7-vuotiaan synttäreillä

Viime lauantaina ilokseni pääsin osalliseksi kaikkien suomalaisten ruokablogien isän ja äidin, Pastanjauhantaa-blogin, 7-vuotissynttäreistä. Juhliin kokoontui taas kerran paikallista blogiväriä ja runsain mitoin myös blogien pitäjien lähipiiriä, näitä hang aroundeiksikin kutsuttuja. Nauru raikui, puhe pulppusi, ihmiset viihtyivät ja söivät itsensä ähkyyn.

Juhlien isäntäväki tarjoili heti alkuun ihanan raikkaita mojitoja, joiden avulla saattoi vielä hetkiseksi palata ajatuksissaan kesään, kun ikkunasta vielä pilkisti syysillan aurinko.

Rosmariini oli taiteillut lasiin Italian. Pestoa, mascarponea ja aurinkokuivattua tomaattia leivälle kauhoessaan sai aikaiseksi iloisen värien sekamelskan. Maut olivat iloiset nekin, vaikkeivat ollenkaan sekamelskaisat.

Alkupalahengessä toin itsekin paikalle leipää ja sen päälle levitettäväksi tahnaa. Leivän ohje löytyi Jamie Oliverin Alastoman kokin paluu -kirjasta.

Perusleipä

(ohjeesta tulee 2 isoa leipää)

2 pussia kuivahiivaa (tai 50 grammaa tuorehiivaa)

2 ruokalusikallista siirappia (tai hunajaa tai sokeria)

5 desilitraa kädenlämpöistä vettä (kuivahiivalle reilusti lämmintä)

Noin 13 desilitraa vehnä- ja hiivaleipäjauhoja (käytin luomuvehnäjauhoja ja luomukauraleivontaseosta)

2-3 teelusikallista suolaa

Jauhoja alustamiseen

Mittaa 2,5 desilitraa lämmintä vettä kulhoon. Liuota veteen hiiva sekä siirappi.

Kaada jauhot ja suola korkeaksi keoksi pöydälle, tarjottimelle tai isoon kulhoon. Tee kekoon keskelle kolo ja kaada siihen hiiva-siirappi-vesiseos.

Käytä toista kättäsi vispilän ominaisuudessa (tai sotke molemmat kädet, jos yksikätisenä on vaikeaa, kuten allekirjoittaneella) ja pyöritä sormilla vähitellen jauhoja veden sekaan. Pyörittele, jotta vesi ja jauhot sekoittuvat. Jatka tätä, kunnes olet saanut kaiken nesteen sekoittumaan jauhoihin.

Lisää sitten loput vedestä ja jatka edelleen sekoittamista, kunnes kasassa on löysähkö taikina.

Vaivaa, pyöritä ja painele taikinaa noin 5 minuuttia. Vaivaaminen tuo taikinaan sitkoa, joka puolestaan parantaa leivän rakennetta. Jos taikina on kovin löysää ja tarttuu käsiin ärsyttävästi, jauhota kätesi kunnolla.

Jauhota kädet viimeistään nyt ja heittele samalla jauhoja hieman myös taikinan pinnalle. Leivo taikinasta pallo ja nosta se leivinpaperoidulle uunipellille. Tee taikinaan viiltoja, jotta se kohoaa paremmin.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Tässä menee aikaa noin 40 minuuttia.

Taikinan kohottua tarpeeksi, siitä poistetaan ilmakuplat. Mätki ja painele taikinaa minuutti. Sitten voit leipoa taikinasta haluamasi muotoisia leipiä.

Kun olet muotoillut leivät, anna niiden taas kohota kaksinkertaisiksi. Toinen nostatus antaa leiville pehmeää rakennetta.

Paista leipiä uunissa keskitasolla 200 asteessa 35-50 minuuttia, kunnes leipä on pinnalta kauniin värinen ja pohjasta kuuluu koputtaessa kumea ääni.

Minä sain taikinamäärästä aikaan kaksi isohkoa pitkulaleipää, joiden rakenne kieltämättä oli aika onnistunut, kun seurailin kerrankin hyvin tarkasti ohjeistusta.

Kaverikseen leivät saivat kreikkalaishenkisen munakoisotahnan, jonka reseptin löysin selaillessani inspriraation toivossa vanhoja Glorian ruoka & viini -lehtiä.

Kreikkalainen munakoisotahna

(GRV 3/2011)

2 keskikokoista munakoisoa eli noin 600 grammaa

2 ruokalusikallista sitruunamehua

Noin desilitra oliiviöljyä

2 kynttä valkosipulia

Oreganoa

Kanelia

Noin desilitra kreikkalaista jogurttia

Noin 100 grammaa fetajuustoa

Suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Huuhtaise munakoisot ja nosta ne kokonaisina leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele haarukalla munakoisoihin reikiä ja paahda niitä sitten uunin keskitasossa noin puoli tuntia.

Anna munakoisojen jäähtyä ja revi sitten niistä kuoret irti. Niiden pitäisi lähteä kevyesti vetämällä suhteellisen helposti.

Kuori ja silppua valkosipuli. Jos käytät tuoretta oreganoa, silppua sitä noin puolen desilitran verran.

Paloittele munakoisot ja siirrä palat blenderiin tai kulhoon, ja surraa koisot blenderillä taikka sauvasekoittimella tahnaksi.

Lisää joukkoon sitruunamehu, silputut valkosipulit, oregano sekä ripaus kanelia ja surruuta taas.

Jos käytit blenderiä, siirrä tahna kulhoon. Sekoita joukkoon jogurtti, murusteltu feta, suola ja mustapippuri. Sekoita ja tarkista maku.

