maanantai 25. helmikuuta 2013

Talvilomareportaasi Espanjasta

Lähtökohtaisesti ajateltuna talviloman viettäminen brittiläisten, saksalaisten ja skandinaavieläkeläisten suosimassa pikkukaupungissa ei ole ruokaihmisen unelmaloma. Samainen paikka on myös kestävyysjuoksijan talviparatiisi ilmastonsa ja hyvien lenkkimaastojen vuoksi. Tähänkään ihmisryhmään en voi väittää kuuluvani, mutta niin vain matkakohteena tänä talvena oli Torreviejan kaupunki Espanjan rannikolla, Alicanten maakunnassa. Lennot olivat Alicanteen ja vaikka majapaikka ja pääasiallinen ajanviettokohde olikin Torrevieja, kävin parina päivänä hengaamassa myös Alicantessa.

Torreviejan kaupungin lähiympäristössä on kaksi isoa suolajärveä, sininen ja punainen, joista tässä kuvassa sininen. Järvillä kerrotaan olevan tekemistä terveydelle suotuisan mikroilmaston synnyssä.

Matkakohteen valinta ei ollut omani, vaan lähdin matkaan sisareni perheen kanssa ja heidän ideastaan. Hekään eivät ole eläkeläisiä, mutta elämäntapajuoksijoita kyllä. Torrevieja oli heille aiemmiltakin talvijuoksuleireiltä tuttu paikka, ja koska perheessä on nyt myös jälkikasvua, oli tuttu matkakohde helppo valinta. Minä taas olen viihtynyt mainiosti aiemminkin Espanjassa, joten ei minua kovin kauaa tarvinut suostutella liittymään seuraan.

Juoksukontakteista oli iloa ihan konkreettisesti ruokaihmisellekin - Torreviejassa leireilevä juoksututtu oli voittanut kisoista parikin kappaletta Serrano-henkisiä kinkkuja, joista toinen oli meillä "lainassa" mentaliteetilla syökää niin paljon kuin ehditte. Mehän syötiin!

Lähikauppamme oli megakokoinen Carrefour, jonka kalatiskissä oli tarjolla melko räyhäkkään oloisia kaloja. Epäselväksi jäi heidän tarkempi lajinsa, mutta en ehkä olisi uskaltanut lähteä moista fisua käsittelemään kylmiltään.

Kaikenmoista merenelävää olisi ollut tarjolla, mutta koska reissuperheessämme ei erityisesti merenelävien ystäviä ollut, jätimme ostokset väliin ja ihastelimme vain etäältä tarjonnan runsautta.

Muutoin kylläkin tuli kokkailtua melko paljon vuokraamassamme asunnossa, joten ulkoruokinnan osalta tämä raportti on kyllä tällä kertaa hieman suppea.

Meikäläisen kokkausvuorolla syntyi muun muassa tomaattista munakoisopastaa, sillä sisareni oli esittänyt kainon toiveen munakoisoruoasta. Carrefourin HeVi-osastokin nimittäin oli vertaansa vailla.

Torreviejassa oli meneillään karnevaalikausi, jonka ansiosta kaupasta löytyi hupaisaa karnevaalipullaa, jonka kutsua emme voineet vastustaa. Maku oli hyvin peruspullaisa, mutta kyllähän hymyilevä pulla väkisinkin saa omatkin suupielet hieman noususuuntaan!

Sään puolesta matka olisi voinut sujua mukavamminkin. "Aurinkovarmaksi" markkinoitu Torrevieja sekä Alicanten kaupunki eivät näyttäneet parastaan, vaan pilvistä säätä koettiin useampaan kertaan ja lämpötilat pysyttelivät hyvinkin maltillisissa +12-+17 asteen tietämissä. Tähän päälle tuli aina kova ja kylmä tuuli, joten lyhythihaisissa kamppeissa ei paljon ollut pihalle asiaa.

Harmaata perjantaipäivää ilostuttivat kuitenkin Torreviejassa aina perjantaisin pidettävät markkinat, joissa tarjolla oli monenlaista niin ruoka-, vaate- kuin kodintarvikepuoleltakin. Tästä maustepöydästä mukaan lähti kokonaisia muskottipähkinöitä ja savuista paprikajauhetta.

