäiseen korvasieneen. Valitettavasti emme löytäneet enempää, muuten olisimme voineet improvisoida juhannusmenuun jonkin sienilisukkeenkin.

Salaattien suunnitteluvastuun hoitanut kaveri kertoi pilke silmäkulmassaan, että tosi hyvän coleslaw'n resepti löytyi "yhdestä hyvästä ruokablogista". Siispä teimme pähkinäistä coleslaw'ta toissavappuisen reseptin mukaan.

Couscous-salaatti on myös mukava lisuke grillailujen oheen. Tämän reseptiä minulla ei valitettavasti ole tarjota, en tiedä mitä kaverini tähän oikein laittaa, koska hän saa sen aina maistumaan yksinkertaisuudessaan hyvältä! Minun couscous-salaattini jäävät usein vähän turhan mauttomiksi.

Coleslaw ja couscous ovat hyviä mökkiviikonlopun lisukesalaatteja myös siitä syystä, että niitä voi tehdä ison määrän kerrallaan ja molemmat kestävät hyvin säilytystä, elleivät jopa muutu vain paremmiksi maustuessaan.

Parmankinkku-viikuna-melonisalaatti

Tammenlehtisalaattia
Punaista salanovaa
Pienehkö cantaloupemeloni
Muutama tuore viikuna
Paketti parmankinkkua

Huuhtele salaatit ja revi pohjaksi salaatille, asettele tarjoiluastiaan.

Kuori meloni ja leikkaa salaattiin sopiviksi suupaloiksi.

Leikkaa viikunat neljään osaan.

Revi tai leikkaa parmankinkkuviipaleet suupaloiksi.

Asettele salaattipohjan päälle kinkkua, melonia ja viikunoita.

Muutamalla hyvällä raaka-aineella saa helposti tehtyä nätinkin salaatin. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii aina vain!

Juhannuksen kruunasi iltamyöhällä mökin pihaan ilmaantunut utelias kettu. Ilmeisesti grillin tuoksut houkuttivat repolaisen tsekkaamaan tilannetta, eikä se lähtenyt karkuun, vaikka useampi utelias silmäpari häntä katselikin terassilta ja ikkunoiden lävitse.

Prosciutto-viikunasalaatti

Salaatteja on tullut syötyä kevään mittaan enenevissä määrin. Yleisin salaatti meillä sisältää tietysti salaatin perussetit eli yhtä-kahta salaattilaatua, tuorekurkkua ja paprikaa, kanaa ja jotain juustoa. Nyt mukaani tarttui kuitenkin Hulluilta Päiviltä Stockan Herkusta prosciuttoa ja viikunoita, jotka veivät ajatukset samantien salaattilautaselle. Niinpä nämä herkut pääsivät lauantain lounassalaattiin.

Prosciutto-viikunasalaatti

(yhdelle)

1 ruukku tammenlehtisalaattia

1/3 tuorekurkusta

4-5 siivua prosciuttoa

3 tuoretta viikunaa

Sinihomejuustoa

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi se suupaloiksi lautaselle.

Leikkaa kurkku sopiviksi suupaloiksi ja lisää salaatin joukkoon.

Murustele sinihomejuustoa salaatti- ja kurkkupedin päälle.

Revi tai leikkaa prosciutto pienemmiksi siivuiksi ja asettele lautaselle.

Leikkaa viikunat neljään osaan ja asettele vielä ne salaattiisi päällimmäiseksi.

Kastikkeeksi voi lorauttaa hieman vaikkapa avocadoöljyä ja balsamicoa ja rouhaista hitusen mustapippuria vielä koko komeuden päälle makua antamaan.

Salaatti oli ihana yhdistelmä suolaista ja makeaa ja toimi lounaana varsin mallikkaasti. Tällaista voisi tehdä hyvin pienemmässä koossa vaikka alkupalaksikin.

Parmankinkkupasta

Alunperin tänään oli tarkoitus syödä jauhelihapihvejä ja sienisalaattia, mutta koska miehen suunnitelmat muuttuivat, päätinkin kokata jotain oikein hyvää vain itselleni. Nälkäisenä ruokakaupassa mielessä häivehti vain pasta, ja pastan pääainekseksi valikoitui parmankinkku.

Kotona ruokaa laittaessa kyllä sitten vähän harmitti, ettei minulta löytynyt esimerkiksi herkkusieniä, rucolaa tai näemmä edes parmesaania (jota kyllä luulin jääkaapissa olevan, mihin lie kadonnut)! Pastasta tuli siis ainesosalistaltaan erittäin yksinkertainen, mutta silti kovin herkullinen.

Parmankinkkupasta
(yhdelle)

Spelttistä täysjyväspagettia
1 pieni punasipuli
2 pientä kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
60-80 grammaa parmankinkkua
(Kuohu)kermaa
Mustapippuria
(Suolaa)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Puolita sipuli ja leikkaa kumpikin puolikas puolikuun muotoisiksi suikaleiksi. Silppua valkosipulinkynnet.

Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Kun se kiehuu, lorauta sekaan hieman öljyä ja laita spagetit kiehumaan. Oman pastani valmistusaika oli noin 7 minuuttia, jossa ajassa ehtii kyllä tehdä kastikkeen oikein hyvin.

Kuumenna paistinpannulla loraus oliiviöljyä ja lisää pannulle valkosipulisilppu. Irrottele puolikuun muotoisista sipulisiivuista vielä kerrokset erilleen ja lisää pannulle. Kuullota hetki.

Revi parmankinkkusuikaleet suupaloiksi ja lisää paistinpannulle. Paista, kunnes kinkkupalat saavat hieman rapsakkuutta.

Lisää pannulle loraus kermaa ja rouhi mausteeksi mustapippuria. Lisää myös suolaa, jos koet tarpeelliseksi.

Valuta kypsä pasta ja kippaa pasta pannulle. Sekoita kastike hyvin spagetin joukkoon, siirrä lautaselle ja tarjoile.

Valmiin annoksen päälle voi vielä rouhia mustapippuria, taiteilla ylijääneestä parmankinkusta ruusukkeen ja jos olisi ollut parmesania, olisin kyllä sitäkin tähän vielä lisännyt.

Simppeliä ja nopeaa! Parmankinkku nostaa silti pastan hitusen perusarkisapuskan yläpuolelle ja maku on yksinkertaisuudessaan hyvä. Maistui ainakin nälkäiselle varsin hyvin, kyytipoikana oli lasillinen kylmää valkoviiniä.

Peruspöperöä toivottaa oikein maukasta pääsiäistä! Palaan Kanarian reissuraporttiin toivottavasti vielä pääsiäispyhien kuluessa.

Kalkkunasaltimbocca

Ennen eilistä päivää en ollut aiemmin tehnyt itse saltimboccaa ja oikeaoppisesti en kai ole tehnyt vieläkään, koska eilisessä saltimboccassa lihana oli kalkkunaa eikä vasikkaa. Yksi syy tekemättömyyteen on ollut salvia. Muistoissa on väikkynyt karvas kokemus eräässä ravintolassa, jossa kana oli niin salviapitoista ja karvasta etten pystynyt syömään annostani. Ajattelin kuitenkin antaa salvialle mahdollisuuden keittiössäni.

Saltimboccaa innosti kokeilemaan kirjastosta lainaamassani Jyrki Sukulan Hyvä fiilis -kirjassa ollut resepti. Ja siinä siis käskettiin käyttämään sitä kalkkunaa, jota minulla puolestaan sopivasti oli pakastimessa parin sisäfileen verran.

Kalkkunasaltimbocca
(kahdelle)

2 kpl kalkkunan sisäfilettä (tai isosta rintafileestä leikattuja pihvejä)
Tuoretta salviaa
Parmankinkkua viipaleina
Noin 2,5 desilitraa kuivaa valkoviiniä
Suolaa, valkopippuria
Voita

Painele kalkkunapihvit kevyesti ja mausta suolalla sekä valkopippurilla. Hiero mausteet lihan pintaan.

Asettele kalkkunapihveille myös tuoreita salvianlehtiä ja vuoraa sitten kauttaaltaan parmankinkkuviipaleilla.

Paista kalkkunoita runsaassa voissa niin, että niistä tulee rapeita ja rusehtavia molemmilta puoliltaan.

Kaada pannulle valkoviini ja hauduta miedolla lämmöllä ainakin 12 minuuttia. Valele välillä pannulle muodostuneella liemellä.

Jos lientä on pannulla runsaasti ja kalkkunat vaikuttavat kypsiltä, voit nostaa kalkkunat pois pannulta ja keittää lientä kasaan. Itselläni lientä ei hirveästi jäänyt, joten kasaankeittelyä ei tarvinnut suorittaa.

Meillä kalkkunasaltimboccan kanssa syötiin vihreitä papuja. Pannulle jäänyt liemi valutettiin kastikkeen virkaa toimittamaan.

Jyrkin reseptissä lisukkeena tarjoillaan vihreitä sekä valkoisia papuja valkosipulin kanssa keitettyinä, mutta meillä nämä keitettiin ihan vaan tavallisesti suolavedessä. Lisäksi tässä voisi reseptin mukaan tarjota paistettuja portobellosiivuja ja salaattia, jos jaksaa värkätä useampia lisukkeita.

Yllättävän helppo ja herkullinen ruoka, josta piti myös etukäteen ennakkoluuloisesti suhtautunut mies. Taidan tehdä toistekin!

Helppo ja nopea possuwok

Syksy taitaa tehdä tuloaan, ainakin siitä päätellen miten tehokkaasti flunssa on alkanut kiusata tuttavapiirissä. Tarttuihan se mokoma pöpö sitten meikäläiseenkin, joten taas on tarvetta ruualle, josta maistaa edes jotakin flunssan vaimentamilla makuaisteilla. Flunssaruuan pitää olla myös jokseenkin helppoa ja nopeaa valmistaa, sillä voimat eivät riitä kovin pitkälliseen keittiössä hääräilyyn. Eilisen illan ruuaksi tekaisin siis simppeliä possuwokkia.

