Kolmenkympin kokkailut

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin kanssaeläjän kolmikymppisiä. Tuttuun tapaan tietysti meikäläinen huolehti kekkereiden ruokapuolesta. Kanssaeläjän sanoin "jos Virpiä ei ois, niin täällä olis tarjolla sipsejä, keksejä ja teollista täytekakkua".

Pitkälti tällä kertaa kyllä mentiin tutuilla ja turvallisilla meiningeillä, kun tarjolla oli fetasalaattia, lihapullia, kanapizzaa ja mansikka-kermakakkua (tämä synttärisankarin nimenomaisesta toiveesta). Mutta aina sitä jotain uuttakin pitää testata ja niistäpä tämän postauksen sisältö.

Päästin itseni helpolla salaattiasioissakin, kun tein isoon kulhoon fetasalaatin (kolmenlaista salaattia, tuorekurkkua, suippopaprikaa ja fetaa) ja lisäsin rinnalle erillisiin kulhoihin kanapalasia, aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja. Näin sama salaatti kävi niin kasvis- kuin lihansyöjillekin eikä oliivien tai akt:n inhoajien tarvinut erikseen närppiä niitä pois salaatistaan.

Marinoidut kasvikset
(idean otin työpaikalta pelastamastani Kovan gimman keittokirjasta, mutta muuntelin määriä)

Kesäkurpitsa
Munakoiso
0,5 purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa balsamiviinietikkaa
Mustapippuria (myllystä)
7 valkosipulin kynttä

Sekoita laakeassa kulhossa marinadin ainekset eli öljy, balsamico ja pippuri. Kuori myös valkosipulinkynnet ja murskaa joukkoon. Alkuperäisohje käski laittamaan jopa 10 kynttä, itse laitoin 7, joista osa oli pieniä ja silti tämä oli todella valkosipulista. Eli ehkäpä semmoinen 5-6 kynttä olisi optimaalinen määrä oikeasti. Myös öljyä ohje käskee lotraamaan urakalla enemmän kuin itse laitoin. Tuo 1,5 desiä mitä suunnilleen käytin vaikutti olevan kohtalaisen sopiva määrä, ehkä jopa desillä pärjäisi.

Pese kesäkurpitsa. Leikkaa se ensin pituussuunnassa keskeltä halki ja koosta riippuen puolita vielä pituussuunnassa myös puolikkaat. Leikkaa sitten palasiksi.

Kuullota kesäkurpitsan palasia pannulla öljyssä. Palasten ei tarvitse ruskistua, vaan pehmentyä hieman. Lisää palaset lämpiminä marinadiin.

Pese ja pilko myös munakoiso samaan tapaan kuin kesäkurpitsakin. Kuullota myös munakoisopalaset pannulla öljyssä pehmeämmiksi ja lisää palat lämpimänä marinadiin.

Silppua aurinkokuivatut tomaatit pienempään olomuotoon ja lisää myös akt-palaset marinadiin. Sekoita ainekset sekaisin ja anna jäähtyä ja marinoitua ainakin pari tuntia. Tarjoile kylmänä.

Itse tein kasvikset marinoitumaan edellisenä iltana ja annoin niiden marinoitua kelmulla vuoratussa astiassaan jääkapissa yön yli. Nämä olivat yllättävän hyviä, mutta kuten aiemmin jo tuli todettua, myös ärtsysti valkosipulisia. Alkuperäisohje kehottaa nauttimaan kasvikset salaatin ja vaalean leivän taikkapa grillattujen ruokien keralla.

Leipäpuolella halusin kokeilla jotain uutta tarjottavaksi salaatin kaverina. Olin aiemmin bongannut ihanan Josin Marjameri-blogista grillatun foccacian ohjeen ja se pääsi nyt toteutukseen meilläkin.

Juustotäytteiset foccaciat
(ohje 4:lle foccacialle, itse tein tämän tuplana)

3 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra kylmää vettä
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Täytteeksi tuorejuustoa/fetaa/mitä vaan herkkua

Kiinnitykseen ja pinnalle kananmunan keltuainen

Sekoita kulhossa vehnäjauhoihin vesi ja öljy. Vaivaa taikina ja pyörittele palloksi. Jätä oleskelemaan leivinliinalla peitettynä noin tunniksi.

Laita uuni lämpiämään noin 250 asteeseen. Pyörittele sitten taikinapalloa hetki jauhotetuin käsin. Jaa taikinapallo kahdeksaan osaan. Kaulitse kustakin osasesta ohut lättynen.

Laita kullekin neljälle lättyselle haluamaasi täytettä. Meillä oli yrttistä tuorejuustoa ja murusteltua fetaa. Tämän jälkeen lättysten reunat voidellaan kananmunankeltuaisella ja päälle asetellaan toinen vastaava lättynen. Sitten nipistellään vielä reunat tiukasti kiinni, halutessaan voidellaan pinnat keltuaisella ja päälle rouhitaan mustapippuria ja suolaa.

Paistetaan grillivastusten alla uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ottavat hieman väriä.

