Barcelona

Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Espanjaan, ihanaiseen Barcelonaan. Vuokrasimme sieltä asunnon miehen ja kaveripariskunnan kanssa, ja tämä ratkaisu oli kyllä porukkareissaukseen varsin oivallinen. Asunnon vuokrasimme HouseTrip -sivuston kautta, ja kaikki meni hyvin. Voin siis suositella!

Majapaikkamme sijaitsi erittäin lähellä Sagrada Famíliaa ja saimmekin katsella tuota Gaudin mestariteosta sekä olohuoneemme ikkunoista, että talomme kattoterassilta. Sisälle asti emme Sagrada Famíliaan tällä kertaa päässeet, mutta vaikuttava rakennus se oli, niin päivällä kuin iltavalaistuksessaankin!

Sijainti oli varsin toimiva. Metrolla ja bussilla pääsi kulkemaan erittäin kätevästi kaikkialle. Julkisilla liikkumiseen kätevin ja edullisin on T10-kortti, joka maksoi hitusen vajaat 10 euroa. Yksittäinen matka tulee siis T-kortilla huomattavasti edullisemmaksi, kuin kertalippuja (noin 2 e kpl) ostellen. Metroa kannattaa Barcelonassa käyttää, verkosto on laaja ja toimiva.

Söimme useampana iltana majapaikan lähistöllä, koska olimme monesti päivän touhuista jo sen verran väsähtäneitä, ettemme jaksaneet lähteä mihinkään kauemmas seikkailemaan. Ison turistinähtävyyden likeltä löytyy tietysti jos jonkinlaista ruokapaikkaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Reissun surkein ateriakin tuli nautittua lähiseudulla; saimme "ravintolasta" pakastepizzaa, joka oli keskeltä osin vielä kylmää. Hyi että. Tällä kertaa "istuu tuolla paikallisiakin" -valintaperuste meni siis mönkään, olisi pitänyt katsoa tarkemmin, että mitä he syövät vai syövätkö mitään.

Onneksi lähinurkilta sai myös oikein maistuvaa pizzaa! La Piazzenza (Avinguda de Gaudi 27-29) tarjoili varsin kelvon Gaudi Specialin, ja ystävien ottamat kasvistäytteiset calzonet keräsivät myös runsaasti kehuja.

Saimme muutaman ravintolavinkin myös asuntomme vuokraajilta. He eivät omien sanojensa mukaan pidä turistien huijaamisesta, joten suosittelevat vain paikkoja, jotka ovat itse hyviksi ja hinta-laatu-suhteeltaan toimiviksi todenneet. Eräs näistä paikoista oli Los Bellota -niminen pieni kiva ravintola (Carrer de la Marina 298), joka tarjoili espanjalaista ruokaa. Oma pääruokani sisälsi muhiteltua lammasta perunan ja leivän kera.

Ensimmäisen lounaamme söimme Cervecería Zamfrà Gaudissa (Carrer de València 443), jossa taisimmekin olla suunnilleen ainoat ei-paikalliset asiakkaat. Erityisesti paikan kasvispaella sai kehuja reissuseurueen jäseneltä.

Reissun viimeinen ateria syötiin La Cúpulassa (Carrer de Sicília 255). Ravintola on hotellin yhteydessä, mutta palveli myöhäisenä maanantai-iltana kuitenkin oikein mainiosti myös meitä ulkopuolisia asiakkaita. Ylhäällä olevassa kuvassa on miehen alkupala, foie gras -terriini, jota mies söi uteliaalla ruokahalulla.

Oma alkupalani oli tavallisempi vuohenjuustosalaatti, mutta oikein kelvollinen lajissaan sekin. Harvemmin vuohenjuustosta kyllä pahaa saakaan...

Pääruoaksi omalle lautaselleni päätyi sienirisotto. Tässä maku ja annoskoko olivat kohdallaan, mutta osa seurueemme pääruokavalinnoista oli kyllä melko fine dining -kokoa. Onneksi tulimme ottaneeksi alkupalat, koska olimme nälkäisiä!

