Lauantaibrunssi

Ystävälleni pidettiin babyshowerit loppuvuodesta. Siellä tuli annettua lupaus, että kunhan bebe on tällä puolella mahaa, niin tarjoan äipälle brunssin. Omaksi valinnaksi jäi, haluaako vauvatonta aikaa vai tulla jälkikasvun kanssa paikalle, mutta muuta ei tarvitse tehdä, kuin tulla paikalle.

Saimme sovittua eilisen lauantain brunssille ajankohdaksi ja kutsuimme mukaan yhden toisenkin ystävän samasta tuttavapiiristä. Hän sai osallistua tarjoiluihinkin sen verran, että tilasin pöytään tuotavaksi croissantteja, juustoja ja mehua.

Ihan paras tapa aloittaa viikonloppuaamu höpöttelemällä rauhassa hyvässä seurassa ja natustellen samalla herkkuja. Käytiin läpi kaikkien kuulumiset ja meikäläinen piti valokuvakimaran näyttäen reissukuvia kesän Kaakkois-Aasian matkalta.

Olin aiemmin saanut iltapalakerhon (=arki-iltaisin nyyttäriperiaatteella ruoan äärelle kokoontuva ystäväporukka) tapaamisessa tosi hyviä flatbreadeja, ja kyselinkin niiden reseptin perään, kun halusin tehdä jotain leipää brunssille. Flatbreadien resepti täältä. Tein reseptin tuplana, joten siitä syntyi 8 flatbreadia.

Flatbreadit

(8 kappaletta)

9,5 desilitraa vehnäjauhoja

1 teelusikallinen suolaa

3,7 desilitraa maitoa

100 grammaa voita

(Oliivi)öljyä paistamiseen

Laita maito ja voi joko kattilaan tai kulhoon riippuen siitä, kuumennatko seoksen hellalla vai mikrossa. Lämmitä, kunnes voi on sulanut.

Sekoita voi-maitoseokseen jauhot ja suola.

Jauhota työtaso ja vaivaa taikinaa muutama minuutti.

Kääri taikina kelmuun ja anna oleutua huoneenlämmössä 30 minuuttia. Voit myös laittaa taikinan jääkaappiin odottamaan, jos teet sen valmiiksi edellisenä päivänä.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Pyöritä kustakin osasta pallo.

Jauhota työtaso. Kaulitse kustakin taikinapallosta ohuehko pyöreä leipänen (0,3 sentin paksuinen, jos haluat olla tarkka).

Voit myös tehdä leivät tähän asti valmiiksi edellisenä päivänä, ja säilyttää ne jääkaapissa, mutta tällöin kannattaa laittaa leipien väliin vaikka leivinpaperia, etteivät tarraudu kiinni toisiinsa.

Kuumenna paistinpannulla liraus öljyä. Paista keskilämmöllä leipä kerrallaan pannulla noin 1-1,5 minuuttia per puoli. Painele lastalla, jos leivät meinaavat pullistua paistettaessa. Leivät ovat valmiita, kun niissä on kullanruskeita pilkkuja paistopinnalla.

Kääri leivät keittiöliinaan odottamaan tarjoilua.

Flatbreadeja voi syödä minkä tahansa tahnan ja möhnän kanssa, tortillojen tapaan täytettynä, intialaisen ruoan lisukkeena. Vaihtoehtoja riittää!

Minulla oli leipien kanssa tarjolla hummusta ja tonnikala-avokadotahnaa. Molemmat äärimmäisen simppeleitä tehdä.

Avokado-tonnikalatahna

1 purkki tonnikalaa öljyssä

2 isoa tai 3-4 pientä kypsää avokadoa

2-3 ruokalusikallista majoneesia

Loraus sitruuna- tai limemehua

Mustapippuria

Halkaise avokadot, poista kivi. Kaavi avokadon sisukset kulhoon. Itse "ruudutan" avokadon: vetelen siis veitsellä pystyyn ja vaakaan niin että avokaado kuutioituu ja pullautan sitten kuoren nurinpäin, jolloin saan avokadon ulos kuorestaan pienä kuutioina.

Muussaa avokadot kulhossa haarukalla.

Lisää avokadojen sekaan pari-kolme ruokalusikallista majoneesia ja lorauta sekaan sitruunan tai limen mehua. Sekoita.

Valuta tonnikalapurkista öljy pois ja kaavi tonnikala avokadojen kanssa kulhoon. Sekoita.

Mausta vielä mustapippurilla ja sekoita.

Avokado-tonnikalatahna toimii erinomaisesti myös ruisnachojen kanssa ja uuniperunoiden täytteenä.

Brunssilla oli tarjolla edellämainittujen lisäksi myös couscous-salaattia fetalla ja makeana osuutena valkosuklaa-jogurttimoussea, jonka päälle paistelin omenakuutoita voissa ja sokerissa. Juomana kahvia vastajauhetuista pavuista ja appelsiinimehua.

Ja tänään saikin aloittaa aamunsa eilisen rääppiäisillä eli oikeastaan sain kaksi brunssia yhden vaivalla!

Dippejä

Olen saattanut joskus ennenkin mainita, että rakastan dippejä. Ihan perusmalliset kermaviilipohjaiset ovat vakkarikamaa, mutta monenlaisia muitakin reseptejä on vuosien varrella tullut kokeiltua. Dipit ovat myös ihan parasta tarjottavaa erilaisissa illanvietoissa.

