Pienessä lomapaniikissa klikkasimme sitten itsellemme äkkilähdön Kanarialle. Kun vaihtoehdot ovat vähissä, ei auta olla turhan kranttu lomakohteen valinnassa. Niinpä päädyimme Puerto de la Cruzin kaupunkiin Teneriffalle.
Teneriffalla sijaitsee maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide. Kyseinen talvikaudella lumihuippuinen vuori näkyi hotellimme parvekkeelle saakka. Kävimme seikkailemassa Teiden kansallispuistossa, jossa on aikoinaan kuvattu Apinoiden planeetta -elokuvaakin. Aivan Teiden huipulle emme menneet, sillä astmasta kärsivälle ohut ilma ei olisi tehnyt kovin hyvää. Ja hissimatka aivan huipulle olisi lisäksi kustantanut 25 euroa per nuppi.
Ensimmäisen lomapäivän, ekan perillä nautitun lounaan eka valkoviinilasi ja lopputulokseksi saadaan tyytyväinen ruokabloggaaja!
Valkosipulileipää tuli tilattua muutamaankin otteeseen eri paikoissa alkupalaksi tai muuten vaan. Joka kerta ne olivat erittäin maukkaita.
Myös hotellin lähi-italialaisen tomaatti-mozzarella bruschetta vakuutti muullakin kuin koollaan.
Puerto de la Cruzin alakaupungilla sijaitsee Plaza del Charco, jonka lähimaasto kuhisee kahviloita, kuppiloita ja paikkoja, joista saa mahallensa täytettä. Muutamanakin kertana köpöttelimme vain alueelle ja valkkasimme jonkun sen hetkisessä olotilassa miellyttäneen paikan. Ylläoleva alkupala/tapas -annos on kanssaeläjän minimustekalalautanen Plaza del Charcolla sijainneessa Compostelana-nimisessä ravintolassa. Sain maistaa yhden, kun annoskateus vaivasi - mureaa ja maukasta oli!Valitettavasti oma squidiannokseni eri paikassa myöhemmin ei ollut yhtä herkullinen kokemus, ja epäilenkin sillä olleen jotakin tekemistä meikäläistä loppureissun vaivanneen ikävän vatsavaivan kanssa. Onneksi hyvä matkalääkekaappi piti minut päiväsaikaan toimintakuntoisena, iltaisin kun ei sitten enää maistunutkaan mikään ja olo oli tuskainen turvonneesta mahasta kärsiessä. Että ei menty Egyptiin, mutta vatsatauti saatiin kuitenkin kokea!
Kanarialaiset ryppyperunat eli papas arrugadas. Perunoita siis keitetään kuorineen suolaisessa vedessä. Olivat yksinkertaista, mutta hyvää! Näitä tuli tilattua hyvin monta kertaa matkan aikana.
Lähes poikkeuksetta ryppyperunoiden kanssa tarjoiltiin mojo-kastiketta. Joko punaista tai vihreää. Mojo maistui jokaisessa paikassa vähän eriltä, mutta pahaa mojoa ei saatu kertaakaan. Nam! Tätä täytyy yrittää jäljitellä kotonakin, sillä mukana tuli roudattua mojomausteita itselle tuliaisina.
Innokkaana lihansyöjänä kanssaeläjä tilasi lihaisia annoksia. Compostelanan tarjoamat lihavartaat jäivät lihansa osalta mysteeriksi, mutta hyvältä ne silti kuulemma maistuivat. Veikkasimme lihaksi lammasta tai vuohta.
Hotellimme sijaitsi Puerton yläkaupungissa eli rinteessä. Joka ilta emme päivän tohinoiden jälkeen jaksaneet enää illalliselle alakaupunkiin, vaan turvauduimme hotellin lähistöltä löytyneisiin ruokapaikkoihin. Eräs niistä oli pizzeria Luna Rossa, joka oli suomalaisten suosiossa suomea kohtuullisesti puhuneen omistajansa ansiosta. Paikassa oli hyvät pizzat ja ilmainen langaton verkkoyhteys. Toisaalta viini oli vetistä ja meikäläisen syömät friteeratut pikkumustekalat epäilyttäviä.
Eräänä päivänä kävimme myös Puerton minigolf-radalla pelaamassa. Paikka oli muuten jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta mojito oli loistava! Mintut napsaistiin omalta pihalta.
Keskilämpötilat eivät antaneet odottaa ihan näin lämpimiä säitä, mutta kyllä meille kelpasi! Parinakin päivänä koimme yli kolmenkympin kelejä. Koska Puertossa tuulee aina, ei ollut mitenkään liian kuumaa vaan nautimme olostamme ihan täysin rinnoin. Meikäläisenkin erittäin vaalea talvi-ihoni sai hitusen terveempää sävyä!
