Lihaisat tapakset

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, tarjoilin synttäreilläni heinäkuun alussa tapaksia. Jatkan nyt vielä postauksia tapas-aiheesta, sillä postaamatta on vielä muutama juttu aiheesta.

Halusin tarjolle myös lihaisia vaihtoehtoja ja tietysti ensimmäisenä mieleeni tulivat lihapullat. Tavalliset lihapullat olisivat olleet vähän tylsiä tähän tarkoitukseen, joten jotenkinhan niitä piti saada tuunata. Ja tapashengessä tuunaust tapahtui chorizolla.

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Noin 600 grammaa luomunaudanjauhelihaa

1 sipuli

Noin 100 grammaa chorizosiivuja (käytin Pirkan)

1 kananmuna

Mustapippuria, paprikajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Silppua sipuli ja chorizosiivut pieniksi palasiksi.

Nosta jauheliha kulhoon. Riko päälle kananmuna ja ripottele mausteet eli mustapippuria ja paprikajauhetta. Suolan kanssa täytyy olla varovainen, jos sitä edes lisää, sillä chorizo on suolaista.

Lisää kulhoon myös sipulisilppu ja chorizopalaset. Sekoita taikina hyvin sekaisin.

Pyörittele massasta pienehköjä tai keskikokoisia pyöryköitä.

Asettele pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskiosassa kunnes ovat kypsiä, 15-20 minuuttia.

Halutessasi voit tietysti paistaa pyörykät myös rasvassa paistinpannulla, mutta minä olin laiska ja mukavuudenhaluinen ja tein nämä uunissa, jolloin pystyin samaan aikaan tekemään muuta kokkausta.

Pullista tuli oikein hyviä, vaikka teinkin ne ilman sen erikoisempaa ohjeistusta. Chorizo toi kivasti rasvaa ja makua lihapullataikinaan ja mielestäni nämä sopivat aivan erinomaisesti tapas-pöytään.

Chorizopullien lisäksi lihaosastolla oli tarjolla Maittavat Tapakset -kirjasta napatulla ohjeella valmistettua kanaa valkosipuli-sitruunaliemessä. Ohje löytyy kirjan sivulta 223.

Sitruuna-valkosipulikana

Noin 600-700 grammaa broilerin sisäfileitä

Oliiviöljyä

1 sipuli

6 kynttä valkosipulia

2 sitruunaa

Suolaa, mustapippuria

(Silopersiljaa)

Leikkaa sisäfileet (tai muut käyttämäsi fileet) suupaloiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli.

Raasta yhden sitruunan kuori kulhoon ja purista sekaan mehu. Kuori toisen sitruunan kuoresta suikaleita ja laita ne sivuun odottamaan. Purista raasteen ja mehun joukkoon mehut myös tästä toisesta sitruunasta.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on pehmennyt, mutta ei vielä ruskistunut. Lisää pannulle myös valkosipuli ja kuullota vielä hetki.

Laita kananpalaset pannuun ja hauduta välillä sekoittaen kymmenisen minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat hieman ruskistuneet ja kana on mureaa.

Lisää pannulle sitruunamehu ja -raaste. Anna kuplia.

Irrota pannun pohjaan mahdollisesti tarttuneet nokareet lastalla, jotta saat kaiken maun mukaan kastikkeeseen.

Ota pannu levyltä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos sinulla on lehtipersiljaa, lisää sitä myös tässä vaiheessa silputtuna muutaman ruokalusikallisen verran.

Siirrä kana tarjoiluastiaan ja koristele sitruunasta kuorimillasi suikaleilla ja persiljalla.

Minä luin reseptiä huonosti ja lisäsin ne kuorisuikaleetkin pannulle, mutta eipä tuo nyt ainakaan kovin haitannut. Eikä minulla ollut sitä silopersiljaakaan, mutta mainion valkosipulinen ja sitruunainen lopputulema tästä tuli kuitenkin.

Synttärijuhlat ja pari piirakkaa

Viime viikonloppuna vietimme kanssaeläjän vanhenemispäivää yhdessä ystävien kanssa. Synttärisankari oli esittänyt ainoastaan kainon toiveensa kakun suhteen; siinä piti olla kermaa ja mansikoita. Kakun virkaa toimittamaan pääsi luottokakkureseptini eli mansikka-mascarponekakku. Väliin näin talvella joutui käyttämään pakastemansikoita, mutta päälle koristeeksi sentään löytyi muutama espanjalainen marja pakastimen ulkopuoleltakin.

