Mustikkaiset valkosuklaaletut

Vielä on mustikka-aikaa jäljellä! Olimme mökkeilemässä viikonloppuna ja haaveilin, että voisin käydä napsimassa lähimetsästä mustikat jonkinlaiseen jälkiruokaan lauantain aterialle. Pääsinkin toteuttamaan ajatukseni sään suosiessa metsäkävelyä ja mustikoitakaan ei tarvinut liian kauaa etsiä. Lisäksi nappasimme mukaan muutaman villivadelman, jotka matkan varrelle sattuivat!

Olin ottanut mukaan Glorian ruoan ja viinin (5/2013), jossa oli ohje mustikka-valkosuklaakrepeille. Joku on joskus sanonut, etteivät letut ole kreppejä, jos niitä ei paisteta oikeaoppisella pannulla, joten minä kutsun omiani ihan vaan letuiksi. Tai lätyiksi. Tai räiskäleiksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

Mustikkaiset valkosuklaaletut

(3-4 hengelle jälkiruoaksi)

2 desilitraa sitruunavissyä

1,5 desilitraa maitoa

1 muna

50 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa vehnäjauhoja

2 ruokalusikallista sokeria

0,25 teelusikallista suolaa

Mustikoita

Voita paistamiseen

Vatkaa kivennäisvesi, maito ja kananmuna sekaisin kulhossa.

Raasta valkosuklaa toiseen kulhoon.

Sekoita suklaan sekaan myös jauhot, sokeri ja suola.

Sekoita kuiva-aineseos nestemäisen seoksen joukkoon.

Anna taikinan turvota puoli tuntia.

Sulata voita paistinpannussa, kaada taikinaa pannulle ja ripottele päälle mustikoita.

Paista letut molemmin puolin kypsiksi keskilämmöllä.

Tarjoile letut tuoreiden marjojen ja sitruunankuorella ja sitruunamehulorauksella maustetun kermavaahdon kanssa.

Marjaisa jäädyke

Jäädykkeet ovat siitä kivoja jälkiruokia, että ne voi tehdä pakastimeen etukäteen ja nostaa sieltä esiin jälkkärihetken koittaessa. Sopiva myös jouluun, joten tästäpä joulupöytään jälkiruokaa, jos idea on vielä ollut uupelossa! Makuvaihtoehtojahan on valtavasti, jouluversioon voisi murustaa vaikka piparkakkuja.

Meillä jäädykettä tehtiin itsenäisyyspäivän aterian jälkkäriksi. Halusin jälkiruokaankin jotain suomalaista makua, kun alkupalassa oli poroa ja ruisleipää ja pääruuassa juureksia, sieniä ja lihaa. Siispä käytin jäädykkeeseen itse poimimiani mustikoita ja jonkun toisen poimimia, mutta itse pakastamiani mansikoita.

Reseptiin otin suuntimia Kotivinkin karpalojäädykkeestä. En tiedä vaikuttiko marjojen vaihto karpaloista mustikka-mansikkaan niin paljon nestemäärään, mutta reseptin määrillä tuli pikemminkin 14 annosta kuin 4.

Mansikka-mustikkajäädyke

0,5 litraa pakastemarjoja (laitoin puolet mustikoita ja toisen puolen mansikoita)

0,5 desilitraa vettä

2,5 desilitraa tomusokeria

2 kananmunan valkuaista

2 kananmunan keltuaista

2 desilitraa kuohukermaa

1 teelusikallinen vaniljasokeria

Laita marjat sekä vesi kattilaan. Kuumenna kiehumispisteeseen ja siirrä pois levyltä.

Soseuta marjat tasaiseksi seokseksi.

Sekoita marjaseokseen 1,5 desilitraa tomusokeria ja anna seoksen jäähtyä.

Erottele kananmunista keltuaiset omaan ja valkuaiset omaan kulhoonsa.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa keltuaiset ja 1 desilitra tomusokeria vaahdoksi.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi.

Sekoita marjasoseeseen keltuaisvaahto, kermavaahto ja lopuksi vielä valkuaisvaahtokin.