Foccaciat pullistuivat hauskasti uunituksen aikana ja niistä tuli varsin lystikkään näköisiä rusehtavine pilkkuineen. Maku olisi varmasti ollut parhaimmillaan heti uunista tultuaan, mutta ihan hyvin nämä upposivat myös jokunen tunti paiston jälkeen tarjoiltuna. Itse leikkasin kunkin foccacian neljään osaan, jotta sopivat paremmin biletarjoiltaviksi.

Perunasalaatti

800 grammaa perunoita
2 kasvisliemikuutiota
0,5 litraa vettä
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
Rucolaa

Kastike

0,5 desilitraa oliiviöljyä
0,5 desilitraa omenaviinietikkaa

Sitruunamehua
Suolaa, pippuria myllystä

Keitä perunat kuorineen, jätä ne melko koviksi. Tee kasvislientä puolesta litrasta vettä ja kahdesta kasvisliemikuutiosta.

Kuori kuumat perunat ja paloittele. Laita perunapalaset jäähtymään kulhoon, johon olet kaatanut kasvisliemen.

Kun perunat ovat jäähtyneet, kaada liemi pois. Silppua sipuli pieneksi. Sekoita perunoiden joukkoon sipulisilppu ja kaprikset sekä revitty rucola.

Sekoita kastike öljystä, etikasta, lorauksesta sitruunamehua sekä suolasta ja pippurista. Sekoita kastike perunasalaatin joukkoon ja jätä maustumaan viileään pariksi tunniksi tai vaikka yön yli.

Tämän salaatin alkuperäinen kimmoke tuli Stockan sivuilta löytyneestä perunasalaattiohjeesta. Jätin kuitenkin pois aika monta tuossa reseptissä mukana ollutta ainesosaa ja muuntelin kastikettakin, joten kovin lähellä tuota alkuperäisreseptiä ei toteutus lopulta ollut.

Tämä perunasalaatti oli mukavan raikas verrattuna maitotuotteilla höystettyihin kavereihinsa. Simppeliä mutta hyvää siis. Epäilemättä tämäntyyppistä tulee tehtyä jatkossakin.

Kiitoksia vaan taas kaikille synttärivieraille ruokakehuista ja läsnäolostanne!

Reilu vuosi peruspöperöintiä!

Ohhoh ja hupsis, pääsi nimittäin blogini yksivuotissynttärit sujahtamaan melkein ohi huomaamatta! Hurjan vikkelään on kulunut aika tämän omankin blogin parissa puuhaillessa, niinkuin ne aiemmatkin vuodet muiden blogeja lukiessa.

Blogin synttärit olivat oiva syy (anopin vierailun lisäksi) tekaista viikonloppuna herkkuja. Tällä kertaa Maku-hausta ideoita etsiessäni päädyin tekemään pätkismuffinseja, joita onkin tehty useammassa blogissa jo aiemmin. Resepti lienee lähtöjään Kinuskikissan blogista.

Pätkismuffinsit
(12 kappaletta)

1 Pätkis mini bites -pussi (140 grammaa)
150 grammaa voita
1,5 desilitraa sokeria
2 kananmunaa
3,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
2,5 ruokalusikallista (tummaa) kaakaojauhetta
1,5 desilitraa maitoa (tai kermaa)

Rouhi puolet Pätkis-pussin suklaista rouheeksi ja säästä loput sydämiksi muffinseihin.

Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaakao) keskenään kulhossa.

Vaahdota voi ja sokeri omassa kulhossaan. Lisää voi-munaseokseen kananmunat yksitellen. Sekoita sitten joukkoon kuiva-aineseos sekä maito. Lopuksi sekoita joukkoon myös Pätkis-rouhe.

Nostele taikinaa lusikalla muffinsivuoan koloihin tai yksittäisiin muffinsivuokiin. Lisää jokaiseen pala Pätkistä sydämeksi. Peitä taikinalla.

Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Muffinsit onnistuivat varsin hyvin ja maistuivat mainiolle! Kiitosta tuli niin kanssaeläjältä kuin anopiltakin.


Samana päivänä muffinsit saivat vielä toimia päivällisen jälkiruokana, jolloin ne saivat kaverikseen myös kermavaahtoa.

Kiitos kaikille teille, jotka olette blogissani vierailleet tämän ensimmäisen bloggaajavuoteni aikana. Toivottavasti jaksatte piipahtaa täällä myös tulevina aikoina! :)

Kimppakokkausta jauhantapajalla

Viime lauantaina sain olla mukana oikeinkin maistuvaisessa ja railakkaassa illanvietossa Pastanjauhajien kotona, jossa nyyttärimeiningillä kokattiin, syötiin ja juotiin koko ilta (ja iso osa yöstäkin). Tässä tutustuessa kun on käynyt ilmi että meikäläisellä ja Pastanjauhannan Pippurimyllyllä on useitakin yhteisiä kavereita, niin nyt kokoonnuttiin sitten sillä porukalla. Mukana oli lisäksi muutama oikeinkin mukava, itselleni entuudestaan tuntematon henkilö. Kyllä tuli taas todettua että hyvän ruuan ja juoman ääressä sitä viihtyy ja tutustuu helposti myös uusiin ihmisiin!