Paikalliset suorittavatkin usein isommat ruokaostoksensa markkinoilta, sillä tarjonta on takuulla tuoretta ja hinnat hyvin maltilliset, halvemmatkin kuin marketeissa.

Vaikka ulkona syöminen jäi vähän vähemmälle, tuli kaffella piipahdettua kuitenkin melko monta kertaa. Tässä oltiin shoppailutauolla Bombon Bossissa Zenia-ostoskeskuksessa.

Sunnuntailounaalla syötiin "paavo-fileitä" siis kalkkunaa sipulin kanssa ranskankermassa muhiteltuna. Lisukkeina ruusukaalta ja perunaa sekä marinoituja oliiveja. Kyytipoikana oli lasillinen kylmää läheisen viinialueen valkkaria. Viinipulloissa oli hyvät merkinnät tuotantoalueista ja lähialueen tuotteet vielä erikseen merkittyinä. Noin kolmen-neljän euron panostuksella sai oikein mainiota lähiviiniä. Carrefourin paljoustarjoukseen en sentään tarttunut, tyyliin "osta ensimmäinen tähän hintaa ja saat toisen ihan naurettavan halvalla". Esimerkiksi valtavan kokoisen viskipullon olisi saanut hyvinkin sopuisaan hintaan, jos olisi ostanut kaksi kerralla!

Sunnuntailunchin jälkkärinä syötiin kaupasta valmiina ostettua Crema Catalanaa, joka oli tällainen iso, jaettava malli. Jaksoimme hämmästellä, miten niin silkkisen pehmeä koostumus voi pysyä noin hyvin kasassa!

Olin myös sortunut ostamaan markkinoilta pussillisen tuoreita mansikoita, sillä täällä talvisessa Suomessa ne ovat niin kovin kalliita ja mauttomia. Eivät nämäkään mitään mahtimakeita olleet, mutta aivan hyviä kuitenkin. Mansikat sopivat erityisen kivasti Crema Catalanan kaveriksi, mutta tuhottiin näitä ihan perinteisen aamupuuronkin kanssa (no ne juoksijat kuskaavat puurohiutaleetkin mukanaan, jotta aamulenkille riittää poweria).

Reissun ensimmäiset tapakset tuli nautittua ketjutapasravintola Lizarranissa, jonka konsepti oli kyllä oikein kiva. Pikkuisia leivän päälle koottuja tapaksia - tai siis pinchoja - on valmiina tiskissä odottamassa ja sieltä voi mieluisiaan poimia. Laskutus tulee tällöin lautaselle kerääntyvien tikkujen mukaan, hinnat olivat hieman reilun euron per annos. Lisäksi listalta pystyi tilaamaan tapaksia. Minun tapas-ateriani koostui perunoista ja siideriliemessä uivista chorizoista sekä pienestä lasista talon valkkaria. Lasku tästä setistä oli kympin hujakoilla eli ei paha ollenkaan.

Ensimmäisenä Alicante-päivänäni istahdin kahville Postiguetin rannan edustalla kulkevalle Paseo de Gómizille, jossa oli parikin vaihtoehtoa kahvittelulle. Orastavaa nälkääni päätin lääkitä tonnikala-munaleivällä, sillä lounasaikaan oli vielä tunteja. En kylläkään arvannut, että leipä olisi kokonainen patonki!

Ja mikäs siinä oli kahvitellessa, kun rannalla lennätettiin leijaa, pelattiin rantalentistä ja -futista ja ihan silmieni edessä nämä kaverit taituroivat trapetsillaan temppuineen. Olisin voinut tuijottaa noita tyyppejä varmaan loppupäivän, niin hauskalta meno vaikutti.

