Tip tap!

Oululaisia ruokaihmisiä, blogeilla ja ilman, vahvistettuna vierailevalla etelän tähdellä, kokoontui lauantaina (Diplomi-)insinöörin keittiöön pikkujouluhengessä.

Heti alkuun pieni kuva-arvoitus! Herra Peruspöperö ja Herra Insinööri valmistamassa jotain. Lopputulos selviää myöhemmin tässä postauksessa.

Kuva Alkon sivuilta.

Kun kerran pikkujouluja vietettiin, piti tietenkin hankkia glögiä. Olin bongannut Alkosta Dufvenkrooks Chokladin ja halusin testata sitä. Glögi oli huomattavasti vähemmän suklainen kuin odotin, mutta toisaalta myös paljon mausteisempi. Ei ehkä noussut ykkössuosikiksi, ihan mukava kokeilu kuitenkin.

Omien pikkujouluviemisteni inspiraatiosta täytyy antaa täysi kiitos Pumpkin Jamiin. Nappasin nimittäin sekä aurakierteiden että parmesaanikeksien reseptit Marilta. Lisäksi tein pikkumakeaksi naposteltavaksi rocky roadseja pikkujoulutwistillä.

Sinihomejuustokierteet tai -hyrrät

1 iso voitaikinalevy (löytyy ainakin Pirkalta pakasteesta)
170 grammaa Auraa tai muuta sinihomejuustoa
200 grammaa ranskankermaa
1 luomukananmuna voiteluun

Sulata voitaikinalevy.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Kauli taikina suunnilleen kaksinkertaiseksi kooltaan.

Sekoita sinihomejuusto ja ranskankerma haarukalla muussaten. Ei haittaa jos juustosta jää isompiakin köntsiä.

Levitä ranskankerma-auraseos taikinalle suhteellisen tasaisesti.

Rullaa taikina rullaksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia palasia. Nosta palaset leivinpaperoidulle uunipellille. Voitele kananmunalla.

Paista noin 20 minuuttia, kunnes kierteet tai hyrrät ovat saaneet pintaansa väriä, mutta eivät ole vielä kuivahtaneet sisältä.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Täytyy kiittää Marin äitiä loistavasta reseptistä! Helppoa ja herkkua on. Täytyy kokeilla vielä tuunata ohjetta lisäämällä täytteeseen vaikkapa kinkkua, salamia tai miksei vaikkapa kylmäsavuporoa. Herra Peruspöperöä kun on lähtökohtaisesti aina sitä mieltä, että jotain puuttuu, jos ei ole lihaa mukana.

Kulinaarimurulan Jaana puolestaan tekaisi nautittavaksemme horiskodippiä eli chorizo-salsaa. Aivan älyttömän hyvvää!

Cocktailpalahenkisyys jatkui, kun erittäin kokkaustaitoinen ystäväpariskunta laittoi tarjolle suolaisia vaahtokarkkeja pinjansiemenmäihällä päällystettynä. Toivottavasti voidaan kohta lakata viittaamasta heihin hangaroundeina, sen sortin painostusta lauantaina taas heihin kohdistettiin oman ruokablogin pystyttämiseksi. Sen verran taitavaa ja kekseliästä porukkaa ovat, että kyllä olisi annettavaa omaan blogiin. Nimiehdotuksiakin lenteli illan mittaan niin valtava määrä, että edes siitä ei pitäisi enää koitua estettä blogin aloittamiselle.

Ja kyllähän me jotakin tietysti juotiinkin! (No aika paljonkin, kuten ehkä arvata saattaa...)
Pastanjauhajat tekaisivat meille tarjolle jouluiset cosmopolitanit, joissa maistui karpalo ja rosmariini.

Parmesaanikeksit
(Resepti alunperin; Sanna Kekäläinen, Kaikkien aikojen joulu 2011)

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2,5 desilitraa luomuvehnäjauhoja
100 grammaa parmesaania raastettuna

Päälle:
50 grammaa parmesaania raastettuna
Luomupinjansiemeniä
Luomukananmunaa voiteluun

Raasta juusto. Sekoita pehmenneeseen voihin jauhot ja juustoraaste.

