Alkudrinkin idea tupsahti ajatuksiini, kun muistin meidän saaneen ystäväpariskunnalta aiemmin lahjaksi kotitekoista marjalikööriä pullollisen. Liköörin menekki noin yleensä on aika vähäistä, joten ajattelin että osana kuohuvaa alkudrinkkiä sitä voisi käyttää. Kuohuviinilasin pohjalle mitattiin siis 2 senttilitraa likööriä ja loppu lasi täytettiin mahdollisimman kuivalla skumpalla.
Alkudrinkkien pariksi tuumailin tarjoavani täytettyjä ruissipsejä, koska jostain syystä olin himoinnut ruissipsejä jo jonkin aikaa. Stockan Herkusta löytyi vain valkosipulisia versioita, mutta ne sopivat tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti.
Lohitäyte ruissipseille
Noin 200 grammaa loimulohta (kylmä- tai lämminsavustettu kävisi varmasti myös)
Noin 200 grammaa crème fraîchea
Puntti ruohosipulia
Suolaa, pippuria
Sitruunamehua
Silppua haarukalla lohi pieneksi silpuksi.
Silppua ruohosipulista suurin osa pieneksi silpuksi. Jätä muutamia varsia koristeluun.
Sekoita crème fraîche, lohi ja ruohosipuli. Mausta lorauksella sitruunamehua ja tarvittaessa rouhimalla pippuria sekä suolaa myllystä.
Lusikoi tahnaa ruisipseille ja koristele ruohosipulilla.
En ole kovinkaan tunnettu koristelutaidoistani, saati viitseliäisyydestäni annosten stailauksen suhteen. Kevättä siis lienee mielessä, vaikkei ulkona vielä olekaan, kun minäkin taivuin pipertämään!
Alkudrinkit eivät olleet kovinkaan värillisiä, vaikka niissä likööriä olikin. Testiryhmän mielestä kuitenkin 4 senttilitraa likööriä olisi tehnyt drinkistä jo liian äitelän, joten tämä oli maultaan hyvää. Tässä vaihessa paikalle oli saapunut vasta ensimmäinen vieras, joten pöytä ei notkunut herkuista aivan vielä.
Lihatäyte ruissipseille
100 grammaa kylmäsavuhärkäleikkelettä
100 grammaa smetanaa
1 pienehkö punasipuli
Rucolaa
Mustapippuria myllystä
Silppua kylmäsavuhärkäleikkele pieneksi. Tee sama myös punasipulille ja rucolalle.
Sekoita smetanaan liha-, sipuli- ja rucolasilppu. Rouhi sekaan mustapippuria mausteeksi. Koristele rucolalla.
Vaikka itse teinkin, niin tätä täytyy kyllä kehua. Nämä olivat ihan älyttömän hyviä!
Pastanjauhannan Rosmariini oli tehnyt suppilovahveroista (olihan ne suppiksia?!) quichen, jonka jämät söimme sunnuntaiaamuna miehen kanssa onnellisina. Todella hyvää siis myös jääkaappikylmänä.
Kokkeillaan-Kotiharmi tarjosi alkupalahenkeen aivan ihanaa parmankinkkuun käärittyä marinoitua vuohenjuustoa.
Kokkipottilan Hannele puolestaan tarjoili hauskoja paahdettuja ja mausteisia kikherneitä. Sekä ihan mielettömiä mustapaputahnalla päällystettyjä minitortilloja.
Hannelen chilinkäyttötaitoja ylistettiin joukolla näitä mussuttaessamme. Sopivasti, muttei liikaa. Sen kun oppisi itsekin, että milloin mikäkin määrä chiliä on sopivasti!
(Diplomi-)insinöörin keittiössä Pekka avustajajäsenensä M:n kanssa tarjoili meille tomaatista ja avokadosta koostettua limellä, chilillä, punasipulilla ja korianterilla höystettyä salaattia/salsaa.
Samasta osoitteesta pöytään saapui myös Kellerin opeilla tehtyä linssisalaattia.
Talvinen sää sai minut haaveilemaan lihapadasta, joten sellaista myös tein.
