Ympyrä sulkeutuu: Bangkok

Noin kaksi kuukautta, neljä maata, noin 6400 pitkin Kaakkois-Aasiaa reissattua kilometriä, 22 eri majapaikkaa ja monta kokemusta sekä ajatusta myöhemmin kirjoitan tätä epilogia kotisohvalla syksyltä kalskahtavan sateisessa Helsingissä. Mutta vielä pari päivää sitten oltiin jälleen kerran Bangkokissa.

Reissun loppu sai tosiaan ei-niin-toivotun jännittävän sävyn, kun Thaimaassa räjäyteltiin useita pommeja viime viikon lopulla. Saimme huolestuneita viestejä ystäviltä kotimaasta, mutta onneksemme olimme vielä Koh Changilla emmekä osuneet pommipaikoille. Perjantaiaamuna tosin piti matkustaa takaisin Bangkokiin, joten kieltämättä vähän jännitti, nähtäisiinkö matkan varrella jotain erityistoimia ja millaista olisi turvatoimin lisätyssä Bangkokissa.

Emme kuitenkaan nähneet mitään erityistä, vaikka saapuessamme olikin yleinen pyhäpäivä, sillä oli kuningattaren synttärit sekä äitienpäiväviikonloppu. Emme tosin käyneet isoilla turistinähtävyyksillä, joissa kuulemma oli lisätty turvatarkastusten määrää.

Majailimme ensimmäiset pari yötä Bangkokissa Decor Do Hostelissa, jonne oli hitusen vaikea löytää, sillä se sijaitsee pienellä sivukujalla. Paikan työntekijä muistutti puhetyyliltään Yodaa ja reitti huoneeseen kulki paikan laundry roomin läpi takakäytävälle ja sieltä vielä portaita ylös. Huone itsessään oli oikein mukava ja hintaan kuului kevyt aamiainen (eli paahtoleipää ja hilloa). Myös vesipänisteri, josta sai täyttää vesipullot ilmaiseksi oli kiva. Lähellä hostellia oli pieni ostari SenaFest, jossa oli ruokapaikkoja, kahviloita ja supermarket sekä muutama muu liike.

Viikonloppuun Bangkokissa kuului muun muassa piipahdus Chatuchakin weekend marketilla lauantaina. Paikassa on valtava määrä eri tuotteita myyviä kojuja ja muutakin kuin perusturistikrääsää. Harmitti, että aikataulumme hieman pissi, ja emme ehtineet olla kovin kauaa ennen kuin monet kojut kuuden tienoilla sulkivat. Etukäteen kannattaa katsoa hieman paikan kartasta, että missäpäin voisi olla itseä kiinnostavia juttuja.

Jotain löytyi kuitenkin. En voinut jättää ostamatta tätä söpöä t-paitaa, jonka printti jotenkin muistuttaa omaa peilikuvaa. Paidassa kerrotaan myös, että sen voi pestä käsin, koneessa, vaimon tai miehen toimesta. Ehkä siis pitäisi kestää pesussakin hyvin!

Toinen viihdyttävä paikka oli BatCat Museum, joka sijaitsee vähän laitakaupungilla ja vaatii sen vuoksi hieman vaivannäköä perille pääsemiseen. Ei siis jokaisen turistin käymä paikka, ja liputkin ovat 250 bahtin hintaan vähän tyyriihköt, mutta jos leffahahmot kiinnostavat, niin ihan hauska paikka.

Kuten nimestäkin voi päätellä, on suurin panostus lepakkomiesjutuissa, joille on omistettu kokonainen huone. Mutta paljon muutakin löytyy.

Kuten Turtles-kakkuvuoka. Miksi ei ole mulla Turtles-kakkuvuokaa, kysynpähän vaan?!

Paikassa on valtava määrä erilaisia figuureja ja leluja ja muuta oheistavaraa, ja tietysti erilaisia sarjis- ja leffahahmoja. Hulkin vieressä oli vähän pelokas olo, vaikka tiesi sen olevan vain muovia.

Jokerihahmoja oli useampiakin ja kieltämättä hieman kylmäsi, sen verran realistisenoloisia nekin olivat.