Osallistuin illan tarjoiluihin ruokapuolella tuomalla paikalle siemennäkkileipää ja sen kanssa tarjolle artisokkatahnaa sekä munakoisotahnaa. Pääruoan oheen tarjolle vein appelsiini-fenkolisalaatin ja jälkiruokaosastolle tekaisin paikan päällä valkosuklaalla gratinoituja hedelmiä.

Siemennäkkileipä
(Glorian ruoka & viini 1/2010)

25 grammaa eli puoli paketillista tuorehiivaa
5 desilitraa kädenlämpöistä vettä
2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa
1 teelusikallinen suolaa
6 desilitraa täysjyvävehnäjauhoja
3 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa ruisjauhoja

Näkkäreiden päälle:
Auringonkukansiemeniä
Seesaminsiemeniä

Aloita leipien valmistus syömistä edeltävänä päivänä.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja mausta sitten suolalla sekä hunajalla. Vaivaa jauhoja pienissä erissä taikinaan. Jatka taikinan vaivaamista siiheksi kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.

Jaa näkkäritaikina kahteen osaan ja laita taikinat muovipusseissa jääkaappiin. Taikinan tulisi seistä jääkaapissa ainakin 8 tuntia, mieluusti kokonainen vuorokausi.

Jauhota leivonta-alusta ruisjauhoilla. Jos omistat esimerkiksi silikonisen leivonta-alustan, käytä sitä! Vaikka itse jauhotin reilulla kädellä pöytätason, meinasi taikina tarttua siihen kiinni ja näkkäreiden pellille nostelu oli haasteellista. Eikä näkkäreiden ulkonäkökään oikein muodostunut parhaaksi mahdolliseksi.

Kauli sitten taikina ohueksi, noin kahden millimetrin paksuiseksi levyksi. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Sudi taikinan pintaan ohuelti vettä ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja seesaminsiemeniä. Kauli sitten vielä kevyesti, jotta siemenet pysyvät paremmin kiinni taikinassa.

Leikkaa levystä suorakaiteen muotoisia näkkäreitä. Jos omistat pyörömuotin niin voit toki tehdä omia pieniä pyöreitä näkkäreitäsi. Nosta sitten näkkärit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja anna leipien kohota noin puoli tuntia.

Paista näkkärit 250-asteisessa uunissa 7-15 minuuttia palojen koon mukaan. Omat palaseni olivat uunissa noin 9 minuuttia ja osa ohuemmista meinasi jo hieman kärtsätä eli kannattaa välillä vilkuilla uuniin.

Näkkärit eivät kaikki olleet kovinkaan rapsakoita, mutta tähän varmasti olisi auttanut pidempi "kuivatusaika" uunituksen jälkeen pöydällä. Itse kun pakkasin näkkärit jo muutaman tunnin päästä paistosta laatikkoon. Hyviä ne kuitenkin olivat ja vaikka ulkonäkö tosiaan hieman kärsikin kun palasia nosteli pellille, saivat nämä kuitenkin illanvietossa paljon sympatiapisteitä!

Artisokkatahna
(Glorian ruoka & viini 1/2010)

3, 5 desilitraa valmista tahnaa

2 purkillista artisokansydämiä (à 280/180 grammaa, esim. Inpa)
Ripaus suolaa
Mustapippuria myllystä
1-2 ruokalusikallista neitsytoliiviöljyä
(Chili-valkosipulivodkaa)

1-2 kokonaista valkosipulia (käytin 3 yksikyntistä valkosipulia)
2 ruokalusikallista öljyä
Ripaus suolaa
(Loraus viskiä)

Aloita paahtamalla valkosipulit. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa sitten valkosipuleista pikkuinen pala latvasta pois siten, että saat jokaisen kynnen näkyviin. Itse leikkasin yksikyntisistä vain palaset toisesta päästä pois.

Nosta valkosipulit pieneen uunivuokaan. Valuta öljyä valkosipulien päälle ja mausta ne sitten suolalla. Itse lorautin tähän tilkkasen viskiä, koska illanistujaisten teemana oli lisätä alkoholia (lähes) kaikkiin tarjoiluihin, mutta oikeasti sitä ei siis tarvitse laittaa.

Peitä vuoka foliolla ja kypsennä sipuleita uunissa noin 40 minuuttia. Valkosipulit voi paahtaa jo hyvissäajoin etukäteenkin, itse paahtelin ne edeltävänä iltana.

Valuta artisokat ja laita ne kulhoon. Puristele valkosipulit kuoristaan ja lisää myös ne kulhoon. Lisää öljyä (ja valkosipuli-chilivodkaa). Soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Artisokkatahna oli ihan onnistunut kokeilu. Maut tasoittuvat jos tahna ehtii jonkun tovin oleilla ennen nauttimista, joten tämänkin voi valmistaa hyvin etukäteen. Tosiaan tuo loraus alkoholia toi tähän hauskan pienen lisän ja sitä tai vastaavien mausteiden lisäämistä voi kyllä suositella.

