Miniloma Dubaissa

Monien mielestä matkustaminen yksin on kurjaa tai vähintäänkin tylsää. Ehkä pelottavaakin. Viimeisen parin vuoden aikana olen matkustanut jonkin verran itsekseni eikä se ole ollut ollenkaan kurjaa eikä tylsää ja harvemmin pelottavaakaan. Mutta tammikuussa Dubain loman lähestyessä pohdin minäkin hetken mitä olinkaan tullut syyskuussa tehneeksi kun olin klikannut herätesostoksena edulliset lennot Arabiemiraatteihin itselleni.

Yksin kaukomaille. Mitähän ne siellä ajattelevat kun tämmöinen länsimainen itsellinen vaalea nainen reissaa itsekseen? Tai mitä minä ajattelen omasta arjesta niin kovasti poikkeavasta kulttuurista? Näkyvätkö arvo- ja asennevalinnat turistille ja jos niin miten paljon ne vaikuttavat omaan mielialaani matkalla? Paljon kysymyksiä pyöri päässä matkalle lähtiessä.

Olin siis ostanut syksyllä Norwegianin edukkaat lennot Helsingistä Dubaihin tammikuulle koska Suomen kesä oli viime kesänä lähinnä vitsi ja ajattelin edes pienen hengähdystauon talvesta olevan paikallaan. Onhan Dubain tammikuun päivälämpötilojen keskiarvo 25 ja yölläkään ei pitäisi palella.

Lähtiessä tilanne Helsinki-Vantaalla oli tämä:

Pakkasta oli -16 ja jäätävä vinkka puhalsi.

Tavoitteena ajatuksissa sen sijaan siinsi aurinko ja viluisia jäseniä hellivä lämpö ja kolmen päivän breikki työkiireistä ja ainaisesta palelusta. Perjantaiaamuna pääsinkin aika lähelle ideaalia:

Lähiostoskeskuksen valtavasta Carrefourista olisi löytynyt kokattavaa vaativampaankin makuun. Hedelmä-marjasalaatti ja jääkahvi tölkissä tuntuivat autuudelta hotellin altaan reunalla nautittuna.

Harmi vain että tuo hetki olikin oikeastaan ainoa laatuaan. Matkustin Dubaihin keskiviikon ja torstain välisenä iltana/yönä ja torstaina missasin auringon altaalla koska en tiennyt että sinne paistaa suoraan vain aamuisin ja aamupäivisin. Lauantaina puolestaan aamualtaalla lekottelun esti vähemmän mieluinen säätila: herätessä ikkunasta ei näkynyt edes viereistä taloa sillä ulkona oli niin sankka sumu ja lämpömittari näytti vaivaista +16 astetta. Se siitä helteestä!

Ruoan suhteen minulla ei ollut suuria odotuksia ennen matkaa. Tiesin että mitenkään halpa matkakohde Dubai ei ole eikä tiukahko matkabudjettini sallinut liiaksi luksusta. Siispä ajattelin olevani ihan tyytyväinen jos saan keskinkertaista apetta nenäni eteen ja nälän lähtemään. Tästä syystä tämä on huono ruokablogipostaus koska juurikaan ruokahehkutusta tästä ei irti saa.

Ensimmäisen matkapäiväni aloitin aamiaistamalla kadun toisella puolella olevan ostoskeskuksen (Deira City Center) yhdessä kahviloista. Deiran ostari on ollut aikanaan hieno paikka mutta sittemmin uudemmat ja överimmät ovat ajaneet sen ohi. Minulle tuo kuitenkin oli aika passeli paikka - liikkeitä oli aivan riittävästi, kahviloita ja ravintoloita jonkin verran ja elokuviinkin olisi halutessaan päässyt. Ylipäänsä tuo Deiran alue oli aika kiva majapaikkana - sitä vähän vanhempaa Dubaita ja metrolla pääsi kulkemaan pääsääntöisesti oikein näppärästi. Oma majapaikkani oli oikein kiva Somewhere Hotel, jossa on siis huoneistotyyppisiä ratkaisuja. Omani ilmeisesti upgradettiin pienestä yksiöstä kaksioksi koska olin eka kertaa visiteeraamassa. Himppasen ökyilyltä tuntui kun hotellihuoneessa oli megakoon sänky makkarissa, olohuone, keittiö ja iso kylpyhuone. Neliöitä varmaan tuplat siihen mitä etutöölöläisessä vuokrayksiössäni Helsingissä.

