Haaste kuului siis näin:
-kerro tyypillisestä aamupalastasi
-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...
-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan
Minä olen ehdottomasti aamupalaihminen. Päiväni ei lähde käyntiin, ellen saa aamulla edes jotain syödäkseni. Olen myös siitä ilmeisesti hieman poikkeava tapaus, että minulla myös ihan oikeasti usein on nälkä herätessäni (monethan syövät aamupalaa vähän kuin väkisin, kun ei varsinaisesti ruoka heti herättyä niin maistuisi). Yleensä käyn siis varsin innolla aamupalapöytään! Tai oikeammin täytyy tunnustaa, että arkisin vietän kyllä aamupalahetkeni lähes poikkeuksetta tietokoneen äärellä... haluan tarkistaa sähköpostit ja mitä Internetin ihmeellisessä maailmassa on tapahtunut, ennen kuin lähden töihin.
-kerro tyypillisestä aamupalastasi
-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...
-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan
Minä olen ehdottomasti aamupalaihminen. Päiväni ei lähde käyntiin, ellen saa aamulla edes jotain syödäkseni. Olen myös siitä ilmeisesti hieman poikkeava tapaus, että minulla myös ihan oikeasti usein on nälkä herätessäni (monethan syövät aamupalaa vähän kuin väkisin, kun ei varsinaisesti ruoka heti herättyä niin maistuisi). Yleensä käyn siis varsin innolla aamupalapöytään! Tai oikeammin täytyy tunnustaa, että arkisin vietän kyllä aamupalahetkeni lähes poikkeuksetta tietokoneen äärellä... haluan tarkistaa sähköpostit ja mitä Internetin ihmeellisessä maailmassa on tapahtunut, ennen kuin lähden töihin.
Rakas ystäväni Moccamaster. Aamupalaani kuuluu lähes poikkeuksetta aina kahvia. Pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi kanssaeläjältä saatu Moccamaster on palvellut hyvin ja keittää meille aamuisin aina maistuvaa kahvia kyytipojaksi muulle aamiaiselle. Kahviini laitan sekaan rasvatonta maitoa, mutta en sokeria. Ja aamupalaan kuuluu 2 kupillista kahvia. Yksi ei oikein riitä ja enemmän on liikaa. Aamukahvi onkin usein päivän ainoa kahviannokseni, sillä töissä juon useimmiten teetä. Vatsani ei oikein pidä nykyään kahvista, ellen syö samalla sitä juodessani jotain ja siksi kahvitauolla on mukavampi juoda teetä.
Tyypillinen arkiaamun aamiainen.Tyypillinen arkiaamuni aamiainen sisältää maitokahvin lisäksi lähes aina leipää. Tosi usein se on ruisleipää, mutta joskus myös esimerkiksi paahtoleipää. Leivän päälle laitan sipauksen rasvaa, jotakin leikkelettä (nyt savustettua kalkkunaleikkelettä), perusjuustoa kuten edamia ja tuorekurkkua. Jos syön 2 leipää, en useimmiten ota muuta. Mutta jos syön vain yhden palan leipää, niin silloin aamupalaan kuuluu myös jokin hedelmä tai jogurtti. Lisäksi olen viimeisen muutaman kuukauden aikana alkanut nauttia aamuisin myös lasillisen mehua, joka on lähes aina Valion luomuappelsiinimehua. Monista appelsiinimehuista jää itselläni jotenkin karvas maku suuhun, mutta tuo luomumehu on pehmeämpää. Onhan se myös aivan hirveän kallista, mutta kai sitä jotain pientä arjen luksusta täytyy kuitenkin olla :)
Viikonloppuisin tykkään käyttää aamiaiseeni enemmän aikaa ja ehkä vähän vaivaakin. Silloin on mukavaa kattaa aamiaistarpeet ruokapöytään ja lukea rauhassa sanomalehteä ja mielellään myös jutustella tuon kanssaeläjän kanssa. Runsaampi aamupala monesti kuittaa samalla viikonlopun lounaan, sillä monesti aamupalan nauttiminen venähtää aamupäivään viikonloppuisin ja varsinainen lämmin ruoka tulee tehtyä vasta joskus iltapäivällä.
Eilistä aamupalaa varten tein jo perjantai-iltana jääkaappiin yön yli kohotettavat sämpylät. Olen jo pitempään miettinyt tuon sämpyläohjeen testaamista ja nyt sain siihen hyvän syynkin tämän aamupalahaasteen innoittamana. Ohjeen itse bongasin taannoin Sillä sipuli -blogista.
