Luottolisuke

Ystävieni kyseltyä uunijuures/uunivihannesreseptini perään, tajusin etten tosiaan ole blogannut luottolisukettani. Tämä vääryyshän täytyy korjata heti!

Virpin uunivihannekset
(lisukkeeksi noin neljälle)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 paprikaa
2-3 porkkanaa
2-3 sipulia
4-8 perunaa (pieniä useampi, isompia vähemmän)
Oliiviöljyä
Suolaa
Rouhittua mustapippuria
Kuivattua rosmariinia
Kuivattua timjamia
Paprikajauhetta

Lämmitä uuni noin 200-225 asteeseen.

Kuori porkkanat ja perunat sekä sipulit. Määrä riippuu juuresten koosta ja siitä, miten monta ja kuinka isonälkäistä syöjää on sekä tietysti siitä, paljonko muuta ruokaa on tarjolla. Säädä siis ihan rauhassa kappalemääriä mielesi mukaan!

Pilko kesäkurpitsa, paprikat ja perunat sopiviksi suupaloiksi. Puolita sipulit ja lohko kumpainenkin puolikas kahteen tai kolmeen osaan. Siivuta porkkana ohuehkoiksi kiekoiksi.

Laita kaikki vihannekset uunivuokaan. Lorota päälle ronskilla kädellä oliiviöljyä ja mausta. Pyörittele kauhan tai lusikan avulla vihannekset sekaisin. Tarkoitus olisi näyttää siltä, että kaikissa on sekä öljyä että mausteita tasaisesti. Lisää vielä öljyä tai mausteita tässä vaiheessa jos näyttää tarpeelliselta.

Laita vuoka uuniin ja paista 35-45 minuuttia, kunnes porkkanat ja perunat ovat pehmenneet. Voit välillä tsekata kypsyystilannetta ja samalla hieman sekoitella vihanneksia, jotteivat päällimmäiset pääse kärähtämään.

Kun vihannekset tuntuvat syömäkypsiltä, tarjoile ne vaikka pihvin lisukkeena.

Iloisen värinen lisuke toimii hyvin monenkin ruoan kanssa, tätä on meillä testattu toimivasti ainakin lohen, broilerin, naudan, possun ja hirven kaverina. Sarjassamme helppoa ja herkullista!

Kasviksia grillistä

Ei olisi pitänyt mainostaa edellisessä postauksessa ajan hermolla olemistaan, kun heti juhannuksen jälkeen tipahdinkin armotta sitten taas blogihiljaisuuteen. Syitä on erinäisiä; on ollut näitä helteitä, jotka ovat pitäneet monet muutkin blogit tavallista hiljaisempina ja kokkailun kotona minimaalisena. Sitten on ollut elämän kiertokulkuun liittyviä surullisempia sekä iloisempiakin kiireitä. Voin kertoa, ettei ole erityisen miellyttävää järjestää yhtäaikaisesti häitä sekä hautajaisia.

Tässäpä nyt kuitenkin olisi vihdoin uutta postausta. Aiheena grillattavat kasvisjutut. Itselläni ainakin usein lyö tyhjää, kun mietin mitä muuta kuin lihaa tai kalaa sitä grillaisi. Usein tulee turvauduttua halloumiin sellaisenaan, ananakseen, paprikaan tai erilaisiin folionyytteihin silputtaviin kasvisjuttuihin. Joskus kuitenkin kaipaa vaihtelua, ja sitä tämän postauksen halloumi-munakoisonyytit sekä vuohenjuustotäytteiset kesäkurpitsat tarjosivat.

Munakoisoreseptin nappasin eräältä keskustelufoorumilta, kesän grilliherkut -viestiketjusta. Resepti on ilmeisesti ainakin joskus julkaistu myös Pirkka-lehdessä. Kesäkurpitsoiden valmistukseen löytyi vinkkiä maikkarin sivuilta.

Halloumitäytteiset munakoisorullat

2 tasakokoista munakoisoa
4 kynttä valkosipulia
1 teelusikallinen pizzamaustetta
Mustapippuria
Suolaa
1,5 desilitraa oliiviöljyä
250 grammaa halloumijuustoa (ainakin!)
(2-3 tomaattia)
(tuoretta basilikaa)

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Laita cocktailtikut veteen likoamaan.