Jatkoin kuitenkin matkaani, sillä ensimmäinen päämääräni Alicantessa oli hurauttaa hissillä ylös Santa Barbaran linnalle (löytyy kun kävelee Explanada de Españaa pitkin kohti linnaa, jota ei voi olla huomaamatta, lieniköhän hissi Avenida Jovellanosilla, opasteet ovat kuitenkin selkeät). Suosittelen hissikyytiä, sillä se maksoi reilut 2 euroa ja alaspäin on paljon kivempi tulla linnalta jalkaisin kuin ylöspäin.

Linnan alueella oli mukava käyskennellä ja ylätasanteilla oli tuuleltakin suojaa niin, että olisi voinut kuvitella sään olevan kesäisempi kuin se todellisuudessa olikaan. Linnalta aukeavat mahtavat näkymät rannalle, merelle ja joka suuntaan kaupunkia.

Laskeuduttuani linnalta alas päädyin pikaiselle kierrokselle Alicanten kauppahalliin (Mercado Central, Avenida Alfonso X el Sabio 1) ja sieltä suuntasin sisäpihalle/takapihalle kahvila/ravintola-alue-kyltin innoittamana. Ajattelin virvoittaa itseäni hetken lasillisen äärellä, minkä teinkin, mutta enpä arvannut millainen väenpaljous minua odotti!

Kauppahallin takapiha oli siis selvästi erittäin suosittu tapaamispaikka lauantai-iltapäivänä. Ihmisiä oli valtavasti, mutta kaikilla vaikutti olevan nauru herkässä. Tapaksia jaettiin, olutta tai viiniä juotiin ja sopu antoi sijaa myös ulkomaalaiselle hortoilijalle, jonka espanjan taidot ovat hyvin rajalliset.

Onnistuin kuitenkin änkemään itseni tiskille, tilaamaan lasillisen valkoviiniä ja nauttimaan sen iloisen puheensorinan ympäröimänä. Ei ollut yksinäinen olo, vaikken tajunnut sanaakaan siitä, mitä ihmiset ympärilläni puhuivat. Tämä oli sellainen reissun happy moment - löysin ihan vahingossa paikkaan, jossa paikalliset viihtyvät!

Tämän jälkeen teinkin sitten tyypillisen mokan - en mennyt syömään ensimmäiseen kivaan löytämääni ruokapaikkaan vaan jatkoin vielä eteenpäin ja päädyin syömään täysin keskinkertaista ruokaa (oma vikani, nälkäväsykiukkuisena en uskaltanut yrittää tilata mitään espanjaksi vaan tyydyin päivän annokseen, joka oli pastaa, joka oli ihan ok, mutta bolognesea voi syödä missä vaan muuallakin).

Lauantai-iltana Torreviejassa oli karnevaalikauden päätöksen kunniaksi karnevaalikulkue, jota raahauduin väsymyksestä ja vilusta huolimatta katsomaan paikan päälle eikä sitten enää harmittanutkaan. Pienten ja vähän isompienkin ihmisten riemu tempaisi kyllä mukaansa.

Kuva-arvoitus!


...jonka ratkaisussa saattaa auttaa tämä kuva. Karnevaaleilla oli mm. hampurilainen! Ylemmän kuvan tyypit siis kasasivat itsestään burgerin kadulle: kaksi sämpylää, pihvi, juusto ja tomaatti. Hauska idea. Mäkkärin ranskikset (porukkaan kuului muuten myös ketsuppi) oli kyllä yksi suosikkipuvuistani kulkueessa. Arvoitukseksi jäi, olivatko asut kenties työnantajan sponssaamia.

Toinen Alicante-päiväni osui maanantaille, jolloin oli kylmä ja erittäin tuulinen päivä. Postiguet Beachia tuskin nähdään kovin usein näin autiona, sillä tämä yksinäinen heppu oli ainoa ihminen koko kilometrien mittaisella rannalla ainakin niin pitkältä matkalta kuin minun silmäni vain kantoivat.

En halunnut toistaa virhettäni, joten tsekkailin TripAdvisoria ja merkkasin turistikarttaani muutaman ruokapaikan sijainnit, jotta nälän yllättäessä tietäisin minne kannattaa suunnata vähän paremman ruoan toivossa.