Onneksi pääsi bättiksen kainaloon turvaan, kun rupesi liikaa pelottamaan!

Bangkokista tuli myös tehtyä hieman ostoksia: ruokakaupasta mausteita kotikeittiöön (sichuaninpippuria, viismaustetta ja kuivattua chiliä) ja japanilaisesta kaupasta hömpöttelyjuttuja, kuten pinkit silmälaput nukkumista varten ja uusi munankeittoajastin.

Illalla kävimme syömässä ja juomassa parit juomat Enjoy Bkk Bistro & Barissa. Paikan omistaja on jenkkiläinen setämies, ja paikan seinät ovat täynnä asiakkaiden omalla kotikielellään kirjoittamia viestejä. Suomenkieliset tuotokset piti tietysti kuvata.

Meitä hän pyysi kirjoittamaan suomeksi jotain rauhaan liittyvää koska maailma on nyt sellainen kuin se on. Ensin ei oikein tullut mitään mieleen, mutta sitten muistin pätkän Jukka Takalon Jokainen on vähän homo -biisistä, joka sopi mielestäni paikkaan mainiosti.

Oikein mukava paikka vaikka pizzat eivät tehneetkään meihin lähtemätöntä vaikutusta. Paikalla on kuitenkin tolkuttoman laaja olutvalikoima, hyvät happy hour -hinnat niistä ja lisäksi heidän rommikolansa tehtiin oikeasti hyvään rommiin, joten peukku sille!

Viimeiseksi kahdeksi yöksi ennen kotiinpaluuta siirryimme vielä lähelle lentokenttää Orchid Resortiin, jotta aamulennolle lähteminen ei olisi ihan niin tuskaisaa ja tulisi otettua rennosti kun ei olisi liikaa virikkeitä ympärillä.

Läheltä löytyi kuitenkin Suvarnabhumi Market, jossa iltaisin pyöri runsaasti paikallista porukkaa niin syömässä kuin tekemässä erinäisiä hankintoja. Ei liiemmin turisteja näkynyt!

Marketilla oli useampi käytävä omistettu ruoka-asioille. Eksotiikantuntua lisäsi se, ettei todellakaan ollut englanniksi mitään kylttejä, joten ostosten tekeminen oli aika randomia.

Toisena iltana ostamani mysteeripullat paljastuivat olevan jostain miedonmakuisesta kalasta friteerattuja ja niiden mukana tuli pussissa paksuhko, makeantulinen chilidippisoossi. Onneksi ei ole mitään vakavia allergioita, muuten olisi voinut olla vähän turhankin jännittävä elämys.

Riemastuttavin löytö oli kuitenkin munkit! Enpä olisi arvannut, että suomalaisen ja thaimaalaisen ruokakulttuurin yhteinen juttu löytyisi munkeista, mutta näin oli. Munkkirinkilää sokerilla, paria erilaista hillomunkkia ja vaniljakreemitäytteisiä munkkeja myi vanhempi herrasmies pilkkahintaan. Enkä muista ihan hetkeen saaneeni missään niin tuoretta munkkia, ai että!

Mukaan tarttui myös paita ja korvikset. Suurin osa vaatteista oli toki suunnattu paikalliselle väestölle eli kokoja ei tämmöiselle hyvinsyöneelle länkkärille juurikaan ollut tarjolla. Mutta käymisen arvoinen paikka ehdottomasti, jos satutte yöpymään lentokenttähotellissa järkevän matkan päässä täältä!

Yksi valintakriteeri Orchid Resortille oli sijainnin lisäksi uima-allas. Vaikka sää vähän kenkkuilikin sadekuurojen muodossa niin saatiin sentään vähän allasaikaakin vietettyä. Viimeisenä Bangkok-päivänä kävin ensin tunnin hieronnassa rentoutumassa ja sen jälkeen menin kellumaan altaaseen. Hardcorerentoutumista ennen seuraavan päivän pitkää kotilentoa.