Kaada seos silikonisiin muotteihin tai kelmulla vuorattuun vuokaan.

Nosta hyytymään pakastimeen ainakin neljäksi tunniksi, mieluusti yön yli.

Minä jäädytin jäädykkeestä osan silikonisiin muffinssimuotteihin mutta koska massaa tosiaan oli aivan valtava määrä, kaadoin osan kelmulla vuoraamaani leipävuokaan.

Nosta jäädyke hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta saat sen irtoamaan helpommin. Tai jos tarjoilet isommasta vuoasta, kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa tarjolle.

Näin joulun aikaan jäädykkeen voi tarjoilla vaikkapa piparimurun kanssa!

Kuuman päivän pirtelö

Pari päivää sitten kesäsäät lopulta saavuttivat myös pohjoisen. Ihanaa, kun on lämmintä! Lämpimään säähän kuuluvat virkistävät, kylmät syötävät ja juotavat. Torstai-iltana murjotin itselleni, kun en ollut hankkinut mitään kivaa jäätelöä pakastimeen (eikä jätskikoneen jäähdytysosa ollut pakastimessa sekään, että olisi voinut edes tehdä itse). Perusvaniljajädeä pakastimesta kuitenkin löytyi, joten päätin virkistää itseäni pirtelöllä.

Pirtelöt ovat paitsi oivallisia kuuman päivän herkkuja, myös helppo keino tuhota edelliskesän marjoja pakastimesta, mikäli niitä siellä vielä luuraa. Meidän pakastimesta löytyi vielä rasiallinen mansikoita ja mustikoita, joten ne pääsivät pirtelöön.

Mansikka-mustikkapirtelö
(kahdelle)

Vaniljajäätelöä (muutaman sentin paksuinen pala)
Maitoa
Pakastemustikoita
Pakastemansikoita

Anna marjojen hieman sulaa, jotta blenderisi ei jäädy pirtelöä tehdessä (kuten minulla, kun en malttanut odottaa).

Laita blenderiin palasteltu vaniljajätski, puolijäiset marjat ja loraus maitoa.

Surruuta pirtelöksi.

Maitoa voi lisätä, jos koostumus näyttää liian tymäkältä. Jos marjasi eivät ole kovin makeita, tai sinusta tuntuu ettei jätskin makeus riitä makeuttamaan pirtelöä, voit toki lisätä mukaan myös sokeria. Meillä tästä tuli juuri sopivaa jäätelön ja marjoihin pakastusvaiheessa ripotellun sokerin kanssa.

Kuumaan kesäaikaan parveke on kyllä ihana lisä asuntoon. Ja tietysti myös siitä kiva, että siellä voi kasvattaa vaikka yrttejä. Meidän parvekkeella kasvaa tänä kesänä amppelimansikka, steviaa, minttua, rosmariinia, basilikaa, ruohosipulia ja timjamia. Pöydän kesäkukka kärsii kuumasta eniten, se on jo aika nuupahtanut.

Kesään kuuluvat myös piknikit. Oulun ruokabloggareiden kesäpiknik pidetään tänä vuonna keskiviikkona 25.7. Mukaan on varsin soveliasta tulla, lisäinfoa vaikkapa minulta sähköpostilla tai Facebookissa!

Sinivalkoiset muffinssit

Itsenäisyyspäivän aaton cocktailkutsuille makeaa tarjottavaa miettiessäni ajattelin, että olisi kiva jos siihen saisi yhdistettyä jotenkin sinistä ja valkoista, itsenäisyyspäivän hengessä. Edelleenkään sitä aikaa kokkaukseen ei ollut hurjasti, joten tämänkin reseptin piti olla helppo ja nopeasti toteutettava. Ajatuksissani päädyin sitten muffinsseihin - niiden taikinat kun yleensä ovat helppoja tehdä, eikä valmistuskaan kauaa aikaa vie.