Jälkkäriksi söimme panna cottaa, joka tarjoiltiin erityiskivoilta jälkkärilautasilta. Erinomainen jälkiruoka oli hyvä päätös reissun ruokailuille. Olisin voinut lusikoida tätä vaikka kuinka paljon!

Ylitin itseni, ja uskaltauduin kaapelikärryn, Transbordador Aérin kyytiin. Maisemat korkealta yli kaupungin olivat kyllä sen arvoiset. Kaapelikärryllä pääsee Barcelonetasta Montjuïcille. Montjuïcilla voi jatkaa maisemien katselua, tutustua erilaisiin puutarhoihin ja vuoden 1992 kesäolympialaisten tapahtumapaikkoihin. Aikaa kiertelyyn kannattaa varata, meillä sitä ei ollut tarpeeksi.

Teimme klassisen mokan ja söimme lounasta kaapelikärrypysäkin läheisessä maisemaravintolassa. Tietäähän sen, ettei tuollaisten paikkojen ole pakko pitää tasoa kovinkaan korkealla, kun asiakkaita riittää muutenkin. Ei paellassani varsinaisesti mitään vikaakaan ollut - veikkaan sen vaan olevan parempaa monissa muissa ravintoloissa.

Salaattiakin tuli syötyä, koska kuuma sää ei erityisesti houkuttele syömään kovin raskaasti. Valitettavasti en ottanut ylös ravintolan nimeä, jossa tämän vuohenjuustoisen ja ilmakuivatulla ankalla ryyditetyn oikein maittavan salaatin söin. Sijainti oli kuitenkin suhteellisen lähellä Placa de Catalunyan suihkulähteitä.

Vaikka elokuu on Barcelonassa kuumaa aikaa yleensäkin, olivat +36 asteen lämpötilat jo hieman poikkeukselliset. Barcelonetan rannoilla tulikin kuulutuksia, joissa kerrottiin helleaallon vaaroista, varoiteltiin juomasta liikaa alkoholia tai syömästä liian tukevasti. Rannalla kulkee taukoamatta huutelevia juomakauppiaita, joilta voi ostaa niin vettä, limsaa, olutta kuin mojitojakin. Yhdet rantsumojitot joimme helteen vaaroja uhmaten!

Reissun parhaat mojitot tuli nautittua kuitenkin Sitgesissä. Ei kylläkään rannalla, vaan eräässä vanhan kaupungin kuppilassa, jonka senkään nimeä en tietenkään tajunnut mojiton huumassa tallentaa mihinkään. Sitges on rantakaupunki alle tunnin junamatkan päässä Barcelonasta, ja kuuluisa muun muassa homoystävällisyydestään.

Meitä kiinnostivat erityisen hyviksi kehutut rannat, emmekä pettyneet. Uidessa tuntui kuin olisi ollut keskellä kultahippusia, niin ihana hiekkapohja meressä täällä oli! Intouduimme leikkimään ranta-aalloissa kuin pahaiset pikkukakarat ja nautimme auringosta täysillä.

Sitgesistä junalla palatessamme päädyimme rupattelemaan erään nuoren miehen kanssa, joka oli juuri palannut lomamatkaltaan Suomesta. Oli kiva nähdä, miten joku voi olla niin innoissaan Helsingistä ja Raisiosta (!), kun me puolestamme tietysti hehkutimme Espanjan ihanuutta. Satunnaiset kohtaamiset ihmisten kanssa ovat reissuissa kyllä yksi parhaista jutuista.

Ihmisiä oli puolestaan vähän liikaakin Festa Major de Gràciassa. Gràcian kaupunginosassa pidetään katufestarit aina elokuun puolivälin tienoilla, ja uteliaisuuttamme tietystikin suuntasimme katsomaan menoa. Emme kylläkään nauttineet, sillä varsinainen ohjelma ja katukoristeet jäivät massoissa tungeksimisen varjoon.