Pastanjauhannan Rosmariini oli avuliaasti aiemmin tarjonnut itseään apukokiksi synttäritarjoilujen valmistukseen ja tartuin mielelläni tarjoukseen - ensinnäkin kahden ihmisen kädet pilkkovat, sekoittavat ja muutenkin saavat huomattavasti enemmän aikaan kuin yhden. Lisäksi yhdessä kokkaaminen on paljon hauskempaa ja laskee stressitasoa kummasti. Näidenkin kokkaussessioiden aikana kun oli muutama katastrofi lähellä, mutta kummasti pienemmällä paniikilla niistäkin kahden hengen kokkaustiimin voimin selvittiin!

Osittain tarjoiluissa turvauduttiin tuttuihin ja turvallisiin tarjottaviin, kuten kana-pastasalaattiin ja sienipäällysteisiin ruisnappeihin. Piirakoiden osalta kokeiltiin uusia reseptejä.

Punasipuli-fetapiirakka
(Parhaat piirakat & salaatit -kirjasta)

Pohja:
3 desilitraa vehnäjauhoja
100 grammaa voita
2-3 ruokalusikallista vettä

4 punasipulia
2 ruokalusikallista voita
2 ruokalusikallista fariinisokeria (käytimme intiaanisokeria)
2 ruokalusikallista viinietikkaa
1 teelusikallinen suolaa
Rouhittua mustapippuria
200 grammaa fetajuustoa

Sekoita kuutioitu rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää neste ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Esipaista pohjaa 225 asteisen uunin keskitasossa kymmenisen minuuttia.

Kuori ja viipaloi sipulit.

Sulata voi paistinpannulla ja paista sipulit pehmeiksi. Lisää sokeri ja viinietikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna seoksen hautua pannulla muutama minuutti.

Levitä sipuliseos esipaistetun pohjan päälle ja murustele fetajuusto päällimmäiseksi.

Paista piirakkaa vielä 10-15 minuuttia.

Me teimme piirakan vähän liian isoon piirakkavuokaan, joten taikinaa ei jäänyt reunoiksi juurikaan ja lisäksi pohjasta tuli tosi ohut ja paistoajat olivat sille ehkä hitusen liikaa. Piirakka oli kuitenkin kivannäköinen ja mitä ilmeisimmin myös makuinen, sillä se kyllä katosi vieraiden suihin. Piirakan toteutuksesta vastasi Rosmis.

Couscous-salaatti tehtiin ilman sen kummempaa reseptiä. Täysjyväluomucouscousin (mikä sanahirviö!) seassa on marinoitua kesäkurpitsaa, paprikaa, tuorekurkkua ja sipulia. Olisi ollut halloumiakin, ellei ostamani kappale olisi sattunut olemaan joku maanantaikappale, joka suli täysin heti paistinpannun kanssa kosketuksissa oltuaan.

Lihaisan piirakan menekin arvelin melko suureksi, joten etsiskelin simppeliä piirakkaa, jonka voisi tehdä uunipellille piirakkavuoan sijasta. Sellaisen löysinkin Ekun keittiöstä.

Jauhelihapiirakka

Pohja:
2 desilitraa vettä
100 grammaa voita
3-5 desilitraa jauhoja (käytin noin puolet luomuruis- ja puolet luomuvehnäjauhoja)
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
2 kananmunaa

Täyte:
700 grammaa luomujauhelihaa
2-3 kynttä valkosipulia
(2 sipulia)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

Päälle:
5 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria
(Juustoraastetta)

Ohje käskee kuumentamaan pohjaa varten kattilassa veden ja voin. Tein näin, vaikka en kyllä lopulta nähnyt mitään suurta syytä sille, miksi näin pitäisi menetellä. Lisää kuumaan vesi-voiseokseen jauhot. Jäähdytä seosta hetki ja lisää sitten leivinjauhe, suola sekä kananmunat.

Oma taikinani oli 3 desilitran jälkeen täysin velliä, joten lisäsin jauhoja sen verran, että taikinasta tuli edes jotenkin käsiteltävää.

Taputtele taikina leivinpaperoidulle, syvälle uunipellille.

