Pastaa pipeille

Olen sairastellut koko viikon ja nyt alkaa elämä jo voittaa. En tiedä sainko viime viikonlopun Helsingin reissullani sikainfluenssan vaiko jonkun muun tosi äkäisen pöpön, mutta huonoon kuntoon se veti pariksi päiväksi ja sen jälkeenkin on mennyt toipuessa useampi. Kanssaeläjäkin koki eilen olonsa tavallista huonommaksi ja jäi kotiin.

Ruokaa siis piti saada kahdelle vajaakuntoiselle, mutta kauppaan ei voitu lähteä. Niinpä sapuskaa piti kehitellä kaappien antimista. Pasta tuntui mukavalta ajatukselta ja jääkaapista löytyi vajaa paketillinen pepperoni-siivuja jonkun aiemman pizzanteon jäljiltä.

Google tarjoili pepperonipastaan ohjeita kyllä riittämiin, mutta useimmissa tehtiin tomaattipohjainen soosi. Kanssaeläjä kun ei tomaatin eikä myöskään tomaattipohjaisten kastikkeiden suurin ystävä ole, päätin testata tätä reseptivihosta löytynyttä todella simppeliä pepperonipastan ohjetta. Simppeliys viehätti myös ihan senkin takia, että tämän saattoi kuvitella jaksavansa toteuttaa vaikka olo hieman hutera olikin.

Pepperonipasta
(kahdelle)

Pastaa (meillä penneä)
2 pientä sipulia (tai 1 isompi)
2 valkosipulinkynttä
Iso kourallinen pepperoni-viipaleita
Oliiviöljyä
Oreganoa (ei ollut, laitoin pizzamaustetta+basilikaa)
Suolaa
Pippuria
Parmesania raastettuna annoksen päälle

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pieni pepperoni-siivuja pienemmäksi (kanssaeläjä taisi pilkkoa yhden siivun aina neljään pieneen lohkoon).

Kaada paistinpannulle öljyä ja freesaile siinä sipulisilppua, kunnes ovat pehmenneet. Lisää sekaan pepperonit. Anna seoksen lämmetä kunnolla. Heittele sitten sekaan mausteet ja lisää öljyä jos se tuntuu tarpeelliselta.

Kun pasta on kiehunut, valuta pastasta vedet pois ja sekoita joukkoon kevyesti öljyä. Yhdistä pasta ja pepperoni-sipuliseos. Tarjoile parmesan-raasteen kanssa.


Eihän tämä mikään kovin järisyttävä makuelämys ollut, mutta ajoi hyvin asiansa eli ruokki kaksi nälkäistä ja vajaalla energialla toimivaa poloista. Pepperonin mausteisuus oli kanssaeläjälle melkein jo liikaa, mutta minusta oli kiva, että tukkoisen oloni läpi maistoin kuitenkin edes jotain.