Salaatti marinoiduilla linsseillä

Ollaan taas siinä pisteessä, että perussalaattiin kaipaa kipeästi vaihtelua. Ruokaisuuttakin saisi olla, jotta salaatti varmasti myös täyttää vatsan. Sitä kun niin helposti jumiutuu siihen samaan "jotain vihreää, vähän paprikaa ja kurkkua, proteiiniksi kanaa ja ehkä jotain juustoa lisäksi" -settiin, joka sinänsä kyllä maistuu mutta alkaa väistämättä kyllästyttää.

Tässäkin salaatissa kyllä oli pohjana salaattia, tomaattia ja kurkkua mutta salaatti sai mukavasti ruokaisuutta marinoiduista linsseistä ja grillijuustosta.

Linssien keittely ei toki sekään kauaa vie, mutta tykkään pitää kaapissa arki-iltojen pelastajina käyttövalmiita linssejä, papuja ja kikherneitä. Säästyy niiden keittelyyn menevä aika ja vaiva. Yleensä työpäivien jälkeen sitä arvostaa nopeutta ruoanlaitossa.

Marinoitu linssisalaatti

1 tetra käyttövalmiita punaisia linssejä (230 grammaa)

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

Noin 2-3 ruokalusikallista sitruunamehua

Noin 3 ruokalusikallista oliiviöljyä

Chilijauhetta

Curryjauhetta tai juustokuminaa

Mustapippuria

Suolaa

Puolikas puntti tuoretta persiljaa

Salaattia

Tuorekurkkua

Kirsikka- tai luumutomaatteja

Halloumia tai grillijuustoa

Ota linssit pakkauksestaan ja huuhdo kylmällä vedellä. Valuta.

Silppua pieneksi silpuksi punasipuli ja valkosipulinkynsi. Silppua myös persilja.

Sekoita linssien joukkoon sipulisilput ja persilja.

Lorota joukkoon oliiviöljy ja sitruunanmehu. Määrät ovat viitteellisiä eli oman fiiliksen mukaan sen verran, että linssit eivät ui liemessä mutta eivät myöskään näytä enää kuivilta.

Mausta chilijauheella, curryllä tai juustokuminalla sekä suolalla ja mustapippurilla. Sekoita ja maista, lisää tarpeen vaatiessa jotakin edellämainituista.

Laita linssit marinoitumaan jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat loput salaatista.

Revi lautasille salaattia ja pilko päälle tuorekurkkua ja kirsikka- tai luumutomaatteja.

Paista pannulla rapea pinta halloumiin. Leikkaa juusto viipaleiksi.

Minä kokeilin halloumin halpisserkkua grillijuustoa mutta en vakuuttunut, joten seuraavalla kerralla ihan vaan sitä halloumia.

Nostele salaattipedille marinoituneita linssejä ja päällimmäiseksi juustoviipaleet.

Koristele tuoreella persiljalla.

Jogurttipohjainen kastike sopisi tämän salaatin kanssa erinomaisesti. Tällä kertaa meillä oli mutkat suoriksi -ratkaisuna kermaviilidippiä kastikkeena ja sekin toimi kyllä riittävän hyvin.

Marinoitu linssisalaatti oli niin hyvää, että tästä tulee varmastikin uusi suosikki arkisalaattien listalle. Linssejä olisi riittänyt kolmanteenkin annokseen mutta säilyvät kyllä jääkaapissa sen päivän tai pari mikäli kaikkea ei tule kerralla syötyä.

Helppo ja herkullinen keitto hokkaidokurpitsasta

Syksy on kurpitsa-aikaa. Kaupoista löytyy nykyään eri muotoisia ja värisiä kurpitsoita joka tarpeeseen. Olen syönyt erinomaisia kurpitsaruokia muiden laittamana mutta harvoin olen itse kotiuttanut kurpitsaa kaupasta. Lähinnä siksi, että useimmiten kurpitsat ovat olleet niin valtavia kooltaan, että yhden hengen taloudessa osa menisi melkein väistämättä haaskioon.

Tällä viikolla nappasin kuitenkin kauppareissulla mukaani sopivan pienen hokkaidokurpitsan, joka houkutteli ihanalla oranssilla värillään ja sympaattisella pyöreydellään. Ja oli kooltaan yhteen ruokaan menevän kokoinenkin!

Arvoin vielä eilen aamupäivästä mitä tekisin. Risottoa vai keittoa? Surffailin silmäilemässä eri reseptejä. Sitten löysin parikin eri ohjetta, joissa kerrottiin, että hokkaidokurpitsan voi laittaa sosekeittoon kuorineen! Helppous, tuo perisyntini kokkauksessa. Etenin pitkälti Elämisen sietämätön keveys -blogin ohjeella.

Kurpitsasosekeitto hokkaidokurpitsasta

1 pienehkö hokkaidokurpitsa (noin 500 grammaa kurpitsaa kun siemenet ja rihmasto on poistettu)

1 iso keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

5 desilitraa kasvislientä (nesteen määrä suhteutettuna kurpitsan määrään ja keiton haluttuun paksuuteen!)

2 desilitraa kuohukermaa

Öljyä

Suolaa

Valkopippuria

Kuivattua chiliä

Aloita pesemällä kurpitsa, sillä se käytetään kuorineen.

Lohko kurpitsa muutamaan osaan ja poista siemet sekä rihmasto. Poista myös kurpitsan kanta ja mahdolliset huonot kohdat kuoresta. Leikkaa reiluiksi kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Ei tarvitse olla pientä ja sievää silppua, koska keitto soseutetaan kuitenkin.

Tee valmiiksi kasvisliemi odottamaan (itse oikaisin ja laitoin keittoon erikseen kasvisliemikuution ja kuumaa vettä).

Lorauta kattilan pohjalle pari ruokalusikallista öljyä ja kuullota sipulisilppua hetki.

Lisää joukkoon kurpitsan palaset ja kuullota kolmisen minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja kerma, kiehauta.

Jätä keitto kannen alle miedolle lämmölle hautumaan noin 15 minuutiksi tai kunnes kurpitsa on pehmennyt.

Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Voit halutessasi siivilöidä keiton takaisin kattilaan mikäli haluat koostumuksesta tosi sileää.

Mausta suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla chilillä. Sekoita ja kuumenna.

Tällä kurpitsan ja nesteen suhteella keitosta tuli aika ohutta. Jos pidät paksusta sosekeitosta kannattaa käyttää joko enemmän kurpitsaa tai vähemmän nestettä!

Sosekeittoon on mukava saada erilaista suutuntumaa lisäämällä tarjoiluvaiheessa lautaselle jotakin puruvastetta tarjoavaa. Kaapista löytyi pussillinen paahdetuja maapähkinöitä, joten rouhin niitä lautaselleni. Lisäksi lirautin päälle rosmariinilla maustettua oliiviöljyä. Molempien maut sopivat tähän kurpitsakeittoon loistavasti.

