Ulkoruokintaa

Piti postailla jo Helsingin reissun aikana/jälkeen ulkoruokinnasta eli siis ravintolakokemuksista, mutta se jäi. Nyt voin tehdä sitten tämmöisen kokoelmapostauksen tyyliin ulkoruokailua reissussa ja kotokaupungissa, sillä kävimme tänään illastamassa kihlajaispäivämme kunniaksi uudessa oululaisessa ravintolassa.

Helsingin reissulla tuli syötyä Iguanassa, ravintola Raflassa (siinä on nimeä keksiessä varmaan ollut jollakulla hauskaa...) ja Malai Thai -nimisessä thaipaikassa. Oulun ravintelikokemus oli puolestaan ravintola Hella.

Iguana nyt ei mitään gurmeeta tarjoa, mutta perushyvää meksikolaishenkistä settiä kuitenkin. Ei ollut eka kerta kyseisen ketjun ruokapaikoissa, mutta edellisestä kerrasta oli jo pitkä aika, joten kovin tarkkoja muistikuvia esimerkiksi annosten koosta tai muusta ei ollut enää mielessä. Paikka valikoitui siten, että meillä oli erään musiikillisen kokoonpanon keskustelufoorumin porukkaa menossa isommalla porukalla syömään ennen illan konserttielämystä. Ruoan piti siis olla sellaista, että se sopii hinnaltaan kaikkien lompakolle ja paikan sellainen ettei siellä vierähdä aivan tolkuttoman kauaa ruokailuun. Ja sijainnillakin oli oma osuutensa valintaan.

Itse söin Iguanassa kanapastaa, jossa oli tietysti pastaa ja kanaa ja niiden lisäksi ananasta ja aurajuustoa. Ihan perushyvää settiä, ehkä yllättävän mietoa. Ajattelin jotenkin että paikan tyyliin kuuluisi tuupata ruokaan kuin ruokaan hieman jotain potkua, mutta tämä oli hyvin neutraali makuelämys. Ei pahaa, ei riemunkiljahduksia. Menetteli kyllä sen päivän päiväruokailutarkoituksessa ja kun ei tolkuttoman kallistakaan ollut, niin ei makuelämyksen puutekaan niin häirinnyt. Tässä ruokailussa tärkeintä oli rento meno ja hyvä seura ja niitä molempia oli kyllä tarjolla. Jatkossakin voi siis ruokailla kyseisessä paikassa, mutta ehkä valinta osuisi sitten johonkin texmeximpään annokseen.

Lauantai-illalla päädyimme ravintola Raflaan, koska sinne oli päätynyt osa porukasta jo aiemmin. Oli jokseenkin vaikeuksia tosiaan paikan kanssa, koska kukaan meistä jälkikäteen tulossa olleista ei tiennyt moisesta paikasta ja kun puhelimessa koitettiin selittää, niin nimi tosiaan aiheutti väärinkäsityksiä tyyliin: "Missäs te nyt olette, jos me tultais samaan paikkaan?" "Me ollaan täällä Raflassa." "Joo, mutta missä raflassa?" "No, täällä Raflassa." "Mutta MISSÄ raflassa...?!". Kunnes lopulta selvisi, että paikka todella on Rafla.

Raflassa itse nautin halloumi-couscoussalaattia, joka oli hyvää. En ole erityisemmin couscousin ystävä, mutta ilmeisesti olen vain saanut sitä makuuni sopimattomalla tavalla valmistettuna aiemmin (mm. Oulun marokkolaisessa ravintolassa Marrakechissa). Tässä salaatissa se ainakin maistui varsin herkulta. Kuolasin myös saman pöytäseurueen alkupalablinejä, eikä pihvit tahi kasvispastakaan hassummalta näyttäneet. Raflan ruokalista oli suhteellisen suppea, mutta maut olivat kyllä kohdallaan, kuten myös ulkonäkö. Ja vaikka ruokailimme hyvin lähellä keittiön sulkemisaikaa, oli palvelu hyvää eikä ruokailussa mitenkään kiirehditty. Ihan hyvä maku jäi siis paikasta. Istuimme ruokamme jälkeen paikassa vielä sulkemisaikaan saakka (baarina paikka palvelee kahteen asti). Ilmeisesti Rafla on myös julkkisten suosiossa, sillä illan aikana bongasin paikalta ainakin osia SMG-yhtyeestä sekä Helsingin kaupunginteatterin teatteriporukan, johon kuuluivat mm. Sanna Saarijärvi sekä Santeri Kinnunen.

