Saarirentoilua, osa 4: Koh Chang

Matka Kambodzhasta takaisin Thaimaahan sisälsi odottelua. Ensin istuimme Kambodzhan puolella minibussissa - samassa bussissa oli porukkaa, jotka olivat menossa Bangkokiin ja joille oli sanottu, että sama bussi jatkaa suoraan sinne. Muutaman hollantilaistytön porukka oli menossa Koh Changille, kuten mekin, ja heille oli sanottu, että bussia pitää vaihtaa, mutta että bussiasemalle on pitkä matka. Yksi pariskunta oli menossa Phnom Penhiin - ihmettelimme todella miksi he olivat ihan väärään suuntaan menossa olevassa minibussissa kanssamme. Ja sitten olimme me, joille ei ollu kerrottu oikeastaan mitään muuta kuin että lippumme kelpaavat Koh Changille saakka, sisältäen myös lauttamatkan.

Phnom Penhiin menijät tosiaan joutuivat vaihtamaan bussia mutta matkustivat sitä varten yli tunnin ihan väärään suuntaan. Erikoinen ratkaisu lipunmyyneiltä mutta ehkä he pääsivät perille kuitenkin. Me muut matkustimme samalla minibussilla rajalle asti. Siellä lampsimme hakemaan ulosleimaukset passeihimme Kambodzhan puolelta, ylitimme rajan kävellen, täytimme maahantulolappuset Thaimaan puolella, saimme leimat parin viikon oleskeluun oikeuttaen ja sen jälkeen odottelimme. Ja odottelimme. Ja yritimme selvittää millä kulkuvälineellä matkan olisi tarkoitus jatkua.

Lopulta saimme selville, että matka jatkuu kahdella eri minibussilla - toinen menee Bangkokiin ja toinen Koh Changille. Lähtö olisi ehkä joskus tunnin päästä koska jotain muitakin matkaajia saattaa olla tulossa. No tämäpä selvä. Istuimme sitten rajapaikalla ja odotimme. Vettä satoi, onneksi sentään löytyi katos, jonka alla hengata.

Lippumme vaihdettiin toisiin tässä odotellessa. Ja sitten kun matka jatkui, meidät vietiin vielä yhteen toimistoon, jossa nämä liput vaihdettiin vielä lauttalippuihin ja tässä yhteydessä saimme valita, haluammeko kyydin samaisella minibussilla majoitukseen asti Koh Changilla. Tartuimme tarjoukseen, koska halusimme päästä helpolla. Hinta tosiaan oli 80 bahtia/hlö - ehkä olisimme saaneet tingattua vähän alemman hinnan itse tai sitten emme.

Ylläolevassa kuvassa odottelimme jälleen. Tällä kertaa lauttaa, sillä emme mahtuneet ensimmäiselle lautalle kohti Koh Changia ja jouduimme odottamaan satamassa tunnin seuraavaa. Pitkä tunti oli se, kun nälkä kurni vatsassa ja ei ollut oikein mitään evästäkään.

Seuvaalle lautalle onneksi mahduimme. Minibussimme ajoi lautalle ja matkaa saimme mennä taittamaan yläkannelle, jossa oli myös pieni kahvio. Lauttamatka saarelle kestää noin 40 minuuttia.

Koh Chang on iso saari, Thaimaan kolmanneksi suurin Phuketin ja Samuin jälkeen. Saarelle ei vie siltaa, joten se on ehkä hieman hidastanut sen turistisoitumista verrattuna yllämainittuihin kahteen isompaan saareen. Mutta turistisoitunut Chang toki on, ei sitä käy kiistäminen.

Valikoin majoitusalueeksemme Kai Baen alueen koska se vaikutti juttujen perusteella olevan rauhallisempi kuin suosituin ranta Haad Sai Khao (White Sand Beach) ja sopivan vähän kaikenlaisille tyypeille. Reppureissaajat kai useimmiten majailevat Lonely Beachin läheisyydessä. Muitakin rantoja löytyy, jokaisella on vähän omat juttunsa. Travelfish on ollut paljolti avuksi reissullamme, mutta Changista löytyy kivasti tietoa iamkohchang-sivustolta.

Majoituimme Paradise Bungalowsissa. Meillä oli oma bungalow ilmastoinnilla, Vähän vajaa 600 bahtia yö eli varsin kohtuullista. Ihan rantsussa tämä ei ole, mutta muutaman minuutin kävelymatkan päässä kuitenkin.

Kai Baen ranta on hiekkaranta, ei saaren pisin eikä hienoin mutta ihan mukava. Ja näin low seasonilla täälläkään ei tarvinnut liiaksi etsiskellä omaa rauhaa. Uimiseen ranta on vähän huono, ellei ole mukana uimakenkiä, sillä pohja on kivinen ja kuollutta koralliakin on ihan rantavesissä.

Kirjaimellisesti majapaikkamme naapurissa sijaitsi Papa Deli Bakery, josta saimme aamuisin syötävää, kun Paradise Bungalowsilla ei omaa ravintolaa ole. Patonki mausteisella italialaisella salamilla maistui erinomaiselle, eikä paikan toasteissakaan ollut moitteen sijaa. Myös kahvit olivat hyviä!

Muutenkin Kai Baessa oli kivasti tarjontaa vaikka kaikki paikat eivät edes pitäneet oviaan auki tähän aikaan vuodesta. Löytyi perinteisempää thaikkuruokalaa ja perheravintolaa sekä kansainvälisempääkin keittiötä.

Nuudeleihin alkoi tulla jo vakava kyllästyminen näin loppureissusta. Tällä kertaa tämän pienen thaimaalaisravintolan annoksista lounaakseni päätyi kanaa ja vihanneksia osterikastikkeessa riisillä höystettynä.