Possuwok
(yhdelle)

Noin 100 grammaa possua (esim. ulkofilettä)
Wok-vihanneksia
Ainakin 3 kynttä valkosipulia
Punaista currytahnaa
Soijakastiketta
Inkivääriä (käytin jauhetta kun ei ollut tuoretta)
(Tuoretta basilikaa)
(Suolapähkinöitä)
Öljyä

Leikkaa possu suupaloiksi. Silppua valkosipuli.

Kuumenna wokkipannussa öljyä ja laita currytahna sekä valkosipulit maustamaan öljy. Tovin kuluttua lisää possusuikaleet. Anna paistua melkein kypsiksi. Ropsauta sekaan inkivääriä ja lorauta soijaa mukaan myös.

Lisää wok-vihannekset ja paista kunnes vihannekset ovat kypsiä mutteivat vielä aivan lötkyröitä.

Lisää lopuksi sekaan halutessasi myös hieman suolapähkinöitä ja tuoretta basilikaa.

Chilitahnan kanssa taisin vähän nössöillä, sillä hirmu tulinen tämä ei ollut. Valkosipuli sen sijaan maistui mukavasti ja suolaisuutta tuli ihan kiitettävästi soijasta. Makuja siis erottui ja se oli mukavaa.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla

Olin tilannut luomuruokapiirin kautta fenkolin ihan huvikseni. Fenkoli on itselleni melko uusi kaveri sillä en ole itse käyttänyt sitä vielä muuhun kuin appelsiini-fenkolisalaattiin. Pläräsin netistä reseptejä ja löysin Sillä sipulilasta kivan kuuloisen annoksen jota päätin kokeilla. Koska tein ruokaa vain itselleni, tein tietysti pienemmillä määrillä ja gorgonzolakin vaihtui St. Aguriksi Stockan juustotiskin tarjonnan vuoksi.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla
(2 annosta)

2 kappaletta porsaan ulkofilepihvejä
1 pienehkö fenkoli
2 ruokalusikallista valkoviiniä
80-100 grammaa sinihomejuustoa
1 ruokalusikallinen timjamia
Noin 1 desilitra kuohukermaa
Öljyä paistamiseen
Suolaa, mustapippuria

Jos possupihvisi ovat paksuja, voit nuijia niitä ohuemmiksi esimerkiksi kahden kelmun välissä. Suolaa ja pippuroi pihvit kevyesti molemmin puolin.

Leikkaa fenkoli siivuiksi.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista possupihvit kypsiksi. Siirrä pois pannulta ja pidä lämpimänä (itse siirsin pihvit uunivuoassa noin 100 asteiseen uuniin odottamaan).

Lorauta pannulle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja sitten fenkolisiivut. Kypsennä fenkoleita noin kolme minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota sitten myös fenkolit pois pannulta ja pidä lämpimänä (siirsin fenkolit possujen kaveriksi uuniin).

Vähennä lämpöä pannulla ja lisää sinihomejuusto sekä kerma. Anna kastikkeen muhia pannulla jatkuvasti sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja kastike hieman keittynyt kasaan eli saanut sen kastikemaisemman olomuotonsa.

Sekoita kastikkeeseen lopuksi timjami ja mausta sitten suolalla sekä mustapippurilla.

Aseta lautaselle pihvi, sen päälle fenkolia ja lorottele lopuksi annoksen päälle sinihomejuustoinen kermakastike.

Tämä oli kiva kokeilu! Fenkolin maku pehmeni kivasti mutta maistui silti hauskalta possun ja juustokermakastikkeen makuparina. Kastike oli ihanan täyteläistä ja possupihvi mainio alusta tälle kaikelle. Epäilen ettei armas puolisoni välittäisi tästä mutta saatan silti kokeilla tämän tarjoilemista hänellekin tai ainakin teen tätä vielä joskus itselleni, sen verran paljon tykkäsin.

Jälkkäriosastona tarjoilin itse itselleni lauantai-illan aterian päätteenä mustikoita, joiden kaverina oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä hasselpähkinärouhetta. Simppeliä mutta hyvää tämäkin!

Grillipekonia

Kaupoista saa kaikenlaisia jännittäviä tuotteita joiden tarkoitus on mitä ilmeisimmin tehdä meistä kaikista entistä uusavuttomampaa porukkaa. Marinoimattoman lihan hankinta peruskaupan valikoimista voi olla joskus mahdoton tehtävä ja näin juhannuksen alla lihatiskit tursuavat erilaisia "lykkää vain grilliin" -tuotteita. Yksi tämmöisistä tuotteista on grillipekoni.

Minua tympäisee jos joudun maksamaan myös marinadin painosta ostaessani lihaa. Olen tartuttanut tämän ajatustavan jo mieheenkin, hänenkin ehdoton vaatimuksensa juhannuslihoille oli että niiden pitää olla marinoimattomia. Tänäänkin ihmettelin lihatiskillä kuinka sama possun ulkofile voi maksaa tuplahinnan vain sen vuoksi että joku on hieraissut vähän mausteseosta sen pintaan? Noh, kuitenkin. Taannoin ostoskärryyni tarttui kaupasta tämmöisiä possun kylkisiivuja. Niistä ajattelin sitten kokeilla itse maustaa ns. grillipekonia.