Koska sinne hotellin altaalle ei aurinko enää puolen päivän jälkeen paistanut, päätin lähteä sivistämään itseäni tutustumalla paikalliseen kulttuuriin ja historiaan kaverini vinkkaamiin museokohteisiin. Sheikh Saeed Al Maktoum House esittelee Dubain historiaa ja on ihan kiintoisa kohde vaikkei mitenkään valtaisan kokoinen olekaan. Pienellä sisäänpääsymaksulla pääsee katsomaan mm. valokuvia, jotka kertovat Dubain tarinasta.

Samalla reissulla ja samoilla nurkilla kun olin, kävelin Maktoum Houselta myös Heritage Villageen, joka on ilmainen ulkoilmamuseoalue. Alueella esitellään entisaikain arkkitehtuuria (kuten kuvassa) ja elinkeinoja ja välillä alueella voi nähdä vaikka kameleita tai työnäytöksiä. Itse päädyin Dubain turismikyselyä tekevän nuoren naisen uhriksi. Saivatpahan ehkä hieman erilaisia vastauksia kyselyynsä koska halpalentoyhtiöllä lentäneen, itse netistä kohtuuhyvän hotellidiilin hankkineen, julkisella liikkuvan, yksin suppeahkolla matkabudjetilla matkustavan naisen vastaukset taisivat tehdä pienen poikkeuksen. Heritage Villagen lähellä on myös sukellusta esittelevä Diving Village mutta se oli parhaillaan remontissa.

Täällä alueella pääsee tosiaan liikkumaan kävellenkin ja se on aika harvinaista pitkulaisen pitkälle Dubaille, jossa kaikki liikkuvat autoilla tai vähintäänkin metrolla. Kukaan ei kävele paitsi ehkä turistit ja siirtotyöläiset. Lähdin jatkamaan Heritage Villagelta kävellen vähän takaisinpäin pitkin Dubai Creekin vartta. Oli myöhäinen iltapäivä ja nälkä alkoi jo vähän kurnia vatsanpohjassa.

Päädyin syömään ystäväni etukäteen vinkkaamaan Blue Barjeeliin jonka kyllä olisin helposti saattanut skipata ellen olisi tiennyt että sieltä saa kelpoa ruokaa. Creekin varrella ylipäänsä on paljon toisiaan muistuttavia terassiravintoloita joista osa oletettavasti on ihan ok ja osa vähemmän.

Mixed grill -lautanen sisälsi kolmea eri lihaa ja vähän kasviksia, tuoreita yrttejä ja lokaalia leipää. Kyytipoikana maistui jäätee.

Ja mikäpä siinä auringon hiljalleen laskiessaan mailleen oli oleskellessa, maisemissa ei ainakaan ollut moittimisen sijaa sillä hetkellä.

Ystäväni oli vinkannut myös että Creek kannattaa ylittää vanhan ajan puuveneellä abralla ja näteimmillään se on juuri auringonlaskun aikoihin. Creekin ylitys abralla maksaa yhden dirhamin joten kolikoita kannattaa varata mukaan. Itse hyppäsin abran kyytiin Blue Barjeelin läheiseltä asemalta ja jäin pois toisella puolella olevalla Soukin pysäkillä.

Basaarit eli Soukit eivät ole ihan meikäläisen juttu joten puikkelehdin aluetta sivuten kohti metroasemaa ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton etten joutuisi kenenkään sinnikkään sisäänheittäjän uhriksi ja tulisi ostaneeksi jotain mitä en edes tarvitse. Taktiikkani onnistui ja vältyin suuremmilta huuteluilta. Kunnon tinkaajalle basaarit sen sijaan varmasti ovat oikea aarreaitta!

