Lihapataa tummalla oluella

Viikolla pakastinta tonkiessani kohtasin kimpaleen naudan ulkopaistia, jonka ajattelin hyödyntää viikonlopun ruokaan. Talven tehdessä tuloaan alkavat uunissa pitkään hauduteltavat pataruoat taas kiinnostaa. Ajattelinkin siis haudutella lauantain ruoaksi lihasta jonkinlaista pataa.

En ole olutihmisiä, mutta ruoanlaitossa kyllä hyödynnän olutta mieluusti. Tällä kertaa pataan lorahti portteria, joka sopii mielestäni erittäin hyvin liharuokiin makua antamaan.

Lihapata tummalla oluella

Noin 800 grammaa naudan ulkopaistia

Pullo portteria tai stoutia (käytin Laitilan Kievari Portteria)

4 banaanishalottisipulia

3 kynttä valkosipulia

1 kpl Fond du Chef -lihafondia

Vettä

Voita

Suolaa, mustapippuria

Laakerinlehtiä

Leikkaa liha paloiksi.

Kuori valkosipulinkynnet sekä banaanishalotit. Lohko muutamaan osaan.

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Kuumenna paistinpannu ja sulata nokare voita. Paista lihapalasiin ruskea paistopinta pannulla.

Mausta lihapalat suolalla ja mustapippurilla.

Siirrä lihapalat odottamaan pataan.

Lisää pannulle tarvittaessa voita ja paista shalotteja ja valkosipulia kunnes pehmenevät. Siirrä sipulit lihojen kaveriksi pataan.

Kaada pataan olut.

Mausteeksi pataan laitetaan vielä fondia sekä muutama laakerinlehti.

Lisää vielä pataan vettä tarvittaessa sen verran että lihapalat lähes peittyvät nesteellä.

Anna padan muhia uunissa ainakin 2,5 tuntia. Meillä taisi olla kolmisen tuntia ja hyvää oli.

Tarjoile pata perunamuusin kanssa. Mikäli pidät suolakurkuista tai etikkapunajuurista, käyvät nekin kaveriksi lautaselle oikein mainiosti.

Muusi syntyi tällä kertaa puikuloista, jotka keitin kypsiksi ja muussasin sitten puisella perunanuijalla soseeksi. Sekaan reilulla kädellä voinokareita ja kunnon loraus kermaa. Mausteeksi hieman suolaa.

Kas vain, marraskuun ruokahaaste olikin pataruoat, joten osallistunpa tällä osaltani Grillataan ja chillataan -blogin järkkäämään haasteeseen!

Tyttöjen illan menu

Olen kärsinyt pahanlaatuisesta blogitukoksesta, enkä ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään. Ei ole syynä edes mitään erityisen kiireistä ajanjaksoa elämässä, ei vaan ole jostain syystä nyt irronnut. Joskus ei vaan oo inspistä - mutta jos sitä inspriraatiota ei ala kuulua, on parempi vaan tehdä asialle jotain - sitä teen nyt.

Tämä tyttöjen ilta vietettiin jo reilusti syyskuun puolella. Oikeastihan tällaisille ystävien kanssa vietettäville illoille hyvän ruoan ja juoman parissa ei edes tarvitsisi keksiä mitään (teko)syytä, mutta tällä kertaa teemana oli ystävän uuden keittiön avajaiset. Keittiössä uutta tosin oli enemmänkin tekstiilipuoli, mutta ihan riittävä syy sekin oli kokoontua porukalla kokkaamaan ja nauttimaan elämästä.

Menu päätettiin etukäteen ja vastuut jaettiin niin, että emännöivä taho huolehti alkuruoasta, minä pääruoasta ja kolmas osallistuja hoiti jälkiruokapoliittisen osion. Alkuun halusimme jotain lohesta, pääruoaksi oli toivottu pulled porkia eli nyhtöpossua (onnea vaan Campasimpukkalaan onnistuneen suomenkielinnöksen lanseerauksesta ja sen tehokkaasta leviämisestä, noteerattiinhan sana uusimmassa Glorian ruoassa ja viinissäkin!) ja jälkkäriksi haluttiin jotain ihanaa makeaa, jollaiseksi valikoitui valkosuklainen pannacotta.

Lohiruissipsit punajuuripurjeilla

(reseptivinkkiä otettu Jotain maukasta -blogista)

Lämminsavulohta

Ruohosipulituorejuustoa

Tuoretta tilliä

Pippuria, suolaa

Ruissipsejä

Punajuurisipsejä

Silppua tuorejuuston joukkoon tuoretta tilliä ja sekoita joukkoon myös lämminsavulohi.

Mausta seos mustapippurilla. Tarkista suolatilanne, lisää tarvittaessa.