Silppua valkosipulinkynnet (ja silppua myös sipulia, ellei vieraissasi ole henkisesti sipulille allergisia, kuten meillä). Paista jauheliha pannulla sipulisilppujen kanssa kypsäksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella.

Levitä jauhelihaseos piirakkapohjan päälle uunipellille.

Sekoita maito ja kananmunat. Rouhi sekaan mustapippuria.

Kaada maito-munaseos piirakan päälle. Tämänkin määrä oli melko runsas ja aiheutti pientä epäluuloa, mutta onneksi täyte kyllä hyytyi kivasti. Silti määrää voi halutessaan varmasti vähentää ainakin kolmanneksen.

Ripottele päällimmäiseksi vielä juustoraastetta. Me unohdimme sen totaalisesti, eikä se onneksi ihan hirveästi haitannut. Parempaa silti saattaisi juustoversiosta tulla!

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Paistuessaan uunissa jauhelihapiirakka toi mieleen leipäjuuston. Valmiina ja hyytyneenä se onneksi näytti ihan siltä miltä sen pitikin eli simppeliltä lihaistalta piirakalta. Tätä jopa itsekin ehdin maistaa, eikä se hassumpaa ollut!

Jälleen vuotta vanhempi kanssaeläjä sekä minä itse kiitämme vielä kertaalleen isosti saamastamme jelpistä Rosmariinia sekä tietysti kaikkia muita ihania synttärivieraita, joiden ansiosta meillä oli jälleen kerran erinomaisen hauskat kekkerit!

Jauhelihapihvit karitsasta

Viikonloppua varten ruokaostoksia tehdessäni yleensä katselen vähän myös mitä lihatiskillä on tarjouksessa ja saatan tehdä suunnitelmat sen pohjalta tai muuttaa jo tehtyjä suunnitelmia mikäli tarjolla onkin jotain erityisen kivaa. Tällä kertaa mukaan tarttui muun muassa tarjouksessa ollutta karitsan jauhelihaa.

Jauhelihapihvit karitsasta

Noin 400 grammaa karitsan jauhelihaa
Puolikas punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
Suolaa ja mustapippuria myllystä
Muutama oksa tuoretta timjamia

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi.

Yhdistä jauhelihaan kananmuna, sipulit ja mausteet.

Vaivaa taikina ja muotoile siitä mieleisen kokoisia pihvejä. Itse suosin melko ohuita koska ne on helppo paistaa kypsäksi ilman että pinta ehtii kärähtää liiaksi.

Paista pihvit voi-oliiviöljyseoksessa paistinpannulla kypsiksi.

Tarjoile vaikkapa fetasalaatin kanssa. Salaatti koostui tällä kertaa lollo rossosta, lehtisalaatista, tuorekurkusta, keltaisesta paprikasta, punasipulista ja fetasta.

Tsatsiki olisi sopinut mainiosti tähän kokonaisuuteen mutta sitä en nyt tällä kertaa jaksanut alkaa tekemään kun söimme tsatsikia kavereiden luona synttärikemuissa edellisenä iltana.

Bolognesea uunissa

Ruokablogimiitin emännöinnin jäljiltä jääkaapissa odotti tuhoamistaan taannoin myös punaviinin jämät. Kaikkea ei viitsinyt arki-iltoina glöginkään terästeeksi lorautella, joten jotakin ruokaa piti keksiä, johon osan punkusta sai upotettua. Bolognese-kastike kävi mielessä ja googlailemalla totesin Kulinaristi-blogista löytyneen Bolognesen olevan arki-iltaani sopiva resepti testattavaksi. Resepti on alkujaan ilmeisesti Jamie Oliverin tekosia, mutta blogin emäntä oli sitä hieman muunnellut. Itse vielä muuntelin reseptiä hieman kaappieni sisällön mukaisesti.

Spaghetti Bolognese

Oliiviöljyä
1 paketillinen Amerikan pekonia
Tuore rosmariinin oksa (käytin kuivattua)
1 iso tai 2 pienempää sipulia
3 kynttä valkosipulia
500 grammaa jauhelihaa (käytin naudan paisti-)
1-1,5 desilitraa punaviiniä (laitoin 2 dl)
2 ruokalusikallista lihafondia (käytin vasikka-)
Mustapippuria
Murskattuja viherpippureita (käytin Meiran Aurinkoinen Provence -maustemyllyn seosta)

500 grammaa paseerattuja tomaatteja (käytin säilyketölkin Mutti-tomaattimurskaa)

Silppua pekoni suikaleiksi/kuutioiksi. Silppua myös sipuli ja valkosipuli. Ruskista sitten pekonipalaset pannulla. (Jos käytät tuoretta rosmariinia, lisää silppuamasi rosmariinin lehdet pannulle.) Lisää sipulit ja jauheliha. Ruskista liha kunnolla.