Nautin keittoa lounaaksi mutta se toimisi varmasti erinomaisesti myös useamman ruokalajin aterialla alkupalana.

Kaikkiaan erittäin helppo resepti toteuttaa ja maku oli mahtava. Epäilemättä maku olisi jäänyt valjummaksi mikäli kurpitsaa ei olisi käytetty kuorineen. Suosittelen ehdottomasti ja teen varmasti itsekin uudelleen.

Uuniriisipuuro

Rakastan riisipuuroa. Sitä tulee syötyä usein tähän aikaan vuodesta. Jotain lohdullisen lämmittävää on samettisessa koostumuksessa, voisilmän sulamisen katselemisessa puurolautasella.

Riisipuuron keittäminen kattilassa sen sijaan on oma taiteenlajinsa, sillä maitopohjaisia ruokia laittaessa on aina ärsyttävä pohjaanpalamisen riski ja kattilan äärellä pitää seisoskella pitkähkö tovi. Tämän ongelman ratkaisee uuni! Jollainen minullakin jälleen ilokseni on, sillä muutin täällä Helsingissä vähän isompaan yksiöön tuossa marraskuun puolella. Rakastan uutta pientä mutta toimivaa keittiötäni täydestä sydämestäni. Uuni-iloni on mennyt ehkä jo vähän naurettavuuden puolelle, mutta yli puoli vuotta uunitonta elämää oli lopulta aika rajoittava ajanjakso kokkauksen suhteen.

Itsenäisyyspäivän kiireettömään fiilikseen sopi hyvin uuniin riisipuuron hautumaan laittaminen jo heti aamupäivästä, ja äsken nautiskelin puuroani tyytyväisenä lounaaksi. Löysemmästä puurokoostumuksesta pitäville uuniriisipuuro ei ehkä ole se juttu, mutta itselleni se sopii.

Uuniriisipuuro

1 litra täysmaitoa

2 desilitraa puuroriisiä

Noin 0,5 teelusikallista suolaa

Tarjoiluun:

Voita

Sokeria

Kanelia

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Voitele uunipata tai -vuoka.

Kaada vuokaan 2 desilitraa puuroriisiä ja litra maitoa sekä suola. Sekoita.

Kypsennä uunin alimmalla tasolla noin 1,5 tuntia. Sekoita muutamaan otteeseen ensimmäisen tunnin aikana. Lisää lopuksi kanneksi foliota tai uunipadan kansi, jos et halua pinnan rusehtuvan liiaksi.

Anna vielä uunista otettuasi puuron levätä kymmenisen minuuttia.

Nauti puuro kunnollisen voisilmän ja kanelin sekä sokerin kanssa. Tai vaikka marjasopan kanssa.


Hyvää ja herkullista itsenäisyyspäivää kaikille!

Vielä on uusia perunoita jäljellä

...onneksi on vielä kesä ja perunat ovat vielä uudehkoja, yrtit tuoreita ja kesäsipulitkaan eivät ole vielä kitkeröityneet. Sillä löysin tämän ihan mahtavan kesäruoan vasta nyt, kiitos vaan Hannalle epälihaisan maanantain postauksesta, joka saattoi tämän herkun minunkin tietoisuuteeni.

Yksinkertainen on monesti parasta, ja se pätee tähänkin sapuskaan. Niin helppoa, niin simppeliä, ja niin järkyttävän hyvää, ettei todeksi meinaa uskoa. Foodgasm ei ollut kaukana, kun äsken tätä kitusiini lautaselta kauhoin. Niin hyvää, että oli pakko tulla heti bloggaamaan - ja tätä ei kyllä ole tapahtunut ihan hetkeen, kuten olette varmasti huomanneet.

Halloumia ja kesäperunoita yrttiöljyssä

(yhdelle)

Muutama uusi peruna, mieluiten pienehköjä, pestynä ja keitettynä

Puoli pakettia halloumia (eli noin 100 g)

Oliiviöljyä

Puolikkaan pienehkön sitruunan mehu tai neljäsosa isommasta

Pienehkö kesäsipuli ja varsi, jos on säilynyt hyvänä

Noin teelusikallinen kapriksia

Yrttejä (mulla oli villirucolaa ja basilikaa)

Mustapippuria ja suolaa

Neljäsosa tuoreesta chilistä tai tumpsaus chilijauhetta

Paloittele keitetyt perunat jos ovat isoja, pienemmät voi olla kokonaisia tai puolitettuja.

Silppua sipuli ja yrtit ja chili, jos käytät tuoretta.

Purista kulhoon sitruunasta mehut ja lurauta joukkoon oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen piisaa). Sekoita joukkoon sipuli- ja yrttisilppu sekä kaprikset (ja chili). Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita.

Paista perunat pannussa öljyssä niin että saavat vähän väriä.

Siirrä perunat yrttiöljyyn maustumaan.

Paista halloumiviipaleet pannulla niin, että nekin saavat nätin värin pintaansa.

Nosta lautaselle perunat ja öljyseosta, asettele päälle halloumi.

Syö ja ole kylläisen onnellinen! Kyytipojaksi passaa varsin mainiosti vaikka lasillinen valkkaria. Esimerkiksi siitä pullosta, joka on jäänyt yli viikonlopulta.

Parsapiirakka

Parsakausi on täällä taas! Jee! Nam!

Koska olen tosiaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä, piti minun tietysti järjestää Oulun ystäville läksiäiskemut. Vaikken nyt toistaiseksi ihan pysyvästi lähdekään, niin silti. Ja teki mieli tarjoilla parsaa, mutta jotenkin illanistujaisiin kätevässä muodossa. Joten lähdin googlettamaan parsapiirakkareseptejä, ja päädyin toteuttamaan Valion sivuilta löytynyttä.

Parsapiirakka

Taikina:

150 grammaa huoneenlämpöiseksi pehmennyttä voita

5 desilitraa vehnäjauhoja

2 teelusikallista leivinjauhetta

200 grammaa eli yksi purkillinen kermaviiliä

Täyte:

Nippu tuoretta vihreää tankoparsaa

120 grammaa smetanaa

2 kananmunaa

150 grammaa mozzarellajuustoraastetta

0,5 teelusikallista suolaa

0,5 teelusikallista timjamia

2 ruokalusikallista Dijon-sinappia

Valmista taikina nyppimällä pehmeän voin sekaan jauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon kermaviili ja sekoita tasaiseksi.

Oikaisin tässä kohtaa suhteessa Valion ohjeistukseen ja voitelin suorakaiteen muotoisen piirakkavuoan ja taputtelin taikinan suoraan siihen pohjalle ja reunoille ja nostin koko vuoan sitten jääkaappiin odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Huuhtele parsat ja jos ne tarvitsevat kuorimista, niin kuori nupusta alaspäin varret. Leikkaa varren alaosasta huonoimmaksi mennyt vähän puumainen osa pois.