Tässä postauksessa ajattelin nostaa esille pari dippiä, joita kylläkin on tullut tehtyä jo ajat sitten, mutta joista en ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa, kun tämä blogi on ollut aivan retuperällä. En uskalla hirveän paljon kiihtyvämpää postaustahtia luvata jatkoonkaan, sillä Peruspöperölässä puhaltavat muutoksen tuulet. Uudet työhaasteet vievät minua kohti pk-seutua, eikä työasunnossani Helsingissä ole järin hulppeat kokkailufasiliteetit. Blogia en kuitenkaan ole kuoppaamassa, mutta työelämä saattaa haitata harrastustoimintaa ajoittain.

Ensimmäinen dippi on peräisin Jamie Oliverin Alastoman kokin paluusta.

Kikhernedippi

1 tölkki kikherneitä

Hyppysellinen juustokuminaa

1-2 pientä, kuivattua chiliä

1-2 kynttä valkosipulia

Mehut yhdestä sitruunasta

Oliiviöljyä

Suolaa, mustapippuria

Soseuta kikherneet kulhossa sauvasekoittimella tai blenderissä. Minulla tahna meinasi jumiutua sauvasekoittimeen, joten lisäsin lorottelemalla näppituntumalla oliiviöljyä sekaan jo tässä vaiheessa. Sen voi lisätä myös myöhemmin, mikäli tarvetta ei vielä tässä vaiheessa ilmene.

Lisää joukkoon juustokuminaa ja murenna sekaan chilit.

Kuori ja silppua valkosipuli(t) pieneksi ja lisää nekin kikherneiden joukkoon.

Purista sekaan sitruunasta mehut ja mausta rouhimalla sekaan suolaa ja mustapippuria myllystä.

Lorota sekaan myös oliiviöljyä itseäsi miellyttävän koostumuksen saavuttamiseksi, ellet lisännyt sitä jo aiemmin kikherneiden muussauvaiheessa.

Sekoita hyvin ja tarjoile!

Toinen dippi, jonka ilosanomaa on pakko jakaa, löytyy Kokkeillaan-blogista. Tämä vaan on ihan älyttömän hyvää!

Sipulijuustodippi

2 isohkoa sipulia

3 ruokalusikallista voita

1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

100 grammaa tuorejuustoa

0,5 desilitraa majoneesia

150 grammaa ranskankermaa

Cayennepippuria

Suolaa, mustapippuria

Kuori ja halkaise sipulit. Leikkaa puolikkaista ohuita siivuja.

Kuumenna paistinpannulla voi sekä oliiviöljy. Kuullota sipulisiivuja keskilämmöllä aina välillä sekoitellen.

Mausta sipulit suolalla, mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria.

Paista sipuleita, kunnes ne ovat muuttuneet pehmeiksi ja karamellisoituneet kauniin ruskeiksi.

Maista suolaisuus. Sipulit saavat olla reilusti suolaisia, sillä dipin suolaisuus tulee sipuleista.

Jäähdytä sipulit.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, majoneesi sekä sipulit.

Surauta tahna tasaiseksi dipiksi sauvasekoittimella.

Tarjoile dippi huoneenlämpöisenä. Jääkaappikylmässä se kovettuu eli jos teet dipin etukäteen ja säilytät sitä jääkaapissa, nosta dippi lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa ennen tarjoilua.

Bonusdippinä loppuun vielä ystäväpiirissä "dippiasiana" tunnettu yli-iisi dippi: sekoita purkki kaupan valmista salsaa (juu juu, ei pitäisi käyttää valmistuotteita, mutta käytän silti aina välillä!) ja purkki maustamatonta tuorejuustoa, Philadelphiasta tulee paras koostumus.

Dippiasia toimii erinomaisesti ainakin nachojen kaverina!

Tyttöjen illan menu

Olen kärsinyt pahanlaatuisesta blogitukoksesta, enkä ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään. Ei ole syynä edes mitään erityisen kiireistä ajanjaksoa elämässä, ei vaan ole jostain syystä nyt irronnut. Joskus ei vaan oo inspistä - mutta jos sitä inspriraatiota ei ala kuulua, on parempi vaan tehdä asialle jotain - sitä teen nyt.

Tämä tyttöjen ilta vietettiin jo reilusti syyskuun puolella. Oikeastihan tällaisille ystävien kanssa vietettäville illoille hyvän ruoan ja juoman parissa ei edes tarvitsisi keksiä mitään (teko)syytä, mutta tällä kertaa teemana oli ystävän uuden keittiön avajaiset. Keittiössä uutta tosin oli enemmänkin tekstiilipuoli, mutta ihan riittävä syy sekin oli kokoontua porukalla kokkaamaan ja nauttimaan elämästä.

Menu päätettiin etukäteen ja vastuut jaettiin niin, että emännöivä taho huolehti alkuruoasta, minä pääruoasta ja kolmas osallistuja hoiti jälkiruokapoliittisen osion. Alkuun halusimme jotain lohesta, pääruoaksi oli toivottu pulled porkia eli nyhtöpossua (onnea vaan Campasimpukkalaan onnistuneen suomenkielinnöksen lanseerauksesta ja sen tehokkaasta leviämisestä, noteerattiinhan sana uusimmassa Glorian ruoassa ja viinissäkin!) ja jälkkäriksi haluttiin jotain ihanaa makeaa, jollaiseksi valikoitui valkosuklainen pannacotta.

