12 points go to viisustudion tarjoilut

Lauantai oli varsinainen superpäivä - ei pelkästään siksi, että tarjolla oli niin jääkiekkoviihdettä kuin euroviisujakin - vaan siksi, että kanssaeläjän kanssa onnistuimme sullomaan päiväämme rauhassa nautitun aamupalan, auringonottoa puistossa, pizzalounaan ja kolmet eri kemut. Melkoista aikatauluttamista se vaati, mutta kaikissa ehdittiin viettää sopivasti aikaa.

Omaa kokkausta vaati vasta viimeinen illan etappi, eli viisustudio, joka pidettiin (Diplomi-)insinöörilässä. Sekalainen paikalle kokoontunut porukka oli sopinut, että ruokia ja juomia illaksi kootaan vähän nyyttäriperiaatteella, mutta niin, että syötävät ja juotavat liittyisivät jotenkin viisufinaalissa esiintyviin maihin. Kaikkia finaalimaita emme saaneet katettua, mutta kiitettävän monta kuitenkin!

Viisuilta alkoi omalta osaltani kuplivalla. Lasissa on uusin suosikkiskumppani, ranskalainen Louis Picamelot Blanc de Blancs Brut. Suosittelen! Ja mikäpäs sen viisufinaalin aloittaneen Ranskan biisin pariksi olisi paremmin sopinutkaan, kuin sikäläinen kuplivainen.

Kreikkalaisiin tunnelmiin meidät viritti uunitettu fetajuusto, jonka höysteenä oli ainakin vihreää paprikaa, sipulia ja tomaattia sekä öljyä.

Nämä munakoisokääryleet (badimjan borujuglari) olivat saaneet inspiraationsa Azerbaidzanista. Isäntäväki oli napannut reseptin täältä. Mahtoi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun söin mitään azerihenkistä evästä, mutta hyviä olivat!

Taustalla kurkkua. Keskellä oleva astia näytti ihan tyhjältä, mutta mustan lautasen pohjalla olikin dippailuun tarkoitettua tavaraa. Hunajaista se taisi ainakin olla? Ja inspiraatio tähän muistaakseni peräisin Valko-Venäjältä.

Ranskaa ruokapuolella edusti tämä Quiche Lorraine. Viisustudiossa mukana ollut ihan ihkaelävä ruotsalainen rakastui piirakkaan kovasti, ja ihmetteli, miten joku osaakin tehdä näin hyvää ihan itse. Eikä hän väärässä ollut, piirakan tehtaillut taho sai muiltakin kiitosta piirakkataidoistaan.

Georgian makumaailmaan pääsimme tutustumaan tämän gruusialaisen juustolla täytetyn leivän parissa. Resepti saattaa ilmaantua insinöörilän blogiin kenties tulevaisuudessa, sillä isäntäväki vastasi tästäkin herkusta.

Juustorintamalla maisteltiin muun muassa espanjalaista juustoa suolakeksien kanssa.

Saksasta nyt vaan ensimmäisenä tulee mieleen makkara, ei voi mitään! Ostin Stockan Herkusta pari pakettia bratwursteja, jotka sitten simppelisti vain paisteltiin pannulla ja tarjoiltiin vähän pienemmissä palasissa.

Yksi viisustudiolainen kyseli vinkkiä romanialaiselta tutultaan, ja sai vastaukseksi, että vastaavanlaisissa kisastudioissa heilläpäin syödään mm. tämmöistä "makkaraa", joka suomalaisen silmiin kyllä vaikutti enemmänkin lihapullaisalta. Maukasta ja mausteista.

Oma varsinainen kokkaukseni iltaan oli mutakakku. Sillä minulle selvisi ihan vasta, että mutakakku eli kladdkaka on periruotsalainen leipomus. Omani tein Kaikki äitini reseptit -blogista löytämälläni äärisimppelillä reseptillä.

Kladdkaka eli mutakakku

100 grammaa voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 desilitraa sokeria

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

3 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

2 desilitraa vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele vuoka, jossa aiot paistaa mutakakun.

Sulata voi, jätä jäähtymään.

Vatkaa munat ja tavallinen sokeri vaahdoksi keskenään.

Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri sekä kaakaojauhe.

Seuraavaksi sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Lisää lopuksi mukaan myös voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista keskitasolla noin 15 minuuttia.