Sekoita kulhossa kannamunat, smetana, suola, timjami, sinappi ja juustoraaste.

Asettele parsat taikinan päälle piirakkavuokaan.

Kaada päälle smetana-muna-juustoraaste-mausteseos.

Paista uunin keskiosassa noin 20 minuuttia.

Parsapiirakka onnistui kivasti. Mukavamman näköistä olisi tietysti ollut, jos parsat olisivat olleet enemmän esillä, mutta minun piirakkavuoassani näillä mittasuhteilla ne jäivät aika upoksiin.

Yksinkertaisuuden ylistys

Rakastan pastaa. Rakastan pestoa. Aivan erityisesti rakastan pestopastaa! Ja parmesania rakastan myös.

Kesän vedellessä viimeisiään oli aika hyötykäyttää parvekkeella vielä sinnitellyt basilikapuskan jämä. Parempaa tapaa jalostaa se ruoaksi en keksinyt, kuin surauttaa siitä pestoa. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää!

Pesto

Pieni ruukkubasilika tai osa isommasta basilikapuskasta

1 valkosipulinkynsi tai pari pientä

Noin 0,5 desilitraa pinjansiemeniä

Noin 0,25 desilitraa oliiviöljyä

Noin 0,5 desilitraa raastettua parmesania

Mustapippuria ja suolaa myllystä

Kuori valkosipuli ja pieni kynsi muutamaan osaan.

Raasta parmesan.

Riivi basilikan lehdet astiaan, jossa voit surauttaa peston.

Laita basilikan kaveriksi valkosipuli, pinjansiemenet, parmesan ja rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Surauta sauvasekoittimella tahnamaiseen koostumukseen.

Jatka surraamista ja lorota oliiviöljyä mukaan tahnaan hiljalleen. Tarkka määrä riippuu siitä, millaisen koostumuksen pestoosi haluat.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Minä nautin pestoni täysjyväspelttispagetin ja parmesanraasteen kanssa. Erittäin simppeliä ja silti niin hyvää.

Pestoa voi myös pakastaa, joten lusikoin osan pestosatsista minigrippiin ja lykkäsin pakastimeen.

Retroruokaa

Lapsuuden ruokamuistoja on hankala toistaa omassa keittiössä. Olen todennut tämän aiemminkin pariin otteeseen. Yksi tällainen kotikodista mieleen jäänyt ruoka on makaronivelli. Sitä syötiin vaikkapa silloin, jos oli vatsanpuruja tai muuten hankala olla.

Kävin aiheesta makaronivelli taannoin keskustelua tuttavapiirissäni, ja osalle se oli tuttu ruoka myös omasta lapsuudesta, kun taas osa oli kuvitellut sen olevan suunnilleen keksittyä ruokalegendaa, sillä kuka nyt sellaista ruokaa ihan oikeasti söisi, saati valmistaisi?

Eräänä iltana minulla oli vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena, jolloin makaronivelliä tuli syötyä. Muistan pari kertaa aiemminkin aikuisiälläni tehneeni velliä itse, ja yleensä aina hieman huonovointisena. Jännä juttu. Reseptiä minulla ei tietenkään ollut tallessa, ja vaikka muistinkin suunnilleen, miten ruoka pitäisi tehdä, kaivelin nettiä ohjeistuksen toivossa mutten kovinkaan toiveikkaana. Yllätyin, sillä reseptejä löytyi! Seurasin Myllyn Parhaan reseptiä.

Makaronivelli

(2 annosta)

Noin 0,5 litraa punaista maitoa

Noin 1 desilitra makaronia

Noin 0,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja

Noin 0,5 ruokalusikallista sokeria

0,5 teelusikallista suolaa

Voita

Kuumenna maito kattilassa.

Lisää kattilaan makaronit, sekoita ja anna kiehahtaa.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes makaronit ovat lähes pehmenneet. Sekoittele säännöllisesti, jottei pala pohjaan.

Sulata nokare voita.

Sekoita vehnäjauhot voihin  ja lisää suurus velliin sekoittaen samalla.

Anna vellin kypsyä vielä noin viisi minuuttia.

Nosta kattila pois levyltä ja mausta velli suolalla sekä sokerilla.

Tarjoile voinokareen kanssa.

Todellista retroilu ruokaa siis. Eihän velli juuri millekään maistu, mutta koostumuksensa ansiosta sitä on helppo syödä silloinkin, kun juuri mikään muu ei maistu.

Villasukkapiknikillä

Jälkijunassa raporteeraan minäkin lähes pari viikkoa sitten olleesta oululaisten ruokabloggaajien kesäpiknikistä. Josta kyllä kesä oli sään puolesta taas aika kaukana, mutta ei se mitään, sitkeät oululaisethan istuvat puistossa sitten vaikka villasukat jalassa!

Paikalle oli kokoontunut väkeä Pastanjauhannasta, Kokkipottilasta, Kokkeillaannilasta, Ghettogurmeelasta, Aina nälkälästä ja Makua kotoalasta. Sekä tietysti vakioitu hang aroung -jäsen.

Gin tonicit alkuun tarjoili hang aroundaava Bronx. Virkistävä startti piknikille! Ginareiden kanssa samalle tarjottimelle pääsivät tässä vielä kokoamisvaihettaan läpikäyvät Kokkipottilan ihanat munakoisoleipäset. Hannele oli jaksanut myös pipertää valkosuklaalla ja tuorejuustolla täyttettyjen vadelmien parissa! Pikkuherkut nimettiin välivadelmiksi, sillä niitä oli kiva napostella suuta raikastaakseen eri makuisten ruokien välissä.

Melko kansainvälinen kattaus oli tällä kertaa saatu aikaan, sillä niitä makuja tosiaan löytyi monenlaisia ja vaikutteita oli otettu eri puolilta maailmaa.

Pastanjauhajat toivat paikalle paitsi kannettavan Weberin makkaragrillailuja varten myös seitsemän kerroksen dipin purkissa. Sitä oli oikein maukasta kaapia nachon kaverina suuhun. Myös kirsikkakompotti ja briejuusto olivat mahtava yhdistelmä, varsinkin jos ne yhdisti pretzeleiden kanssa!

Kuka nyt muutenkaan voisi vastustaa tällaista iloluontoista rinkeliä? Se ihan selvästi hymyilee.

Gin toniccien lisäksi nautittiin tietysti myös kuohuvaista. Kyllähän nyt skumppa kuuluu piknikille!

Omia viemisiäni miittiin olivat söpöt pienet punasipuli-fetapiiraat sekä snickers-kakku. Ajattelin, että täytyy jonkun huolehtia myös makeasta osastosta, kun vakiojälkiruokavastaavamme (diplomi-)insinöörilästä oli tällä kertaa estynyt saapumaan seuraamme. Makeista asioista vastasi myös Heidi, joka toi tarjolle aprikoosi-tummasuklaakeksejä.