Lisää sitten lihaseokseen punaviini, fondi ja mausteet. Sekoita hetki ja lisää vielä paseeratut tomaatit/tomaattimurska. Anna kiehua muutama minuutti.

Kaada sitten seos uunivuokaan (tai jos pannusi on uuninkestävä, niin anna olla siinä) ja tee leivinpaperista "kansi", jonka laitat suoraan kastikkeen pinnalle. Laita sitten vuoka tahi pannu 200 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Tarjoa spagetin kanssa. Ota kastikkeen valmistuttua sitä kauhallinen ja sotke keitetyn spagetin joukkoon, jotta spagetit eivät liimaannu toisiinsa. Lisää spagetin päälle lautaselle reilusti kastiketta ja raasta kaiken huipuksi parmesania tai muuta hyvää juustoa.



Tästä tuli mielestäni tosi mehevää ja valmistus sopi ihan arki-iltaankin kun suurin osa valmistusajasta oli helppoa; sen kun odotteli vaan että kastike muhii uunissa. Itselläni tämä taisi ehtiä olla uunissa ylikin tunnin ruokaseuraa odotellessa, mutta sehän nyt ei haittaa bolognesen tapauksessa yhtään mitään.



Kanssaeläjällekin tämä maistui, vaikka olikin vähän erikoisempi jauhelihasoosi ja ajattelin että voi olla hänen makuunsa turhan voimakkaita makuja. Hyvin upposi kuitenkin molemmille, itse lämmittelin tätä vielä seuraavana päivänä lounaaksi töissäkin.

Kebakko tirisi grillissä

Saimme vihdoin kaivettua sähkögrillimme laatikostaan myös täällä uudessa kodissamme. Mielessäni on pyörinyt herkullisen oloisten kebakoiden valmistaminen grillissä. Idea tuli kokkaavien siskojen blogista, jossa moisia herkkuja on kokattu jo useampaankin kertaan.

Jauheliha-pekonikebakot grillissä

400 grammaa (kevyttä) sika-nautajauhelihaa
1 paketillinen amerikanpekonia
2-3 nuoren sipulin mukulaa
2 kynttä valkosipulia
1 kananmuna
120 gramman purkillinen smetanaa
0,5 desilitraa korppujauhoja
Paprikajauhetta
Chilijauhetta
Mustapippuria
(Suolaa)

Kebakoiden "voiteluun" ennen paistoa ja paiston aikana:

2 ruokalusikallista tomaattipyrettä
0,5 desilitraa öljyä
2 ruokalusikallista balsamicoa
1 ruokalusikallinen chilikastiketta (meillä Heinzin)

Tarvitset myös puisia grillitikkuja kebakoiden grillaamiseen. Ja jos et grillaa sähkögrillillä, laita tikut veteen jo muutama tunti ennen grillausta, jotteivat sitten kärvenny grillitilanteessa.

Kastikkeen aineet sekoitetaan keskenään soosiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi pilpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon sipulisilppu, kananmuna, smetana, korppujauhot ja mausteet eli chili, paprika, pippuri (ja suola, jos haluat). Itse taisin laittaa myös kuivattua basilikaa hiukan, sillä alkuperäisessä ohjeessa tähän laitettiin lipstikkaa, jota minulla ei ollut. Halusin laittaa edes jotain "vihreää" ja vaikka sitten kuivatussa olomuodossa. Sekoita taikina suhteellisen tasaiseksi mössöksi.

Muotoile sitten jauhelihamössöstä kebakoita grillitikkujen keskiosan ympärille. Kebakon ympärille kiedotaan pekonia. Kebakon pituudesta riippuen 1 tai 2 siivua pekonia. Meillä riitti 1 pekonipaketti 400 gramman jauhelihasta tehtyyn taikinaan niin, että pekonia oli yksi siivu per kebakko.

Kebakoiden päälle sivellään soosia ennen paistoa ja loppuosalla soosia voi sitten valella kebakoita niiden paiston aikana.