Lauantain aamiainen kahdelle.
Lauantaiaamun aloitin siis lykkäämällä sämpylät uuniin ja keitellen niiden paistumisen aikana kahvit valmiiksi. Katoin sämpylät ja aamupalatarvikkeet pöytään ja vietimme mukavan leppoisan aamiaishetken kanssaeläjän kanssa. Sämpylät olivat yllättävänkin hyviä ja täyttäviä, vaikka ulkonäöllisesti olivatkin hieman erinäköisiä kuin tavalliset sämpylät meillä yleensä. Kanssaeläjäkin totesi että "kyllä tässä nyt taitaa joutua kehumaan näitä sun sämpylöitä".
Vaikka olenkin aamupalaihminen, niin liian raskas aamiainen ei kuitenkaan saisi olla. Hotelliaamiaisella kyllä tykkään syödä paljon ja myös rasvaista, kuten pekonia. Pekoni ja paistettu muna tai munakokkeli on kyllä ihanaa aina välillä! Mutta taannoin ollessani viikonloppumatkalla Pietarissa ystävättäreni kanssa, alkoi venäläisen hotellin aamiaisen rasvaisuus jo oikeasti tökkiä. Kaikki oli niin ekstrarasvaista mitä tarjolla oli, että se vain rupesi etomaan. Eli kaipaan ilmeisesti sitten kuitenkin myös jotakin raikasta osaksi aamupalaani.
Ehkäpä yhteenvetona voisi todeta, että ihanneaamiainen on sellainen, jonka voi nauttia rauhassa ilman kiirettä ja mielellään myös hyvässä seurassa. Ja siihen kuuluu maitokahvia, jotakin mahaa täyttävää sekä jotakin raikasta.
Haasteeseen haastan mukaan Välispiikin Kulinaarimurulasta, Hyppysellisen ja Pastapään Sillä sipuli -blogista ja Tuu nyt jo, ketsuppi! -blogin Ketsupin. Osallistuminen ei toki ole pakollista, mutta suotavaa :)
Laitan tähän vielä noiden yön yli kohoteltavien sämpylöiden ohjeen.
Lauantaiaamun aloitin siis lykkäämällä sämpylät uuniin ja keitellen niiden paistumisen aikana kahvit valmiiksi. Katoin sämpylät ja aamupalatarvikkeet pöytään ja vietimme mukavan leppoisan aamiaishetken kanssaeläjän kanssa. Sämpylät olivat yllättävänkin hyviä ja täyttäviä, vaikka ulkonäöllisesti olivatkin hieman erinäköisiä kuin tavalliset sämpylät meillä yleensä. Kanssaeläjäkin totesi että "kyllä tässä nyt taitaa joutua kehumaan näitä sun sämpylöitä".
Vaikka olenkin aamupalaihminen, niin liian raskas aamiainen ei kuitenkaan saisi olla. Hotelliaamiaisella kyllä tykkään syödä paljon ja myös rasvaista, kuten pekonia. Pekoni ja paistettu muna tai munakokkeli on kyllä ihanaa aina välillä! Mutta taannoin ollessani viikonloppumatkalla Pietarissa ystävättäreni kanssa, alkoi venäläisen hotellin aamiaisen rasvaisuus jo oikeasti tökkiä. Kaikki oli niin ekstrarasvaista mitä tarjolla oli, että se vain rupesi etomaan. Eli kaipaan ilmeisesti sitten kuitenkin myös jotakin raikasta osaksi aamupalaani.
Ehkäpä yhteenvetona voisi todeta, että ihanneaamiainen on sellainen, jonka voi nauttia rauhassa ilman kiirettä ja mielellään myös hyvässä seurassa. Ja siihen kuuluu maitokahvia, jotakin mahaa täyttävää sekä jotakin raikasta.
Haasteeseen haastan mukaan Välispiikin Kulinaarimurulasta, Hyppysellisen ja Pastapään Sillä sipuli -blogista ja Tuu nyt jo, ketsuppi! -blogin Ketsupin. Osallistuminen ei toki ole pakollista, mutta suotavaa :)
Laitan tähän vielä noiden yön yli kohoteltavien sämpylöiden ohjeen.