Tarkista tikulla, kuinka löysä taikina vielä on. Paistoaika riippuu paistoastiasi koostakin eli miten paksusti taikinaa siinä on. Tarkoitus olisi, että mutakakku on reunoilta vähän kuivempi, mutta jää keskeltä vielä valuvan kosteaksi koostumukseltaan.

Minun vuoassani taikinaa oli sen verran paksulti, että jatkoin paistamista vielä 5 extraminuuttia ja rakenteesta tuli siten oikein hyvä.

Mansikkakastike

Noin 200 grammaa (pakaste)mansikoita

Triple Secia

Tein piirakalle kastikkeen surauttamalla sauvasekoittimella kohmeiset pakastemansikat soosimaiseen olomuotoon ja sekoittamalla joukkoon vielä lorauksen Triple Secia.

Suuri on mysteeri, jotta miten näin yksinkertaisista aineksista ja ilman oikeaa suklaata voikaan saada lopputulokseksi niin suklaisen, ihanan tahmaisen mutakaakun! Mutta kokeilkaa, tämä on hyvää ja helppoa. Mansikkasoossi sopi mutakaakun pariksi erittäin oivallisesti myös.

Viisustudiossa vähän kaikilla oli omat suosikkinsa. Yhteistä äimistelyä aiheutti ainakin Romanian Cezar. Jos koskaan olet miettinyt, mitä tapahtuu, kun yhdistetään vampyyrilta näyttävä henkilö, joka laulaa oopperamaisesti eurodiscojumputusbiisiä mystisten lavasteiden keskellä, saat vastauksen kun katsot Cezarin It's my life -esityksen.

Minulla ei ollut mitään voittaja-Tanskaa vastaan, vaikkei se ihan kärkisuosikkeihini kuulunutkaan. Harmittelin Suomen sijoitusta, sillä Krista oli mielestäni piristävän erilainen suomalaiseksi euroviisuedustajaksi. Omat ääneni menivät tällä kertaa Unkarin ihanalle hipsterille sekä Islannille, jonka laulaja näytti Lord of the Ringsista karanneelta ja lauloi islanniksi, joka kuulostaa mielestäni aivan haltiakieleltä.

Ensi vuonna viisut järjestetään siis Tanskassa. Saapa nähdä, tulisiko tällä kertaa lähdettyä ihan paikan päälle viisuilemaan vai pidetäänkö kotimaassa jälleen viisustudiota porukalla.

Spagettia munakoisolla ja makkaralla

Jääkaapissa oli munakoiso, jonka viimeiset käyttöhetket olivat hyvin lähellä. Siitä täytyi siis keksiä jotain ruokaa. Mutta ei tehnyt mieli mitään paistosta tai muutakaan sellaista, mitä aiemmin olen munakoisosta kokannut. Lisäksi päähäni oli pinttynyt mieliteko jostakin hyvästä, lihaisasta makkarasta.

Makkaran ja munakoison yhdistäminen johonkin ei-paistokseen ei varsinaisesti saanut ideoita tulvimaan päähäni, joten selasin reseptejä. Lopulta yhdistelin kahta Jamie Oliverin pastareseptiä Alastoman kokin paluu -kirjasta ja niin syntyi spagettia munakoisolla ja makkaralla.

Spagettia munakoisolla ja makkaralla

(2 reilunkokoista annosta)

Pieni munakoiso tai puolikas isommasta

Noin 100 grammaa hyvää makkaraa (käytin pannuwurstia Thüringenin tapaan)

1 keskikokoinen sipuli

1 kynsi valkosipulia

2 kuivattua punaista chiliä

Noin teelusikallinen korianterinsiemeniä murskattuna (itse käytin jauhetta)

1 tölkillinen kirsikka- tai luumutomaatteja

Oliiveja

Oliiviöljyä

Suolaa, mustapippuria

Tilkka viinietikkaa

Täysjyväspagettia

Parmesania raastettuna

Poista munakoisosta kanta ja leikkaa noin sentin kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli.

Leikkaa makkara suupaloiksi.

Kaada paistokasariin oliiviöljyä.

Paista sipulisilppua, korianterinsiemenmurskaa/jauhetta, munakoisokuutioita ja makkarapaloja kauniin kullanruskeiksi. Murustele sekaan myös chilit. Lisää öljyä tarpeen mukaan.