Nälkäisinä vaelsimme pitkin katuja etsien edes jotakin paikkaa, johon olisimme mahtuneet syömään. Päädyimme lopulta hauskaan italialaiseen ravintolaan, jonka tarjoilija ei juurikaan englantia puhunut ja yritimme saada tolkkua, mitä illan "festarimenu" oikein sisältääkään. Kala-annos paljastui mustekalaksi, mutta onneksi kaikki saivat kuitenkin mahansa lopulta täyteen. Ravintolassa kohtasimme myös ruotsalaisen miehen, joka oli kierrellyt Eurooppaa jo viikkokausia ja tuli innokkaana juttelemaan kanssamme, kun havaitsi meidän olevan skandinaaveja.

Runsaasti ihmisiä parveilee ympärillä myös La Ramblalla ja siellä sijaitsevassa eräänlaisessa kauppahallissa La Boqueriassa. Ruokaihmisenä oli pakko piipahtaa katsomaan tarjontaa, vaikkemme mitään sillä kertaa olleetkaan ostamassa mukaamme. Ihania ilmakuivattuja kinkkuja olisi ollut tarjolla!

Kuten myös tuoreita helmiä, viikunoita ja marjoja. Ollapa tämmöinen kauppapaikka kotikaupungissakin!

Eikä Espanjan reissua voine tehdä ilman tapaksia! Eräs lounaamme koostui "pikatapaksista" TapaTapa -nimisessä paikassa (Gran Vía Corts Catalana 373-385, lähellä Arenas-ostoskeskusta), jossa pöydissä on kuvalliset listat tarjolla olevista tapaksista. Oma lounaani koostui muun muassa ylläolevasta vuohenjuustosalaatista.

Pieniä chorizo-henkisiä makkaroita oli tapas-annoksessa hurjasti! Tämän olisi voinut mieluusti jakaakin jonkun toisen kanssa, sillä suolan ja rasvan määrä oli melkoinen. Lounasseurana oli kuitenkin lihaa syömätön ystäväni, joten osa makkaroista jäi valitettavasti syömättä.

Ihania valkosipulileipiä nautimme vähän samoilla nurkilla TapaTapan kanssa. Odottelimme pimeän laskeutumista, koska olimme menossa katsomaan Magic Fountainia. Söimme illallista Xop d'orissa (Avenguda del Paral.lel 204).

Valkosipulileipien lisäksi alkupalavalintoihimme kuuluivat lihaisat kroketit.

Ja perunat mukavan kipakalla kastikkeella. Näiden jälkeen alkoikin ihmetyttää, miksi yleensä edes tilasimme pääruokaa... nekin kyllä maistuivat varsin hyviltä, mutta maha ei meinannut enää vetää kaikkea tilattua ruokaa. Jälkiruokapolitiikan kuittasimmekin jälleen kerran mojitoilla. Minkäs teet, kun se vaan on yksi parhaista helledrinkeistä raikkaudessaan!

Aterian päätyttyä tallustelimme seuraamaan kiehtovaa veden, valon ja äänien show'ta Font Màgicalle. Tämä on kokemus, jota voin varauksetta suositella kaikille. Esitys vain on jotenkin valloittava ja vie mukanaan tunnelmaan. Kannattaa tosin tarkistaa esityspäivät ja ajat, sillä päivittäin suihkulähteellä ei ole näytöksiä.

Halusin reissulla päästä myös hieman tutustumaan cava-kulttuuriin, joten buukkasin meille etukäteen netin kautta tutustumisen Freixenetin cava-tilalle, joka sijaitsee Sant Sadurní d'Anoian kylässä noin tunnin junamatkan päässä Barcelonasta. Junat Vilafranca del Penedésiin tai Sant Vicent de Caldersiin pysähtyvät matkalla Sant Sadurnissa. Barcelonassa junat lähtevät Santsin asemalta, liput voi ostaa kätevästi automaatista ja reissu kustantaa 7 euroa ja risat. Tutustumiskierroksen hinta oli 6,30 euroa per henkilö, sisältäen yhden lasillisen cavaa. Freixenetiä ei voi olla huomaamatta, sillä se sijaitsee aivan rautatieaseman läheisyydessä! Se on siten helpoin kohde saavuttaa, vaikka varmasti henkilökohtaisempaa ja kiinnostavampaa kohtelua saa jollakin pienemmällä tilalla.