Kebakot lautasella odottamassa grilliin pääsyä. Grilli saa olla kunnolla kuuma, kun kebakot laitetaan paistumaan, mutta ei haittaa jos lämpötilaa sitten hieman alentaa. Itse alensin sähkögrillin lämpöä vähän liikaakin ja sain sitten pistää grilliä taas isommalle. Kebakoiden kannattaa myös antaa olla ihan reilu tovi ennen kuin niitä kannattaa yrittää kääntää toiselle kyljelle. Kun kananmuna jämähtää niin kebakot pysyvät paremmin koossa ja niitä on helpompi käännellä.



Meillä kebakkojen valeluun tarkoitettu soosi näytti tältä.



Kebakot pääsivät samalle lautaselle keitettyjen uusien perunoiden sekä myöskin grillin kautta käyneiden auratäytteisten herkkusienten kanssa. Herkkusienet kyllä ovat parempia silloin, kun niidenkin ympärille kietaisee pekonia, mutta koska kaikki pekonit menivät kebakoihin, en enää jaksanut lähteä ostamaan toista pakettia sieniä varten.



Jälkiruoaksi tarjoiltiin mansikkapirtelöä. Kanssaeläjän vanhemmat olivat käymässä ja pääsimme autolla kauppaan, joten ostimme sitten parikin laatikollista mansikoita ja pakastimme niitä sekä kokonaisina että soseena. Ihan kaikki mansikat eivät menneet pakastimeen, vaan osa tosiaan pääsi pirtelöön. Mansikoiden lisäksi pirtelössä on vaniljajäätelöä, maitoa ja hiukkasen sokeria.

Blogini hiljenee nyt tämän postauksen jälkeen toviksi, sillä lähden huomenna kohti maamme pääkaupunkia jossa torstai-iltana pääsemme ystävieni kanssa ihmettelemään popin kuningattaren Madonnan keikkaa. Välissä pieni pyrähdys kotiin ja maanantaiaamuna matkaan ystäväni kanssa Kroatiaan, Dubrovnikiin. Makumuistoja ja -kertomuksia reissusta seuraa varmasti, kunhan taas kotiudun!

P.S. Blogini kävijämittari on ylittänyt jo 10 000 kävijän rajan! Pieni lukema jos vertaa monien suosittujen blogien satoihin tuhansiin kävijöihin, mutta olen tästäkin onnellinen. Peruspöperölä on kuitenkin ollut osa ruokablogistaniaa vajaat puoli vuotta. Kiitos siis kaikille, joita jaksaa kiinnostaa :)

Kebabia kotona

No nyt kyllä ollaan menty taas kaikkea muuta kuin terveellisellä linjalla meikäläisen keittiössä. Ihmekös tuo jos alkaa vähän housutkin jo kiristämään vyötäröltä näillä eväillä. Viikonloppuna meidän keittiössä leikittiin kebab-ravintolaa ja tehtiin siis kebabhenkistä sapuskaa kotona. Kotikebabin tekohan ei ole kovinkaan monimutkaista puuhaa, mutta aikaa se vie pitkän uunissa pitämisen vuoksi. Tästä kebab-ohjeesta tulee lihaa melko järkyttävän kokoinen jööti, joten vaikka me pistettiin lihaa pakkaseenkin runsaasti, sitä on todellakin nyt sitten syöty useammalla aterialla. Kebabille kaveriksi tein paria soosia, eli tulista tomaattipohjaista kastiketta sekä tsatsikia. Suuntimia kokkailuihin haettiin kebabin ja tulisen kastikkeen osalta oululaisittain kotoisasta kaenkky.comin Petterin keittiöstä ja tsatsikiin Puolen voikilon keittiöstä.

