Alan toistaa itseäni matkakohteiden suhteen, sillä
viime lokakuiselta reissultani Lontooseen jäi kaupunkia kohtaan vahva kaipuu. Niin vahva, että uudestaan oli päästävä eikä kesälomareissuni kohdetta tarvinnut kovin paljoa pähkäillä.
Tällä kertaa reissuun ei ennakkoajatuksistani huolimatta tarvinnutkaan lähteä itsekseen, sillä sain matkakumppanikseni ihanan
Hellun hellalla -blogin pitäjättären. Alunperin tyttöjen reissun teemana piti olla skumppaa ja nauruterapiaa, mutta kahden ruoasta innostuvan tuoppiin sylkemättömän naispuolisen reissu painottui tällä kerralla kovasti pubisektorille. Mikä ei kyllä haitannut ollenkaan, sillä pubiruoka on hyvää ja siideri vielä parempaa!
Reissu kuitenkin aloitettiin treffaamalla Helsinki-Vantaalla kesäkuisena torstai-iltapäivänä, ja alkuperäistä teemaamme vaalien kilistelimme reissumme alkajaisiksi vähän skumpalla.
Majoituksemme sijaitsi King's Crossilla, mikä oli oikein kätevää, sillä Heathrow'n lentokentältä pääsee King's Cross/St. Pancrasille suoraan Piccadilly-metrolinjalla. Että ei muuta kuin koneesta ulos ja Oyster Card piippaamaan. Kuvassa on näkymä Argyle Squarelle, ja tätä näkyä sain ihastella hotellihuoneeni (tai enemmänkin se taisi olla Bed & Breakfast -henkinen) ikkunasta.
Minun majoitukseni oli
Meridianassa, ja hinta-laatu-siisteys-sijainti-suhde oli varsin kelpo. Yhden hengen huoneessani oli oma kylppäri ja vessa, mutta hotellissa on myös useita huoneita, joissa nämä fasiliteetit jaetaan. Majoituspaikan valitsin raivokkaan nettisurffauksen jälkeen todettuani kyseisen paikan saaneen
Tripadvisorissa kovin positiivista palautetta etenkin siisteydestään, joka edellisreissun ötökkäepisodin jälkimainingeissa oli itselleni tällä kertaa erityisen tärkeää.
Ensimmäisen illan ruokaa lähdettiin etsimään pubista. Paikka valikoitui periaatteella "ensimmäinen vastaantuleva paikka, jossa näyttäisi olevan runsaasti paikallisia ja ruokaa tarjolla". Paikka oli nimeltään
Skinners Arms, sijainti Judd Streetin ja Hasting's Streetin kulmassa.
Molempien tilaus oli peribrittiläinen bangers and mash -annos kera siideripintin. 6,90 puntaa ruoasta ja muutama lisää juomasta oli meistä varsin kohtuullista. Ruoka maistui oikeasti hyvälle, vaikka annoskuva ei välttämättä se kaunein mahdollinen olekaan.
Turkulainen ystäväni oli sattumoisin samaan aikaan kaupungissa, joten jatkoimme iltaamme kohti Sohoa ja G-A-Y-nimistä homobaaria, jossa on arki-iltaisin 1,7 punnan hinnoilla Lontoon halvimmasta päästä olevat juomat. Iloiseen seurueeseemme kuului myös kaimani sekä hänen drag queen -ystävänsä. Ilta oli hilpeä, sen voin siitä sanoa!
Koska majailimme King's Crossilla, halusi matkaseurani toki piipahtaa
Harry Pottereista tutulla Platform 9 3/4:lla, josta matka Tylypahkaan startataan. Yllytyksen jälkeen lähdin itsekin poseeraamaan kärryjen kanssa. Ostin virallisen turistikuvankin aiheesta (se oli huomattavasti lennokkaampi), mutta laitettakoon tähän kuitenkin oman kameran tuotos.
Perjantain ohjelmaan kuului myös visiitti British Museumissa sekä musikaali. Musikaalia odotellessa täytyi taas syödä, ja missäpä muualla kuin pubissa!
Hampurilaisannoksessani oli kaksi pihviä, gruyére-juustoa, paistettua sieniä sekä pekonia. Sekä ranskalaisia ja vähän salaattiakin. Pubi oli Greene King -ketjuun (?) kuuluva
The Garrick Arms Pub.
Paikka tarjosi side dishinä myös oikein oivallisia sipulirenkaita. Annos oli kyllä sen verran iso, että osa jäi väkisinkin syömättä. Pointsit siis siitä, ettei ainakaan jäänyt nälkä!