Anna tahnan vetäytyä jääkaapissa mielellään muutama tunti tai vaikka yön yli.

Munakoisotahna sopii tuoreen leivän lisäksi tarjottavaksi myös kalan tai lihan kanssa tai jopa hampurilaisen väliin, vaikkapa lammaspihvien kanssa.

Hang around T tekaisi meille kattilallisen unkarilaista gulassia, jossa oli ihan mielettömän kiva lämpö, vaikka seassa ei ollutkaan chiliä, vaan unkarilaista paprikaa. Jos mojito vei ajatukset vielä kesään, tämä keitto vei ne suoraan talveen ja pakkasille, sillä tätä lusikoisi oikein mieluusti kirpakkana pakkaspäivänä. Eikä mitään vikaa ollut pienessä lämpimässä poltteessa syysiltanakaan.

Ghetto Gourmetin tyypit puolestaan olivat olleet Gordon Ramsayn pauloissa ja tarjoilivatkin meille herran inspiroimana itämaisia jauhelihawrappeja, joissa jauhelihat kääräistiin rapeaan salaattiin ja mukaan loroteltiin aivan ylihyvää soossia.

Ghettolasta pöytään päätyivät myös china ribsit, joiden tahmea pinta ja mainio mausteisuus pääsivät yllättämään ribsin syöjän, sillä nämä eivät olleet mitään perus-ribsejä. Minä tykkäsin, joskin suolaisuusaste olisi varmastikin isomman määrän syötyä saattanut alkaa tökkiä.

Ruokaisalla osastolla nähtiin myös legendaarinen kaljapersekana ja osa kanasta pääsi osaksi pastasalaattia, jotka molemmat olivat jauhantapajan tuotoksia. Jostain syystä en ole kuitenkaan tallentanut kumpaakaan kameraani.

Kokit ja Potit toi juhlaan kotitekoista baileysia, jonka kaikki totesimme paljon paremmaksi kuin kaupan vastaavan. Tätä on pakko kokeilla itsekin!

Jälkkäriosastolle meikäläisen keittiössä syntyi iso läjä kerrassaan syntisiä triplasuklaabrownieseja, jotka ovat peräisin Nigella Lawsonilta, mutta joiden reseptin pariin minä löysin Pullan paikka-blogissa.

Pähkinäiset triplasuklaabrowniet

360 grammaa voita

300 grammaa tummaa suklaata

6 kananmunaa

4 desilitraa ja 1 ruokalusikallinen sokeria

3,5 desilitraa ja 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

1 teelusikallinen suolaa

1 teelusikallinen vanilja-aromia

100 grammaa valkoista suklaata

100 grammaa maitosuklaata

Noin 3 desilitraa pähkinöitä (käytin pekaani- ja saksanpähkinöitä)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Vuoraa browniesien paistoon käyttämäsi vuoka leivinpaperilla.

Rouhi valmiiksi odottamaan valkosuklaa, maitosuklaa ja pähkinät.

Sulata voi kattilassa, palastele joukkoon tumma suklaa ja sekoita, kunnes suklaa ja voi ovat sulaneet ja sekoittuneet yhteen. Varo polttamasta seosta.

Anna jäähtyä hetki.

Reseptin määrät ovat vähän hassuja, koska ne lienee käännetty cupseista deseiksi.

Vatkaa kulhossa kananmunat, sokeri ja vanilja-aromi kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita jauhot sekä suola keskenään, lisää jauhoseokseen myös rouhittu valkosuklaa, maitosuklaa ja pähkinät. Sekoita.

Kaada voi-suklaaseos varovasti munavaahdon sekaan koko ajan sekoittaen.

Lisää taikinaan myös jauhoseos. Sekoita huolellisesti, mutta vältä liikaa vatkaamista.

Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan (tai kahteen, kuten minä jouduin tekemään taikinan määrän yllättäessä).

Paista uunin keskitasolla 25-40 minuuttia. Valmista on, kun taikina näyttää vielä keskeltä hieman hyllyvältä.

Jäähdytä browniesit kunnolla, esimerkiksi yön yli parvekkeella tai jääkaapissa ja leikkaa sitten annospaloiksi.

Kaikkea muuta kuin kevyttä, mutta ah niin hyvää! Browniesit jatkojalostuivat vielä bileissä jälkiruokamuotoon, kun (Diplomi-)insinöörin keittiö hyödynsi näitä jälkkäriannoksessaan.

Pekka ja hang around M olivat tehtailleet yhteistyössä kekkereihin pannupizzan ja valkoisen pizzan rakkauslapsen, jonka he olivat nimenneet SmetanaSuSi-piirakaksi. Täytteinä muun muassa suppilovahverot ja punasipuli. Piirakka katosi alta aika yksikön, joten herkullinen hybridi se oli!

Jälkkärituunauksen tulos; kirsikkaviinillä kostutettua browniesia, kirsikkasuklaajäätelöä. kirsikkaista marenkia, kermavaahtoa ja kirschillä marinoituja kirsikoita. Voin väittää, että paljon herkummaksi ei voi enää jälkkäri mennä!

Täytyy toivoa, että Pekka saa pian hankittua uuden jätskintekovälineen, sillä Kitchen Aidin jäätelöosa jätti tämän kertaisen jäätelön kuulemma viimeisekseen ja hajosi.

Jälleen kerran on vaan pakko todeta, että on todellinen ilo ja onni tuntea näin mahtavia kokkeja ja päästä kerta toisensa jälkeen nauttimaan huikeista makuelämyksistä ja mitä parhaimmasta seurasta. Pikkujouluja odotellessa!