Esittelykierroksen saa buukattua myös englanniksi, jolloin viinikellareissa ja muualla kierrätävä opas puhuu oikein kelvollista englantia.

Kierroksella esiteltiin muun muassa maaperän vaikutusta viiniköynnösten kasvuun ja viinirypäleiden makuun. Ei liene sattumaa, että viinintuotanto keskittyy juuri Penedèsin alueelle.

Pääsimme kiertelemään viinikellareissa jalkaisin, oppaan kertoessa Freixenetin ja cavan tarinaa.

Kellareista löytyi myös vanhoja pulloja, mutta näiden sisällön opas kertoi olevan jo luultavasti kelvotonta. Hienolta seittien ja pölyn peittämät pullorivistöt silti näyttivät - mielikuvitus pääsi viinikellareissa valloilleen.

Vanhoja viinikellareita jalkaisin kierrettyämme hyppäsimme minijunaan, joka ajelutti meidät uudemman tuotantoalueen lävitse. Vauhdikkaasti kuljettikin, sillä kuski pamautti meidän jonossa viimeisenä olleen kärrymme eräässä mutkassa seinäkontaktiin saakka. Muistojen lisäksi vierailusta jäi siis hetkellisesti ihan konkreettinenkin jälki, mustelma lantiolla! Saimme kyllä asianmukaiset pahoittelut, mutta emme olisi panneet pahaksemme vaikka pientä voitelua cavalla... onneksi kierrokseen kuuluivat kuitenkin nämä maistiaiset ja maistelimme paria muutakin Freixenet-laatua, joita Suomessa ei edes myydä.

Vierailu oli ihan ookoo, joskin paljon oli ennestään jo itselleni tuttuakin asiaa. Seuraavalla kerralla suuntaisin varmasti jollekin pienemmälle ja tunnelmallisemmalle tilalle, mutta helppoudellaan tämä oli hyvä valinta, kun mukana oli kuitenkin myös niitä, joita ei viinit niin hirveästi kiinnosta.

Kaikkinensa Barcelona oli ihana, ja oli aivan mahtavaa saada edes viikko tähänkin kesään kunnon hellettä ja aurinkoa! Varpaat ja koko kroppa olivat tyytyväisiä niin rannalla, ravintolassa, kaupungilla, nähtävyyksien parissa kuin ihan vaan hengaillessakin. Viikko tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta ja niin paljon jäi tekemättä ja kokematta, joten hyvinkin voisin vielä joskus Barcelonaan palata.

Reissu jätti jälkeensä pahanlaatuisen matkakuumeen. Kotiin tullessa melkein itkuun asti ahdisti ajatus siitä, että seuraavasta reissusta ei ole mitään hajua! Matkaseurakin on vähän kortilla, joten olenkin miettinyt, voisiko seuraava reissuni ollakin aivan yksin suoritettu. Oletteko matkailleet itseksenne ja jos olette, mitä kohteita voisitte suositella?

Sienigratinoidut perunat

Kulinaarimurula pisti elokuun ruokahaasteen aiheeksi sienet, nuo ihanat loppukesän ja alkusyksyn herkut! Pitkästä aikaa päätin itsekin osallistua haasteeseen ja kokkailin parikin sienijuttua jo aiemmin tässä kuussa. Flunssa ja lomareissut kuitenkin meinasivat kiilata haasteeseen osallistumisen edelle, mutta onneksi ehdin vielä viime hetkellä naputtelemaan reseptin blogiin tänään ja osallistumaan haasteeseen!

Selailin inspiraation toivossa Hesarin ruokasivuja, ja bongasin sieltä kivan gratinoitujen varhaisperunoiden reseptin. Kokeilin tätä, ja totesin oivalliseksi.