Leikkaa munakoisot ohuehkoiksi viipaleiksi pituussuunnassa. Sekoita öljyyn suola, pippuri, pizzamauste (voi hyvin korvata mieleisillään yrteillä) sekä murskatut tai veitsellä pienityt valkosipulinkynnet.

Voitele munakoisoviipaleet molemmilta puoliltaan mausteöljyllä ja lado viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Kuumenna viipaleita 225 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia (eli kunnes hieman pehmenevät).

Jaa halloumi viipaleisiin ellet ole ostanut valmiiksi siivutettua versiota. Jos käytät myös tomaattia, viipaloi nekin ohuehkoiksi siivuiksi.

Aseta kunkin uunitetun munakoisoviipaleen leveämpään päähän siivu halloumia. Halloumin päälle voi laittaa vielä siivun tomaattia sekä tuoretta basilikaa. Meillä ei ollut tomaatteja eikä basilikaa, mutta toimivat nämä pelkällä halloumillakin. Käännä sitten munakoisoviipaleen toinen pää täytepään yli rullaksi niin hyvin kuin taidat ja kiinnitä koko komeus vedessä liotetulla cocktailtikulla.

Pariloi sitten nyyttejä grillissä ja käännä kun grilliä vasten ollut puoli on saanut väriä. Grillaa toiseltakin puolelta siiheksi, kunnes halloumi on lämmennyt ja hieman pehmennyt, mutta koko nyytti ei ole vielä kärventynyt.

Munakoisonyytit kuvan etualalla odottamassa grilliin pääsyä. Tässä vaiheessa iskikin sitten sopivasti ukkosmyrsky, joten grillasimme kaatosateessa sen miten taisimme. Kanssaeläjä uhrautuvaisesti seisoi pihalla suojellen grillejä sateenvarjoilla... mitäpä sitä ei nälkäinen ihminen tekisi ruokansa eteen.

Vuohenjuustotäytteiset kesäkurpitsat

8 pienehköä kesäkurpitsaa
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 teelusikallinen tuoretta oreganoa silputtuna
1 teelusikallinen tuoretta timjamia silputtuna
Noin 100 grammaa kiinteää vuohenjuustoa
Suolaa
Valkopippuria

Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa keskeltä kahteen osaan. Koverra sitten esimerkiksi pikkulusikalla kesäkurpitsoiden sisustat. Ole varovainen ettei kesäkurpitsa mene rikki. Säästä kesäkurpitsoiden "kuoret" ja silppua pois kaivamasi sisältö pienempään olomuotoon.

Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuumenna puolet öljystä paistokasarissa tai kattilassa ja lisää öljyyn sipulit sekä kesäkurpitsasilppu. Kypsytä pannulla noin 5-8 minuttia eli kunnes seos on pehmennyt.

Kaada seos pannulta kulhoon (tai jos et halua tehdä lisätiskiä niin sekoita ainekset pannussa). Mausta tuoreilla yrteillä, suolalla sekä pippurilla. Murustele joukkoon vuohenjuusto. Sekoita.

Täytä kovertamasi kesäkurpitsankuoret täytemössöllä. Voit vielä voidella kesäkurpitsan kuoret öljyllä. Grillaa noin 12-15 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat saaneet hieman väriä ja pehmenneet.

Kesäkurpitsat matkalla grilliin. Alkuperäisen ohjeen mukaan nämä tarjoillaan tomaattikastikkeen kanssa, mutta mielestäni ainakin grillattuina versioina nämä toimivat paremminkin ilman kastiketta. Mausteiden kanssakaan ei ole niin nuukaa, meillä oli mukana muutamaa kuivattua maustetta suolan ja pippurin lisäksi ja aivan maistuvia näistä tuli vaikkei meillä tuoreita yrttejä ollutkaan täytteeseen laittaa. Pieni ukkoskuuron tuoma kosteuskaan ei onneksi ehtinyt täysin vetistää kesäkurpitsoitamme.

Kypsistä versioista ei löytynyt tämän parempaa kuvaa. Grillattuamme kaatosateessa ruokaa vähän kerrallaan, kiikutin ruokia pysymään lämpimänä uunissa ja kun lopulta saimme kaiken ruoan valmiiksi ja pääsimme ruokailemaan, ei valokuvaus nyt vain ihan ensimmäisenä enää ollut mielessä.