Grillipekoni

Noin 300 grammaa porsaan kylkisiivua
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
(Chilijauhetta)

Levitä lautaselle mausteseos suolasta, mustapippurista, paprikajauheesta ja jos haluat, ripsauta myös vähän chilijauhetta joukkoon.

Kierittele possun kylkiviipaleet yksi kerrallaan mausteseoksessa.

Grillaa kypsäksi.

"Grillipekoni" kuvassa etualalla. Koska takeita onnistumisesta ei ollut, grillattiin samalla myös pihviä ja lisukkeeksi tehtiin salaatti raikastamaan kokonaisuutta. Kylkisiivuihin tuli sähkögrillilläkin kiva rapsakka pinta ja siivuissa ollut rasva suli grillatessa tehden lihasta rapsakasta pinnasta huolimatta mureaa. Ihan kiva ja onnistunut kokeilu siis!

Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja turkkilaisesta jugusta sekä kermavaahdosta sekoiteltua soossia. Päälle ripaus vaniljasokeria.

Peruspöperölä toivottaa kaikille herkullista juhannusta ja toivoo hyviä grillausilmoja!

Kiinalaista kotikeittiössä

...tai itseasiassa mökkikeittiössä taannoin kokeilimme pariakin erilaista kiinalaisen keittiön reseptiä. Innostus ideaan tuli vara-aviomies T:lta joka oli lukenut Pastanjauhajien chili kana -reseptin ja halusi testata sitä. Koska luotto omiin kykyihin ei ollut ihan täydellinen valikoitiin mukaan myös toinen sapuska siltä varalta että jompi kumpi menisi aivan mönkään eikä maistuisi aterioitsijoille.

Yueh Tung Chilikana

2-3 kananrintaa
0,5-0,75 desilitraa kiinalaista soijakastiketta
vehnäjauhoja

1,5 desilitraa öljyä

12 (tai vähemmän) kuivattua kokonaista (cayenne) chiliä
2 sipulia silputtuna
Tuoretta inkivääriä hienoksi silputtuna
4 kynttä valkosipulia murskattuna
6 (tai vähemmän) tuoretta vihreää chiliä pilkottuna (ei pakollinen)
5 kevätsipulia silputtuna (ei pakollinen)

2 ruokalusikallista vettä
2 ruokalusikallista Shaoxing -riisiviiniä (tai kuivaa sherryä)
1 ruokalusikallinen hoi sin -kastiketta
2 ruokalusikallista tummaa soijakastiketta
1 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista maissitärkkelystä

Leikkele kana sopiviksi paloiksi, laita palat kulhoon ja peitä soijalla. Laita kulho noin tunniksi jääkaappiin.

Pyörittele jääkaapituksen jälkeen kananpalat jauhoissa.

Lämmitä öljy wokissa tai kasarissa. Kun öljy on kuumaa, paista kananpalat pienissä erissä kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja ovat pinnaltaan rapeita. Laita paistetut kanat sivummalle odottamaan.

Alenna pannun lämpöä keskilämmölle ja laita wokkiin kuivatut chilit. Paista kunnes chilit ovat tummanruskeita.

Lisää pannulle sipulit ja paista kunnes ne ovat ruskeita ja karamellisoituneita.

Lisää seuraavaksi inkivääri sekä valkosipuli pannulle ja paista vielä hetki.

Jos käytät vihreitä chilejä ja kevätsipulia, lisää nyt pannulle molemmat. Anna niiden juuri ja juuri lämmetä.

Sekoita keskenään vesi, viini/sherry, sokeri, hoi sin, soija sekä maissitärkkelys ja kaada sekoitus pannulle. Poista pannu lämmöltä ja sekoita kunnes kastike saostuu.

Lisää vielä lopuksi kanat kastikkeen joukkoon. Tarjoile riisin ja/tai wok-vihannesten kera.

Meidän soijakastike tai joku muu ainesosa poikkesi ohjeistetusta, tai sitten me vain tunaroimme jonkin valmistusvaiheen, sillä meidän kastikkeesta tuli huomattavasti tummempaa kuin Pastanjauhajilla. Maku oli onneksi silti aika herkullinen! Erityiset kiitokset täytyy lähettää jauhantapajalle ilahduttavasta kanssakokkaajan auttamisesta, sillä saimme heiltä tilkkasen Shaoxing -viiniä sekä kuivattuja chilejä tämän reseptin testausta varten.

Kung po -possu
(neljälle)

Noin 0,5 kg possun sisäfilettä suikaleina
150 grammaa suolapähkinöitä
3 kevätsipulia
1 punainen paprika
200 grammaa kiinankaalta
2 ruokalusikallista öljyä

Kastike:
1 tuore chili
3 kynttä valkosipulia
Pätkä tuoretta inkivääriä
1 desilitra soijakastiketta
3 ruokalusikallista riisiviinietikkaa
2 desilitraa kanalientä
1 ruokalusikallinen ruokosokeria
0,5 teelusikallista seesamiöljyä (taisin käyttää maapähkinäöljyä)
1 teelusikallinen pippuria
1 ruokalusikallinen perunajauhoja

Silppua chili ja poista siemenet. Hienonna valkosipuli ja inkivääri.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja jätä maustumaan.