Julkinen liikenne Dubaissa on pääasiassa metron ja bussien varassa. Jonkinlainen ratikkareittikin ymmärtääkseni kulkee Dubai Marinan seutuvilla mutta sitä en testannut. Metro oli oikein siisti ja kätevä mutta bussiliikenteestä ei voi sanoa samaa.

Perjantaina päätin lähteä rannalle. Google Mapsin mukaan käteviten sinne pääsisin bussilla aivan hotellini läheltä. Mutta mikään ei mennyt niin kuin ajattelin. Bussipysäkkiä ei ensin löytynyt ja kun löytyi, se oli poissa käytöstä eikä korvaavaa tietenkään näkynyt mailla eikä halmeilla. Vesipullo oli puoliksi kaatunut laukkuun ja kastellut erinäisiä papereita joita olin matkani turvaksi printtaillut ja viilenevän illan varalta laukussa olleen pitkähihaisen. Tallusteltuani takaisin lähiostarille wifin perässä (roamingia ei tehnyt mieli käyttää kiskurihintojen vuoksi) ja uudelleenreititettyäni itseni metro+bussi-yhdistelmään pääsin matkaan.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti että vaihdoin metrosta bussiin. Koska bussi ei todellakaan ajanut sitä reittiä mitä sen olisi pitänyt, bussissa ei ole pysäkkitauluja tai -kuulutuksia eikä kadun varren pysäkeillä lue niiden nimiä, vain pienet numerosarjat identifioivat pysäkkejä. Siispä minulla ei ollut hajuakaan kuinka kauas originaalista pysäkistäni päädyin kun painoin paniikissa pysähtymisnappulaa ja päädyin pari pysäkkiä takaisinpäin matkustettuani silti vielä kävelemään pari-kolme kilometria keskipäivän paahtavimmassa kuumuudessa keskellä random asuntoaluetta, jossa ei liikkunut ketään ainakaan jalkaisin. Koirat haukkui ja kukko kiekui jossain ja alkoi tulla nälkä ja jano (kun se vesipullokin oli jo puoleksi menetetty). Onneksi sentään minulla oli joku käsitys oikeasta suunnasta enkä törmännyt samana päivänä karkuteillä olleeseen leijonaan.


Lopulta pääsin perille Umm Suqeim Beachille joka on yhtä Dubain nähtävyyttä, 7 tähden hotellia Bur al Arabia, lähinnä oleva julkinen ranta. Rannalle päästyäni olin niin näännyksissä että kävelin suoraan ruokakojulle. Harvoin jos koskaan on kämäinen kanahampurilainen ja kylmä colajuoma maistuneet niin autuaallisilta kuin sillä hetkellä.

Perjantai-iltapäivänä rannalla hengaili paljon perheitä. Dubaissa perjantai on vähän niin kuin meidän viikonloppu joten vapaa-aikaa vietetään perheiden ja ystävien parissa. Monet olivat uskaltautuneet mereen asti pulikoimaan mutta tuulinen sää ei houkutellut pulahtamaan varsinkin kun merivesi oli kuitenkin hieman viileää. Paahtavan kuumana päivänä olisin minäkin varmasti kirmannut aaltoihin.

Matkan rannalle piti kestää noin tunnin mutta kaiken sohlauksen jälkeen olin kuluttanut siihen yli kolme tuntia. Istuin rannalla hengittelemässä hetken ja totesin kaikki hienot aikatauluni ja etenkin energiavarantoni menetetyiksi siltä päivältä. Karsin siis ajatuksistani kohteita ja tallustelin kohti Madinat Jumeirahia, jonkinlaista modernia basaarialuetta, joka on ottanut vaikutteita myös Venetsiasta.