Musikaalin jälkeen painelimme eh, taas kerran pubiin. Tapasimme siellä ex-oululaisia nykylontoolaisia ystäviäni kaksin kappalein ja tyttöjen ilta kului skumppaa ja valkkaria lipittäessä iloisen puheensorinan ja naurun parissa kuin siivillä.
Lauantaina olimme sopineet lähtevämme kohti ruokaihmisen taivasta, Borough Marketia heti aamusta. Saavuimme sopivaan aikaan kymmenen jälkeen, jolloin paikat olivat pääosin jo kaikki auki, mutta ihmisvilinä oli vielä sangen siedettävää. Kierrellen ja kaikenlaisten tuoreiden raaka-aineiden määrää ja ihanuutta huokaillen surkuttelimme ettei meillä ole tarjolla vastaavaa kotomaassa oikein missään.
Viimeksi Borough Marketilla arkiaamuna käydessäni ei oikein mikään ollut auki, joten lauantaimeininki oli siitäkin syystä oikein kiva kokea ja nähdä. Tarjolla todella on kaikenlaista tuoksuteltavista tryffeleistä eläviin lobstereihin, jotka altaissaan pulikoivat ostajaa odotellessa.
Borough Marketilta nappasimme mukaan aamukahvit
Flat Capin kahvikärrystä, ja cappucinoni oli ehkä elämäni parasta kahvia. Myös kaverin kahvi maistui taivaalliselle, joten ilomielin voimme Flat Capia suosittaa, jos kahvikärryynsä törmäätte.
Kala- ja äyriäistiskitkin lupaavat ruoan tulevan tuoreena merestä ruokapöytään.
Northfield Kitchenin paistopisteeltä haukkasimme brunssihengessä burgerit. Omani oli Pork and Stilton Burger. Stilton oli possupihvin seassa ja yhdistelmä toimi mitä oivallisimmin. Ketsupit, majoneesit ynnä muut tykötarpeet saa sämpylänsä väliin lappaa itse. Kyytipoikana joimme toisen kojun ihanan reikasta sitruslimonadia.
Lauantai jatkui hyvän ruoan ja juoman merkeissä myöhemmin iltapäivällä, kun tapasimme pari ystävää lisää
afternoon tean merkeissä St. James's Hotelissa. Sukkahousukriisistä kärsinyttä seurueemme jäsentä odotellessa tilasimme Pim'sit, joiden hinta pisti hieman kohottelemaan kulmakarvoja laskujen maksamisen aikaan. Ehkä elämäni kallein drinkki!
Afternoon tean sisältö oli aika perinteinen, mutta herkullinen. Suolaisten osuus tarjottavista oli vähän vähäisempi, joten nämä minisandwichit katosivat kyllä parempiin suihin helposti.
Pikkuruisia makeita herkkuja oli tarjolla useampaa eri sorttia.
Kuvasta kiitos Annalle.
Itse unohdin kuvata koko telineen, joten lainaan reissukaverini kuvista tätä otosta, jossa on kätevästi samalla tallennettu allekirjoittanut ottamassa kuvia tarjoiluista.
Kahdenlaisia skonsseja oli tarjolla, ja ne olivatkin mielestäni afternoon tean parasta antia. Clotted creamilla ja hillolla päällystetty skonssi on vaan niin ihanaa!
Viiden tähden hotellin ravintolassa sivistyneesti nautitun iltapäiväteen jälkeen oli aika palata tuttuun ja turvalliseen ympäristöön eli mihin muualle kuin pubiin siiderin äärelle. Kaikesta tästä siideri-iloittelusta huolimatta olimme joka ilta ajoissa hotellilla ja ajoissa aamulla liikkeellä, joten vaikka tästä postauksesta toisenlaisen kuvan voikin saada, pysyi meillä sentään jonkinlainen maltti mukana!
Kuvasta kiitos Annalle.
Ruokabloggaaja on ruokabloggaaja ja kuvaa ateriansa vaikka sitten
Burger Kingissä! Kyseinen ketjuhan tekee tuloaan myös Suomeen ja siitä inspiroituneena päätimme käydä paikan testaamassa, kun sellainen oli hotellimatkan varrella.
Sunnuntaina lähdimme tekemään kierroksen Camdenissa. Aikamme kuljeskeltuamme, katseltuamme ja pieniä ostoksia tehtyämme piti taas miettiä syömistä. Pulled pork -koju houkutteli kyllä kovasti.