Sienigratinoidut perunat

Puolisen kiloa perunoita (uudet potut sopivat mainiosti!)

Noin 150 grammaa kantarelleja, pari isohkoa herkkusientä

Puolikas keskikokoisesta sipulista

1 kynsi valkosipulia

Juustoraastetta (mieluiten parmesan, muutkin käy)

Oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Huuhtele ja jynssää perunat syömäkuntoisiksi. Älä kuori, jos ei ole pakko.

Keitä perunat suolatussa vedessä kypsähköiksi, mutta vielä napakoiksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Puhdista sienet. Pilko pieneksi. Silppua myös sipuli.

Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sieniä ja sipulia, kunnes neste haihtuu sienistä ja sipuli pehmenee.

Raasta juusto. Luulin, että minulla oli parmesania, mutta ei ollutkaan, joten jouduin korvaamaan goudalla.

Kuori ja silppua valkosipuli.

Sekoita kulhossa keskenään sieni-sipuliseos, valkosipuli ja juustoraaste. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada sekaan myös oliiviöljyä, se sitoo seoksen.

Puolita perunat, aseta ne uunivuokaan ja nostele puolikkaiden päälle sieni-sipuli-juustoseosta.

Gratinoi perunoita uunissa, kunnes seos saa väriä ja perunat ovat lämpimiä.

Tarjoile gratinoidut perunat vaikkapa lihan lisukkeena. Itselläni kaverina oli lehtipihviä, joka kyllä jäi maussa herkullisten perunoiden varjoon.

Paprikatahna

Tahnat tai dipit ovat usein varsin helppotekoisia ja monikäyttöisiä. Silti niitä tulee tehtyä aika harvoin, ja aina kun jonkin tahnan saa tehtyä, toteaa sen saman, että onpa hyvää ja miksi minä en hae vaihtelua vaikkapa leivänpäällisiin tahnoista?! No, kaavoihinsa sitä niin helposti kangistua.

Tapas-pöytään kuitenkin tehtailin pariakin tahnaa, joista toinen on vanha tuttu ja erittäin hyväksi havaittu artisokkatahna. Artisokkatahnan ihanuuden toi julki Pitkä Kädenvääntöä-blogissaan, ja sen jälkeen olen levittänyt tahnan ilosanomaa omassakin blogissa.

Tarpeeksi montaa kertaa ei voi kehottaa; tehkää tätä! Kaikkialla, missä tätä olen tarjoillut, se on kerännyt kehusanoja osakseen. Kannattaa tarkistaa säilöttyjen artisokkien öljyn maku, olen huomannut, että niistä osa on valmiiksi jo melko valkosipulisia, jolloin tietysti kun tahnaan vielä lisätään valkosipulia, on lopputulos voimakkaampi, kuin jos säilöntäöljy on miedompaa. Hyvää silti, oli miedompaa tahi ärtsympää, ainakin jos ei pelkää valkosipulia siis!

Toisena tahnana tapas-pöydässä tarjoilin paprikatahnaa tai -dippiä, jonka reseptin löysin Ruokalan sivuilta.

Paprikatahna

2 punaista paprikaa

1 teelusikallinen juustokuminaa

1 kynsi valkosipulia

2 ruokalusikallista öljyä

Suolaa, mustapippuria

Halkaise paprikat kahtia ja poista niistä siemenet ja valkoiset osiot sisäpuolelta.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja aseta halkaistut paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin.

Anna paprikoiden olla uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pintaan tulee tummia täpliä, eli pieni pinnan palaminen ei siis haittaa yhtään mitään.

Ota paprikat uunista ja laita ne pussiin jäähtymään.

Paprikoiden jäähdyttyä sen verran, että niitä kärsii käsitellä sormiaan polttamatta, niistä poistetaan kuori. Pääsääntöisesti kuori lähtee ihan vetämällä irti helposti.

Sekoita sauvasekoittimella paprikoista, valkosipulista, öljystä ja mausteista tahna. Tarkista lopuksi maku, ja lisää mausteita tai öljyä tarvittaessa.