Sämpylät seuraavaksi aamuksi
(Noin 10 sämpylää)
Puolikas pussi kuivahiivaa tai 1/4 paketillista tavallista
3 desilitraa kylmää maitoa
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 desilitra puurohiutaleita (minä käytin neljän viljan kun ei ollut kaura)
6,5 desilitraa hiivaleipäjauhoja
(Noin 10 sämpylää)
Puolikas pussi kuivahiivaa tai 1/4 paketillista tavallista
3 desilitraa kylmää maitoa
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 desilitra puurohiutaleita (minä käytin neljän viljan kun ei ollut kaura)
6,5 desilitraa hiivaleipäjauhoja
Ota esiin uunipelti tai tarjotin tai joku muu sellainen alusta, jonka päällä voit nostaa sämpylät jääkaappiin. Meillä ei ainakaan uunipelti mahdu jääkaapin hyllylle niin että ovenkin saisi vielä kiinni, joten käytin kohotusalustana tarjotinta.
Murenna hiiva tai kaada kuivahiiva kulhoon. Sekoita joukkoon kylmä maito. Lisää sitten öljy, suola, hunaja sekä puurohiutaleet. Lisää joukkoon hiivaleipäjauhoja vähitellen. Kun olet saanut lisättyä ja sekoitettua joukkoon kaikki jauhot, voit öljytä kätesi ja puristella taikinaa kunnes siitä tulee kimmoisaa ja se alkaa irrota kulhon seinämistä. Taikinan on tarkoitus jäädä hieman löysäksi.
Ripottele jauhoja pöydälle, tai jos olet laiska ja haluat välttää sotkua, teet niin kuin minä ja laitat niitä jauhoja leivinpaperiarkin päälle ja kumoat taikinan sille. Leikkaa sitten taikina 10 palaseen. Kostuta kätesi vedellä ja pyörittele palasista sämpylämäisiä palleroita. Nosta sitten sämpylät valitsemallesi kohotusalustalle jonka olet päällystänyt leivinpaperilla. Tai jos teit niin kuin minä, niin nostat sen leivinpaperin jonka päällä teit äskeisen vaiheen, kohotusalustalle. Ripottele sitten sämpylöiden pintaan runsaasti jauhoja. Peitä tämän jälkeen sämpylät liinalla ja nosta ne yöksi jääkaappiin kohoamaan.
Aamulla voit sitten ottaa kohonneet sämpylät jääkaapista pöydälle lämpimään siksi aikaa, kun uunisi lämpenee 250 asteeseen. Paista sämpylöitä noin 10 minuuttia eli kunnes saavat pintaansa väriä.
Minua hämmästytti tässä ohjeessa kauheasti tuo hiivan sekoittaminen kylmään nesteeseen ja kylmässä kohottaminen, mutta kyllä se vain toimi. Sämpylät kohosivat ja taikinan löysällä rakenteella lienee tekemistä sämpylöiden kuohkeahkon loppuolomuodon kanssa. Ensin mietin myös miksi hitossa sämpylät pitää päällystää jauhoilla, mutta kaipa sillä on tekemistä sen kanssa, etteivät löysästä taikinasta tehdyt pallerot juutu kiinni niitä peittävään liinaan. Tai sitten sillä on vielä jokin syvällisempi merkitys, jota minä en vain tajua. Jokatapauksessa näistä tuli hyviä ja näitä teen ehdottomasti toistekin!
Uunituoreita sämpylöitä.
Murenna hiiva tai kaada kuivahiiva kulhoon. Sekoita joukkoon kylmä maito. Lisää sitten öljy, suola, hunaja sekä puurohiutaleet. Lisää joukkoon hiivaleipäjauhoja vähitellen. Kun olet saanut lisättyä ja sekoitettua joukkoon kaikki jauhot, voit öljytä kätesi ja puristella taikinaa kunnes siitä tulee kimmoisaa ja se alkaa irrota kulhon seinämistä. Taikinan on tarkoitus jäädä hieman löysäksi.
Ripottele jauhoja pöydälle, tai jos olet laiska ja haluat välttää sotkua, teet niin kuin minä ja laitat niitä jauhoja leivinpaperiarkin päälle ja kumoat taikinan sille. Leikkaa sitten taikina 10 palaseen. Kostuta kätesi vedellä ja pyörittele palasista sämpylämäisiä palleroita. Nosta sitten sämpylät valitsemallesi kohotusalustalle jonka olet päällystänyt leivinpaperilla. Tai jos teit niin kuin minä, niin nostat sen leivinpaperin jonka päällä teit äskeisen vaiheen, kohotusalustalle. Ripottele sitten sämpylöiden pintaan runsaasti jauhoja. Peitä tämän jälkeen sämpylät liinalla ja nosta ne yöksi jääkaappiin kohoamaan.
