Vuoden ekat blinit

Blinit ja talvipakkaset kuuluvat yhteen. Jo muutamana vuonna mulla on ollut tapana aloittaa joulu aatonaattona tekemällä vohveliraudalla blinejä. Oikeita blinipannuja en edes omista, enkä vohveliblinien löytämisen jälkeen ole kyllä ajatellut hankkiakaan - nämä riittävät kotona tehdyiksi blineiksi erinomaisesti!

Vohveliblinien ohje onkin blogissa jo taannoin esitelty ja sen jälkeen monen monta kertaa hyväksi havaittu.

Tänä vuonna ystäväni J tuli luokseni syömään blinivohveleita jouluaatonaattona. Päällisiksi meillä oli muikun- ja siianmätiä, smetanaa, punasipulia ja lohesta sekä kylmäsavuhepasta tehdyt tahnat. Kyytipoikana oli rosésampanjaa. Ah! Vaikka tänä vuonna tosiaan kaikki oli jouluna toisin (vietin joulun eka kertaa ikinä jossain muualla kuin Pohjois-Pohjanmaalla, en viettänyt jouluaattoa äitini seurassa, vietin eka kertaa jouluaattoa siskontyttären kanssa) niin jostain perinteistä sentään on hyvä pitää kiinni!

Tuona kyseisenä iltana tuli puheeksi blinipannari. Että sitäkin pitäisi joskus testata. Ja testauksen aika tuli eilen, kun ystäväni A, jonka kanssa olemme jo pidempään viettäneet säännöllisesti terapiaviini-iltoja ja sampanjasunnuntaita, tuli käymään.

Terapiaviini-illat lähtivät siitä, kun minulla ei ollut pesukonetta ja A ei tykkää kamalasti kokata ja kummallakin oli paljon meneillään elämässä. Siispä minä sain puhtaat pyykit, A sai ruokaa jota hänelle kokkasin, nautittiin pullo viiniä puoliksi ja siinä samalla tuli parannettua sen hetkiset murheet kummankin mieliä painamasta. Sampanjasunnuntai puolestaan on terapiaviini-illasta jalostunut versio: yleensä tehdään sunnuntaibrunssia, jonka oheen kuuluu sampanja. Koska silloin tällöin vaan on hyvä idea hankkia kupliva kevyt olo sunnuntaisin. Ja syödä hyvin. Ja parantaa taas maailmaa.

Nykyään minulla on pesukone ja A:lla kokkaustaitoinen puoliso, mutta ei hyväksi osottautuneista konsepteista irti tietenkään kannata päästää! Joten tiistaina siis A saapui luokseni mukanaan pullo Spy Valleytä ja ruokalistalla oli blinipannaria kylmäsavuhärkä-smetana-punasipulitahnalla ja sienisalaatilla.

Blinipannukakku

(uunipellillinen Soppa365:n reseptillä)

7 desilitraa maitoa

1 purkki (200 g) kermaviiliä

25 grammaa tuorehiivaa

2 desilitraa tattarijauhoja

2 desilitraa vehnäjauhoja

1,5 teelusikallista suolaa

3 kananmunaa

Noin 25 grammaa sulaa voita

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöisiksi. Murenna ja liota joukkoon hiiva.

Lisää joukkoon suola sekä jauhot. Sekoita.

Peitä taikinakulho keittiöpyyhkeellä ja jätä taikina tekeytymään. Alkuperäisessä ohjeessa käsketään taikinan tekeytyä tunti tai kunnes kuplii kunnolla. No, mun taikina alkoi olla aika kuplivaista jo reilun puolen tunnin kohdalla ja taikinakulhon reunat alkoivat tulla vastaan, joten siirryin valmistusprosessissa eteenpäin jo sen jälkeen.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Sekoita taikinan joukkoon sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita kunnolla.

Kaada taikina leivinpaperoidulle (korkeareunaiselle) uunipellille.

Paista uunin keskitasossa 25-35 minuuttia eli kunnes blinipannarisi on kullanruskea.

Valmista täytteet pannarisi paistuessa. Alkuperäisessä reseptissä oli kivankuuloinen sitruunasmetanan ohje, mutta kala-aiheiset päälliset olivat ystävän allergian vuoksi poissuljetut ja siksi menin vanhalla tutulla lihaversiolla tällä kertaa.

Kylmäsavuhärkätahna

1 purkki (150 grammaa) smetanaa

1 punasipuli

Noin 60 grammaa kylmäsavuleikkelettä (härkä/poro/heppa/haluamasi liha)

Suolaa ja pippuria myllystä

(Tuoretta yrttiä kuten timjami)

Silppua punasipuli pieneksi ja jos käytät yrttejä, niin pilppua myös se.

Leikkaa leikkelesiivut pienemmiksi palasiksi.

Sekoita keskenään smetana, leikkele- ja punasipulisilppu sekä tuoreet yrtit.

Mausta ronskisti mustapippurilla ja varovasti suolalla (leikkeleet ovat usein jo valmiiksi aika suolaisia).

Blinipannari oli ihan hyvää, mutta ei mielestäni vetänyt vertoja vohveliversioille. Pannariversio on kuitenkin hyvä silloin, jos haluaa blinihenkistä evästä kerralla valmistumaan vähän useammalle syöjälle. Eli siis ihan kelpo kokeilu kuitenkin!

Vein loput blinipannarit ja täytteet mukanani vielä junnulätkäkisakatsomoon, jossa niitä tervehdittiin ilolla. Olin jo aiemmin saattanut kyseisen kaverin tietoisuuteen alunperin Kokkeillaan-Kotiharmilta itselleni käyttöön jääneen superihanan sipuli-juustodipin reseptin ja tämän härkätahnan myötä kaverini oli valmis nimeämään mut töhnäidolikseen :) Peruspöperöä jatkaa siis hyväksi havaitulla linjalla: helppoa ja hyvää.