Paloittele vihannekset ja liha.

Kuumenna wok. Lorauta pannulle öljy ja paista lihan pinta kiinni nopeasti.

Heitä pannulle myös suolapähkinät ja paistele hetki.

Lisää sipuli ja kääntele sekaisin nopeasti.

Lisää seuraavaksi paprika ja kääntele jälleen nopeasti.

Lisää sitten kastike ja anna kiehahtaa. Vettä voi lisätä jos kastike tuntuu saostuvan liikaa.

Lisää vielä aivan lopuksi kiinankaalisuikaleet. Kääntele vielä pari kertaa sekaisin ja ruoka on valmis.

Tarjoa riisin, nuudeleiden tai wok-vihannesten kera.

Kanaa kung po on yksi kestosuosikeistani kiinalaisen keittiön puolella. En ole juurikaan kokeillut kotona etnisempien ruokien kokkausta (koska mies ei niistä niin perusta) mutta tämä oli positiivinen kokkauskokemus kaikkinensa. Oli kiva kokeilla kung po:ta myös possuversiona kun chili kanan valikoituminen pakotti tekemään toisen kastikkeen muusta lihasta.

Vuohenjuustoiset possurullat

Olen joskus aiemmin kokannut ja blogannut vuohenjuustolla täytetyt lehtipihvit naudasta. Koska tykkäsimme molemmat tuosta appeesta, päätin tässä eräänä viikonloppuna varioida sitä hieman. Pakastimesta löytyi possun sisäfile, jonka päätin täyttää vuohenjuustolla.

Vuohenjuustotäytteiset possurullat
(3-4 annosta)

1 possun sisäfile (reilu puoli kiloa)
1-1,5 purkillista levittyvää vuohenjuustoa (Chavroux)
Suolaa
Mustapippuria
Timjamia

(Voita paistamiseen)
(Cocktailtikkuja rullien kiinnittämiseen)

Putsaa tarvittaessa possufileen pinnasta pahimmat kalvot. Leikkaa sitten possusta palasia ja nuiji ne ohuiksi pihveiksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit molemmin puolin.

Laita kunkin pihvin toiseen reunaan mieleisen kokoinen kökkäre vuohenjuustoa ja ripottele päälle vielä timjamia (minulla oli kuivattua, mutta tuorekin käy varmasti).

Rullaa pihvi ja kiinnitä cocktailtikulla.

Paista possurullaan kaunis pintaväri voissa pannulla ja siirrä sitten uunivuokaan odottamaan.

Toista edellämainitut vaiheet kaikkien pihvien kohdalla ja siirrä sitten rullat uuniin noin 225 asteeseen kypsymään loppuun saakka. Aika riippuu pihviesi paksuudesta, mutta vuohenjuusto onneksi pitää lihan mehevänä, vaikka paistaisitkin vähän kauemmin.

Tarjoile possurullat vaikkapa uunijuuresten kanssa. Meillä rullat olivat osa kolmen ruokalajin settiä; alkupalana tarjoiltiin uunitettua pancettaan käärittyä mozzarellaa ja jälkkärinä irish coffee -henkistä juustokakkua, josta lisää myöhemmin.

Ruokaa nuhanenälle

Meikäläinen on taas kipeä. Olinkin tälle talvelle säästynyt ihan pahimmilta flunssilta, lieviä versioita on kyllä ollut riesanani. Nyt iski kuitenkin oikein kunnon pöpö. Nenä on tukossa, aivastukset tuntuvat keuhkoputkissa asti ja yskänpuuskat pistävät rintaan.

Flunssaisenkin pitää kuitenkin syödä. Ruoan pitää maistua edes jollekin ja sen pitää mielellään olla jotain sellaista, mitä tekee mieli. Miehen ollessa poissa kotoa, loihdin yhden hengen flunssa-aterian kaapin antimista.

Possuwok
(1-2 annosta, nälästä riippuen)

Noin 200 grammaa possua suikaleina
1 punainen (miedohko) chili
Noin 1-2 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 pieni purkillinen herkkusieniä
3-4 (pienehköä) kynttä valkosipulia
Puoli pakastepussillista wok-vihanneksia (tai tuoreita jos on ja jaksaa silputa)
Öljyä, soijakastiketta
(Kookosmaitoa)

Siivuta possu jos se ei ole suikaleolomuodossa valmiiksi. Itselläni oli jotain possupihvejä pari kappaletta, jotka sitten palastelin.

Kuori ja silppua myös sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Silppua vaikka saksilla (säästyt potentiaaliselta poltteelta) myös chili.

Kuumenna pannulla öljyä ja laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli pannulle. Anna niiden hetki irroitella makuaan öljyyn.

Lisää joukkoon possupalat ja kypsennä. Lorauta sekaan soijaa ja jos haluat niin muitakin mieleisiäsi mausteita. Lisää myös herkkusieniviipaleet.