Dubai ei ole alkoholin ystävän matkakohteena kovinkaan helppo. Kaupasta et viiniä saa, joten yömyssyt hotellille kannattaa hankkia sellaisia halutessaan jo saapuessa lentokentän tax freestä. Kolmen piccoloskumppapullon pakkaus oli riistohintainen mutta palveli tarkoitustaan iltaisin hotellilla päivän ajatuksia purkaessa hyvin.

Madinat Jumeirahissa tiesin taas ystävän vinkistä olevan kivan kattoterassin, jossa tarjolla oli myös alkoholillisia drinkkejä. Italialaisen ravintolan kattoterassin happy hour -mojito teki kyllä ryytyneen matkalaisen hetkellisesti paljon onnellisemmaksi!

Illallistin myös yhdessä Madinat Jumeirahin kanaalinvarsiravintoloista. Quattro Formaggio -pizza oli ihan ok mutta ei jättänyt kerrottavaa jälkipolville. Mukavampi kokemus kuitenkin kuin taannoin Venetsiassa syöty ökyhintainen kanaalinvarsiravintola-ateria.

Kotiinpäin lähtiessä maisemat näyttivät vielä kivemmilta kuin tullessa. Pimeässä Burj al Arab loisti valoineen oikein mukavasti.

Bussimatkailu hotellille sujui sujuvammin. Tiesin bussin päättärin olevan ihan hotellin lähellä joten oikeaa poisjääntipysäkkiäkään ei tarvinnut arpoa. Ja hyvä niin, sillä matka kotiin kesti jotakuinkin tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Mitä tästä siis opimme? Jos käytät Dubaissa julkisia, käytä metroa. Jos et käytä metroa, vuokraa auto. Tai jos et vuokraa autoa niin ota sitten vaikka taksi, pääset ainakin ovelta ovelle!

Lauantain ohjelmassa oli Dubai Mallin ihmettely sekä visiitti maailman korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa. Näköalojen katselua haittasi usva, joka ei iltapäiväänkään mennessä vielä ollut kunnolla hellittänyt. Näköalat jäivät siis siltä osin vähemmän henkeäsalpaaviksi kuin ehkä muuten olisivat olleet. Toisaalta tällaiselle ei erityisemmin korkealla viihtyvälle ihmistyypille tässäkin oli ihan riittävästi jännityskertoimia. Kun olet kerroslukemissa 245 ja jossain 450 metrin korkeuden huitteilla, alkaa väistämättä vähän hameenhelma tutisemaan.

Dubai Mall on tällä hetkellä Dubain suurin ja kaunein ostoskeskus. Se pitää sisällään paitsi kaikenmaailman ökymerkit ja lompakkoystävällisemmätkin liikkeet, mm. täysikokoisen luistelukaukalon, seinän kokoisen vesiputoussuihkulähteen ja sisätila-aquariumin, jossa voi halutessaan sukeltaa haiden kanssa.

Burj Khalifaan kannattaa ostaa lippu etukäteen netistä koska jonot saattavat olla melkoiset. Itse ostin omani noin viikkoa ennen ajankohtaa ja en enää saanut lippua aluperin ajattelemaani ajankohtaan. Paras aika olisi mennä tunti ennen auringonlaskua, jotta ehtii ihmetellä maisemaa valoisalla, hämärällä ja pimeän laskeuduttua. Samalla voi tiirailla yläilmoista Khalifan juurella iltaisin esitettävää suihkulähdeshow'ta. Itse pihtailin enkä raskinut ostaa prime time -lippua mutta jäin hengailemaan ja odottelemaan vesi- ja valoshow'ta.

Ruokin itseni ostarilla ja suuntasin texmex-henkistä evästä tarjoilevaan Chili's-ravintolaan.

Kanaquesadilla-annosta ei voi pienuudesta ainakaan moittia ja kyllä se myös nälän vei.

Auringonlaskussa pilvenpiirtäjien taa on kyllä jotain erityistä. Tämä hetki oli reissun parhaita.

Majesteettinen Burj Khalifa auringonlaskun aikaan.