Viimeisen illan lopuksi etsimme lähistöltä vielä paikkaa, jossa juoda reissun viimeiset lasilliset. Sellainen löytyi läheisen sillan alta! Reggaehenkinen kuppila tarjoili bisseä ja paikalliseen romminkaltaiseen tehtyä rommikolaa erittäin sopuisaan hintaan (kaksi isoa bisseä ja kaksi rommikolaa 240 bahtia). Juoman äärellä tuli haikeuskin - nyt reissu oli sitten paketissa.

Seuraavana aamuna hotellin shuttlekuljetus kentälle (100 bahtia per huone per suunta) lähti aamukuudelta. Jonot sekä baggage dropissa, turvatarkastuksessa että passintarkastuksessa veivät taas sen verran paljon aikaa, että aikaa kentällä shoppailuun ei jäänyt, kun jotain piti kuitenkin ehtiä syödä ennen koneeseen astumista.

Tiistai-iltapäivänä Helsinki-Vantaalla oli ihan epätodellinen olo. Täällä taas. Iloa tuotti se, että voi taas juoda hanavettä ja suihkussa käydessä ei tarvitse varoa veden menemistä suuhun. Liikenne toimii järjestelmällisesti ja ilma on raikasta hengittää. Ei edes haise viemäri!

Kotona ekana juttuna tein ruisleivän meetvurstilla. Ystäväni, joka toimi asunnon talkkarina kesän aikana, oli käynyt meidän puolesta kaupassa. Erityisen mukava juttu, ettei tarvinnut pitkän reissun jälkeen heti lähteä ryysimään ruokakauppaan, vaan sai purkaa rinkat rauhassa ja pestä pyykkiä. Ja ihmetellä että mitäs täällä kotona pitikään tehdä.

Nyt on jo työtkin alkaneet. Pitäisi saada suorastaan reippauspalkinto siitä että on loman jälkeisenä ekana työpäivänä paikalla aamuseitsemältä. Aikaero on tietysti mun puolellani tässä. Thaimaassa heräilin aamuyhdeksän aikoihin ja täällä se tarkoittaa aamuviittä.

Ajatuksia reissusta tulee varmasti pitkin syksyä mutta ensimmäisenä kuitenkin tulee kiitollisuus kaikesta mitä ollaan saatu nähdä ja kokea. Ihan mieletön mahdollisuus oli päästä pidemmäksi aikaa irti omasta arjesta ja saada matkustaa. Ihan eri tavalla näkee paikkoja kun bussimatkailee pitkin maita ja mantuja ja pitää silmänsä auki. Suosittelen ehdottomasti, sillä vanhassa sanonnassa piilee vahva totuus - matkailu avartaa!

Saarirentoilua, osa 4: Koh Chang

Matka Kambodzhasta takaisin Thaimaahan sisälsi odottelua. Ensin istuimme Kambodzhan puolella minibussissa - samassa bussissa oli porukkaa, jotka olivat menossa Bangkokiin ja joille oli sanottu, että sama bussi jatkaa suoraan sinne. Muutaman hollantilaistytön porukka oli menossa Koh Changille, kuten mekin, ja heille oli sanottu, että bussia pitää vaihtaa, mutta että bussiasemalle on pitkä matka. Yksi pariskunta oli menossa Phnom Penhiin - ihmettelimme todella miksi he olivat ihan väärään suuntaan menossa olevassa minibussissa kanssamme. Ja sitten olimme me, joille ei ollu kerrottu oikeastaan mitään muuta kuin että lippumme kelpaavat Koh Changille saakka, sisältäen myös lauttamatkan.

Phnom Penhiin menijät tosiaan joutuivat vaihtamaan bussia mutta matkustivat sitä varten yli tunnin ihan väärään suuntaan. Erikoinen ratkaisu lipunmyyneiltä mutta ehkä he pääsivät perille kuitenkin. Me muut matkustimme samalla minibussilla rajalle asti. Siellä lampsimme hakemaan ulosleimaukset passeihimme Kambodzhan puolelta, ylitimme rajan kävellen, täytimme maahantulolappuset Thaimaan puolella, saimme leimat parin viikon oleskeluun oikeuttaen ja sen jälkeen odottelimme. Ja odottelimme. Ja yritimme selvittää millä kulkuvälineellä matkan olisi tarkoitus jatkua.

