Kaoottinen Bangkok

Lentomme Helsingistä Bankokiin perjantaina oli ylibuukattu, mutta emme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi muuttamaan suunnitelmiamme. Ilmeisesti lopulta kaikki saatiin kyytiin, koska koneessa oli ehkä ihan pari hajapaikkaa vapaana silmämääräisesti arvioiden. Täyttä kuitenkin! Saatiin sentään vierekkäiset paikat ja kanssamme samalla rivillä istui vanhempi suomalainen herra, joka oli matkustamassa Thaimaahan vaimonsa perhettä tapaamaan.

Tämä oli selvästi koneen matkustajien yleisin profiili: vanhempia suomalaismiehiä - tai ruotsalaisia, no skandinaaveja joka tapauksessa! Ja herroilla mukanaan itseään nuoremmat thaivaimot ja lapset. Matkan suuntana vaimon perheen kotinurkat, pohjois-Thaimaan kuulin mainittavan useasti koneen keskusteluissa.

Yö meni aika huterasti. Siis matka sinänsä sujui ihan kohtuullisen "nopeasti" mutta uni ei tullut silmään oikein millään. Horrostin kuitenkin muutaman tunnin etten olisi aivan kuollut perillä. Kanssamatkustajalla sama ongelma. Onneksi oli Finnairin viihdeportaali! Katsoin muun muassa mäkihyppääjä Eddie Edwardsista kertovan leffan ja Singaporen eläimistöstä kertovan dokkarin.

Bangkok oli liikenteeltään todella kaoottinen ja ahdistava sen vuoksi. Kuvassa kotikatumme Bangkokissa, majailimme siis Mile Map Hostelissa, jossa meillä oli oma huone kylppärillä ja ilmastoinnilla (43 euroa/2 yötä).

Huone oli hintaansa nähden ok, sängyn alalaudoitus tipahteli (taattua Ikea-laatua!) välillä parista kohti mutta patja pysyi paikoillaan kuitenkin, joten never mind. Suihku oli aika industriaalishenkinen ja sohva kulahtanut, mutta paikka oli kuitenkin siisti joten eipä se nuhjuisuus mitään haittaa. Sijainti oli hyvä ja ei ollut - julkisen liikenteen kannalta (bussit olivat sen verran horrorin oloisia ettei niillä tehnyt mieli matkustaa) vähän huono sijainti mutta me oltiin vaan pari päivää ja kävelyetäisyydellä oli kuitenkin ruokaa ja tekemistä, mikä riitti tähän hätään.

Lähikadulla oli useampi katuruokakoju, jossa söimme ihan mielellämme. Ruoka oli ok hinta-laatusu

hteeltaan (50-80 bahtilla annokset) ja bisse 50-80 bahtia. Kuvassa som tum -salaatti ja chilikanaa sekä pullo singha-olutta.

Oluesta puheenollen, totesin heti ekana päivänä että ei hitto, jos aion juoda tällä reissulla muuta kuin vettä, on opeteltava juomaan olutta ruoan kanssa ja nyt olen jo kumonnut 2 pientä olutta (!!). Thaioluessa (etenkin Changissa) ei ole ihan niin pistävää makua  kuin monissa muissa, joten ruoan kanssa pystyn sitä juomaan. Paljaaltaan pullon vetäiseminen on vielä haaste!

Ylihintainen mutta hyvä aamupala nautittiin ekana Bangkok-aamuna suoraan hostellin vieressä olleessa Printa Cafeessa. Supertehokas ilmastointi ja moderni sisustus, kielitaito onneton ja hinnat tosiaan yleistä hintatasoa selkeästi korkeammat, mutta energia ei riittänyt etsiä kauempaa sillä hetkellä.

