Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Espanjaan, ihanaiseen Barcelonaan. Vuokrasimme sieltä asunnon miehen ja kaveripariskunnan kanssa, ja tämä ratkaisu oli kyllä porukkareissaukseen varsin oivallinen. Asunnon vuokrasimme
HouseTrip -sivuston kautta, ja kaikki meni hyvin. Voin siis suositella!
Majapaikkamme sijaitsi erittäin lähellä Sagrada Famíliaa ja saimmekin katsella tuota Gaudin mestariteosta sekä olohuoneemme ikkunoista, että talomme kattoterassilta. Sisälle asti emme Sagrada Famíliaan tällä kertaa päässeet, mutta vaikuttava rakennus se oli, niin päivällä kuin iltavalaistuksessaankin!
Sijainti oli varsin toimiva. Metrolla ja bussilla pääsi kulkemaan erittäin kätevästi kaikkialle. Julkisilla liikkumiseen kätevin ja edullisin on T10-kortti, joka maksoi hitusen vajaat 10 euroa. Yksittäinen matka tulee siis T-kortilla huomattavasti edullisemmaksi, kuin kertalippuja (noin 2 e kpl) ostellen. Metroa kannattaa Barcelonassa käyttää, verkosto on laaja ja toimiva.
Söimme useampana iltana majapaikan lähistöllä, koska olimme monesti päivän touhuista jo sen verran väsähtäneitä, ettemme jaksaneet lähteä mihinkään kauemmas seikkailemaan. Ison turistinähtävyyden likeltä löytyy tietysti jos jonkinlaista ruokapaikkaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Reissun surkein ateriakin tuli nautittua lähiseudulla; saimme "ravintolasta" pakastepizzaa, joka oli keskeltä osin vielä kylmää. Hyi että. Tällä kertaa "istuu tuolla paikallisiakin" -valintaperuste meni siis mönkään, olisi pitänyt katsoa tarkemmin, että mitä he syövät vai syövätkö mitään.
Onneksi lähinurkilta sai myös oikein maistuvaa pizzaa! La Piazzenza (Avinguda de Gaudi 27-29) tarjoili varsin kelvon Gaudi Specialin, ja ystävien ottamat kasvistäytteiset calzonet keräsivät myös runsaasti kehuja.
Saimme muutaman ravintolavinkin myös asuntomme vuokraajilta. He eivät omien sanojensa mukaan pidä turistien huijaamisesta, joten suosittelevat vain paikkoja, jotka ovat itse hyviksi ja hinta-laatu-suhteeltaan toimiviksi todenneet. Eräs näistä paikoista oli
Los Bellota -niminen pieni kiva ravintola (Carrer de la Marina 298), joka tarjoili espanjalaista ruokaa. Oma pääruokani sisälsi muhiteltua lammasta perunan ja leivän kera.
Ensimmäisen lounaamme söimme Cervecería Zamfrà Gaudissa (Carrer de València 443), jossa taisimmekin olla suunnilleen ainoat ei-paikalliset asiakkaat. Erityisesti paikan kasvispaella sai kehuja reissuseurueen jäseneltä.
Reissun viimeinen ateria syötiin
La Cúpulassa (Carrer de Sicília 255). Ravintola on hotellin yhteydessä, mutta palveli myöhäisenä maanantai-iltana kuitenkin oikein mainiosti myös meitä ulkopuolisia asiakkaita. Ylhäällä olevassa kuvassa on miehen alkupala, foie gras -terriini, jota mies söi uteliaalla ruokahalulla.
Oma alkupalani oli tavallisempi vuohenjuustosalaatti, mutta oikein kelvollinen lajissaan sekin. Harvemmin vuohenjuustosta kyllä pahaa saakaan...
Pääruoaksi omalle lautaselleni päätyi sienirisotto. Tässä maku ja annoskoko olivat kohdallaan, mutta osa seurueemme pääruokavalinnoista oli kyllä melko fine dining -kokoa. Onneksi tulimme ottaneeksi alkupalat, koska olimme nälkäisiä!
Jälkkäriksi söimme panna cottaa, joka tarjoiltiin erityiskivoilta jälkkärilautasilta. Erinomainen jälkiruoka oli hyvä päätös reissun ruokailuille. Olisin voinut lusikoida tätä vaikka kuinka paljon!
Ylitin itseni, ja uskaltauduin kaapelikärryn, Transbordador Aérin kyytiin. Maisemat korkealta yli kaupungin olivat kyllä sen arvoiset. Kaapelikärryllä pääsee Barcelonetasta Montjuïcille. Montjuïcilla voi jatkaa maisemien katselua, tutustua erilaisiin puutarhoihin ja vuoden 1992 kesäolympialaisten tapahtumapaikkoihin. Aikaa kiertelyyn kannattaa varata, meillä sitä ei ollut tarpeeksi.
Teimme klassisen mokan ja söimme lounasta kaapelikärrypysäkin läheisessä maisemaravintolassa. Tietäähän sen, ettei tuollaisten paikkojen ole pakko pitää tasoa kovinkaan korkealla, kun asiakkaita riittää muutenkin. Ei paellassani varsinaisesti mitään vikaakaan ollut - veikkaan sen vaan olevan parempaa monissa muissa ravintoloissa.