Lopulta saimme selville, että matka jatkuu kahdella eri minibussilla - toinen menee Bangkokiin ja toinen Koh Changille. Lähtö olisi ehkä joskus tunnin päästä koska jotain muitakin matkaajia saattaa olla tulossa. No tämäpä selvä. Istuimme sitten rajapaikalla ja odotimme. Vettä satoi, onneksi sentään löytyi katos, jonka alla hengata.

Lippumme vaihdettiin toisiin tässä odotellessa. Ja sitten kun matka jatkui, meidät vietiin vielä yhteen toimistoon, jossa nämä liput vaihdettiin vielä lauttalippuihin ja tässä yhteydessä saimme valita, haluammeko kyydin samaisella minibussilla majoitukseen asti Koh Changilla. Tartuimme tarjoukseen, koska halusimme päästä helpolla. Hinta tosiaan oli 80 bahtia/hlö - ehkä olisimme saaneet tingattua vähän alemman hinnan itse tai sitten emme.

Ylläolevassa kuvassa odottelimme jälleen. Tällä kertaa lauttaa, sillä emme mahtuneet ensimmäiselle lautalle kohti Koh Changia ja jouduimme odottamaan satamassa tunnin seuraavaa. Pitkä tunti oli se, kun nälkä kurni vatsassa ja ei ollut oikein mitään evästäkään.

Seuvaalle lautalle onneksi mahduimme. Minibussimme ajoi lautalle ja matkaa saimme mennä taittamaan yläkannelle, jossa oli myös pieni kahvio. Lauttamatka saarelle kestää noin 40 minuuttia.

Koh Chang on iso saari, Thaimaan kolmanneksi suurin Phuketin ja Samuin jälkeen. Saarelle ei vie siltaa, joten se on ehkä hieman hidastanut sen turistisoitumista verrattuna yllämainittuihin kahteen isompaan saareen. Mutta turistisoitunut Chang toki on, ei sitä käy kiistäminen.

Valikoin majoitusalueeksemme Kai Baen alueen koska se vaikutti juttujen perusteella olevan rauhallisempi kuin suosituin ranta Haad Sai Khao (White Sand Beach) ja sopivan vähän kaikenlaisille tyypeille. Reppureissaajat kai useimmiten majailevat Lonely Beachin läheisyydessä. Muitakin rantoja löytyy, jokaisella on vähän omat juttunsa. Travelfish on ollut paljolti avuksi reissullamme, mutta Changista löytyy kivasti tietoa iamkohchang-sivustolta.

Majoituimme Paradise Bungalowsissa. Meillä oli oma bungalow ilmastoinnilla, Vähän vajaa 600 bahtia yö eli varsin kohtuullista. Ihan rantsussa tämä ei ole, mutta muutaman minuutin kävelymatkan päässä kuitenkin.

Kai Baen ranta on hiekkaranta, ei saaren pisin eikä hienoin mutta ihan mukava. Ja näin low seasonilla täälläkään ei tarvinnut liiaksi etsiskellä omaa rauhaa. Uimiseen ranta on vähän huono, ellei ole mukana uimakenkiä, sillä pohja on kivinen ja kuollutta koralliakin on ihan rantavesissä.

Kirjaimellisesti majapaikkamme naapurissa sijaitsi Papa Deli Bakery, josta saimme aamuisin syötävää, kun Paradise Bungalowsilla ei omaa ravintolaa ole. Patonki mausteisella italialaisella salamilla maistui erinomaiselle, eikä paikan toasteissakaan ollut moitteen sijaa. Myös kahvit olivat hyviä!

Muutenkin Kai Baessa oli kivasti tarjontaa vaikka kaikki paikat eivät edes pitäneet oviaan auki tähän aikaan vuodesta. Löytyi perinteisempää thaikkuruokalaa ja perheravintolaa sekä kansainvälisempääkin keittiötä.

Nuudeleihin alkoi tulla jo vakava kyllästyminen näin loppureissusta. Tällä kertaa tämän pienen thaimaalaisravintolan annoksista lounaakseni päätyi kanaa ja vihanneksia osterikastikkeessa riisillä höystettynä.