Dubai Mallin ja Burj Khalifan juurella oleva Dubai Fountains esittää tosiaan ihan viihdyttävän valo-, vesi- ja musiikkishow'n puolen tunnin välein iltakuudelta startaten. Kannattaa käydä vilkaisemassa jos sattuu olemaan nurkilla sopivaan aikaan.

Kolme päivää oli ehkä vähän vähän. Viisi olisi voinut olla reissulle passeli mitta. Toisaalta yllätyin siitä miten paljon huomioni kiinnittyi vaikkapa naisten pukeutumiseen vs. miesten pukeutumiseen, siihen miten hankalalta ravintolassa ruokailu/juominen näytti niqabiin pukeutuneella sekä siihen miten pitkää päivää hotellin ikkunasta näkyneellä rakennustyömaalla siirtotyöläiset tekivät.

Julkisissa kulkuvälineissä oli omat osastonsa naisille ja lapsille. Matkustin sekä näissä että sekaosastoissa. Missään en reissun aikana kokenut ahdistavaa huomiota itseeni kohdistettuna mutta kummastelua jonkin verran kyllä.

Yksin matkustava nainen on yhtä kuin nainen työmatkalla - se tuntui olevan kaikkialla oletus. Tai vähintäänkin perheensä kotiin jättänyt äiti, joka on shoppailureissulla. Hotellin respan tyttö esitti toiveen "maybe next time you bring your family too". En jaksanut alkaa kertomaan totuuksia itsestäni joten annoin kunkin jäädä haluamaansa uskoon matkani perimmäisistä syistä.

Ulkonäköseikoissa pidättäydyin käyttämästä lyhyitä helmoja tai paljastavia yläosia julkisilla paikoilla. Hotellin uima-altaalla hotellin työntekijä kehui vuolaasti sääreni tatutointia ("your skin is so beautiful, it brings the colours alive! I could never have a tattoo like that").  Burj Khalifan turvatarkastuksen tyttö kehui lävistystäni. Dubai Mallilla nuori arabinainen mittaili minua päästä varpaisiin ja repesi nauramaan. En tiedä naurattiko enemmän selkeästi ei-luksusmerkkien-keskelle-sopiva tyylini vai ylipäänsä se että näytin erilaiselta.

En sano etten koskaan menisi uudestaan. Dubai sopii varmasti erinomaisesti perhelomailuun sillä känniääliöitä ei tarvitse väistellä, paikat ovat pääosin tosi puhtaita ja hommat toimivat sutjakasti. Rahaa kannattaa kyllä varata sillä mikään ei ole erityisen edullista. Jos viinilasi ravintolaillallisella on osa elämystä, kannattaa etukäteen selvittää mistä sen elämyksen voi hankkia sillä kaikkialta ei todellakaan voi. Himoshoppaajalle Dubai on myös mieleinen kohde - etenkin tammikuun Shopping Festivalin aikaan, sillä monissa liikkeissä oli melkoiset alennukset meneillään. Matkavinkkejä antanut ystäväni on palannut jo monta kertaa Dubaihin aktiiviharrastustensa pariin - aktiviteettia ja lajia kuin lajia pääsee Dubaissa kyllä kokeilemaan niin halutessaan.

Sään puolesta sanoisin, että Dubai on vaihtoehto perinteiselle Kanarian-matkalle. Varmemmin kiva sää ja suunnilleen samanmittaiset lennot.

Ei harmita että tuli käytyä mutta Helsinki-Vantaalla huonosti lentokoneessa nukutun yön jälkeen junaa odottaessa tirahti kyllä kyynel. On mahtavaa, että minä saan pukeutua sääret paljastavaan hameeseen vaikka joka päivä jos niin haluan (ja useimpina päivinä haluan). Saan asua yksin tai kenen kanssa haluan. Saan pitää kädestä tai pussata julkisella paikalla ketä haluan. Reissu oli hyvä reality check siihen, mikä kaikki siinä omassa perusarjessa on oikesti arvokasta ja hyvin.