Paprikatahnakin oli kiva kokeilu. Tällä kertaa paprikat olivat aika voimakkaita maultaan, mutta onneksi tarjolla oli muitakin vahvoja makuja, ettei paprika päässyt jyräämään liiaksi.

Lihaisat tapakset

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, tarjoilin synttäreilläni heinäkuun alussa tapaksia. Jatkan nyt vielä postauksia tapas-aiheesta, sillä postaamatta on vielä muutama juttu aiheesta.

Halusin tarjolle myös lihaisia vaihtoehtoja ja tietysti ensimmäisenä mieleeni tulivat lihapullat. Tavalliset lihapullat olisivat olleet vähän tylsiä tähän tarkoitukseen, joten jotenkinhan niitä piti saada tuunata. Ja tapashengessä tuunaust tapahtui chorizolla.

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Noin 600 grammaa luomunaudanjauhelihaa

1 sipuli

Noin 100 grammaa chorizosiivuja (käytin Pirkan)

1 kananmuna

Mustapippuria, paprikajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Silppua sipuli ja chorizosiivut pieniksi palasiksi.

Nosta jauheliha kulhoon. Riko päälle kananmuna ja ripottele mausteet eli mustapippuria ja paprikajauhetta. Suolan kanssa täytyy olla varovainen, jos sitä edes lisää, sillä chorizo on suolaista.

Lisää kulhoon myös sipulisilppu ja chorizopalaset. Sekoita taikina hyvin sekaisin.

Pyörittele massasta pienehköjä tai keskikokoisia pyöryköitä.

Asettele pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskiosassa kunnes ovat kypsiä, 15-20 minuuttia.

Halutessasi voit tietysti paistaa pyörykät myös rasvassa paistinpannulla, mutta minä olin laiska ja mukavuudenhaluinen ja tein nämä uunissa, jolloin pystyin samaan aikaan tekemään muuta kokkausta.

Pullista tuli oikein hyviä, vaikka teinkin ne ilman sen erikoisempaa ohjeistusta. Chorizo toi kivasti rasvaa ja makua lihapullataikinaan ja mielestäni nämä sopivat aivan erinomaisesti tapas-pöytään.

Chorizopullien lisäksi lihaosastolla oli tarjolla Maittavat Tapakset -kirjasta napatulla ohjeella valmistettua kanaa valkosipuli-sitruunaliemessä. Ohje löytyy kirjan sivulta 223.

Sitruuna-valkosipulikana

Noin 600-700 grammaa broilerin sisäfileitä

Oliiviöljyä

1 sipuli

6 kynttä valkosipulia

2 sitruunaa

Suolaa, mustapippuria

(Silopersiljaa)

Leikkaa sisäfileet (tai muut käyttämäsi fileet) suupaloiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli.

Raasta yhden sitruunan kuori kulhoon ja purista sekaan mehu. Kuori toisen sitruunan kuoresta suikaleita ja laita ne sivuun odottamaan. Purista raasteen ja mehun joukkoon mehut myös tästä toisesta sitruunasta.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on pehmennyt, mutta ei vielä ruskistunut. Lisää pannulle myös valkosipuli ja kuullota vielä hetki.

Laita kananpalaset pannuun ja hauduta välillä sekoittaen kymmenisen minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat hieman ruskistuneet ja kana on mureaa.

Lisää pannulle sitruunamehu ja -raaste. Anna kuplia.

Irrota pannun pohjaan mahdollisesti tarttuneet nokareet lastalla, jotta saat kaiken maun mukaan kastikkeeseen.

Ota pannu levyltä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos sinulla on lehtipersiljaa, lisää sitä myös tässä vaiheessa silputtuna muutaman ruokalusikallisen verran.

Siirrä kana tarjoiluastiaan ja koristele sitruunasta kuorimillasi suikaleilla ja persiljalla.