Sekoita niin että saat tahnamaisen koostumuksen.

Nostele ruissipseille lohi-tuorejuustoseosta.

Asettele jokaiselle täytetylle ruissipsille purjeeksi punajuurisipsi.

Pääruoan osalta menin muutoin tutulla ja turvallisella pulled pork -linjalla, mutta kastikkeen tein tällä kertaa eri tavalla. Siihen otin mallia Pastanjauhannasta.

BBQ-kastike

3 ruokalusikallista voita

1 keskikokoinen punasipuli silputtuna

4,8 desilitraa ketsuppia

1,6 desilitraa ruokosokeria

1,2 desilitraa Dijon-sinappia

1,2 desilitraa siiderietikkaa

2 teelusikallista worcestershirekastiketta

1 teelusikallinen tabascoa

Ota kastikeainekset käden ulottuville.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Sulata voi kattilassa.

Kuullota sipulia kattilassa muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavammaksi.

Mittaa kattilaan loput kastikeainekset ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa.

Vähennä lämpöä ja anna pulputella välillä sekoittaen vähintään 10 minuuttia. Pidempikään aika ei haittaa.

Jäähdytä lopuksi kastike huoneenlämpöiseksi.

Sämpylöiden väliin lusikoitiin coleslaw'ta, possua ja kastiketta. Viereen lautaselle aseteltiin vielä simppeli vihersalaatti, jota oli höystetty melonilla ja aurajuustolla.

Valkosuklaapannacotta vadelmakastikkeella

(Pirkka-tyyliin 5 annosta)

2 desilitraa kermaa

2 liivatelehteä

2 ruokalusikallista sokeria

100 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa maustamatonta jogurttia

1 teelusikka vaniljasokeria

200 grammaa vadelmia

0,5 desilitraa vettä

2 ruokalusikallista sokeria

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Paloittele suklaa.

Kaada kerma kattilaan ja mittaa kaveriksi 2 ruokalusikallista sokeria.

Kiehauta kermasokeriseos ja nosta kattila pois liedeltä.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kermasokeriseoksen joukkoon.

Kaada kermaseokseen myös pilkottu suklaa ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneeseen kermaseokseen jogurtti sekä vaniljasokeri.

Nostele seos annosmaljoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Valmista kastike keittämällä vadelmia, vettä ja sokeria kattilassa muutama minuutti välillä sekoittaen.

Jäähdytä kastike.

Nostele kastiketta annosmaljojen päälle tarjoiluvaiheessa.

Tällaisia iltoja pitäisi pitää useamminkin, totesimme kaikki mahat täynnä ja tyytyväisinä ruokapöydän ääressä. Yritimme ideoida ruokakerhoa, joka kokoontuisi säännöllisehkösti tähän tyyliin, että jokainen ottaisi vastuulleen jotakin ja aterian teema ja nauttimisajankohta voisivat vaihdella. Eihän aina tarvitse olla viikonloppukaan, kyllä hyvä seura ja ruoka riittävät.

Kahden naisen versio ruokailtamista tulikin jo vietettyä viikko sitten, mutta toivottavasti saamme koko tyttöporukan saman pöydän ääreen taas mahdollisimman pian.

Yksinkertaisuuden ylistys

Rakastan pastaa. Rakastan pestoa. Aivan erityisesti rakastan pestopastaa! Ja parmesania rakastan myös.

Kesän vedellessä viimeisiään oli aika hyötykäyttää parvekkeella vielä sinnitellyt basilikapuskan jämä. Parempaa tapaa jalostaa se ruoaksi en keksinyt, kuin surauttaa siitä pestoa. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää!

Pesto

Pieni ruukkubasilika tai osa isommasta basilikapuskasta

1 valkosipulinkynsi tai pari pientä

Noin 0,5 desilitraa pinjansiemeniä

Noin 0,25 desilitraa oliiviöljyä

Noin 0,5 desilitraa raastettua parmesania

Mustapippuria ja suolaa myllystä

Kuori valkosipuli ja pieni kynsi muutamaan osaan.

Raasta parmesan.

Riivi basilikan lehdet astiaan, jossa voit surauttaa peston.

Laita basilikan kaveriksi valkosipuli, pinjansiemenet, parmesan ja rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Surauta sauvasekoittimella tahnamaiseen koostumukseen.

Jatka surraamista ja lorota oliiviöljyä mukaan tahnaan hiljalleen. Tarkka määrä riippuu siitä, millaisen koostumuksen pestoosi haluat.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Minä nautin pestoni täysjyväspelttispagetin ja parmesanraasteen kanssa. Erittäin simppeliä ja silti niin hyvää.

