Lihaisat tapakset

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, tarjoilin synttäreilläni heinäkuun alussa tapaksia. Jatkan nyt vielä postauksia tapas-aiheesta, sillä postaamatta on vielä muutama juttu aiheesta.

Halusin tarjolle myös lihaisia vaihtoehtoja ja tietysti ensimmäisenä mieleeni tulivat lihapullat. Tavalliset lihapullat olisivat olleet vähän tylsiä tähän tarkoitukseen, joten jotenkinhan niitä piti saada tuunata. Ja tapashengessä tuunaust tapahtui chorizolla.

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Noin 600 grammaa luomunaudanjauhelihaa

1 sipuli

Noin 100 grammaa chorizosiivuja (käytin Pirkan)

1 kananmuna

Mustapippuria, paprikajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Silppua sipuli ja chorizosiivut pieniksi palasiksi.

Nosta jauheliha kulhoon. Riko päälle kananmuna ja ripottele mausteet eli mustapippuria ja paprikajauhetta. Suolan kanssa täytyy olla varovainen, jos sitä edes lisää, sillä chorizo on suolaista.

Lisää kulhoon myös sipulisilppu ja chorizopalaset. Sekoita taikina hyvin sekaisin.

Pyörittele massasta pienehköjä tai keskikokoisia pyöryköitä.

Asettele pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskiosassa kunnes ovat kypsiä, 15-20 minuuttia.

Halutessasi voit tietysti paistaa pyörykät myös rasvassa paistinpannulla, mutta minä olin laiska ja mukavuudenhaluinen ja tein nämä uunissa, jolloin pystyin samaan aikaan tekemään muuta kokkausta.

Pullista tuli oikein hyviä, vaikka teinkin ne ilman sen erikoisempaa ohjeistusta. Chorizo toi kivasti rasvaa ja makua lihapullataikinaan ja mielestäni nämä sopivat aivan erinomaisesti tapas-pöytään.

Chorizopullien lisäksi lihaosastolla oli tarjolla Maittavat Tapakset -kirjasta napatulla ohjeella valmistettua kanaa valkosipuli-sitruunaliemessä. Ohje löytyy kirjan sivulta 223.

Sitruuna-valkosipulikana

Noin 600-700 grammaa broilerin sisäfileitä

Oliiviöljyä

1 sipuli

6 kynttä valkosipulia

2 sitruunaa

Suolaa, mustapippuria

(Silopersiljaa)

Leikkaa sisäfileet (tai muut käyttämäsi fileet) suupaloiksi.

Silppua sipuli ja valkosipuli.

Raasta yhden sitruunan kuori kulhoon ja purista sekaan mehu. Kuori toisen sitruunan kuoresta suikaleita ja laita ne sivuun odottamaan. Purista raasteen ja mehun joukkoon mehut myös tästä toisesta sitruunasta.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on pehmennyt, mutta ei vielä ruskistunut. Lisää pannulle myös valkosipuli ja kuullota vielä hetki.

Laita kananpalaset pannuun ja hauduta välillä sekoittaen kymmenisen minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat hieman ruskistuneet ja kana on mureaa.

Lisää pannulle sitruunamehu ja -raaste. Anna kuplia.

Irrota pannun pohjaan mahdollisesti tarttuneet nokareet lastalla, jotta saat kaiken maun mukaan kastikkeeseen.

Ota pannu levyltä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos sinulla on lehtipersiljaa, lisää sitä myös tässä vaiheessa silputtuna muutaman ruokalusikallisen verran.

Siirrä kana tarjoiluastiaan ja koristele sitruunasta kuorimillasi suikaleilla ja persiljalla.

Minä luin reseptiä huonosti ja lisäsin ne kuorisuikaleetkin pannulle, mutta eipä tuo nyt ainakaan kovin haitannut. Eikä minulla ollut sitä silopersiljaakaan, mutta mainion valkosipulinen ja sitruunainen lopputulema tästä tuli kuitenkin.