Budjettimatkailijan maha täyttyy useammin paikallisissa ravintoloissa kuin kansainvälisempää evästä tarjoavissa paikoissa ihan rahasyistä. Paikallinen ruoka on yleensä suht paikallisista aineksista eikä annoksen hintaa ole nostamassa liiaksi logistiikkakuluja. Annoskoot ovat myös yleensä aika maltillisia verrattuna vaikkapa jenkkimättöihin.

Loppureissua kohden tosin kukkaron nyörejä tuli raoteltua ruoan suhteenkin avokätisemmin vaihtelun toivossa. Filousta sai tosin varsin sopuisaan hintaan muun muassa tämmöisen "Grexit burger" -annoksen (99 bahtia). Filoussa on myös ymmärretty määrän päälle - lasi talon valkkaria on vain muutaman kymmenen bahtia halvempi kuin puolen litran kannu samaa tavaraa. Ei paljon yhtä lasia siis kannata ostaa.

Cocktailinjanoiselle helpotusta tarjoaa Mojito Loungen happy hour, jossa alle 100 bahtilla voi nauttia vaikkapa frozen daquirista. Mojitot eivät happy hour -listalla ole, mutta sellainenkin testattiin ja hyväksi havaittiin. Reissun aikana on tullut juotua aika monenlaista yritelmää mojitoksi sillä se tuntuu olevan vähän jokaisen juomaa tarjoavan kuppilan listalla myös Kaakkois-Aasiassa. Usein saatu juoma ei kyllä ole ollut mojito, vaan jotain sinnepäin.

Yksi parhaista aterioista oli tämä simppeli grillieväs jota nautin Friend Seafoodissa. Kanan kanssa vartaassa oli maissia, sipulia, tomaattia ja paprikaa ja lisäksi otin grillatun perunan. Näiden lisäksi tuli kupissa makeantujakkaa valkosipulisoossia.

Kai Baessa on myös meksikolainen ravintola Barrio Bonito, joka on saanut runsaasti kehuja netissä. Ei tosiaan mikään halvin mahdollinen ravintola, mutta viimeisenä iltana Changilla teki mieli syödä hyvin, ja kehuista päätellen se onnistuisi Barrio Bonitossa.

Paikassa on lyhennetty ruokalista low seasonilla, ja se löytyy kirjoitettuna liitutaululle. Otimme sitruunalla sekä suolalla terästetyt oluet juomaksi. Omalle lautaselleni päätyi taquitos dorados ja kanssareissaaja otti burriton. Tykötarpeiksi tuli mustapapusoossia sekä kolmea eri tulisuusastetta olevia soosseja ja tietysti tomaattisalsaa. Maistui erinomaisesti!

Jos omat nurkat alkavat kyllästyttää voi aina vuokrata alleen menopelin. Me mopoilimme parina päivänä ympäri saarta katselemassa maisemia. Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin vaikkapa Koh Taolla mutta jyrkkämutkaisia vuoristoteitä riitti kyllä täälläkin.

Toisena päivänä mopoilimme Bang Baoon, joka on ollut aiemmin kalastajakylä ja sittemmin muuttunut melkoiseksi turistikohteeksi sekin. Laitureiden päällä asutaan, käydään kauppaa ja ruokaillaan, muun muassa.

Bang Baossa tuli valitettavasti kyllä syötyä Changin surkein ateria. Kanssamatkaajan mustekala-annos kyllä näytti ihan kivalta, mutta ei ollut hääppöistä ja oma kana-annokseni oli vielä kuivakampi kokemus.

Changilta löytyy rannan lisäksi viidakkoa ja vesiputouksia. Kävimme etsimässä parikin eri vesiputousta ja saimme olla ihan keskenämme.

Myös norsucampeja saarelta löytyy useampiakin. Monet niistä sijaitsevat aivan tien vieressä ja kaikki niistä tekevät trekkejä eli norsut joutuvat kantamaan ihmisiä. Yksi saaren campeista sentään yrittää edes hitusen enemmän - sijaitsee syrjemmällä ja norsuilla on siten edes hitusen parempi ympäristö oleilla. Kävimme moikkaamassa ronsuja täällä. Kuvan yksilö oli alun arkuuden jälkeen tosi kiinnostunut meistä. Harmitti, etten ollut hoksannut ostaa mitään hedelmiä tuomisiksi.

