Murkinaa rehunpurijoille

Hupsista heijaa. On taas selkeästi kevät kun päivät ja viikot valuvat käsistä kiihtyvällä vauhdilla vaikkei edes olisi erityisen kiireistä oikeasti. Tämän postauksen appeet väsättiin siis jo viime viikonloppuna kun meillä oli kyläilemässä Oulusta Helsinkiin muuttanut ystäväpariskunta. Ystävämme eivät syö lihaa, joten heidän ruokavaliotaan kunnioittaen meidän viimelauantaisissa illanistujaisissamme ei ollut tarjolla liharuokaa lain. Tarjolla oli halloumisalaattia, kantarelli-herkkusienipiirakkaa sekä vegaanista tofu-pastasalaattia.

Tofu-pastasalaattia tein aikoinaan ensimmäistä kertaa, kun emännöin erään vegaaniystäväni polttareiden sauna- ja iltaosiota kotonani ja täten myös olin vastuussa iltanaposteluista. En ollut koskaan ennen kokannut mitään täysin vegaanista, joten turvauduin suosiolla Vegaaniliiton reseptiarkistoon ja löysin sieltä muun muassa tämän salaatin ohjeen. Salaatti onnistui, joten sittemmin olen pitänyt sen mielessä yhtenä vaihtoehtona, kun kasvissapuskoita kokkailen. Tiesin myös, että salaatti maistuu ainakin toiselle tämän ystäväpariskunnan puoliskoista, koska hän oli tätä nauttinut jo niissä samaisissa polttareissa aikanaan.

Tofu-pastasalaatti

1 paketillinen (250-300 grammaa) kiinteää maustamatonta tofua
Pastaa
Pieni purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja
Purkillinen oliiveja
1 purkki kookoskermaa

Tofun marinadiin tarvitaan:
2 valkosipulin kynttä puristettuna
Pieni pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
2 ruokalusikallista soijakastiketta
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
1 ruokalusikallinen ketsuppia (tai tomaattipyrettä)
2 teelusikallista paprikajauhetta
1 teelusikallinen garam masalaa (tai vapaa sekoitus garam masalan ainesosamausteita)
0,5 teelusikallista chilijauhetta
0,5 desilitraa öljyä
0,5 desilitraa vettä

Salaatin valmistelu kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä kuutioimalla tofu sopiviksi kuutioiksi ja sekoittamalla marinadi. Itselläni ei ole garam masalaa, joten heittelin sitten niitä mausteita, joita siihen yleensä käytetään ja joita kaapista löytyi. Kaikkia ei löytynyt, mutta ihan hyvää tuosta marinadista aina on tullut soveltaenkin. Määrätkin olen laittanut itse aina vähän sinne päin, olen huono mittailemaan kovin pikkutarkasti mausteita. Kuitenkin, kun olet saanut marinadin sekoitettua, laita tofukuutiot sen sekaan ja laita tofut astiassaan jääkaappiin yön yli marinoitumaan. Näin ainakin tofu ehtii imeä kivasti makua itseensä. En ole järin suuri tofun ystävä (tai en ehkä vain ole kokeillut sen kokkaamista vielä tarpeeksi), mutta tässä se saa kuitenkin ihan mukavasti makua, jotta meikäläiseenkin uppoaa.

Seuraavana päivänä otat sitten ne tofut sieltä jääkaapista pois ja teet salaatin. Keitä haluamasi määrä pastaa napakan kypsäksi ja huuhdo kylmässä vedessä. Alkuperäisohje sanoo että pastaa tulisi olla 5 desilitraa keitettynä, mutta olen tässäkin noudattanut silmämääräistä arviointia sovellettuna käytetyn salaattiastian kokoon, joten en osaa antaa tarkkaa määrää.

Tofut paistellaan pannulla öljyssä niin, että ne saavat pintaansa rapsakkuutta. Pastan sekaan sekoitetaan kookoskerma, paistetut ja jäähtyneet tofukuutiot, oliivit sekä pienemmäksi pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Ja sitten vaan laitetaan tarjolle!

Salaatti ei ollut kovin kuvauksellista, mutta maun puolesta ei ollut kyllä hirveästi haukkumista. Hyvin upposi salaatti vieraille. Mitä nyt pari miehistä lihansyöjää epäilivät aurinkokuivattuja tomaatteja muun muassa nötkötin palasiksi...

Olen jo muutamia kertoja tehnyt piirakkaa hieman täytteitä vaihdellen, mutta muuten samalla ohjeella. Eli siis pohja ja muna-kerma-seos noudattelivat samaa kaavaa, kuin pekoni-kinkkupiirakassa, jonka ohjeen postasin raportoidessani kanssaeläjän synttäreiden tarjoiluista. Täytteeksi pääsi tällä kertaa säilykekanttarelleja (Pirkalta löytyi yllättävän edullinen sienisäilyke, joka tosiaan sopi piirakkatarkoitukseen varsin hyvin) sekä säilykeherkkusieniä ja sipulia. Sipulisilppu ja sienet kuulloteltiin pannulla rasvassa ennen täytteeksi levittelyä.


Piirakka oli myös hyvää. Eräs sieniä vierastava miesvieraskin suostui tätä maistamaan. Sienien ystävää hänestä tuskin tuli, mutta ei voinut kuulemma hirveän pahaksikaan haukkua. On mukavaa, että toisilla on niin kova luotto siihen, että meikäläisen kokkailut eivät voi olla erityisen pahoja (kyllä ne joskus voivat, mutta pidetään se salaisuutena ;) ), jotta sen vuoksi uskaltautuvat maistamaan semmoisiakin ruokayhdistelmiä, joita eivät ehkä muuten maistaisi. Täytyy yrittää pysyä jatkossakin ainakin kekkeritarjoilujen suhteen laadukkaana, ettei tuota pettymystä ystävilleen :)