Munakoisotahna tai -dippi
(6-8 hengelle)

1 iso, noin 400 gramman munakoiso
5 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 silputtua sipulia
1 iso, murskattu valkosipulinkynsi
Tuoretta persiljaa
Suolaa, pippuria, savustettua paprikajauhetta
(Loraus jaloviinaa)

Ohje on Maistuvat Tapakset -kirjasta.

Leikkaa munakoiso viipaleiksi ja ripottele viipaleille suolaa. Anna koisosiivujen itkeä puoli tuntia ja taputtele sitten viipaleet kuiviksi.

Kuumenna suuressa paistinpannussa 4 ruokalusikallista öljyä ja kypsennä munakoisoviipaleita keski- tai korkealla lämmöllä molemmilta puolilta, kunnes viipaleet ovat pehmentyneet ja alkaneet ruskistua. Ota viipaleet pois pannusta ja anna jäähtyä hieman. Viipaleista irtoaa jäähtyessään öljyä.

Kuumenna sitten pannussa taas ruokalusikallinen öljyä ja lisää siihen sipulit sekä valkosipuli ja kypsennä 3 minuuttia tai kunnes sipulit ovat pehmentyneet. Ota sipulisekoitus pois pannulta ja laita munakoisoviipaleiden kanssa jäähtymään.

Siirrä kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita karkeaksi soseeksi. Siirrä sitten tarjoilukulhoon ja tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa. Koristele persiljasilpulla.

Munakoisotahnastakin tuli yllättävän hyvää. En oikein osaa päättää mitä mieltä olen tällaisista kasvistahnoista, mutta nämä tällä kertaa tekemäni olivat ihan mukavia makuelämyksiä. Erilaiseen dippailuun ja leipien kaveriksi tuovat kyllä mukavaa vaihtelua ja kelpaavat monenlaisille ruokavalioille.

Appelsiini-fenkolisalaatti
(neljälle)

4 isoa, mehukasta appelsiinia
1 iso, ohueksi viipaloitu fenkoli
1 mieto, ohueksi viipaloitu valkoinen ruokasipuli (taisin laittaa shalotti-sipulia)
2 ruokalusikallista ekstraneitsytoliiviöljyä
Mustia oliiveja
(1 tuore, siemenetön, ohueksi viipaloitu punainen chili)
Tuoretta persiljaa

(Chilijauhetta, rommia, mustapippuria)

Tämäkin ohje on Maistuvat Tapakset -kirjasta. Itse tein ohjeesta vähän reilumman annoksen, mutta laitan tähän nyt kirjanmukaiset määrät.

Raasta appelsiinien kuoret hienoksi kulhoon ja pane sivuun. Poista sitten appelsiinien kuoriosa kulhon yllä, jotta saat mehun talteen. Leikkaa tämän jälkeen appelsiinit ohuiksi viipaleiksi.

Viipaloi fenkoli ja silppua sipuli. Sekoita fenkolit ja sipulit appelsiiniviipaleiden sekaan.

Itse en hoksannut että mehu ja kuoriraaste pitäisi saada eri kulhoihin eikä samaan, joten tässä vaiheessa kun ohje käskee sekoittamaan öljyn appelsiinimehuun ja ripottelemaan kuoriraasteen vasta myöhemmin koristeeksi, tajusin hieman mokanneeni. Ei se kyllä onneksi lopputulosta haitannut.

Minä siis sekoitin kuoriraasteen, mehun, öljyn ja maustoin kastiketta vielä lorauksella tummaa rommia sekä chilijauheella (koska en laittanut tuoretta) sekä mustapippurilla. Lorottelin kastikkeen salaatin sekaan.

Lopuksi salaatti koristellaan persiljasilpulla ja oliiveilla. Jos se kuoriraaste olisi ollut eri astiassa niin sekin olisi tässä vaiheessa ripoteltu pinnalle. Ja jos käyttää sitä tuoretta chiliä, niin sen chilisilpun voi kanssa tässä vaiheessa heittää koko komeuden päälle.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse koskin fenkoliin. Tuttavuus oli ihan mieleinen, joten enpä jatkossakaan vierasta ohjeita, joihin fenkolia laitetaan. Lakritsainen maku muuntui ilmeisesti tuon salaatin nesteiden/kastikkeen vaikutuksesta, se ikäänkuin marinoi fenkolin miedommaksi.

Reseptissä vinkataan myös, että salaattia voi tuhdistaa esimerkiksi käyttämällä suolaturskaa (johon samainen opus kertoo ohjeen). Tähän voi ihan hyvin käyttää myös veriappelsiineja ja oliiveista pitämätön voi laittaa niiden sijasta koristeeksi päälle tummia viinirypäleitä.

Salaattia nautittiin niin intialaisten poorien ja tulisen chilikatkarapukastikkeen ohessa taittamassa tulisuutta, kuin myös pippurijuustossa ja kermassa haudutettujen filelihojen ja valkosipuliperunoidenkin kanssa samalta lautaselta.