Aamulla voit sitten ottaa kohonneet sämpylät jääkaapista pöydälle lämpimään siksi aikaa, kun uunisi lämpenee 250 asteeseen. Paista sämpylöitä noin 10 minuuttia eli kunnes saavat pintaansa väriä.
Minua hämmästytti tässä ohjeessa kauheasti tuo hiivan sekoittaminen kylmään nesteeseen ja kylmässä kohottaminen, mutta kyllä se vain toimi. Sämpylät kohosivat ja taikinan löysällä rakenteella lienee tekemistä sämpylöiden kuohkeahkon loppuolomuodon kanssa. Ensin mietin myös miksi hitossa sämpylät pitää päällystää jauhoilla, mutta kaipa sillä on tekemistä sen kanssa, etteivät löysästä taikinasta tehdyt pallerot juutu kiinni niitä peittävään liinaan. Tai sitten sillä on vielä jokin syvällisempi merkitys, jota minä en vain tajua. Jokatapauksessa näistä tuli hyviä ja näitä teen ehdottomasti toistekin!
Uunituoreita sämpylöitä.
11 kommenttia:
"Jos syön 2 leipää, en useimmiten ota muuta. Mutta jos syön vain yhden palan leipää, niin silloin aamupalaan kuuluu myös jokin hedelmä tai jogurtti."
^Tuo kuvaa mun mielestäni hyvin aamupalan hauskaa piirrettä, tarkkaa vakioitumista, jopa sääntöjä siitä, minkä verran tarkalleen apetta aamulla napaan maistuu :) Rutiinit helpottaa huomattavasti toimintaa aamuisessa unenpöpperössä :)
Joo kyllä rutiinit on aamuissa tärkeitä! Sitä on aina sen verran tosiaan unenpöpperössä että mitä vähemmän aivotoimintaa tarvitsee aamutoimien suorittamiseen, niin sen parempi :)
kiitos haasteesta! postataan juttua kunhan saadaan vielä yksi Venetsia-homma pois alta. (sit ne on loppu)
me on myös tykätty noista sämpylöistä kovasti ja tehdään niitä aika usein.
Kiva kun jaksatte tarttua haasteeseen! :)
ja oli tosiaan aika vaivattomia nuo sämpylät. Niin ja hyviä kans!
Kauhea itsetarkkailu alkoi heti... Oon aamuisin niin horroksessa, että pitää ihan tosissaan miettiä, mitä sitä tyypillisesti suuhunsa pistää. ;)
Joo, itsekin piti tehdä sama! On oikeasti niin rutinoitunut aamutoimissaan että piti pysähtyä miettimään että mitä mä oikeen teenkään?!
noi sämpylät onnistuu kyllä ilman päällisjauhoitustakin :) en minäkään tiedä tarkoitusta sen kummemmin. ja nykyään laitan jauhoja noin 6 dl sekoitellen erilaisia. eilen esimerkiksi laitoin desin ruisjauhoja ja loput 5 desiä vahnäjauhoja. hiivaleipäjauhoja kun ei kaapista löytynyt. oli ne taas hyviä aamulla - nam!
Heip Virpi!
Eksyin tänne Pastanjauhajien kommentisi kautta ja kah, kai sitä voi työkavereihin törmätä näin virtuaalisestikin!
Kivan näköinen blogi.
Hei vaan!
Juu, pieni on Oulu ja koko Suomen maa. Mutta en mää olis uskonut, että ihan niin pieni, että kaikki tietämäni oululaiset ruokabloggaajat nyt sitten näköjään kytkeytyy toisiinsa jollakin tapaa työkuvioiden kautta. Kerrassaan hassua :)
Pitääkin lisätä sunkin blogi seuraamien listalle ja alkaa stalkata töissä sun eväitä :D (ehkei sentään!)
Arkiaamiaisesi kuulostaa lähes tismalleen samanlaiselta kuin omani :-) Kupillinen kahvia, ruisleipää, mieluusti appelsiinimehua, jogurttia tai hedelmää. Aamiaiseen ei mielestäni saa sisältyä mitään kovin voimakkaita eikä varsinkaan yllätyksellisiä makuja. Tuttu ja turvallinen aamiainen virittää rauhoittavasti uuteen päivään!
Hei Kissaemo ja kiva kun eksyit blogiini ja jätit myös kommentin! :) tuossa puhut täysin totta, että aamiainen pitää olla turvallinen. Ei sitä ihan aamusta kykene oikein vielä käsittelemään mitään kovin voimakasta makuelämystä.
Lähetä kommentti