Salaattiakin tuli syötyä, koska kuuma sää ei erityisesti houkuttele syömään kovin raskaasti. Valitettavasti en ottanut ylös ravintolan nimeä, jossa tämän vuohenjuustoisen ja ilmakuivatulla ankalla ryyditetyn oikein maittavan salaatin söin. Sijainti oli kuitenkin suhteellisen lähellä Placa de Catalunyan suihkulähteitä.
Vaikka elokuu on Barcelonassa kuumaa aikaa yleensäkin, olivat +36 asteen lämpötilat jo hieman poikkeukselliset. Barcelonetan rannoilla tulikin kuulutuksia, joissa kerrottiin helleaallon vaaroista, varoiteltiin juomasta liikaa alkoholia tai syömästä liian tukevasti. Rannalla kulkee taukoamatta huutelevia juomakauppiaita, joilta voi ostaa niin vettä, limsaa, olutta kuin mojitojakin. Yhdet rantsumojitot joimme helteen vaaroja uhmaten!
Reissun parhaat mojitot tuli nautittua kuitenkin Sitgesissä. Ei kylläkään rannalla, vaan eräässä vanhan kaupungin kuppilassa, jonka senkään nimeä en tietenkään tajunnut mojiton huumassa tallentaa mihinkään. Sitges on rantakaupunki alle tunnin junamatkan päässä Barcelonasta, ja kuuluisa muun muassa homoystävällisyydestään.
Meitä kiinnostivat erityisen hyviksi kehutut rannat, emmekä pettyneet. Uidessa tuntui kuin olisi ollut keskellä kultahippusia, niin ihana hiekkapohja meressä täällä oli! Intouduimme leikkimään ranta-aalloissa kuin pahaiset pikkukakarat ja nautimme auringosta täysillä.
Sitgesistä junalla palatessamme päädyimme rupattelemaan erään nuoren miehen kanssa, joka oli juuri palannut lomamatkaltaan Suomesta. Oli kiva nähdä, miten joku voi olla niin innoissaan Helsingistä ja Raisiosta (!), kun me puolestamme tietysti hehkutimme Espanjan ihanuutta. Satunnaiset kohtaamiset ihmisten kanssa ovat reissuissa kyllä yksi parhaista jutuista.
Ihmisiä oli puolestaan vähän liikaakin Festa Major de Gràciassa. Gràcian kaupunginosassa pidetään katufestarit aina elokuun puolivälin tienoilla, ja uteliaisuuttamme tietystikin suuntasimme katsomaan menoa. Emme kylläkään nauttineet, sillä varsinainen ohjelma ja katukoristeet jäivät massoissa tungeksimisen varjoon.
Nälkäisinä vaelsimme pitkin katuja etsien edes jotakin paikkaa, johon olisimme mahtuneet syömään. Päädyimme lopulta hauskaan italialaiseen ravintolaan, jonka tarjoilija ei juurikaan englantia puhunut ja yritimme saada tolkkua, mitä illan "festarimenu" oikein sisältääkään. Kala-annos paljastui mustekalaksi, mutta onneksi kaikki saivat kuitenkin mahansa lopulta täyteen. Ravintolassa kohtasimme myös ruotsalaisen miehen, joka oli kierrellyt Eurooppaa jo viikkokausia ja tuli innokkaana juttelemaan kanssamme, kun havaitsi meidän olevan skandinaaveja.
Runsaasti ihmisiä parveilee ympärillä myös La Ramblalla ja siellä sijaitsevassa eräänlaisessa kauppahallissa La Boqueriassa. Ruokaihmisenä oli pakko piipahtaa katsomaan tarjontaa, vaikkemme mitään sillä kertaa olleetkaan ostamassa mukaamme. Ihania ilmakuivattuja kinkkuja olisi ollut tarjolla!
Kuten myös tuoreita helmiä, viikunoita ja marjoja. Ollapa tämmöinen kauppapaikka kotikaupungissakin!
Eikä Espanjan reissua voine tehdä ilman tapaksia! Eräs lounaamme koostui "pikatapaksista"
TapaTapa -nimisessä paikassa (Gran Vía Corts Catalana 373-385, lähellä Arenas-ostoskeskusta), jossa pöydissä on kuvalliset listat tarjolla olevista tapaksista. Oma lounaani koostui muun muassa ylläolevasta vuohenjuustosalaatista.
Pieniä chorizo-henkisiä makkaroita oli tapas-annoksessa hurjasti! Tämän olisi voinut mieluusti jakaakin jonkun toisen kanssa, sillä suolan ja rasvan määrä oli melkoinen. Lounasseurana oli kuitenkin lihaa syömätön ystäväni, joten osa makkaroista jäi valitettavasti syömättä.
Ihania valkosipulileipiä nautimme vähän samoilla nurkilla TapaTapan kanssa. Odottelimme pimeän laskeutumista, koska olimme menossa katsomaan Magic Fountainia. Söimme illallista Xop d'orissa (Avenguda del Paral.lel 204).