Täytyy toivoa, että jatkossa norsuja pidettäisiin enemmän Mondulkiri Projectin tyyppisissä oloissa. Harmittaa ettei aika ja budjetti taipunut visiittiin Mondulkirissä Kambodzhassa ollessamme mutta menkää te muut!

Koh Chang oli kiva paikka saada olla vielä meren äärellä ennen kotimatkaa. Changille päädyttiin sen matkan varrella olemisen takia, eivätkä odotukset olleet kummoiset, mutta saari yllätti minut ihan positiivisesti. Changilta olisi päässyt myös läheisille pienemmille saarille, jotka olisivat houkutelleet, jos olisi ollut pidemmästi aikaa (tai olisimme olleet matkassa high seasonilla, jolloin Changilla olisi ollut varmasti enemmän ryysistä!).

Changilta Bangkokiin (ja tietty toisinpäin) pääsee noin kuudessa tunnissa bussilla ja lentääkin voi läheiselle Tratin lentokentälle. Siispä sijainnin puolesta tänne on helppo matkustaa. Muutaman yön saarella vietettyämme jatkoimme jälleen minibussilla matkaamme. Ympyrä sulkeutui Bangkokiin, jossa nyt vietämme viimeistä iltaamme ennen kotiinpaluuta. Niin meni kaksi kuukautta!

Saarirentoilua, osa 2: Koh Tao

Koh Phanganilta otimme siis lautan Koh Taolle. Yhdensuuntainen lauttamatka maksoi meidän osalta 350 bahtia per henkilö ja matka kesti puolisentoista tuntia. Laiva/lauttayhtiöitä on useita ja hinnatkin vähän vaihtelevat firmasta ja vuorosta riippuen, mutta muutamia satoja bhateja hinnat näyttivät olevan kaikilla.

Taolle lähdimme lopulta siksi, että huomasimme edullisimman tavan matkustaa eteenpäin Bangkokiin Vietnamin-lentoamme varten olevan Taolta lautalla Chumptoniin ja sieltä bussilla Bangkokiin. Sukeltaminen jäi välistä ja snorkkelointikin lopulta, kun säät eivät oikein suosineet meitä.

Hedelmäkojuja ja -kärryjä näkyi vähän siellä täällä. Ostin lauttaa odotellessa viereiseltä hedelmätädiltä itselleni aamupalaksi mangon. Mango on yksi ehdottomista lempparihedelmistäni ja täällä se maistuu vielä monta kertaa paremmalle!

Majapaikkanamme Taolla toimi Saireen alueella sijainnut Sairee Sairee Guesthouse. Meillä oli maantasalla oleva huone, joka oli hyvin betonishenkisesti sisustettu. Ja homeessa. Ainakin kylppärin osalta. Hintataso oli Taolla Phangania korkeampi selkeästi majoituksissa ja vähän muutenkin. Kylppärin ikkunasta tunki sisään myös jostain raosta aina muutamia hyttysiä, vaikka siinä jonkinlainen hyttysverkko olikin. Niitä oli sitten kiva listiä vessakäyntien yhteydessä ja yrittää välttää pistoksia!

Sairee Sairee vältti kolmen yön ajan, jotka saarella oleskelimme. Mutta jos menisin uudestaan, niin raottaisin kukkaron nyörejä enemmän ja valkkaisin jonkun vähän paremman paikan. Sijaintinsa puolesta Sairee Sairee oli kuitenkin oikein hyvä. Sairee beach on saaren keskus satamakaupungin jälkeen ja hotellin lähellä oli palvelut hyvin saatavilla. Biitsille käveli parissa minuutissa.

Jos Phanganilla takseiltiin lavalla niin että oli sentään katos pään päällä, niin Taolla matkustettiin vielä reteämmin ilman katosta. Mikäs siinä hyvällä säällä oli istuessa, sateella vähän kehnompi. Matka Mae Haadin satamasta Sairee beachille maksoi mennessä 300 bahtia kahdelta hengeltä yhteensä ja poispäin lähtiessä otimme ensimmäisen taksin väsyneinä ja maksoimme satasen lisää.