Molemmat reseptit olivat mielestäni kuitenkin oikeinkin käyttökelpoisia ja etenkin kesäkurpitsaa kokeilisi mielellään muillakin juustoilla höystettynä.

Kolmenkympin kokkailut

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin kanssaeläjän kolmikymppisiä. Tuttuun tapaan tietysti meikäläinen huolehti kekkereiden ruokapuolesta. Kanssaeläjän sanoin "jos Virpiä ei ois, niin täällä olis tarjolla sipsejä, keksejä ja teollista täytekakkua".

Pitkälti tällä kertaa kyllä mentiin tutuilla ja turvallisilla meiningeillä, kun tarjolla oli fetasalaattia, lihapullia, kanapizzaa ja mansikka-kermakakkua (tämä synttärisankarin nimenomaisesta toiveesta). Mutta aina sitä jotain uuttakin pitää testata ja niistäpä tämän postauksen sisältö.

Päästin itseni helpolla salaattiasioissakin, kun tein isoon kulhoon fetasalaatin (kolmenlaista salaattia, tuorekurkkua, suippopaprikaa ja fetaa) ja lisäsin rinnalle erillisiin kulhoihin kanapalasia, aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja. Näin sama salaatti kävi niin kasvis- kuin lihansyöjillekin eikä oliivien tai akt:n inhoajien tarvinut erikseen närppiä niitä pois salaatistaan.

Marinoidut kasvikset
(idean otin työpaikalta pelastamastani Kovan gimman keittokirjasta, mutta muuntelin määriä)

Kesäkurpitsa
Munakoiso
0,5 purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa balsamiviinietikkaa
Mustapippuria (myllystä)
7 valkosipulin kynttä

Sekoita laakeassa kulhossa marinadin ainekset eli öljy, balsamico ja pippuri. Kuori myös valkosipulinkynnet ja murskaa joukkoon. Alkuperäisohje käski laittamaan jopa 10 kynttä, itse laitoin 7, joista osa oli pieniä ja silti tämä oli todella valkosipulista. Eli ehkäpä semmoinen 5-6 kynttä olisi optimaalinen määrä oikeasti. Myös öljyä ohje käskee lotraamaan urakalla enemmän kuin itse laitoin. Tuo 1,5 desiä mitä suunnilleen käytin vaikutti olevan kohtalaisen sopiva määrä, ehkä jopa desillä pärjäisi.

Pese kesäkurpitsa. Leikkaa se ensin pituussuunnassa keskeltä halki ja koosta riippuen puolita vielä pituussuunnassa myös puolikkaat. Leikkaa sitten palasiksi.

Kuullota kesäkurpitsan palasia pannulla öljyssä. Palasten ei tarvitse ruskistua, vaan pehmentyä hieman. Lisää palaset lämpiminä marinadiin.

Pese ja pilko myös munakoiso samaan tapaan kuin kesäkurpitsakin. Kuullota myös munakoisopalaset pannulla öljyssä pehmeämmiksi ja lisää palat lämpimänä marinadiin.

Silppua aurinkokuivatut tomaatit pienempään olomuotoon ja lisää myös akt-palaset marinadiin. Sekoita ainekset sekaisin ja anna jäähtyä ja marinoitua ainakin pari tuntia. Tarjoile kylmänä.

Itse tein kasvikset marinoitumaan edellisenä iltana ja annoin niiden marinoitua kelmulla vuoratussa astiassaan jääkapissa yön yli. Nämä olivat yllättävän hyviä, mutta kuten aiemmin jo tuli todettua, myös ärtsysti valkosipulisia. Alkuperäisohje kehottaa nauttimaan kasvikset salaatin ja vaalean leivän taikkapa grillattujen ruokien keralla.

Leipäpuolella halusin kokeilla jotain uutta tarjottavaksi salaatin kaverina. Olin aiemmin bongannut ihanan Josin Marjameri-blogista grillatun foccacian ohjeen ja se pääsi nyt toteutukseen meilläkin.

Juustotäytteiset foccaciat
(ohje 4:lle foccacialle, itse tein tämän tuplana)

3 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra kylmää vettä
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Täytteeksi tuorejuustoa/fetaa/mitä vaan herkkua

Kiinnitykseen ja pinnalle kananmunan keltuainen

Sekoita kulhossa vehnäjauhoihin vesi ja öljy. Vaivaa taikina ja pyörittele palloksi. Jätä oleskelemaan leivinliinalla peitettynä noin tunniksi.

