Mascarponepersikat

Vaikka grillikausi veteleekin viimeisiään, postaan vielä yhden grillissä valmistettavan jälkkärin ohjeen. Tein näitä mökkireissulla hampurilaisten jälkkäriksi. Ja voipa ohjetta varmasti soveltaa sisäkeittiössäkin ihan vaan uunittamalla persikat tai paistamalla ne parilapannussa. Ohje on peräisin ruokasuosikit -kirjasarjan grilliruoat-opuksesta. Muokkasin ohjeen neljän hengen annosta kuudelle sopivaksi ja sotkin mascarponen sekaan kermaa.

Mascarponepersikat
(kuudelle)
1 persikka per ruokailija
1 paketti mascarponea
Noin 2 desilitraa kuohukermaa vatkattuna
(Sokeria kermavaahdon makeutukseen tarvittaessa)
Noin 60 grammaa pekaani- tai saksanpähkinöitä murskattuna
Öljyä
Vaahterasiirappia

Leikkaa persikat kahtia ja poista kivet. Jos puolitat persikat reilusti ennen valmistusta, voit asetella puoliskot takaisin vastakkain ja kääriä ne tuorekelmuun odottamaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta halutessasi sokerilla.

Rouhi pähkinät.

Sekoita mascarpone, kermavaahto ja pähkinärouhe keskenään. Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoiluvaihetta.

Kun grilli on valmis (keskilämpö olisi paras) persikoille, sivele persikanpuolikkaille hiukan öljyä ja asettele persikat grilliin.

Paahda/grillaa persikoita 5-10 minuuttia, kääntäen ne kerran. Persikoiden tulee siis lämmetä ja saada tietysti hieman grillistä väriä ja aromia itseensä.

Asettele kullekin ruokailijalle lautaselle kaksi puoliskoa, levitä päälle kermamascarponepähkinäseosta ja valuta pinnalle vielä vaahterasiirappia.

Tämä oli kiva ja simppeli jälkkäriresepti, jota voisi kokeilla tulevinakin grillailuhetkinä. Talven mittaan taidan tehdä tätä kokeeksi tosiaan joko uunissa taikka parilapannulla paistaen.

Kahdenlaiset herkkuetanat

Vietimme viikonloppua kaveriporukalla mökillä. Lauantain alkupalaksi oli vara-aviomieheni T toivonut etanoita, joten niitä sitten tehtiinkin. Porukkaan kuului myös pari sinihomejuustorajoitteista, joten tulipa kokeiltua etanoiden parina ekaa kertaa myös toisenlaista juustoa.

Etanat itsessäänhän eivät maistu hirveästi millekkään, mutta ihania niistä tulee, kun ne saavat muhia uunissa valkosipulivoissa ja gratinoituvat herkullisella juustolla. Stockan juustotiskiltä sain neuvon käyttää sinihomejuustoa korvaamaan pecorinoa.

Etanat
(isot alkupalat kuudelle)

48 etanaa
Noin 300 grammaa voita
5 kynttä valkosipulia
Pienehkö puntti tuoretta persiljaa
Sinihomejuustoa tai pecorinoa
Tuoretta patonkia lisukkeeksi

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Huuhtele säilykepurkissa olleet etanat.

Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Voit laittaa tähän voimäärään myös enemmän valkosipulia, tällä määrällä tulee mietoa versiota valkosipulivoista.

Silppua myös persilja.

Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipuli- ja persiljasilput. Sekoita niin, että molempia on tasaisesti voin joukossa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Aseta etanapannun koloihin nokare valkosipulipersiljavoita. Aseta voin päälle etana. Lisää halutessasi vielä etanen päällekin nokare voita ja kuorruta lopuksi joko sinihomejuustolla (meillä oli tällä kertaa Aura Goldia) tai pecorinolla.

48 etanan valmistukseen meillä meni noin 100 grammaa Aura Goldia ja arviolta 80 grammaa pecorinoa, kun valmistimme puolet etanoista sinihomeella ja toisen puolikkaan pecorinolla.

Paista etanoita uunissa noin kymmenen minuuttia, siis kunnes voi on sulanut ja juusto pinnalla ottanut kivasti väriä.

Tarjoile etanat rapean, tuoreen leivän, kuten patongin kanssa. Etana on näppärä syödä leipäpalan päältä ja ihanan voisulan voi kaapia etanapannun koloista leipäpalalla parempiin suihin.

Aura Gold -etanat maistuivat minusta erittäin hyviltä, tosin osan mielestä kyseinen sinihomejuusto oli hitusen liian voimakas tähän tarkoitukseen. Ostin muuten uuden 12 etanaa vetävän ison etanapannun ihan tätä kokkauskertaa ajatellen, kun sattui olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksessa.