Sunnuntaina kaipasimme myöskin ulkoruokintaa, sillä iloisesti sujunut lauantai-ilta vaati veronsa, emmekä olleet ystäväpariskuntani kanssa erityisen halukkaita kokkaamaan. Heidän kotinsa lähellä Punavuoressa sijaitsee Malai Thai -niminen thaikkula, jonka menimme yhdessä sitten sunnuntai-iltana testaamaan. Paikassa ei ollut saapuessamme muita asiakkaita, mutta se ei siinä tilanteessa ainakaan häirinnyt meitä. Itse söin punaisella currylla maustettua kanaa kookoskastikkeessa ja tulisuus annoksessa oli minun makuuni sopivan ylärajoilla(ruokalistassa oli 1 chilipalon kuva, kun asteikko oli nollasta kahteen chilipalkoon tulisuutta). Ruoka oli maittavaa, hinta ei ollut päätähuimaava, palvelu oli ystävällistä ja ruoasta tuli maha täyteen, joten varsin onnistunut etnoruokailu. Toisella ystävistäni oli ongelmia tuijottavien katkarapujen kanssa (jättikatkaravut pyrstöineen olivat liikaa kala-kasvissyöjäystävälleni), mutta toinen puolikas ystäväpariskunnasta kyllä taas puolestaan nautti kalastaan, joka taisi olla puna-ahventa. Myös ystäväni antoivat paikalle suosituksensa ja aikoivat ruokailla siellä toistekin (joskin ne jättikatkaravut jäänevät yhteen kertaan).

Kiitokseksi useamman yön majoituksesta ja seuranpidosta kokkailin ystävilleni maanantaina jo aiemmin bloggaamaani kylmäsavulohipastaa, joka maistui meille kaikille.

Ja sitten vielä kotikaupunkiin. Tänne on viime kuussa avattu uusi ruokaravintola, nimeltään siis ravintola Hella. Paikan konsepti on "meijän keittiö", jossa tarjotaan lounaalla kotiruokaa, mutta myös á la cartea. Laatu ja hyvä palvelu ovat tietysti myös tavoitteena heillä. Käsittääkseni paikan perustaneet heput ovat palvelleet aiemmin S-ketjun ravintoloissa.

Miljöö Hellassa on varsin miellyttävä omaan makuuni. Paikka on pienehkö, 36 asiakaspaikkaa. Tänään maanantai-iltana paikalle mennessämme ravintolassa oli paikalla vain 2 asiakasta meidän lisäksemme, mutta ruokailumme aikana paikka alkoikin jo täyttyä ja sisään saapui useampi seurue. Ilmeisen hyvin kuitenkin oululaiset ovat uuden paikan löytäneet. Palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta, keskitason yläpuolella.

Itse söin 3 ruokalajin aterian. Aloitin vuohenjuustosalaatilla, joka oli maistuvaa. Salaattipohjakaan ei ollut ihan peruskauraa, sillä seassa oli muun muassa saksanpähkinöitä, parmesania, marinoitua munakoisoa sekä artisokkaa. Salaatti oli melko suolainen, mutta minun makuuni ei liian. Pääruokanani oli naudan ulkofilepihviä, joka oli miellyttävän kypsäksi paistettu, muttei silti kuivakka. Myös paikan pottuvoi oli hyvää ja kastikekin kirpakan pippurista. Jälkiruokasuklaakakku oli ehkä hivenen kuivakkaa, mutta mantelipraliini ja valkosuklaajäädyke, jotka jakoivat lautasen kakun kanssa, pelastivat tilannetta. Kaikkinensa paikasta jäi hyvä mieli, ja hintataso ei ollut Oulun mittakaavassa kalleimmasta päästä. Annoskoot eivät olleet järin isoja, mutteivat myöskään "gurmee-kokoa". Viinilistaan olisin kuitenkin melko surkeana viinintuntijana kaivannut kuvauksia viineistä. Onneksi valintani ei mennyt kuitenkaan ihan pieleen. Täytynee talvilomalla testata vielä paikka lounaallakin ja ehdottomasti menen kyllä iltaruokailemaankin myös toiste. Virkistävä uutuus Oulun ravintolamaailmaan tämä Hella.