Lohiruissipsit punajuuripurjeilla

(reseptivinkkiä otettu Jotain maukasta -blogista)

Lämminsavulohta

Ruohosipulituorejuustoa

Tuoretta tilliä

Pippuria, suolaa

Ruissipsejä

Punajuurisipsejä

Silppua tuorejuuston joukkoon tuoretta tilliä ja sekoita joukkoon myös lämminsavulohi.

Mausta seos mustapippurilla. Tarkista suolatilanne, lisää tarvittaessa.

Sekoita niin että saat tahnamaisen koostumuksen.

Nostele ruissipseille lohi-tuorejuustoseosta.

Asettele jokaiselle täytetylle ruissipsille purjeeksi punajuurisipsi.

Pääruoan osalta menin muutoin tutulla ja turvallisella pulled pork -linjalla, mutta kastikkeen tein tällä kertaa eri tavalla. Siihen otin mallia Pastanjauhannasta.

BBQ-kastike

3 ruokalusikallista voita

1 keskikokoinen punasipuli silputtuna

4,8 desilitraa ketsuppia

1,6 desilitraa ruokosokeria

1,2 desilitraa Dijon-sinappia

1,2 desilitraa siiderietikkaa

2 teelusikallista worcestershirekastiketta

1 teelusikallinen tabascoa

Ota kastikeainekset käden ulottuville.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Sulata voi kattilassa.

Kuullota sipulia kattilassa muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavammaksi.

Mittaa kattilaan loput kastikeainekset ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa.

Vähennä lämpöä ja anna pulputella välillä sekoittaen vähintään 10 minuuttia. Pidempikään aika ei haittaa.

Jäähdytä lopuksi kastike huoneenlämpöiseksi.

Sämpylöiden väliin lusikoitiin coleslaw'ta, possua ja kastiketta. Viereen lautaselle aseteltiin vielä simppeli vihersalaatti, jota oli höystetty melonilla ja aurajuustolla.

Valkosuklaapannacotta vadelmakastikkeella

(Pirkka-tyyliin 5 annosta)

2 desilitraa kermaa

2 liivatelehteä

2 ruokalusikallista sokeria

100 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa maustamatonta jogurttia

1 teelusikka vaniljasokeria

200 grammaa vadelmia

0,5 desilitraa vettä

2 ruokalusikallista sokeria

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Paloittele suklaa.

Kaada kerma kattilaan ja mittaa kaveriksi 2 ruokalusikallista sokeria.

Kiehauta kermasokeriseos ja nosta kattila pois liedeltä.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kermasokeriseoksen joukkoon.

Kaada kermaseokseen myös pilkottu suklaa ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneeseen kermaseokseen jogurtti sekä vaniljasokeri.

Nostele seos annosmaljoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Valmista kastike keittämällä vadelmia, vettä ja sokeria kattilassa muutama minuutti välillä sekoittaen.

Jäähdytä kastike.

Nostele kastiketta annosmaljojen päälle tarjoiluvaiheessa.

Tällaisia iltoja pitäisi pitää useamminkin, totesimme kaikki mahat täynnä ja tyytyväisinä ruokapöydän ääressä. Yritimme ideoida ruokakerhoa, joka kokoontuisi säännöllisehkösti tähän tyyliin, että jokainen ottaisi vastuulleen jotakin ja aterian teema ja nauttimisajankohta voisivat vaihdella. Eihän aina tarvitse olla viikonloppukaan, kyllä hyvä seura ja ruoka riittävät.

Kahden naisen versio ruokailtamista tulikin jo vietettyä viikko sitten, mutta toivottavasti saamme koko tyttöporukan saman pöydän ääreen taas mahdollisimman pian.

12 points go to viisustudion tarjoilut

Lauantai oli varsinainen superpäivä - ei pelkästään siksi, että tarjolla oli niin jääkiekkoviihdettä kuin euroviisujakin - vaan siksi, että kanssaeläjän kanssa onnistuimme sullomaan päiväämme rauhassa nautitun aamupalan, auringonottoa puistossa, pizzalounaan ja kolmet eri kemut. Melkoista aikatauluttamista se vaati, mutta kaikissa ehdittiin viettää sopivasti aikaa.

Omaa kokkausta vaati vasta viimeinen illan etappi, eli viisustudio, joka pidettiin (Diplomi-)insinöörilässä. Sekalainen paikalle kokoontunut porukka oli sopinut, että ruokia ja juomia illaksi kootaan vähän nyyttäriperiaatteella, mutta niin, että syötävät ja juotavat liittyisivät jotenkin viisufinaalissa esiintyviin maihin. Kaikkia finaalimaita emme saaneet katettua, mutta kiitettävän monta kuitenkin!

Viisuilta alkoi omalta osaltani kuplivalla. Lasissa on uusin suosikkiskumppani, ranskalainen Louis Picamelot Blanc de Blancs Brut. Suosittelen! Ja mikäpäs sen viisufinaalin aloittaneen Ranskan biisin pariksi olisi paremmin sopinutkaan, kuin sikäläinen kuplivainen.

Kreikkalaisiin tunnelmiin meidät viritti uunitettu fetajuusto, jonka höysteenä oli ainakin vihreää paprikaa, sipulia ja tomaattia sekä öljyä.

Nämä munakoisokääryleet (badimjan borujuglari) olivat saaneet inspiraationsa Azerbaidzanista. Isäntäväki oli napannut reseptin täältä. Mahtoi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun söin mitään azerihenkistä evästä, mutta hyviä olivat!