Pahan ilman, mutta hyvän tuulen piknik

Tämän kesän ruokabloggaripiknikien yllä leijuu selkeästi jokin sääkirous! Kesäkuussa Helsingin piknik jouduttiin pitämään sitätiloissa Kädenvääntöä-blogin Pitkän luona, sillä kylmä ja kostea sää ei houkutellut puistoon istumaan. Luulisi, että heinäkuun loppuun varattu piknikpäivä olisi sääolosuhteiltaan takuulla kesäisempi, mutta ei. Kyttäsimme viikko sitten keskiviikkona urakalla sääennusteita koko oululaisten ruokabloggareiden porukka, mutta pilvien liikehdintä ei ollut puolellamme, ja teimme viime hetkellä ratkaisun siirtyä piknikoimaan (Diplomi-)insinöörin keittiöön.

Keskiviikko valikoitui viikonpäiväksi, koska suurin osa muista miittiin osallistujista oli enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Kaikille sopivaa kesäviikonloppua olisikin voinut olla vaikea löytää. Niinpä omat kokkailuni piti hoitaa siten, että pystyin tekemään tarjottavat valmiiksi edellisenä iltana ja vain pikaisesti noutamaan ne kotoa töiden jälkeen, ennen piknikille siirtymistä.

Piknikin teemaksi oli näemmä sopimattakin valikoitunut leivät, sillä tarjolla oli useampia erittäin herkkuja leipäsiä! Nämä norjalaisiksi leiviksi nimetyt herkkupalat koosti ja toi tarjolle Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ihanaiset hernepestolla täytetyt ja ilmakuivatulla kinkulla koristellut leivät puolestaan kiikutti herkuteltavaksi Kotiharmi Kokkeillaan-blogista.

Ghetto Gourmetin porukka oli tehnyt vaikka mitä herkkuja! Leivän tekoasioita kesälomallaan pohtinut ja niihin ehkä vähän hurahtanutkin pariskunnan puolisko oli tehnyt erittäin mainiota patonkia, jota tarjoiltiin sen kauniimman puoliskon tekemän tapenaden kanssa. Myös superhyviä vietnamilaishenkisiä kanaleipäsiä saatiin ghettolasta, mutta niistä ei näemmä ollutkaan tallentunut kameraan yhtään otosta.

Insinööri-Pekka puolestaan tuki leipäteemaa sammicheilla, joissa oli täytteenä mm. naudan poskea.

Ghettolan porukalta pöytään ilmaantui myös kreikkalaishenkisiä lihapullia, joiden seurana tarjoiltiin takaoikealla pilkottavaa retiisitsatsikia. Näitä oli pakko ottaa lisää, yhdistelmä oli mainio!

Pastanjauhantaa toi piknikpöytään tällä kertaa ainoan salaatin, jossa yhdistyivät parsakaali, pekoni ja pähkinät. Nam!

 Kokit ja Potit -blogin Hannele oli askarrellut kurkkujen parissa. Lopputuloksena raputäytteiset kurkkukupit, joiden äärellä huokailin kekseliäisyyskateuden kourissa. Miksi ne omat kokkaukset on aina niin tylsiä muiden tekemisiin verrattuna? Onneksi blogin nimi on Peruspöperöä, niin ei pääse ketään yllättämään, jos kokkauksetkin on peruskamaa.

Suolaisten tarjottavien listaan meikäläinen siis kantoi niin perusjuttua kuin olla ja saattaa; hyväksi havaittua suolaista piirakkaa. Tällä kertaa kantarelli- ja pekonitäytteellä.

Kantarelli-pekonipiirakka

(metalliseen kertakäyttöpiirakkavuokaan sopiva satsi)

Pohja:

150 grammaa jauhoja (laitoin 100 grammaa vehnää ja 50 grammaa ruista)

85 millilitraa oliiviöljyä

Ripaus suolaa

0,4 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

1 paketti pekonia

1 purkki Pirkan säilykekantarelleja

1,3 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

1 pienehkö sipuli

Juustoraastetta (käytin goudaa)

Mustapippuria, tuoretta timjamia, suolaa

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Taputtele taikina kevyesti voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä jääkaappiin odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Pieni pekonit. Silppua sipuli.

Valuta kantarelleista säilykeliemi pois ja puristele enimmät nesteet pois, silppua pienemmäksi, jos tarvis.

Laita pekonit kylmälle pannulle ja laita levy päälle. Anna paistua, kunnes alkavat kypsyä ja päästävät rasvaa pannulle.

Lisää pekonien sekaan sipulisilppu ja sienet. Paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet, pekoni näyttää mukavan kypsältä ja sienet ovat saaneet samalla makua itseensä muista aineksista pannulla. Rouhi sekaan mustapippuria. Voit myös ripotella joukkoon lopuksi hieman tuoretta timjamia halutessasi, itse nappasin parin oksan verran parvekkeelta.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Mausta hitusella suolaa ja mustapippurilla.