Sairee beach ei ole Taon kaunein ranta, mutta suosituimmasta päästä kuitenkin kokonsa ja hyvien palveluidensa vuoksi. Ihan nätti se oli pilviselläkin säällä ja tähän aikaan vuodesta ei mitenkään väentungoksesta tarvinnut kärsiä!

Säälläkin tosin on oma vaikutuksensa asiaan. Jokaisena päivänä taisi sataa, kun Taolla olimme. Ei siis mitkään rantsukelit, vaikkei tietysti koko päivää satanutkaan.

Taosta sanotaan, että se on "drinking island with a diving problem". Käsittääkseni Tao on edelleen yksi edullisimmista paikoista päästä sukeltamaan ja vedet ovat siihen myös suotuisat. Sen huomasi sukelluskoulujen määrästä ja iltaisin kuppiloissa hengailevista sukellustyypeistä. Me sukelsimme tällä kertaa vain ämpärilliseen rommikolaa. Näitä bucket-drinkkejä oli myynnissä vähän joka toisessa kuppilassa saarella ja baareja tosiaan tuntui riittävän, joten ehkäpä sanonta pitää paikkaansa.

Iski hirveä pizzanhimo, joten kävimme saarelletulopäivänämme syömässä pizzat Vnizza-nimisessä ravintolassa. En odottanut ihmeempiä mutta itseasiassa pizzat olivat tosi hyvät! Omani oli valkoinen versio ranskankermalla ja mozzarellalla kyllästetynä.

Mikään kulinaarikohde Tao ei kyllä ole. Yleensä ruoka on aika keskinkertaista perusmättöä, kuten tämä jossain nimettömäksi jääneessä ravintolassa nauttimani vihreä tofucurry. Kastike sinänsä ihan jees, mutta kaikki muu vähän mössöä.

Kadunvarsilla oli usein myynnissä myös lettuja. Tyypit paistoivat letun haluamillasi täytteillä siinä nenäsi edessä ja pitihän sellaista maistaa. Tämä vähemmän kuvauksellinen yksilö oli täytetty mangolla ja suklaalla ja maistui mainiolta.

Tässäpä varmaan kolme yleisintä juttua Taolta: sukelluskoulun heppu, skootteri ja koirat. Tai sukelluskoulun tyypin skootterin kyydissä kulkeva koira, kuten tässä tapauksessa! Melko taitavia epeleitä.

Mekin vuokrasimme mopon ja kävimme ajelemassa Taon ei-erityisen-hyväkuntoisia ja todella jyrkkiä ja mutkaisia teitä pitkin. En suosittele heikkohermoisille.

John Suwan View Point lienee yksi parhaista, ellei paras paikka Taolla katsella maisemia yläsuunnasta. Melko lähelle pääsee teitä pitkin mutta loppumatka pitää kävellä. Tai ihan loppmatkaa voisi varmaan kutsua kyllä ihan patikoinniksi, sen verran jyrkästi piti nousta. Matkalle on onneksi laitettu köysiä auttamaan kipuamista. Näköalapaikasta näkee saaren molemmat puolet kivasti. Paikkaan on pieni 50 bahtin sisäänpääsymaksu, joka oli ihan ok näistä maisemista.

Tunsin oloni jokseenkin voittajaksi päästyäni tuonne ylös, sillä en ole korkeiden paikkojen ylin ystävä. Seisomaan en kyllä uskaltanut tuossa kielekkeellä nousta, siinä meni rohkeuden raja. Alaspäin meno jännitti, mutta onneksi sujui ihan mukavasti.

Samalla reissulla voi poiketa pienelle Freedom Beachille, joka on suoraan John Suwan View Pointin alapuolella. Tuulisena päivänä aallot löivät melko kovaa pienelle rannalle, mutta aika monta snorklaajaa näin kuitenkin chillaillessamme hetken rannalla ennen moporetkemme jatkamista. Nätti pieni ranta ja varmasti erityisen kiva vähän kauniimmalla säällä. Rannalla on yksi kahvila-ravintola, josta voi ostaa jotain pientä virvoketta ja se vuokraa myös snorklausvälineitä.