Päädyin lounastapaksille El Cantoon (Calle de Alemania 26). Paikka oli täynnä paikallisia ja listat olivat toki espanjaksi. Olinkin oikein ylpeä itsestäni, kun hoidin asiointini yrittämättä puhua englantia lainkaan.

Tilasin "venäläisen salaatin" eli kylmän perunasalaatin, jossa on tonnikalaa, majoneesia, kananmunaa ja kapriksia.

Lihatapaksen, joka tarjoiltiinkin yllätyksekseni vartaassa sitruunalohkon ja rakeisen sinapin kanssa. Mureaa ja maukasta!

Viini oli jälleen hyvää, joskin vähän kauempaa Ruedan viinialueelta peräisin. Koko pullo tuotiin pöytään, mutta laskutus tehtiin sen mukaan montako lasia siitä tuhosi. Minä pitäydyin lasillisessa, olihan sentään vasta lounasaika.

Tilasin myös pienen leivän, jonka täytteenä oli manchego-juustoa.

Kolme tapasta ja lasi viiniä maksoivat reilun kympin verran, jonka maksoi erityisen mieluusti, sillä ruoka oli oikeasti tosi hyvää. Kannattaa siis piipahtaa El Cantoon, jos Alicantessa liikuskelee.

 Onkohan Joulupukkikin muuttanut talvehtimaan etelään? Alicantessa tuli vastaan Joulupukin kotia mainostava kyltti, mutta itse majaa en ehtinyt lähteä etsiskelemään.

Torreviejassa kävimme viimeisenä iltana vielä syömässä kiinalaisessa buffetissa. Paikka sijaitsee Torreviejan keskustan ulkopuolella, Habaneras-kauppakeskuksen takana. Ruokaa saattoi valita valmiista buffetista tai sitten omalle lautaselleen sai valikoida haluamansa lihat/kalat/kasvikset ja kuskata ne kokin wokattaviksi pyytämäsi kastikkeen kera.

Buffetissa jotenkin aina sekoaa ja tulee tarve maistella mahdollisimman monenlaista. Tulisehkossa pähkinäkastikkeessa wokattu kana ja nauta, sienet, salaatti, porkkana, purjo ja paprika olivat oikein maukkaita, kuten myös paistetut nuudelit ja riisi.

Jälkiruokaosastollakin oli valittavana jos vaikka mitä. Olikin hupaisa katsoa kestävyysjuoksijoiden hiilaritankkausta herkkujen parissa. Seuranamme syömässä oli siis toinenkin juoksijaperhe, jotka olivat vasta Torreviejaan saapuneet. Juoksijoiden populaatio olikin alueella melkoinen - vaikka omakin loma oli harvinaisen reipashenkinen useampana päivänä tehtyjen kävely- ja hölkkälenkkien valossa, tuntee olonsa kuitenkin aika pieneksi kun vieruskaveri toteaa päivän olleen kevyt, kun lenkkeilyä oli kertynyt vain vähän yli 20 kilometriä kaikkinensa.


Lentomatkalla kotiin pääsimme vielä ihailemaan Alppeja. Sopivasti pilvetön ja aurinkoinen sää antoi tähän mahdollisuuden.

Kiitän vielä reissuseurasta siskoa perheineen - loma oli erilainen, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi oikein rentouttava ja tarpeellinen.

P.S. Onnea 4-vuotiaalle blogilleni, viime perjantaina 22.2. tuli täyteen kokonaista neljä vuotta siitä, kun ensimmäinen blogipostaus tupsahti Peruspöperölän nimissä ilmoille! Kevään ja vaikka näiden synttäreidenkin kunniaksi kokoonnumme ilakoimaan ruoan ja juoman parissa meille lauantaina 16.3., tervetuloa! Lisätietoa saa lähestymällä sähköpostitse :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Paistettua riisiä kalkkunalla

Paistettu riisi on vähän kuin aasialaisen keittiön pyttipannu. Kun riisiä jää tähteeksi edelliseltä aterialta, voi sen seuraavalla kerralla hyödyntää paistamalla pannulla  ja heittämällä sekaan lihan, kalan, kanan tähteet ja sopivasti jotakin kasvikunnan tuotetta. Täydellistä kaapintyhjäysruokaa siis!