Valkosuklaalla gratinoidut hedelmät
(Glorian ruoka & viini 1/2010)

Neljä annosta

2 banaania
2-3 kiiwiä
(2 desilitraa vadelmia)
1-2 passionhedelmää
(4 teelusikallista sokeria)
100 grammaa valkosuklaata
(Loraus Cointreauta)

Kuori ja viipaloi banaanit ja kiiwit. Jaa hedelmäviipaleet (ja vadelmat) neljään uunia kestävään astiaan tai tee yhteen isoon astiaan isompi satsi, josta kaikki voivat ottaa omiin kippoihinsa sopivan määrän. Tein tätäkin ohjetta isomman satsin, jolloin isompi uunivuokakin palveli ihan hyvin tarkoituksessaan.

Jätin vadelmat pois, koska en oikein tajua minkä vuoksi niitä tähän pitäisi laittaa. Ehkä tuomaan raikkautta, mutta minusta hedelmät keskenään olivat varsin hyvä setti ja toisekseen vadelmat olisivat voineet värillään tehdä tästä aika epämiellyttävän värisen sotkun. Noh, kokeilkaa vadelmilla jos haluatte, meille tämä upposi varsin hyvin ilman.

Halkaise passionhedelmät ja lusikoi niistä hedelmälihat vuokaan muiden hedelmien päälle. Tässä vaiheessa voi sirotella sokeria päälle, mutta unohdin sen kokonaan eikä se kyllä haitannut yhtään. Tarkoitus oli tässä vaiheessa lisätä tähänkin se pakollinen alkoholi ja lorauttaa sekaan Cointreauta, mutta unohdin (tästä sain kyllä kuulla illan mittaan!). Kuitenkin mielestäni se oikeasti sopisi tähän, joten lorauttakaa te jos muistatte :) minäkin ehkä ensi kerralla!

Paloittele valkosuklaa hedelmien pinnalle.

Kytke uunin grillivastukset päälle ja käytä vuokaa/vuokia vastusten alla 3-5 minuuttia tai kunnes suklaa on pehmennyt ja ottanut hieman väriä.

Kuvan otti Pippurimylly Pastanjauhannasta.

Kiitos vielä minunkin puolestani kaikille mukana olleille. Oli kyllä hulvatonta! Toivottavasti otetaan joskus taas uusiksi.

Herkkua viikonloppuruokaa

Töissä on meneillään erinäisiä sisäisiä muutoksia joiden seurauksena ihmiset siivoilevat kaappejaan ja kaikenlaista sälää löytyy milloin mistäkin. Työkaverini oli saanut käsiinsä läjän lehtiä ja nakkasi eteeni ne, joissa oli havainnut olevan ruokareseptejä. Yhdestä niistä kopioin talteen tämän taannoista viikonloppuamme ilahduttaneen sapuskan ohjeen.

Täytetyt lehtipihvit
(Ohje Kodin Pellervo -lehdestä)

Noin 600 grammaa naudan ulkofilettä
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista rouhittua mustapippuria

Täyte:
1 sipuli
100 grammaa herkku- tai siitakesieniä tai reilu desilitra silputtuja metsäsieniä
1 ruokalusikallinen öljyä
Noin 50 grammaa pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
0,25 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista rouhittua mustapippuria
1 ruokalusikallinen tuoretta timjamia tai rakuunaa

Leikkaa file neljäksi pihviksi ja nuiji ne ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa kuorittu sipuli haluamaasi olomuotoon, esimerkiksi suikaleiksi. Paloittele myös sienet. Kuumenna sitten öljyä pannulla ja kuullota siinä sipulia parisen minuuttia. Laita joukkoon myös sienet ja paista kunnes sienet ja sipuli vaikuttavat kypsiltä. Lisää joukkoon pehmeä vuohenjuusto nokareina, mausta suolalla, mustapippurilla sekä timjamilla. Sekoita.

Jaa sieni-sipulitäyte pihvien toiselle reunalle. Taita tai rullaa sitten pihvit. Sulje cocktailtikuilla jos tuntuu että eivät pysy kasassa. Paista pihveihin seuraavaksi pikaisesti kuumalla pannulla öljyssä kaunis ruskea pinta molemmille puolille. Nosta pihvit uunivuokaan ja kypsennä loppuun uunissa 225 asteessa noin viisi minuuttia.

Rullat matkalla uuniin. Itse paistoin rullia uunissa ehkä 7-8 minuuttia ja olivat silti hieman punervat sisältä. Ei siis haittaa, jos pihvit ovatkin hetken kauemmin kuin viisi minuuttia uunissa, paitsi jos tykkäät lihastasi kovastikin punaisena.

Paiston jälkeen piffeistä kannattaa poistaa cocktailtikut. Lihat maistuvat hyvältä kermamuhennettujen perunoiden kanssa. Näihin perunoihin voi kätevästi käyttää pihveistä ylijääneen vuohenjuuston eikä erillistä soossia tarvitse kun perunalisäke on mehevä. Tähän voi hävittää myös edellispäivältä jääneitä keitettyjä perunoita varsin kätevästi!