Taustalla kurkkua. Keskellä oleva astia näytti ihan tyhjältä, mutta mustan lautasen pohjalla olikin dippailuun tarkoitettua tavaraa. Hunajaista se taisi ainakin olla? Ja inspiraatio tähän muistaakseni peräisin Valko-Venäjältä.

Ranskaa ruokapuolella edusti tämä Quiche Lorraine. Viisustudiossa mukana ollut ihan ihkaelävä ruotsalainen rakastui piirakkaan kovasti, ja ihmetteli, miten joku osaakin tehdä näin hyvää ihan itse. Eikä hän väärässä ollut, piirakan tehtaillut taho sai muiltakin kiitosta piirakkataidoistaan.

Georgian makumaailmaan pääsimme tutustumaan tämän gruusialaisen juustolla täytetyn leivän parissa. Resepti saattaa ilmaantua insinöörilän blogiin kenties tulevaisuudessa, sillä isäntäväki vastasi tästäkin herkusta.

Juustorintamalla maisteltiin muun muassa espanjalaista juustoa suolakeksien kanssa.

Saksasta nyt vaan ensimmäisenä tulee mieleen makkara, ei voi mitään! Ostin Stockan Herkusta pari pakettia bratwursteja, jotka sitten simppelisti vain paisteltiin pannulla ja tarjoiltiin vähän pienemmissä palasissa.

Yksi viisustudiolainen kyseli vinkkiä romanialaiselta tutultaan, ja sai vastaukseksi, että vastaavanlaisissa kisastudioissa heilläpäin syödään mm. tämmöistä "makkaraa", joka suomalaisen silmiin kyllä vaikutti enemmänkin lihapullaisalta. Maukasta ja mausteista.

Oma varsinainen kokkaukseni iltaan oli mutakakku. Sillä minulle selvisi ihan vasta, että mutakakku eli kladdkaka on periruotsalainen leipomus. Omani tein Kaikki äitini reseptit -blogista löytämälläni äärisimppelillä reseptillä.

Kladdkaka eli mutakakku

100 grammaa voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 desilitraa sokeria

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

3 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

2 desilitraa vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele vuoka, jossa aiot paistaa mutakakun.

Sulata voi, jätä jäähtymään.

Vatkaa munat ja tavallinen sokeri vaahdoksi keskenään.

Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri sekä kaakaojauhe.

Seuraavaksi sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Lisää lopuksi mukaan myös voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista keskitasolla noin 15 minuuttia.

Tarkista tikulla, kuinka löysä taikina vielä on. Paistoaika riippuu paistoastiasi koostakin eli miten paksusti taikinaa siinä on. Tarkoitus olisi, että mutakakku on reunoilta vähän kuivempi, mutta jää keskeltä vielä valuvan kosteaksi koostumukseltaan.

Minun vuoassani taikinaa oli sen verran paksulti, että jatkoin paistamista vielä 5 extraminuuttia ja rakenteesta tuli siten oikein hyvä.

Mansikkakastike

Noin 200 grammaa (pakaste)mansikoita

Triple Secia

Tein piirakalle kastikkeen surauttamalla sauvasekoittimella kohmeiset pakastemansikat soosimaiseen olomuotoon ja sekoittamalla joukkoon vielä lorauksen Triple Secia.

Suuri on mysteeri, jotta miten näin yksinkertaisista aineksista ja ilman oikeaa suklaata voikaan saada lopputulokseksi niin suklaisen, ihanan tahmaisen mutakaakun! Mutta kokeilkaa, tämä on hyvää ja helppoa. Mansikkasoossi sopi mutakaakun pariksi erittäin oivallisesti myös.

Viisustudiossa vähän kaikilla oli omat suosikkinsa. Yhteistä äimistelyä aiheutti ainakin Romanian Cezar. Jos koskaan olet miettinyt, mitä tapahtuu, kun yhdistetään vampyyrilta näyttävä henkilö, joka laulaa oopperamaisesti eurodiscojumputusbiisiä mystisten lavasteiden keskellä, saat vastauksen kun katsot Cezarin It's my life -esityksen.

Minulla ei ollut mitään voittaja-Tanskaa vastaan, vaikkei se ihan kärkisuosikkeihini kuulunutkaan. Harmittelin Suomen sijoitusta, sillä Krista oli mielestäni piristävän erilainen suomalaiseksi euroviisuedustajaksi. Omat ääneni menivät tällä kertaa Unkarin ihanalle hipsterille sekä Islannille, jonka laulaja näytti Lord of the Ringsista karanneelta ja lauloi islanniksi, joka kuulostaa mielestäni aivan haltiakieleltä.

Ensi vuonna viisut järjestetään siis Tanskassa. Saapa nähdä, tulisiko tällä kertaa lähdettyä ihan paikan päälle viisuilemaan vai pidetäänkö kotimaassa jälleen viisustudiota porukalla.

Talvista ruokailoittelua kanssabloggareiden seurassa

Ennen kevättä, lumien sulamista ja grillimiittiä Ghetto Gourmetin luona (vink vink vaan sinne blogin suuntaan!) odotellessa teki mieli nähdä kanssabloggareita ja syödä hyvin. Kutsuin siis vuorostani blogitovereita ja muutamia muita ruokaintoilijoita luoksemme istumaan iltaa. Erityisteemaa emme tällä kertaa kehitelleet, vaikka huomasimmekin sitten, että vihreä ja irkkuhenkisyys olisi ajankohtaan ollut passeli teema. Noh, oli sitä vihreää ainakin aika monissa annoksissa!