Minä luin reseptiä huonosti ja lisäsin ne kuorisuikaleetkin pannulle, mutta eipä tuo nyt ainakaan kovin haitannut. Eikä minulla ollut sitä silopersiljaakaan, mutta mainion valkosipulinen ja sitruunainen lopputulema tästä tuli kuitenkin.

Pahan ilman, mutta hyvän tuulen piknik

Tämän kesän ruokabloggaripiknikien yllä leijuu selkeästi jokin sääkirous! Kesäkuussa Helsingin piknik jouduttiin pitämään sitätiloissa Kädenvääntöä-blogin Pitkän luona, sillä kylmä ja kostea sää ei houkutellut puistoon istumaan. Luulisi, että heinäkuun loppuun varattu piknikpäivä olisi sääolosuhteiltaan takuulla kesäisempi, mutta ei. Kyttäsimme viikko sitten keskiviikkona urakalla sääennusteita koko oululaisten ruokabloggareiden porukka, mutta pilvien liikehdintä ei ollut puolellamme, ja teimme viime hetkellä ratkaisun siirtyä piknikoimaan (Diplomi-)insinöörin keittiöön.

Keskiviikko valikoitui viikonpäiväksi, koska suurin osa muista miittiin osallistujista oli enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Kaikille sopivaa kesäviikonloppua olisikin voinut olla vaikea löytää. Niinpä omat kokkailuni piti hoitaa siten, että pystyin tekemään tarjottavat valmiiksi edellisenä iltana ja vain pikaisesti noutamaan ne kotoa töiden jälkeen, ennen piknikille siirtymistä.

Piknikin teemaksi oli näemmä sopimattakin valikoitunut leivät, sillä tarjolla oli useampia erittäin herkkuja leipäsiä! Nämä norjalaisiksi leiviksi nimetyt herkkupalat koosti ja toi tarjolle Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ihanaiset hernepestolla täytetyt ja ilmakuivatulla kinkulla koristellut leivät puolestaan kiikutti herkuteltavaksi Kotiharmi Kokkeillaan-blogista.

Ghetto Gourmetin porukka oli tehnyt vaikka mitä herkkuja! Leivän tekoasioita kesälomallaan pohtinut ja niihin ehkä vähän hurahtanutkin pariskunnan puolisko oli tehnyt erittäin mainiota patonkia, jota tarjoiltiin sen kauniimman puoliskon tekemän tapenaden kanssa. Myös superhyviä vietnamilaishenkisiä kanaleipäsiä saatiin ghettolasta, mutta niistä ei näemmä ollutkaan tallentunut kameraan yhtään otosta.

Insinööri-Pekka puolestaan tuki leipäteemaa sammicheilla, joissa oli täytteenä mm. naudan poskea.

Ghettolan porukalta pöytään ilmaantui myös kreikkalaishenkisiä lihapullia, joiden seurana tarjoiltiin takaoikealla pilkottavaa retiisitsatsikia. Näitä oli pakko ottaa lisää, yhdistelmä oli mainio!

Pastanjauhantaa toi piknikpöytään tällä kertaa ainoan salaatin, jossa yhdistyivät parsakaali, pekoni ja pähkinät. Nam!

 Kokit ja Potit -blogin Hannele oli askarrellut kurkkujen parissa. Lopputuloksena raputäytteiset kurkkukupit, joiden äärellä huokailin kekseliäisyyskateuden kourissa. Miksi ne omat kokkaukset on aina niin tylsiä muiden tekemisiin verrattuna? Onneksi blogin nimi on Peruspöperöä, niin ei pääse ketään yllättämään, jos kokkauksetkin on peruskamaa.

Suolaisten tarjottavien listaan meikäläinen siis kantoi niin perusjuttua kuin olla ja saattaa; hyväksi havaittua suolaista piirakkaa. Tällä kertaa kantarelli- ja pekonitäytteellä.