Vuohenjuustolla maustetut kermamuhennetut perunat
(Ohje samaisesta Kodin Pellervosta kuin pihvien ohje)
4-6 annosta

6-8 keitettyä perunaa
2 teelusikallista öljyä
2 desilitraa kermaa
Noin 100 grammaa pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
0,25 teelusikallista jauhettua valkopippuria
(Suolaa)
(Silputtua ruohosipulia, tilliä, persiljaa tai muuta yrttiä)

Kuori keitetyt kylmät perunat ja leikkaa ne tasakokoisiksi kuutioiksi.

Kuumenna öljyä pannussa tai paistokasarissa ja paista perunoita hetki, mutta älä päästä ruskistumaan.

Kaada sitten kerma pannuun ja keitä kunnes kerma on imeytynyt perunoihin lähes kokonaan. Sekoita mukaan myös vuohenjuusto. Mausta pippurilla (laitoin vahingossa mustapippuria, mutta ihan hyvää oli niinkin) ja tarvittaessa suolalla. Ripottele pinnalle yrttisilppua ja tarjoa.

Jälleen yksi ape, joka ei kuvauksellisuudellaan pääse ylpeilemään. Mutta hoen edelleen samaa mantraa siitä, että sei onneksi makua pilaa.

Kastiketta annos ei tosiaan minun mielestäni kaivannut, perunoista tuli mukavan meheviä ja pihvit onnistuivat yli odotusten. Meillä käytettiin kylläkin naudan sisäfilettä, koska se oli tarjouksessa ostohetkellä ja siten halvempaa kuin ulkofile. Sienet olivat herkkusieniä ja annos tehtiin hieman pienempänä kun teimme vain kaksi pihviä.

Tästä tuli siis paljon parempaa kuin osasin odottaakaan ja myös kanssaeläjä söi ruokansa aivan fiiliksissä. Pitkään aikaan en ole kuullut niin paljon ruokakehuja kuin tämän jälkeen, joten uskottava se on että sienistä huolimatta tämä uppoaa myös raavaan lihansyöjän masuun ilolla!

Työpaikan organiseerauksessa on myös se hyvä puoli, että sieltä on saanut haalittua itselleen jos jonkinmoista hyödykettä kotiinkin asti. Tänään pelastin erään osaston "kuolinpesästä" itselleni muun muassa brittien tyylinaisten Trinnyn ja Susannahin tyylioppaan, David Biggsin "Liekehtivä lehmä" -shottikirjan, Ola Lauritzsonin ja Ulrika Davidssonin "100 parasta GI-ruokaa ilman sokeria ja nopeita hiilihydraatteja" -kirjan sekä Krista Ahopalon hieman hupaisan "Kovien gimmojen keittokirjan".

Karppia kasvispaistosta

Joulun aikaan lupasin äidilleni että hänen ei tarvitse pohtia mitä kasvissyöjä-karppaajalle kokataan. Eipä sillä että itsellänikään kauheasti olisi ideoita ollut, mutta äidillä varmaan vielä vähemmän. Päädyin paikallisen ruokakaupan valikoiman rajoittuneisuuden vuoksi soveltamaan ohjetta, jonka alkuperäisversio eli kesäkurpitsa-pähkinäpaistos löytyy karppaajien reseptisivulta.

Juustoinen munakoiso-pähkinäpaistos

Purkillinen tomaattimurskaa
3 (kelta)sipulia
(Pieni) purkillinen tomaattipyrettä
Öljyä
Puolikas kasvisliemikuutio
1 teelusikallinen kuivattua timjamia
2 teelusikallista kuivattua oreganoa
2 desilitraa ruokakermaa
1 munakoiso
Paprikajauhetta
(Yrtti)suolaa
1 nippu tuoretta persiljaa
Noin 100 grammaa aurajuustoa muruina
150 grammaa juustoraastetta (esim. punainen emmental)
80 grammaa hasselpähkinärouhetta

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi siivuiksi ja asettele ne laakealle alustalle. Ripsuttele siivujen päälle suolaa ja jätä viipaleet "itkettymään". Suola poistaa siivuista nestettä, jolloin paistoksesta ei tule liian vetistä.

Silppua sipulit ja kuullota kahden sipulin verran sipulisilppua pannulla öljytilkassa. (Jätä kolmas sipuli odottamaan myöhempää valmistusvaihetta.) Lisää joukkoon puolikas kasvisliemikuutio. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyre, timjami ja oregano. Hauduttele soossia noin 15 minuuttia. Lisää purkillinen kermaa ja anna hautua vielä 5 minuuttia.

Kaada tomaatti-sipulisoossi uunivuoan pohjalle. Kuivaa munakoisoviipaleista suolan itkettämät nesteet vaikkapa talouspaperilla ja asettele sitten munakoisoviipaleet kastikkeen päälle uunivuokaan. Mausta viipaleet (yrtti)suolalla ja paprikajauheella. Mustapippurin rouhahduskaan ei tee pahaa.