Kaada pekoni-sieni-sipuliseos piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle juustoraastetta. Kaada päälle myös kerma-munaseos ja laita vielä juustoa päällimmäiseksikin.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Tein piirakasta myös miniversion, jotta pääsin tarkistamaan maun ennen tarjoilua leikkaamatta varsinaista piirakkaa rikki. Minipiiras toimi oivallisen kokoisena iltapalana!

Miitissä nähtiin myös yksi uusi tulokas, Aina nälkä -blogin Milla uskaltautui meitä treffaamaan. Tullessaan hän toi valloittavan tiramisun, jota ei voi kuin kehua. Tiramisu on muutenkin yksi suosikeistani ja Millan appelsiininen versio oli kyllä ihana. Kuten itse Millakin!

Pekan loihtima Kellerin mansikkakaakku päätyi tällä kertaa lattian sijasta pöydälle, ja pääsimme vihdoin maistelemaan tuota kovan onnen leivonnaista. Vuoden odotus palkittiin, sillä hyväähän se oli!

Kardemumma Sokerikukkasia -blogista puolestaan kantoi paikalle täydellisen juustokakun.

Minä tekaisin pikkumakeaksi tarjolle dominopalleroita, kun ne jäivät mieleeni kummittelemaan luettuani Herkun ja Koukun Jytiksen lomallejäämistarjoiluista.

Dominopallerot

2 pötköä domino-keksejä

Noin 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Noin 125 grammaa tummaa suklaata

4 ruokalusikallista likööriä (kirsikka ois hyvä, ei ollut, käytin triple seciä)

Kaakaojauhetta koristeluun

Aja keksit mössöksi tehosekoittimella. Minun blenderini ei kyennyt hallitsemaan koko keksimassaa kerralla, joten tein tämän kahdessa osassa.

Sulata suklaa.

Aja koneella tasaiseksi massaksi keksimöhnä, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja likööri. Tai totea, ettei blenderi suoriudu oikein tästäkään, kaavi massa kulhoon ja yritä parhaasi sekoittaa hommaa lastalla käsin.

Laita keksimassa jääkaappiin ainakin tunniksi. Minulla massa odotteli jääkaapissa työpäivän ajan.

Pyörittele massasta palleroita, ja kieritä ne sitten kaakaojauheessa kauttaaltaan.

Laita pallerot takaisin jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kirsikkalikööri olisi varmasti tuonut tähän massaan jotain kivaa pientä säväystä, mutta minulla ei sitä tosiaan ollut. Ihan hyviä näistä tuli, ja ovathan ne hauskannäköisiä pikkuisia makeita, mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole varma tulisinko tehneeksi uudemman kerran kuitenkaan.

Miitti oli kuitenkin jälleen kerran varsin hauska! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja tavataan toivottavasti pian taas uudestaan.

Lemon posset

Lemon posset eli sitruunavanukas on ollut jonkin sortin kesähitti, niin monessa paikassa siihen on törmännyt. Pakkohan sitä oli itsekin päästä kokeilemaan, ja näin hetkeni tulleen, kun vuorossa oli mökkeilyä hyvän ruoan merkeissä pääosin bloggariporukalla viime viikonloppuna.

Tein sitruunajälkkärit lauantaina aamupäivästä jääkaappiin hyytymään. Ohjeistusta tekoprosessiin otin Soppakellarista, mutta alunperin se on peräisin Glorian ruoasta ja viinistä.

Lemon posset

(8 annosta)

6,6 desilitraa laktoositonta kuohukermaa

2 desilitraa sokeria

1,5 desilitraa sitruunamehua (3,5:n isohkon sitruunan mehut)

Mansikoita koristeluun

Purista sitruunoista mehut kulhoon. Mittaa välillä, jotta saat oikean määrän.

Kaada kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen.

Laske lämpötilaa ja keittele edelleen sekoittaen noin 2 minuuttia.

Ota kattila pois liedeltä ja kaada sitruunamehu joukkoon siivilän lävitse. Sekoita hyvin.

Kermaseos on helpompi kaataa tarjoiluastioihin, jos kaadat sen ensin kannuun.