Pecorinoversio tuntui kelpaavan hyvin sinihometta vältteleville ja taisipa niitä muutama upota meidän sinihomeversiosta pitävienkin mahoihin. Pysyttelen kyllä edelleen sinihomejuuston leirissä, vaikkei tämäkään hassumpaa ollut.

Etanat ovat minusta mainio illanistujaisruoka, niitä kun tulee kerralla väkisinkin tehtyä isompi satsi säilykepurkkien koon sanelemana. Varsinkin jos kaikille ei ole ihan omaa etanapannua, tulee jaettua ruokakin vierustoverin kanssa.

Suklaajäätelö

Sain kesällä kolmikymppislahjaksi mieheltä jäätelökoneen, josta olen täällä aiemminkin maininnut. Jätskikone on nyt testattu muutamaankin otteeseen ja on se vaan mukava kapistus. Erityisen kivaa minusta on se, että jäätelöstä ei ole pakko tehdä ylettömän imelää ellei halua, sillä sokerin määrää jäätelömassassa on helppo säätää.

Jätskikoneen mukana tullut reseptivihkonen on ollut oiva apu jäätelömakuja testailtaessa. Kun ei vielä ole kehittänyt niin luovaa otetta jäätelömassojen tekoon, on kiva että voi tukeutua edes suuntaa antavasti johonkin oletettavasti toimivaksi todettuun ohjeeseen. Tällä kertaa testiin pääsi suklaajäätelön resepti.

Suklaajäätelö

2,5 desilitraa punaista, siis täysrasvaista maitoa
0,8 desilitraa sokeria
0,8 desilitraa tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta (Green & Black's organic cocoa powder toimi hyvin)
1 kananmuna
4,5 desilitraa kuohukermaa
(1 teelusikallinen vaniljaesanssia)

Sekoita maito, muna ja sokeri kattilassa. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoita, kunnes seos muuttuu hieman jähmeämmäksi ja saa hieman kastikemaisen koostumuksen. Älä anna seoksen kiehua!

Lisää seokseen kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää kuohukerma (ja vaniljaesanssi), koko ajan sekoittaen.

Valmista massasta jäätelöä jäätelökoneesi reseptin mukaisesti.

Suklaajäätelöstä tehtiin yhden väsyneen päivän päivälliselle jälkkäriksi jäätelöannokset. Kermavaahto ja rouhittu tumma suklaa tekivät jäätelöstäkin vielä parempaa! (Syksy sen sijaan tekee kuvista kamalampia kiitos keinovalon.)

Tästä jätskistä tuli mieleen etäisesti lapsuus, jolloin minulla oli tapana sotkea tavalliseen vaniljajäätelöön kaakaojauhetta ja tehdä siitä sillä tavalla "suklaajäätelöä". Ajattelin tuunata tätä reseptiä lisäämällä joukkoon oikeaa suklaata, joko kastikemaisiksi noroiksi tai ihan vaan rouheena. Tällä kertaa menin kiltisti ohjeen mukaan, koska mies sitä pyysi.

Tuskailtuani kaupassa aiemmin laktoosittoman punaisen maidon uupumista valikoimista, sain yllättyä tähän aineksia hankkiessani positiivisesti, sillä Valion laktoosittomien tuotteiden valikoima on laajentunut nyt myös laktoosittomalla täysmaidolla. Nyt voin siis valmistaa kotioloissakin laktoositonta jäätelöä, eikä vain hylaa. Hurraa!

Halloumitäytteistä kanaa

Jääkaapissa oli halloumin jämä, joka piti saada käytettyä. Olin jo syönyt samaisesta paketista tehtynä halloumisalaattia, joten jotain muuta piti kehitellä. Turvauduin taas kerran internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa löysinkin Karppisiskosten blogiin. Siispä kaupasta kanaa (tai no broileriahan se tietysti oli) mukaan ja kokkaamaan. En nyt ihan kirjaimellisesti noudattanut reseptiä, joten kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin.

Halloumitäytteinen kana
(kaksi annosta)

2 kanan/broilerin (rinta)filepihviä
Puolikas paketti halloumia
2 tomaattia
2 kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Tuoretta persiljaa
(Tomaattipyrettä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Jos kanasi ovat luullisia ja nahallisia, niin poista kumpaisetkin. Leikkaa sitten kanaan viillot, joihin voit työnnellä halloumiviipaleita. Suolaa ja pippuroi kanat. Voit myös tökätä cocktailtikun mukaan, jotta pysyvät edes vähän kiinni. Meikäläisellä oli tälle tarve, koska kana oli filepihveinä eli "tasku" ei ollut järin suuri ja halloumia oli runsaasti.