Kantarelli-pekonipiirakka

(metalliseen kertakäyttöpiirakkavuokaan sopiva satsi)

Pohja:

150 grammaa jauhoja (laitoin 100 grammaa vehnää ja 50 grammaa ruista)

85 millilitraa oliiviöljyä

Ripaus suolaa

0,4 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

1 paketti pekonia

1 purkki Pirkan säilykekantarelleja

1,3 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

1 pienehkö sipuli

Juustoraastetta (käytin goudaa)

Mustapippuria, tuoretta timjamia, suolaa

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Taputtele taikina kevyesti voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä jääkaappiin odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Pieni pekonit. Silppua sipuli.

Valuta kantarelleista säilykeliemi pois ja puristele enimmät nesteet pois, silppua pienemmäksi, jos tarvis.

Laita pekonit kylmälle pannulle ja laita levy päälle. Anna paistua, kunnes alkavat kypsyä ja päästävät rasvaa pannulle.

Lisää pekonien sekaan sipulisilppu ja sienet. Paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet, pekoni näyttää mukavan kypsältä ja sienet ovat saaneet samalla makua itseensä muista aineksista pannulla. Rouhi sekaan mustapippuria. Voit myös ripotella joukkoon lopuksi hieman tuoretta timjamia halutessasi, itse nappasin parin oksan verran parvekkeelta.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Mausta hitusella suolaa ja mustapippurilla.

Kaada pekoni-sieni-sipuliseos piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle juustoraastetta. Kaada päälle myös kerma-munaseos ja laita vielä juustoa päällimmäiseksikin.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Tein piirakasta myös miniversion, jotta pääsin tarkistamaan maun ennen tarjoilua leikkaamatta varsinaista piirakkaa rikki. Minipiiras toimi oivallisen kokoisena iltapalana!

Miitissä nähtiin myös yksi uusi tulokas, Aina nälkä -blogin Milla uskaltautui meitä treffaamaan. Tullessaan hän toi valloittavan tiramisun, jota ei voi kuin kehua. Tiramisu on muutenkin yksi suosikeistani ja Millan appelsiininen versio oli kyllä ihana. Kuten itse Millakin!

Pekan loihtima Kellerin mansikkakaakku päätyi tällä kertaa lattian sijasta pöydälle, ja pääsimme vihdoin maistelemaan tuota kovan onnen leivonnaista. Vuoden odotus palkittiin, sillä hyväähän se oli!

Kardemumma Sokerikukkasia -blogista puolestaan kantoi paikalle täydellisen juustokakun.

Minä tekaisin pikkumakeaksi tarjolle dominopalleroita, kun ne jäivät mieleeni kummittelemaan luettuani Herkun ja Koukun Jytiksen lomallejäämistarjoiluista.

Dominopallerot

2 pötköä domino-keksejä

Noin 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Noin 125 grammaa tummaa suklaata

4 ruokalusikallista likööriä (kirsikka ois hyvä, ei ollut, käytin triple seciä)

Kaakaojauhetta koristeluun

Aja keksit mössöksi tehosekoittimella. Minun blenderini ei kyennyt hallitsemaan koko keksimassaa kerralla, joten tein tämän kahdessa osassa.

Sulata suklaa.

Aja koneella tasaiseksi massaksi keksimöhnä, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja likööri. Tai totea, ettei blenderi suoriudu oikein tästäkään, kaavi massa kulhoon ja yritä parhaasi sekoittaa hommaa lastalla käsin.

Laita keksimassa jääkaappiin ainakin tunniksi. Minulla massa odotteli jääkaapissa työpäivän ajan.

Pyörittele massasta palleroita, ja kieritä ne sitten kaakaojauheessa kauttaaltaan.

Laita pallerot takaisin jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kirsikkalikööri olisi varmasti tuonut tähän massaan jotain kivaa pientä säväystä, mutta minulla ei sitä tosiaan ollut. Ihan hyviä näistä tuli, ja ovathan ne hauskannäköisiä pikkuisia makeita, mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole varma tulisinko tehneeksi uudemman kerran kuitenkaan.

Miitti oli kuitenkin jälleen kerran varsin hauska! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja tavataan toivottavasti pian taas uudestaan.