Kaada siis seos tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, yön ylikään ei haittaa mitään.

Sitruunavanukkaat saivat tuoreita mansikoita koristeekseen ja tuomaan hieman makeutta muutoin niin ihanan raikkaan kirpsakkaan jälkkäriin.

En tiedä miksi en ole aiemmin tehnyt tätä! Ihanan yksinkertaiset ainekset, helppo tehdä, maistuu herkulliselta ja raikkaalta. Tehkää tekin!

Salaatteja tapas-pöytään

Jatkoa tapas-aiheiselle postaukselle seuraa tässä. Sisällytin tapas-tarjoiluihin myös pari salaattia, joista toista voisi kyllä kutsua myös vaikka marinoiduiksi kikherneiksi, sillä se ei ollut erityisen salaattinen. Kirsikka-halloumisalaatti taas tuli todettua hyväksi viime kesänä, eri juustovaihtoehdoilla kokeiltunakin.

Sitruksinen kikherne-salaatti

(reseptivinkki Ahmija-blogista)

1 tölkki/tetra esikäsiteltyjä kikherneitä

Noin 2 ruokalusikallista appelsiinimehua

Sitruunan kuori ja mehut puolikkaasta

Noin ruokalusikallinen valkoviinietikkaa

Suolaa

Juustokuminaa

Mustapippuria

Hunajaa

Purjoa, kevätsipulia tai punasipulia

Vihreä omena

Ahmija-blogissa kikherneitä oli määrällisesti runsaammin kuin minulla, joten vähensin muidenkin ainesten määrää. Tähän laittamani ovat arvioita, sillä en mittaillut kovin tarkasti ja marinadia tuli silti melko reilusti.

Raasta sitruunan kuori pieneen kulhoon, jossa voit sekoittaa marinadin. Purista puolikkaasta sitruunasta mehut. Lisää joukkoon appelsiinimehu, valkoviinietikka, luraus hunajaa, tömpsäys juustokuminaa ja muutamat kierrokset suolaa sekä mustapippuria myllystä. Sekoita.

Silppua sipuli. Käytin itse punasipulia, koska kaupassa ei sattunut olemaan kevätsipulia. Purjo toiminee myös. Pilko myös omena pieniksi paloiksi.

Sekoita marinadi kikherneiden, sipulin ja omenan kanssa. Anna maustua joko huoneenlämmössä (jos olet itse keittänyt kikherneet, tällöin ne viiletessään imevät marinadista makua itseensä vielä paremmin) tai jääkaapissa.

Kikherneitä tulee käytettyä ihan liian harvoin, sillä vaikka pidän niistä, en oikeen ole oppinut käyttämään niitä monipuolisesti. Tässä oli yksi kiva tapa laittaa kikherneitä tarjolle ja sopi mielestäni myös oikein kivasti tapas-pöytäänkin.

Kirsikka-halloumisalaatti

Runsaasti erilaisia salaatteja (esim. punamangoldi, lollo rosso, rucola, jääsalaatti)

1 litra kirsikoita

2 pakettia halloumia

(Saksanpähkinöitä)

Oliiviöljyä

Balsamicoa

Sitruunamehua

Viipaloi halloumi ja paista viipaleisiin pannulla nätti pinta. Palastele suupaloiksi.

Huuhtele salaatit ja revi ne tarjoiluastiaan suupaloiksi.

Poista kirsikoista kannat ja kivet. Itse leikkasin kirsikan kahtia, jolloin kivi lähti melko helposti irti ja samalla kirsikat puolittuivat salaattia varten.

Asettele kirsikat ja halloumit salaattipedin päälle.

Jos haluat laittaa pähkinöitä, paahda niitä hetki kuumalla, kuivalla pannulla ja ripottele ne sitten salaattiin. Jätin itse pähkinät tällä kertaa pois pähkinäallergisten vieraiden vuoksi.

Sekoita lorauksista sitruunamehua, öljyä ja balsamicoa kastike salaatille. Valuta kastiketta salaatille.

 Ennen viime kesää ja tämän salaatin versiota kokeilua en jotenkin ollenkaan osannut ajatella kirsikoita salaatissa, vaikka ei kai tuo mikään ihme ole, että ne toimivat suolaisen juuston makuparina hyvin. Tämä salaatti on ihanan yksinkertainen, silti jotenkin sopivalla tavalla vähän erilainen ja tietysti maistuu hyvältä. Ihana kesäsalaatti!