Nosta kanat uunivuokaan ja paista uunissa kypsiksi, noin puoli tuntia kanan paksuudesta riippuen. Jos haluat, voit myös ottaa kanaan kauniin paistopinnan pannulla ennen uunittamista, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kanojen kypsyessä uunissa voit kaltata tomaatit tai jos olet laiska kuten minä, pilkot ne vain kuutioiksi kalttaamatta. Silppua myös valkosipuli ja persilja.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna. Kuullota öljyssä valkosipulisilppua tovi.

Lisää kattilaan myös tomaattikuutiot ja persilja. Sekoita ja anna muhia miedolla lämmöllä ainakin viisi minuuttia (pitempikään aika ei haittaa). Laita joukkoon tomaattipyrettä jos koet tarpeelliseksi, itse truuttasin tuubista jonkin verran.

Mausta tomaattisoossi vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat.

Tarjoile kana ja kastike lämpimien kasvisten tai salaatin kanssa. Omalle lautaselleni päätyi lisukkeen ominaisuudessa tammenlehtisalaattia, rucolaa, tuorekurkkua ja punaista paprikaa.

Halloumi toimi kanan kanssa erittäin hyvin yhteen ja kastike toi mukavasti lisämakua lautaselle.

Alkusyksyn herkku: kantarellikastike

Joka syksy minuun iskee halu oppia tunnistamaan ja poimimaan sieniä. Harmi vain että mahdollisuudet tämän taidon kehittämiseen ovat rajalliset normiympyröissäni. Mökkipiipahduksella harmittelin sateen lisäksi myös sitä, ettei sopivia välineitä sienten keruuseen ja kuljetukseen tullut mukaan, sillä ainakin rouskuja näytti mökin liepeillä kasvavan. Ehkäpä taas parin viikon kuluttua koittavalla eräälle toiselle mökille suuntautuvalla retkellä voin koettaa onneani. Viime vuonna samainen retki ei tuottanut kovinkaan hääviä saalista.

Kaupasta onneksi kuitenkin löytyy sieniä tumpelommallekin sienituntijalle. Kotiutin muutamia kantarelleja kastikkeen teko mielessäni viikonloppuna. Katselin netistä reseptejä ja yhdistelin niistä itselle sopivimman kuuloisen kombinaation.

Kantarellikastike
(kahdelle)

Noin kymmenen keskikokoista kantarellia
Pieni keltasipuli
Voita
Loraus valkoviiniä
1-1,5 desilitraa kermaa
Muutama oksa tuoretta timjamia
Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja pilko kastikkeeseen sopiviksi paloiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Kuumenna kattila/pannu ja sulata voi.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan ja hetken kuluttua lisää mukaan myös sienet. Kuullottele tovi, jotta sipulit pehmenevät ja sienistä haihtuu nestettä.

Lorauta hieman valkoviiniä ja anna poreilla niin, että suurin osa nesteestä haihtuu. Rouhaise sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kaada joukkoon kerma ja anna kastikkeen pulputella sen verran, että kastike keittyy hieman kasaan. Voit tietysti halutessasi käyttää myös suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen kastikkeeseen.

Lisää lopuksi sekaan myös tuoretta timjamia ja tarkista suolan ja pippurin määrä, lisää niitä tarvittaessa.

Meillä kantarellikastike nautittiin naudan ulkofilepihvien ja uunitettujen kasvisten (punasipuli, paprika, palsternakka, kesäkurpitsa) kanssa sunnuntain päivällisellä. Kylläpä vaan maistuikin herkulta! (Ja kylläpä vaan tekee mieli kirjoittaa kanttarelli kahdella t:llä!)

Syksyyn kuuluu myös Pastanjauhantaa-blogin synttärit ja ruoan ääreen porukalla kokoontuminen. Tällä kertaa Oulun syysmiitti pidetään Peruspöperölässä, ajankohta on lauantai 24.9. Laittakaahan vaikka sähköpostia mikäli mielitte mukaan!

Mustikka-mascarponepiirakka

Sain tuoreita mustikoita pari rasiallista käytyämme kesämökillä pikaisella piipahduksella palotarkastuksen vuoksi. Kaatosade eväsi suuremmat poiminnat mutta sen verran mustikoita kuitenkin sain kerättyä että piirakkamarjat olivat kasassa.

En halunnut tehdä ihan peruspiirakkaa ja Facebookissa yhden kaverin vinkattua mascarponepitoisesta mustikkapiirakan täytteestä, löysin googlettamalla Lunni leipoo -blogin reseptin äärelle. Hieman muuntelin reseptin aineksia omaan käyttöön sopivammaksi.