Kaada pannulle tomaatit tölkistä. Painele kauhalla/lastalla tomaattien rakennetta rikki.

Anna kastikkeen pulputella 5 minuuttia. Lisää sitten sekaan oliivit.

Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella viinietikkaa.

Anna kastikkeen keittyä kasaan sillä aikaa kun keität spagettisi kypsiksi.

Kun spagetit ovat kypsiä, valuta ne ja nostele kastikkeen kanssa sekaisin.

Tarjoile runsaan parmesanraasteen kera. Rouhi vielä halutessasi annoksen päälle mustapippuria myllystä.

Pasta oli mukavan erilainen, tuhti mutta tavallaan myös raikas. Lisäksi oma satsini oli kovin tulinen, sillä sekosin ajatuksissani murennellessani kuivattuja chilejä ja niitä meni kastikkeeseen liikaa. Poltteestakin huolimatta varsin mukava ruoka, jota tulee varmasti tehtyä toisenkin kerran.

Pastasta saa luonnollisesti myös helposti tehtyä kasvisversion jättämällä makkarat pois. Maistuvaa olisi varmasti niinkin!

Pikkujoulutunnelmia

Ennätysmäärä oululaisia ruokabloggareita aveceineen sekä pari etelän vahvistusta kokoontui viime lauantaina pikkujouluhengessä kekkeröitsemään, kun Kokkeillaan-blogin Kotiharmi oli meidät kutsunut luokseen. Kun illan ruoka- ja juomahuollosta vastaavat ihanat blogit Pastanjauhantaa, (Diplomi-)insinöörin keittiö, Aina nälkä, Sokerikukkasia, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, Unelias kokki sekä Soppaa ja silmukoita, ei illasta voi seurata muuta kuin nauramisesta kipeytyneet posket, ähkyinen vatsa ja hilpeän huppelinen pikkujoulumieliala.

Aluksi tarjolla oli kaikenlaista ihanaa pientä suolaista naposteltavaa. Rieskarullissa Kotiharmi oli kekseliäästi käyttänyt sisällä muun muassa piparimurua! Saaristolaisleipästen päällä puolestaan lohta ja kauniit lusikat oli päällystetty porolla, tuorejuustolla ja persikalla. Nam mitä pikkusuolaisia!

Croustades-kupposia oli kahdenlaisia, ylimmässä kuvassa olevalla mangosalsalla täytettyjä ja kuvaamatta jääneitä lohiversioita. Molemmat olivat peräisin Ghettolasta, ja maistuivat mahtavilta.

Pikkujoulusiili oli Soppa-Marjan ja Kokki-Hannelen yhteistyön tulos, kuten myös mahtavat karkkipossuleipäset, joita ahdoin napaani enemmän kuin monta.

Pääruokaosastolta ainoa järkevä otokseni näyttikin sitten olevan tästä couscous-salaatista. Mutta uskokaa, kun sanon, että yrttimantelivoiset sienet, lempeä punajuurivuoka, täydellinen hirvi, ja lohipastrami olivat myöskin vallan herkullisia. Tai jos ette usko, niin käykää katsomassa pikkujoulupostauksia muista blogeista, siellä oli muistettu ottaa kuvia niistäkin!

Itse vein lämminruokasektorille tarjottavaksi jonkinlaista keittoa/pataa/muhennosta, jossa oli papuja, pekonia ja chorizoa. Vaikka pikkujoulupäivänä ei juuri pakkasta ollutkaan, oli mukavasti lämmittävä keitos oikein kiva ruoka sekin, ja iso kattilallinen katosi parempiin suihin.

Mustapapu-pekoni-chorizopata

(iso kattilallinen)

400 grammaa kuivattuja mustapapuja

2 pakettia pekonia

5 pientä kynttä valkosipulia

2 keltasipulia

Noin 100 grammaa chorizoa

2 tuoretta punaista chiliä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

2 tomaattimurskatölkillistä vettä

Reilu ruokalusikallinen lihafondia

Mustapippuria, paprikajauhetta, suolaa

Öljyä

Jos käytät kuivattuja papuja, niin ne täytyy laittaa likoamaan veteen jo edellisenä päivänä, sillä kuivien mustapapujen pitäisi liota vedessä sellaiset 8-12 tuntia mieluusti ennen keittämistä.

