Hirveä pataan

Saimme joululahjaksi toivotusti ison (taitaa olla 4,5 litrainen) uunipadan, joka kestää käyttöä sekä liedellä että uunissa. Aiemmin olemme omistaneet vain uunikäyttöä kestävän pienehkön savipadan. Patahan tietysti piti saada mahdollisimman pian testiin ja loppiaisen kunniaksi se testiin pääsikin.

Pataruuat ovat muutenkin loistavia tällaisille päiville, kun puuhastelee kaikenlaista eikä halua viettää koko päivää lieden äärellä itse. Eikä se tarkka ruoka-aikakaan ole ihan minuutilleen tiedossa etukäteen. Pataan päätyi tänään hirveä ja pata muhi uunissa reilut neljä tuntia, kun minä puolestani liikutin omaa ruhoani punttijumpassa ja siivosin kotia vähemmän sotkuiseen olomuotoon.

Helppo hirvipata

Reilu kilo hirveä (meillä kulmapaistia)
2-3 sipulia
2 porkkanaa
Suolaa
1-2 lihaliemikuutiota tai fondia
Kokonaisia musta- ja maustepippureita
Rosmariinia
Vettä

En muistanut punnita lihakönttiä, joten en itseasiassa ole ihan varma paljonko lihaa pataan päätyi. Mutta silmämääräisesti arvioiden se oli varmaan sellainen reilun kilon paistimötikkä.

En siis esivalmistellut lihaa sen kummemmin, mitä nyt poistin pinnalta ison kalvon ja leikkasin lihan ronskeiksi paloiksi. Halutessaan lihapaloihin voi ottaa ensin värin ennen uunitusta, mutta minulla oli kiire jumppaan, joten en tehnyt niin.

Paloittele siis liha, ellei se ole sinulla valmiiksi palamuodossa. Kuori porkkanat ja sipulit. Paloittele sipulit muutamaan osaan ja leikkaa porkkanasta ronskeja palasia (jotta eivät aivan muhjuunnu pitkän uunissaolon aikana).

Laita pataan lihapalat, sipulit ja porkkanat. Murustele joukkoon yksi tai kaksi lihaliemikuutiota tai lorauta sekaan fondia. Laita myös suolaa, sillä suolaton hirvi on pahaa.

Heitä sekaan myös kokonaisia musta- ja maustepippureita. Meidän maustepippuripussi veteli viimeisiään, joten laitoin sitten enemmän mustapippureita. Ripsauttele pinnalle myös (luomu)rosmariinia.

Lopuksi kaada pataan sen verran vettä, että lihat eivät aivan kokonaan peity, mutta että nestettä on padassa kuitenkin ihan kunnolla. Sekoittele vielä ainekset.

Laita pata muhimaan uuniin 150 asteeseen. Mitä kauemmin annat padan hautua, sitä parempaa siitä tulee. Kuten jo totesinkin, meillä pata ehti olla uunissa reilun neljä tuntia ja lopputulos oli oikein onnistunut.

Uusi uunipata toimi varsin mallikkaasti ja oli kerrankin mukava tehdä ruokaa ronskilla otteella, kun ei tarvinnut huolehtia siitä, mahtuuko kaikki aiottu aines pataan vai ei. Padan lisukkeena syötiin keitettyä perunaa, kukkakaalta ja voissa pannulla paistettuja, timjamilla maustettuja baby-porkkanoita.

Alkupalaa kylmäsavulohesta

Mitä tehdään silloin jos koko päivän on tuntunut että mikään ei onnistu ja ihan kaikki pikkuasiatkin ovat vastaan? Tai kun kaupasta miehelle soittaessa tarkkakorvaisena huomaa, että sekin on väsynyt ja vähän äkäinen?

Päätetään tietysti arki-illasta ja tympääntyneestä fiiliksestä huolimatta kokata yllärinä kolmen ruokalajin illallinen, sillä tunnetustihan hyvä ruoka parantaa pahankin mielen. Olosuhteet kannattaa kuitenkin huomioida, eikä yrittää liikaa silloin kun hermot eivät riitä pipertämiseen eikä aika kummoiseen gurmeeseen.

Alkupalana eilisellä arkipäivän illallisella nautittiin siis pikaisesti valmistuva ja helppo alkupala kylmäsavulohesta.

Kylmäsavulohialkupala
(kahdelle)

2 siivua Uotilan ruisleipää
Sipaus voita
Noin 75 grammaa kylmäsavulohta
Noin 60 grammaa smetanaa (eli puolet pikkupurkista)
Tuoretta ruohosipulia
Mustapippuria myllystä

Silppua kulhoon muutama varsi (vai korsi? vai oksa? mikä lienee oikea nimitys) tuoretta ruohosipulia. Silppua myös kylmäsavulohi kulhoon.

