Pari juttua rotvallin reunalta

Tampereella tulee vierailtua suhteellisen usein ja kaupunkiin on aina yhtä kotoisaa palata, vaikka omista Tampereen ajoistani onkin vierähtänyt jo vuosikaudet. Kotoisuuteen vaikuttavat kohdallani epäilemättä siskon, lukioaikaisten hyvien ystävien ja muiden kaupungissa nykyään asuvien ystävien määrä. Joka reissulla pääsee istahtamaan saman pöydän ääreen ihanien ihmisten seurassa.

En kovinkaan usein tule syöneeksi Tampereella ravintoloissa, sillä tulen hyvin ruokituksi majoittavien läheisten luona. Tälläkin kertaa massu täytettiin siskon kokkailujen toimesta varsin kiitettävästi, kiitos vaan jälleen kerran! Pientä syötävää ja kahvittelumakeaa tuli kuitenkin kaupungillakin nautittua.

Kauppakadulla sijaitsevan Oluthuone Esplanadin vuohenjuustosalaatti tuli haarukoitua samalla kun sai jutella jokseenkin terapeuttisessa hengessä samalla alalla puurtavan tutun kanssa. Annos koostui salaattipohjan päälle kasatusta tuorekurkusta, punaisesta paprikasta, omena- ja tomaattilohkoista sekä kotimaisesta Kolatun vuohenjuustosta ja kastikkeesta. Ruokajuomana kulautin kurkkuuni puolikuivaa Plevnan omenasiideriä.

Ruoka Esplanadissa ei ehkä ole mielikuvitusrikkainta, mutta boonusta kotimaisten ja lähellä tuotettujen ainesten käytöstä.

Sunnuntaina ehdin vielä kahvitella ystävän kanssa Linkosuon Café Siilinkarilla ennen junaan hyppäämistä. Siilinkari on toiminut Tampereen keskustassa jo vuodesta 1960. Perinteikäs paikka siis! Jutustelu sujui mukavasti vadelmaisen suklaamoussekakkupalan ja ison kahvin äärellä.

Joskus pitäisi ehkä suunnistaa Tampereelle "turistimielessä" ja tutustua ravintolatarjontaan vähän paremmin. Toisaalta siihen siskon tai ystävän kattamaan pöytään nyt vaan on niin kotoisaa istahtaa.