Sinivalkoisissa ajatuksissani päädyin valkosuklaaseen ja mustikkaan. Surffailin netissä katsellen läpi melkoisen määrän eri reseptejä, ja nappasin jostain sopivimman oloiset määräsuhteet taikinan valmistukseen.

Sinivalkoiset muffinssit
(noin 20 kpl)

4 luomumunaa
1,5 desilitraa sokeria
2 ruokalusikallista vaniljasokeria
100 grammaa voita sulatettuna
4 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 desilitra maitoa
2 teelusikallista leivinjauhetta
100 grammaa valkosuklaata rouhittuna
3 desilitraa mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa astiassaan.

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voisulaa, maitoa ja jauhoseosta. Sekoita.

Lisää lopuksi taikinaan rouhittu valkosuklaa ja mustikat. Mustikat saavat olla kohmeisia, niin koko taikina ei kerralla värjäydy aivan siniseksi.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin.

Paista muffareita 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Eihän nämä tietysti oikeasti sinivalkoisia olleet, mutta ajatuksen tasolla kumminkin. Omat suklaapalaseni jäivät melko ronskin kokoisiksi, sillä pilkoin niitä toisella kädellä, kun toisella kädellä pitelin vatkainta, joka vatkasi sokeria ja munia vaahdoksi (kiireessä näemmä onnistuu keittiössä multitasking!). Tämä oli kuitenkin vaan kiva juttu, sillä valkosuklaa ei häipynyt taikinaan vaan maistui välillä kivasti ihan omana itsenään muffinssissa. Ja meheviäkin näistä tuli!

Vaniljaista panna cottaa limoncello-mustikkakastikkeella

Syksyn ja talven tulossa suunnilleen ainoa hyvä asia mielestäni on se, että riennot hieman vähenevät ja on taas enemmän aikaa kokata kunnollisia aterioita viikonloppuisin. Viime lauantaina tekaisinkin itselleni ja kanssaeläjälle kolme ruokalajia, olkoonkin että alkupala oli pikainen "mitä kaapista löytyy" -tyyliin ja muutenkin ruoka koostui pääasiassa tutuista ja hyväksi havaituista osasista.

Jälkkäriksi tein jo monesti hyväksi havaitulla ohjeella vaniljaista panna cottaa. Mutta jotakin uuttakin piti kokeilla, joten se sai kaverikseen limoncello-mustikkakastiketta, joka on minulle jäänyt mieleen Sillä sipulilasta, mutta on peräisin Prinsessakeittiöstä.

Limoncello-mustikkakastike

4 senttilitraa limoncelloa
6 senttilitraa kokonaisia mustikoita (ei ole niin tarkkaa)
2 ruokalusikallista sokeria

Kiehauta ainekset pienessä kattilassa. Anna jäähtyä ja tarjoile panna cottan kanssa.

Kastike oli kiva lisä muuten valjunnäköiselle jälkkärille. Jälkkärin kanssa tarjoiltiin jääkylmä snapsillinen limoncelloa. Nam!

Kastikkeen määrä riitti meillä reilusti neljään panna cotta -annokseen, joskin en ollut määrien kanssa niin hirveän tarkkana.

Mustikka-mascarponepiirakka

Sain tuoreita mustikoita pari rasiallista käytyämme kesämökillä pikaisella piipahduksella palotarkastuksen vuoksi. Kaatosade eväsi suuremmat poiminnat mutta sen verran mustikoita kuitenkin sain kerättyä että piirakkamarjat olivat kasassa.

En halunnut tehdä ihan peruspiirakkaa ja Facebookissa yhden kaverin vinkattua mascarponepitoisesta mustikkapiirakan täytteestä, löysin googlettamalla Lunni leipoo -blogin reseptin äärelle. Hieman muuntelin reseptin aineksia omaan käyttöön sopivammaksi.

Mustikka-mascarponepiirakka

Pohjataikina:
100 grammaa voita sulatettuna
1,5 desilitraa luomuista kauraleivontaseosta (tai 0,75 dl kaurahiutaleita)
1,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja (jos laitoit kaurahiutaleita niin käytä silloin 2,5 dl vehnäjauhoja)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
Noin 3 desilitraa mustikoita
250 grammaa mascarponea
(Loraus kermaa)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kauraleivontaseos, vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään.