Sipuli-fetapiiraisiin otin ohjenuoraa Herkusta ja Koukusta, ja olin jo hyväksi reseptin havainnut, sillä kesäkuun lopulla tein näitä myös läjän sisarentyttäreni yksivuotissynttäreille.

Punasipuli-fetapiiraat

(12 muffinssikokoista)

1 paketti valmista piirakkataikinaa pakasteesta

Noin 50 grammaa punasipulia

125 grammaa fetajuustoa

120 grammaa smetanaa

1 kananmuna

Suolaa, mustapippuria

Sulata piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Jaa taikina sitten kahteentoista osaan ja pyörittele ja taputtele niistä pienet pyöreät taikinapalaset.

Laita muffinssivuoan koloihin paperiset muffinssivuoat, jotta saat valmiit muffarit irtoamaan vuoasta helpommin ja myös kätevämmin tarjolle.

Painele taikinapalaset kukin omaan muffinssivuoan koloonsa niin, että taikinaa tulee myös reunoille.

Kuori ja silppua punasipuli(t).

Sekoita kulhossa punasipuli, smetana, murusteltu feta ja kananmuna.

Mausta mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita.

Jaa täyteseos minipiirakoihin täytteeksi.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Milla puolestaan oli tehnyt ihan mahtavalta maistuvia ja silti simppeleitä ma haw -alkupaloja.

Kotiharmi taas toi muassaan tuulahduksen Sisiliasta italialaisten riisipalleroiden muodossa.

Ghettola hurmasi meidät tällä kertaa empanadoilla ja aivan järjettömän hyvillä itsetekemillään makkaroilla, joita puistossa grillasimme.

Makeahko italialaishenkinen makkara, puolalainen kielbasa ja chorizo kisasivat tiukasti maukkaimman makkaran tittelistä, jonka taisi lopulta viedä kielbasa. Chorizo joutui tyytymään pronssisijaan, ja se jos mikä kertoo siitä, miten maukkaita ne kaksi muuta makkaraa olivatkaan!

Melkoinen herkkulautanen. Vaalealla tahnalla päällystetty keskellä ylhäällä oleva herkkupala on Heidin tekemä kinkku-parmesanskonssi levitteen kera.

Snickers-kakun reseptin olen löytänyt eräältä keskustelufoorumilta ja nyt vihdoin sitä päätin kokeilla. Kakun valmistuksessa kylläkin suunnilleen kaikki meni pieleen, eikä siitä tullut ulkonäönkään puolesta kummoinenkaan kaunotar. Mutta aion kokeilla joskus uudestaan, sillä maku oli kyllä juuri sitä mitä pitikin - siis snickersmäistä.

Snickers-kakku

Pohja:

1,5 pötköä dominokeksejä

Noin 75 grammaa voita

Täyte:

2 purkkia kondensoitua maitoa

Noin 100 grammaa suolapähkinöitä

Noin 100 grammaa suklaata

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa ylijäävät osat pois. Öljyä vuoan sisäreunat.

Murskaa keksit muruiksi. Sulata voi. Sekoita voi ja keksimuru keskenään ja painele vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripottele pohjalle suolapähkinät ja jätä pohja odottamaan.

Tee kondensoidusta maidosta kinuskia. Kinuskia saa kun keittää tölkkejä muutaman tunnin hiljalleen kiehuvassa vedessä tai sitten voit nopeuttaa toimintaa ja käyttää mikroa apuna.

Kaada kondensoidut maidot mikron kestävään kulhoon.

Mikrottamisen kesto riippuu mikrosi tehoista. Omalla mikrollani en voinut pitää tehoja aivan täysillä ja seosta piti sekoittaa pahimmillaan 30 sekunnin välein, jotta se ei kuohuisi ylitse kulhosta. Sekoittamalla säännöllisesti sain kuitenkin aikaiseksi kinuskia. Tein maidot kahdessa erässä, joista kumpainenkin vei ehkä vajaan 10 minuuttia.

Kaada kinuski keksipohjan ja suolapähkinäkerroksen päälle, levitä nopeasti ennen kuin seos jämähtää.

Sulata suklaa vesihauteessa ja valuta suklaasta raitoja kakun päälle tai rouhi vaan suklaasta rouhetta kakun pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Snickers-kakun kuva lainattu Pastanjauhannasta.

Vaikka sää ei suosi, niin seura onneksi suosii aina. Harvoin on yhtä takuuvarmasti mukavaa kuin ruokabloggariseurassa. Kiitos siis vielä kertaalleen minultakin kaikille mukana olleille!

Munakoisocurry

Keittojen ja pataruokien lisäksi talvella maistuvat mausteisemmat pöperöt, joissa mausteet tuovat ruokaan ja oloon lämpöä. Olen vähän huono kehittelemään omasta päästä mitään wokkia kummempaa, ja kun vielä kanssaeläjä ei niin etnisemmistä makumaailmoista perusta, tulee aika harvoin kokattua vaikkapa intialaisvaikutteista ruokaa. Se syödään ravintolassa.

Kulinaarimurulassa oli kuitenkin tehty currya munakoisosta ja resepti jäi mieleen kummittelemaan, joten tilasin luomuruokapiiristä munakoison ja tein currya minäkin. Paitsi että jouduin soveltamaan lähikaupan valikoimien ollessa sillä kertaa rajalliset.

Munakoisocurry

(2 annosta)

1 pienehkö munakoiso (noin 300 grammaa)

Parin sentin pätkä inkivääriä

1 punainen chili

2-3 kynttä valkosipulia

1 banaanishalottisipuli

1 sitruunaruoho

Kurkumaa

Chilijauhetta

0,5 ruokalusikallista (ruskeaa) ruokosokeria

1 ruokalusikallinen kalakastiketta

Tölkki kookosmaitoa (2 dl)

Puoli kookosmaitotölkillistä vettä

Tuoretta korianteria

Halkaise chili ja poista siitä siemenet. Silppua chili pieneksi.

Kuori valkosipulinkynnet ja inkivääri. Silppua myöskin ne.

Paloittele myös sitruunaruoho.

Laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sitruunaruoho blenderiin tai mortteliin. Minulla ei ollut sitruunaruohoa, joten raastoin sen sijaan yhden limen kuoren ja puristin puolikkaasta limestä mehut tähän sekaan. Surauta blenderillä karkeaksi tahnaksi tai nuiji jonkinlaiseksi tahnaksi morttelissa. Suosittelen blenderiä, mutta kävi se morttelissakin.

Halkaise munakoiso pituussuunnassa ja sitten vielä puolikkaat halki, myös pituussuunnassa. Leikkaa suht ronskeiksi palasiksi. Pilko myös banaanishalotti, jos on. Ei ollut, käytin tavallista keltasipulia.

Sekoita kurkumaa ja chilijauhetta keskenään. Paitsi ettei minulla luuloistani huolimatta ollutkaan kurkumaa, joten pistin juustokuminaa ja chilijauhetta. Pyörittele munakoisopalat mausteseoksessa.