Laita uuni lämpiämään noin 250 asteeseen. Pyörittele sitten taikinapalloa hetki jauhotetuin käsin. Jaa taikinapallo kahdeksaan osaan. Kaulitse kustakin osasesta ohut lättynen.

Laita kullekin neljälle lättyselle haluamaasi täytettä. Meillä oli yrttistä tuorejuustoa ja murusteltua fetaa. Tämän jälkeen lättysten reunat voidellaan kananmunankeltuaisella ja päälle asetellaan toinen vastaava lättynen. Sitten nipistellään vielä reunat tiukasti kiinni, halutessaan voidellaan pinnat keltuaisella ja päälle rouhitaan mustapippuria ja suolaa.

Paistetaan grillivastusten alla uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ottavat hieman väriä.

Foccaciat pullistuivat hauskasti uunituksen aikana ja niistä tuli varsin lystikkään näköisiä rusehtavine pilkkuineen. Maku olisi varmasti ollut parhaimmillaan heti uunista tultuaan, mutta ihan hyvin nämä upposivat myös jokunen tunti paiston jälkeen tarjoiltuna. Itse leikkasin kunkin foccacian neljään osaan, jotta sopivat paremmin biletarjoiltaviksi.

Perunasalaatti

800 grammaa perunoita
2 kasvisliemikuutiota
0,5 litraa vettä
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
Rucolaa

Kastike

0,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa omenaviinietikkaa

Sitruunamehua
Suolaa, pippuria myllystä

Keitä perunat kuorineen, jätä ne melko koviksi. Tee kasvislientä puolesta litrasta vettä ja kahdesta kasvisliemikuutiosta.

Kuori kuumat perunat ja paloittele. Laita perunapalaset jäähtymään kulhoon, johon olet kaatanut kasvisliemen.

Kun perunat ovat jäähtyneet, kaada liemi pois. Silppua sipuli pieneksi. Sekoita perunoiden joukkoon sipulisilppu ja kaprikset sekä revitty rucola.

Sekoita kastike öljystä, etikasta, lorauksesta sitruunamehua sekä suolasta ja pippurista. Sekoita kastike perunasalaatin joukkoon ja jätä maustumaan viileään pariksi tunniksi tai vaikka yön yli.

Tämän salaatin alkuperäinen kimmoke tuli Stockan sivuilta löytyneestä perunasalaattiohjeesta. Jätin kuitenkin pois aika monta tuossa reseptissä mukana ollutta ainesosaa ja muuntelin kastikettakin, joten kovin lähellä tuota alkuperäisreseptiä ei toteutus lopulta ollut.

Tämä perunasalaatti oli mukavan raikas verrattuna maitotuotteilla höystettyihin kavereihinsa. Simppeliä mutta hyvää siis. Epäilemättä tämäntyyppistä tulee tehtyä jatkossakin.

Kiitoksia vaan taas kaikille synttärivieraille ruokakehuista ja läsnäolostanne!

Uusi koti, uudet kujeet

Näköjään juhlasta juhlaan käy blogistin tie. Tai no ihan kaikkea muuta kuin juhlaa oli tässä synttäreiden ja tupaantulijaisten välissä; nimittäin melkoinen muuttorumba vuokrakodista ensimmäiseen ihan omaan kotiimme. Muuton keskellä ei juuri tullut kovin häävejä kulinaristisia elämyksiä kokkailtua, sen vuoksi blogiinkaan ei ole tullut päivitettyä mitään.

Ystävämme Helsingistä olivat tulossa käymään viikonloppuna ja siksipä päätimme heittää itsellemme haasteen ja järjestää tupaantulijaiset 6 päivää muuton jälkeen. Olipahan hyvä syy laittaa paikat kuntoon, että kehtasi päästää vieraita sisään ;)

Vieraisiin lukeutui yksi vegaaniystävä ja useampi vegetaristi, siksipä tarjoiluissa mentiin liha- ja kanapullia lukuunottamatta melko kasvislinjoilla.


Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, maurilaista kesäkurpitsasalaattia, (vegaanista) tsatsikia, basilikalla maustettuja lihapullia, rucolalla maustettuja kanapullia, rosmariinileipää, marinoituja paprikoita sekä vegaanista kaakkua.

Marinoidut paprikat

2 keltaista paprikaa
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa

Marinadi:
5 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa, mustapippuria

Otin suuntimia marinoituihin paprikoihin Maku-lehden nettisivuilta.

Pese ja halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja muut turhat sisukset. Paahda paprikoita leivinpaperoidulla uunipellillä kuoripuoli ylöspäin 225-250 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kuoret alkavat mustua.

Ota paprikat uunista ja sulje ne muovipussiin ainakin 10 minuutiksi tai kunnes ovat jäähtyneet niin, että voit käsitellä niitä ja repiä kuoret pois helposti.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. (Halutessasi lorauta pannulle öljyä ja kuullota valkosipulit pehmeiksi. Minä jätin tämän vaiheen välistä.)

Sekoita öljy, balsamico, valkosipuli, suola ja pippuri keskenään kulhossa ja laita joukkoon suikaleiksi leikkaamasi paprikat. Anna maustua viileässä muutama tunti tai yön yli.

Itse laitoin paprikoihin liikaa öljyä ja ne lilluskelivatkin melkoisessa liemessä. Hyviä ne silti olivat ja tosiaan olivat ihan vegaaniruokailukelpoja myös.

Maurilainen kesäkurpitsasalaatti
(4-6 hengelle)

Noin 500 grammaa (pieniä) kesäkurpitsoja
Noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso, halkaistu valkosipulinkynsi
Reilu 0,75 desilitraa pinjansiemeniä
Reilu 0,75 desilitraa rusinoita
(3 ruokalusikallista silputtuja, tuoreita mintunlehtiä)
Noin 2 ruokalusikallista sitruunamehua (tai maun mukaan)
Suolaa, pippuria

Ohje on peräisin Maittavat Tapakset -kirjasta, jonka sain edellisissä kemuissa syntymäpäivälahjaksi. Tein itse ohjeen tuplakoossa ja minttu jäi valitettavasti pois, sillä useasta kauppakäynnistä huolimatta tuoretta ostokelpoisen näköistä minttua ei näkynyt. Ei myöskään rosmariinia, jota tuonnempana tulevaan leipäohjeeseen olisin tarvinnut. Onneksi on kuitenkin kuivamausteet, vaikka tuore aina olisikin kivempi.

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä suuressa paistinpannussa. Lisää valkosipulinpuolikkaat antamaan makua öljyyn. Anna puolikkaiden kypsentyä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nouki sitten puolikkaat pois pannulta ja heitä ne pois. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja paista sekoittaen, kunnes ne ovat hieman pehmentyneet. Siirrä sitten viipaleet tarjoilukulhoon.

Lisää joukkoon pinjansiemenet, rusinat, minttu, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä, sitruunamehua sekä mausteita.

Anna salaatin jäähtyä täysin. Peitä ja säilytä jääkaapissa ainakin 3,5 tuntia. Ota salaatti jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tämä mahtaa olla kyllä ensimmäinen kerta kun kesäkurpitsa vierailee meikäläisen keittiössä näin runsain mitoin. Ja hieman noiden rusinoiden laittaminen tähän yhteyteen mietitytti myös etukäteen, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikista epäluuloista huolimatta ihan maistuva :)

Rosmariinileipä

5 desilitraa vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 teelusikallista suolaa
2 ruokalusikallista hunajaa
3 teelusikallista kuivattua tai 3 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 desilitraa vehnäleseitä
Noin 8 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Pinnalle
2 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Ohje on peräisin Iltalehden sivuilta Teresan keittiöstä. Olin tulostanut aiemmin netistä kivan leipäohjeen tällaista välimerihenkistä tarjoilua ajatellen, mutta koska tämä tapahtui ennen muuttoa, voitte arvata löysinkö enää sitä reseptiä täällä uudessa kodissa... piti siis googlettaa ja tuo rosmariinileivän ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta tällaiselle aloittelevalle leivän leipojalle kuin meikäläinen. Tosiaan sitä tuoretta rosmariinia ei kaupasta löytynyt, joten käytin taikinaan kuivattua ja leivän pintaan painelin ennen paistoa muutaman rucolan lehden. Vehnäleseet korvasin neljän viljan luomupuurohiutaleilla.