Pestoa voi myös pakastaa, joten lusikoin osan pestosatsista minigrippiin ja lykkäsin pakastimeen.

Olutmarinoitua pihviä ja kahteen kertaan kypsennetyt perunat

Glorian ruoka ja viini antaa usein inspiraatiota kokkaukseen. Joskus onnistuu ja joskus ei. Jotkut reseptit jäävät ikisuosikeiksi ja toiset yhteen kokeilukertaan. Olen valitettavan mielikuvitukseton ns. paremman ruoan kokkauksen suhteen, joten mieluusti aina testaan eri reseptejä jos haluan tarjota jotain vähän peruspöperöä parempaa. Usein tällaisen kokkailun hetki koittaa lauantaisin, kun on aikaa paremmin panostaakin keittiössä häärimiseen.

Taannoin halusin kokeilla GRV:n 5/2013 -numerossa ollutta olutmarinointia vaihteluksi ihan tavalliselle pihville, jota meillä syödään usein viikonloppuisin. Samaisesta lähteestä tuli resepti myös lisukkeeseen.

Kahteen kertaan kypsennetyt perunat

Noin puoli kiloa keitettyjä (uusia) perunoita

Hienonnettua ruohosipulia

Suolaa

Mustapippuria

1 desilitra vettä

0,5 lihafondikuutio

25 grammaa (tai enemmän maun mukaan) raastettua parmesania

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori keitetyt perunat tarvittaessa ja viipaloi ne.

Lado perunaviipaleet uunivuokaan. Ripottele päälle silputtua ruohosipulia, suolaa ja mustapippuria.

Kiehauta vesi ja lihafondi kattilassa. Kaada liemi uunivuokaan perunoiden päälle.

Ripottele perunoiden päälle raastettua parmesania.

Kypsennä 20-30 minuuttia, kunnes perunoiden pinta on saanut kauniisti väriä ja lihaliemi on lähes kokonaan imeytynyt viipaleisiin.

Olutmarinoitu pihvi

150-200 grammaa naudan ulkofilettä per syöjä eli meillä noin 300-400 grammaa

Marinadi:

0,25 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 desilitra tummaa olutta

0,25 desilitraa ruokosokeria

1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

0,5 ruokalusikallista balsamicoa

0,25 teelusikallista chilijauhetta

Suolaa, mustapippuria

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.

Yhdistä pussissa tai rasiassa marinadin kaikki ainekset keskenään.

Aseta pihvit marinoitumaan pussiin tai rasiaan muutamaksi tunniksi. Käännä pari kertaa marinoitumisen aikana, jotta liha marinoituu tasaisesti.

Pyyhi pihveistä ylimääräinen marinadi pois ja paista kuumalla parilalla/pannulla voi-oliiviöljyseoksessa pihvien paksuudesta ja omasta kypsyysmieltymyksestäsi riippuen muutama minuutti per puoli.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pihvi jakoi mielipiteet ruokapöydässämme. Kanssaeläjän mielestä ihan peruspihvi ilman moisia marinadeja on parempi. Minusta marinointi toi kivasti uutta makua lihaan, mutta ei se niin mahtavaa ollut, että välttämättä ihan heti tekisin tällä reseptillä uudestaan.

Perunat sen sijaan saivat täydet pisteet molemmilta ja niitä tehdään meillä varmasti vastakin lisukkeeksi. Yksinkertaista, mutta silti kivasti vähän erilaista.

Munakokkeli

Olipa kyseessä hotelliaamiainen tai brunssi, minä kaipaan tarjolle kananmunaa ainakin yhdessä muodossa. Keitettykin käy, mutta paistettu muna tai mikä parasta, hyvä, kermainen, mehevä munakokkeli maistuu taivaalliselle.

Olen arastellut munakokkelin tekoa, sillä olen kokeillut sitä aiemmin ehkä kerran eikä lopputuloksessa ole muuta muisteltavaa kuin korkeintaan häpeä. Taannoiselle mökkiviikonlopulle lauantain brunssia suunnitellessamme kuulin kuitenkin itseni auliisti lupaavan myös munakokkelia. Ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Vinkkiä otin luottoblogistani Pastanjauhannasta.

Munakokkeli

(neljälle hengelle osaksi tukevaa brunssia)

6 kananmunaa

Reilu desilitra kermaa

Voita

Suolaa, pippuria

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon kerma. Vispaa ainekset sekaisin niin että munien rakenne rikkoutuu ja massa on sekoittunut hyvin.

Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Sulata kimpale voita paistinpannussa. Pannu saa olla mieluummin keskilämpöinen kuin superkuuma.

Kaada munaseos pannulle ja anna sen kiinteytyä hieman.

Siirtele puulastalla munamassaa reunoilta keskelle.