 Lorota pannulle öljyä ja kuumenna se. Ruskista munakoisopalat pannulla pikaisesti ja siirrä syrjään odottamaan.

Lisää pannulle hieman öljyä ja paistele aiemmin tekemääsi maustetahnaa siinä tovi.

Lisää pannulle myös sipuli sekä sokeri. Sekoittele ja anna paistua muutama minuutti.

Seuraavaksi lisää pannulle munakoisopalat, kalakastike, kookosmaito ja vesi. Sekoita hyvin ja anna kiehahtaa. Minä puristin tässä vaiheessa joukkoon myös sen limen toisen puolikkaan mehut.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Tarkista ruoan suolatilanne ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla. Sitäkään ei ollut, joten tumpsautin jauhettua korianteria hieman pannulle jo aikaisemmassa vaiheessa.

Tarjoile munakoisocurry riisin kanssa.

Minä tein pienen annoksen, joten laitoin vain yhden kookosmaitopurkin. Jos teet neljän hengen annoksen, laita toiset 2 desilitraa nestettä kookoskerman olomuodossa. Lopputulos on Jaanan mukaan muhevampi, ja näin takuulla on.

Ainesosien pienestä muokkauksesta huolimatta tämä oli lämmittävää, mausteisen mukavaa talviruokaa, jota voin suositella testaamaan.

Kikhernepihvit

Kutsuimme uuden vuoden aatoksi ystäviä istumaan luoksemme iltaa, ja vapaapäivän turvin ajattelin kerrankin valmistaa syötäväksi jotain hieman ruokaisampaa eikä naposteluhenkistä tarjottavaa. Mielessä häilyi aiemmin erinomaisesti onnistunut pulled pork, jonka toisinnosta mieskin oli haaveillut jo useampaan otteeseen. Sitä siis!

Possun kaveriksi tein samoja sämpylöitä kuin edelliselläkin kerralla, ja resepti toimi jälleen loistavasti. Kohoamisongelmista ei ollut tietoakaan, kun taikina vyöryi taikinakulhosta ylitse. Myös barbeque-soosin keittelin samalla reseptillä. Tein tarjolle myös coleslaw'ta.

Tarjolle piti kuitenkin saada myös jotain kasvisversiota, jotta possuttomatkin juhlijat saisivat sämpylöilleen täytettä. Tovin netissä reseptejä selailtuani päädyin simppeliin mutta tarkoitukseen oikein sopivalta vaikuttavaan Teresa Välimäen kikhernepihvireseptiin.

Kikhernepihvit

2 purkillista käyttövalmiita kikherneitä

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

1 kananmuna

Noin desilitra korppujauhoja

Mehut yhdestä sitruunasta

Öljyä

Suolaa, mustapippuria, ripaus cayennepippuria

(Tuoretta persiljaa tai korianteria)

Laita kikherneet, pari ruokalusikallista öljyä ja sitruunan mehu kulhoon, jos soseutat sauvasekoittimella tai blenderiin, jos käytät sitä. Soseuta pehmeäksi tahnaksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi.

Kuullota halutessasi  sipulit öljytilkassa pannulla pehmeäksi tai lisää suoraan kikhernemassan sekaan.

Sekoita kikhernemassa, sipulisilppu, kananmuna, korppujauho ja mausteet.

Muotoile massasta pienehköjä pihvejä, sillä taikina on aika murenevaista, joten isommilla on vaikeuksia pysyä koossa paistettaessa.

Paista pihvit pannulla öljyssä miedolla lämmöllä molemminpuolin kypsiksi. Tai jos haluat välttää rasvan imeytymistä pihveihin, voit tietysti kypsentää ne myös uunissa!

Kikhernepihvit olivat maultaan mietoja, mutta silti meheviä. Rakenne tosiaan oli murenevainen, joten paistettaessa kääntövaiheessa piti olla varovainen. Uunituksessa tämä ongelma vähenisi, kun pihvejä ei tarvitsisi käännellä kypsennyksen aikana.

Pihvit sopivat hyvin sämpylän väliin, mutta varmasti myös muillakin tavoin kasvispihveinä nautittaviksi. Tästäpä siis käyttöön hyvä ja helppo resepti, jos vaikka joku on luvannut tänä vuonna syödä enemmän kasvisruokaa!

Herkkuleipä

Olen viime aikoina hurahtanut avokadoon, kuten varmaan aika moni muukin avokadopastan ansiosta. Pastan lisäksi olen laittanut avokadoa evässalaattiin ja leivälle. Tämän hetken suosikki-iltapala-, välipala- tai aamupalaleipä sisältääkin siis avokadoa!

Herkkuleipä

Pala ruisleipää

Avokadoöljyä tai oliiviöljyä

Puolikas kypsä avokado

Mustapippuria

Pecorinoa tai parmesania lastuina

Paahda ruisleipä.

Lorota ruisleivälle öljyä.

Kaavi kypsästä avokadon puolikkaasta sisukset leivälle tai leikkaa siivuiksi ja asettele leivälle ne.

Rouhi avokadon päälle mustapippuria myllystä.

Vuole pecorinosta tai parmesanista lastuja leivän päälle.

Herkuttele!

Avokadojen syömisen ainoa hankaluus on löytää juuri se täydellisen kypsä yksilö. Aina kaupan valmis syötäväksi -avokadotkaan eivät ole oikeasti optimaalisessa syömäkypsyydessään ja raakojen kypsytys kotona tietysti vaatii pientä kärsivällisyyttä. Mutta lopputulema palkitsee, nam.

Lähes aito avokadopasta

Safkaa-kirjasta löytyvä avokadopastan resepti on noussut aivan uskomattomaan kiitoon niin ruokablogipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Työpaikkojen lounaspöydissä puhutaan siitä, kuka on jo kokeillut ja ketkä aikovat tehdä sitä mahdollisimman pian. Useat ruokabloggarit ovat hehkuttaneet pastaa omissa blogeissaan.

Eihän tällaista reseptiä vaan voi ohittaa, pakko on myös kokeilla itse. Perjantaipastaksi päätyi siis tällä kertaa avokadopasta. Tosin ihan aito avokadopasta tämä ei ollut, sillä kaupan valikoimien vuoksi omasta pastastani jäivät uupumaan reseptinmukaiset lehtipersilja ja pecorino. Avokadokin olisi voinut olla vielä kypsempi!

Avokadopasta

(yhdelle)

Puolikas valkosipulinkynsi tai pieni kokonainen kynsi

Neljäsosa chilistä

Puolikkaan limetin mehu tai pienen kokonaisen limetin mehut

1 kypsä avokado

0,25 desilitraa oliiviöljyä

Kourallinen tuoretta basilikaa

(Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa)

1 desilitra yhteensä raastettua pecorinoa ja parmesania

Suolaa, mustapippuria

Noin 250 grammaa spagettia

Tee kastike samaan tarjoilukulhoon taikka syvälle lautaselle, josta tarjoat pastan.