Käytin lohta ehkä puolet noin 150 gramman paketista, määrät eivät ole siis ihan niin justiinsa. Leipänä toimii oiva Uotilan ruislimppu, jonka valmistuksessa ei ole käytetty mitään ylimääräistä ja on hyvä valinta myös hiilihydraattitietoiselle. Ainakin sellaiselle, joka ei ole ihan niin tiukka siitä, ettei palastakaan mitään leiväksi luokiteltavaa suostu syömään.

Lusikoi smetanaa kulhoon ja rouhaise perään mustapippuria myllystä.

Sekoita seos tasaiseksi ja laita jääkaappiin hetkeksi maustumaan.

Kun tulee alkupalan tarjoilun aika, sipaise hieman voita ruisleipäsiivuille ja lusikoi päälle smetanalohiseos. Koristele parilla pätkällä ruohosipulia.

Kuvitelmissani smetanaseos olisi ollut hieman vähemmän löysää ja alkupala sormisyötävä. Määrällisestikin päällistä tietysti olisi voinut laittaa vähemmän, mutta halusin käyttää kaiken kerralla, joten nämä alkupalat syötiinkin sitten haarukalla ja veitsellä.

Oli alkupalana mielestäni ihan onnistunut ja sarjassamme helppoa mutta hyvää.

Pääruokana tarjoiltiin simppelisti uunivihanneksia ja possun lehtipihviä. Jälkkäriosastolla palveli myöskin nopea ja helppo mansikkainen mascarpone-kermaseos, joka maustettiin vaniljasokerilla ja vaniljaesanssilla.

Ateria toimi kuten oli tarkoituskin; kun maha oli täynnä ruokaa, alkoi väkisinkin vähän hymyilyttää, eikä kurja päivä harmittanut enää ollenkaan. Myöskään miestä.

Namusia

Ystävien joulupaketteihin päätyi tänä vuonna namusina muun muassa mariannetryffeleitä. Koostin muutaman ruokalahjapaketin, joissa ei ollut yhtään tismalleen samanlaista, mutta joitakin samoja aineksia kuitenkin.

Namusten lisäksi niistä löytyi viime vuonna hyväksi havaittua snapsia, paholaisenhilloa, säilöttyjä valkosipulinkynsiä, glögitryffeleitä (joista suurin osa kylläkin epäonnistui) sekä tummaa luomusuklaata parinakin erilaisena levynä. Palautteesta päätellen lahjojen saajat olivat tyytyväisiä, mikä on tietysti tärkeintä! :)

Mariannetryffelit
(ohje esimerkiksi täältä)

200 grammaa tummaa suklaata
200 grammaa maitosuklaata
1 pussillinen Marianne-crushia
2 desilitraa kuohukermaa

Koristeluun tomusokeria
Karkkivuokia

Pilko suklaa.

Kiehauta kerma kattilassa.

Nosta kattila pois kuumalta hellalta ja sekoita kerman joukkoon suklaa. Sekoita seos tasaiseksi.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Sekoita sitten sekaan myös mariannemurska.

Laita seos jääkaappiin jähmettymään.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, pyörittele massasta palloja. Pallot voit laittaa karkkivuokiin tai tarjoiluastialle.

Koristele tomusokerilla jos haluat.

Säilytä namusia viileässä.

Syötin tryffeleitä myös töissä parille työkaverille ja maistoin toki itsekin muutaman. Oikein hyviä olivat ja todella helppoja tehdä, joten mikä jottei näitä voisi uuden vuodenkin tarjoiluihin sisällyttää, ellei suklaakiintiö ole jo aivan täysi!

Hyvää joulua!

Peruspöperölä kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille maukasta ja piparintuoksuista joulua!

Chili ja valkosipuli ne yhteen soppii

... laitetaan ne siis sammaan purkkiin!

Eli sarjassamme syötävät joululahjat.

En nyt malttanut jemmata tämän vuoden lahjareseptejä jouluun saakka, mutta ainakaan blogiin ennen joulua eksyvät lahjansaajat eivät voi olla sataprosenttisen varmoja mitä juuri heidän joulupussukastaan putkahtaa.

Tämän marinoitujen valkosipulinkynsien ohjeen bongasin eräältä keskustelufoorumilta, jossa jaettiin herkkulahjojen reseptejä.