Lisää possujen ollessa jokseenkin kypsähköjä joukkoon myös vihannekset. Paista kunnes kasvikset ovat melkein valmiita, mutteivat vielä löllöjä.

Jos haluat taittaa chilisyyttä ja pidät kookosmaidosta, voit lorauttaa myös sitä joukkoon lopuksi. Anna vielä kookosmaidonkin lämmitä ja sittenpä se ruoka alkaisikin olla valmista.

Itselläni lorahti kookosmaitoa joukkoon sen verran reippaasti, että lopputulos olikin enemmän ehkä keitto kuin wok. Liemen söin lusikalla, koska liemessä oli ihanasti makua. Helpot ja nopeat wok-tyyppiset reippaasti maustetut ruuat uppoavat hyvin vaikka flunssa onkin tehnyt tepposensa makuaistille.

Feijoada

Olen kyllä tyytyväinen Glorian ruoka & viini -lehden tilaaja. Tilaaja-aikanani ei liene ollut toistaiseksi yhtään lehteä, josta en olisi kokeillut vähintään yhtä reseptiä, usein useampiakin. Lisäksi ovat tietysti kiinnostavat jutut ja toimivat viiniarvostelut. Koska olen itse onneton viinituntija, kokeilen mieluusti uusia tuttavuuksia. Suositusten perusteella on löytynyt uusia suosikkiviinejäkin. Hyvä lehti siis, eikä tämä ollut mikään maksettu mainos vaan pyyteetön tyytyväisyyden ilmaus.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi mielenkiintoiselta vaikuttanut feijoada eli brasilialainen possupata.

Feijoada
(Glorian ruoka & viini 1/2011)

400 grammaa possun sisäfileetä
4 chorizo- tai muuta mausteista raakamakkaraa
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 desilitra hienonnettua purjoa
1 miedohko chili
3 ruokalusikallista rypsiöljyä
3 ruokalusikallista (luomu) appelsiinin mehua
2 laakerinlehteä
3 desilitraa lihalientä
7 desilitraa keitettyjä mustapapuja
2 teelusikallista raastettua (luomu) appelsiinin kuorta
0,5 teelusikallista vastarouhittua mustapippuria
(suolaa)
(1 paketillinen pekonia)

(Lisukkeeksi raakariisiä kypsennettynä)

Itse käytin noin puoli kiloa viljapossun ulkofilettä koska se oli tarjouksessa. Chorizoa laitoin 6 kipaletta kun paketissa oli niin monta enkä jaksanut miettiä muuta käyttöä niille parille. Purjon unohdin ostaa, joten laitoin enemmän tavissipulia. Appelsiinimehua käytin enemmän kuin 3 ruokalusikallista, siis yhden kokonaisesta appelsiinista tulleen mehumäärän mutta vastaavasi laitoin vähemmän lihalientä. Ohje kertoo että pataan voi halutessaan lisätä pekonia, kuutioituja tomaatteja tai lehtipersiljaa. Tartuin näistä pekoniin, sillä arvasin että pata uppoaa helpommin mieheenkin, jos siinä on myös pekonia.

Jos käytät kuivattuja mustapapuja niin muista liottaa niitä ensin 8-10 tuntia tai yön yli, vaihda sitten vesi ja keitä kypsäksi, vajaan tunnin. Itse olen helppouden ystävä näissä asioissa, joten usein olen käyttänyt vain valmiiksi jo kypsennettyjä tuotteita, nyt keittelin ihan itse pavut ja eihän se nyt niin vaikeaa ollut, kunhan vaan muisti tehdä sen ajoissa.

Jos haluat nauttia padan raakariisin kanssa, niin huuhtele ja keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan, noin 40 minuuttia. Meillä pata syötiin ilman lisukkeita.

Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipuli. Hienonna purjo ja chili.

Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu (eri kuppeihin).

Leikkaa makkarat paloiksi. Viipaloi/paloittele possunfile. Silppua pekoni.

Paista possun paloja öljyssä tovi. Lisää sitten sipulit, purjo, chili ja makkara (sekä pekoni). Jatka paistamista muutama minuutti, kunnes makkara saa hieman väriä.

Lisää appelsiinimehu, laakerinlehdet ja lihaliemi. Peitä sitten pata kannella ja anna porista keskilämmöllä siiheksi, kunnes possu alkaa olla kypsää. Ohje sanoo että 10 minuuttia tai enemmän, mutta minä kyllä haudutin ihan huolella, tulipahan muhevampaa.

Lisää pavut kattilaan ja anna padan porista taas. Vaikkapa viisi minuuttia tai enemmänkin. Voit soseuttaa kauhalla painelemalla osan pavuista padan sekaan, jolloin rakenteesta tulee sakeampaa.

Mausta pata appelsiininkuorella ja mustapippurilla, lisää suolaa jos on tarvis (jos käytät makkaraa ja pekonia, niin tuskin tarvitsee).

Tarjoa pata riisin kanssa tai sellaisenaan. Brasilialaiseen tapaan syödä pata ei varmaankaan kuulu smetananökärettä, mutta koska minulla oli kaapissa smetanaa ja halusin kokeilla, niin nakkasin nokareen annoksen päälle. Toimi muuten aika kivasti.

