Vietimme talvilomaviikkomme taas Kanarialla, tällä kertaa Gran Canarian saarella. Majapaikkana oli varmaan se eniten turistihelvettimäisin paikka koko saarilla eli Playa del Inglés. Paikkahan on tunnettu kilometritolkulla jatkuvasta biitsistään, josta saa osviittaa ylläolevasta otoksesta.
Kaupungissa kuuli varmaan enemmän suomea, ruotsia ja saksaa, kuin espanjaa, mutta tämä kyllä oli etukäteen odotettavissakin. Sen sijaan hieman yllätyin siitä, että lähes jokaisessa ravintolassa tuntui ruokalistat löytyvän myös suomeksi käännettynä, vaikka henkilökunta ei tokikaan suomea puhunut kovin monessa paikassa ainakaan paria sanaa enempää. Ei ehkä kannata matkustaa yhteen suomalaisten suosituimmista kohteista, jos ei halua jatkuvasti tulla leimatuksi Suomi-turistiksi, oma vika siis.
Ensimmäinen perilläolopäivä piti aloittaa etsimällä aamiaista, sillä huoneistohotellimme hintaan ei kuulunut aamupalaa, eikä keskellä yötä saapuessamme ollut hirveästi mahdollisuuksia lähteä kauppaan tarvikkeita ostamaan. Päivä starttasi kivasti jonkin kuppilan toastilla. Vastaavanlaisia pikkusyötäviä tuntui tarjoavan harva se kahvila ja kuppila. Välipalan tai pienen syötävän tarpeen yllättäessä on apu siis yleensä hyvinkin lähellä, eikä kustanna kovin paljoa.
Reissun ruokapaikat valikoituivat sekalaisin taktiikoin; osa katsottiin ihan
matkatoimiston suosittelemista paikoista, koska niiden etäisyys hotelliin nähden oli näppärää paikallistaa kartasta. Lisäksi olin tsekkaillut
Tripadvisorista etukäteen joitakin potentiaalisia paikkoja ja osaan paikoista päädyttiin ihan vaan sattumalta.
La Cana -ravintola (Avenida de Tenerife 4) löytyi sekä Tripadvisorin että matkatoimiston suosituksista, eikä se ollut kaukana hotellilta, joten testasimme paikan. Ravintolassa on myös suomalaista henkilökuntaa, mutta suhteellisen tuore ravintola ei ole pelkästään turistien suosiossa, vaan siellä käy myös paikallista väkeä. Tyylisuunta on espanjalaishenkinen. Paikka on sisustukseltaan melko moderni ja tyylikäs. Hintataso kohtuullinen, mutta ei mikään halpis.
La Canassa syötiin tarjoilijan suosittelemat annokset; miehen pihvissä oli jokin paikan oma hyvä soossi ja minun lautaseltani löytyi uunissa pitkään muhiteltua lammasta. Maut olivat ihan kohdallaan, mutta miinusta annoksen lämpötilasta, sillä ainakin omassa annoksessani kunnolla kuumaa olivat vain perunat. Mies kävi täällä syömässä myös mustekalarenkaita minun ollessani opettelemassa snorklausta ja sukellusta, ja nekin olivat kuulemma oivallisia. Palvelusta paikalle myös plussaa!
Reissun paras ruoka, miljöö, annosten hinta-laatu-koko-suhde sekä parhaalta maistunut viini löytyivät El Carretonista (Avenida de Gran Canaria 23). Pieni, hieman syrjemmässä sijainnut ravintola oli sympaattinen, eikä pisteitä ainakaan vähentänyt hiiligrilli, jossa lihat paistettiin. Asiakaskunnassa oli runsaasti paikallisia, mikä on yleensä hyvä merkki.
Mies söi El Carretonissa 600 grammaisen T-luupihvin. Alkupalaksi söimme täälläkin valkosipulileipää, joka oli vakioalkupalamme useimmissa ravintoloissa. Edullista ja useimmiten maukasta.
Tämä lihavarrasannos El Carretonissa maksoi vajaat 8 euroa. Lihaa oli niin paljon, että puolet oli pakko jättää syömättä. Annoskoot olivat täällä siis reilut ja hinta vähintäänkin kohtuullinen.
Playa del Inglésin loputtomalta vaikuttavan hiekkarannan toisessa päässä sijaitsevat Maspalomaksen hiekkadyynit. Dyyneillä voi käydä kävelemässä merkittyjä reittejä pitkin, mutta kuumassa hiekassa tarpominen on jokseenkin epämiellyttävää ja raskasta, joten kannattaa valita ajankohta päivän viileimmästä päästä.
Monet Inglésin ravintoloista ja muustakin actionista sijoittuvat Avenida de Tirajana -kadulle. Sen lähistöltä löytyy myös isohko kauppakeskus Yumbo, jossa on rutkasti kuppiloita, yökerhoja, ravintoloita, kahviloita ja basaarityyppisiä kauppoja. Me poikkesimme kertaalleen lounasaikaan Yumboon ja valitsimme summamutikassa Restaurante Tropicanan. Ravintolan pasta carbonara oli ihan ok lounas, miehen pizzan pohja oli pullamainen ja tarjoilu oli niin hidasta, että meinattiin laskua odotellessa jo hermostua.