Liuota hiiva, suola ja hunaja 42-asteiseen veteen (en mitannut, otin vain sellaista reippaasti lämpöistä, niin kuin yleensäkin kuivahiivalle). Lisää rosmariini ja vehnäleseet, sekoita ja anna turvota hetki. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loputkin jauhot ja lisää samalla myös öljy.

Vaivaa taikinaa niin, että se irtoaa käsistä, mutta ei ole vielä liian kuivaa. Kohota taikinaa liinan alla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikina joko kahdeksi pitkänomaiseksi leiväksi, jotka sitten laitat leipävuokiin, tai niin kuin minä, leivo yksi iso pötkylä ja paista se leivinpaperoidulla uunipellillä.

Pellille tai leipävuokiin nostamisen jälkeen anna kohota vielä 10 minuuttia. (Painele rucolan lehtiä leivän pintaan.) Paista sitten 180 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Voitele lämpimän leivän pinta oliiviöljyllä (ja ripottele päälle tuoretta rosmariinia, ellet painellut ennen paistoa siihen jo rucolaa).

Leipä onnistui kyllä hyvin ja se oli helppo tehdä. Rosmariini maistui kivasti, muttei lainkaan liian voimallisesti. Hyvää oli ja nopeasti katosi iso leipä ihmisiin!

Vegaanikaakku

Pohjaan tarvitset:
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa sokeria
0,5 desilitraa kaakaojauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallisen soodaa
1 ruokalusikallisen vaniljasokeria
0,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
0,5 desilitraa vettä
0,5 desilitraa (sitruuna)öljyä

2 banaania

Lisäksi tarvitset:
Noin 1,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
Mansikkahilloa
400 grammaa mansikoita
1 purkillisen Go Green -vispiä (tai jos et löydä, niin kuin minä, Go Green vispautuvaa vaniljakastiketta)
1 teelusikallisen vaniljasokeria

Tämä kaakku siis hurmasi kirsikkaisena versiona Kulinaarimurulassa, josta innostuin tätä kokeilemaan. Oma versio tosin oli huomattavasti surullisemman näköinen, koska 4 eri kaupassa käytyäni ja ilman kauravispiä jäätyäni tyydyin vispautuvaan vaniljasoosiin, joka ei kyllä ollut erityisen vispautuvaa. Jäi tosi löysäksi ja sen myötä kaakkukin oli jokseenkin ruma. Maku kyllä oli ihan hyvä siitä huolimatta.

Laita uuni lämpenemään 170 asteiseksi.

Aloita kakkupohjan teko yhdistämällä ensin kuivat aineet. Lisää sitten joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunteroinen. Kun kaakku on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan.

Kostuta alempi kakun puolisko soijajuomalla ja levitä sille sitten mansikkahilloa ja tuoreita mansikkaviipaleita. Jos olet joutunut tyytymään vispautuvaan vaniljasoossiin, vatkaa se tässä vaiheessa ja lorota siitä muutama noro mansikoiden päälle. Laita sitten kakun toinen puolisko alemman päälle ja kostuta kanttakin hieman soijajuomalla. Jos olet saanut käsiisi vispiä, vatkaa se tässä vaiheessa ja mausta vaniljasokerilla. Koristele kaakku vispillä/vaniljasoosilla ja tuoreilla mansikoilla. Ja laita se paniikissa jääkaappiin toivoen epätoivoisesti vaniljasoossin edes pienoista kohmettumista siellä.


Kakusta nimittäin yritti laskea koristemansikat pyllymäkeä alas, koska vaniljakastike oli todella niin löysää, ettei siitä kakunpäälliseksi oikein ollut. En tajua, miksi kaupoista en kauravispiä käsiini saanut, koska olen sitä kyllä aiemmin nähnyt valikoimissa useammassakin paikassa. Nyt näytti olevan tarjolla vain tuota vaniljasoosia ja sitten ruokakermaversioita. Kummallista.

Kakku ja muut tarjoilut katosivat enimmälti vieraidemme massuihin illan aikana, joten tyytyväinen saattoi olla. Ilta oli hauska ja uudessa kodissamme oli välitön ja lämmin tunnelma, tupaantulijaiset olivat siis onnistuneet!