Minulla jäi tähteeksi riisiä munakoisocurrysta, joten päätin hyödyntää sen paistettuun riisiannokseen. Lihaa ei tällä kertaa ollut tähteinä, mutta paistoin erikseen kalkkunaa tätä varten.

Paistettu riisi kalkkunalla
(2 annosta)

Kypsää riisiä
Noin 150-200 grammaa kypsää kalkkunaa tai muuta lihaa
2 kynttä valkosipulia
1 isohko sipuli
Muutama tuore herkkusieni
Kuivattua  tai chiliä
Kananmuna
Öljyä
Kalakastiketta
Soijakastiketta

Kuori ja pilko sipulit. Putsaa herkkusienet ja siivuta ne.

Kuumenna pannulla öljyä ja paista hetki sipulia ja valkosipulia sekä murenneltua kuivattua chiliä.

Lisää pannulle herkkusienet ja paista taas hetki, kunnes sienet alkavat kypsyä.

Lisää pannulle riisi ja pilkottu kalkkuna, sekoittele ja paista kunnes ovat lämmenneet ja hieman rapsakoituneet.

Mausta kalakastike- ja soijakastikelorauksilla.

Kaavi pannun keskelle kuoppa ja riko siihen kananmuna tai kaksi. Sekoittele nopeasti niin, että kananmunan rakenne rikkoontuu ja se hyytyy ruoan sekaan "riekaleiksi".

Tämä ruoka on kaikkea muuta kuin kuvauksellinen  väreiltään ja ulkomuodoltaan, mutta maussa ei ollut muuta valittamista kuin se, että taas kerran unohdin miten äkäisiä pienet kuivatut chilini ovat, ja tulisuutta oli siis hitunen liikaa. Paistettua riisiä pitäisikin tehdä useammin.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Munakoisocurry

Keittojen ja pataruokien lisäksi talvella maistuvat mausteisemmat pöperöt, joissa mausteet tuovat ruokaan ja oloon lämpöä. Olen vähän huono kehittelemään omasta päästä mitään wokkia kummempaa, ja kun vielä kanssaeläjä ei niin etnisemmistä makumaailmoista perusta, tulee aika harvoin kokattua vaikkapa intialaisvaikutteista ruokaa. Se syödään ravintolassa.

Kulinaarimurulassa oli kuitenkin tehty currya munakoisosta ja resepti jäi mieleen kummittelemaan, joten tilasin luomuruokapiiristä munakoison ja tein currya minäkin. Paitsi että jouduin soveltamaan lähikaupan valikoimien ollessa sillä kertaa rajalliset.

Munakoisocurry
(2 annosta)

1 pienehkö munakoiso (noin 300 grammaa)
Parin sentin pätkä inkivääriä
1 punainen chili
2-3 kynttä valkosipulia
1 banaanishalottisipuli
1 sitruunaruoho
Kurkumaa
Chilijauhetta
0,5 ruokalusikallista (ruskeaa) ruokosokeria
1 ruokalusikallinen kalakastiketta
Tölkki kookosmaitoa (2 dl)
Puoli kookosmaitotölkillistä vettä
Tuoretta korianteria

Halkaise chili ja poista siitä siemenet. Silppua chili pieneksi.

Kuori valkosipulinkynnet ja inkivääri. Silppua myöskin ne.

Paloittele myös sitruunaruoho.

Laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sitruunaruoho blenderiin tai mortteliin. Minulla ei ollut sitruunaruohoa, joten raastoin sen sijaan yhden limen kuoren ja puristin puolikkaasta limestä mehut tähän sekaan. Surauta blenderillä karkeaksi tahnaksi tai nuiji jonkinlaiseksi tahnaksi morttelissa. Suosittelen blenderiä, mutta kävi se morttelissakin.

Halkaise munakoiso pituussuunnassa ja sitten vielä puolikkaat halki, myös pituussuunnassa. Leikkaa suht ronskeiksi palasiksi. Pilko myös banaanishalotti, jos on. Ei ollut, käytin tavallista keltasipulia.