Mutta päädyimme syömään terveellisesti (hah!) intialaista ruokaa. Kojun myyjä oli oikein ystävällinen ja kertoi annoksistaan ja mielellään myös kertoi, mitä tarjolla olevista ruoista kannatti miksailla samaan annoskuppiin, mikäli halusi makuja yhdistellä.
Juomat nappasimme mukaan
Orchard Press Cider Companyn kojulta, jossa meitä palveli erittäin mukava nuori mies, jolla imartelukin oli hallussa. Hän nimittäin oli hyvä teeskentelemään aidon oloista hämmennystä siitä, emmekö olleetkaan brittejä, kun kuuli meidän keskustelevan suomeksi keskenämme. Hän oli myös iloisen yllättynyt siitä, että oikeasti halusimme mahdollisimman kuivaa omenasiideriä nautittavaksemme. Sitä myös saimme.
Omaan inkkariannokseeni tuli kanacurryä sekä todella erinomaista kikherne-peruna-pinaattijuttua riisin sekä muiden tykötarpeiden lisäksi. Ei moni meidät tunteva ihminen uskoisikaan, miten hiljaista tyttöä olimme, kun tyhjensimme annoksiamme tyytyväisesti mussuttaen.
Roberto's Homemade Cakes -koju puolestaan tarjoili niin vastustamattoman näköisiä Eton Messejä, että emme voineet muuta kuin ahtaa vielä moiset herkkupalat mahoihimme.
Sunnuntaikävelyn hoidimme ihastuttavassa
Regent's Parkissa. Puistossa oli muun muassa tämä ihastuttava paikka, joka sai mielikuvitukseni lentämään ja kuvittelemaan salaisia treffejä penkille köynnöksen alle kuin jossakin romanttisessa elokuvassa konsanaan.
Kävelyn jälkeen pakenin vielä tekemään pienen shoppailuretken Oxford Streetille, joten kyllähän se nälkä taas iltaa kohden alkoi muistuttelemaan siitä, että vatsaan voisi vielä jotakin mahtua. Ja koska oli sunnuntai, niin emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua pubiin
Sunday Roastille.
Vaikka kertaalleen olen
Sunday Roast -hengessä itsekin kokannut, en ollut koskaan päässyt maistamaan moista aidossa ympäristössä. Tulipa sekin puute korjattua tällä reissulla.
Sunday Roastimme sisälsi kalkkunaa, makkarastuffingia, Yorkshire Puddingia, muussattua pottua, karpalohyytelöä, paistettua perunaa, vihreitä papuja, porkkanaa ja jotakin tunnistamattomaksi jäänyttä kasvismuhjua sekä soossia. Oikein mainio setti kaikkinensa.
Sunday Roastit nautimme
Lord John Russel -pubissa, jossa oli hurjan söpö ja ujo tarjoilijapoika, joka olisi Harry Potter -hengessä voinut ulkonäkönsä puolesta kuulua osaksi
Weasleyn veljessarjaa.
Tähän pubikestävyytemme sitten loppuikin, ja sunnuntai ilta vietettiin istumalla huoneeni sängyllä vierekkäin surffaten netissä hyödyntäen hotellini ilmaista wifiä, jonka piti kuulua vain aulatiloissa, mutta toimi myös minun huoneessani ainakin välttävästi.
Maanantaina nautimme lounaamme
Chinatownissa sijaitsevassa
Little Wu:ssa, jonka buffetin antimista nauttiessamme totesimme peruskinkkibuffetin olevan peruskinkkibuffet myös Lontoossa. Aina ei voi voittaa ruokavalinnoissa, mutta eipähän ainakaan köyhdytty liikaa tuosta ateriasta.
Reissun päällimmäiseksi ajatukseksi ruoan suhteen jäi se, että peruspubiruoka on oikeasti hyvää ja kohtuuhintaista. Ei tietenkään mitään gurmeeta, mutta en minä ainakaan sitä pubiruoaltani odotakaan. Lontoon kokoisessa kaupungissa on tarjolla jokaiselle jotakin, joten fancympaakin ateriointia kyllä löytää, jos sitä kaipaa. Minä en oikeastaan kaivannut.
Reissu oli kaikinpuolin oikein onnistunut, mutta ei se kyllä Lontoo-ikävääni helpottanut. Ennen kotiinpaluutakin oli jo selvää, että palaan vielä. Kotiin palattuani taisi käydä niin, että saatan palata vielä aiemmin kuin kuvittelinkaan, mikäli kanssaeläjäni puheet siitä, että häntäkin voisi Lontoo kiinnostaa, käyvät toteen.
Kiitos vielä reissuseurasta Annalle!