Kotikebab

Noin 2 kiloa jauhelihaa (meillä oli 800 grammaa kevyttä jauhelihaa ja 1100 grammaa perus sika-nautaa)
Noin 100 grammaa aromisuolaa (meillä oli vähän vajaat)
Noin 50 grammaa mustapippuria (me laitettiin 2 x 18 gramman pussukkaa valmiiksi rouhittua mustapippuria)
Muita mausteita, esimerkiksi paprikajauhetta ja chilijauhetta

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Laita jauhelihat isoon kulhoon ja kaatele perään mausteet. Sitten vain vaivataan jauhelihaa niin kauan, että massasta tulee tasaista. Tämä vie käsivoimista riippuen ehkä kymmenisen minuuttia. Muotoile tämän jälkeen jauhelihamassasta paksu pötkö, joka on päistään tasainen. Kiedo sitten pötkö tiiviisen foliopakettiin ja nosta reunalliselle uunipellille. Vaikka olisitkin saanut foliopaketistasi, johon suosittelen käytettäväksi useamman kerroksen foliota, tiiviin, valuttelee kebabpötkylä todennäköisesti paiston aikana siltikin jostakin välistä nesteitä ulos. Siksi uunipellin kannattaa olla reunallinen.



Avaruushenkinen kebabpötkylä näyttää tältä ennen uuniin sukeltamistaan. Pötköä voi paistella 150 asteessa pari ensimmäistä tuntia, sen jälkeen lämpötilaa voikin tiputtaa 125 asteeseen. Joissakin resepteissä kebabia paistetaan 100 asteessa koko neljän tunnin paistoaika, mutta itsestäni tämä 2 h 150 asteessa ja 2 h 125 asteessa tuo sopivan kuivan, muttei liian kuivan lopputuloksen. Jos teet itse tulista tomaattisoosia, kannattaa sen teko aloittaa noin tuntia ennen kuin kebabin paistoaika on kulunut. Kastikkeesta tulee hyvää, kun se saa muhitella tunteroisen verran.

Kun sitten kebabia on paisteltu ja nälissään odoteltu neljä tuntia, kannattaa se nostaa pois uunista ja valutella pellille valuneet ja kääreessä vielä piilossa olevat lihasnesteet pois. Foliopakettia vähän raolleen ja annetaan vetäytyä vielä tovi. Tai sen aikaa kun maltat odottaa. Mutta kätevää on vaikkapa valmistella salaatin lisukkeet, jona aikana kebab saa vetäytyä.



Kun kebab on valmista, se näyttää suunnilleen tältä. Eli melkoinen mötikkä se on vielä uunista tullessaankin, vaikka siitä nesteitä onkin poistunut ja rakenne tiivistynyt. Pötköstä riittää vuolemista todellakin useammalle ateriointikerralle, ellei syömäreitä ole siunaantunut pöytään useita.

Tulinen tomaattikastike kebabille

Tetra (500 g) paseerattua tomaattia
Puoli putelia jotakin tulista kastiketta (meillä Heinzin hot chili saucea)
Vettä
Chilijauhetta, yrttejä, muita mausteita

Kaada paseerattu tomaatti kattilaan ja huuhtele tomaattipurkki vedellä, kaada huuhteluvesi myös kattilaan, jotta saat loputkin tomaatit hyötykäyttöön. Lorauta sen jälkeen sekaan chilikastiketta ja sekoita. Sekaan voi heittää myös vielä chilijauhetta, jos haluaa lisää tulisuutta. Mukaan sopii myös vaikka mustapippuri ja paprikajauhe, mitä nyt haluaa kastikkeeseen vaan laittaa. Yrttejä kannattaa lisätä vasta hauduttelun loppuvaiheessa. Itse taisin pistää kuivattua basilikaa ja oreganoa ripsaukset. Sitten vaan haudutellaan soosia välillä sekoitellen tunteroisen verran miedolla lämmöllä. Loppuvaiheessa sekaan siis yrtit ja samalla voi tarkistaa maun muutenkin. Suolaakin voi laittaa tai lorauksen soijakastiketta. Ja luonnollisesti tulisuuden asteen voi säätää sillä, miten tulista kastiketta sekaan laittaa ja miten paljon extrachiliä sen lisäksi.



Tomaattisoosi onnistui itseasissa yli odotusten. Kebabia meillä on tehty ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa tein tämän tyyppistä kastiketta itse. Helppoa kuin mikä ja lopputulos kebabiin yhdistettynä oli aika autenttinen. Koostumus oli mukavan sakea hauduttelun jälkeen ja toimi myös vielä melkein paremmin seuraavana päivänä jääkaapista salaattikebabin päälle loroteltuna.

Tsatsiki

Noin 250 grammaa partaäijää
Puolikas tuorekurkku
3 valkosipulin kynttä
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
Sitruunamehua
Mustapippuria
Suolaa
(Minttua)

Raasta tuorekurkku ja aseta esimerkiksi suodatinpussiin valumaan. Jos käytät partaäijää, etkä jotakin muuta jogurttia, niin sitä ei tarvitse valutella, kun on koostumukseltaan jo tarpeeksi tömäkkää valmiiksi.

