Joulupöydän antimista

Vietin joulun pyhät suurimmaksi osaksi kahdestaan äitini kanssa, kuten tavallista. Kanssaeläjä piipahti mukanani aatonaatosta jouluaattoaamuun äitini luona, mutta matkasi sitten omia vanhempiaan tervehtimään. Joulu sujui siis varsin rauhallisissa tunnelmissa. Nyt on palattu jälleen arkeen ja nettiyhteyden päähän, joten vaikka joulu menikin jo, palaan siihen vielä muutaman kuvan verran.

Joulupöytäämme on kuulunut yleensä aina hirveä jossakin muodossa. Aiemmin pappani metsästi ja hirvipaistia nautittiin mummolassa aattona joulupukin käyntiä odotellessa. Papan edesmentyä paremmille metsästysmaille, kohtasi joulupöytäämme joitakin vuosia kestänyt hirvipuutos. Nyttemmin kanssaeläjän isä on paikannut tilannetta. Itsenäisyyspäivän viikonloppuna kanssaeläjän kotona vieraillessamme saimmekin jälleen oivan hirvipaistin äitini luokse jouluviemisiksi. Ositimme kylläkin paistin, sillä parin kilon paisti ei mitenkään olisi tullut syödyksi kaiken muun ohella kahden ihmisen joulussa.

Päätimme äitini kanssa valmistaa hirvipaistin yksinkertaisesti, mutta maistuvaan lopputulokseen pääsimme kuitenkin.

Hirvipaisti

Vajaa kilo hirvipaistia
3 kynttä valkosipulia
1 iso tai 2 pientä sipulia
Suolaa, rouhittua mustapippuria
Kokonaisia maustepippureita
(Vettä, voita, paistopussi)

Sulata hirvipaisti. Sulata voita paistinpannulla. Ota paistiin pinta kuumalla pannulla.

Riko hieman valkosipulinkynsien rakennetta, mutta älä silppua. Leikkaa sipuli(t) renkaiksi.

Suolaa ja pippuroi paisti. Aseta uunivuokaan paistopussi ja pussin pohjalle valkosipulinkynnet. Asettele hirvi valkosipulinkynsien päälle ja asettele sipulirenkaat paistin yläpinnalle. Huuhdo pienellä määrällä vettä maut talteen paistinpannulta ja hulauta huuhteluvesi paistopussin pohjalle. Nakkaa sekaan jokunen maustepippuri.

Sulje paistopussi ja anna hirven muhia uunissa miedohkossa lämpötilassa (esim. 150 asteessa) useampia tunteja, kunnes liha on kypsynyt pehmeän mureaksi.

Meidän paistimme näytti uunissa loikoilunsa jälkeen tältä. Tarkkaa aikaa emme katsoneet, mutta kyllä liha useamman tunnin aattona uunissa sai muhia. Rakenne ei ollut lainkaan kuivakka, siitä taisi paistopussissa mukana ollut liemi pitää huolen. Ja makuakin piisasi, vaikka valmistustapa ja tykötarpeet olivatkin simppeleitä.

Rosollia ei meillä tänä jouluna ollut tarjolla lainkaan. Olemme todenneet sen menekin kehnonlaiseksi, joten korvasimme tällä kertaa rosollin yksinkertaisella punajuuri-raejuustosekoituksella.

Yksinkertaista mutta hyvää taisikin olla jouluateriamme teemana tänä vuonna, sillä tarjolla oli myös hyvin simppeleitä uunivihanneksia joukossansa omenaa. Mukana oli muistaakseni öljyä ja jotakin yrttimaustetta; taisikohan olla timjamia ainakin?

Tietysti tarjolla oli myös äidin tekemää porkkanalaatikkoa. Ja taustalla kuvassa piileksii aivan tavallinen kinkku. Meillä kinkku paistellaan hiljoksiin jo aattoa edeltävänä yönä, jolloin aattoaamun aamupalalla saa jo vuolla leivälleen kinkusta siipaleen niin halutessaan. Emmekä ole myöskään harrastaneet kinkun kuorrutteita, vaikka sellaistakin voisi olla joskus ihan hauska kokeilla.

Perunat olivat tällä kertaa läsnä aterialla keitetyssä muodossa. Etualan kattilassa oleva vihreä epäilyttävän näköinen mössö on ilmeisesti kulkeentunut jouluumme äitini kainuulaisten juurten mukana. Mössön nimi on hernetuuvinki ja se on ulkomuodostaan huolimatta hyvää! Taustalla hirven paistoliemi oikealla ja kinkun paistoliemi vasemmalla. Liemet toimittivat kastikkeen virkaa jouluateriallamme.

Lisäksi tarjolla oli tietystikin joululimppua. Limppu oli ihan kaupasta ostettua, mutta sepä ei haitannut mitään. Juomapuolella kierrätin viime vuonna jouluateriaa varten Alkosta saamaani valkoviinisuositusta eli kostutin kurkkuani itävaltalaisella Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stainilla. Taustalla myös pieni punaviini (Castillo Montroy Reserva), jonka nappasin aivan sattumanvaraisesti Alkon pienten viinipullojen hyllystä. Äitini nautti punaviinistä ruoan kanssa ja loput tuhosimme glögin terästeenä.