Alkudrinkin idea tupsahti ajatuksiini, kun muistin meidän saaneen ystäväpariskunnalta aiemmin lahjaksi kotitekoista marjalikööriä pullollisen. Liköörin menekki noin yleensä on aika vähäistä, joten ajattelin että osana kuohuvaa alkudrinkkiä sitä voisi käyttää. Kuohuviinilasin pohjalle mitattiin siis 2 senttilitraa likööriä ja loppu lasi täytettiin mahdollisimman kuivalla skumpalla.

Alkudrinkkien pariksi tuumailin tarjoavani täytettyjä ruissipsejä, koska jostain syystä olin himoinnut ruissipsejä jo jonkin aikaa. Stockan Herkusta löytyi vain valkosipulisia versioita, mutta ne sopivat tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti.

Lohitäyte ruissipseille

Noin 200 grammaa loimulohta (kylmä- tai lämminsavustettu kävisi varmasti myös)

Noin 200 grammaa crème fraîchea

Puntti ruohosipulia

Suolaa, pippuria

Sitruunamehua

Silppua haarukalla lohi pieneksi silpuksi.

Silppua ruohosipulista suurin osa pieneksi silpuksi. Jätä muutamia varsia koristeluun.

Sekoita crème fraîche, lohi ja ruohosipuli. Mausta lorauksella sitruunamehua ja tarvittaessa rouhimalla pippuria sekä suolaa myllystä.

Lusikoi tahnaa ruisipseille ja koristele  ruohosipulilla.

En ole kovinkaan tunnettu koristelutaidoistani, saati viitseliäisyydestäni annosten stailauksen suhteen. Kevättä siis lienee mielessä, vaikkei ulkona vielä olekaan, kun minäkin taivuin pipertämään!

Alkudrinkit eivät olleet kovinkaan värillisiä, vaikka niissä likööriä olikin. Testiryhmän mielestä kuitenkin 4 senttilitraa likööriä olisi tehnyt drinkistä jo liian äitelän, joten tämä oli maultaan hyvää. Tässä vaihessa paikalle oli saapunut vasta ensimmäinen vieras, joten pöytä ei notkunut herkuista aivan vielä.

Lihatäyte ruissipseille

100 grammaa kylmäsavuhärkäleikkelettä

100 grammaa smetanaa

1 pienehkö punasipuli

Rucolaa

Mustapippuria myllystä

Silppua kylmäsavuhärkäleikkele pieneksi. Tee sama myös punasipulille ja rucolalle.

Sekoita smetanaan liha-, sipuli- ja rucolasilppu. Rouhi sekaan mustapippuria mausteeksi. Koristele rucolalla.

Vaikka itse teinkin, niin tätä täytyy kyllä kehua. Nämä olivat ihan älyttömän hyviä!

Pastanjauhannan Rosmariini oli tehnyt suppilovahveroista (olihan ne suppiksia?!) quichen, jonka jämät söimme sunnuntaiaamuna miehen kanssa onnellisina. Todella hyvää siis myös jääkaappikylmänä.

Kokkeillaan-Kotiharmi tarjosi alkupalahenkeen aivan ihanaa parmankinkkuun käärittyä marinoitua vuohenjuustoa.

Kokkipottilan Hannele puolestaan tarjoili hauskoja paahdettuja ja mausteisia kikherneitä. Sekä ihan mielettömiä mustapaputahnalla päällystettyjä minitortilloja.

Hannelen chilinkäyttötaitoja ylistettiin joukolla näitä mussuttaessamme. Sopivasti, muttei liikaa. Sen kun oppisi itsekin, että milloin mikäkin määrä chiliä on sopivasti!

(Diplomi-)insinöörin keittiössä Pekka avustajajäsenensä M:n kanssa tarjoili meille tomaatista ja avokadosta koostettua limellä, chilillä, punasipulilla ja korianterilla höystettyä salaattia/salsaa.

Samasta osoitteesta pöytään saapui myös Kellerin opeilla tehtyä linssisalaattia.

Talvinen sää sai minut haaveilemaan lihapadasta, joten sellaista myös tein.

Stout-lihapata

Reilu kilo naudan ulkopaistia

3 keltasipulia

3 kynttä valkosipulia

3 porkkanaa

1 palsternakka

Lihafondia

Tomaattipyrettä

0,5 litraa stout-olutta

Vettä

Suolaa, mustapippuria

Paprikajauhetta, chilijauhetta

Rosmariinia

Pilko vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ollut naudanpaisti isohkoiksi kuutioiksi.

Kuori porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Pilko ronskilla otteella porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Paista kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa lihakuutiot muutamassa erässä niin, että saat niihin kivan paistopinnan. Suolaa ja pippuroi lihat samalla. Siirrä pataan.

Laita lihojen kaveriksi pataan myös porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Mausta pata paprikajauheella, mustapippurilla, chilijauheella ja rosmariinilla.

Laita pataan myös kunnon loraus lihafondia sekä muutama truuttaus tomaattipyrettä.

Kaada pataan lopuksi puoli litraa stout-olutta ja mikäli se ei näytä riittävän nesteeksi, lisää myös vähän vettä. Tämä riippunee vähän patasi koostakin, lihojen ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä nesteeseen.

