Aika monet muut bloggaajathan ovat esitelleet keittiöitään jo aikaa sitten
Kurpitsamoskan aloittamassa ketjureaktiossa, jossa sai tirkistellä kanssabloggaajien kokkailufasiliteetteihin. Koska olen tällainen surkea myöhäisherännäinen ruokablogisti, esittelen oman köökini vasta tässä vaiheessa. Koen sen vähän velvollisuudeksikin, koska itse tuolloin kommenttilaatikoissa lymynneenä ruokablogi-stalkkerina aivan mielissäni kurkkailin esimerkiksi
Kulinaarimurulaan,
Pastanjauhantapajaan ja
Monkeyfoodin keittiöön.
Meidän vuokra-asuntomme keittiö on olevinaan tupakeittiö. Siis keittiö on avonainen tila samassa yhteydessä kuin meidän olohuonekin on. Sain eilen siivottua pitkästä aikaa vähän paremmin, joten nyt kehtasin ottaa kuvia muustakin kuin pelkistä kokkailuista.
Tässäpä siis meidän keittiömme melkein kokonaisuudessaan. Kuva otettu olkkarin puolelta sohvapöydän päältä.
Ja tästä kuvasta näkyy hyvin se, että keittiö tosiaan on samaa tilaa meidän ei järin massiivisen kokoisen olohuoneemme kanssa. Vastavaloon valokuvaus ei ole hirveän hyvä idea, mutta näin oli pakko toimia kun tästä kulmasta halusi kuvan ottaa. Se hyvä puoli tässä oleskelutilan ja keittiön samassa tilassa olemisessa on, että kun on vieraita kylässä, niin voi kätevästi samalla olla sosiaalinen, kun puuhastelee tarjoiluja. Tupakeittiö-olohuoneestamme on siis käynti parvekkeelle, sinne vie tuo ovi joka kuvassakin näkyy. Ja olkkarimme ikkunasta näkyy vanha punainen puinen makasiinirakennus, joka oli vielä viime vuoden puolella vuokrattavissa esimerkiksi isompia juhlia varten. Nykyään tiloissa työskentelee paikallinen arkkitehtiyritys ja minusta tämä on suuri vääryys. Pääsin itse tutustumaan kyseisen Kruununmakasiinin juhlatiloihin vasta viime marraskuussa ja nyt harmittaa, etten voi päästä sinne enää toiste.
Keittiömme tiskipöytä, astianpesukone (ihana vekotin olla olemassa!) sekä nurkassa Moccamaster, leivänpaahdin ja piilossa niiden takana puinen possun muotoinen leikkuulauta sekä tarjottimia/kakkulautasia.
Näkymää keittiöstä käytävään, josta pääsee sitten asuntomme muihin huoneisiin. Vasemmalle aukeaa kanssaeläjän valtakunta, eli tietokonehuone, jonka nurkkaan minäkin olen saanut oikeuden tunkea oman työpöytäni koneineen. Jääkaapin oveen on kerätty lähinnä meidän elämäämme osuvia Viivi & Wagner -strippejä.
Tämä osa keittiöstämme on useimmiten eniten kaaoksen vallassa. Mikron päällinen ja reunusta keräävät jostain syystä helposti kaikkea krääsää. Nyt sain mikron päällisenkin suht kondikseen, kun pikkusälä on tuossa korissa. Nurkassa näkyy monitoimivoileipägrillimme, johon saa vaihdettua myös parilalevyn sekä vohvelien paistoon soveltuvat levyt. Kuvassa mukana myös keittiövaaka, keittiöporsaamme Esko (josta on myöhemmin vielä oma kuva ja tarinansa) sekä eilistä jälkiruokaa varten sulamassa olevat mansikat. Tässä on melkolailla keittiömme työskentelytila, joten sitä ei siis hirveästi ole. Keittiön miinuspuoli onkin tosiaan tämä työtasojen niukkuus.
Kuivakaappi, joka todellakin kaipaisi siivousta. Löydän sieltä aina vanhentuneita tuotteita, kun alan oikein jotain tonkimaan. Kaapista löytyvät siis sokerit, jauhot, puurohiutaleet, pastat ja lähes kaikki muutkin keittiön kestoelintarvikkeet, joita voi säilyttää huoneenlämmössä.
Jääkaapin ovesta taas löytyy aina maitoa ja ketsuppia. Tuota Valion luomumehuakin sieltä löytyy useimmiten ja nyt siellä on mukana muun muassa salaatinkastiketta (tomaatti-chili), ylhäällä oikealla luomu-soijakastiketta ja hilloja. Keskihyllyllä juoksevaa rasvaa, makeaa chilikastiketta, tonnikala-annospussi ja vaahterasiirappia.
Jääkaapista löytyy meillä oikeastaan aina vissyä, sillä me molemmat tykkäämme juoda sitä paljon. Myös leivänpäälliset eli margariini, juusto ja leikkeleet tai makkarat ovat vakiokamaa. Vasemmalla alhaalla lokerossa on sitten sipulia, perunoita, tuorekurkkua ja salaattia. Ylähyllyllä on toinen virvoitusjuomaosasto, eli siellä yleensä on olutta ja/tai siideriä. Nyt myös näyttäisi olevan suklaakastiketta, pestoa, kahvikermaa, stripattua batterya sekä kanssaeläjän sinappipullo. Jauhelihapaketista syntyi eilen makaroonilaatikkoa ja Aura odottaa, että se pääsisi osaksi jotakin apetta. Oliivejakin on kaapissa melkein aina, vaikka minä olenkin meillä ainoa joka niistä tykkää.
Tässä on sitten meidän oma pieni possumme Esko. Eskoon liittyy tarina viime syksyltä. Näin taannoin varsin elävää unta, jossa meille muutti asumaan mustanharmaa minipossu nimeltään Esko. Herättyäni olin vallan surullinen, koska unessa Esko oli ollut aivan ihastuttava lemmikki. Samana päivänä lähdimme kavereidemme kanssa Rukalle viettämään viikonloppua ja perjantaiyönä sain hirmuisen surullisuuskohtauksen, koska Eskoa ei ollutkaan oikeasti olemassa. (Alkoholilla oli osuutta asiaan, myönnän.)
Jouluna ystäväpariskunnaltamme saamastamme joulupaketista sitten paljastui tällainen mustanharmaa possu. Jälkikäteen ystävämme kertoivat, että he olivat nähneet jo syksyllä kaupassa tämän possun ja hoksanneet, että sehän on ihan selvästi minun uneni Eskoa muistuttava kaveri. Kun possuja oli vielä joulun aikaan kaupassa jäljellä, sain minä vihdoin sitten oman Eskoni, vaikkei tämä ihan yhtä eläväinen kaveri olekaan, kuin unessani ollut. Kun Eskoa puristaa, niin se röhkii. Esko pääsee monesti osalliseksi minun ja kanssaeläjän väliseen keskuteluun. Jos kanssaeläjä joskus porsastelee, niin se yrittää aina vierittää syyn Eskon niskoille, koska "Eskohan se sika täällä on". Eskoa on myös mukava aina ohi kulkiessa vähän röhkityttää.
Cute Overload -sivustolla on muuten videonpätkä yhdestä aivan järkyttävän suloisesta miniporsaasta
Kingstonista. Suositten tsekkaamaan!