Pilko valkosipuli ja chili.


Purista joukkoon mehut limetistä.


Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Leikkaa sisukset veitsellä kuutioiksi ja koverra sitten lusikan avulla sisukset kulhoon/lautaselle.


Silppua yrtit ja lisää muiden ainesten joukkoon.


Raasta juusto(t) ja laita nekin kulhoon.


Lisää öljy, suolaa ja pippuria. Sekoita.


Maista kastikeaineksia. Suolaa tulee olla riittävästi, tai muuten lopputuloksesta saattaa tulla kovinkin mauton.


Keitä spagetit hyvin suolatussa vedessä.

Ota talteen vajaa puoli desilitraa keitinvettä ja sekoita se kastikkeen joukkoon.


Valuta pasta ja sekoita kulhossa/lautasella kastikkeen kanssa hyvin sekaisin.

Raasta vielä päälle parmesania ja rouhi mustapippuria myllystä ja nauti!

Pasta oli hyvää, ja maistui aika eriltä, kuin olisin ainesosalistan perusteella osannut kuvitella. Varmasti testaan tätä vielä toistekin niin, että kaikki ainekset ovat alkuperäisen reseptin mukaisia.

Testatkaa siis ihmeessä. Avokado ei tosiaan maistu tässä varsinaisesti avokadolta, vaan tuo ruokaan pehmeyttä. Oikein mainio kasvispasta!

Sienigratinoidut perunat

Kulinaarimurula pisti elokuun ruokahaasteen aiheeksi sienet, nuo ihanat loppukesän ja alkusyksyn herkut! Pitkästä aikaa päätin itsekin osallistua haasteeseen ja kokkailin parikin sienijuttua jo aiemmin tässä kuussa. Flunssa ja lomareissut kuitenkin meinasivat kiilata haasteeseen osallistumisen edelle, mutta onneksi ehdin vielä viime hetkellä naputtelemaan reseptin blogiin tänään ja osallistumaan haasteeseen!

Selailin inspiraation toivossa Hesarin ruokasivuja, ja bongasin sieltä kivan gratinoitujen varhaisperunoiden reseptin. Kokeilin tätä, ja totesin oivalliseksi.

Sienigratinoidut perunat

Puolisen kiloa perunoita (uudet potut sopivat mainiosti!)

Noin 150 grammaa kantarelleja, pari isohkoa herkkusientä

Puolikas keskikokoisesta sipulista

1 kynsi valkosipulia

Juustoraastetta (mieluiten parmesan, muutkin käy)

Oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Huuhtele ja jynssää perunat syömäkuntoisiksi. Älä kuori, jos ei ole pakko.

Keitä perunat suolatussa vedessä kypsähköiksi, mutta vielä napakoiksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Puhdista sienet. Pilko pieneksi. Silppua myös sipuli.

Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sieniä ja sipulia, kunnes neste haihtuu sienistä ja sipuli pehmenee.

Raasta juusto. Luulin, että minulla oli parmesania, mutta ei ollutkaan, joten jouduin korvaamaan goudalla.

Kuori ja silppua valkosipuli.

Sekoita kulhossa keskenään sieni-sipuliseos, valkosipuli ja juustoraaste. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada sekaan myös oliiviöljyä, se sitoo seoksen.

Puolita perunat, aseta ne uunivuokaan ja nostele puolikkaiden päälle sieni-sipuli-juustoseosta.

Gratinoi perunoita uunissa, kunnes seos saa väriä ja perunat ovat lämpimiä.

Tarjoile gratinoidut perunat vaikkapa lihan lisukkeena. Itselläni kaverina oli lehtipihviä, joka kyllä jäi maussa herkullisten perunoiden varjoon.

Salaatteja tapas-pöytään

Jatkoa tapas-aiheiselle postaukselle seuraa tässä. Sisällytin tapas-tarjoiluihin myös pari salaattia, joista toista voisi kyllä kutsua myös vaikka marinoiduiksi kikherneiksi, sillä se ei ollut erityisen salaattinen. Kirsikka-halloumisalaatti taas tuli todettua hyväksi viime kesänä, eri juustovaihtoehdoilla kokeiltunakin.

Sitruksinen kikherne-salaatti

(reseptivinkki Ahmija-blogista)

1 tölkki/tetra esikäsiteltyjä kikherneitä

Noin 2 ruokalusikallista appelsiinimehua

Sitruunan kuori ja mehut puolikkaasta

Noin ruokalusikallinen valkoviinietikkaa

Suolaa

Juustokuminaa

Mustapippuria

Hunajaa

Purjoa, kevätsipulia tai punasipulia

Vihreä omena

Ahmija-blogissa kikherneitä oli määrällisesti runsaammin kuin minulla, joten vähensin muidenkin ainesten määrää. Tähän laittamani ovat arvioita, sillä en mittaillut kovin tarkasti ja marinadia tuli silti melko reilusti.

Raasta sitruunan kuori pieneen kulhoon, jossa voit sekoittaa marinadin. Purista puolikkaasta sitruunasta mehut. Lisää joukkoon appelsiinimehu, valkoviinietikka, luraus hunajaa, tömpsäys juustokuminaa ja muutamat kierrokset suolaa sekä mustapippuria myllystä. Sekoita.

Silppua sipuli. Käytin itse punasipulia, koska kaupassa ei sattunut olemaan kevätsipulia. Purjo toiminee myös. Pilko myös omena pieniksi paloiksi.

Sekoita marinadi kikherneiden, sipulin ja omenan kanssa. Anna maustua joko huoneenlämmössä (jos olet itse keittänyt kikherneet, tällöin ne viiletessään imevät marinadista makua itseensä vielä paremmin) tai jääkaapissa.

Kikherneitä tulee käytettyä ihan liian harvoin, sillä vaikka pidän niistä, en oikeen ole oppinut käyttämään niitä monipuolisesti. Tässä oli yksi kiva tapa laittaa kikherneitä tarjolle ja sopi mielestäni myös oikein kivasti tapas-pöytäänkin.

Kirsikka-halloumisalaatti

Runsaasti erilaisia salaatteja (esim. punamangoldi, lollo rosso, rucola, jääsalaatti)

1 litra kirsikoita

2 pakettia halloumia

(Saksanpähkinöitä)

Oliiviöljyä

Balsamicoa

Sitruunamehua

Viipaloi halloumi ja paista viipaleisiin pannulla nätti pinta. Palastele suupaloiksi.

Huuhtele salaatit ja revi ne tarjoiluastiaan suupaloiksi.

Poista kirsikoista kannat ja kivet. Itse leikkasin kirsikan kahtia, jolloin kivi lähti melko helposti irti ja samalla kirsikat puolittuivat salaattia varten.

Asettele kirsikat ja halloumit salaattipedin päälle.

Jos haluat laittaa pähkinöitä, paahda niitä hetki kuumalla, kuivalla pannulla ja ripottele ne sitten salaattiin. Jätin itse pähkinät tällä kertaa pois pähkinäallergisten vieraiden vuoksi.