Muhita pataa 175 asteessa ainakin kolme tuntia.

Lihapata olisi voinut olla vähän suolaisempikin, mutta suolaa on kuitenkin helppo lisätä lautaselle, joten eipä se iso vika ole. Etenkin kun myös suolaisuuden suhteen makuja on monia. Pata muhi tuon kolmen paistotunnin lisäksi vielä noin sata-asteisessa uunissa juhlia odotellessa lämpimänä pysyäkseen varmaankin tunnin-puolitoista.

Kotiharmi kantoi pöytään myös venäläistä hunajakakkua, jollaista en ollutkaan koskaan ennen maistanut.

Sokerikukkasia-Kardemumma toi tapansa mukaan leivontapuolen herkkuja pöytään. Näitä ei olisi tohtinut edes maistaa, olivat niin kauniita! Mutta olimme raakalaisia ja pistelimme kaunottaret poskiimme, herkullisia.

Pekan appelsiinisorbetti oli taivaallista, kuten hänen tekemänsä jäätelöpuolen tarjottavat aina. Haaveilen tästä edelleen! Sorbetti muodosti myös oivallisen makuparin hunajakakun kanssa.

Kemuissa oli mukana myös herra Bronx, jonka Kir Royalit maistuivat mainioilta nekin.

Myös vara-aviomies T oli mukana menossa, mutta olen näemmä ollut niin onneton kuvaaja, että hänen tekemänsä aasialaisia vivahteita omannut lihasalaatti ja kananmaksa-pekonivartaat ovat jääneet kuvien ulkopuolelle.

Täten siis kiitän taas kerran kaikkia mukana olleita ihania. Vaikka hyvä ruoka ja juoma pelastavat paljon, ei olisi ollenkaan niin hauskaa ellei seura olisi niin ensiluokkaista!

Paprikatahna

Tahnat tai dipit ovat usein varsin helppotekoisia ja monikäyttöisiä. Silti niitä tulee tehtyä aika harvoin, ja aina kun jonkin tahnan saa tehtyä, toteaa sen saman, että onpa hyvää ja miksi minä en hae vaihtelua vaikkapa leivänpäällisiin tahnoista?! No, kaavoihinsa sitä niin helposti kangistua.

Tapas-pöytään kuitenkin tehtailin pariakin tahnaa, joista toinen on vanha tuttu ja erittäin hyväksi havaittu artisokkatahna. Artisokkatahnan ihanuuden toi julki Pitkä Kädenvääntöä-blogissaan, ja sen jälkeen olen levittänyt tahnan ilosanomaa omassakin blogissa.

Tarpeeksi montaa kertaa ei voi kehottaa; tehkää tätä! Kaikkialla, missä tätä olen tarjoillut, se on kerännyt kehusanoja osakseen. Kannattaa tarkistaa säilöttyjen artisokkien öljyn maku, olen huomannut, että niistä osa on valmiiksi jo melko valkosipulisia, jolloin tietysti kun tahnaan vielä lisätään valkosipulia, on lopputulos voimakkaampi, kuin jos säilöntäöljy on miedompaa. Hyvää silti, oli miedompaa tahi ärtsympää, ainakin jos ei pelkää valkosipulia siis!

Toisena tahnana tapas-pöydässä tarjoilin paprikatahnaa tai -dippiä, jonka reseptin löysin Ruokalan sivuilta.

Paprikatahna

2 punaista paprikaa

1 teelusikallinen juustokuminaa

1 kynsi valkosipulia

2 ruokalusikallista öljyä

Suolaa, mustapippuria

Halkaise paprikat kahtia ja poista niistä siemenet ja valkoiset osiot sisäpuolelta.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja aseta halkaistut paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin.

Anna paprikoiden olla uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pintaan tulee tummia täpliä, eli pieni pinnan palaminen ei siis haittaa yhtään mitään.

Ota paprikat uunista ja laita ne pussiin jäähtymään.

Paprikoiden jäähdyttyä sen verran, että niitä kärsii käsitellä sormiaan polttamatta, niistä poistetaan kuori. Pääsääntöisesti kuori lähtee ihan vetämällä irti helposti.

Sekoita sauvasekoittimella paprikoista, valkosipulista, öljystä ja mausteista tahna. Tarkista lopuksi maku, ja lisää mausteita tai öljyä tarvittaessa.

Paprikatahnakin oli kiva kokeilu. Tällä kertaa paprikat olivat aika voimakkaita maultaan, mutta onneksi tarjolla oli muitakin vahvoja makuja, ettei paprika päässyt jyräämään liiaksi.

Pahan ilman, mutta hyvän tuulen piknik

Tämän kesän ruokabloggaripiknikien yllä leijuu selkeästi jokin sääkirous! Kesäkuussa Helsingin piknik jouduttiin pitämään sitätiloissa Kädenvääntöä-blogin Pitkän luona, sillä kylmä ja kostea sää ei houkutellut puistoon istumaan. Luulisi, että heinäkuun loppuun varattu piknikpäivä olisi sääolosuhteiltaan takuulla kesäisempi, mutta ei. Kyttäsimme viikko sitten keskiviikkona urakalla sääennusteita koko oululaisten ruokabloggareiden porukka, mutta pilvien liikehdintä ei ollut puolellamme, ja teimme viime hetkellä ratkaisun siirtyä piknikoimaan (Diplomi-)insinöörin keittiöön.