Omassa padassani oli selvä appelsiininen vivahde, joka epäilemättä johtui isommasta määrästä appelsiinimehua. Mutta se ei haitannut ainakaan minua. Kaikkinensa pata oli kyllä herkullinen kokeilu, vaikka mies nirsoilikin papujen suhteen.

Mozzarellanyytit

Alkuruoka on minulle jotenkin se haastavin juttu keksiä, jos aikoo kokkailla useamman ruokalajin aterian. Pääruoka on useimmiten se, minkä ympärille lähden ateriaa kokoamaan ja jälkkäri-ideoita tulee paljon helpommin kuin alkupalojen. Monesti viikonloppuisin meillä syödäänkin pää- ja jälkiruokaa, mutta ei alkupaloja.

Tämän alkupalaohjeen löysin viikolla keittokirjoja pläräillessäni. Ohje on Ola Lauritzsonin ja Ulrika Davidssonin 100 parasta GI-ruokaa -kirjasta, jonka olen taannoin pelastanut työpaikalta, kun arvostelukappaleita oli yleisessä jaossa. Noudatin ohjetta lähestulkoon kirjaimellisesti, mutta pienensin määriä alkuperäisestä neljän hengen ohjeesta ja tuoreiden sokeriherneiden sijasta käytin ihan pakastekamaa.

Mozzarellanyytit
(kahdelle)

100 grammaa herneitä
0,5-1 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 mozzarellapallo
Noin 50 grammaa parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Kiehauta herneitä minuutti-pari kiehuvassa vedessä. Kumoa sitten herneet uunivuokaan ja valuta päälle oliiviöljyä. Mausta rouhimalla suolaa ja mustapippuria myllystä päälle.

Leikkaa mozzarellapallo neljäksi viipaleeksi. Halkaise kinkkuviipaleet pituussuunnassa kahtia.

Kääri 2 kinkkusuikaletta kunkin mozzarellasiivun ympärille.

Lado juustokinkkunyytit hernepedin päälle uunivuokaan.

Gratinoi nyyttejä uunin yläosassa 5 minuuttia (tai enemmän, riippuen kuinka lämmintä haluat juuston ja herneiden olevan ja miten rapsakkaa kinkun).

Halutessasi voit koristella nyytit tarjoiluvaiheessa vielä paahdetuilla auringonkukansiemenillä ja tuoreella basilikalla. Itse jätin koristeet pois.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, joka oli siis tuplamäärät tässä mainituista ja ohjeistettu olevan neljälle ruokailijalle. Tässäkin oli ehkä toinen nyytti liikaa, joten mielestäni ihan yksi nyytti per ruokailija on ihan hyvä määrä alkuruokana. Aviomiehelle kahdessa nyytissä oli liikaa juustoa ja hän halusikin vinkata, että mikäli ruokailija kärsii krapulasta, niin juuston määrää kannattaa vähentää ja kinkun lisätä. Itselleni maistui tällaisenaan oikein hyvin.

Tosi kiva alkuruoka ja helppo toteuttaa, joten tämä jäänee varmasti yhdeksi luottoalkupalaksi repertuaariini jatkossakin.

Possua ja porkkanaa pääsiäispöydässä

Meillä on ollut tapana kokoontua veljeni ja hänen vaimonsa kanssa pääsiäisen aikaan yhdessä syömään äitini luo. Tänä vuonna teimme ehdotuksestani poikkeuksen ja söimme yhteistä ateriaa eilen minun ja kanssaeläjän luona.

Lihaa syövien pääruoka löytyi helposti, sillä minua houkutti kokeilla Glorian ruoka & viini -lehdestä bongaamaani täytetyn possufileen ohjetta. Sapuskaan kun tulee kilon verran lihaa, niin ihan kahdelle syöjälle en ollut sitä viitsinyt valmistaa. Lihaa syömättömälle vieraallekin piti keksiä jotain ja netistä ideoita etsiessäni törmäsin varsin simppeliin porkkana-cashewpähkinäpihvien ohjeeseen, joka pääsi toteutukseen.

Porkkana-cashewpähkinäpihvit

3 desilitraa porkkanaraastetta
2 desilitraa cashewpähkinöitä
1 desilitra persiljasilppua tai 2-3 ruokalusikallista kuivattua (tai muita mausteita)
0,5-1 desilitra korppujauhoja
2-3 ruokalusikallista vettä
0,5 teelusikallista suolaa
1-2 kananmunaa

Öljyä paistamiseen

Kuori ja raasta porkkanat. Itse käytin kaksi jokseenkin keskikokoista ja yhden pikkuruisen porkkanan. Paahda pähkinöitä kuumalla ja kuivalla pannulla, kunnes saamat hieman väriä. Varo käräyttämästä! Rouhi sitten pähkinät pienemmäksi. Silppua persilja, jos sinulla on tuoretta. Minulla ei ollut tuoretta eikä kuivattua, mutta laitoin jotain muita kuivattuja yrttejä (taisin taas käyttää Meiran Aurinkoista Provencea myllystä).