Poikkesimme myös Tanote Bayhyn uimaan. Ranta on todella jyrkkien tienmutkien ja alamäkien alapäässä. Niin jyrkkien, että meikäläisen usko mopon jarruihin alkoi olla koetuksella ja päästin pienen paniikki-itkunkin mopon kyydissä ollessa. Onneksi aallot olivat täällä tasaiset ja ihan rannassa oli iso lauma pikkukaloja, ja kylttien mukaan tosi lähellä rantaa myös korallia, joten tässä olisi aurinkoisempana päivänä ollut varmasti hyvä ja turvallinen paikka snorklaukseen. Kenttää puhelimissa ei kyllä ollut ja ravintolat näyttivät hitusen kalliimmilta hintatasoltaan.

Majapaikkaa vastapäätä kadun toisella puolella oli Su Chili. Söimme siellä yhtenä iltana ihan mukavat pöperöt. Oma medium-tulisena tilattu nuudelimättöni oli mediumiksi vallan tulinen, joten onneksi en mennyt tilaamaan tulista! Kanssareissailijan cashew-pähkinä-kana-hässäkkä oli myös hyvää, joten Su Chiliä voi Taon paikoista kyllä ihan suositella. Hintatasokin oli ihan ok,

Samaisessa paikassa sain vihdoin tyydytettyä sticky rice with mango -himoni, kun jaettiin jälkkäriksi annoksellinen. Hyvää oli!

Viimeisenä iltana kävin vielä pulikoimassa aalloissa ja heittämässä heipat merelle tältä erää. Istuimme terassilla rannalla juomassa lähtödrinksut ja katselimme auringonlaskua. Joku kumma haikeus siinä paikan vaihtamisessa aina on, vaikka ihan tekikin jo mieli jatkaa matkaa saarilta eteenpäin.

Viihdyttiin Taolla säästä huolimatta hyvin, siellä oli jotenkin kivasti elämää. Voisin kuvitella palaavani uudemmankin kerran. Samui jäi tällä kertaa välistä, mutta ehkäpä se ei olisi tarjonnut meille mitään sellaista hyvää, jota emme olisi jo Phanganilta ja Taolta saaneet.

Ostimme tosiaan netistä liput Taolta Chumptoniin ja sieltä jatkoimme bussilla Bangkokiin. Itse tulin hieman huonovointiseksi lähtöä edeltävänä yönä ja keinuva 2,5 tunnin katamaraanimatka oli normaalistikin merisairaalle aikamoista tuskaa. Bussimatka oli sentään ihan ok, ilmastointi ja vessa toimivat. Mitä nyt pääsimme nauttimaan kiinalaisten setämiesten läsnäolosta; heistä oli ihan ok ajaa ihmiset pois paikoiltaan, koska he halusivat niille (mitään paikkalippusysteemiä ei ollut), muiden yrittäessä nukkua oli toki ok toitottaa puhelimista täysillä jotain huonoa viihdettä tai pelejä ja lopulta itse nukkuessa kuorsata ja piereskellä täysin estoitta.

Tästäkin huolimatta pääsimme lopulta (myöhässä, tietysti!) perille Bangkokiin yöllä ja löysimme hotellin, jonka onneksi olin buukannut kävelymatkan päähän bussin jättöpisteestä. Paragon One Residence oli edullinen (800 bahtia/yö), siisti ja tosi kiva, sen mitä suihkussa käymisen ja muutaman tunnin yöunien aikana ehdimme havainnoida.

Sitten pitikin jo aamulla jatkaa matkaa lentokentälle ja kohti Vietnamia, jossa oleskelemme nyt. Blogin päivittäminenkään ei ole täällä ihan helppo nakki: blogspot kun on blokattu näemmä, joten hotellin wifillä ei päivittäminen onnistunut. Onneksi on prepaid -liittymä, jonka netin saatoin jakaa täksi aikaa koneelle.

Ikävistä terveyssyistä olemme jumittaneet tässä Hanoissa aika rauhallisissa tunnelmissa ekat päivät, mutta eiköhän tässä vielä jotain kivaakin ehditä ennen ensi viikon alkupuolella olevaa lentoa Laosiin.