Sekoita erillisessä kulhossa silputtu persilja, jäljellä oleva sipulisilppu, murusteltu aurajuusto, juustoraaste (itse käytin punaisen emmentalin lisäksi raastettua savucheddaria) ja hasselpähkinärouhe. Lisää seokseen tilkka öljyä ja sekoita vielä. Levitä sitten seos uunivuokaan munakoisoviipaleiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes paistos on päältä herkullisen ruskea.

Tarjoa paistos lisukkeena esimerkiksi pihvin tai kanan kanssa tai syö ihan sellaisenaan maukkaana kasvisruokana.

Meillä tämä oli siis yksi kasvisvaihtoehto karppaajalle, mutta maistui kyllä lisäkkeenä joululihojen kanssa nautittunakin. Täyttävyyttä tässä kyllä piisaa ihan omana ruokanaan.

Kokeilin tästä myöhemmin jauhelihaista versiotakin, jolloin jätin pähkinät kokonaan pois matkasta ja korvasin aurajuuston mozzarellalla. Lopputuloksesta tuli paljon löysempi eikä makukaan ollut niin hyvä kuin olisin odottanut. Suositan siis kasvisversiossa pysymistä!

Alkupalaa porosta

Kävin läpi blogia varten kuvattuja ruokia viime vuodelta ja huh että onkin jäänyt monta juttua postaamatta ihan kokonaan. Noh, osan voi toki postata näin jälkikäteenkin ja ainakin on nyt kuvat vähän paremmassa järjestyksessä, jotta voi aloittaa uuden blogivuoden selkeämmältä pohjalta.

Yksi viime vuoden loppupuolelta bloggaamatta jäänyt juttu oli savuporoalkupalat, joillaisia nautimme kanssaeläjän kanssa samalla aterialla, jonka jälkiruokana olivat aiemmin blogatut piparimuffinssit.

Savupororieskat alkupalaksi

Rieskaa
Smetanaa
Kylmäsavuporoleikkelettä
(Tuorejuustoa)
Mustapippuria, rosmariinia

Kylmäsavuporosiivut silputaan pienemmiksi suikaleiksi. Smetanan sekaan sekoitetaan tuorejuustoa (käytin jämiä, taisi olla pippurituorejuustoa). Määrät olivat suurpiirteiset, muistaakseni laitoin kokolailla koko purkin smetanaa (2 dl?) ja vajaan puolikkaan pikkurasian (50 grammaa?) tuorejuustoa. Poroa meni melkein koko leikkelepaketillinen (150 grammaa?). Tuorejuusto-smetanaseos maustetaan rosmariinilla (käytin kuivattua) sekä vielä mustapippurirouheella (tätä tietenkin maltillisesti, jos tuorejuusto on pippurista). Sekoitetaan joukkoon silputtu poro ja sekoitetaan töhnä jokseenkin tasaiseksi.

Levitä tahnaa rieskalle. Meillä oli ihan tavallista ohrarieskaa, joka nyt vaan revittiin summittaisiksi palasiksi. Jos haluaa tarjota tätä nätisti, voi ostaa ohuempaa rieskaa ja levittää massan rieskalle, rullata sen sitten rullaksi ja leikata hienommiksi annospaloiksi. Meillä mentiin tällä kertaa vähän ronskimmalla tarjoilutyylillä, kun ihan kahdestaan syötiin.

Maku oli todella hyvä, vaikka esillepano ei tällä kertaa kovin tyylikäs ollutkaan. Tahnaa meillä oli runsaasti per rieskapala, mutta jos syöjiä on enemmän, voi tahnaakin laittaa maltillisemman määrän. Tahnamäärä siis kyllä riittää useammallekin ruokailijalle, meilläkin sitä jäi yli ja syötiin ihan sitten vaan leivän kanssa muuten vaan aterialta ylijäänyt osa.

Kuvun täytettä karppikavereille

Lähipiirissäni useampikin henkilö on jo jonkin aikaa karppaillut eli elänyt vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Koska tapoihini kuuluu huomioida mahdollisimman hyvin vieraisilla käyvien ihmisten ruokavaliot, olen koettanut vääntää jotain karppaajallekin sopivaa tarjottavaa.

Suolaista piirakkaa on tullut tehtyä jo kahtenakin versiona ja molemmat ovat onnistuneet varsin hyvin. Pohjassa hyödynsin samaa ohjetta, millä olen tavallisiakin suolaisia piirakoita tehnyt, mutta korvasin jauhot vain soijajauhoilla ja hitusella ruisjauhoja.

Savuporo-aurajuustopiirakka karppipohjalla

Pohja:
150 grammaa soijajauhoja
75 grammaa ruisjauhoja
125 millilitraa oliiviöljyä
0,5 teelusikallista suolaa
0,6 desilitraa kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
150 grammaa savuporoa
2 desilitraa juustoraastetta
Aurajuustoa
2 desilitraa kermaa
2 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria, öljyä

Pohjan kaikki ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taikina painellaan käsin voideltuun piirakkavuokaan (myös reunoille). Pohja laitetaan jääkaappiin odottelemaan täytettä.

