Saarirentoilua, osa 1: Koh Phangan

Kuten edellisen postauksen lopussa sanoin, Bangkokista matkasimme yöjunalla Surat Thaniin. Surat Thanin juna-asemalta busseilimme (tunnin verran) satamaan, josta vielä matkasimme laivalla pari tuntia saarelle. Koh Phanganin satamassa meitä odotteli majapaikkamme kuski. Kun kerran ilmaista pick-up-servicea tarjotaan, niin kyllähän me se hyödynnetään! Tällä kertaa kyltissä luki ihan vaan Virpi. On nimittäin aiemmin nähty kaikenlaisia nimivariaatioita, kun luonnollisesti muissa maissa ei ehkä ole ihan niin selvää, mikä nimistä on etunimi ja mikä sukunimi.

Matka majapaikkaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päähän Thong Salan satamasta jatkui siis perälavalla. Koh Phanganin saarella tuo on yleinen tapa liikkua, lava-autojen takalavat ovat ihmistenkin kuljetusta varten. Taksit ovat samaa sarjaa!

Majailimme aluksi Koh Phanganilla Chaophaon rannalla. Liljen suosituksesta olimme valikoineet alueeksi tuon puolen saaresta ja Seaflower Bungalows sattui olemaan meidän tarpeisiimme sopivin vaihtoehto, kun kuumeisesti pläräsin TripAdvisoria, Booking.comia ja Agodaa.

Chaophao oli ainakin näin ei-ihan-kuumimpaan-sesonkiaikaan hyvin rauhallista aluetta. Välillä tuli olo kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten ja ainakaan möliseviä kännilaumoja ei näkynyt. Myöskin paikalla olleet lapsiperheet olivat hyvinkäyttäytyviä ja suloisia, eivät rasittavia.

Bungalowimme sisälsi ison sängyn, ilmastoinnin, puoliksi ulkona olleen kylppärin ja terassin riippumatolla ja parilla tuolilla. Terassin katos suojasi aika hyvin myös sateella, joten riippiksessä saattoi chillata säällä kuin säällä. Bungalowin hinta oli himpan yli 900 bahtia yö. Olisi varmaan ollut tinkivaraa vähän, kun resortti ei ollut mitenkään ääriään myöden täynnä (vaikka jengiä tuli ja meni kyllä joka päivä), mutta oltiin suht tyytyväisiä hintaan eikä jaksettu vaivautua.

Paikassa on ravintola, joka tarjoaa ruokaa laidasta laitaan kohtuullisin hinnoin. Ostokset kirjataan huonekirjaan, joten käteistä ei tarvitse kuljettaa koko ajan mukana (kiva juttu etenkin jos rannalla ollessaan haluaa poiketa vain nappaamaan vaikka jotain vilvoittavaa juotavaa). Laskun voi maksaa aina kun haluaa toki, eli kaikkea ei tarvitse jättää viimeiseen päivään.

Aamiaiset syötiin joka päivä omassa raflassa ja iltaruokaakin aika usein. Ylempänä erään aamun lättyaamiainen hedelmillä ja lattella ja alemmassa (huonossa valossa) otettu kuva iltaruoaksi eräänä iltana syömästäni stir fried noodles with tofu -annoksesta. Tuo nuudelitofuhässäkkä oli niin hyvää, että olisin varmaan voinut syödä sitä viikon putkeen!

Kasvisruoka ylipäänsä on kyllä täällä hirmuisen hyvää, joten aika usein on tullut syötyä vegeä lihan sijasta ja hyvä niin.

Sää oli jokseenkin pilvinen iltaisin ja usein myös satoi illemmalla, joten kunnon auringonlaskuja emme ole vielä nähneet. Kyllä nämä puolittaisetkin pilvien raosta katseltuna silti aika kauniita ovat.

Seaflowerissa on myös Heaven-niminen rantsubaari, jossa happy hour -mojito kustansi 120 bahtia. Mikäs sitä oli siemaillessa ja merelle katsellessa. Heavenissa on kauniilla säällä iltaisin 19-21 myös merenelävä bbq. Testasimme sitä viimeisenä iltanamme. Tarjonta vaihtelee päivän annin mukaan ja hinnat myös, mutta testi-iltana tiikeriravut kustansivat 120 bahtia kappale ja jokin paikallinen kokonainen fisu 350 bahtia. Vähemmän merenelävien ystävänä pidin kuitenkin (ja tunsin itseni juntiksi!) enemmän grillatusta perunastani jonkin maukkaan mausteöljyn/voin saattelemana.