Liottamisen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään sen sitten vedessä kypsäksi, vajaan tunnin verran.

Kypsät pavut taas huuhdellaan. Kerralla kannattaa preparoida isompi satsi papuja, ne voi keitettyinä sitten vaikkapa pakastaa odottamaan seuraavaa kokkauskertaa. Tai voit tietysti ostaa pavut valmiiksi käyttökunnossa kaupasta!

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet.

Saksi tai silppua chili. Itse käytän saksia, joten kädet säästyvät chilin poltteelta ja chilivahinkojen (esim. hieronpa silmääni chilisellä sormella!) määrä minimoituu.

Pilko pekoni ja chorizo suupaloiksi.

Paista pekonit pannulla kypsiksi, siirrä lautaselle odottamaan.

Ota iso kattila, lorauta pohjalle öljyä. Kuullota valkosipulia ja sipulia öljyssä, kunnes hieman pehmenevät. Lisää joukkoon chili.

Lisää sipuleiden ja chilin joukkoon pekonit ja chorizot. Pyörittele hetki.

Lisää joukkoon mustapavut, tomaattimurska, vesi ja fondi. Sekoita.

Mausta keitos mustapippurilla ja paprikajauheella, tarkista suola. Fondi, pekoni ja chorizo voivat hyvinkin riittää, mutta lisää suolaa, jos keitos tuntuu vielä sitä kaipaavan.

Anna pulputella miedolla lämmöllä noin tunnin verran.

Tällä määrällä tulee tosiaan iso kattilallinen, joten puolittamalla reseptin pääset likemmäs arkisen kokkailun kokoluokkaa. Meitä kun taisi olla pikkujouluissa yhteensä 18 tyyppiä tätä kattilallista tuhoamassa.

Kaveriksi padalle ja muuten vain tarjottavaksi tein Jytiksen Herkussa ja Koukussa testaamaa parmesanpatonkia, jonka resepti vaikutti tarpeeksi simppeliltä ja nopealta valmistettavalta, sillä aikani oli pikkujoulupäivänä hieman rajallinen istuttuani aamupäivän luennoilla.

Parmesanpatonki

(2 patonkia)

2,5 desilitraa vettä

25 grammaa hiivaa

1 teelusikallinen suolaa

5-6 desilitraa (durum)vehnäjauhoja

2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Täytteeksi:

Oliiviöljyä

Parmesanraastetta

(Kuivattua) basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.

Lisää joukkoon öljy ja ala hiljalleen lisätä sekaan myös jauhoja käsin vaivaamalla.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Taputtele taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 20 senttiä leveäksi ja 40 senttiä pitkäksi.

Sivele taikina oliiviöljyllä, raasta päälle parmesania ja ripottele sekaan basilikaa.

Rullaa pitkältä sivulta pötkyläksi. Jätä patongit saumapuoli alaspäin leivinpaperoidulle pellille kohoamaan kaksinkertaisiksi. Tee patonkien pintaan halutessasi veitsellä vinot viillot.

Voitele patongit vedellä ennen paistamista.

Paista patonkeja 250 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Tein taikinan tuplana, ja käytin Jytiksen tavoin durumvehnäjauhoja. Omiin patonkeihini ei tullut näkyville sisällä olevat kierteet ollenkaan, mutta maku oli onneksi silti aivan onnistunut!

Makealla osastolla meitä hemmoteltiin muun muassa tällä aivan mielettömän ihanalla suklaakakulla, jonka Sokerikukkas-Kardemumma oli meille loihtinut.

Illan söpöyspalkinto menee ehdottomasti Aina nälkä -Millan macaronseille, joiden esillepano oli ihastuttavan jouluinen. Jälkkäriä tarjoili myös insinööri-Pekka, mutta Pekan uuden hienon jäätelökoneen tuotoksista minulla ei ole kuvallista todistusaineistoa.

Sen sijaan olin muistanut kuvata makean, mahtavan suklaisen eggnogin! Täydellinen talvijuoma.

Kiitän täten sydämestäni emännöinyttä tahoa sekä kaikkia illan osallistujia - työhuolista ja muista viime aikojen negatiivisuuksista huolimatta onnistuin viettämään hulvattoman ja hilpeän pikkujouluillan, eikä se olisi onnistunut ilman teidän ensiluokkaista seuraanne.