Sekoita kurkumaa ja chilijauhetta keskenään. Paitsi ettei minulla luuloistani huolimatta ollutkaan kurkumaa, joten pistin juustokuminaa ja chilijauhetta. Pyörittele munakoisopalat mausteseoksessa.

 Lorota pannulle öljyä ja kuumenna se. Ruskista munakoisopalat pannulla pikaisesti ja siirrä syrjään odottamaan.

Lisää pannulle hieman öljyä ja paistele aiemmin tekemääsi maustetahnaa siinä tovi.

Lisää pannulle myös sipuli sekä sokeri. Sekoittele ja anna paistua muutama minuutti.

Seuraavaksi lisää pannulle munakoisopalat, kalakastike, kookosmaito ja vesi. Sekoita hyvin ja anna kiehahtaa. Minä puristin tässä vaiheessa joukkoon myös sen limen toisen puolikkaan mehut.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Tarkista ruoan suolatilanne ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla. Sitäkään ei ollut, joten tumpsautin jauhettua korianteria hieman pannulle jo aikaisemmassa vaiheessa.

Tarjoile munakoisocurry riisin kanssa.

Minä tein pienen annoksen, joten laitoin vain yhden kookosmaitopurkin. Jos teet neljän hengen annoksen, laita toiset 2 desilitraa nestettä kookoskerman olomuodossa. Lopputulos on Jaanan mukaan muhevampi, ja näin takuulla on.

Ainesosien pienestä muokkauksesta huolimatta tämä oli lämmittävää, mausteisen mukavaa talviruokaa, jota voin suositella testaamaan.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vohveliraudan uusi tuleminen

Pölyttyykö teidän keittiön kaapin perukoilla lähes käyttämättömäksi jäänyt vohvelirauta taikka voileipägrilli, jossa on vaihtolevyinä vohveliraudat? Oma monitoimivoileipägrilli on ollut pitkään hylättynä, sillä voileipiäkin tulee grillailtua varsin kausiluonteisesti ja sitten taas unohdan koko vempeleen.

Kaivoin laitteen esille kuitenkin viime viikonloppuna, sillä on olemassa kerrassaan nerokas keksintö nimeltä vohveliblinit! Resepti on alkujaan ravintola Murun keittokirjasta. Minä jäin haaveilemaan vohveliblineistä Herkun ja Koukun postauksen luettuani. Siis ihan pakko kokeilla!

Vohveliblinit
(4 bliniä)

Puoli purkkia kermaviiliä
5 grammaa hiivaa
0,5 teelusikallista sokeria
0,75 desilitraa tattarijauhoja
0,25 desilitraa vehnäjauhoja
Puolikas kananmunan valkuainen
0,5 desilitraa maitoa
1,5 ruokalusikallista voisulaa
Puolikas kananmunan keltuainen
0,5 teelusikallista suolaa

Kirkastettua voita tai voisulaa paistamiseen

Määrät reseptissä ovat vähän hassut, kun puolitin neljän hengen annokseksi mainitun reseptin määrät. Itse siis sain tällä määrällä taikinaa paistettua kuitenkin neljä kappaletta vohveleita tuolla voileipägrillini vohveliosalla, mutta isommalla vohveliraudalla tulisi tietysti vähemmän.

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, sokeri ja puolet jauhoista. Sekoita.

Jätä taikina  liinan alle kohoamaan 40 minuutiksi.

Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi.

Lämmitä maito. Sulata voi.

Lisää taikinaan voisula, lämmin maito, suola, keltuainen ja loput jauhoista.

Nostele lopuksi sekaan varovasti myös valkuaisvaahto.

Kuumenna vohvelirautasi ja paista vohvelit joko kirkastetussa voissa tai tee niin kuin minä, ja sudi silikonisudilla vohvelirauta sulatetulla voilla ja paista sitten.