Minkäs sitä kirjastoihminen itselleen mahtaa...

...tosin siis kyseessä oli Liljen suosittelema Art Cafe, jossa on kahvilassa käytettäväksi tarkoitettu pieni kirjasto myös. Kävimme kahvittelemassa eräänä päivänä. Oma valintani kohdistui jääcappucinoon ja vegaaniseen suklaakakkuun.

Sää on tähän aikaan vuodesta vaihteleva. Lämmintä piisaa mutta sateet tulevat ja menevät eikä ennusteisiin juuri käy luottaminen, kun tilanteet vaihtelevat niin nopeasti ja sääilmiöt ovat kovinkin paikallisia. Nopeasti opimme, että kun tuuli yltyy äkisti, tulee vettä hyvin pian ja paljon. Noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen vettä tuli kuin saavista kaatamalla!

Myös juhannusaattona oli tuttavallisen sateinen sää. Onneksi siideri oli kylmää! Tässä yksi tähän astisen reissun iloisimmista yllätyksistä - thaimaalainen kuiva omenasiideri! Joka on hyvää! Moose oli suomalaiselle ja siiderinystävälle tosiaan iloinen yllätys. Maku muistutti aika paljon Magnersin tyyppistä omppusiideriä, joten kelpasi minulle paremmin kuin hyvin. En ole vielä törmännyt tähän muualla kuin Seaflowerin rantabaarissa, mutta pidän silmät auki siiderin toivossa jatkossakin. Moosea valmistaman Siam Wineryn jalo tarkoitus on luoda Thaimaahan viinikulttuuria. Toivon yritykselle kaikkea hyvää!

Vaikka lähes joka päivä satoi vettä, ei niillä sademäärillä vielä ole suurtakaan merkitystä. Vuokrattuamme mopon, ajelimme eräänä päivänä katsomaan yhtä saaren vesiputouksista - jossa kasvoi puskaa siinä uomassa, missä olisi pitänyt virrata vettä. Sama kohtalo on kuulemma muissakin saaren vesiputouksissa, joten emme vaivaantuneet edes käymään muilla.

Niin se mopoilu. Se on paras tapa liikkua omin päin saarella. Toki vain jos pää kestää liikennettä ja uskallus riittää. Itse en mopon ohjaksiin olisi uskaltanut, mutta kyytiläisenä oli mukava olla. Joskin huonokuntoisimmilla tienpätkillä vähän meinasi pelottaa. Skootterin vuorokausivuokra oli 200 bahtia ja lisäksi 40 bahtia sijoitettiin pullolliseen gasoliinia. Kahdelle jaettuna ei siis paljon mitään euroissa siitä ilosta, että pääsimme muuallekin kuin ihan kävelymatkan päähän.

Yhtenä päivänä mopoilimme Koh Phanganin "pääkaupunkiin" Thong Salaan. Saarellahan asuu siis vakituisemmin kymmenisen tuhatta asukasta, joista pääosa Thong Salan kaupungissa. Ei siis suuri kaupunki millään mittapuulla. Kävimme täyttämässä mahamme Pantip Marketissa, jossa on useita eri ruokakojuja, joista valikoida mieleistään evästä. Kuvassa näkyvästä mehukojusta nappasimme ruoan jälkeen mukaan mehut ja kävelimme hieman ympäriinsä ennen paluuta resorttiin.

Thairuoka on paitsi edullista niin myös superhyvää. Yhtään pahaa annosta en ole vielä syönyt koko reissulla. Tällä kertaa valikoin jo ennen reissua himoitsemani kanasatayvartaat ja tulisen mangosalaatin. Satay-kastike on vaan niin superherkkua, tekisi mieli aina nuolla kastikekuppi viimeistä kastiketippaa myöden.