Keskiviikko valikoitui viikonpäiväksi, koska suurin osa muista miittiin osallistujista oli enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Kaikille sopivaa kesäviikonloppua olisikin voinut olla vaikea löytää. Niinpä omat kokkailuni piti hoitaa siten, että pystyin tekemään tarjottavat valmiiksi edellisenä iltana ja vain pikaisesti noutamaan ne kotoa töiden jälkeen, ennen piknikille siirtymistä.

Piknikin teemaksi oli näemmä sopimattakin valikoitunut leivät, sillä tarjolla oli useampia erittäin herkkuja leipäsiä! Nämä norjalaisiksi leiviksi nimetyt herkkupalat koosti ja toi tarjolle Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ihanaiset hernepestolla täytetyt ja ilmakuivatulla kinkulla koristellut leivät puolestaan kiikutti herkuteltavaksi Kotiharmi Kokkeillaan-blogista.

Ghetto Gourmetin porukka oli tehnyt vaikka mitä herkkuja! Leivän tekoasioita kesälomallaan pohtinut ja niihin ehkä vähän hurahtanutkin pariskunnan puolisko oli tehnyt erittäin mainiota patonkia, jota tarjoiltiin sen kauniimman puoliskon tekemän tapenaden kanssa. Myös superhyviä vietnamilaishenkisiä kanaleipäsiä saatiin ghettolasta, mutta niistä ei näemmä ollutkaan tallentunut kameraan yhtään otosta.

Insinööri-Pekka puolestaan tuki leipäteemaa sammicheilla, joissa oli täytteenä mm. naudan poskea.

Ghettolan porukalta pöytään ilmaantui myös kreikkalaishenkisiä lihapullia, joiden seurana tarjoiltiin takaoikealla pilkottavaa retiisitsatsikia. Näitä oli pakko ottaa lisää, yhdistelmä oli mainio!

Pastanjauhantaa toi piknikpöytään tällä kertaa ainoan salaatin, jossa yhdistyivät parsakaali, pekoni ja pähkinät. Nam!

 Kokit ja Potit -blogin Hannele oli askarrellut kurkkujen parissa. Lopputuloksena raputäytteiset kurkkukupit, joiden äärellä huokailin kekseliäisyyskateuden kourissa. Miksi ne omat kokkaukset on aina niin tylsiä muiden tekemisiin verrattuna? Onneksi blogin nimi on Peruspöperöä, niin ei pääse ketään yllättämään, jos kokkauksetkin on peruskamaa.

Suolaisten tarjottavien listaan meikäläinen siis kantoi niin perusjuttua kuin olla ja saattaa; hyväksi havaittua suolaista piirakkaa. Tällä kertaa kantarelli- ja pekonitäytteellä.

Kantarelli-pekonipiirakka

(metalliseen kertakäyttöpiirakkavuokaan sopiva satsi)

Pohja:

150 grammaa jauhoja (laitoin 100 grammaa vehnää ja 50 grammaa ruista)

85 millilitraa oliiviöljyä

Ripaus suolaa

0,4 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

1 paketti pekonia

1 purkki Pirkan säilykekantarelleja

1,3 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

1 pienehkö sipuli

Juustoraastetta (käytin goudaa)

Mustapippuria, tuoretta timjamia, suolaa

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Taputtele taikina kevyesti voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä jääkaappiin odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Pieni pekonit. Silppua sipuli.

Valuta kantarelleista säilykeliemi pois ja puristele enimmät nesteet pois, silppua pienemmäksi, jos tarvis.

Laita pekonit kylmälle pannulle ja laita levy päälle. Anna paistua, kunnes alkavat kypsyä ja päästävät rasvaa pannulle.

Lisää pekonien sekaan sipulisilppu ja sienet. Paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet, pekoni näyttää mukavan kypsältä ja sienet ovat saaneet samalla makua itseensä muista aineksista pannulla. Rouhi sekaan mustapippuria. Voit myös ripotella joukkoon lopuksi hieman tuoretta timjamia halutessasi, itse nappasin parin oksan verran parvekkeelta.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Mausta hitusella suolaa ja mustapippurilla.

Kaada pekoni-sieni-sipuliseos piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle juustoraastetta. Kaada päälle myös kerma-munaseos ja laita vielä juustoa päällimmäiseksikin.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Tein piirakasta myös miniversion, jotta pääsin tarkistamaan maun ennen tarjoilua leikkaamatta varsinaista piirakkaa rikki. Minipiiras toimi oivallisen kokoisena iltapalana!

Miitissä nähtiin myös yksi uusi tulokas, Aina nälkä -blogin Milla uskaltautui meitä treffaamaan. Tullessaan hän toi valloittavan tiramisun, jota ei voi kuin kehua. Tiramisu on muutenkin yksi suosikeistani ja Millan appelsiininen versio oli kyllä ihana. Kuten itse Millakin!

Pekan loihtima Kellerin mansikkakaakku päätyi tällä kertaa lattian sijasta pöydälle, ja pääsimme vihdoin maistelemaan tuota kovan onnen leivonnaista. Vuoden odotus palkittiin, sillä hyväähän se oli!

Kardemumma Sokerikukkasia -blogista puolestaan kantoi paikalle täydellisen juustokakun.