Synttäritapakset

Muutama viikko sitten vanhenin jälleen vuodella, ja sehän on aina hyvä syy järjestää juhlat ystäville. Tänä vuonna tarjoiluissa oli tapas-teema, elokuussa koittavan Barcelonan-matkan hengessä. Tapas-menu koostui kasaamalla sopivia suupaloja netistä, Tapas-keittokirjasta ja omista mieliteoista.

Kuten listauksesta huomaa, laitoin tarjolle paljon myös simppeleitä "pilko ja laita esille" -tyyppisiä juttuja, kuten juustoja, viinirypäleitä, melonia, mansikoita ja serrano-kinkkua. Tämä helpotti kokkailu-urakkaa merkittävästi, eikä silti ollut ollenkaan huono asia makujen kannalta.

Hitusen enemmän vaivannäköä menun osalta vaativat:

Patatas bravas

Sitruuna-valkosipulikana

Luomunaudanlihapullat chorizolla

Marinoidut oliivit

Sitruksinen kikhernesalaatti

Kirsikka-halloumisalaatti

Artisokkatahna

Paprikatahna

Mansikka-limoncellokakku

Näistä osan reseptit kirjaan tähän postaukseen ja osa pääsee omiin postauksiinsa, jotta tästä ei tule niin megalomaanista yksittäistä viestiä. Linkitän sitten muut postaukset tuohon listaan, kun saan kirjoiteltua niitä blogiin.

Tarjoilut täyttivät melko tehokkaasti ruokapöytämme, vaikka siitä oli jatkopalakin käytössä. Ruoat myös maistuivat erittäin hyvin vieraille; kaikki syötiin loppuun, jopa täytekakku, jota yleensä on jäänyt yli!

Patatas bravas

(otin vinkkiä Pastanjauhannasta)

Noin kilo perunoita

Oliiviöljyä paistamiseen

Chilijauhetta

Paprikajauhetta

Suolaa

(Chili-majoneesia)

Pese ja kuori (uusia perunoita ei tarvitse kuin pestä hyvin) perunat. Keitä kypsähköiksi, mutta vielä napakoiksi.

Anna perunoiden jäähtyä ja kuutioi suupaloiksi.

Paista perunat runsaassa oliiviöljyssä ja mausta; suolaa, chilijauhetta ja paprikajauhetta.

Chili-majoneesi syntyi ihan vain sekoittamalla chilitahnaa kaupan valmiiseen majoneesiin.

Perunoiden kanssa tarjottavaksi sopivat majoneesin kanssa erilaiset dipit ja tahnat.

Marinoidut oliivit

(Resepti Nautiskellen-blogista)

2 purkkia maustamattomia vihreitä oliiveja

3 ruokalusikallista oliiviöljyä

1-2 ruokalusikallista sitruunamehua

Tuoretta rosmariinia

Yhden sitruunan kuori raastettuna

2-3 kynttä valkosipulia

Suolaa, mustapippuria

Kaada oliiveista säilöntäliemi pois ja kumoa oliivit kulhoon.

Hienonna tuoretta rosmariina noin ruokalusikallisen verran.

Raasta sitruunasta kuori kuppiin, jossa voit sekoittaa marinadin muutkin ainekset keskenään.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.

Sekoita raastetun sitruunan kuoren sekaan oliiviöljy, purista sitruunasta mehut ja lisää joukkoon myös rosmariini sekä valkosipuli. Mausta pippurilla ja maltillisella määrällä suolaa, sillä oliivit voivat olla hyvinkin suolaisia ihan itsessään.

Tarkista maku, kaada marinadi oliiveille ja anna maustua jääkaapissa ainakin tunti. Mulla olivat yön yli jääkaapissa.

Oliivit ovat ihania ihan siltääkin, mutta marinoimalla niihin saa pientä uutta säväystä. Tykkäsin todella tästä valkosipulisen sitruunaisesta marinadista.

Kuuman päivän pirtelö

Pari päivää sitten kesäsäät lopulta saavuttivat myös pohjoisen. Ihanaa, kun on lämmintä! Lämpimään säähän kuuluvat virkistävät, kylmät syötävät ja juotavat. Torstai-iltana murjotin itselleni, kun en ollut hankkinut mitään kivaa jäätelöä pakastimeen (eikä jätskikoneen jäähdytysosa ollut pakastimessa sekään, että olisi voinut edes tehdä itse). Perusvaniljajädeä pakastimesta kuitenkin löytyi, joten päätin virkistää itseäni pirtelöllä.