Chilivalkosipulinkynnet

6 kokonaista valkosipulia
4 punaista chiliä
2 teelusikallista roseepippuria
1 teelusikallinen korianterinsiemeniä

Liemi:
1 desilitra vettä
1 desilitra omenaviinietikkaa
1 desilitra hunajaa
0,5 desilitraa öljyä
2 ruokalusikallista sitruunamehua
2 ruokalusikallista konjakkia
0,5 ruokalusikallista merisuolaa

Irrottele valkosipulinkynnet toisistaan. Laita kynnet kuorineen päivineen kiehumaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada sitten vesi pois ja anna kynsien jäähtyä sen verran, että pystyt kuorimaan ne.

Halkaise chilit, poista siemenet ja silppua tahi suikaloi haluttuun olomuotoon.

Lado säilykepurkkeihin kerroksittain valkosipulia, chiliä, roseepippureita ja korianterinsiemeniä.

Kiehauta kaikki liemen ainekset kattilassa. Kaada liemi kuumana purkkeihin.

Sulje kannet heti ja säilytä purkkeja viileässä. Valkosipulit ovat valmiita nautittavaksi noin viikon kuluttua.

Chili ja roseepippurit tuovat kivasti väriä purkkiin. Toivottavasti maku on kohdillaan, sillä näitä ei voi oikein etukäteen itse maistella, kun purkkeja tuli lahjonnan kannalta juuri optimaalinen määrä.

Pikkujouluinen blogitapaaminen

Eilen vietimme hulvatonta iltaa oululaisten ruokabloggaajien kanssa pikkujoulutunnelmissa. Residenssinsä käyttöön tarjosi tällä kertaa toinen Vegemisten ihanista tytöistä eli Kaveri. Paikalla oli tietysti myös toinen vegetytöistä. Itseni lisäksi herkkuja pöytään kantoivat myös Pastanjauhajat ja insinöörikeittiön Pekka.

Nuori Nainen oli kokannut meille mausteista ja varsin hyytävässä Oulun illassa ihanasti lämmittävää tomaattista kikhernekeittoa. Taustalla pilkottaa Kaverin leipoma hedelmäinen joululeipä, jonka päällä on hernehummusta. Piristävät väritkin näissä appeissa virkistävien makujen lisäksi!

Rosmariini oli pyöritellyt kikhernepyöryköitä ja viereisessä astiassa näkyvät maustetut sipulit, joiden mausteet kyllä jo ehdin unohtaa vaikka niitä innokkaasti kyseltiinkin. Sipulit olivat kuitenkin aivan superhyviä! Pyöryköiden kaverina oli vielä jogurttisoossia, mutta se ei näköjään päätynyt valokuvaan saakka.

Olin muutenkin ilmeisesti turhan hilpeissä pikkujoulutunnelmissa, sillä Pastanjauhajien muhevasta punajuuri-aurajuustovuoasta tai Pippurimyllyn meille tekaisemasta munatotista ei kamerastani löytynyt julkaisukelpoja otoksia. Miittien ruokatarjonnan runsaus tuottaa tämän kaltaisia ongelmia usein, kun kaikkea nyt ei vaan hoksaa ikuistaa kesken herkuttelun.

Pekka oli jälleen tehnyt meille ihanaa sorbettia. Tällä kertaa maku oli luumuinen ja tarjolla oli myös kastiketta sorbetin kaveriksi. Pekka oli tehnyt myös pasteijatyyppisiä leivonnaisia, joissa sisällä oli hyvin haudutettua possua ja viikunahilloa. Kasvisversioihin oli päätynyt muun muassa vuohenjuustoa.

Itse illan ehtoisa emäntä vai pitäisikö sanoa hänen korkeutensa ;) oli laatinut piparitoffeeta ja karpaloisia fudgepaloja.

Nuoren Naisen keittiöstä saapuivat myös nämä juustoiset kierteet.

Oma osuuteni koostui jonkinlaisesta piparkakkumousseviritelmästä, juureskierteistä sekä hedelmäisestä vuohenjuustosalaatista paholaisenhillon kera.

Piparimousse

2-3 desilitraa kuohukermaa
1 paketti mascarponea
Piparkakkuja
Kanelia
Kuivattua ja jauhettua inkivääriä
Jauhettua neilikkaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Tummaa suklaata (koristeluun)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita mascarpone kerman joukkoon. Mausta kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Laita aluksi varovasti mausteita, sillä ovat aika tujakoita mauiltaan. Helpompaa sitten lisätä tarpeen vaatiessa.

Murustele joukkoon piparkakkuja mielesi mukaan. Minulla oli aiemmin leipomiani pipareita, joita murustin joukkoon ehkä 15 kappaletta.