Resepti oli näppärä, valmistus helppoa ja lopputulos erittäin herkullinen! Ehdottomasti siis voin suositella tätä blinimuotoa. Olen jakanut vohveliblinien ilosanomaa jo eteenpäin, ja muutkin ovat todenneet reseptin toimivuuden. Nyt siis vohveliraudat esiin ja blinihommiin.

Blinien kanssa meillä nautittiin smetanasta ja kylmäsavuporoleikkeleestä tehtyä tahnaa sekä pieneksi pilputtua punasipulia. Blinien lisäksi syötiin kermaista suppilovahverokeittoa.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Papu-broilerkeitto

Olen syönyt tällä viikolla enemmän keittoja kuin pitkiin aikoihin. Ei, en ole edes ollut flunssainen, vaan täällä on ollut taas varsin talviset oltavat - eilenkin netin sääsivusto tiesi kertoa pakkasta olevan 23 astetta, viiman kanssa pakkanen tuntuu kuin olisi -29! Kummasti mieleen hiipii ajatus lämmittävästä keitto- tai pataruoasta näillä asteilla.

Olen syönyt tällä viikolla ison kattilallisen erittäin tavallista jauhelihakeittoa, työpaikkaruokalan lohikeittoa ja eilen illalla keittelin vielä "mitä kaapista löytyy" -henkisen keitoksen mm. pavuista ja broilerin sisäfileistä. Siitä tulikin varsin kelpo kaapin tyhjennysruoka, joten naputtelenpa tähän nyt reseptin talteen.

Papu-broilerkeitto
(3-4 annosta)

Noin 300 grammaa broileria
1 tölkki tomaattimurskaa + 1 tölkillinen vettä
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
1 purkki papuja (käytin luomu papumixiä)
1 pieni kukkakaali
Öljyä
Voita
Kanafondia
Hunajaa
Mustapippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta, suolaa, (kuivattua) oreganoa

Kuori ja silppua sipulit. Pieni kukkakaali pieniin nuppuihin, jotta kypsyvät nopeasti.

Kuumenna paistinpannulla öljy-voi-seosta. Paista broilerit kypsiksi ja mausta. Itse laitoin broilerin sisäfileisiin maltillisesti suolaa ja lisäksi mustapippuria ja paprikajauhetta.

Lorauta kattilan pohjalle öljyä, ja kuullota siinä sipuleita sekä kukkakaalia.

Lisää kattilaan kanafondi, hieman vettä, mustapippuria, kuivattua oreganoa ja chilijauhetta sekä papumix. Anna kiehahtaa.

Kaada kattilaan seuraavaksi tomaattimurska ja huuhtele tölkki vedellä, kaada huuhteluvesikin kattilaan. Lorauta sekaan myös hieman hunajaa.

Anna pulputella miedolla lämmöllä, kunnes kukkakaalit tuntuvat kypsiltä.

Lisää lopuksi kattilaan myös pilkotut broilerit ja anna lämmetä.


Keitto ehti porista minulla sen aikaa, että nestettä ehti haihtua melko runsaasti. Niinpä tämä voisi oikeastaan olla myös muhennos eikä keitto. Mutta hyvää ja lämmittävää se silti oli ja mieluusti lusikoin sitä napaani myös tänään lounaalla.

Kasvisversion tästä tekee tietysti erittäin helposti jättämällä vain broilerin pois matkasta. Ja tämäntyyppiset keitot taikka muhennokset palvelevat varsin hyvin kaapin tyhjennystarkoituksia, sillä pavut voivat olla mitä vain papuja, kasvikset mitä vain kasviksia ja liha mitä vain lihaa. Tomaattimurskaa ja sipulia löytyy ainakin minun kaapeistani yleensä aina. Siispä keiton kyhää kasaan vähän vähemmälläkin etukäteissuunnittelulla.

torstai 10. tammikuuta 2013

Jouluherkkujen jatkojalostus

Jouluna usein tulee ostettua itse ja saatua lahjaksi erinäisiä suklaisia herkkuja, joita joko ei jaksa syödä kaikkea itse tai niiden maku alkaa jo kyllästyttää. Suklaat, pähkinät ja piparit voi jatkojalostaa toiseen muotoon makeaksi herkuksi, kuten vaikkapa rocky roadseiksi.