Pirtelöt ovat paitsi oivallisia kuuman päivän herkkuja, myös helppo keino tuhota edelliskesän marjoja pakastimesta, mikäli niitä siellä vielä luuraa. Meidän pakastimesta löytyi vielä rasiallinen mansikoita ja mustikoita, joten ne pääsivät pirtelöön.

Mansikka-mustikkapirtelö
(kahdelle)

Vaniljajäätelöä (muutaman sentin paksuinen pala)
Maitoa
Pakastemustikoita
Pakastemansikoita

Anna marjojen hieman sulaa, jotta blenderisi ei jäädy pirtelöä tehdessä (kuten minulla, kun en malttanut odottaa).

Laita blenderiin palasteltu vaniljajätski, puolijäiset marjat ja loraus maitoa.

Surruuta pirtelöksi.

Maitoa voi lisätä, jos koostumus näyttää liian tymäkältä. Jos marjasi eivät ole kovin makeita, tai sinusta tuntuu ettei jätskin makeus riitä makeuttamaan pirtelöä, voit toki lisätä mukaan myös sokeria. Meillä tästä tuli juuri sopivaa jäätelön ja marjoihin pakastusvaiheessa ripotellun sokerin kanssa.

Kuumaan kesäaikaan parveke on kyllä ihana lisä asuntoon. Ja tietysti myös siitä kiva, että siellä voi kasvattaa vaikka yrttejä. Meidän parvekkeella kasvaa tänä kesänä amppelimansikka, steviaa, minttua, rosmariinia, basilikaa, ruohosipulia ja timjamia. Pöydän kesäkukka kärsii kuumasta eniten, se on jo aika nuupahtanut.

Kesään kuuluvat myös piknikit. Oulun ruokabloggareiden kesäpiknik pidetään tänä vuonna keskiviikkona 25.7. Mukaan on varsin soveliasta tulla, lisäinfoa vaikkapa minulta sähköpostilla tai Facebookissa!

Amerikkalaiset pannukakut

Vanhenin viikonloppuna jälleen yhdellä ikävuodella. Varsinainen synttäri oli sunnuntaina, mutta aloitin juhlat jo lauantaina. Synttäribileiden ruokateemana olivat tapakset, niistä lisää myöhemmin! Lauantaiaamuni sen sijaan aloitin amerikkalaisten pannukakkujen ja skumpan voimin.

En ollut aiemmin tehnyt amerikkalaisia pannukakkuja, vaikka usein olin miettinyt moisten valmistamista. Halusin tehdä mahdollisimman pienen ja simppelin taikinan, johon ohjeistusta löysin täältä.

Amerikkalaiset pannukakut
(4-5 kappaletta)

1 kananmuna
2,5 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja (tai sekoitus eri jauhoista, jos haluat vähemmän höttöisen lopputuleman)
Vajaat pari desiä laktoositonta punaista maitoa
(1 ruokalusikallinen sokeria)
2 ruokalusikallista rasvaa (käytin rypsiöljyä)
3 teelusikallista leivinjauhetta
Ripaus suolaa

Riko kulhoon muna, kaada sekaan maito ja rasva sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaksi.

Kuumenna paistinpannu. Jos sinulla on pieni "blinikokoinen" paistinpannu, paista letut sillä. Jos ei, niin kokeile vaikka lettupannua tai yritä muuten saada paistettua pienehköjä pannareita.

Nosta kuumalle, rasvaiselle pannulle kauhalla taikinaa. Anna taikinan levitä itsestään pannulle.

Käännä pannukakku, kun taikina hieman kuplii ja on keskeltä vielä löysää. Paista vielä hetki toiseltakin puolelta.

Pannukakut nautittiin meillä tuoreiden mansikoiden ja vaahterasiirapin kanssa. Aika överiä, mutta niin hyvää! Unohdin pannukakkutaikinasta sokerin kokonaan, mutta neutraalimpi maku pannarissa ei haitannut mitään, kun päälliset olivat niin makeita. Juomakaverikseen pannukakut saivat cavaa, illan tapasteeman ja elokuussa koittavan Barcelonaan suuntautuvan kesälomareissun hengessä.