Jatka massan liikuttelua pannulla siihen saakka, kunnes munamassa on kypsää, mutta vielä mehevää.

Tarjoile munakokkeli joko paahtoleivän kanssa tai osana runsaampaa brunssisettiä.

Tällä kertaa brunssilautaselle munakokkelin kaveriksi päätyi mininakkeja, lihapullia, pekonia, paahtoleipää tykötarpeineen, salaattia sekä brie-juustoa. Juomana tarjoiltiin kahvia ja Mimosaa.

Mustikkaiset valkosuklaaletut

Vielä on mustikka-aikaa jäljellä! Olimme mökkeilemässä viikonloppuna ja haaveilin, että voisin käydä napsimassa lähimetsästä mustikat jonkinlaiseen jälkiruokaan lauantain aterialle. Pääsinkin toteuttamaan ajatukseni sään suosiessa metsäkävelyä ja mustikoitakaan ei tarvinut liian kauaa etsiä. Lisäksi nappasimme mukaan muutaman villivadelman, jotka matkan varrelle sattuivat!

Olin ottanut mukaan Glorian ruoan ja viinin (5/2013), jossa oli ohje mustikka-valkosuklaakrepeille. Joku on joskus sanonut, etteivät letut ole kreppejä, jos niitä ei paisteta oikeaoppisella pannulla, joten minä kutsun omiani ihan vaan letuiksi. Tai lätyiksi. Tai räiskäleiksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

Mustikkaiset valkosuklaaletut

(3-4 hengelle jälkiruoaksi)

2 desilitraa sitruunavissyä

1,5 desilitraa maitoa

1 muna

50 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa vehnäjauhoja

2 ruokalusikallista sokeria

0,25 teelusikallista suolaa

Mustikoita

Voita paistamiseen

Vatkaa kivennäisvesi, maito ja kananmuna sekaisin kulhossa.

Raasta valkosuklaa toiseen kulhoon.

Sekoita suklaan sekaan myös jauhot, sokeri ja suola.

Sekoita kuiva-aineseos nestemäisen seoksen joukkoon.

Anna taikinan turvota puoli tuntia.

Sulata voita paistinpannussa, kaada taikinaa pannulle ja ripottele päälle mustikoita.

Paista letut molemmin puolin kypsiksi keskilämmöllä.

Tarjoile letut tuoreiden marjojen ja sitruunankuorella ja sitruunamehulorauksella maustetun kermavaahdon kanssa.

Retroruokaa

Lapsuuden ruokamuistoja on hankala toistaa omassa keittiössä. Olen todennut tämän aiemminkin pariin otteeseen. Yksi tällainen kotikodista mieleen jäänyt ruoka on makaronivelli. Sitä syötiin vaikkapa silloin, jos oli vatsanpuruja tai muuten hankala olla.

Kävin aiheesta makaronivelli taannoin keskustelua tuttavapiirissäni, ja osalle se oli tuttu ruoka myös omasta lapsuudesta, kun taas osa oli kuvitellut sen olevan suunnilleen keksittyä ruokalegendaa, sillä kuka nyt sellaista ruokaa ihan oikeasti söisi, saati valmistaisi?

Eräänä iltana minulla oli vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena, jolloin makaronivelliä tuli syötyä. Muistan pari kertaa aiemminkin aikuisiälläni tehneeni velliä itse, ja yleensä aina hieman huonovointisena. Jännä juttu. Reseptiä minulla ei tietenkään ollut tallessa, ja vaikka muistinkin suunnilleen, miten ruoka pitäisi tehdä, kaivelin nettiä ohjeistuksen toivossa mutten kovinkaan toiveikkaana. Yllätyin, sillä reseptejä löytyi! Seurasin Myllyn Parhaan reseptiä.

Makaronivelli

(2 annosta)

Noin 0,5 litraa punaista maitoa

Noin 1 desilitra makaronia

Noin 0,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja

Noin 0,5 ruokalusikallista sokeria

0,5 teelusikallista suolaa

Voita

Kuumenna maito kattilassa.

Lisää kattilaan makaronit, sekoita ja anna kiehahtaa.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes makaronit ovat lähes pehmenneet. Sekoittele säännöllisesti, jottei pala pohjaan.

Sulata nokare voita.

Sekoita vehnäjauhot voihin  ja lisää suurus velliin sekoittaen samalla.

Anna vellin kypsyä vielä noin viisi minuuttia.

Nosta kattila pois levyltä ja mausta velli suolalla sekä sokerilla.

Tarjoile voinokareen kanssa.

Todellista retroilu ruokaa siis. Eihän velli juuri millekään maistu, mutta koostumuksensa ansiosta sitä on helppo syödä silloinkin, kun juuri mikään muu ei maistu.