Tein siis uuden vuoden bileisiin rocky roadseja hyödyntäen jouluherkkujen jämiä, ja oikein mainio uusioherkku siitä tulikin.

Joulujämien rocky road

Noin 100 grammaa tummaa suklaata (80%)
Noin 150 grammaa Fazerin piparkakkusuklaata
Noin 10-15 konvehtia
Muutama piparkakku
Kourallinen pähkinöitä
20-30 grammaa voita

Paloittele suklaat ja konvehdit veitsellä.

Rouhi pähkinät.

Laita kattilaan suklaat ja voi.

Sulata suklaa ja voi, sekoittele samalla ja älä anna kiehahtaa.

Vuoraa matala vuoka leivinpaperilla.

Murustele vuoan pohjalle muutama pipari ja levitä sekaan myös pähkinärouhe.

Kaada sula suklaavoimassa piparimurun ja pähkinärouheen päälle vuokaan.

Anna jähmettyä jääkaapissa.

Paloittele jähmettynyt seos haluamasi kokoisiin palasiin ja nauti!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kikhernepihvit

Kutsuimme uuden vuoden aatoksi ystäviä istumaan luoksemme iltaa, ja vapaapäivän turvin ajattelin kerrankin valmistaa syötäväksi jotain hieman ruokaisampaa eikä naposteluhenkistä tarjottavaa. Mielessä häilyi aiemmin erinomaisesti onnistunut pulled pork, jonka toisinnosta mieskin oli haaveillut jo useampaan otteeseen. Sitä siis!

Possun kaveriksi tein samoja sämpylöitä kuin edelliselläkin kerralla, ja resepti toimi jälleen loistavasti. Kohoamisongelmista ei ollut tietoakaan, kun taikina vyöryi taikinakulhosta ylitse. Myös barbeque-soosin keittelin samalla reseptillä. Tein tarjolle myös coleslaw'ta.

Tarjolle piti kuitenkin saada myös jotain kasvisversiota, jotta possuttomatkin juhlijat saisivat sämpylöilleen täytettä. Tovin netissä reseptejä selailtuani päädyin simppeliin mutta tarkoitukseen oikein sopivalta vaikuttavaan Teresa Välimäen kikhernepihvireseptiin.

Kikhernepihvit

2 purkillista käyttövalmiita kikherneitä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 kananmuna
Noin desilitra korppujauhoja
Mehut yhdestä sitruunasta
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, ripaus cayennepippuria
(Tuoretta persiljaa tai korianteria)

Laita kikherneet, pari ruokalusikallista öljyä ja sitruunan mehu kulhoon, jos soseutat sauvasekoittimella tai blenderiin, jos käytät sitä. Soseuta pehmeäksi tahnaksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi.

Kuullota halutessasi  sipulit öljytilkassa pannulla pehmeäksi tai lisää suoraan kikhernemassan sekaan.

Sekoita kikhernemassa, sipulisilppu, kananmuna, korppujauho ja mausteet.

Muotoile massasta pienehköjä pihvejä, sillä taikina on aika murenevaista, joten isommilla on vaikeuksia pysyä koossa paistettaessa.

Paista pihvit pannulla öljyssä miedolla lämmöllä molemminpuolin kypsiksi. Tai jos haluat välttää rasvan imeytymistä pihveihin, voit tietysti kypsentää ne myös uunissa!

Kikhernepihvit olivat maultaan mietoja, mutta silti meheviä. Rakenne tosiaan oli murenevainen, joten paistettaessa kääntövaiheessa piti olla varovainen. Uunituksessa tämä ongelma vähenisi, kun pihvejä ei tarvitsisi käännellä kypsennyksen aikana.

Pihvit sopivat hyvin sämpylän väliin, mutta varmasti myös muillakin tavoin kasvispihveinä nautittaviksi. Tästäpä siis käyttöön hyvä ja helppo resepti, jos vaikka joku on luvannut tänä vuonna syödä enemmän kasvisruokaa!