Minä tekaisin pikkumakeaksi tarjolle dominopalleroita, kun ne jäivät mieleeni kummittelemaan luettuani Herkun ja Koukun Jytiksen lomallejäämistarjoiluista.

Dominopallerot

2 pötköä domino-keksejä

Noin 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Noin 125 grammaa tummaa suklaata

4 ruokalusikallista likööriä (kirsikka ois hyvä, ei ollut, käytin triple seciä)

Kaakaojauhetta koristeluun

Aja keksit mössöksi tehosekoittimella. Minun blenderini ei kyennyt hallitsemaan koko keksimassaa kerralla, joten tein tämän kahdessa osassa.

Sulata suklaa.

Aja koneella tasaiseksi massaksi keksimöhnä, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja likööri. Tai totea, ettei blenderi suoriudu oikein tästäkään, kaavi massa kulhoon ja yritä parhaasi sekoittaa hommaa lastalla käsin.

Laita keksimassa jääkaappiin ainakin tunniksi. Minulla massa odotteli jääkaapissa työpäivän ajan.

Pyörittele massasta palleroita, ja kieritä ne sitten kaakaojauheessa kauttaaltaan.

Laita pallerot takaisin jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kirsikkalikööri olisi varmasti tuonut tähän massaan jotain kivaa pientä säväystä, mutta minulla ei sitä tosiaan ollut. Ihan hyviä näistä tuli, ja ovathan ne hauskannäköisiä pikkuisia makeita, mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole varma tulisinko tehneeksi uudemman kerran kuitenkaan.

Miitti oli kuitenkin jälleen kerran varsin hauska! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja tavataan toivottavasti pian taas uudestaan.

Synttäritapakset

Muutama viikko sitten vanhenin jälleen vuodella, ja sehän on aina hyvä syy järjestää juhlat ystäville. Tänä vuonna tarjoiluissa oli tapas-teema, elokuussa koittavan Barcelonan-matkan hengessä. Tapas-menu koostui kasaamalla sopivia suupaloja netistä, Tapas-keittokirjasta ja omista mieliteoista.

Kuten listauksesta huomaa, laitoin tarjolle paljon myös simppeleitä "pilko ja laita esille" -tyyppisiä juttuja, kuten juustoja, viinirypäleitä, melonia, mansikoita ja serrano-kinkkua. Tämä helpotti kokkailu-urakkaa merkittävästi, eikä silti ollut ollenkaan huono asia makujen kannalta.

Hitusen enemmän vaivannäköä menun osalta vaativat:

Patatas bravas

Sitruuna-valkosipulikana

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Marinoidut oliivit

Sitruksinen kikhernesalaatti

Kirsikka-halloumisalaatti

Artisokkatahna

Paprikatahna

Mansikka-limoncellokakku

Näistä osan reseptit kirjaan tähän postaukseen ja osa pääsee omiin postauksiinsa, jotta tästä ei tule niin megalomaanista yksittäistä viestiä. Linkitän sitten muut postaukset tuohon listaan, kun saan kirjoiteltua niitä blogiin.

Tarjoilut täyttivät melko tehokkaasti ruokapöytämme, vaikka siitä oli jatkopalakin käytössä. Ruoat myös maistuivat erittäin hyvin vieraille; kaikki syötiin loppuun, jopa täytekakku, jota yleensä on jäänyt yli!

Patatas bravas

(otin vinkkiä Pastanjauhannasta)

Noin kilo perunoita

Oliiviöljyä paistamiseen

Chilijauhetta

Paprikajauhetta

Suolaa

(Chili-majoneesia)

Pese ja kuori (uusia perunoita ei tarvitse kuin pestä hyvin) perunat. Keitä kypsähköiksi, mutta vielä napakoiksi.

Anna perunoiden jäähtyä ja kuutioi suupaloiksi.

Paista perunat runsaassa oliiviöljyssä ja mausta; suolaa, chilijauhetta ja paprikajauhetta.

Chili-majoneesi syntyi ihan vain sekoittamalla chilitahnaa kaupan valmiiseen majoneesiin.

Perunoiden kanssa tarjottavaksi sopivat majoneesin kanssa erilaiset dipit ja tahnat.

Marinoidut oliivit

(Resepti Nautiskellen-blogista)

2 purkkia maustamattomia vihreitä oliiveja

3 ruokalusikallista oliiviöljyä

1-2 ruokalusikallista sitruunamehua

Tuoretta rosmariinia

Yhden sitruunan kuori raastettuna

2-3 kynttä valkosipulia

Suolaa, mustapippuria

Kaada oliiveista säilöntäliemi pois ja kumoa oliivit kulhoon.

Hienonna tuoretta rosmariina noin ruokalusikallisen verran.

Raasta sitruunasta kuori kuppiin, jossa voit sekoittaa marinadin muutkin ainekset keskenään.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.

Sekoita raastetun sitruunan kuoren sekaan oliiviöljy, purista sitruunasta mehut ja lisää joukkoon myös rosmariini sekä valkosipuli. Mausta pippurilla ja maltillisella määrällä suolaa, sillä oliivit voivat olla hyvinkin suolaisia ihan itsessään.

Tarkista maku, kaada marinadi oliiveille ja anna maustua jääkaapissa ainakin tunti. Mulla olivat yön yli jääkaapissa.

Oliivit ovat ihania ihan siltääkin, mutta marinoimalla niihin saa pientä uutta säväystä. Tykkäsin todella tästä valkosipulisen sitruunaisesta marinadista.