Lihaisat tapakset

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, tarjoilin synttäreilläni heinäkuun alussa tapaksia. Jatkan nyt vielä postauksia tapas-aiheesta, sillä postaamatta on vielä muutama juttu aiheesta.

Halusin tarjolle myös lihaisia vaihtoehtoja ja tietysti ensimmäisenä mieleeni tulivat lihapullat. Tavalliset lihapullat olisivat olleet vähän tylsiä tähän tarkoitukseen, joten jotenkinhan niitä piti saada tuunata. Ja tapashengessä tuunaust tapahtui chorizolla.

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Noin 600 grammaa luomunaudanjauhelihaa

1 sipuli

Noin 100 grammaa chorizosiivuja (käytin Pirkan)

1 kananmuna

Mustapippuria, paprikajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Silppua sipuli ja chorizosiivut pieniksi palasiksi.

Nosta jauheliha kulhoon. Riko päälle kananmuna ja ripottele mausteet eli mustapippuria ja paprikajauhetta. Suolan kanssa täytyy olla varovainen, jos sitä edes lisää, sillä chorizo on suolaista.

Lisää kulhoon myös sipulisilppu ja chorizopalaset. Sekoita taikina hyvin sekaisin.

Pyörittele massasta pienehköjä tai keskikokoisia pyöryköitä.

Asettele pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskiosassa kunnes ovat kypsiä, 15-20 minuuttia.

Halutessasi voit tietysti paistaa pyörykät myös rasvassa paistinpannulla, mutta minä olin laiska ja mukavuudenhaluinen ja tein nämä uunissa, jolloin pystyin samaan aikaan tekemään muuta kokkausta.

Pullista tuli oikein hyviä, vaikka teinkin ne ilman sen erikoisempaa ohjeistusta. Chorizo toi kivasti rasvaa ja makua lihapullataikinaan ja mielestäni nämä sopivat aivan erinomaisesti tapas-pöytään.

Chorizopullien lisäksi lihaosastolla oli tarjolla Maittavat Tapakset -kirjasta napatulla ohjeella valmistettua kanaa valkosipuli-sitruunaliemessä. Ohje löytyy kirjan sivulta 223.

Sitruuna-valkosipulikana

Noin 600-700 grammaa broilerin sisäfileitä

Oliiviöljyä

1 sipuli

6 kynttä valkosipulia

2 sitruunaa

Suolaa, mustapippuria

(Silopersiljaa)

Leikkaa sisäfileet (tai muut käyttämäsi fileet) suupaloiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli.

Raasta yhden sitruunan kuori kulhoon ja purista sekaan mehu. Kuori toisen sitruunan kuoresta suikaleita ja laita ne sivuun odottamaan. Purista raasteen ja mehun joukkoon mehut myös tästä toisesta sitruunasta.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on pehmennyt, mutta ei vielä ruskistunut. Lisää pannulle myös valkosipuli ja kuullota vielä hetki.

Laita kananpalaset pannuun ja hauduta välillä sekoittaen kymmenisen minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat hieman ruskistuneet ja kana on mureaa.

Lisää pannulle sitruunamehu ja -raaste. Anna kuplia.

Irrota pannun pohjaan mahdollisesti tarttuneet nokareet lastalla, jotta saat kaiken maun mukaan kastikkeeseen.

Ota pannu levyltä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos sinulla on lehtipersiljaa, lisää sitä myös tässä vaiheessa silputtuna muutaman ruokalusikallisen verran.

Siirrä kana tarjoiluastiaan ja koristele sitruunasta kuorimillasi suikaleilla ja persiljalla.

Minä luin reseptiä huonosti ja lisäsin ne kuorisuikaleetkin pannulle, mutta eipä tuo nyt ainakaan kovin haitannut. Eikä minulla ollut sitä silopersiljaakaan, mutta mainion valkosipulinen ja sitruunainen lopputulema tästä tuli kuitenkin.

Nuhanenän lounassalaatti

Jäin tänään kotiin parantelemaan viikonloppuna kimppuuni iskenyttä flunssaa. Jotakin piti keksiä lounasaikaan syötäväksi ja sen piti mielellään pitää sisällään edes jotakin voimakkaalta maistuvaa, jotta nuhanenäkin maistaisi.