Stout-lihapata
Reilu kilo naudan ulkopaistia
3 keltasipulia
3 kynttä valkosipulia
3 porkkanaa
1 palsternakka
Lihafondia
Tomaattipyrettä
0,5 litraa stout-olutta
Vettä
Suolaa, mustapippuria
Paprikajauhetta, chilijauhetta
Rosmariinia
Pilko vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ollut naudanpaisti isohkoiksi kuutioiksi.
Kuori porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Pilko ronskilla otteella porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Paista kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa lihakuutiot muutamassa erässä niin, että saat niihin kivan paistopinnan. Suolaa ja pippuroi lihat samalla. Siirrä pataan.
Laita lihojen kaveriksi pataan myös porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Mausta pata paprikajauheella, mustapippurilla, chilijauheella ja rosmariinilla.
Laita pataan myös kunnon loraus lihafondia sekä muutama truuttaus tomaattipyrettä.
Kaada pataan lopuksi puoli litraa stout-olutta ja mikäli se ei näytä riittävän nesteeksi, lisää myös vähän vettä. Tämä riippunee vähän patasi koostakin, lihojen ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä nesteeseen.
Muhita pataa 175 asteessa ainakin kolme tuntia.
Lihapata olisi voinut olla vähän suolaisempikin, mutta suolaa on kuitenkin helppo lisätä lautaselle, joten eipä se iso vika ole. Etenkin kun myös suolaisuuden suhteen makuja on monia. Pata muhi tuon kolmen paistotunnin lisäksi vielä noin sata-asteisessa uunissa juhlia odotellessa lämpimänä pysyäkseen varmaankin tunnin-puolitoista.
Kotiharmi kantoi pöytään myös venäläistä hunajakakkua, jollaista en ollutkaan koskaan ennen maistanut.
Sokerikukkasia-Kardemumma toi tapansa mukaan leivontapuolen herkkuja pöytään. Näitä ei olisi tohtinut edes maistaa, olivat niin kauniita! Mutta olimme raakalaisia ja pistelimme kaunottaret poskiimme, herkullisia.
Pekan appelsiinisorbetti oli taivaallista, kuten hänen tekemänsä jäätelöpuolen tarjottavat aina. Haaveilen tästä edelleen! Sorbetti muodosti myös oivallisen makuparin hunajakakun kanssa.
Kemuissa oli mukana myös herra Bronx, jonka Kir Royalit maistuivat mainioilta nekin.
Myös vara-aviomies T oli mukana menossa, mutta olen näemmä ollut niin onneton kuvaaja, että hänen tekemänsä aasialaisia vivahteita omannut lihasalaatti ja kananmaksa-pekonivartaat ovat jääneet kuvien ulkopuolelle.
Täten siis kiitän taas kerran kaikkia mukana olleita ihania. Vaikka hyvä ruoka ja juoma pelastavat paljon, ei olisi ollenkaan niin hauskaa ellei seura olisi niin ensiluokkaista!
9 kommenttia:
Ruoka oli tällä kertaa aivan erityisen hyvää! Kiitos emännöinnistä ja isännöinnistä!
Kiitos, kun kävit! Hyvin maistui ruoat kyllä meikäläisellekin :)
Kuvia katsellessa lisääntyy kuolan eritys jälleen huikeisiin mittoihin :) Kiitos kaunis hauskasta illasta!!
Kotiharmi: Se on se ongelma, kun kirjoittaakin illasta, alkaa kummasti hiukoa :D Kiitos sinullekin taas kaikesta hauskuudesta ja herkuista!
Ihan vähän harmittaa tämän postauksen luettua, etten päässyt mukaan. Ruokaövereitä oisin tuskin tälläkään kertaa osannut välttää, kun katsoo tuota herkkujen määrää mitä teillä on taas ollut tarjolla :).
Marja: Olispa ollut kiva, jos oisit päässyt mukaan. Mutta viimeistään kesällä sitten taas? :)
Ja onhan tuo pullokin vihreä!
Hei hei Virpi!
Heitin sulle haasteen: http://vegemisia.blogspot.fi/2013/03/vastaus-haasteeseen.html
Merituuli: No niinpä muuten onkin!
Kaveri: Kiitos. Jospa minä tällä kertaa muistaisin vaikka vastatakin siihen :)
Lähetä kommentti