Sekoita kaikki aineet keskenään. Jos taikina tuntuu liian löysältä, voit lisätä korppujauhoja. Jos taas taikina on kovin rakeista, lisää muna tai kaksi. Itse käytin kaksi munaa ja reilusti korppujauhoja, jotta sain rakenteen mieleisekseni.

Muotoile taikinasta pihvejä ja paista pannulla öljyssä muutama minuutti per puoli, kunnes pihvit saavat väriä. Pannun ei tarvitse olla kovin kuumalla, jollet halua kärväyttää pihveihin kovin tummaa pintaa, niin kuin minulla aluksi kävi.

Paistoin pihvit muutama tunti ennen ruokailua valmiiksi ja pidin niitä uunivuoassa folion alla. Lykkäsin piffit sitten uuniin lämpenemään uudelleen, kun ruokailun aika läheni. Pihveille tein kaveriksi kermaviilikastikkeen, jota maustoin ainakin sinapilla, sitruunamehulla, hunajalla, pippurilla, suolalla ja yrttimausteella.

Pinjansiemenillä ja yrteillä täytetty pekonipossu
(Glorian ruoka & viini 2/10)

2 porsaan sisäfileetä (noin 1 kg)
2 teelusikallista (sormi)suolaa
1 teelusikallinen mustapippuria myllystä
1 paketillinen (80-100 grammaa) pancettaa tai ihan vaan tavallista pekonia
1 ruukku ruohosipulia
1 ruukku oreganoa
2 kynttä valkosipulia
3 ruokalusikallista paahdettuja pinjansiemeniä
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 ruokalusikallinen öljyä paistamiseen
1 ruokalusikallinen voita paistamiseen

Ota fileet huoneenlämpöön tunti ennen paistamista.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Hienonna ruohosipuli ja oregano, jos sinulla sitä on. Minä käytin oreganon sijasta pakastettua tuorebasilikaa, jota olin kokeilumielessä ostanut paketin pakkaseen. Kuori ja silppua myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemeniin hieman väriä kuumalla ja kuivalla pannulla. Varo polttamasta.

Puhdista fileistä häiritsevät kalvot, jos sellaisia on. Leikkaa sitten fileet toiselta pitkältä sivulta auki niin että ne avautuvat levyiksi. Nuiji fileet ohuemmiksi. Asettele nuijitut fileet vierekkäin ja hieman limittäin.

Mausta lihan pinta suolalla ja pippurilla. Meillä rouhittiin molempia myllystä, eikä käytetty sormisuolaa. Asettele pekoniviipaleet lihan päälle. Ripottele sitten ruohosipuli ja basilika (tai oregano) sekä valkosipulisilppu ja paahdetut pinjansiemenet pekonisiivujen päälle. Valuta kaiken päälle vielä pari ruokalusikallista oliiviöljyä.

Kääri fileet tiukaksi rullaksi ja kiinnitä cocktailtikuilla tai paistinlangalla. Tulevaa leikkaamista ajatellen lanka lienee helpompi vaihtoehto. Tikkuja oli vaikea saada pois leikkausvaiheessa ja se hankaloitti hommaa.

Paista fileerullan pintaan kaunis väri pannussa voi-öljyseoksessa ja nosta rulla sitten uunivuokaan. Työnnä paistomittari lihan keskelle. Kypsennä liha sisälämpötilaltaan 70-75 asteeseen (ohjeen mukaan tämä vie noin 25 minuuttia, mutta meillä vei kyllä kauemmin, tosin uunin lämpöä oli vaatimassa muutakin kuin possu).

Ota liharulla pois uunista, peitä foliolla ja anna tasaantua viitisen minuuttia.

Koska jostain syystä käytin huonoa veistä lihan leikkaamiseen ja koska lihassa oli kätkössä cocktailtikkuja, en saanut rullasta leikattua kauniita siivuja vaan ne murenivat palasiksi. Se nyt ei tietenkään makuun vaikuttanut, mutta olisivathan ne kokonaiset siivut olleet kauniimpia.

Lihan ja porkkanapihvien lisäksi tarjolla oli puikulaperunoista tehtyä muussia, joka tehtiin kerman ja voin avustuksella. Tein myös ihan perussetin uunivihanneksia; porkkanaa, palsternakkaa, paprikaa, punasipulia ja kukkakaalta kävi 200 asteisessa uunissa sellaiset 40-45 minuuttia ja ne höystettiin oliiviöljyllä, suolalla, pippurisekoituksella, timjamilla, rosmariinilla ja paprikajauheella. Lautasella on myös kökkäre kaupan valmista aurinkosalaattia sekä jo aiemmin postauksessa mainitsemaani kermaviilikastiketta.

Lautaset ostin ihan pääsiäistä ajatellen, kun olivat halpoja ja niin kivan pirteitä vihreine kukkineen :)

Viininä tarjoilin Itävaltalaista valkoviiniä, Steininger Rieslingiä, jota Glorian ruoka & viini -lehden arvostelun mukaan nautitaan Itävallassa possunkin kaverina.