Pahan ilman, mutta hyvän tuulen piknik

Tämän kesän ruokabloggaripiknikien yllä leijuu selkeästi jokin sääkirous! Kesäkuussa Helsingin piknik jouduttiin pitämään sitätiloissa Kädenvääntöä-blogin Pitkän luona, sillä kylmä ja kostea sää ei houkutellut puistoon istumaan. Luulisi, että heinäkuun loppuun varattu piknikpäivä olisi sääolosuhteiltaan takuulla kesäisempi, mutta ei. Kyttäsimme viikko sitten keskiviikkona urakalla sääennusteita koko oululaisten ruokabloggareiden porukka, mutta pilvien liikehdintä ei ollut puolellamme, ja teimme viime hetkellä ratkaisun siirtyä piknikoimaan (Diplomi-)insinöörin keittiöön.

Keskiviikko valikoitui viikonpäiväksi, koska suurin osa muista miittiin osallistujista oli enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Kaikille sopivaa kesäviikonloppua olisikin voinut olla vaikea löytää. Niinpä omat kokkailuni piti hoitaa siten, että pystyin tekemään tarjottavat valmiiksi edellisenä iltana ja vain pikaisesti noutamaan ne kotoa töiden jälkeen, ennen piknikille siirtymistä.

Piknikin teemaksi oli näemmä sopimattakin valikoitunut leivät, sillä tarjolla oli useampia erittäin herkkuja leipäsiä! Nämä norjalaisiksi leiviksi nimetyt herkkupalat koosti ja toi tarjolle Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ihanaiset hernepestolla täytetyt ja ilmakuivatulla kinkulla koristellut leivät puolestaan kiikutti herkuteltavaksi Kotiharmi Kokkeillaan-blogista.

Ghetto Gourmetin porukka oli tehnyt vaikka mitä herkkuja! Leivän tekoasioita kesälomallaan pohtinut ja niihin ehkä vähän hurahtanutkin pariskunnan puolisko oli tehnyt erittäin mainiota patonkia, jota tarjoiltiin sen kauniimman puoliskon tekemän tapenaden kanssa. Myös superhyviä vietnamilaishenkisiä kanaleipäsiä saatiin ghettolasta, mutta niistä ei näemmä ollutkaan tallentunut kameraan yhtään otosta.

Insinööri-Pekka puolestaan tuki leipäteemaa sammicheilla, joissa oli täytteenä mm. naudan poskea.

Ghettolan porukalta pöytään ilmaantui myös kreikkalaishenkisiä lihapullia, joiden seurana tarjoiltiin takaoikealla pilkottavaa retiisitsatsikia. Näitä oli pakko ottaa lisää, yhdistelmä oli mainio!

Pastanjauhantaa toi piknikpöytään tällä kertaa ainoan salaatin, jossa yhdistyivät parsakaali, pekoni ja pähkinät. Nam!

 Kokit ja Potit -blogin Hannele oli askarrellut kurkkujen parissa. Lopputuloksena raputäytteiset kurkkukupit, joiden äärellä huokailin kekseliäisyyskateuden kourissa. Miksi ne omat kokkaukset on aina niin tylsiä muiden tekemisiin verrattuna? Onneksi blogin nimi on Peruspöperöä, niin ei pääse ketään yllättämään, jos kokkauksetkin on peruskamaa.

Suolaisten tarjottavien listaan meikäläinen siis kantoi niin perusjuttua kuin olla ja saattaa; hyväksi havaittua suolaista piirakkaa. Tällä kertaa kantarelli- ja pekonitäytteellä.