Alle puolen tunnin kävelymatkan päässä hostellilta sijaitsi Lumpini Park, josta haimme vähän helpotusta paahtavaan kuumuuteen. Istuksimme puiden varjossa katsomassa lammella joutsen-polkuveneillä lipuvia ihmisiä, uiskentelevia liskoja ja ihmisten veteen heittelemistä leivänpalasista sekoavia kaloja. Soitettiin pari videopuhelua koti-Suomeen - hankimme siis pariksi viikoksi prepaid-sim-kortit puhelimiin, ja nyt netti toimii mobiilistikin. Helpottaa elämää kummasti, kun voi käyttää googlemapsia ynnä muita eikä ole pelkästään wifien varassa, vaikka hyvin niitäkin on tarjolla.

Sim-kortin sai kätevästi ostettua lentokentältä ja  parin viikon diili maksoi hitusen vajaan 600 bahtia eli jotain 15 euron tietämillä. Ehdottomasti suositeltava hankinta! Me ostimme omamme Dtacilta, mutta vaihtoehtoja on useita. Tähän asti kuuluvuus on ollut loistava ja 4G pelittää useimmiten.

Kävelymatkan etäisyydellä virtasi myös Chao Praya River. Otimme iltakävelyn joen varrelle ja istuimme hetken yhdessä joenrannan baareista katselemassa vastarannan pilvenpiirtäjiä, yöllisen Bangkokin valoja ja joella meneviä laivoja. Totesimme, että onneksi olimme rannassa pimeällä niin emme nähneet koko totuutta siitä, miten likainen joki on.

Likaisuus kyllä oli silmiinpistävää joka puolella Bangkokissa. Lähtöpäivänä menimme viemään rinkat rautatieasemalle säilöön, haimme läheltä matkatoimistosta juna-bussi-laivalippumme ja etsimme postin. Piti lähettää siskontytölle synttärilahja, kun täti ei pääse oikeana päivänä paikalle juhlimaan.

Postista lähdettyämme taivas repesi ja päälle paukkasi kunnon ukkoskuuro. Jylisi ja vettä tuli aivan saavista kaatamalla. Onneksi satuimme juuri kahvilan kohdalle, joten pääsimme pakenemaan pahinta sadetta sisätiloihin.

Kahvila olikin hassu japanihenkinen handcraft & cafe -paikka. Jälleen kerran hintataso oli aika yläkanttiin, mutta melkein pelkästään heidän vessastaan olisi maksanut - tosi siisti ja jos vessa voi olla söpö, niin tämä oli. Tarjolla oli myös hygieniatarvikkeita ja vessapaperikin oli miellyttävää.

NAHIM cafe X handcraftin jogurtti ja granola ja karamellijäälatte olivat ihania, joten kyllä niistä vähän saattoikin maksaa. Reissukaverin hodari oli kanssa ok.

Sateen tauottua lähdimme etsimään ruokaa Chinatownista, mutta se oli aika epäkiva kokemus. Näin enemmän torakoita kuin aiemmin elämässäni yhteensä, sotkuisuus oli vielä pahempaa kuin muualla Bangkokissa siihen asti ja kaikki kaoottisuus oli vielä seuraavalla asteella aiemmin koetusta. Onneksi lopulta löytyi googlemapsin avulla ihan ok kinkkiravintola, jossa saimme vähän syötyä.

Seuraava vaihe olikin sitten yöjuna Bangkokista Surat Thaniin.

Matkustimme yöjunan kakkosluokan ilmastoidussa makuuvaunussa. Nuo ruskeat penkit taittuivat alapediksi ja yläpuolella oleva peti vedettiin auki henkilökunnan toimesta. Molempiin peteihin tuli petauspatja, lakana, tyynyt tyynyliinoineen ja viltti tuli pakatussa pussissa varmaankin pesulasta. Siis ihan siistit pedit vaikka aluksi oltiin vähän että apua mitä tästä tulee. Yläpeti tosin oli tosi ahdas ja heilui kovasti, mutta alapeti oli ihan tilava ja mukava. Joten jos yöjunassa matkustaa, niin suosittelen alapedin valintaa erityisesti!

Nyt ollaan perillä Koh Phanganin saarella, mutta siitä enemmän sitten seuraavassa postauksessa!