Sekoita lorauksista sitruunamehua, öljyä ja balsamicoa kastike salaatille. Valuta kastiketta salaatille.

 Ennen viime kesää ja tämän salaatin versiota kokeilua en jotenkin ollenkaan osannut ajatella kirsikoita salaatissa, vaikka ei kai tuo mikään ihme ole, että ne toimivat suolaisen juuston makuparina hyvin. Tämä salaatti on ihanan yksinkertainen, silti jotenkin sopivalla tavalla vähän erilainen ja tietysti maistuu hyvältä. Ihana kesäsalaatti!

Arkinen fetasalaatti

Otsikon mukaisesti fetasalaatti on meidän keittiössä arkiruokaa. Sitä tehdään tosi usein lisukkeeksi, kun lautaselle on päätymässä vaikkapa jauhelihapihvejä. Fetan, punasipulin ja muiden salaattitarpeiden yhtälö on sopivasti rapea, raikas ja vähän suolainen. Ja tietenkin salaatti on myös helppo ja nopea valmistaa.

Fetasalaatti
(3-4 lisukeannosta)

Pussillinen/ruukullinen jääsalaattia
1/3 tuorekurkusta
1 pieni punainen paprika (tai puolikas isommasta)
1 punasipuli
Noin 150 grammaa fetaa (tai fetankaltaista salaattijuustoa)

Huuhtele, kuivaa ja revi salaatti kulhoon.

Pilko tuorekurkusta ja paprikasta mieltymyksesi mukaisia palasia.

Kuori punasipuli, halkaise se ja leikkaa sitten puolikkaista ohuita siivuja, jotka voit vielä repiä pienemmiksi suikaleiksi sipulin kerrosten mukaan.

Nostele kulhossa sekaisin salaatti, kurkku, paprika ja sipuli.

Murustele feta salaattiin päällimmäiseksi.

Fetasalaatti toimitti lisukkeen virkaa tänään karitsanjauhelihasta tehdyille pihveille. Vaikka fetasalaatti onkin meillä vakiolisukkeen roolissa, toimi tällä kertaa lautaselle päätynyt yhdistelmä perusruokaa paremmin.

Karitsanjauhelihapihvit tein yksinkertaisesti sekoittamalla noin 400 grammaa jauhelihaa, yhden silputun pienen keltasipulin, yhden silputun valkosipulinkynnen, yhden kananmunan sekä mausteet (suola, mustapippuri, ripaus paprikajauhetta) keskenään. Taputtelin taikinan pihveiksi ja paistoin voi-oliiviöljyseoksessa kypsiksi. Yksinkertaista ja niin hyvää!

Arkiruokaa täytyy sietää vielä muutama päivä, mutta maanantaina suuntaamme talvilomailemaan toivottavasti lämpimälle ja aurinkoiselle Gran Canarialle. Sieltä siis raporttia tuonnempana!

Sitruunainen vuohenjuustopasta

Arki-iltaisin kokkaukseen ei riitä hirveästi aikaa eikä energiaa, vaan ruokien pitää olla mielellään helposti ja nopeasti lautaselle päätyvää sorttia. Usein meillä arkisin syödäänkin salaatteja tai lihaa ja jotakin nopeaa kasvislisuketta. Tänään päätin kuitenkin nähdä edes hieman vaivaa, vaikka aikaa tämäkään resepti ei kyllä hurjasti vaatinut.

Bongasin sitruunaisen vuohenjuustopastan Glorian ruuan ja viinin uusimmasta numerosta ja se houkutteli heti kokeilemaan. Nyt kun viikonlopulta oli jäänyt yli sekä vuohenjuustoa että puolikas sitruuna, oli aivan pakko tarttua toimeen ihan vaan jo jämienkin tuhoamismielessä! Laitan tähän määrät kuten itse tein, yhdelle hengelle.

Sitruunainen vuohenjuuustopasta
(GRV 2/2012)

Täysjyväistä spelttispagettia
Puolikas sitruuna
1-2 kynttä valkosipulia (laitoin 2, oli ehkä liikaa)
Oliiviöljyä
Noin desilitra kermaa
Noin 60 grammaa vuohenjuustoa
Pieni kourallinen pinjansiemeniä
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Keitä pasta suolatussa vedessä.

Tee kastike pastan kypsyessä.

Pese sitruuna.

Kuori ja hienonna valkosipuli.

Paahda pinjansiemeniä pannussa, kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki.

Lisää pannulle kerma. Raasta joukkoon sitruunankuori ja purista sitruunasta mehut.

Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen.

Siirrä pasta lautaselle, murustele päälle vuohenjuusto ja ripottele pinjansiemenet. Rouhaise vielä vähän mustapippuria koko komeuden päällimmäiseksi ja nauti.

Pasta oli herkullinen! Valmistus tapahtui nopeasti ja näppärästi mutta maut olivat silti perusarkiruokaa hienommat. Valkosipuli maistui tähän kokonaisuuteen nähden ihan hitusen liikaa ja taisin laittaa pinjansiemeniäkin turhan ronskilla kädellä, mutta olin silti oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrassaan nam!

Mureketta joulupöytään

Jouluaattona saimme ruokapöytämme ääreen myös äitini, veljeni ja veljen vaimon. Joulun antimet koostuivat pääasiassa tutuista ja turvallisista tarjottavista, kuten luomuporsaan kinkusta, porttermarinoidusta hirvestä, laatikoista ja hernetuuvingista.

Kasvissyöjää ajatellen halusin kuitenkin tekaista tarjolle myös jotain kinkun sijaan nautittavaksi. Olin ennen joulua surffaillut erilaisten kasvispihvi ja -murekereseptien perässä pitkin internetiä ja lopulta päätin kokeilla Chocochilistä löytämääni pähkinäistä kikhernemureketta.

Pähkinäinen kikhernemureke

1 tölkillinen käyttövalmiita kikherneitä
Noin 75 grammaa cashewpähkinöitä
Noin 100 grammaa raakaa perunaa
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista garam masala -mausteseosta
0,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

Hienonna pähkinät yleiskoneessa tai sauvasekoittimella.

Huuhtele ja valuta kikherneet.

Lisää pähkinöiden joukkoon kikherneet, pilkotut sipulit, valkosipulit ja perunat. Jauha tai surruuta tasaisehkoksi massaksi.

Lisää seuraavaksi massaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet. Sekoita tasaiseksi.

Lopuksi lisää massaan myös öljy.

Vuoraa esimerkiksi leipävuoka tai muu suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Levitä murekemassa vuokaan ja tasoita pinta.

Paista mureketta 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin tunti. Voit kokeilla massan kypsyyttä samaan tapaan kuin kakkupohjankin kanssa; jos murekkeeseen tökätty tikku tuntuu kostealta, jatka vielä paistamista.