Myös kookos on ihan mahtava juttu. Tuore kookos virkistää kivasti kuumana päivänä ja kuuman päivän iltana sen voi tilata terästettynä versiona. Ylläoleva reissutoverin iltakookos sisälsi kookosveden lisäksi mös rommia.

Eräänä sateisena iltana lähdimme köpöstelemään majapaikasta edes vähän edemmäs syömään. Kävimme tsekkaamassa ensin yhden meille suositellun ravintolan, mutta koska heitä ei kiinnostanut palvella meitä laisinkaan, vaihdoimme paikkaa ja päädyimme myös suosituksia saaneeseen Mama Pooh'siin.

Ravintolan miljöö ei ehkä houkuttele suuremmin istahtamaan. Kuten reissukaveri totesi, se oli "kaatopaikka meets mopokorjaamo meets ravintola", mutta paikan väki on sympaattista (tilaukset kirjoitetaan paperille annoksen numerona ja haluttu tulisuusaste merkitään tähdillä) ja hinnat edulliset.  Eikä omassa lasinuudelisalaatissani possun jauhiksella ryyditettynä ollut mitään vikaa maunkaan puolesta! Reissukaverin kala oli keskinkertaista.

 Saarella oleilumme aikana olemme kyllä todellakin rentoutuneet ja ladanneet akkujamme Bangkokin hälinän jälkeen. Unta on piisannut rutkasti joka yö emmekä ole varsinaisesti tehneet mitään kummempaa: rannalla oleilua, meressä lillumista, riippukeinussa chillaamista, vähän mopoilua, kävelyä ja paljon syömistä ja vähän juomistakin.

 Eilen vaihdoimme majapaikkaa vähän eri kohtaan saarta. Tällä hetkellä olemme vähän Thong Salan satamasta itään, Coco Garden -nimisessä paikassa. Bungalowimme on edullisempi kuin edellisessä paikassa (reippa 800 bahtia/yö) ja sen huomaa yleisestä nukkavieruudesta, mutta eiköhän täälläkin nämä pari yötä viihdytä, jotka vielä vietämme Phanganilla ennen siirtymistä seuraavalle saarelle.

Ranta ei täällä ole ihan yhtä kaunis ja puhdas. Ei houkuttele uimaan, kun rantavedessä on kaikenlaista roskaa. En tiedä, johtuuko se sataman verrattaisesta läheisyydestä vai mistä, mutta surettaa silti.

Olin eilen kävelemässä rannalla ja käännettyäni katseen toiseen suuntaan, huomasin, että lienee parasta suuntia takaisin bungalowille, sillä taivaanrannan näyttäessä tuolta, oli taas vettä luvassa. Tällä kertaa kuuro vain sivusi meitä ja meni pian ohitse, mutta komeita sade saapumassa -kuvia täällä kyllä saa napsittua ihan kännykkäkamerallakin. Muuta kameraa ei matkassa olekaan.

 Sekä edellisessä paikassa, että tässä nykyisessä on paikan omat lemmikit. Tämä söpis resident dog tuli hengailemaan meidän terassille eilen pitämään sadetta. Aamulla kömpiessämme aamupalalle paikan ravintolaan hän kirmasi heti iloisesti häntää heiluttaen tervehtimään. Että ainakin lemmikkikoirun puolesta on tervetullut olo!

Eilen käyskentelimme lähistöllä vähän tutustumassa paikkoihin ja löysimme pienen etsinnän jälkeen TripAdvisorista bongaamamme Panmas Kitchenin. Yhden naisen paikka pitää thaikokkauskursseja ja pyörittää siinä samalla muutaman asiakaspaikan ravintolaa. Panang-curryssani kanalla ei ollut kertakaikkiaan mitään moitittavaa. Reissutoveri kärsi taustalla näkyvän stir fried porkinsa kanssa annoskateudesta, vaikka eipä se hänenkään eväänsä mitenkään hassummalta maistunut. Suositus siis Panmas Kitchenille, jos liikutte täälläpäin Phangania!

Nyt kun ollaan rentouduttu viimeisen päälle, alkaa levottomuus jo vähän vallata alaa. Huomenna hyppäämme lauttaan ja hurautamme viereiselle Koh Taon saarelle seuraavaksi kolmeksi yöksi.