Kun kurkuista on valunut enimmät nesteet pois, sekoitetaan kurkkuraaste jogurtin joukkoon. Lorauta perään myös oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä rouhaise myllystä suolaa ja mustapippuria. Sekaan voi ripsauttaa myös minttua, minä laitoin vähän kuivattua. Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita tsatsiki jääkaappiin maustumaan.



Tsatsikista ei ole nyt oikein edustavaa otosta. Astiassa jossa sen tein ja keittiön sen kertaisessa valaistuksessa se ei tämän houkuttelevampana suostunut näyttäytymään, mutta hyvää se nyt kuitenkin oli!


Kebabia, kastikkeita ja muita tykötarpeita, kuten salaattia, tuorekurkkua, ananaspaloja ja auramurua nautittiin muun muassa pitaleivän välissä. Pitaleivät olivat ihan kaupan valmiita, kun kärsivällisyys ei riittänyt kaiken mahdollisen itse valmistamiseen tällä kertaa.



Ja myös ranskalaisten kanssa kebabia nautittiin. Jos me haemme jostain kebab-annokset, tilaa kanssaeläjä yleensä kebabin ranskalaisilla. Kastike on hänellä aina tulista. Minä taas vaiheilen aina salaatti-kebabin ja lohkoperuna-kebabin välillä. Minun kastikevalintani on yleensä keskitulinen tai mieto ja salaatille valitsen usein tsatsikin. Kanssaeläjä tykkää ottaa salaatilleen ennemmin jonkun ei-maitotuotepohjaisen soosin.

Kuvattujen annosten lisäksi kanssaeläjä tuunasi kebabpötköstä pihvin hampurilaisen väliin ja meikäläinen paisteli kebabsiivuja ja pitaleipien palasia pannulla rapsakoiksi ja heitteli ne salaattipedille. Eli tavoittelin Iskender-kebabin henkeä. Hyvää on, mutta ehkä tämän setin tuhoamisen jälkeen taas ei tee ihan hetkeen mieli kebabia!

Keittopäivä

Keitot ovat varsin riittoisia, maistuvia ja edullisia ruokia, mutta jostain syystä niitä tulee tehtyä aika harvoin. Sitten kun keittoa tekee, sitä syö aivan mielissään ja ihmettelee miksi sitä ei tee useammin. Hassu on ihminen.

Tällä kertaa sairaslomalainen tahtoi soppaa lämmittämään ja valinta osui jälleen kerran luottoruokaan, eli jauhelihakeittoon, joka on helppo tehdä ja aina hyvää.

Jauhelihakeitto
(kattilallinen)

Pari litraa vettä
Vajaa kilo keittoon sopivia yleisperunoita
400 grammaa naudanpaistijauhelihaa
Sipuli
2 lihaliemikuutiota
Juureksia tuoreena tai pakkasesta
(tässä muutama tuore pikkuporkkana + pakastekeittojuurespussi)
Kokonaisia maustepippureita

Lohko perunat keittoon sopiviksi paloiksi (ja jos käytät tuoreita juureksia, niin lohko myös ne). Silppua sipuli. Laita kattilaan pari litraa vettä (tai kattilan koosta riippuen sopivaksi katsomasi määrä) ja heitä veden sekaan pari lihaliemikuutiota sekä sopivasti kokonaisia maustepippureita (olisikohan ollut 10 ja risat) ja laita kattila levylle kuumenemaan. Paista sitten jauheliha paistinpannussa sipulisilpun kanssa ja mausta haluamillasi mausteilla (minulla oli jauhelihamauste, paprikajauhe, suola, mustapippuri). Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, heitä sekaan jauheliha ja pakastekeittojuurespussi (tuoreet juurekset kannattaa tietysti lisätä jo aiemmin sopivassa vaiheessa, jotta ehtivät kypsyä tarpeeksi pehmeiksi). Keitto on valmis, kun kaikki perunat ja juurekset ovat pehmenneet sellaisiksi, että niitä saa lohkottua lusikalla. Ja sitten vain soppa lautaselle ja ruokailemaan!

Höyryävä keitto maistuu talvipäivänä.