Budjettimatkailijan maha täyttyy useammin paikallisissa ravintoloissa kuin kansainvälisempää evästä tarjoavissa paikoissa ihan rahasyistä. Paikallinen ruoka on yleensä suht paikallisista aineksista eikä annoksen hintaa ole nostamassa liiaksi logistiikkakuluja. Annoskoot ovat myös yleensä aika maltillisia verrattuna vaikkapa jenkkimättöihin.

Loppureissua kohden tosin kukkaron nyörejä tuli raoteltua ruoan suhteenkin avokätisemmin vaihtelun toivossa. Filousta sai tosin varsin sopuisaan hintaan muun muassa tämmöisen "Grexit burger" -annoksen (99 bahtia). Filoussa on myös ymmärretty määrän päälle - lasi talon valkkaria on vain muutaman kymmenen bahtia halvempi kuin puolen litran kannu samaa tavaraa. Ei paljon yhtä lasia siis kannata ostaa.

Cocktailinjanoiselle helpotusta tarjoaa Mojito Loungen happy hour, jossa alle 100 bahtilla voi nauttia vaikkapa frozen daquirista. Mojitot eivät happy hour -listalla ole, mutta sellainenkin testattiin ja hyväksi havaittiin. Reissun aikana on tullut juotua aika monenlaista yritelmää mojitoksi sillä se tuntuu olevan vähän jokaisen juomaa tarjoavan kuppilan listalla myös Kaakkois-Aasiassa. Usein saatu juoma ei kyllä ole ollut mojito, vaan jotain sinnepäin.

Yksi parhaista aterioista oli tämä simppeli grillieväs jota nautin Friend Seafoodissa. Kanan kanssa vartaassa oli maissia, sipulia, tomaattia ja paprikaa ja lisäksi otin grillatun perunan. Näiden lisäksi tuli kupissa makeantujakkaa valkosipulisoossia.

Kai Baessa on myös meksikolainen ravintola Barrio Bonito, joka on saanut runsaasti kehuja netissä. Ei tosiaan mikään halvin mahdollinen ravintola, mutta viimeisenä iltana Changilla teki mieli syödä hyvin, ja kehuista päätellen se onnistuisi Barrio Bonitossa.

Paikassa on lyhennetty ruokalista low seasonilla, ja se löytyy kirjoitettuna liitutaululle. Otimme sitruunalla sekä suolalla terästetyt oluet juomaksi. Omalle lautaselleni päätyi taquitos dorados ja kanssareissaaja otti burriton. Tykötarpeiksi tuli mustapapusoossia sekä kolmea eri tulisuusastetta olevia soosseja ja tietysti tomaattisalsaa. Maistui erinomaisesti!

Jos omat nurkat alkavat kyllästyttää voi aina vuokrata alleen menopelin. Me mopoilimme parina päivänä ympäri saarta katselemassa maisemia. Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin vaikkapa Koh Taolla mutta jyrkkämutkaisia vuoristoteitä riitti kyllä täälläkin.

Toisena päivänä mopoilimme Bang Baoon, joka on ollut aiemmin kalastajakylä ja sittemmin muuttunut melkoiseksi turistikohteeksi sekin. Laitureiden päällä asutaan, käydään kauppaa ja ruokaillaan, muun muassa.

Bang Baossa tuli valitettavasti kyllä syötyä Changin surkein ateria. Kanssamatkaajan mustekala-annos kyllä näytti ihan kivalta, mutta ei ollut hääppöistä ja oma kana-annokseni oli vielä kuivakampi kokemus.

Changilta löytyy rannan lisäksi viidakkoa ja vesiputouksia. Kävimme etsimässä parikin eri vesiputousta ja saimme olla ihan keskenämme.

Myös norsucampeja saarelta löytyy useampiakin. Monet niistä sijaitsevat aivan tien vieressä ja kaikki niistä tekevät trekkejä eli norsut joutuvat kantamaan ihmisiä. Yksi saaren campeista sentään yrittää edes hitusen enemmän - sijaitsee syrjemmällä ja norsuilla on siten edes hitusen parempi ympäristö oleilla. Kävimme moikkaamassa ronsuja täällä. Kuvan yksilö oli alun arkuuden jälkeen tosi kiinnostunut meistä. Harmitti, etten ollut hoksannut ostaa mitään hedelmiä tuomisiksi.

Täytyy toivoa, että jatkossa norsuja pidettäisiin enemmän Mondulkiri Projectin tyyppisissä oloissa. Harmittaa ettei aika ja budjetti taipunut visiittiin Mondulkirissä Kambodzhassa ollessamme mutta menkää te muut!

Koh Chang oli kiva paikka saada olla vielä meren äärellä ennen kotimatkaa. Changille päädyttiin sen matkan varrella olemisen takia, eivätkä odotukset olleet kummoiset, mutta saari yllätti minut ihan positiivisesti. Changilta olisi päässyt myös läheisille pienemmille saarille, jotka olisivat houkutelleet, jos olisi ollut pidemmästi aikaa (tai olisimme olleet matkassa high seasonilla, jolloin Changilla olisi ollut varmasti enemmän ryysistä!).

Changilta Bangkokiin (ja tietty toisinpäin) pääsee noin kuudessa tunnissa bussilla ja lentääkin voi läheiselle Tratin lentokentälle. Siispä sijainnin puolesta tänne on helppo matkustaa. Muutaman yön saarella vietettyämme jatkoimme jälleen minibussilla matkaamme. Ympyrä sulkeutui Bangkokiin, jossa nyt vietämme viimeistä iltaamme ennen kotiinpaluuta. Niin meni kaksi kuukautta!