Rannan läheisyydessä sijaitseva ravintola Roma (Centro Comerciale Anexo II) kutsuu itseään italialaiseksi. Muusta en tiedä, mutta ihan kelvollista pizzaa sieltä ainakin sai. Lauantai-illan ähkyn takasi paikan neljän juuston pizza, ja miehen salamipizza oli kuulemma myös hyvä. Ruokailimme kylläkin pienen hämmennyksen vallassa, sillä paikassa esiintyi lauantai-illan iloksi ryhmä tanssityttöjä. Tästä "viihdenumerosta" ruokalistan mukaan olisi pitänyt tulla pieni lisä myös laskuun, mutta ainakaan meidän kuitissamme ei moista veloitusta ollut.
Piccolo-kokoisen cavapullon mukana tuli näppärä "lasi", joka kiinnitettiin pullon suulle juomista helpottamaan. Yllättävän näppärä keksintö, jonka roudasin kotiin asti vappupiknik mielessäni.
Eräänä iltana taapersimme syömään tex mexiä Chili's -nimiseen paikkaan (Avenida de Tenerife 17, lähellä KOKA-asuinkompleksia). Tämä oli ehkä paikallinen vastine Amarillolle, mutta turistimenosta huolimatta ruoka oli yllättävänkin ok. Tarjoilijat täällä olivat myös varsin kohteliaita ja palveluhenkisiä.
Alkupaloiksi tilasimme friteerattuja paprikoita sekä tulisia chicken wingsejä. Nämä toimivat itseasiassa hyvin yhteen, enkä kyllä noita paprikoita pelkästään olisi jaksanut lautasellista syödä.
Pääruokien virkaa toimittivat minun kanapötkyläni sekä miehen erityisen hyvältä maistunut beef fajitas. Jos siis mielenne tekevi tex mexiä Inglésissä, ettekä etsi ihan sitä halvinta paikkaa syömiselle, niin kyllä Chili'siä kannattaa testata. Mutta älkää missään nimessä tilatko mansikkamargaritaa! Se oli ihan tolkuttoman pahaa esanssilitkua. Ruuasta pisteet Chili'sille mutta mansikkamargaritaosastolla kotoinen Amarillo vie voiton. Kaikista parasta mansikkamargaritaa saa onneksi kotona, omalla blenderillä, miehen tekemänä.
Hotellihuoneen ehdoton vaatimus tämmöisillä reissuilla on kyllä oma parveke. Meidän parvekkeemme oli ilta-auringon suuntaan, joten siinä oli mukava hengähtää päivän aktiviteettien jälkeen ja katsella auringonlaskua.
Viimeisenä iltana yritimme mennä uudemman kerran syömään El Carretoniin, mutta paikka oli niin täynnä, että emme jaksaneet jäädä odottamaan. Suuntasimme siis seuraavaan vastaan tulleeseen kohtalaisen oloiseen paikkaan, joka sattui olemaan Cervecería Gambrinus.
Annoskoot olivat myös täällä vähintäänkin runsaat. Miehen alkupalaksi tilaama makkara-annos olisi jo pelkästään riittänyt ateriaksi.
Pääruokina söimme grillattua lihalajitelmaa sekä liekitettyä pihviä Dianan tyyliin. Kastike ja sen alla ollut pihvi olivat yllättävänkin hyviä, mutta jälleen kerran annoksesta jäi koon vuoksi paljon syömättä.
Säiden puolesta reissumme sattui olemaan kovinkin pilvinen, mutta lämpötilat onneksi pyörivät noin +22 asteessa suurimman osan lomaviikostamme. Viimeisenä päivänä kylmä tuuli totutti meitä taas kotimatkalle ja Suomen talvisiin olosuhteisiin.
Matkakohteena Playa del Inglés on juuri sitä mitä voi kuvitellakin, mutta jos aikaa ja intoa löytyy, kannattaa kaupungista lähteä retkille muuallekin. Las Palmasiin pääsee bussilla kätevästi ja siellä on jo hieman aidompi espanjalaisen kaupungin tunnelma. Shoppailusta kiinnostuneille voi Las Palmasia myös suositella.
Tauritossa puolestaan pääsee snorklaamaan ja sukeltamaan. Itse kokeilin kumpaistakin ensimmäistä kertaa ja yllätyin miten lähellä rantaa oli niinkin paljon vedenalaista elämää tarkkailtavaksi. Paikalliset sukellusfirmat kuljettavat toki kokeneemmat sukeltajat kauemmas merelle tutkailemaan esimerkiksi lentokoneen tai laivan hylkyjä.
Vaikka sukellus ei osoittautunutkaan ihan meikäläisen jutuksi, täytyy antaa kiitosta ja suositukset
Blue Explorersille kärsivällisestä ja kannustavasta opetuksesta.
Tahna toimi erinomaisesti ruisnappien päällä. Kaveriksi pääsivät vielä pastanteosta ylijääneet prosciuttoviipaleet. Itse napostelin nämä iltasyömisinä, mutta voisin kuvitella tarjoavani näitä tosiaan bileissä ja piknikilläkin. Helppoa ja hyvää ja vieläpä ihan kivannäköistäkin!