Laita seos jääkaappiin tekeytymään. Tunti riittänee, mutta ei haittaa vaikka on pidempäänkin.

Tarjolle asettaessa raasta päälle vielä tummaa suklaata.

Myöskään suklaalla varustetusta moussesta en ottanut kuvaa, joten tässä kotona ennen jääkaapitusta napattu kalvakka otos. Mousse oli vähän hatusta vetäisty kokeilu, mutta oikein onnistunut sellainen. Helppo ja kiva jouluinen jälkiruoka.

Juureskierteet
(ohje Valion jouluaiheisesta mainoslehtisestä)

20-25 kpl

500 grammaa voitaikinaa
70 grammaa purjoa
150 grammaa lanttua
70 grammaa porkkanaa
1 ruokalusikallinen voita
100 grammaa tuorejuustoa, esimerkiksi ruohosipuli
150 grammaa juustoraastetta
0,25 teelusikallista suolaa
0, 25 teelusikallista jauhettua mustapippuria
1 teelusikallinen kirveliä (laitoin timjamia)

Voiteluun 1 kananmuna

En käyttänyt lanttua, vaan laitoin purjoa ja porkkanaa sitten enemmän.

Anna voitaikinan sulaa huoneenlämmössä noin tunti.

Silppua purjo ja raasta porkkana (ja lanttu). Kuullota kasviksia pannulla voissa noin 15 minuuttia eli kunnes ovat kunnolla pehmenneet. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita kasvisseokseen tuorejuusto, juustoraaste sekä mausteet.

Kauli voitaikinasta levy. Ohje opastaa tekemään siitä noin 35 cm kertaa 25 cm kokoisen ja 4-5 mm:n paksuisen. Eli hyvin samantyylisen kuin vaikkapa korvapuusteja tehdessä. Jos on ostanut valmiiksi levytettyä taikinaa, saa käyttää hieman luovuuttaan että niistä saa yhdisteltyä yhden ison levyn.

Levitä täytemassa voitaikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kääri sitten rullaksi pitkän sivun suuntaisesti kääretorttutyyliin. Nipistä taitoskohta sormin tiukasti kiinni.

Leikkaa pötköstä noin senttimetrin paksuisia siipaleita. Asettele siipaleet leivinpaperoidulle pellille ja voitele pinta kananmunalla.

Paista 180 asteisessa uunissa keskitasossa noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Itse kohotin lämpötilan 200 asteeseen ja pidin tuotoksia uunissa 23-25 minuuttia, sitten olivat sopivia.

Tarjoile kierteet vaikka glögin kera. Käyvät kelvosti myös salaatin kaveriksi.

Tämä oli helppo ja hyvä leipomus. Tulen varmasti tuunanneeksi tätä erilaisilla täytteillä jatkossa, sillä on oikein hyvä illanistujaistarjottava ja täytteitä varioimalla saa tehtyä sopivaa naposteltavaa useampaankin makuun.

Hedelmäinen vuohenjuustosalaatti

2-3 ruukkua eri salaatteja
1 tuorekurkku
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 purkillinen säilykepersikoita
250 grammaa vuohenjuustoa

Kastikkeena vuohenjuuston päälle lusikoitavaa paholaisenhilloa

Idean salaatille nappasin täältä.

Pesaise salaatit, kurkku ja tomaatit. Revi salaatti, pilko kurkku ja puolita tomaatit. Viipaloi joukkoon myös valutetut persikat. Sekoita ainekset. Viipaloi päälle vuohenjuustotangosta kiekkoja. Tarjoa paholaisenhillo erikseen.

Salaatti oli äärimmäisen simppeli mutta muun muassa persikan ansiosta siihen tuli kivasti väriä. Paholaisenhillokin toimi ihan mukavasti salaatinkastikkeen korvikkeena.

Paholaisenhillo
(monta hillopurkillista)

800 grammaa eli 2 säilyketölkkiä kuorittuja kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa
400 grammaa punaista paprikaa
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen rouhittua mustapippuria
2 teelusikallista oreganoa
0,5 desilitraa etikkaa
Hillo-marmeladisokeria

Otin ohjeen pääpiirteissään Dansukkerilta. Vähensin vain heidän ohjeessaan mainittua sokerimäärää radikaalisti. Alkuperäinen ohje siis opastaa laittamaan kokonaisen paketin hillosokeria, itse käytin ehkä viidesosan. Lapoin tarkemmin kirjaamatta jääneen määrän valmiiksi avatusta ja vajaasta sokeripaketista, joka on edelleen yli puolillaan. Sokerin määrä ei siis ollut omassa hillossani kovinkaan suuri.

