Kesän ensimmäinen mansikkakaakku

Kun ihmiseen iskee mansikanhimo niin silloin ei auta kuin totella. Tällä kertaa herkkumonsteri sisälläni vaatimalla vaati saada mansikkakakkua, joten sellaistapa sitten leivoin menneenä viikonloppuna. Hyvänä tekosyynä toimi äitini vierailu ja innoittimena netistä löytämäni mansikka-mascarponekakun resepti, jolla saatiin kakkuun vähän jotain uutta.

Mansikka-mascarponekakku

Kakkupohja:
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa kaakaojauhetta
2 reilua ruokalusikallista maizenaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
8 kananmunan keltuaista
5 kananmunan valkuaista
1 desilitra sokeria

Täyte:
500 grammaa mascarponea
2 desilitraa kuohukermaa
0,5-1 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 litraa tuoreita mansikoita
Fresita-mansikkakuohuviiniä kostutukseen

Menin muuten aika uskollisesti reseptin mukaan, paitsi sitruunaa laitoin vain mehuna pullosta, sillä kaupan sitruunat näyttivät siltä, etteivät niiden kuoret olisi kovin hyvää makua tähän tuoneet. Toisaalta lime voisi olla kiva myös, sitä ehkä ensi kerralla! Ja Alkossa ei ollut pieniä Fresita-pulloja (tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta tuhota koko isoa pulloa samantien, joten se jäi hyllyyn), joten kostukkeena toimi Rekordeligin mansikka-lime-siideri.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Erottele keltuaiset omaan kulhoonsa ja valkuaiset omaansa. Laita molempiin kulhoihin puoli desilitraa sokeria. Vatkaa sitten valkuaiset ja sokeri vaahdoksi sekä toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi myös.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kuiva-aineseos keltuaisvaahtoon (ohje käskee vatkaamaan, mutta vatkaamalla syntyi melkoista jankkia, joten ehkä pelkällä kaapimella sekoittaminen ei tekisi seoksesta ihan niin liisterimäistä?). Nostele sitten valkuaisvaahto joukkoon nuolijalla käännellen.

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja tasoita pinta. Paista uunin keskitasossa noin 8 minuuttia (meillä olisi ehkä saanut olla pidempäänkin, sillä jäi aika tahmaiseksi). Kumoa kypsä levy sokeroidulle leivinpaperille. Kun kakkulevy on jäähtynyt hieman, poista päällimmäinen leivinpaperi ja laita päälle leivinliina/keittiöpyyhe, jotta pohja ei pääsisi kuivumaan jäähtyessään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Jos sinulla on enemmän kuin 2 dl kermaa, voit lirauttaa hieman vatkaamatonta kermaa mascarponen joukkoon, jolloin se notkistuu ja kermavaahdon sekoittaminen joukkoon helpottuu. Yhdistä jokatapauksessa kerman vatkattuasi se mascarponeen.

Mausta kerma-mascarponeseos sokerilla ja sitruunalla (mehua+raastettua kuorta tai pelkkää mehua).

Viipaloi puolet mansikoista. Erota kerma-mascarponeseoksesta noin kolmannes ja sekoita mansikkaviipaleet siihen. Loput seoksesta käytetään kakun kuorruttamiseen.

Ohjeen mukaan kakkulevystä tulisi leikata kaksi samankokoista ympyrää, mutta ainakaan minun pohjastani ei kovin isoja ympyröitä olisi saanut aikaan ja lisäksi pohjasta olisi jäänyt kauheasti haaskioon, joten en totellut ohjetta vaan leikkasin pohjan neljään osaan neliömalliin.

Nosta alin kerros kakkulautaselle. Kostuta pohja mansikkakuoharilla tai siiderillä. Lusikoi päälle täytettä. Nosta päälle seuraava kakkukerros, kostuta ja täytä. Jatka samoin muidenkin kerrosten kanssa. Kostuta myös päällimmäinen kakkulevy ja lusikoi sen päälle loppuosa kerma-mascarponeseoksesta (siis siitä, jossa ei ole seassa mansikkasiivuja).

Levitä kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle ja reunoille. Koristele kakku lopuilla mansikoilla.

Mielestäni kakusta tuli aivan järkyttävän ruma (sen toispuolisuus ja vinous ei käy tästä kuvakulmasta onneksi ilmi), mutta kanssaeläjän mielestä se oli hienoin kakkukulmio jonka se on koskaan nähnyt. On se hyvä, että edes joku jaksaa piristää, kun omasta mielestään on luonut jälleen yhden kakkukatastrofin! :)

Ja tältä kaakku näytti sisuksistaan. Tykkäsin ja itseasiassa yllätyinkin kakun mausta, sillä se oli todella hyvä ja maistui ihan erilaiselta kuin odotin. Tässä on hyvä kakku sellaisillekin, jotka eivät yltiömakeista kermakaakuista perusta; tämä ei ollut kovin makea ja makeutta voi vielä säätää sillä, paljonko kerma-mascarponeseokseen sokeria laittaa. Itse laitoin ehkä puoli desiä eikä todellakaan ollut imelää. Myöskään mansikat tietysti eivät vielä olleet mitään makeimpia laatuaan, joten sekin vaikutti lopputulokseen.

Vaikka pohja mielestäni hieman epäonnistuikin koostumukseltaan, niin lopputuloksessa se ei enää häirinnyt vaan maku oli kohdallaan. Kakkua minun ja kanssaeläjän lisäksi nauttineet äitini ja muutama ystäväni (joukossa myös makeita välttelevä karppaaja) kehuivat kakkua varauksetta, joten uskottava kai se on että tälle pitää antaa vielä toinenkin mahdollisuus.

Seuraavalla kerralla siis toisenlainen lähestyminen pohjan ainesten sekoitteluun, ehkäpä mausteeksi limeä ja kostutukseen sitä ehtaa Fresitaa ja tietysti mansikoina kesän makeimpia mollukoita.