Porotäytteeseen sain idean Pastanjauhajien lempiruokakyselyn vastauspostauksesta. Täytteen sipuli silputaan ja kuullotellaan sipulisilppua öljyssä pannulla hetki, kunnes sipuli hieman pehmenee. Jos käytät savupororouhetta, kuten itse tein, voit lämmittää sitäkin sipulin kanssa pannulla hetkisen. Jos käytät savuporoleikkelettä, sen voit leikata vaan suikaleiksi sipulin kuullottuessa.

Sekoita kerma, juustoraaste, munat ja maito. Mausta seos mustapippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä savuporossa ja aurassa sitä on riittämiin.

Levitä piirakkapohjalle savuporo-sipuliseos sekä murustele sekaan aurajuustoa. Kaada täytteen päälle kerma-muna-maito-juustoseos.

Paista piirakkaa 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes täyte vaikuttaa hyytyneen tai piirakka on saanut kauniin värin.


Karppipohja toimi yllättävän hyvin. Reunoilla piirakkataikinan maun erotti normaalista vehnäjauhoista tehdystä pohjasta, mutta täytteen kanssa syödessä eroa ei oikeastaan edes huomannut. Rakennekin oli yllättävän toimiva, tosin hiukkasen murenevaisempi kuin perustaikinassa. Poropiirakka maistuu hyvin myös kylmänä, ellei jopa paranna makuaan seuraavaan päivään.

Sieni-kasvis-aurapiirakka karppipohjalla

Pohja sama kuin edellisessä poropiirakassa

Täyte:
1 sipuli
1 purkillinen Pirkan säilykekanttarelleja
1 purkillinen Pirkan herkkusieniviipaleita lasipurkissa
Pakastevihannessekoitusta
Aurajuustoa
(Aurinkoinen Provence-maustekoitusta)
Öljyä/voita

2 desilitraa kermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta (raastoin joululta jääneen savucheddarin jämät ja sen kaveriksi parmesania, joten voimakkaamman makuinen juusto toimii tässä hyvin)
Mustapippuria

Tehtyäsi pohjan jääkaappiin odottelemaan, siirry täytteen valmistukseen. Silppua sipuli. Kuullota pannulla rasvassa sipulisilppua hetki, lisää sitten sekaan myös sienet. Kuullottele seosta, kunnes sienistä on haihtunut nestettä. Lisää sekaan pakastevihannespussin jämät (en muista mitä seosta käytin, mutta ainakin paprikaa siinä oli). Anna vihannesten sulaa ja lämmetä. Mausta seos, itse käytin Meiran Aurinkoista Provencea, mutta ylipäätään jotain pippuria ja yrttimaustetta ehkä kannattaa laittaa.

Murustele piirakkapohjan päälle auraa ja kaada sieni-sipuli-kasvisseos päälle.

Sekoita kerma, munat ja mustapippuri. Kaada seos piirakan täytteiden päälle. Lisää päällimmäiseksi vielä juustoraaste, jota voit vielä hieman sekoittaa täytteen joukkoon, jottei jää pelkäksi juustokuorrutteeeksi pinnalle vaan sulaa mukavammin piirakan joukkoon.

Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia.


Piirakka upposi hyvin sekä veljelleni, veljeni vaimolle että äidilleni, joista kukaan ei ole sieniruokien ylin ystävä. Piirakka oli yllättävänkin maukas, odotin laimeampaa makuelämystä. Epäilen, että se oli juustojen ansiota. Joka tapauksessa varsin toimiva täyte, jota varmaan sovellan jatkossakin. Piirakkapohja onnistui myös toisella koettamalla, joten ilmeisesti suhde soijajauhojen ja ruisjauhojen kesken oli onnistunut.

Karppaajan juustoleipäset
(ohje karppaus.infosta)
4 annosta

2 kananmunaa
1,5 desilitraa mantelijauhetta
2 desilitraa juustoraastetta
1-2 teelusikallista leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin. Tee vaikka lusikan avulla taikinamassasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa.

Paista 225 asteessa, kunnes ovat kauniin ruskeita. Tähän meni meidän uunilla noin 6-8 minuuttia, eli kauaksi aikaa näitä ei kannata uuniin unohtaa.

Tein itse taikinan tuplana ja kaikki leipäset katosivat yhden illan aikana, maistuivat siis muillekin kuin karppaajille. Itseäni yllätti, ettei manteli maistunut näissä oikeastaan ollenkaan, vaan maku oli hyvinkin neutraali. Näiden kanssa kannattaakin laittaa tarjolle esimerkiksi tuorejuustoa tai muita "leivän päällisiä". Karppaajaystävä innostui näiden leipämäisyydestä kovasti, joten jos karppaaminen ajatuksena houkuttaa, mutta leivästä luopuminen aiheuttaa epäröintiä, kannattaa näitä ainakin kokeilla.