Sokerin määrä tietysti vaikuttaa koostumukseen makeuden lisäksi. Jos haluat enemmän hyytelömäistä etkä niin juoksevaa "hilloa" niin laita enemmän sokeria, samoin kannattaa toimia mikäli tykkää että hillo on selkeästi makeaa ja tulista.

Kaada tomaatit liemineen kattilaan ja leikkaa kukin tomsku saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit. Poista siemenet. Silppua. Murskaa myös kuoritut valkosipulinkynnet.

Lisää paprika-, chili- ja valkosipulisilput kattilaan tomaattien sekaan. Lisää myös mausteet.

Anna seoksen kiehua puolisen tuntia. Lisää sitten sokeri ja etikka.

Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä vielä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Anna seoksen jäähtyä ja jos haluat tasaisempaa hilloa, surauta vaikka sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Purkita ja säilytä jääkaapissa.

Reseptistä tuli 3 tämänkokoista pienehköä purkillista sekä yksi melko iso purkki. Kuten jo kerrottua, rakenne jäi suhteellisen löysäksi, mutta en halunnut laittaa sokeria reseptin mukaista määrää. Surautin myös rakennetta tasaisemmaksi sauvasekoittimella. Tulisuusaste oli aika kohdallaan, taisin käyttää 6 pienehköä, ei kovin tulista punaista "peruschilipalkoa".

Taas kerran täytyy kehua bloggaajaporukkaa. Jutut lähtivät aivan odottamattomille urille ja suupielet ovat kääntyneet ylöspäin vielä tänäänkin eilisiä höpinöitä muistellessa. Niin että hyvvää ja kivvaa tosiaan oli, toivottavasti taas pian uudelleenkin!

Joululounaalla Matalassa

Olin mukana työpaikallani eräässä työryhmässä ja palkinnoksi hyvästä työstä saimme itse valita minne haluamme mennä syömään hyvää lounasta. Kun ruokaa ja juomaa ei tarvitse maksaa omasta rahapussista, haluaa tietenkin valita ravintolan jossa muuten ei tule niin hirveän usein käytyä eli käytännössä sen vähän paremman ja hintavamman paikan.

Näin menettelimme työryhmämme kanssa ja päädyimme nauttimaan joululounasta yhteen Oulun paremmista ravintoloista eli ravintola Matalaan.

Alkupalaksi joululounaalla tarjoiltiin lohipastramia. Pastramin lisäksi lautaselle oli päätynyt mätiä, sitrusvaahtoa, kukkakaalipyrettä ja mätimoussea. Alkupalan ainekset olivat pehmeitä ja sulivat suuhun.


Pääruokana tarjoiltiin ylikypsää karitsanpaistia. Lisukkeina oli palsternakkapyrettä, helmiperunaa ja juureksia. Kastike oli maustepippurinen.

Liha oli erittäin mureaa ja oikein maukasta. Helmiperunakakkusen pohja oli kova ja tekstuuri muutenkin oli sellainen, etten aivan varauksetta sitä lähtisi ylistämään. Samaa rapsakkuutta oli myös muiden ruokailijoiden perunakakkusissa, joten se saattoi olla ihan tarkoituksellistakin.

Jälkiruokana tarjolla oli Matalan maustekakkua ja kirsikkajäätelöä. Lisänä lautaselta löytyi ainakin zabaglione-vaahtoa.

Maustekakkusen pinta oli aika kova, liekö taas tarkoituksellista vai oliko kakkunen päässyt pinnalta hieman kuivahtamaan? Maut olivat tässäkin kohdallaan, kun vain sai kakkusestaan ensin palasen suuhunsa saakka.

Kaikkinensa joululounas oli oikein mainio. Kaikissa annoksissa oli paljon hyvää ja eritoten mieltä lämmittää Matalassa käydessä aina annosten makuharmonia, lautasella olevat ainekset sopivat keskenään hyvin yhteen ja tukevat toisiaan niin että ruokaelämys on kokonaisvaltaisempi. Tämän vuoksi ennakko-odotukset kuitenkin ovat korkealla ja silloin kun joku annoksessa ei olekaan aivan täydellistä, tulee siitä purnattua myös huomattavasti herkemmin.

Täysiä pisteitä en siis Matalalle joululounaasta voi antaa, mutta hyvät kuitenkin.

Ja seuran puolesta lounas oli hyvinkin onnistunut, oli mukavaa päästä rupattelemaan rauhassa ja jossakin aivan muualla kuin työpaikalla. Kiitos siis hyvästä yhteistyöstä työryhmäläisille!