Mureke ei ulkonäöllään päässyt koreilemaan ja oli koostumukseltaan ehkä vähän kuivakkaa, mutta maku oli ihan mukava. Joskin ei ehkä hirveän jouluinen. Kivan kastikkeen kanssa tämä toimisi varmasti vielä paremmin!

Leivinjauhe, mausteet ja öljy eivät olleet luomua, mutta muuten murekkeen ainekset olivat.

Valkosipulinen tomaattipasta

Pastanhimo iski ja teki mieli kokeilla Italian reissun muisteluhengessä jotakin tomaattista kastiketta sille kaveriksi. Italiassa kun tuli taas kerran todettua se että joskus yksinkertainen voi olla parasta. Se ajatus mielessäni lähdin ruokaa koostamaan.

Valkosipulinen tomaattipasta
(yhdelle)

Spagettia
Kirsikka- tai miniluumutomaatteja (noin puoli rasiallista)
Oliiviöljyä
4-5 kynttä valkosipulia
(Muutama tumma oliivi)
Tuoreita yrttejä (esim. basilika, rucola, timjami)
Suolaa, mustapippuria

Laita pastaa varten kattilaan vettä kiehumaan, hipsauta sekaan vähän suolaa ja pieni loraus öljyä. Keitä spagetti paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Minulla oli tällä kertaa luomuspelttispagettia.

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa/viipaloi ne.

Halkaise kirsikkatomaatit kahtia tai jaa miniluumutomaatit neljään osaan.

Silppua yrtit.

Poista oliiveista kivet ja silppua oliivit.

Lorauta pannulle reilusti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki. Lisää tomaatit ja anna muhia. Kun tomaatit alkavat kypsyä, painele kauhalla niiden rakennetta hieman rikki jotta saat vähän kastikemaisemman koostumuksen ruokaan. Lisää joukkoon oliivit.

Kun spagetti alkaa olla kypsää, lisää kastikepannulle vielä yrtit ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää vielä halutessasi muutama tomaatti, jos haluat purutuntumaisiakin tomaatteja pastasi joukkoon.

Kaada spagetista keitinvesi pois, lorauta sekaan vähän öljyä ja sotke sitten kastike ja spagetti keskenään sekaisin.

Koristele annos halutessasi vielä tuoreella basilikalla ja jos juustoa kaipaat, niin raasta päälle parmesania. Myös pippuria voi vielä rouhaista valmiin annoksen päälle.

Ei tämä nyt tietenkään samalta maistunut kuin Italiassa mutta hyvältä kuitenkin. Valkosipulin määrää olisi voinut vielä ronskisti lisätä, nyt se ei tullut esiin niin vallitsevana kuin olin kuvitellut.

Munakoiso-vuohenjuustotornit

Kesälomani vetelee viimeistä viikkoaan ja tuntuu siltä että muualla on tullut oltua enemmän kuin kotona, vaikka totuus on varmaan melko fifti-sixti. Ei ole hirveästi kotona kokkailtu.

Onneksi juhannuksen mökkisapuskoista jäi silloin osa bloggaamatta ja sieltäpä kaivelin nyt esiin tämän tyytyväistä hyminää ruokailijoissa saavuttaneen simppelin herkun, jonka bongasin ennen juhannusta ihanan Pitkän blogista.

Munakoiso-vuohenjuustotornit

Munakoiso
Paketillinen vuohenjuustoa
Tomaattia
Suolaa, mustapippuria
Öljyä

Leikkaa munakoiso kiekoiksi ja itketä ne halutessasi.

Viipaloi myös vuohenjuusto valmiiksi odottamaan, samoin viipaloi tomaatti.

Kuumenna paistinpannu ja laita sille runsaasti öljyä.

Paista munakoisokiekkoja runsaassa öljyssä niin että rusehtuvat molemmin puolin ja imevät itseensä öljyä. Munakoiso on varsinainen öljysieppo, joten öljyä joutuu lisäämään paiston aikana melko varmasti.

Nosta munakoisot pannulta, lisää päälle viipale vuohenjuustoa sekä tomaattia ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Meillä näitä tarjoiltiin grillattujen juttujen lisukkeena juhannuspöydässä ja hyvin upposi. Kun kerran vielä kesäsäät hellivät ja lomaakin on joillakin onnekkailla enemmän jäljellä kuin kulunut, suositan kokeilemaan tätä vaikka sitten niiden grilliherkkujenne lisukkeena!

Suolaista kasvispannukakkua

Minä olen suolaisten piirakoiden ystävä ja teen niitä usein tarjolle myös kekkereihin. Niin tälläkin kertaa, mutta lihaisan kinkku-pekonipiirakan vaihtoehdoksi piti keksiä jotain kasvissyöjillekin. Ideaköyhän pääni pelasti ihana Pitkä Kädenvääntöä-blogistaan löytyneellä suolaisen kasvispannukakun reseptillä.

Kasvispannari
(uunipellillinen)

Taikina:
4 kananmunaa
8 desilitraa maitoa
4,5 desilitraa jauhoja (käytin luomugrahamia)
1 teelusikallinen suolaa
2 ruokalusikallista öljyä

Täytteet:
1 purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja
1 punasipuli
3 (pientä) kynttä valkosipulia
Vihreää pestoa
2 mozzarellapalloa

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää munien joukkoon 4 desilitraa maitoa ja sekoita.

Vatkaa muna-maitoseoksen joukkoon jauhot hiljalleen, koko ajan sekoittaen.

Sekoita lopuksi joukkoon myös loput 4 desilitraa maitoa sekä öljy ja suola.

Anna taikinan turvota 30 minuuttia ja valmistele sillä aikaa täytteet.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Silppua aurinkokuivatut tomaatit pieneksi.

Kuori sipuli. Minä leikkasin sipulin kahteen osaan ja sen jälkeen molemmat puolikkaat puolirenkaiksi, joista erottelin käsin kerrokset suikaleiksi.

Kuori ja silppua pieneksi silpuksi myös valkosipulinkynnet.

Leikkaa mozzarellapallot pienehköiksi kuutioiksi.

Kaada turvonnut pannukakkutaikina leivinpaperoidulle uunipellille.

Ripottele taikinan joukkoon suhteellisen tasaisesti pestosta nokareita sekä muut täytteet.

Paista 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

Pannukakku toimi oikein mainiosti lihaisen piirakan korvikkeena. Pitkän käyttämä fetajuusto olisi varmasti sopinut tähän paremmin makunsa puolesta kuin mozzarella, mutta koska minulla oli fetaa jo salaatissa niin laitoin tähän mozzarellaa. Maku jäi juuston osalta hieman pliisuksi. Seuraavalla kerralla kokeilen siis fetalla tai vaikka sinihomejuustolla.

Muuten tämä oli oikein kiva löytö ja lisä suolaisten tarjottavien kirjoon. Pannari on helppo tehdä ja täytteitä voi varioida melko loputtomasti. Suosittelen!