Paprikatahna

Tahnat tai dipit ovat usein varsin helppotekoisia ja monikäyttöisiä. Silti niitä tulee tehtyä aika harvoin, ja aina kun jonkin tahnan saa tehtyä, toteaa sen saman, että onpa hyvää ja miksi minä en hae vaihtelua vaikkapa leivänpäällisiin tahnoista?! No, kaavoihinsa sitä niin helposti kangistua.

Tapas-pöytään kuitenkin tehtailin pariakin tahnaa, joista toinen on vanha tuttu ja erittäin hyväksi havaittu artisokkatahna. Artisokkatahnan ihanuuden toi julki Pitkä Kädenvääntöä-blogissaan, ja sen jälkeen olen levittänyt tahnan ilosanomaa omassakin blogissa.

Tarpeeksi montaa kertaa ei voi kehottaa; tehkää tätä! Kaikkialla, missä tätä olen tarjoillut, se on kerännyt kehusanoja osakseen. Kannattaa tarkistaa säilöttyjen artisokkien öljyn maku, olen huomannut, että niistä osa on valmiiksi jo melko valkosipulisia, jolloin tietysti kun tahnaan vielä lisätään valkosipulia, on lopputulos voimakkaampi, kuin jos säilöntäöljy on miedompaa. Hyvää silti, oli miedompaa tahi ärtsympää, ainakin jos ei pelkää valkosipulia siis!

Toisena tahnana tapas-pöydässä tarjoilin paprikatahnaa tai -dippiä, jonka reseptin löysin Ruokalan sivuilta.

Paprikatahna

2 punaista paprikaa

1 teelusikallinen juustokuminaa

1 kynsi valkosipulia

2 ruokalusikallista öljyä

Suolaa, mustapippuria

Halkaise paprikat kahtia ja poista niistä siemenet ja valkoiset osiot sisäpuolelta.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja aseta halkaistut paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin.

Anna paprikoiden olla uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pintaan tulee tummia täpliä, eli pieni pinnan palaminen ei siis haittaa yhtään mitään.

Ota paprikat uunista ja laita ne pussiin jäähtymään.

Paprikoiden jäähdyttyä sen verran, että niitä kärsii käsitellä sormiaan polttamatta, niistä poistetaan kuori. Pääsääntöisesti kuori lähtee ihan vetämällä irti helposti.

Sekoita sauvasekoittimella paprikoista, valkosipulista, öljystä ja mausteista tahna. Tarkista lopuksi maku, ja lisää mausteita tai öljyä tarvittaessa.

Paprikatahnakin oli kiva kokeilu. Tällä kertaa paprikat olivat aika voimakkaita maultaan, mutta onneksi tarjolla oli muitakin vahvoja makuja, ettei paprika päässyt jyräämään liiaksi.