Tutustuimme paikallisbusseihin sen verran, että matkasimme shoppailupäivää viettämään Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin. Bussiliikenne toimi moitteettomasti ja oli erittäin edullista.Santa Cruzin lounaspaikan nimeä en saanut muistiin, mutta vaikka paikan hintataso oli huomattavasti kalliimpi kuin mikään muu reissuravintolamme, oli se myös ainoa paikka jossa kukaan meistä neljästä ei valittanut ruoastaan sanaakaan. Yllä kanssaeläjän fritatut mustekalarenkaat.
Jaetuksi alkupalaksi Santa Cruzin lounaalla söimme paikallisia kanarialaisia juustoja. Vaaleampi oli erittäin mietoa, tummempi vähän luonteikkaampaa ja parempaa.
Tämä vuohenjuustosalaatti maksoi reippaat 15 euroa, mutta oli kyllä hintansa väärti. Juusto oli ihanaa ja muutenkin kokonaisuus toimi todella hyvin. Vatsa protestoi tuona päivänä urakalla, mutta silti söin annokseni tyytyväisenä.
En tiedä olisiko annos "kanaa kanarialaisittain" ollut erilainen eri paikoissa, sillä söin sitä vain yhden kerran. Tämä annos nimittäin oli kyllä jokseenkin kuiva ja mauton. Onneksi oli ryppypottuja, ettei jäänyt nälkä!
Kani ja vuohi lienevät ne perinteiset lihat, joita kanarialla on syöty. Piti siis testata kania salmorejo-kastikkeessa. Annos oli ihan ok, mutta ei mikään erityinen elämys kuitenkaan.
Pubiruokaa Beatle Rockista. Todellinen lihansyöjän annos tupsahti kanssaeläjän eteen. Tarjoilija jutteli hyvin kiivastahtisesti espanjaksi ja ihmetteli, miten mies ei muka jaksanut syödä annostaan loppuun saakka.
Minulle piti tulla ensin ruuaksi Beatle Rockissa jotain aivan muuta, mutta annokseni raaka-aineista joku oli päässyt loppumaan. Valitsin summamutikassa vain jonkun toisen annoksen tilalle ja sain juustokastikkeeseen hukutettua vaalealihaista kalaa.
Loppuun vielä kuva paikallisen eläinpuisto Loro Parquen asukista. Puistossa oli jos vaikka mitä eläimiä ja vietimmekin siellä leppoisan sunnuntain. Ihan käymisen arvoinen paikka, paitsi jos ahdistuu eläinpuistoista. Täällä eläimet, muun muassa papukaijat, joita oli paljon, eivät onneksi vaikuttaneet stressaantuneilta tai kärsiviltä.Teneriffalla oli yllättävän paljon tekemistä ja näkemistä, säät suosivat, seura oli ensiluokkaista, ruoka ja juomakin yleensä varsin ok, joten aivan onnistuneen loman saimme vietettyä, vaikkemme Egyptiin päässeetkään.
6 kommenttia:
Mekin yritettiin saada kania taannoin Lanzarotella mutta haaveeksi jäi. Ryppypotuista samaa mieltä, kunhan ovat kunnolla rytyssä eivätkä vetisiä.
Juu, katselinkin teidän blogin kanariapostauksia kun muistelin että siellä oli puhe ryppypotuista ja mojo-kastikkeen ohjekin taisi kommenteissa vilahtaa!
Ihan positiivinen kokemus oli Kanaria, vaikka etukäteen olikin ennakkoluuloja.
Herättääkö se ihmetystä tai kummastusta ravintoloissa, kun koti- tai ulkomailla ottaa kameran esille ja kuvaa annoksensa? Tuleeko tarve selittää, että blogia varten minä vaan:))
Nälkää aiheuttavia reissukuvia taas!
Ulkomailla mua ei yhtään nolostuta kuvata annoksia, ja en sitä ole kenenkään huomannut ihmettelevän kummemmin (paitsi Teneriffalla yhdessä paikassa tarjoilija veti kuvauksestani johtopäätöksen, että ruoka oli niin hyvää, että se piti kuvata :D). Kotimaassa mua jotenkin nolottaa aina jos kaivan kameran esiin ja yritän tehdä sen "salaa".
Koskaan en oo henkilökunnalle kertonut kuvaavani blogia varten.
Minun mielestä Kanaria on mainettaan parempi lomapaikka. Tietysti sielläkin on itsestä kiinni, mitä näkee, kokee ja miten kokee näkemänsä. Taannoisella Thaimaan lomallakin joku valitti, kun on niin täynnä turismia ja totesi samassa hengenvedossa ettei ole poistunut hotellikylästä mihinkään. Jep.
Minä söin kania vuosi sitten Gran Canarialla. Loistoannos!
Tuo on tosiaan totta, että on mainettaan parempi kohde ja monien olen sitä kuullut sanovan. Liityn itsekin nyt siihen joukkoon! :)
Aina tosiaan löytyy noita tyyppejä, joille ei koskaan mikään oo lomallakaan hyvin. Eipä siinä kovin hääviä kuvaa kohteesta saa, jos vaan hotellissa ja ihan lähialueella kökkii koko loman.
Lähetä kommentti