Muotoile taikinasta kaksi pötköä. Laita pötköt kelmuun ja jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Leikkaa jääkaapitetuista taikinapötköistä paloja ja painele kekseiksi leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele keksit ja ripottele päälle pinjansiemeniä sekä parmesaaniraastetta.

Paista keksejä uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia.

Ei ehkä yllätä, että jos resepti sisältää yhtäläisen määrän juustoa ja voita, niin lopputulos on maittava. Ihania keksejä! Ja helppoja valmistaa, nämäkin.

Hangaroundien herkkuihin kuuluivat myös ruisleipäset, joista toiset oli päällystetty siianmädillä

...ja toiset kalarajoitteisia ajatellen savuporolla.

Tekemäni rocky roadsit sisälsivät levylliset Fazerin sinistä ja Maraboun 80 % tummaa suklaata, minivaahtokarkkeja, mantelirouhetta, pekaanipähkinöitä ja macadamiapähkinöitä rouhittuina sekä pipareita murusteltuna. Valmistus on yksinkertaista; sulattaa vaan suklaan ja valuttaa sen joko leivinpaperin päälle tai vuokaan laitettujen täytteiden päälle. Sitten annetaan jähmettyä jääkaapissa ja palastellaan tarjolle. Suklaita ja täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Seuraavalla kerralla lisään vielä suklaan määrää tai pienennän astian kokoa, jotta paloista tulisi paksumpia. Tällä kertaa osa täytteistä jäi vuokaan, kun suklaa ei ollutkaan valunut aivan pohjalle asti jokaisessa kohdassa. Minivaahtiksia jäi vielä vaikka kuinka paljon isosta pussillisesta yli, joten epäilemättä näitä tulee tehtyä vielä lähiaikoina uudemmankin kerran.

Jauhantapajan tehokaksikko teki tarjolle cosmopolitanien lisäksi hurjan söpöjä miniversioita club sandwicheista.

Jotakin erikoislaatuista ruokaintoisissa ihmisissä lienee, sillä leipien kokoamista sivusta seuranneiden suusta kuultiin muun muassa kommentteja siitä, miten kauniilta pienet pekonipalaset näyttävätkään.

Pastanjauhannan kommenttilaatikostakin tuttu Bronx puolestaan juotti meille jokseenkin ärmäköitä mustia ryssiä.

Kuvassa näkyy myös surullisen kohtalon kokenut Pekan valkoinen pöytäliina. Siis se ihan oikeasti oli valkoinen vielä alkuillasta!

Ja vastaus alkupostauksen kuva-arvoitukseen tulee tässä:

Insinöörin versio Cheese Steak and Onionista. Leivän väliin päätynyt lihakimpale oli nimittäin niin massiivinen, että sen pinta täytyi tohottaa parvekkeella industriaalikokoisella tohottimella. Herra Peruspöperö näytti taskulampulla valoa Herra Insinöörin tohottaessa otsalamppu vielä lisävalonaan lihaa ja Herra Pastanjauhannan ottaessa vieressä valokuvia. Ihailtavaa omistautuneisuutta ja kekseliäisyyttä, ei voi muuta sanoa!

Illan isäntä vastasi myös varsinaisesta jälkkäristä, joka olikin oikein oivallinen kokoonpano. Lautaselta löytyi suklaista fondanttia, joka oli saanut kaverikseen päärynäsorbettia sekä calvados crème caramelia. Ah ja nam!

Ilta oli oivallinen, seura mitä parhainta ja nautitut syömät ja juomat ensiluokkaisen herkullisia. Että ei muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan taas vesi kielellä. Muiden reseptejä ja tarinoita löydätte täältä, täältä ja täältä.

Huippua oli myös kokoontua vielä seuraavana päivänä parantelemaan oloa porukalla Kauppuriin. Kyllä siinä huonompikin olo ja väsymys kaikkoaa, kun saa eteensä kaupungin parasta burgeria ja miettii erinäisiä sananmuunnoksia tai epäsananmuunnoksia. Tulipa jaettua myös vinkit sen valkoisen pöytäliinan puhtaaksi saamiseksi.