Lisää kuivien aineiden joukkoon kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita taikinaksi.

Painele piirakkapohja voidellun vuoan pohjalle ja reunoille.

Notkista halutessasi mascarponea lorauksella kermaa. Sekoita joukkoon kananmuna, mustikat, vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita täytemassa suhteellisen tasaiseksi.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä ja täytteen hyytyä ennen tarjoilua.

Piirakka oli oikein onnistunut! Tykkäsin mascarponetäytteestä ja vaniljasokeri (jota saattoi mennä vahingossa vähän enemmän kuin 1 tl) toi täytteeseen kivaa vaniljakastikehenkeä. Miehen mielestä pohja maistui välillä puurolta mutta se johtui varmaan niistä kaurajutuista taikinassa. Joka tapauksessa myös perinteisen pullapohjaisen mustikkapiirakan nimeen vannova mieskin söi tätä mielellään, joten ei tämä ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla

Olin tilannut luomuruokapiirin kautta fenkolin ihan huvikseni. Fenkoli on itselleni melko uusi kaveri sillä en ole itse käyttänyt sitä vielä muuhun kuin appelsiini-fenkolisalaattiin. Pläräsin netistä reseptejä ja löysin Sillä sipulilasta kivan kuuloisen annoksen jota päätin kokeilla. Koska tein ruokaa vain itselleni, tein tietysti pienemmillä määrillä ja gorgonzolakin vaihtui St. Aguriksi Stockan juustotiskin tarjonnan vuoksi.

Fenkolia ja possua sinihomejuustolla
(2 annosta)

2 kappaletta porsaan ulkofilepihvejä
1 pienehkö fenkoli
2 ruokalusikallista valkoviiniä
80-100 grammaa sinihomejuustoa
1 ruokalusikallinen timjamia
Noin 1 desilitra kuohukermaa
Öljyä paistamiseen
Suolaa, mustapippuria

Jos possupihvisi ovat paksuja, voit nuijia niitä ohuemmiksi esimerkiksi kahden kelmun välissä. Suolaa ja pippuroi pihvit kevyesti molemmin puolin.

Leikkaa fenkoli siivuiksi.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista possupihvit kypsiksi. Siirrä pois pannulta ja pidä lämpimänä (itse siirsin pihvit uunivuoassa noin 100 asteiseen uuniin odottamaan).

Lorauta pannulle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja sitten fenkolisiivut. Kypsennä fenkoleita noin kolme minuuttia jatkuvasti käännellen. Ota sitten myös fenkolit pois pannulta ja pidä lämpimänä (siirsin fenkolit possujen kaveriksi uuniin).

Vähennä lämpöä pannulla ja lisää sinihomejuusto sekä kerma. Anna kastikkeen muhia pannulla jatkuvasti sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja kastike hieman keittynyt kasaan eli saanut sen kastikemaisemman olomuotonsa.

Sekoita kastikkeeseen lopuksi timjami ja mausta sitten suolalla sekä mustapippurilla.

Aseta lautaselle pihvi, sen päälle fenkolia ja lorottele lopuksi annoksen päälle sinihomejuustoinen kermakastike.

Tämä oli kiva kokeilu! Fenkolin maku pehmeni kivasti mutta maistui silti hauskalta possun ja juustokermakastikkeen makuparina. Kastike oli ihanan täyteläistä ja possupihvi mainio alusta tälle kaikelle. Epäilen ettei armas puolisoni välittäisi tästä mutta saatan silti kokeilla tämän tarjoilemista hänellekin tai ainakin teen tätä vielä joskus itselleni, sen verran paljon tykkäsin.

Jälkkäriosastona tarjoilin itse itselleni lauantai-illan aterian päätteenä mustikoita, joiden kaverina oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa sekä hasselpähkinärouhetta. Simppeliä mutta hyvää tämäkin!