Valkosipulileipien lisäksi alkupalavalintoihimme kuuluivat lihaisat kroketit.
Ja perunat mukavan kipakalla kastikkeella. Näiden jälkeen alkoikin ihmetyttää, miksi yleensä edes tilasimme pääruokaa... nekin kyllä maistuivat varsin hyviltä, mutta maha ei meinannut enää vetää kaikkea tilattua ruokaa. Jälkiruokapolitiikan kuittasimmekin jälleen kerran mojitoilla. Minkäs teet, kun se vaan on yksi parhaista helledrinkeistä raikkaudessaan!
Aterian päätyttyä tallustelimme seuraamaan kiehtovaa veden, valon ja äänien show'ta Font Màgicalle. Tämä on kokemus, jota voin varauksetta suositella kaikille. Esitys vain on jotenkin valloittava ja vie mukanaan tunnelmaan. Kannattaa tosin tarkistaa esityspäivät ja ajat, sillä päivittäin suihkulähteellä ei ole näytöksiä.
Halusin reissulla päästä myös hieman tutustumaan cava-kulttuuriin, joten buukkasin meille etukäteen netin kautta tutustumisen Freixenetin cava-tilalle, joka sijaitsee Sant Sadurní d'Anoian kylässä noin tunnin junamatkan päässä Barcelonasta. Junat Vilafranca del Penedésiin tai Sant Vicent de Caldersiin pysähtyvät matkalla Sant Sadurnissa. Barcelonassa junat lähtevät Santsin asemalta, liput voi ostaa kätevästi automaatista ja reissu kustantaa 7 euroa ja risat. Tutustumiskierroksen hinta oli 6,30 euroa per henkilö, sisältäen yhden lasillisen cavaa. Freixenetiä ei voi olla huomaamatta, sillä se sijaitsee aivan rautatieaseman läheisyydessä! Se on siten helpoin kohde saavuttaa, vaikka varmasti henkilökohtaisempaa ja kiinnostavampaa kohtelua saa jollakin pienemmällä tilalla.
Esittelykierroksen saa buukattua myös englanniksi, jolloin viinikellareissa ja muualla kierrätävä opas puhuu oikein kelvollista englantia.
Kierroksella esiteltiin muun muassa maaperän vaikutusta viiniköynnösten kasvuun ja viinirypäleiden makuun. Ei liene sattumaa, että viinintuotanto keskittyy juuri Penedèsin alueelle.
Pääsimme kiertelemään viinikellareissa jalkaisin, oppaan kertoessa Freixenetin ja cavan tarinaa.
Kellareista löytyi myös vanhoja pulloja, mutta näiden sisällön opas kertoi olevan jo luultavasti kelvotonta. Hienolta seittien ja pölyn peittämät pullorivistöt silti näyttivät - mielikuvitus pääsi viinikellareissa valloilleen.
Vanhoja viinikellareita jalkaisin kierrettyämme hyppäsimme minijunaan, joka ajelutti meidät uudemman tuotantoalueen lävitse. Vauhdikkaasti kuljettikin, sillä kuski pamautti meidän jonossa viimeisenä olleen kärrymme eräässä mutkassa seinäkontaktiin saakka. Muistojen lisäksi vierailusta jäi siis hetkellisesti ihan konkreettinenkin jälki, mustelma lantiolla! Saimme kyllä asianmukaiset pahoittelut, mutta emme olisi panneet pahaksemme vaikka pientä voitelua cavalla... onneksi kierrokseen kuuluivat kuitenkin nämä maistiaiset ja maistelimme paria muutakin Freixenet-laatua, joita Suomessa ei edes myydä.
Vierailu oli ihan ookoo, joskin paljon oli ennestään jo itselleni tuttuakin asiaa. Seuraavalla kerralla suuntaisin varmasti jollekin pienemmälle ja tunnelmallisemmalle tilalle, mutta helppoudellaan tämä oli hyvä valinta, kun mukana oli kuitenkin myös niitä, joita ei viinit niin hirveästi kiinnosta.
Kaikkinensa Barcelona oli ihana, ja oli aivan mahtavaa saada edes viikko tähänkin kesään kunnon hellettä ja aurinkoa! Varpaat ja koko kroppa olivat tyytyväisiä niin rannalla, ravintolassa, kaupungilla, nähtävyyksien parissa kuin ihan vaan hengaillessakin. Viikko tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta ja niin paljon jäi tekemättä ja kokematta, joten hyvinkin voisin vielä joskus Barcelonaan palata.
Reissu jätti jälkeensä pahanlaatuisen matkakuumeen. Kotiin tullessa melkein itkuun asti ahdisti ajatus siitä, että seuraavasta reissusta ei ole mitään hajua! Matkaseurakin on vähän kortilla, joten olenkin miettinyt, voisiko seuraava reissuni ollakin aivan yksin suoritettu. Oletteko matkailleet itseksenne ja jos olette, mitä kohteita voisitte suositella?