Kantarelli-pekonipiirakka

(metalliseen kertakäyttöpiirakkavuokaan sopiva satsi)

Pohja:

150 grammaa jauhoja (laitoin 100 grammaa vehnää ja 50 grammaa ruista)

85 millilitraa oliiviöljyä

Ripaus suolaa

0,4 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

1 paketti pekonia

1 purkki Pirkan säilykekantarelleja

1,3 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

1 pienehkö sipuli

Juustoraastetta (käytin goudaa)

Mustapippuria, tuoretta timjamia, suolaa

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Taputtele taikina kevyesti voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä jääkaappiin odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Pieni pekonit. Silppua sipuli.

Valuta kantarelleista säilykeliemi pois ja puristele enimmät nesteet pois, silppua pienemmäksi, jos tarvis.

Laita pekonit kylmälle pannulle ja laita levy päälle. Anna paistua, kunnes alkavat kypsyä ja päästävät rasvaa pannulle.

Lisää pekonien sekaan sipulisilppu ja sienet. Paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet, pekoni näyttää mukavan kypsältä ja sienet ovat saaneet samalla makua itseensä muista aineksista pannulla. Rouhi sekaan mustapippuria. Voit myös ripotella joukkoon lopuksi hieman tuoretta timjamia halutessasi, itse nappasin parin oksan verran parvekkeelta.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Mausta hitusella suolaa ja mustapippurilla.

Kaada pekoni-sieni-sipuliseos piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle juustoraastetta. Kaada päälle myös kerma-munaseos ja laita vielä juustoa päällimmäiseksikin.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Tein piirakasta myös miniversion, jotta pääsin tarkistamaan maun ennen tarjoilua leikkaamatta varsinaista piirakkaa rikki. Minipiiras toimi oivallisen kokoisena iltapalana!

Miitissä nähtiin myös yksi uusi tulokas, Aina nälkä -blogin Milla uskaltautui meitä treffaamaan. Tullessaan hän toi valloittavan tiramisun, jota ei voi kuin kehua. Tiramisu on muutenkin yksi suosikeistani ja Millan appelsiininen versio oli kyllä ihana. Kuten itse Millakin!

Pekan loihtima Kellerin mansikkakaakku päätyi tällä kertaa lattian sijasta pöydälle, ja pääsimme vihdoin maistelemaan tuota kovan onnen leivonnaista. Vuoden odotus palkittiin, sillä hyväähän se oli!

Kardemumma Sokerikukkasia -blogista puolestaan kantoi paikalle täydellisen juustokakun.

Minä tekaisin pikkumakeaksi tarjolle dominopalleroita, kun ne jäivät mieleeni kummittelemaan luettuani Herkun ja Koukun Jytiksen lomallejäämistarjoiluista.

Dominopallerot

2 pötköä domino-keksejä

Noin 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Noin 125 grammaa tummaa suklaata

4 ruokalusikallista likööriä (kirsikka ois hyvä, ei ollut, käytin triple seciä)

Kaakaojauhetta koristeluun

Aja keksit mössöksi tehosekoittimella. Minun blenderini ei kyennyt hallitsemaan koko keksimassaa kerralla, joten tein tämän kahdessa osassa.

Sulata suklaa.

Aja koneella tasaiseksi massaksi keksimöhnä, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja likööri. Tai totea, ettei blenderi suoriudu oikein tästäkään, kaavi massa kulhoon ja yritä parhaasi sekoittaa hommaa lastalla käsin.

Laita keksimassa jääkaappiin ainakin tunniksi. Minulla massa odotteli jääkaapissa työpäivän ajan.

Pyörittele massasta palleroita, ja kieritä ne sitten kaakaojauheessa kauttaaltaan.

Laita pallerot takaisin jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kirsikkalikööri olisi varmasti tuonut tähän massaan jotain kivaa pientä säväystä, mutta minulla ei sitä tosiaan ollut. Ihan hyviä näistä tuli, ja ovathan ne hauskannäköisiä pikkuisia makeita, mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole varma tulisinko tehneeksi uudemman kerran kuitenkaan.

Miitti oli kuitenkin jälleen kerran varsin hauska! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja tavataan toivottavasti pian taas uudestaan.