Jääkaapista löytyi sinne jostain syystä unohdettu paketti chorizo-viipaleita, jotka päätin käyttää salaattiin. Valkosipuli ja chili tekevät myös hyvää flunssaiselle, joten sekoitin salaatille kastikkeen ranskankermapurkin jämistä, valkosipulista ja chilijauheesta (tuoretta chiliä ei nyt ollut).

Chorizosalaatti
(yhdelle)

Salaattia (laitoin tammenlehti- ja ruukkusalaattia)
Kapriksia
1 kovaksi keitetty kananmuna
50-70 grammaa chorizoviipaleita
1 punasipuli
Goudajuustoa

Kastike:
Ranskankermaa
2 kynttä valkosipulia
Chilijauhetta
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Itselläni aineksista luomua olivat salaatit, kaprikset, kananmunat, sipuli ja valkosipuli.

Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne ranskankerman joukkoon. Tumpsauta sekaan chilijauhetta. Rouhi myllystä sekaan myös mustapippuria ja suolaa. Laita kastike jääkaappiin maustumaan.

Keitä kananmuna kypsäksi.

Leikkaa punasipuli ja chorizo suikaleiksi. Kuutioi gouda.

Laita chorizo- ja sipulisuikaleet kylmälle pannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista kunnes chorizo hieman rapeutuu ja sipuli pehmenee.

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi lautaselle sopiviksi suupaloiksi.

Ripottele salaattipohjan päälle chorizo-sipulisekoitus, juustokuutiot ja kaprikset. Kuori kananmuna ja leikkaa se neljään osaan. Asettele myös munalohkot salaatin päälle.

Lopuksi nostele salaatille myös kastike nokareina. Rouhi vielä halutessasi päälle mustapippuria ja suolaa.

Salaatti oli hyvää, vajaasta makuaistista huolimatta. Kastikkeeseen olisi voinut laittaa vielä ronskimmin valkosipulia ja chiliä, mutta eivätpä nyt ainakaan jyränneet muiden ainesten makuja alleen liiaksi.

Erilaiset "makkarapotut"

Olen yrittänyt vähentää perunan ja muiden erityisen hiilihydraattirikkaiden ainesten käyttöä arkiruokavaliossani tämän vuoden ajan. Samalla olen yrittänyt keksiä uusia tapoja syödä enemmän erilaisia kasviksia. En julista karppitotuutta tai muutakaan yksioikoista ruokavaliota, yritänpähän vain opetella sellaista arjen ruokavaliota jolla vatsa voisi hyvin.

Lanttu on yksi niistä juureksista joita en juurikaan ole ennen syönyt. Nyt olen oppinut tekemään siitä oivaa lisuketta ainakin yhdellä tavalla ja tässä on toinen tapa, jota esimerkiksi Janna on Ruokahommissaan kokeillut.

"Makkaraperunat" lantusta
(yhdelle)

Neljäsosa isosta tai puolikas pienestä lantusta
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta

1-1,5 (Juusto)makkaraa

Laita uuni lämpenemään 200-225 asteeseen.

Kuori lanttu ja leikkaa ohuehkoiksi ranskalaistyyppisiksi tikuiksi. Kaada kulhoon öljyä ja mausta se suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Sekoita lanttutikut öljy-mausteseoksessa niin että jokainen tikku saa maustetta ja öljyä ylleen.

Irrota makkarasta kuori. Itse tykkään että uunissa palasina tehtäessä makkara on kivempi ilman sitä kuorta. Leikkaa makkara kiekoiksi. Tällä kertaa itselläni oli makkarana Snellmanin Juusto Eetvartti (josta ei kylläkään tullut uutta juustomakkarasuosikkiani, melko mauton kun oli.)

Asettele leivinpaperoidulle pellille lanttutikut niin etteivät ne mene kovin paljon toistensa päälle. Laita pellille myös makkarapalat.

Kypsennä kunnes lanttutikut saavat väriä ja muuttuvat edes hieman rapsakan oloisiksi (lötköiksi ne silti perunaranskiksiin verrattuna jäävät) ja makkara ruskistuu. Meidän uunissa tämä ottaa sellaiset 20-25 minuuttia.

Truuttaa lautasen laidalle ketsuppia ja majoneesia, rouhi päälle mustapippuria. Tai syö niiden mausteiden kanssa jotka itsellesi parhaiten "makkaraperunoiden" kanssa maistuvat!