Mustikka-mascarponepiirakka

Pohjataikina:
100 grammaa voita sulatettuna
1,5 desilitraa luomuista kauraleivontaseosta (tai 0,75 dl kaurahiutaleita)
1,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja (jos laitoit kaurahiutaleita niin käytä silloin 2,5 dl vehnäjauhoja)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
Noin 3 desilitraa mustikoita
250 grammaa mascarponea
(Loraus kermaa)
0,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kauraleivontaseos, vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään.

Lisää kuivien aineiden joukkoon kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita taikinaksi.

Painele piirakkapohja voidellun vuoan pohjalle ja reunoille.

Notkista halutessasi mascarponea lorauksella kermaa. Sekoita joukkoon kananmuna, mustikat, vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita täytemassa suhteellisen tasaiseksi.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä ja täytteen hyytyä ennen tarjoilua.

Piirakka oli oikein onnistunut! Tykkäsin mascarponetäytteestä ja vaniljasokeri (jota saattoi mennä vahingossa vähän enemmän kuin 1 tl) toi täytteeseen kivaa vaniljakastikehenkeä. Miehen mielestä pohja maistui välillä puurolta mutta se johtui varmaan niistä kaurajutuista taikinassa. Joka tapauksessa myös perinteisen pullapohjaisen mustikkapiirakan nimeen vannova mieskin söi tätä mielellään, joten ei tämä ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

Tämän viikon ruokiin on lähes poikkeuksetta laitettu ronskilla kädellä valkosipulia ja myös tulisuutta. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että muitakin makuja voisi jo maistella. Naputellaan nyt kuitenkin ensin näitä mausteisempia appeita viikon varrelta.

Puolialaston kokki -blogin Elmeriltä löytyy aina hyviä vinkkejä thaimaalaiseen (ja ylipäätään mausteiseen, aasialaisvaikutteiseen) ruokaan. Sinnepä siis suuntasin ideoiden toivossa tälläkin kertaa ja päätin kokeilla pikapaistetun kanan reseptiä. Jouduin hieman muuttelemaan sen mukaan mitä kotoa löytyi, joten laitan reseptin tänän originaalimuodossaan ja sulkuihin omat muutokseni.

Pikapaistettua kanaa ja basilikaa

500 grammaa marinoimatonta kanaa
4-5 kynttä valkosipulia
4-5 thaichiliä (käytin tuoretta punaista peruschiliä + pieniä kuivattuja)
1 ruokalusikallinen kalakastiketta
2 ruokalusikallista osterikastiketta (ei ollut, käytin riisiviinietikkaa+soijaa)
Öljyä
Pari kourallista thaibasilikan tai pyhän basilikan lehtiä (käytin tavallista basilikaa)
2 ruokalusikallista kasvis- tai kanalientä
0,5 teelusikallista sokeria (käytin ruokosokeria)
1 punainen paprika (laitoin oranssin)
1 sipuli

Suikaloi kana ohuiksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja chilit. Palastele paprika suupaloiksi ja lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi.

Sekoita kalakastike, osterikastike sekä valkosipuli- ja chilisilppu kulhossa ja sekoita joukkoon kanasuikaleet. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kuumenna reilusti öljyä wokkipannussa. Kun öljy on kuumaa, tipauta sekaan kokeeksi pari basilikan lehteä. Jos ne alkavat pihistä, on öljy riittävän kuumaa. Uppopaista öljyssä noin 3/4 osaa basilikan lehdistä. Paistoaika on noin minuutin (eli kunnes lehdet ovat rapeita). Nostele basilikan lehdet öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivamaan.

Pikapaista (voit käyttää samaa öljyä missä paistoit basilikat tai halutessasi vaihtaa öljyn) kanasuikaleita parissa erässä. Paistaminen vie vain muutaman minuutin, sillä ohuet suikaleet kyllä kypsyvät nopeasti. Älä siis liioittele paistoaikaa!

Kun ensimmäinen satsi kanasuikaleita on kypsynyt, siirrä ne odottamaan pois pannulta ja paista toinenkin erä kanaa samalla tavalla.

Kun kanat ovat kypsiä, siirrä myös aiempi kanasatsi takaisin pannuun ja lisää joukkoon myös kasvis/kanaliemi, sokeri, paprika sekä sipuli ja pikapaista vielä pari minuuttia.

Laita lopuksi sekaan myös tuoreet basilikan lehdet, siis ne joita et uppopaistanut.

Koristele annos uppopaistetuilla, rapeilla basilikan lehdillä ja nauti.

En ollut tehnyt aiemmin tämän tyyppistä pikapaistettua ruokaa ja ohje oli kyllä oikein näppärä ja toimiva. Kiva kokeilu, jota voisin tehdä itselleni toistekin. Kanssaeläjä kun ei tämmöisistä oikein piittaa.